28.05.2013

Kateudesta

Tunnustan. En lue kovinkaan monia blogeja.

Kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa ja olen blogiscenen kanssa tekemisissä päivittäin – mutta lähinnä vain oman blogini kautta. Minulla on lempiblogeja joiden päivityksiä käyn lukemassa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta sitten on blogeja joita haluaisin lukea, tai joita minun ehkä odotettaisiin seuraavan, mutta joita en siltikään käy kurkkaamassa kuin harvoin.

Miksi?

Kuvitus270513_1

Siksi, että koen joko kateutta tai jonkinlaista alemmuudentunnetta.

En tiedä sanotaanko tätä usein ääneen. Uskoisin sitä kuitenkin olevan liikkellä muuallakin kuin ”Sannilassa”.

Aloitetaan kauneusblogeista. ”Kilpailijoistani”. Kai ne on ikään kuin niin nähtävä, tietyssä mielessä. Vaikka moni lukijahan seuraa useita – jopa kymmeniä tai satoja - bogeja, joten sinänsä kaikki saman aihealueen blogit eivät tokikaan vie lukijoita toisiltaan.

Blogosfäärissä on jonkinlaisena perusolettamuksena, että tietyn aihealueen bloggaaja pitää itsensä ajan tasalla kirjoittamastaan aiheesta lukemalla säännöllisesti myös muita saman genren blogeja. Useimmat varmasti niin tekevätkin. Toisilla on syynsä miksi he eivät niin tee. Itselläni yksi syistä on ajan käyttö – haluan viettää koneella mahdollisimman vähän aikaa päivästä. (Olen tullut oman hyvinvointini kannalta siihen tulokseen, että jos en kirjoittaisi blogia, minimoisin nettihengailun muutamaan kertaan viikossa. Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin jutussa Netti tekee meistä tyhmiä?)

Toinen syy on postauksen otsikossa.

Kateus.

Kuvitus270513_5

Kuulostaa kauhealta sanalta. Negatiiviselta. Sehän on yksi perisynneistä. Ei saa olla kateellinen.

Minä olen. Huomaan vertaavani itseäni ja taitojani jatkuvasti muihin. En luonnollisestikaan ole Suomen taitavin meikkaaja tai asiantuntevin kosmetiikka-analysti, enkä niin toivoisikaan. Guruus missä tahansa asiassa asettaa paineita. Usein on hyvä olla vain ”ihan hyvä”. Mutta jostain syystä en pysty lukemaan kilpailijoitani, koska se johtaa lähes aina paineisiin olla ”yhtä hyvä”, tai alakuloon siitä jos ei voi olla yhtä hyvä.

Yksi Suomen kiistatta taitavimpia meikkibloggaajia on esimerkiksi Jangsara. Moni ei edes tiedä, että hän on suomalainen, sillä hän kirjoittaa englanniksi. Käsittääkseni valtaosa Jangsaran lukijoista onkin ulkomailta, ja hänen nimensä tunnetaan netin kansainvälisillä meikkipalstoilla. Oli aika jolloin seurasin Jangsaran blogia. Sitten en enää kyennyt. Koin, ettei minulla meikkibloggaajana ole mitään annettavaa tällaisten lahjakkuuksien rinnalla. Miksi kukaan lukisi minun blogiani, kun kerran on mahdollista seurata myös näin upeita meikkipostauksia?

Koska minusta kuitenkin oli kivaa pitää blogiani, lopetin Jangsaran blogin seuraamisen. Kun en näe Jangsaran taidonnäytteitä, pystyn jatkamaan omien meikkijuttujeni julkaisua. Tiedän tämän olevan täysin typerää, mutta tunteeni seurauksia en voi muuttaa. Jangsara on vain yksi monista. Säilyttääkseni motivaation oman blogini pitämisessä, en voi lukea monia entisistä suosikeistani. :/ Kateus on ikävää, mutta vielä en ole kasvanut siitä ulos. Olen Salieri Mozartin maailmassa.

Kuvitus270513_4

Lisää esimerkkejä muista blogigenreistä.

Tykkäisin hirveästi lukea ocJulian blogia, ja löydänkin itseni tutun lentosuukkobannerin edestä ainakin kerran viikossa. Mutta reaktio on joka kerta sama. En pysty. Hyvänen aika miten täydellinen ihminen. Minä en kestä miten kaunis tämä olento on ja miten upeaa  elämää hän viettää. Minä en voi lukea eteenpäin. Nainen ei ole pelkästään kaunis, syö kauniita ruokia ja tee kauniita matkoja, hän on myös hauska ja taitava kirjoittaja eikä hänessä oikein tunnu olevan mitään ärsyttävää.

Kateellinen. Minä olen kateellinen ocJulialle. Samalla tiedän, ettei meistä kenenkään elämä ole pelkästään sellaista kuin blogikirjoitukset antavat ymmärtää. Ja ehkä hänellä on jossain tyyliin vasemman kantapään reunassa joku ruma kohta…?

Mutta minulle on liikaa se Kauneus joka Julian blogista säteilee. En voi sille mitään. Haluaisin kokea edes päivän tai kaksi miltä tuntuisi olla noin Upea. En pysty lukemaan ocJuliaa tarpeeksi säännöllisesti ottaakseni selvää onko Julialla koskaan huonoja päiviä.

Kuvitus270513_2

Eeva Kolu. Kolmas esimerkkini. Kaikki mitä rakastin - ja Kauhaa ja rakkautta –blogien sekä Trendin rakastettujen kolumnien takaa. Eevasta tykkäävät kaikki. Eeva on ihana. Minäkin haluaisin olla yhtä herttainen. Eeva on kuin lämmin angoravillapaita joka osaa pukea kaikki kauniit, hauskat ja pörröiset ajatukset älykkäiksi, miellyttäviksi sanoiksi. Joita haluat lukea.

Salieri murahtaa taas jossain sisuksissani. Äpp! Äpp! Et kai voi olla kateellinen Eevallekin…? Voiko jonkun mukavuudesta olla kateellinen? Ilmeisesti voi. Ainakin vähän.

No jos ei muusta niin aseistariisuvasta hymystä ainakin. :) Olen jo kouluajoista saakka tuntenut pientä kateuden suuntaista niitä ihmisiä kohtaan, joiden kasvoille syttyy herkästi ja luonnostaan sellainen sydämellinen, koko kasvot lämmittävä, varaukseton hymy. Tiedättehän, mitä tarkoitan..? Sellainen hymy vain on tai ei ole. Sitä ei voi harjoitella. Eikä se tarkoita, ettemme me muut olisi yhtä sydämellisiä. Meidän kasvomme vain eivät näytä ihan niin hymyileviltä ja valoisilta.

.

Mr. Karkkipäivä luki tämän postauksen ennenkuin julkaisin sen. Hän puisteli hieman päätään ja sanoi, että et sinä sitä varmasti tarkoita, mutta tekstistä saa sen vaikutelman, että kerjäät "No olethan sinäkin ihan hyvä hei..!" -kommentteja ja olalletaputuksia. Niinkuin osa tulkitsi maaliskuisen avautumispostauksenikin.

Kuvitus270513_3

Luin tekstin läpi ja niinhän se ehkä on, jutun voi lukea myös "tuhkansirottelu" -sävyllä. Höh. Älkää oikeasti lukeko tätä niin. Kyllä minä olen mielestäni ihan hauska, fiksu ja sympaattinen niin ihmisenä kuin bloggaajanakin. Vaikka tunnenkin otsikon kuvaamia tunteita. Halusin vain kertoa siitä, että kateus on outo juttu. Ja millaisia ilmentymiä sillä voi olla. Maaliskuisessa postauksessa joku kommentoi, että on ihmisiä jotka ovat minullekin kateellisia ja haluaisivat olla minä. Se sai minut mietteliääksi. Olenko minä jonkun "Eeva" tai "Julia"....? Kenties. (Ja nyt joku sanoo että "älä unta nää....!") Juuri se on elämän hassuutta. Sellaista, mitä tykkään pohdiskella.

Kuvituksena Ålands Folkhögskolanin luontokuvauslinjalla ottamiani valokuvia.

146 comments on “Kateudesta”

  1. Kiitos ihanasta postauksestasi ja kauniista kuvista. En ikinä kykenisi lukemaan tätä kirjoitusta sillä mielellä, että tämän kirjoituksen tavoitteena on kerjätä myötätuntoa tai kehuja. Toisaalta ihana kuulla, että myös joku toinen kärsii samasta ongelmasta, ja toisaalta olen pahoillani, että kaltaisesi kaunis nainen miettii sellaista. Törmään itse usein samaan ongelmaan, kaikissa muissa blogeissa ihmiset ovat niin täydellisiä ja osaavat ja heiltä yksinkertaisesti tuntuu puuttuvan ne päivät kun ei mikään vain suju.

    Vastaa

    0
  2. Öh, teknologian ihmelapsi kuittaa. Viesti lähti ennen kuin olin valmis. Ihailen suuresti tapaasi ja taitoasi kirjoittaa (pieni kateus). Olen tässä kevään mittaan lukenut paljon blogiasi ja saanut paljon kivoja vinkkejä ja ideoita :) kiitos kun jaksat kirjoitella :)

    Vastaa

    0
  3. Mun mielestä olet valtavan rohkea, kun kirjoitit tämän postauksen. Samaistuin hyvin vahvasti, vaikka itse en bloggaaja olekaan, mutta lukijana joskus tuntee kateutta upeita bloggaajia kohtaan!

