Mun viime vuosi oli todella hieno, mutta vaikeakin.
Vaikka Karkkipäivä on pääsääntöisesti kauneusblogi, haluan kirjoittaa täällä aika ajoin myös elämästä ja kaikenlaisista elämään liittyvistä tunteista ja kokemuksista. Tänään on tällaisen kirjoituksen vuoro.
Vuoden kohokohtia olivat monet matkat, jotka veivät minut tuttuun ja rakkaaseen Kreikkaan sekä minulle aivan uusiin ja erilaisiin kohteisiin kuten Norjan Trondheimiin, Liettuan Vilnaan ja Ruotsin Bergslageniin. Tuli ensimmäistä kertaa koettua myös talvinen ja luminen Kreikka.
Mahdollisuuksista viettää näin paljon aikaa ulkomailla on kiittäminen miesystävääni Kalastajaa, joka työskentelee pääosin ulkomailla. Vuonna 2024 vietin hänen kanssaan aikaa Norjassa, Ruotsissa ja Liettuassa. Olemme jopa tavanneet ensimmäistä kertaa ulkomailla, jaoin tarinamme viime kevään vuosipäivänämme.
Matkailu on suurin intohimoni, voi sanoa, että vieläkin suurempi kuin kosmetiikka. Matkailu energisoi minua, se on kuin polttoainetta, joka pitää minut käynnissä.
Vuosi alkoi talvimatkalla Kreikkaan. Kohteena oli Parnassos-vuoren rinteillä sijaitseva Arachovan kylä, joka kuuluu Kreikan suosituimpiin talvikohteisiin - siis kreikkalaisten keskuudessa, ulkomaalaisia Arachovassa käy verrattain vähän.
Arachova oli tunnelmallisesti aivan erilaista Kreikkaa, mitä olen ennen kokenut, ja sitä juuri toivoinkin. Luminen Arachova taustallaan rivi vaikuttavia vuorenhuippuja muistuttaa enemmän alppikylää kuin Välimeren lomakohdetta. Ruokakin edusti erilaista kreikkalaista keittiötä kuin rannikkoseudulla on tottunut.
Vierailu Parnassoksen hiihtokeskuksessa täydensi talvi-Kreikan elämyksen. Olin suorastaan liikuttunut istuessani rinnebaarin terassilla - ympäröivä maisema kun toi mieleen toisen lempimaani Sveitsin, vaikka vuoret täällä eivät olekaan yhtä massiivisia kuin Alpeilla.
Vuoden hienoin ajanjakso sijoittui yllättäen Norjan Trondheimiin, jonne matkustin maaliskuussa. 'Yllättäen' siksi, että Trondheim ei kohteena ole mikään must-see klassikko tai seisauttavan ainutlaatuinen - pikemminkin hurmaavan sympaattinen, mutta kokemukseni liittyy yhdistelmään pohjoismaista kotoisuutta, kaunista puutaloestetiikkaa sekä omaa sisäistä tasapainoa.
Ei ole salaisuus Karkkipäivänkään sivuilla, että kärsin ahdistuneisuudesta, joka oireilee välillä miedommin, välillä voimakkaammin. Viime keväänä vointini oli poikkeuksellisen seesteinen ja hyvä, ja Trondheimin aika sekä sitä seuranneet kevätkuukaudet jäivät mieleeni ihanan tyynenä hyvinvoinnin saarekkeena.
Jos norjan kielessä olisi tanskasta tuttu termi 'hygge', Trondheim olisi hyvin sellainen. Trondheim on äärettömän mukava, kiinnostava, ystävällinen ja kodikas kaupunki. Paikka, jossa oli samalla idyllistä pikkukaupunkimaisuutta, vaikuttavaa keskiaikaisuutta sekä modernia pohjoismaalaisuutta. Ilokseni pääsen Trondheimiin helmikuussa uudestaan.
Huhtikuu vei minut ensimmäistä kertaa koskaan Liettuaan. Vietin kolme viikkoa maan pääkaupungissa Vilnassa, joka yllätti - sekä lumosi - minut täysin.
Odotin kuulemani perusteella rosoista kaupunkia, joka Baltian maiden pääkaupungeista henkisi eniten neuvostoaikojen tunnelmaa, - oma äitinikin on kutsunut Vilnaa Baltian pääkaupungeista "villeimmäksi". Perillä odottikin hyvin keskieurooppalainen kaupunki, joka avautui minulle enemmänkin pikku-Prahana.