    Vastaa

    0
  4. Syy, miksi luen blogiasi, on juurikin se maanläheisyys ja _ihmisyys_, mikä susta huokuu. Olet aivan tuhottoman kaunis, mutta kuitenkin sellaisella tavallisella tavalla. Siis niitä ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä arkielämässä ja joita ihailee, ajattelee, että voi että kun on kaunis, mutta joissa ei ole sellaista ärsyttävyyttä mikä tulee sellaisesta liiallisesta täydellisyydestä, sellaisia, joiden kanssa on helppo olla. Itse huomaan ihastelevani juuri sellaisia ihmisiä päivästä ja vuodesta toiseen, kun taas sellaiset laitetut, tehdyt, liian täydelliset ihmiset paljastuvat jossain vaiheessa niiksi ei-niin-täydellisiksi, ja se lumo katoaa, tulee vähän sellainen huijattu olo.

    Olen itse ollut hyvin tietoinen omasta epätäydellisyydestäni pienestä saakka, ja olen opetellut etsimään kaikista ihmisistä kauniita puolia, jotta ehkä itsessänikin oppisin jotain arvostamaan. Ihailen sitä, kuinka uskallat tuoda näitä ajatuksia julki ja kertoa, että ei, et ole täydellinen ja että sullakin pyörii päässä ihan samoja ajatuksia kuin ihan varmasti jokaisella meistä. Uskon, että omien heikkouksien näyttäminen on jonkinlaista vahvuutta.

    Nyt tuli pitkä lässynlää-löpinä, mutta pointti oli siinä, että jos et tee tätä minkään muun takia, niin tee edes mulle:) Ei varmaan yhden lukijan sanat vaikuta mihinkään, mutta halusin vaan kertoa sulle, Sanni, että sä oot täydellinen mulle just noiden epätäydellisyyksiesi takia.

    Vastaa

    0
  5. Mun on pakko sanoa kans, että ihailen OcJulian blogia ja tuota kaunokaista on hieno katsella. Kuitenkin haluaisin muistuttaa, että hän on käynyt siinä tissioperaatiossa eli hän on ollut tyytymätön omaan kehoonsa (tai olisi ollut, miten se nyt menikään - kuitenkaan yläkroppa ei näyttäs tuolta jos operaatiota ei ois tehty). Minä taas näen hänet kauniina, mutta en niitä tatuointeja - mulle tulee tatuoinneista huono olo, en pidä niitä kauniina ihan sama kuinka taitava tekijä on. Pahoittelen jos pahotin ihmisten mielen, mutta tämä nyt on vielä aika iisi kannanotto.

    Et sinä ole yhtään huonompi, olet erilainen bloggaaja. Pitää muistaa, että meillä kaikilla on asiat joista tykätään, moni ehkä tykkää sun rehdistä ja asiantuntevasta asenteesta jolla testaat tuotteita. Mä en lukis tätä koskaan jos täällä alkas olla sellasta yli hilseen menevää kokeilevaa meikkaustyyliä...musta on mukavaa, että täällä kirjoittaa jotain blogia edes yksi "oikea" ihminen. En oikein samastu näihin päivän asu -bloggareihin. En halua vaikeita tekokynsiä, en myöskään tekotukkaa, on omaakin liikaa. :D Ripsetkin sain ihan tietyllä lääkityksellä joka onneks loppui, sen jälkeen en ookaan pitkiä ripsiä kaivannut kun niistä pääsin eroon. Olet hyvä tuollaisena, siinä se kommentti mitä ei saanut laittaa? Voishan se olla lukijoillekin, jotka miettii kateuttaan jotain kohtaan...Kateus on turhaa, pitää vaan hyväksyä asiat niinkuin ne on tai yrittää tehdä jotain toisin. Hyvät yöt. :)

    Vastaa

    0
    1. Lue se tissijuttu uudestaan, ennen kuin kommentoit. Käsittääkseni hän ei tyytymätön ollut, vaan ainoastaan tiesi mitä isot rinnat tulevat aiheuttamaan. Hänhän teki ennakoivan toimenpiteen rintoihin, ei niitä mitenkään suurenneltu.

      Vastaa

      0
    2. Noniin, Julian "tissiasiat" eivät mielestäni kuulu tänne Karkkipäivän kommenttilaatikkoon. Itse olen lukenut Julian blogista hänen pienennyttäneen rintojansa koska ne olivat epämukavan suuret. Ihan vain siis tiedoksi jos joku muu lukee näitä kommentteja ja miettii mistä "tissijutusta" on kysymys.

      Ja Julian rinnat voivat nyt jäädä tältä osin tähän. :)

      Vastaa

      0
    3. Pahoitteluni käyttämästäni sanasta. Muistin että hänellä oli postaus asiaan liittyen, jossa käytti jotain muuta kuin rinta sanaa. Aikaisemman kommenttini voi poistaa...

      Vastaa

      0
    4. Ei itse sanassa mitään pahaa :) Tissit kuin tissit ^_^ Tarkoitin vain että tuntuu oudolta keskustella toisen rinnoista blogissani. :)

      Vastaa

      0
    5. Ymmärsin :) Mietin että miksi kommentti ärsytti minua. Tajusin että itselleni on tehty tuo sama. Nuorena kun urheilin korkealla tasolla ja varmaan perinnöllistäkin, olin todella hoikka vaikka söin kun hevonen. Näinhän ei voi tapahtua ja joku "mukava" ihminen laittoi huhun että minulla on syömishäiriö ja oksennan ruuan. Tietenkään en kuullut tästä huhusta itse pitkään aikaan, ja vaikea tuollaista on korjata jälkikäteen.
      Tässä vähän samaa,jollain käy onnea geenien kanssa niin joku haluaa laittaa "huhua" että ei sillä ilman leikkausta olisi. Aihe oli hyvä ja kaikki olemme siihen varmasti jossain muodossa törmänneet...

      Vastaa

      0
  6. kivaa, että sulta tulee aina välillä tämmöisiä syvällisiä pohdintoja. näitä on kiva lukea ajatuksen kanssa :) ja rohkeeta tuoda tämmöistä esille!

    Luen sekä Julian, että Eevan (että sinun!) blogeja, mutta itselläni ei ole koskaan käynyt mielessä nostaa ketään teistä tuolla tavalla jalustalle. Koska omassa lähipiirissä on pari suosittua bloggaria, osaan ehkä keskivertolukijaa paremmin erottaa sen, että blogi on tosiaan vain kurkistus jonkun ihmisen elämän pieneen osa-alueeseen, ja että usein se osa-alue pitää sisällään niitä elämän kohokohtia. Pohjamudista harvoin tullaan kirjoittelemaan, ainakaan viikottain (eikä kukaan varmaan sellaista jaksaisi lukeakkaan?).

    Vastaa

    0
  7. Se on se persoonallisuus joka saa ihmisen toisesta ihmisestä kiinnostumaan. Mun mielestä sulla on ollu tosi kauniita kuvia täällä blogissa ja nyt oon jo melkein vuoden ajan kattonu sun jokaisen postauksen. Mikä mua netin useimmissa (!) blogeissa harmittaa on se, ettei niissä tunnu olevan oikeaa sisältöä, sellaista, johon voisi kunnolla syventyä ja samaistua. Sun syksyn reissukuvaukset blogissasi todisti sun olevan erilainen, ja luulisin että tiedät mistä puhun! Tietty oon itse ollut ja olen vieläkin välillä kateellinen kauniille, puheliaille, ystävällisille ja muuten vaan sympaattisen, karismaattisen ja täydellisen oloisille ihmisille (joita nyt näkyilee esim. juuri blogeissa ja YouTube-kanavilla), mutta olen nykyään sitä mieltä, että kaikki maailman kauneus on kaikkien saatavilla ja elettävissä ja fiilisteltävissä muiden ihmisten kautta; oli sitten kyseessä jonkun henkilön ulkonäkö, tyyli, upeat seikkailut tai vaikka kaunokirjallisuuden henkilöiden historiaan sijoittuva elämä. Ja lisäksi näistä muilta kohtaamiltaan tai netissä näkemiltään ihmisiltä saa halutessaan valtavasti inspiraatiota itselleen käyttöön.

    Persoonallisuus, mielenkiintoinen sana tosiaan. Jotkut ihmiset tykkää tästä ja toiset tuosta. Mä tykkään hulluna sun ruoka- ja matkapostauksista näin niin kuin esimerkiksi, ja pystyn monesti samaistumaan suhun. Se, että jollakin blogilla on enemmän lukijoita kuin toisella (en tosin ole kylläkään perehtynyt näiden mainitsemiesi blogien lukijamääriin) saattaa monesti kertoa vain siitä, ettei blogissa ole mitään useimpia ihmisiä häiritsevää eikä näin ollen mitään kovin persoonallistakaan.

    Jos en saanut vielä pointtiani tarpeeksi välitettyä, niin tykkään lukea sun meikkipostauksiakin sen takia että ne on sinua itseäsi ja voin saada niistä vinkkejä omaan meikkaukseeni ja sitä kautta itsevarmuuden ylläpitämiseen. Ja että ymmärrän kateuden tunteet koska olen itsekin joskus kateudesta vihreä tietyille ihmisille, mutta aina alamäen jälkeen tulee mulle eteen ihminen jonka mielestä olen ainutlaatuinen ja erotun joukosta ja tajuan että tiedän sen kyllä itsekin.