Vilnasta tuli kertaheitolla yksi suosikkikaupunkejani. Ihastustani kuvaa se, että en kolmen viikon aikana malttanut poistua kaupungista kuin kerran; yhtenä päivänä tein retken maan kakkoskaupunkiin Kaunasiin.
Vilnassa yhdistyvät sävyisästi historiallinen vanhakaupunki ja kiiltävien pilvenpiirtäjien uusikaupunki, kodikas tunnelma ja suuret, vehreät puistoalueet. Vaikka rakastan eniten historiallisia paikkoja ja vanhaa arkkitehtuuria, minuun vetoavat kontrastit. Vanhan ja arvokkaan sekä uuden ja modernin yhteiselo toteutuu Vilnassa erittäin tyylikkäästi, ja kaupungin läpi kulkeva Neris-joki jakaa alueet luonnollisesti.
Vilnan keväässä oli hymy herkässä
Viihtyvyyteni sinetöivät joka puolella Vilnaa levittäytyvät ihanat puistoalueet sekä vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin sää. "Toimistokseni" vakiintuikin asuntomme lähellä sijaitseva puisto, jonne pyöräilin aamupäivisin eväät ja picnic-viltti mukaan pakattuina. ❤️
Kalastajalla oli kesällä pitkä työjakso Ruotsissa, ja näin tulikin vietettyä valtaosa kesästä länsinaapurissa. Vietimme aikaa sekä Bergslagenin alueella, jossa Kalastaja työskenteli, että Hälsinglandissa, jossa mieheni veljellä on kesämökki.
Bergslagen ja etenkin Hälsingland ovat hyvin maaseutumaisia alueita vailla suuria kaupunkeja. Olikin kiinnostavaa tutustua hiljaisempaan ja vähemmän tunnettuun osaan Ruotsia, kun aiemmin olen käynyt vain Tukholmassa ja Malmössa.
Bergslagenin alueen helmiin kuuluvat kuparikaivoshistoriastaan sekä siideripanimostaan tunnettu Kopparberg (jonka Tingshuset näkyy kuvassa) sekä puutalojen idyllinen Nora, kuin "Ruotsin Loviisa", Nora-järven rannalla. Hälsingland puolestaan on tunnettu UNESCOn maailmanperintölistalle kuuluvista kartanoistaan, ja ajelu kartanotilojen ja kuvankauniin luonnon halki Stora Hälsingegårdar -maisemareittiä on kokemuksenarvoinen elämys, jos sinne päin Ruotsia sattuu.
Tulipahan vierailtua ensimmäistä kertaa myös Gotlannissa, ja Visby hurmasi minut täysin odotetusti. Se on kohteita, josta olen haaveillut toistakymmentä vuotta. Joskus tietyt paikat ja kokemukset antavat vain odottaa itseään.
.
Kesään liittyi kaikista hienoista kokemuksista huolimatta myös ikävää. Loman aikana huomasin ahdistuksen taas nostavan päätään, ja aloin jälleen herätä yöllä paniikinomaisiin huolikohtauksiin. Lopulta minun oli palattava unilääkitykseen, jonka olin keväällä paremmin voidessani lopettanut.
Syksyn saapuessa olin surullinen ja uupunut. Miksi kävi näin, miksi vointini jälleen romahti - vaikka olin pitänyt kunnon loman ja viettänyt koko kesän rentoillen Ruotsin maaseudulla, jossa arjen ainoasta draamasta vastasivat lähinnä hyttyset?
Koitti syyskuun loppu ja perinteinen Kreikan syysmatka. Toivoin Kreikan piristävän mielialaani, ja matka tarjosikin aina-yhtä-luotettavaa Välimeren terapiaa. Tällä kertaa matkan ekalla viikolla mukana oli myös Kalastaja, ja yhdessä kolusimme skootterin selässä mm. Miloksen saaren huikeita rantoja. (Milos ansaitsee harvinaisen kunnian paikkana, jonka rannat ovat niin hienot ja moninaiset, että jopa mun kaltainen anti-biitsi-ihminen vietti mielellään aikaa ihan vain rantabongaillen!)