    Tiedän ettet ollut tarkoittanut tätä myötätunnonkeräämispostaukseksi, enkä mä myötätuntoa halua missään tapaksessa välittääkään, koska siihen ei ole aihetta, vaan sanon nyt vaan että luen blogiasi nyt ja jatkossa ja hyvää kesän alkua! :)

    Vastaa

    0
  8. Voi tyttöä. :/ Kateus on jännä juttu. En ole ikinä päässyt varmuuteen kuinka sitä kannattaisi käsitellä. Ääneen myöntäminen lienee hyvä alku, kunhan ei jää turhan kanssa vellomaan.

    ENIVEIS, halusin kertoa että itselleni Karkkipäivä on ollut jo 3-4 vuotta se ainoa kosmetiikkablogi johon olen koukuttunut. Tätä lukiessa tuntuu kuin juttelisi hyvän kaverin kanssa, jos kaveripiiriin siis kuuluisi toinenkin meikkihörhö. Kirjoitustyylisi on sillä tavalla konstailemattoman asiallinen, että, noh, se ei oikeastaan ikinä ärsytä (mikä on allekirjoittaneelta paljon sanottu).

    Monen "kilpailijan" hengentuotokset olen kokenut vähän luotaantyöntäviksi nimenomaan siksi, että niissä tunnutaan hehkuttavan kokonaista elämäntapaa. (Ja mulla on elämä kiitos vaan itsellänikin, en koe tarvetta seurata netissä toisten vastaavia). Tai vaihtoehtoisesti niissä käsitellään sen hintaluokan tuotteita, ettei allekirjoittanut tee tuotevinkeillä oikein mitään, ellei perintö napsahda. Tai sitten niitä kirjoittaa teinit.

    Yritän tässä kai sanoa, että toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä, ja itse olen todella iloinen että blogisi on juuri sellainen kuin se on. Niin että höps, turhan kanssa kadehdit. Mutta toki: minkäs perfektionisti luonnolleen voi. :)

    Vastaa

    0
  9. Jee! Vihdoinkin joku kirjoitti jotain kateudesta eikä kieltänyt sitä täysin. Kateutta paheksutaan TODELLA paljon ja minusta se on jotenkin naurettavaa, sillä (ehkä vähän ihmisiä tavallista paremmin lukevana) huomaan kyllä jokaisessa pientä kateutta tietyistä asioista, ja silti väitetään, ettei kateutta ole.
    Itse olen syntynyt ja kasvanut hyvin kateellisena ihmisenä ja se on yksi huonoista puolistani.
    Oli mukavaa lukea vihdoinkin realistisesta näkökulmasta, miltä tuntuu olla bloggaajana muiden joukossa.
    Ja tiedäthän, me tavalliset talliaiset ollaan sun meikkaustaidoille ja kropalle kateellisia...:D

    Vastaa

    0
  10. Minä kyllä luen Karkkipäivää (jo vuosia lukenut)
    Koska saan sieltä vinkkejä ihan tavalliseen elämääni ja arkimeikkaukseen. Siinä juju minulle :) ja pitää muistaa että ylipäänsä elämä ei aina ole sitä miltä se ulos näyttää, oli sitten kyse naapurista tai bloggaajasta, kulissit ja illuusioiden luominen. :)

    Vastaa

    0
  11. Mulle tuli Salieri mieleen ennenkuin mainitsit sen =)
    Mutta joo, kukapa ei olisi jollekin jostain kateellinen, niin tuttua, niin tuttua...

    Vastaa

    0
  12. Tuo OcJulia kommenttisi on ihan totta. Siis en ikinä koe samanlaista alemmuudentunnetta, yhdistettynä lähes 100% kateuteen ja katkeruuteen kun luen hänen blogiaan. Julia ostelee sellaisia asioita ja tekee sellaisia asioita kuukauden (tuntuu, että se matkustelee enemmän ku kaikki muut suomalaiset yhteensä) aikana joihin minulla ei ole koko elämäni aikana mahdollisuutta niin rahallisesti kuin ajallisesti.

    Hän on "läpipaska", eli ihminen joka ei lihoa. Hänellä on ne tissit. Hänellä on se kaunis koti. Hän saa tehdä sellaista työtä mistä nauttii. Hänellä on se täydellinen mies. Hänellä on kaikki!!! :(

    Vaikka olo on itsellä aina hänen blogia lukiessaan, kuin maan likaisimmalla viemärillä, jossa luikertelee iilimatoja, olen silti onnellinen jotenkin hänen puolestaan.. Että on olemassa tuollaisia ihmisiä kenellä on asiat niin hyvin... Että ainoa asia mikä heillä voi olla huonosti, on se, että hammas särkee ensimmäistä kertaa koko elämän aikana ihan yhtäkkiä... Mutta senkin saa heti hoidettua kuin on rahaa mennä yksityiselle, eikä tarvitse jonottaa kaupunginpalveluissa. :D

    Vastaa

    0
  13. En ollut kuullutkaan ennen tästä jangsarasta... Ja mitä nyt nopeasti selaisin pari sivua postauksia, niin en kyllä lähtisi vertaamaan sinua häneen. :D Ensinnäkin sinä olet kaunis jopa ilman meikkiä! Ja toiseksi, sinun tyylisi meikata on aivan erilainen kuin jangsaran. Hänen tyylinsä ei iskenyt ainakaan minun silmääni (vaikka kyllähän tuolla hienoja maskeerausjuttuja olikin).

    Sinun blogisi on yksi niistä harvoista joiden kaikki postaukset jaksan lukea sanasta sanaan. :D Usein selailen vain kuvia kun tuntuu, että bloggaajat kirjoittavat sellaista kakkaa, etten jaksa olla kiinnostunut. Täälä on sun elämästä vähäsen. Kauneuden maailmaa ja sit niitä ruokajuttuja! Täydellistä! :)

    Vastaa

    0
    1. Ja mitä nyt nopeasti selaisin pari sivua postauksia, niin en kyllä lähtisi vertaamaan sinua häneen. :D Ensinnäkin sinä olet kaunis jopa ilman meikkiä!

      Toivottavasti et loukkaannu mutta ei ollut mielestäni kiva kommentti Jangsaraa kohtaan... Ulkonäkö ei liity asiaan mitenkään, kyse on meikkitaiteesta ja lahjakkuudesta.

      Mutta oli mukava kuulla että tykkäät lukea kaikki postaukseni sanasta sanaan. :) Se on itse asiassa minulle mieltälämmittävämpää palautetta kuin se että meikkiäni kehutaan. Kiitos. <3

      Vastaa

      0
  14. Tiedätkö, sun blogista huomaa sen ettet seuraa kaikkia kosmetiikkablogeja. Tämä on siis kohteliaisuus :) Blogissasi on hyvin omanlainen tyyli, joka on säilynyt hyvin tinkimättömänä. Itsekin jonkinlaisena kauneusbloggaajana huomaan välillä ihan liikaakin ottavani 'mallia' muista blogeista tai sellaisesta yleisestä kosmetiikkablogien tyylistä. Pitää oikein vahtia itseään, että tekee sitä omaa juttuaan eikä toteuta mitään yleistä mallia :)

    Vastaa

    0
  15. Mulla on monien blogien kohdalla ihan sama homma. En vaan kestä lukea "täydellisistä elämistä".
    Sun blogista tykkään siksi, että vaikutat oikeasti niin aidolta ihmiseltä ja kirjoitat myös negatiivista puolista elämässä. Mulle ainakin tulee tunne, että et siloittele asioita. Aika monesta muusta blogista taas tulee tunne, että oikeasti kerrotaan vaan ne parhaimmat asiat ja annetaan ymmärtää, että elämä on täydellistä.

    Vastaa

    0
  16. Muutama sata suomalaista on kateellisia myös sulle ;) Mutta oli hyvä kirjotus. Palautti taas mieleen, että kyllä bloggailua voi harrastaa olematta täydellinen siinä tai muuten vain ihmisenä. =)

    Vastaa

    0
  17. Kiitos! Luulin olleeni asian kanssa aivan yksin. Minäkin olen hirveän kateellinen monille bloggaajille. Yritän hirveästi muuttaa suhtautumista ja olen siitä jopa vihainen itselleni, sehän tekee minut vielä entistä huonommaksi heihin verrattuna!

    Olen vielä nuori joten kateuteni kohdistuu lähinnä Annika O:n elämään ja hänen ikäisiinsä. Julian blogia pystyn vielä lukemaan jotenkuten vain siksi, että ehdin vielä vakuutella itselleni että parin vuoden päästä minunkin elämä saattaisi olla samanlaista. Haha tuskinpa! :D

    Kiitos kun avauduit. En tunne itseäni niin hirvittäväksi nyt :)

    Vastaa

    0
  18. Kuulostaa todella tutulta. Sitä käy lukemassa muiden blogeja ja palaa omaansa joka tuntuu lähinnä nololta ja joka toinen päivä mietin, että lopetan blogini, kun hävettää. :D Mutta toisaalta sitä on kiva pitää. Tuntuu myös ihan mahdottomalta, miten niin moni blogin pitäjä voi olla niin täydellinen. Ainahan blogin kirjoittajat kommentoivat, että tässä on vain pintaraapaisu heidän elämästään, mutta kyllä siinäkin jo näkyy kaunis nainen, kaunis koti, upea perhe jne. Välillä kyllä kaipailisi enemmän "tavisblogeja", joiden esim. vaatevinkkejä voisi oikeasti käyttää hyväkseen, kun mekko olisi jotain muuta kuin aina Gantin 400 euron mekko.

    Olen tykännyt blogistasi kovasti, koska kirjoitat rehellisesti ja realistisesti ja suosittelet ja testaat tuotteita, joita me "taviksetkin" voidaan hyvin hankkia. Blogistasi tulee kivasti sellainen normaali fiilis, eikä niin pintaliito-olo kuin monesta blogista tulee. Kai sitä pitäisi olla itsevarmempi itsekin ja ajatella, että blogini on ihan ok, jos siellä yksikin lukija käy.

    Aurinkoista viikon jatkoa!

    Amanda
    http://optimismiajaenergiaavaatteilla.blogspot.fi/

    Vastaa

    0
  19. Mä olen huomannu saman, vaikka en itse blogia kirjoitakkaan. Oon miettiny, että pitäiskö unohtaa blogit kokonaan tai lukea harvemmin kun aina vertaa itseensä muita. Semmonen on tyhmää ymmärrän sen mutta jotenkin vaan aina ajatukset menee vertailuun.

    Vastaa

    0
  20. Hei!
    Itse ajattelen, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja tärkeitä: myös ne ikävät. Tärkeintähän esim. kateuden kanssa on se, että tajuaa olevansa kateellinen eikä ala toimia tunteen vallassa vaikkapa tuhoavasti. Kurja tunnehan se kateus on, mutta hyvin tunnut tajuavan sen liittyvän muihin tunteisiin. Ja niiden kautta voit päästä eroon ikävästä kateuden tunteesta - jos haluat :)

    Kiitän noista linkeistä toisiin blogeihin. En olekaan niihin tutustunut. Äkkiseltään minulle tulee mieleen, että taidan pysyä sinun lukijanasi :) Arvostan rehellisyyttäsi ja mm. se köyhyys-blogaus oli tosi hieno. Blogithan ovat aina vain se totuus, jonka kirjoittaja haluaa näyttää: kaikki on valintaa. Jos blogaisin, voisin antaa elämästäni hyvin erilaisen kuvan sen mukaan, miten sitä kuvaisin. Ja ehkä tietty oikean elämän maku, joka blogistasi välittyy, miellyttää minua. Kiitos siis!

    Vastaa

    0
  21. Hyvä kirjoitus! Jos lohduttaa, niin en ole tuosta Sanjgara-mikäliestä kuullutkaan, tosin en olekaan mikään kosmetiikkahirmu. Tykkään silti blogistasi, kirjoitat niinkuin olisit normaali ihminen ja niin taidat tämän tekstin perusteella ollakin :) Minä aloin lukemaan muotiblogeja silloin 6 vuotta sitten kun niitä alkoi humpsahdella nettiin ja Mungolife kuului aina suosikkeihin. Nykyään sitä on vaikea lukea, ja se on tuo kateus. Matkustelua ja matkustelua ja jännittävää elämää, minä täällä oman sohvan nurkassa nysvään ja käyn töissä ja nysvään ja käyn töissä.. noh, tsemppasin sitten itseäni että perhana, hienoa elämää minäkin elän, on hyvä mies ja ihanat ystävät ja juhlia ja matkustelua, ehkä se vaan näyttää hienommalta blogin ruudulla ;)

    Vastaa

    0
  22. Voi Sanni rakas <3

    En sano mitään kliseitä enkä 'olalletaputtelu'-kommentteja, sillä omasta elämästä tiedän, etteivät ne tuossa tilanteessa paljon auta.
    Kuulostaa liiankin tutulta... Joidenkin ihmisten upeus (ja erityisesti parisuhdeonni) tuntuu joskus liialliselta, silloin, kun itse koettaa selvitä päivästä toiseen oman tunnehaaksirikon keskellä.
    Kiitos, että sanoitit tunteesi rehellisesti.

    Vastaa

    0
  23. Hah, ja sinä luulet ettei kukaan voi olla sinulle kateellinen? Arvaa vaan... Kolmen lapsen äitinä olen kateellinen jo siitä että sinulla on aikaa leikkiä silmämeikeillä, eikä kukaan revi sinua hihasta samaan aikaan. Olen kateellinen ihanan pitkistä hiuksistasi, täydellisestä ihostasi, kauniista silmistä ja vaikka mitä vielä... :) Mukava kuitenkin huomata miten rehellinen olet itsellesi, ja muille. Kateuden myöntäminen ei ole pahasta.

    Vastaa

    0
  24. Ymmärrän hyvin fiiliksesi. Itse aloitin blogailun asuessani Ranskassa ja oli kivaa lukea muiden Ranskassa asuvien suomalaisten "tavallisten tallaajien" blogeja. Kommentoin näiden blogaajien blogeja ja he kommentoivat minun blogia. Löysin myös uusia blogeja luettavaksi, kun ihmiset kävivät kommentoimassa minun blogia. Oltiin tavallaan samalla tasolla. Näistä blogaajista osan kanssa olen edelleen jollain tavalla yhteyksissä FB:n kautta ja jopa tavannut livenä.

    Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta luen nykyään lähinnä ns. supersuosittuja blogeja, joiden kommentoijana en ole "blogaajakamu" vaan "lukija". Eivät nämä blogaajat varmaan ikinä tule katsomaan minun säälittävää blogiani saati, että kommentoisivat sitä eikä heitä kiinnosta kuka minä olen, enkä sitä odotakaan.

    Nämäkin blogit jakautuvat kuitenkin kahteen ryhmään, blogaajiin, jotka tuntuvat helposti lähestyttäviltä ja ystävällisiltä, jotka eivät vaikuta siltä, että ajattelisivat olevansa muiden yläpuolella. Heidän blogillaan nyt on vain ihan simona lukijoita. Sinun blogi kuuluu tähän ryhmään.

    Ja sitten tähän toiseen ryhmään kuuluvat blogaajat, jotka ovat bloginsa myötä nousseet tai nostaneet itsensä sellaiseen asemaan, että ovat kaikkien tavallisten tallaajien yläpuolella, hengaavat vain muiden suosittujen blogaajien, julkkisten tai muuten vain menestyneiden ihmisten kanssa. Näiden koti on aina kuin suoraan sisustuslehdestä, kauniit kauniisti meikatut kasvot, tukka aina niin kauniisti, ei ylimääräisiä makkaroita missään, vaatteet kallista designia tai jotain uniikkia kirpputorilta, ruuat kauniita ja hienoja, kaverit kauniita ja tyylikkäitä iloisia ja nauravaisia, paljon juhlia, paljon kavereita, elämä on mahtavaa ihanaa ja aaaah.

    Saatan alkaa seuraamaan näitä blogeja, mutta melko nopeasti lopetan niiden seuraamisen, en kestä, alkaa ärsyttää. Välillä yritän uskotella itselleni, että tällaisissa blogeissa ärsyttää se, että blogaaja nostaa itsensä jalustalle ja esittää elämänsä niin täydellisenä, että se on ärsyttävä ja ylpeä tyyppi ja olevinaan muita parempi. Mutta kai se todellinen syy on kateus.

    Vastaa

    0
    1. Eivät nämä blogaajat varmaan ikinä tule katsomaan minun säälittävää blogiani saati, että kommentoisivat sitä eikä heitä kiinnosta kuka minä olen, enkä sitä odotakaan.

      Minä ainakin olen vieraillut sinun blogissasi, Tiitu, ja sinä olet minulle TIITU, et "joku lukija joka kommentoi". :) Monet lukijat jäävät minulle kommenttilaatikon kautta mieleen ja tulevat ikäänkuin tutuiksi, ja sinä olet yksi heistä. Avatar vahvistaa vielä asiaa - etenkin jos siinä on oma kuva! ^_^ (Niikuin oletan sinulla olevan.) Sinulla on siis virallisestikin Kasvot lukijana. Toki myös avattarettomat vakikommenttien jättäjät jäävät mieleen, jos vain nimimerkki on sama ja tunnistettava. Monien lukijoiden kirjoitustyylikin on tunnistettava. :)

      Vaikka - kuten blogissa on näyttävästi asiasta keskusteltukin - en vastaa ("kuittaa") läheskään kaikkiin blogiini jätettyihin kommentteihin, lukijani kiinnostavat minua PALJON ja he ovat minulle persoonia. Osa heistä, vaikka en ole heitä koskaan tavannutkaan enkä edes tiedä miltä he näyttävät, tuntuu minulle niin läheisiltä että huomaan heti jos he lakkaavat kommentoimasta tai pitävät pidemmän tauon kommenttien välillä. Ja silloin huolestunkin.

      Voin olla arjessa hajamielinen ja tarvita post-it-lappuja että muistan ostaa maitoa, viedä veroilmoituksen postiin tai lakata kynnet, mutta lukijoihini liittyvät asiat muistan aina. Esimerkiksi Mirri, yksi pitkäaikaisimmista ja aktiivisimmin kommentoivista lukijoistani. Viimeisen puolen vuoden aikana ei ole mennyt viikkoakaan, ettenkö olisi miettinyt häntä. Sitä, että Mirristä ei ole kuulunut yhtään mitään marraskuun kuudennen päivän jälkeen jolloin hän osallistui maahanmuuttaja-aiheiseen keskusteluun 4 X Tirana -postaukseni kommenttiboksissa. Olen ollut haikea ja vähän suruissani. Onko Mirrille sattunut jotain vai jäikö hänelle niin paha maku suuhun tuosta Tirana-postauksen kommenteissa toisen lukijan kanssa käymästään keskustelusta, että hän ei enää sen jälkeen halunnut palata Karkkipäivän pariin...? En tiedä. Mutta minä välitän hänestä ja hänen lukijuudestaan. Elämässä on kaikenlaisia vaiheita ja voihan olla että joku muu asia on vienyt Mirrin mennessään ja kenties hän palaa jonain päivänä. Mutta minä en unohda häntä.