Kalastajan palattua Suomeen ja työsitoumuksiin minä jäin Kreikkaan saarisamoilemaan vielä pariksi viikoksi. Suuntasin Sporadeille ja vierailin Skiathoksella, Skopeloksella ja Alonnisoksella, joiden jälleennäkeminen kymmenen vuoden jälkeen oli mitä onnistunein. Olin onnellinen - ja samalla kuitenkaan en. Tällä kertaa Kreikka ei onnistunut kunnolla lievittämään ikäviä tuntemuksiani, ja huolen tunteet kulkivat mukanani saarelta toiselle.
Maailman Mielenterveyspäivänä kirjoitin Karkkipäivään ahdistuneisuushäiriöstäni.
Loppuvuosi kului tasaisen hyvin, vaikka lepattava huoli sisälläni jatkoi kasvamistaan. Olen ilokseni pysynyt työkykyisenä, ja työt varmasti ovatkin suuri kannatteleva rakenne.
Erityisesti iloa tuovat ihmiskohtaamiset työssä, kuten I Love Me -messujen kaltaiset työtilaisuudet. Saan energiaa ihmisistä, ja minulle aivan varmasti tekisi hyvää tehdä enemmän asiakastyötä. Onneksi pääsen välillä myös Ruohonjuureen extrailemaan. ❤️
Kuitenkin - en päässyt loppuvuoden aikana eroon tunteesta, että entinen Sanni on kadonnut jonnekin. Olen todella, todella väsynyt olemaan kroonisesti huolissani - tämä en ole minä. Huolestuneisuus on kuin järjestelmähäiriö, ohjelmavirus, joka on ujuttautunut päähäni.
Vahvuuteni on ollut aina kyky tuntea syviä onnen ja ilon tuntemuksia ja olemaan luottavainen - miksi se on kadonnut?
Jossain vaiheessa syksyn aikana aloin miettiä:
mitä jos minulla on keski-iän kriisi?
Entä jos pahentunut ahdistuneisuuteni ja jonkinlainen punaisen langan katoaminen johtuivat siitä?
Olen miettinyt tätä siitä lähtien. Ei se ehkä olisi tavatonta. Jossain vaiheessa ikäänsä ihminen alkaa katsella siihenastista polkuaan ja miettiä paikkaansa jatkumossa nimeltä elämä - ja tehdä väliaika-arviota. Olenko saavuttanut sen, mitä toivoin? Missä haluaisin olla nyt, tai olenko jo siellä? Olenko tehnyt hyviä valintoja? Onko minulla turvallinen olo?
On kummallinen tunne olla huolissaan, vaikka kaikki on hyvin.
En ole saanut vielä vastauksia pohdintoihini, mutta pidän mahdollisena, että todella olen läpikäymässä jonkinlaista keski-ikään liittyvää elämän välitilinpäätöstä. Levottomuutta, joka liittyy kenties siihen kokemukseen, että menneisyys on turvallista, tulevaisuus tuntematonta - ja menneisyys muodostaa tällä hetkellä todennäköisesti valtaosan elämästäni. Olen aina ollut vahvasti nostalgiaan taipuvainen, ja kaikki perinteinen ja pitkään samanlaisena pysyvä luo rauhan ja turvan tunnetta. Siksi rakastan palata samoille Kreikan saarillekin.
Niin moni asia on muuttunut täysin viimeisen viiden, kuuden vuoden aikana, ja joka vuosi on tuonut mukanaan muutoksia, että olen tipahtanut tuttuuden ja rutiinien turvallisilta kärryiltä. Ehkä haluaisin pysähtyä vetämään henkeä - ja luomaan uutta pysyvää.
Lopuksi:
vuoden lopussa toteutui toinen pitkäaikainen haave, kun sain nähdä minulle merkityksellisimpiin elokuviin kuuluvan Amadeuksen valkokankaalla. Mestariteoksen julkaisusta tuli viime vuonna kuluneeksi 40 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi elokuva palasi teattereihin ohjaajan versiona.
Olin elokuvan ilmestyessä 5-vuotias, joten en nähnyt sitä tuoreeltaan. Kokemus koitti kymmenen vuotta myöhemmin ollessani 15; tulin katsoneeksi Amadeuksen televisiosta äitini kanssa joululomalla. (Tuskin olisin itse tällaista elokuvaa valinnut siinä iässä - elokuva kertoo Wienin hovisäveltäjän Antonio Salierin kateudesta Wolfgang Amadeus Mozartia kohtaan.)