      Ja Tiitu. :) Minä aion jossain vaiheessa tilata sitä sinun vinkkaamaa Giovannin hiusöljyä. :)

      Kiitos sanoistasi. Lukija tai "blogaajakamu", voit olla kumpi vain. :) Eivät ne lukijamäärät ketään aseta millekään eri tasoille tai jalustoille. Minun mielestäni. Kaikki me ollaan sosiaalisen median verkossa roikkuvia kalasia jotka kommunikoidaan keskenämme täällä järvessä. :)

      Vastaa

      0
  25. Olis hirmuisesti sanottavaa mutta sanon nyt ainakin yhden asian. Musta on hienoa että joku pystyy tiedostamaan tällaisia asioita itsestään ja vielä tuomaan ne esille näin yleisesti. Se vaatii jonkinlaista nöyryyttä, ja monet ihmiset ei tuota kyseenomaista piirrettä omista.

    Hatunnosto :)

    Vastaa

    0
  26. Sanni, kiitos avoimuudestasi :) Luulen, että kaikki taistelevat kateuden kanssa itse huomaan, vaikka en blogia pidäkään, niin kavereiden blogien seuraaminen saa tuntemaan alemmuutta. Vaikka on tyytyväinen elämäänsä, niin muiden elämän "tirkistely" saa tuntemaan oman elämänsä jotenkin arkisemmaksi. Monet bloggaajat kyllä antavatki elämästään sen paremman puolen blogeissaan. Täydellisyyttä tavoittelemalla ei koskaan pääse perille ja olisiko keskeneräisyys elämänasenteena palkitsevampaa. Ehkä ihmiset ilmaisevat itseään eri tavoin ja tuovat eri puoliaan itsestään esiin tai tavoittelemiaan puoliaan juuri blogeissa. Pääasia kaiketi, että itsellään on itsestään hyvä olo eikä "false-self"-esiliinaa vain muita varten :) Olet Sanni raikas ja aito, minua ei kiinnostaisi blogiasi lukeakaan, mikäli särmää ei olisi!

    Vastaa

    0
  27. Voe Sanni, sinä olet juurikin sellainen bloggaaja jota ainakin minä pidän suurella jalustalla. Blogisi oli yksi niistä muutamasta, jotka saivat minut perustamaan omani. Mäkään en tykkää lukea ocJulian (tai samankaltaisten tyyppien) blogeja, koska niistä puuttuu sellainen aitous, ehkäpä suomalainen melankolia? ;) Enkä halua lukea sellaisia blogeja, joiden kirjoittajien elämät eroavat omastani ihan täysin. Eihän sellaiseen voi samaistua. On ihanaa, että pystyt kirjoittamaan blogiisi näinkin "suurista" tunteista. Juuri se seikka tekee blogistasi aidon ja pohdiskelevan, eikä "vain pintaliitäjän."
    Muistan miten piipahdin kosmetiikkaliikkeessä ja silmäni pullistuivat päästä kun näin sut livenä. Hui! Kassalle mentäessä asettelin hieman tärisevin käsin ostokseni eteesi ja sä palvelit mua ihan niinkuin ketä tahansa ihmistä. Kehaisit silloin jopa mun kynsilakan väriä. Mulla oli typerä virne koko loppupäivän naamallani :) Olin juuri kohdannut yhden blogimaailman idoleistani, joka oli yhtä ihana kuin blogissaan, hihii!
    <3

    Vastaa

    0
    1. Muistan miten piipahdin kosmetiikkaliikkeessä ja silmäni pullistuivat päästä kun näin sut livenä. Hui!

      Heh, voi eiiij...! ^_^

      Editoin muuten pois kotikaupunkini nimen, vaikka kai se taitaa alkaa jo olla monen tiedossa... Vielä toistaiseksi en vain ole sitä halunnut blogissa suoraan ilmaista tietyn anonyymiuden säilyttääkseni.

      Olin juuri kohdannut yhden blogimaailman idoleistani, joka oli yhtä ihana kuin blogissaan, hihii!

      Kiitos..!! <3

      Vastaa

      0
  28. Mahtavaa, että kirjoitit aiheesta, sillä ainakin itse samaistun tähän täysin. Mä seuraan joitakin blogeja aktiivisesti, tosia taas haluaisin seurata, mutta en pysty syystä tai toisesta (myös kateudesta). Kyllä mä sullekkin olen toisinaan kateellinen, olethan kaunis, fiksu, hyväkroppainen ja pidät sen kaltaista blogia jota itsekin haluaisin pitää. Mutta, jokin tietty aspekti sun blogissa tekee sen, että jatkan sen lukemista ja se on rehellisyys. Uskallat näyttää olevasi ihminen -ja vaikka nyt kateellinen. Ja se on mahtavaa. Hyvä Sanni!

    Vastaa

    0
  29. Osuit aivan oikeaan. Sinä olet minun eevani tai juliani. Joka kerta kun katselen postauksiesi meikkikuvia mietin, että "olisipa minullakin tuollaiset silmät ja tuollainen iho". Tai että "niin, kyllähän tuollaisiin silmiin saa tehtyä vaikka minkälaisia meikkejä, vaan miksi ei minulle?".

    Tästä päästäänkin aasisillalla toiveeseen, että voisitko tehdä joskus postauksen raskasluomisten silmien meikkauksesta?

    Ja p.s. Kävin katsomassa tuota Jangsaran blogia. En tykännyt. Jatkan siis sinun lukijanasi.

    Vastaa

    0
    1. voisitko tehdä joskus postauksen raskasluomisten silmien meikkauksesta?

      Mää pruukaan aina näiden toiveiden yhteydessä ohjaamaan kysyjiä blogikollegani Charming Nailsin upeisiin tutorialeihin ja meikkikuviin, hänellä kun on raskaat luomet. Minun on itseni tuollaista postausta vaikea toteuttaa, kun en oikein tunne ketään raskasluomista malliksi suostuvaa henkilöä. CN:ää voisin pyytää malliksi mutta asumme eri paikkakunnilla ja näemme niin harvoin että homma ei ole käynyt mielessä silloin kun tapaamme. :)

      Mutta tässä linkki CN:n tutorialeihin, seassa myös kynsijuttuja:

      http://charmingnails.blogspot.fi/search/label/Tutorials

      Vastaa

      0
  30. Voi Sanni, kyllä sä kasvat tuosta yli. Mäkin tiedän ja luen vaikka kuinka montaa loistavaa blogia, hauskaa ja viisasta kirjoitajaa, joiden olemassaolo on miljoonasti oikeutetumpaa kuin mun blogien olemassaolo, ihan vain siksi että ne on niin dramaattisesti PAREMPIA.

    Mutta: sou not? Ei niiden tai mun blogien olemassaolo ota mitään pois keltään eikä blogimaailmasta. Me mahdutaan kaikki ihan hyvin. Mä SAAN olla iloinen siitä, että on niin paljon mua parempia kirjoittajia ja ajattelijoita.

    Olisi hirveää olla jokin maalitolppa, jota kohti kaikki pyrkii. Mulla ainakin parempi fiilis olla ihan vain seassa mukana.

    Vastaa

    0
    1. Zepa - ei hitto miten hyvin tiivistetty! :) Siis se miten asiasta pitäisi meidän kaikkien ajatella. Mun mielestä. (Ja toivottavasti itsekin niin teen jonain päivänä.) Ei mulla muuta. :)

      Vastaa

      0
  31. Et Sä ole meidän Julia tai Eeva.
    Sä olet meidän Sanni! :)

    Hassua. Itsellä on samanlaisia ajatuksia joistain blogeista. Ymmärrän ajatuksesi täysin.
    mutta en osaa olla lukematta niitä blogeja. En vain osaa. Tiedän, että olisi parempi vain lukea muiden genrejen blogeja, kuin mitä omani on. Kateellisuus ja alemmuudentunne rajoittaa todella paljon omaa ilmaisua, ei pääse pelkästään blogissa.

    Vastaa

    0
  32. Hiljainen lukija ilmoittautuu! :) Kieltämättä hetken mietin itsekin, että kuulostaa vähän säälien keruulta. Hyvin pian kuitenkin tajusin, että tämähän on Sanni, joka tätä kirjoittaa, eikä Sanni todellakaan ole mikään säälin kerjääjä. ;) Hienoa, että uskallat kirjoittaa myös aiheista, joista muut vaikenevat. Et pelkää sanoa ihan suoraan miltä sinusta tuntuu. Se on yksi syy, miksi pidän juuri tästä blogista! Sinulla tuntuu jostain syystä kuitenkin olevan aika heikko itsetunto. En voi sanoa nyt aivan vakuuttavasti mitään, koska tiedän vain blogi-Sannin, mutta tämä blogi-Sanni vähättelee itseään harmillisen usein. Sinä olet ihan mielettömän taitava meikkaamaan. Sinä todella tiedät kosmetiikasta, ainesosaluetteloista, eri aineiden vaikutuksista ja vaikka mistä. Sinä kirjoitat hyvin, selkeästi ja mielenkiintoa herättävästi. Sinulla on upeita kuvia, ja meikkikuvasi ovat selkeitä ja kauniita. Sinä olet kaunis! Sinä olet hoikka, hyvässä kunnossa, ja sinulla on aivan upeat hiukset. Minä en ole bloggaaja, mutta jos olisin, ja jos kirjoittaisin kosmetiikasta, sinä todellakin olisit minun "Eevani". Kunpa vaan uskoisit, kun monet lukijat sinulle varmasti tätä samaa sanovat. Sinä et todellakaan mene kategoriaan "ihan hyvä". Sinä olet paljon enemmän!!

    Vastaa

    0
  33. Minulle oltiin aikoinaan kateellisia.. tyopaikalla.
    "sun ei varmaan tartte teha mitaan kotona, kun kattoo sun kynsia"
    "on se kumma kun jollain on kaikkea ja toiset saa raataa"- tyyliin
    On totta minulla on ihanat vanhemmat. Mutta olin eronnut(mies kavi lapi puolet kaupungin naisista.. janoon joi muuta kuin vetta) ja olin yksinhuoltaja. Asiakaspalvelussa katsoin tyohoni kuuluvan myos huolitellun ulkonaon.. siihen kuuluu myos kadet ja kynnet.
    En vain halunnut lahtea "naistentansseihin" ei ole vaan mun juttu, ja siita se alkoi. Minua ei pyydetty haihin tai syntymapaiville, sanottiin vain ettet ole kutsuttu. Eronneena, naimisissa olevat ystavat eivat kutsuneet enaa syomaan, niin on kaynyt myos eraalle tutulle. Olimme edelleen tarpeellisia vain kun piti uskoutua jostakin.
    Oli raskasta, usein itkin kotimatkalla.
    Mutta olen viettanyt ihanimmat lomani pienen pojan kanssa, saastin ne paivatanssi- ja hihhuilu rahat ja menimme joka vuosi Englantiin..Ranskaan..Italiaan.. jne.. En vaihtaisi mihinkaan.
    Kylla se tasapainotti. Kaikki olemme jostain jollekkin kateellisia.. kunhan se pysyy "aisoissa". Juuri taman vuoksi jos joku "tietaa" jotakin sanon heti etta asiassa on kaksi puolta. Kokemuksesta en jata ketaan seisomaan yksin vaan menen seuraksi.
    Kateus kun teettaa kaikenlaista.
    Kateuttakin on kahdenlaista, siita voi oppia tai voida huonosti.

    Vastaa

    0
  34. Itse tavallisena rivilukijana yritän aina ajatella, että varsinkin ns. hyvän mielen blogissa kirjoitetut tarinat ovat usein ne hauskimmat, iloisimmat ja onnellisimmat. Ei niissä ruodita parisuhteen ongelmia, omia epävarmuuksia tai rahahuolia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että elämä olisi aina täydellistä, mutta me lukijat emme siitä saa tietää. Mitä ulkonäköön tulee, niin kukapa julkaisisi huonoja kuvia itsestään? Usein muiden blogien kuvissa saattaa esiintyä vähän eri näköinen bloggaaja, mutta varmasti tällainen "turhamaisuus" omien kuvien suhteen on inhimillistä :)

    Silloin kun koen kateutta jotain kohtaan, yritän miettiä että haluaisinko tosiaan olla kuin hän? Esimerkiksi koulutus on minulle tärkeää, mutta jos en opiskelisi voisin käydä töissä enemmän ja tienata. Se ei kuitenkaan tyydyttäisi minua pitkällä tähtäimellä. Olisi ihanaa jos hiukseni olisivat pitkät ja paksut, mutta en halua pidennystä kuten hiusidoli-bloggaajallani. Loppujen lopuksi olenkin tyytyväinen omiin valintoihini, vaikka pieniä kateuden pistoksia ei aina ole mahdollista estää.

    Vastaa

    0
  35. Itse ainakin luen blogiasi JUST siksi, että se on erilainen ja koen saavani siitä enemmän irti kuin näistä keskustelupalstoilla "sopuli-blogeiksi" mainituista blogeista vyohenjuustosalaatteineen, päivittäisine asukuvineen, logolaukkuineen jne. Näissä tuotearvostelutkin ovat lähes aina samoista hypetetyistä trendituotteista.
    Näissä blogeissa kirjoittaja tuntuu jotenkin ulkoistavansa itsensä oikeasta elämästä kun kaikki pitää kuvata eikä osaa nauttia hetkestä.
    Lisäksi em. bloggaajat tekevät itsestään näillä keinoin vaikeasti lähestyttävän ja nostavat itseään jotenkin meitä taviksia ylemmäs. En osaa selittää, jotenkin epäinhimillisen (siis kuten esim elokuvatähdet ja muut julkkikset). Sinä olet aito. Nämä sopuliblogit (enkä tarkoita välttämättä sinun mainitsemiasi blogeja) ovat epäaitoja, niistä saa kuvan, että kirjoittaja teeskentelee ja yrittää tehdä arjestaan hienompaa kuin se on. Mahtaa olla rankkaa jos koko ajan pitää miettiä, miltä tämä näyttäisi blogissani.
    Esim tuo Jangsara- minua ei kiinnosta (toki taidokkaat) fantasiameikit, vaan enemmänkin sellaiset, jotka olisivat helposti itse toteutettavissa. Sun blogista lähden ensimmäisenä etsimään meikkivinkkejä ja inspiraatiota, koska sinä olet kekseliäs värien käyttäjä jne.
    Älä please yritä tehdä itsestäsi samanlaista bloggaajaa vaan ole rohkeasti oma itsesi!
    P.s ymmärrän hyvin tunteesi, sillä itse kärsin huonosta itsetunnosta ja alemmuudentunteesta paremmiksi kokemiani ihmisiä kohtaan. Vertailen itseäni koko ajan muihin ja olen ollut kateellinen jopa parhaalle ystävälleni niin kovin, että olen joskus laittanut välini poikki häneen vain, koska hän on niin tervejärkinen, sai enemmän huomiota vastakkaiselta sukupuolelta ja on ylipäätään syntynyt parempiin lähtökohtiin kuin minä itse ja piti näitä itsestäänselvyytenä.

    Vastaa

    0
    1. Taisin vähän kärjistää edellisesseä viestissäni :D Mutta erilaisuus on rohkeaa. Mua kiinnostaa enemmän tavallinen elämä kuin sopulielämä ;D

      Vastaa

      0
  36. Kateudesta ei tunnetusti saa puhua - minullekin on monta kertaa toitotettu kuinka kateus on turha ja kuluttava tunne. Ja niinhän se onkin, mutta silti sitä tuntee. Todella virkistävää lukea että muutkin kärsivät samaisista tunteista, siitä kun katsoo jotakusta toista ja hänen elämäänsä ja itsestä tuntuukin yhtäkkiä ettei ole tarpeeksi hyvä... Minulle tulee mustimpina hetkinä sellainen olo, että mitä järkeä minunlaisillani surkimuksilla on täällä maan päällä tallustella kun on niin paljon parempia ihmisiä maailma täynnä.

    Mutta se on lumetta. Kaikilla meillä on paikkamme. Meillä on ihmisinä erilaiset vahvuudet ja sama pätee myös blogeihin :)

    Vastaa

    0
  37. Karkkipäivä on jo vuosia ollut SE blogi minulle, jonka lukemisen jätän viimeiseksi listallani. Aivan kuten säästän parhaimmat irtokarkit tai jälkiruuan osat viimeiseksi. Karkkipäivästä jää mieleen pyörimään mukava, miellyttävä "maku". Selaan blogit läpi, harvaan perehtyen kunnolla, mutta tämä blogi on se, jonka kanssa nautin sen hyvän teekupposen aivan rauhassa :) Herkuttelen matkakertomuksillasi, ruokajutuilla ja meikkipostauksilla.
    Olet varmasti opettanut meille tavismeikkaajille paljon asioita, joita upet fantasiameikkejä tekevissä blogit eivät kykene. Täältä minäkin olen ensimmäistä kertaa lukenut UDPP:stä, MadMineralsista ja Fyrinnaesta. Olet saanut minut innostumaan enemmän luonnonkosmetiikasta ja tarkkailemaan INCI-listoja tarkemmin. Et ehkä ole kirjoittanut Mariela Sarkiman tyyliin kirjaa, mutta sinulta olen silti saanut ne parhaimmat vinkit eri muotoisten silmien meikkaamiseen :)
    Kiitos, Sanni :)

    Vastaa

    0
  38. Kateellinen? Ehkä se näyttäytyy sulle kateutena, jos tunnet riittämättömyyttä erittäin hyvinä pitämiesi blogien äärellä tai taitavien ihmisten kanssa. Mutta lähtisin kuitenkin hakemaan syytä siihen hieman kauempaa: ongelmasi taitaa tässäkin suhteessa olla perfektionismi. Jatkuva riittämättömyyden tunne, joka siitä väistämättä seuraa.