Leffaillan seurauksia olisi äitini tuskin osannut ennustaa - teinitytär hullaantui 1700-luvulla eläneestä säveltäjästä, lainasi kirjastosta kaikki Mozartia koskevat teokset ja elämäkerrat, kirjoitti koulussa Mozartista esitelmän ja osti levyhyllyn täyteen Mozartin oopperoita ja sinfonioita. Seuraavana vuonna tytär oli Prahan oopperassa katsomassa Don Giovannia! 😅
Katsoin Amadeuksen teininä niin monesti, että osaan yhä repliikkejä ulkoa. Edellisestä katselukerrasta oli kuitenkin vierähtänyt toista kymmentä vuotta, ja Suomen vanhimmassa elokuvateatterissa Maximissa joulukuun lopussa koittanut hetki oli erittäin tunnelatautunut. Istuin penkissä jännittyneenä odottava hymy kasvoille liimautuneena. Saattoi siinä silmäkulmakin kostua alkutekstien rullatessa ja Sinfonia No. 25 g-mollin dramaattisten jousien hyökyessä kovaäänisistä.
Elokuva oli juuri niin hieno kuin muistin. Ja - esitys toi minulle lahjan: Maxim-teatterin vihreässä nojatuolissa istuessani olin taas 15-vuotias ja palasin koko kehossani niihin huolettomiin aikoihin ja tunnetiloihin, joita vain lapsuus ja nuoruus voivat sisältää. Sillä hetkellä olin 100% onnellinen ja huoleton.
Juuri sitä tarvitsin vuoden loppuun. ❤️ 🎼
36 comments on “Mun vuosi 2024”
Hienoa, että sait hyvän kokemuksen vuoden loppuun. Toivottavasti sama fiilis jatkuu tämänkin vuoden puolelle.
Tuli mieleen, että voisiko myös esivaihdevuodet vaikuttaa mielialaasi? Tuntuu, että ainakin itselläni ei ole mitään logiikkaa olotiloissa. Vaikka periaatteessa kaikki on hyvin, niin ei sitten kuitenkaan ole... Ikää on viitisen vuotta enemmän kuin sulla.
Tämä tuli mieleen kolmelle muullekin ensimmäisenä kommentoineelle, joten se varmastikin on vaihtoehto, jota minun on syytä alkaa selvittää. Hassua, että en ollut tullut sitä itse ajatelleeksi..! Kiitos teille! 🙏🏻
Näiden kommenttien perusteella tämä nainen varaa nyt ajan lääkäriin. Yleislääkärillä olen jo oireiden vuoksi käynytkin, mutta hänelle ei myöskään tullut mieleen, että esivaihdevuodet voisivat liittyä vointiini.
Esivaihdevuosiin liittyen lukuvinkkinä maaliskuun lopulla ilmestyvä Aino-Mari Tuurin Menologeja-kirja esivaihdevuosista.
https://www.wsoy.fi/kirjat/menologeja-tutkimusmatka-esivaihdevuosiin/
Kohderyhmäläisenä odottelen jo itse jo kovasti kirjan ilmestymistä!
Tsemppiä ahdistuksen kanssa (meille kaikille) <3
Kiitos tästä vinkistä, menee lukulistalle!
Itsellekin tuli mieleen nimenomainen asia, jonka niin moni muukin oli jo kirjannut. Kertonee ihanasti siitä, että lukijoidesi joukossa on niin sanotusti teeman kohderyhmää💗 Jos lääkärikäynnillä selviää jotain sellaista, minkä haluat jakaa täällä, niin arvelen, että meitä kiinnostuneita lukijoita olisi runsaasti.
Lääkärikäynti oli eilen. Sain paikallisestrogeenilääkityksen, limakalvojen kunto todettiin sellaiseksi. Vaihdevuosissa en kuitenkaan ole vielä, ja sain kuulla, että käyttämäni e-pilleri sisältää sellaisen määrän estrogeeniä, ettei vaihdevuosioireita välttämättä tule ollenkaan sitten kun menopaussi alkaa.
Mitä tulee ahdistusoireisiin, niistä ehdittiin lopulta keskustella vähemmän. Lääkäri sanoi, että voisin halutessani kokeilla ahdistusoireisiin esimerkiksi B6-vitamiinia sekä siveydenpuun uutetta. Hän korosti, että lääkärinä hän ei yleensä suosittele yrttivalmisteita, mutta sanoi, että siveydenpuun uutteen vaikutuksista on olemassa sen laatuista näyttöä, että sitä voi lääkärikin suositella menopaussiin tai PMS:ään liittyvän oireilun hoidossa. Valmisteen kokeilusta ei ainakaan ole haittaa.
Minusta oli mielenkiintoista ja myönteistä, että heti ei oltu tarjoamassa oireisiin psyykenlääkkeitä vaan miedompoia ja luonnollisempia vaihtoehtoja.
Kiitos kauniista tekstistä ja blogista!
Ahdistus voi liittyä esivaihdevuosiin (perimenopause). Itselleni tuli täysin yllätyksenä miten paljon hormonit voivat vaikuttaa hyvinvointiin!
Tätä lähden nyt omalta kohdaltani selvittämään, kiitos teille tämän vaihtoehdon esiinnostamisesta!
Myös (peri)menopaussi saattaa pahentaa/aiheuttaa ahdisteisuutta. Eli sekin voi hyvin olla "osasyyllisenä". Itsellä ainakin huomannut tämän :(
Tämä täytyy nyt minunkin selvittää!
Premenopaussi ja menopaussi voi todellakin aiheuttaa juurikin tuollaisia muutoksia mielialoihin. Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta silti jotenkin ahdistaa, ja vähän kaikki tuntuu hieman vaikealta, eikä oikein tiedä pitäisikö tehdä jotain muutoksia elämässään vai eikö sittenkään. Se kuuluisa punainen lanka on jotenkin kadoksissa, eikä tiedä mitä haluaa enää tavoitella elämässä. Hormonaaliset muutokset on suuria, ja vastaavia kuin murrosiässä. Siinä sitä on tarpeeksi yllykettä keski-iän kriisille, ja lisäksi on kehon muutokset ja moni joutuu kohtaamaan omien vanhempien sairastumisen ja kuoleman ja sitä kautta joutuu kohtaamaan sen ajatuksen, että elämä on tosiaan itselläkin yli puolenvälin, ja kuinka paljon niitä hyviä, terveitä vuosia sitten itsellä on? Oma kuolevaisuus on ihan eri tavalla mielessä kuin vaikka 10 vuotta sitten. Mullakaan ei ole varsinainen menopaussi ehkä edes alkanut, mutta kyllä em. asioita pyöritellyt mielessäni jo pari vuotta. Enkä tiedä oikein mikä tähän nyt auttaisi: muuta kuin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Liikuntaa olen lisännyt, koska se tuo parempaa mieltä ja auttaa myös nukkumiseen. Olen myös päättänyt, että jos unettomuus menee pahemmaksi tai alkaa tulla selkeitä häiritseviä kuumia aaltoja niin sitten varaan ajan gynekologille, ja jos hän suosittelee hormonikorvaushoitoa niin otan kyllä kokeiluun.
Jaksamisia Sanni ja ihanaa kun kirjoitat myös näitä henkilökohtaisia postauksia<3
Onneksi mulla on lukijat, jotka tuovat tilanteeseen kuin tilanteeseen näkökulmia, joita en itse ole tajunnut ajatella. Olette huippuja, kiitos kun jaksatte kirjoittaa kommenttilaatikkoon ja osallistua! 🙏🏻
Mä lennähdän nyt ensi tilassa gynekologille selvittämään esivaihdevuosien mahdollista osuutta mielialaani. Ei näitä ole osannut tulla ajatelleeksi, kun ei ole ollut premenopaussista vielä muita viitteitä kuin limakalvojen kuivuus ja epäsäännölliset menkat.
Liikunta auttaa minullakin todella paljon mielialaan ja olenkin nyt lisännyt sitä tuntuvasti. Ihan jo kuntosalin juoksumatolla löntystely piristää, ja salilta palatessa on aina takuuvarmasti parempi mieli. ☺️
Kiitos Eeva! ❤️
Saako kysyä, millaista unilääkitystä käytät? Itse olen myös kroonisesti ahdistunut ja huolestunut, mutta minulla em. on valitettavasti enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen ollut lapsesta saakka raskas- ja surumielinen syvissä vesissä seilaaja, enkä varmasti vähiten juuri lapsuuden kokemusten vuoksi.
Itselläni nukkumisen avuksi on määrätty pieni annos doksepiinia, joka leikkaa myös ahdistukselta pahimman terän. Em. lisäksi esivaihdevuosiin on määrätty hormonikorvaushoitoa, jota en kuitenkaan mielelläni käytä, koska olen vielä alle 40-vuotias... Hölmöä, tiedän! Minulle kokenut gynekologi sanoi, että jos äidin vaihdevuodet ovat alkaneet alle 50-vuotiaana, ei ole tavatonta, että tyttärellä ne voivat alkaa jopa 15 vuotta aikaisemmin. Tieto ei kuitenkaan vähentynyt tuskaa, vaan henkinen kynnys hkh:n käyttöön on edelleen tarpeettoman korkea.