    Kukaan muu ei voi koskaan sanoa tai tehdä mitään, mikä vakuuttaisi sinut siitä, että olet hyvä ja upea ja taitava ja aivan riittävä juuri sellaisena kuin olet. Itse pitäisi löytää keinot sisäistää se. Mutta siitä huolimatta: minulle olet meikkiguru nro 1, ja luen blogiasi uskollisemmin kuin mitään muuta. Ja aion jatkossakin lukea :) Vaikka olenkin kateellinen keuneudestasi, täydellisestä ihostasi ja hoikkuudestasi ;)

    Ihanaa kesää Sanni, muista rentoutua!

    Vastaa

    0
  39. Ilmoittaudun! Olen kateellinen sinulle.

    Olen kateellinen siitä, että uskalsit lähteä pitkälle matkalle - yksin. Asut (?) Ahvenanmaalla. Kirjoitat suosittua blogia. Olet kaunis ja mukavanoloinen ihminen. Olet minulle ehkä jopa esikuva jossain suhteessa ..

    Blogisi on ainoa kosmetiikkablogi, jota luen. Ehkä se johtuu siitä, että blogistasi huokuu lämmin ja empaattinen ilmapiiri ja ilmaiset myös avoimesti ajatuksiasi - kuten tässä postauksessa. Arvostan!

    Huomasin kuitenkin juuri että olen tässä kateus-asiassa aivan kaltaisesi. Soitan pianoa ja kuvaan mielelläni soittoani youtubeen. Haluaisin katsoa muiden hienoja "covereita" kappaleista, joita itse olen ajatellut kuvata. Tavallaan kuitenkin suojelen itseäni alemmuudentunteelta ja jätän katsomatta. Minusta on hienoa, että ihminen pystyy torjumaan kateuden tai ahdistuksen - vaikkapa jättämällä lukematta sitä jotain tiettyä blogia.

    Kuulostin ehkä jotenkin lapselliselta, koska en suinkaan ole aikuinen, 3-kymppinen nainen, vaan 17-nuori naisenalku pohojosesta. (:

    Vastaa

    0
    1. Ainiin!

      Jäi sanomatta, että aivan uskomattoman hienoja valokuvia!

      Olen ehkä hiukan kateellinen niistäkin.

      Vastaa

      0
    2. Et kuulostanut lainkaan lapselliselta, Johanna. :)

      Ja mä asun Ahvenanmaalla noin kolmas/neljäsosan ajasta. :) Kiitos sanoistasi.

      Vastaa

      0
  40. Kateus on kyllä juuri tuollainen; negatiivinen, häpeällinen ja hirvittävä. Vähän kuin pieru. Kaikki tekevät niin, mutta se ei missään nimessä saa olla julkista.

    Kun onhan sitä luonnollista olla kateellinen. Minäkin olen niin monelle ihmiselle.

    Mutta se on fakta, että ilman sellaista vertailevaa "muut ovat parempia" -kateutta ihminen olisi onnellisempi. Ja silloin kykenisi olemaan varauksetta onnellinen toistenkin puolesta.

    Vastaa

    0
  41. Itse kateellisena ihmisenä mieheni hokee minulle aina "Mistä se sinulta on pois?" Jos toinen on parempi, kauniimpi yms.?

    Niinpä, se ei ole minulta mistään pois :-)

    Kateellisuudesta ei varmaaan koskaan eroon mutta ainakin sen myötäminen helpottaa :-)

    Blogeissa elämästä annetaan yleensä niin ruusuinen kuva!
    Kaikkihan tietävät mitä elämä oikeasti on!

    Sinun blogissa on sitä jotain mitä muista ei löydy.
    Älä vain muutu! :-)

    Vastaa

    0
  42. Hmm. Mutta eikös tässä ole kyse vain medialukutaidosta ja siitä, että minkä kuvan kirjoittaja antaa blogissaan itsestään. Ja millä tyylillä ja avoimuuden asteella päättää tietoisesti tai vähemmän tietoisesti esiintyä. Eihän kenenkään todellinen 24/7 elämä näihin päädy. Jos sellaista erehtyy luulemaan, niin metsäänhän se menee ja alemmuudentunne nostaa helposti päätään. Juu, tajuan kyllä tunteen ja ymmärrän, mistä se tulee, mutta perusta sille on tavallaan harhassa. Itse en edes jaksa katsella enää liian täydellisiksi hiottuja blogeja, joissa jokainen neilikan terälehtikin on aseteltu mallilleen. Tietysti voidaan sanoa, että onhan se kauniimpi katsella, jos likaiset astiat ja pyykkivuoret eivät näy, mutta rajansa jotenkin kaikella. Todellisessa elämässä kun on niitä täydellisen kauniita hetkiä ja elämää on myös ne toisen ääripään hetket ja kaikki siltä väliltä. Jos kirjoitetaan vain siitä yhdestä puolesta, niin minusta se käy tylsäksi ja jotenkin elämälle vieraaksi. Meitä on jokaiseen lähtöön ja eri ihmisiä kiinnostaa eri asiat. Bloggaajan persoonallisuus on oleellisin. Rosot ja "epätäydellisyys" tuovat kiinnostavuuden ja samaistumiskohteen.

    Ja mikä ihme alemmuudentunne meitä suomalaisia edelleen vaivaa! Miksi ihmeessä meidän pitäisi olla samanlaisia kuin kaikki muut, vaikka olemme itse hyviä ja täydellisiä itsejämme syntymästämme saakka! Missä ihmeen välissä tulee se ajatusvirhe, ettemme ole??!! Olemme tänne syntyneet omanlaisinamme eikä maailma olisi sama ilman meitä. Kaikki tunteet ovat totta, mutta ajatukset niiden takana eivät välttämättä ole "oikein".

    Vastaa

    0
  43. Olen ollut nyt pari kuukautta saikulla väsymisen vuoksi ja ainakin saman verran häämöttää edessä päin. Vuoden terapiassa olen oppinut, että oma rima pitäisi asettaa oikealle korkeudelle. Minulla se on aina liian korkealla. Eivät ihmiset meitä loppujen lopuksi arvosta tai tykkää meistä suorirusten perusteella vaan siksi, että olemme sellaisia kuin nyt satumme olemaan.

    Olet ilahduttanut minua suunnattomasti blogillasi. Löysin sen, kun kiinnostuin luonnonkosmetiikasta. Nyt olen E&T:n ja mineraalimeikkien tyytyväinen käyttäjä ja iho voi hyvin! Kosmetiikka ja hiukset on ihanaa leikkiä, hupsuttulelua ja arjen piristystä.

    Vastaa

    0
  44. Yleensä että ihminen pystyy olemaan kateellinen tai jopa vihastumaan vaatii tosi vahvan tunteen. Ei ihminen voi sanoa "vihaavansa" ketään ilman syytä ja vain koska "se vaan ärsyttää", siihen on aina joku syy mikä liippaa omaa elämää läheltä. Monesti liittyy myös tilanteisiin jossa ex on saanut itselleen uuden vaikka tuskin kovin moni haluaisi myöntää sen "nyxävihan" olevan pientä kateutta.

    Kateutta tunteva näkee kateuden kohteella olevan jotain mitä itsellä ei ole - oli se sitten materiaa tai persoonapiirre tai sitten ihana kumppani. Mikäli kateutta tunteva ei pääse osallisiksi asioihin jotka työnnetään tarjottimella kateuden kohteen eteen aiheuttaa kateutta ja on se vertailu on usein lähtökohtana.

    Monesti isojen ja suosittujen blogien kommenttiosuudessa anot nauravat "en mä todellakaan ole kateellinen tuolle piippipäälle se vaan ärsyttää mua ku se saa kaiken!" ja taustalla on jotain ihan muuta mitä ei välttämättä itselleenkään halua myöntää. Kuka huuteleva ano nyt haluaisi myöntää olevansa kateellinen "sille täydelliselle piippipääbloggaajalle"?

    Kateus syö myötätuntoa. Siinä missä paljon matkustelevalle (joka tietty on ärsyttävää koska itse ei pääse koska aika tai rahatilanne)bloggaajalle käy ulkomailla ikävästi, ovat ensimmäiset kateelliset huutelijat kommentoimassa ilkeyksiä kuinka se oli ihan oikein ja kateuden kohde oli sen ansainnut koska on sellainenjatällainen. Miksi näin kommentoidaan? Koska jos ihminen on kateellinen, hän ei kykene myötätuntemaan kateuden kohteen suruja, vastoinkäymisiä tai vaikeuksia. Myöskään kateuden kohteen ilot ja mahtavat tilaisuudet eivät tunnu kateutta tuntevan pääkopassa miltään muulta kuin negatiiviselta asialta.

    Kateellisuus on siis hyvin itsekeskeinen tunne - mikäli se menee korkealle tasolle eikä pysy terveenä ja ns ihailun tasolla: "voi vitsit kun on ihana silmämeikki oon niin kade!". Pieni kateus voi olla jopa hyvä asia joka auttaa meitä tekemään muutoksia oman elämän tai asioiden kohdalla. Luopuisinko kalliista kuntosalijäsenyydestä että pääsisin äkkilähdölle vaikkapa Lontooseen?

    -------------
    Muistan kun löysin blogisi ja siitä asti olen tätä aktiivisesti seurannut. Muistan kun bongasin sinut kaupungissa x ja näimme ensimmäistä kertaa, se oli niin jännittävä hetki ja sinulla oli -yllätys yllätys- ihana silmämeikki. Muistan sen aina <3. Ihailen meikkitaitojasi ja kyllä voisin olla vähän kade niistä hienoista silmämeikistä mitä teet :).