Mirtatsapiinia. Joka ei siis varsinaisesti ole unilääke vaan masennuslääke, mutta auttaa unettomuuteen alle 7,5 mg annostuksella. Itse otan 3,75 mg, ja se auttaa todella merkittävästi poistamaan öiset ahdistukseen heräilyt.
Lähetän sulle lämpimän rutistuksen! Krooninen ahdistus ja huolen tunteet ovat aivan kamalia. Mutta niiden kanssa voi selvitä, ja toivon, että sinullakin on välillä miedompia oirejaksoja ja pystyt iloitsemaan asioista. 🩷
Hei. Halusin muistuttaa siitäkin mahdollisuudesta, että jotkin lääkkeet - nimenomaan neurologiset sellaiset - voivat vaikuttaa elimistön kuivumiseen ja sitä kautta intiimialueen vaivoihin..
Itselleni selvisi tämä viime vuoden painajaismaisen hermosäryn kautta. Saatuani viimein apua hermoperäisiin hammaskipuihin erään lääkkeen kautta, ilmaantuikun yhtäkkiä ikävä virtsavaiva..
Sekä masennus- että epilepsialääkkeillä suun ja yleensä limakalvojen kuivuminen on tavallista, ja näin keski-iässä se on niin hankala asia, että olen jättänyt kaikki viralliset lääkekokeilut kesken.. Hermosärky on kurjaa, mutta ärtyneet virtsatiet ja vihlonta on vielä pahempaa..
Nyt tiiviin tyrniöljyn käytön myötä on onneksi tilanne jo parempi. (Paikallinen hormonihoito on melko tujua joten sekin on minimissä..)
Suuren avun ahdistukseen ja stressiin löysin CBD-öljystä. Olin paljon kuullut siitä mm. amerikkalaistutuilta. Pidin ensin täytenä huuhaana, mutta kokeilin silti luontaistuotekaupan suosittelemaa brändiä.
(Näitä ei saa muuta kuin netistä, nykyisen lainsäädännön takia, mutta googlaamalla avautuu paljon eri valmistajien tietoa.)
En tietty laita toivoani näihin, kuten en mihinkään troppiin tai lisäravinteeseen, mutta Jumala on myös eri yrtit luonut avuksi eri elämänvaiheisiin. 💙🙏🏻
Otan tämän esiin gynellä.
Moikka!
Mulla olisi kysymys joka ei liity mitenkään postauksen aiheeseen, mutta johon olisin tosi kiinnostunut kuulemaan sun näkemyksen.. :)
Joku aika sitten törmäsin somessa Living Proofin hiuspohjaseerumiin nimeltä Scalp Care Density Serum. Tuotteen luvataan mm. tekevän hiuksista paksummat yksittäisten karvojen halkaisijaa kasvattamalla, ja harmaantumistakin tämän luvataan ehkäisevän.
Kysymys kuuluukin että onko tämmöiset vaikutukset oikeasti sellaisia mitä ulkoisesti käytetyllä tuotteella voi saada aikaan? Ainakin näin maallikon korvaan kuulostaa aika hurjalta.
Moikka Elina,
Living Proofin seerumin antamat lupaukset liittyvät ainesosiin herneenversoproteiini ja amaranttiuute. Herneenverso voi edistää hiusten kasvua ja vahvistaa hiusta, amaranttiuutteen valmistaja puolestaan sanoo uutteen kykenevän laajentaa hiusten paksuutta -> se siis ikäänkuin turvottaa hiussäiettä.
Lupaukset liittyvät suurella todennäköisyydellä enimmäkseen raaka-ainevalmistajien omiin tutkimuksiin, ei ulkopuolisten, sitoutumattomien tahojen tutkimuksiin - vaikka sellaisiakin on tehty, pikaisella googlauksella ainakin herneenversosta.