    Tiedän vain olevani itse niin laiska etten malttaisi käyttää niiin paljon keskittymistä ja aikaa tehdäkseni usein supernättejä silmämeikkejä hienoilla varjostuksilla ja erikoisilla väriyhdistelmillä vaan tyydyn simppeliin ja yksinkertaiseen useammin. Tämänkin voi joku ajatella omalla kohdalla tsemppaavana voimavarana suuren kateuden sijaan, ottaa itselleen aikaa ja istuutuu penkille alas ja käy rauhallisesti opettelemaan :).

    Vastaa

    0
    1. Muistan kun löysin blogisi ja siitä asti olen tätä aktiivisesti seurannut.

      Ja minä en voi koskaan unohtaa että Karkkipäivän ENSIMMÄINEN lukijasähköposti tuli.....sinulta!!! <3

      Vastaa

      0
  45. googlasin kakkipäivä ja sinun blogisihan sieltä ensimmäisenä esiin tupsahti :) olen koukussa kolmeen blogiin ja tämä on niistä yksi. Vaikuttaa myös siltä, että sinulla on paljon seuraajia. Seuraamiani blogeja yhdistää se, että niistä saa jotain. Täältä saa loistavia meikkivinkkejä ja arvioita tuotteista. Nyttemmin myös Sannin sielunelämällistä antia :) Toinen seuraamani blogi on my exploration, blogaaja kirjoittaa niin hersyvästi päivistään, että tulen hyväle mielelle joka kerta. Ja kolmas blogi on hampaankolosta, vitsiä politiikan järjettömyyksistä.

    Ekaa kertaa tutustuin linkkaamasi ocjuliaan ja pitää sanoa, että tälläinen kulissiblogi ei juuri kiinnosta. Kauniit ja rohkeat ovat asia erikseen. Kun blogi on liian kiiltokuvamainen, puuttuu siitä se inhimillisyys ja elämä, joka itseäni kiinnostaa. Lähinnä tulee se olo, etä rakennetaan kulissielämää muille esiteltäväksi. Vähän niinkuin facebokissakin huomaa toisten tekevän.

    Jangtaran meikkikuvat olivat huikeita. Hiuan extreemiä arkipäivän meikkiin, mutta kuvina mahtavia.

    Vastaa

    0
    1. tälläinen kulissiblogi ei juuri kiinnosta.

      Sepäs siinä onkin, kun me emme voi tietää kuinka laajalle "kulissi" ulottuu.... Julian kaltaisissa blogeissa kiehtovaa ja koukuttavaa on se, kun niistä tulee (ainakin minulle) sellainen tunne että tämän ihmisen elämä nyt vain oikeasti on juuri. näin. ihanaa. ja. upeaa. Sellaisia ihmisiä ja elämiä nimittäin on. Huonoja rumatukkapäiviä on toki meistä jokaisella, mutta jonkun elämä voi silti olla joka päivä kauniin ruoan laittoa, ihanan matkan suunnittelua tai sillä olemista tai tyylikkäissä vaatteissa kameralle poseeraamista ja siitä bloggailua. Se voi olla.... juuri sitä...!

      Vastaa

      0
    2. halunsa kullakin, mutta eikö toi kuvailemasi elämä kuulosta aika... tyhjältä? poseerausta kameralle tyylikkäissä vaatteissa.. repesin :D

      Vastaa

      0
    3. Ei nyt liity Juliaan, mutta itse asun Hkissä alueella, jossa monet muotibloggaajat tykkäävät kuvailla itseään ja kun kävelen tällaisen kuvaussession ohi, niin kuvattavan ulkonäöstä ja asusta riippumatta päällimäinen tunne ei ole suinkaan kateus (vaikka saattaisinkin tuntea kateutta ko. blogia lukiessani) vaan myötähäpeä. :D Ihan oikeasti joku tyyppi supersuunnitellussa asussa, tukassa ja meikissä poseeraamassa narsistisesti keskellä katua ohi kulkijoista välittämättä eri asennoissa ja ilmeissä ja kaveri tai poikakaveri ottamassa kuvia.

      Vastaa

      0
  46. Mahtavaa, että kirjoitat kateudesta. Tällänen "blogikateus" pidättelee mua vieläkin, enkä ole viitsinyt omaa blogia aloittaa.. Asia kyllä on kutkutellut vaikka kuinka pitkään, mutta muiden blogeja lueskellessa iskee nimenomaan kateus, että enhän mä kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin nämä muut, miks edes aloittaisin.. Harmi että näin on.
    Tykkään, kun sun blogi on kuitenkin ns. tavallisen ihmisen blogi, etkä tunnu nostavan itseäsi muiden yläpuolelle :))

    Vastaa

    0
  47. Kiitos tästä postauksesta! Kateus on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Kaikkihan sitä joskus tuntee, ja sosiaalinen media on aika hyvä aiheuttaja. Heitänpä omia ajatuksiani kehiin.

    Blogimaailman ei varmaan oikeasti tarvitsisi olla kilpailu eikä blogien kilpailijoita keskenään. Tietysti ammattilaisuus-amatöörimäisyys akselilla kilpailua syntyy etenkin sinne päähän, jossa on kyse rahasta. Ja voihan sitä joka tapauksessa kilpailla lukijamääristä, maineesta ja kunniasta. Mutta lähtökohtaisesti siihen voi vaikuttaa, ottaako blogiskenen kilpailukenttänä vai ei.

    Mun mielestä tuo näkemys, että "ei se ole keneltäkään pois, jos jollain menee hyvin" on parempi lääke kateuden välttämiseen kuin se, että "ei sitä voi tietää, vaikka sillä ja sillä kadehdittavalla tyypillä menisi oikeasti huonosti". Tuossa jälkimmäisessä tapauksessahan siitä kateudesta ei ole lainkaan päästetty irti. Sallitaan toisen menestys vain siksi, että sillä on kuitenkin oikeasti jokin asia huonosti.

    Uskon, että kateus vie energiaa. Sitäpaitsi useimpiin kadehdittaviin asioihin meistä monilla on edellytyksetkin (puolimaratonkunto, H&M:n pellavalakanoiden tai koiran omistajuus, kiva tyyli) ja toisiin taas ei (syntyminen Ruotsin kruununprinsessaksi). Jos haluaa kamalasti jotakin, mitä jollain muullakin on, ei kun hommiin. (tai sitten tajuaa, että ei halua käyttää säästöjään LV:n laukkuun vaan johonkin muuhun:) Ruotsin kruununprinsessallekin voi olla kateellinen, mutta sehän on silkkaa ajanhukkaa.

    Menestyneiltä ja itseään viisaammilta ihmisiltä voi oppia ja saada inspiraatiota. (Se on pääsyy, miksi luen sun, Eevan ja monen muun huikeita blogeja:)

    Luulen, että itseään voi jopa siedättää kateudelle. Hakeutuu kadehdittavan ihmisen seuraan (tai blogiin) ja miettii, että menetänkö tässä jotain itsestäni vai onko se vaan tunne. Jonka voi heittää järveen:)

    Vastaa

    0
  48. En muista, miten löysin blogisi, mutta tälle tielle olen jäänyt ja edelleen joka päivä innoissani kurkkaan, oletko kirjoittanut blogiisi uuden postauksen.

    Tykkään sun tyylistä, suorat mielipiteet ja olet jotenkin helposti lähestyttävä. Harvoin kommentoin, mutta niin se menee kaikissa lukemissani blogeissa.. en vain osaa. Onko sitten yläasteelta jäänyt halu pysyä sivussa ja piilossa, en tiedä. Ja en minäkään tykkää seurata mahdottoman kiillotettuja blogeja. Ehkä se on kateus, tai sitten jotain muuta. Mutta vaikka bloggaaja saisikin blogin kautta paljon tavaraa, ei se häiritse. Se on se kirjoitustyyli.

    Samaistun suhun välillä, ehkä sekin saa jatkamaan lukemista. Ihailen muuten sussa sellaista jonkinlaista järjestelmällisyyttä. Ei se ehkä ole oikea sana, mutta selitänpä. Itse olen kova tekemään listoja, mutta olen kuitenkin kauhean laiska. Teen listat ja suunnitelmat, mutta siihen ne jäävät. Sulla on muistaakseni ruoka-aineista listaa ja kaikkea, urheilet ja pidät kunnostasi huolta, vaikkei urheilu ehkä olisikaan intohimosi. Näin minä haluaisin tehdä. En pidä urheilusta, enkä jaksa harrastaa sitä. Kunto on aivan kauhean huono. Sitten vain ajattelen, että ehkä tulevaisuudessa... Mutta en tiedä, olenko hieman yksinkertainen, mutta yksi (iso) haave tulevaisuuden suhteen olisi sellainen, että kun muutan omilleni, tekisin kunnon budjetin ja selviäisin melko hyvin itse. Se olisi tosi hienoa. :D

    Ja yksi juttu on kans, että tykkään kuunnella enemmän melankolista musiikkia. Se on vain enemmän omaa. Yksi kaverini ihmetteli, että miksi kuuntelen niin synkkiä kappaleita. En tietenkään aina, mutta ehkä musiikkimakuni on päällisin puolin synkkä. En jaksa vain kuunnella lauluja, jotka ovat erittäin iloisia. Esimerkiksi jos kertosäkeessä toistuu sana "onnellinen" jatkuvasti, saattaa mulla mennä hermot. Hauskoja biisit kyllä saavat olla.. :D

    Vastaa

    0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2025 (17)
    • 2024 (125)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)