Se, että lupausten tukena käytetään ennen kaikkea raaka-ainevalmistajien omia tutkimuksia on hyvin yleistä kauneusalalla, mutta ei tarkoita sitä, että tutkimukset olisivat automaattisesti epäuskottavia. Raaka-ainevalmistajien omat tutkimukset voivat oikein hyvin tuottaa innovaatioita ja antaa käytännössä sovellettavaa tietoa siitä, miten jotkin kemikaalit voivat hiuksissa tai ihossa vaikuttaa, on vain otettava huomioon tiedon puolueellisuus sekä tutkimusten rajallisuus. Mitä enemmän (sitoutumatonta) tutkimusta, sitä uskottavampi on tutkitun ainesosan vaikutusmekanismi.
Mitä haluan tällä pitkällä sepustuksella sanoa on se, että väitettyjä vaikutuksia tukevaa tutkimusdataa on olemassa, mutta ei niin paljon, että herneenverson ja amarantin hiustenkasvua ja vahvuutta edistävät vaikutukset olisivat yleisesti tunnettuja ja "hyväksyttyjä" faktoja. Hiusten kasvutekijöihin perehtynyt tutkija osaisi sanoa tähän jotain, muiden on mahdoton arvioida saatavilla olevien tutkmustulosten sovellettavuutta käytännön tasolla. :)
Niinkuin tässä jo kaikki muutkin ovat todenneet, tarjoan myös esivaihdevuosia ainakin osittaiseksi syyksi noille mielialoille, hyvä jos olet päättänyt mennä gynekologille asiaa selvittämään 😊 Lukemieni kokemusten mukaan yleislääkärit eivät mitenkään laajasti osaa tunnistaa oireita (esi)vaihdevuosioireiluksi, eivätkä kaikki gynekologitkaan välttämättä osaa neuvoa. Esivaihdevuodet kun eivät ilmeisesti juurikaan näy esim. verikokein tehtävissä testeissä, joten usein ne ”epämääräiset” oireet ovat ainoa näkyvä asia. Toivottavasti löydät hyvän gynen joka ymmärtää näiden päälle :)
Myönnettäköön, että ihan googlasin tätä, ja löysin lupaavan kuuloisen gynen Tampereelta. 🙏🏻
Olet rohkea ja upea, kun puhut suoraan ja rehellisesti hyvin henkilökohtaisista ja kipeistäkin asioista. Kuten monet kommentoijat, pohdin vaihdevuosien tuomia muutoksia. Olen Sinua vanhempi (jotain 8 vuotta) ja ajattelen, että olen keskellä vaihdevuosia tai jo loppusuoralla (kuukautisista en voi "ennustaa" mitään, ne jäivät pois jo nuorena, kun aloitin minipillerit, joita syön yhä).
Olen aina vitsaillut keski-iän kriiseilyistä ja vähätellytkin, mutta enää en tee niin. Oma kuolevaisuus konkretisoituu, kun näen äitini vanhenevan nopeasti (isä kuoli ollessani nuori). Jotenkin haluaisin pysäyttää ajan. Usein ahdistun ajatuksesta, että tässäkö tämä nyt oli, elämä! Mähän olen sisälläni vielä ihan nuori tyttö!
Toivon, että uusi kevät pyyhkisi pois osan tästä masennuksesta ja lamaantuneesta olosta. Vuosi 2024 oli henkilökohtaisesti hyvin raskas ja ottaisin riemulla vastaan keveämpiä, iloisempia aikoja.
Kiitos tästä syvällisestä postauksesta. Helpottaa, kun kuulee, että muillakin on samoja fiiliksiä. Että mieliala voi vajota, vaikka "kaikki on hyvin". Paljon tsemppiä ja voimia Sinulle!!
Kiitos tästä kommentista, NK. ❤️ Sanoitit hyvin tähän elämänvaiheeseen liittyviä asioita, jotka koskettavat minuakin, ja joita en kaikkia tuonut kirjoituksessani esiin. Koska ne ovat niin pelottavia.
Minullakin on tunne, että haluaisin jollain tapaa pysäyttää ajan. Pitkään elämä tuntui kulkevan niin ihanan hitaasti, nyt on aivan eri tahti. Toissa vuonna tapahtuneet asiat tuntuvat "kuin eiliseltä". Kaikkeen tekemiseen on hiipinyt kiireen tunne, koska aika katoaa sormien välistä kuin hiekka tiimalasista.
Voimia meille kaikille, jotka kamppailevat näiden tuntemusten kanssa. Keski-ikä voi olla aivan upeaa aikaa - ja onkin sitä, koska tässä iässä yhdistyy elämänkokemus ja sen mukanaan tuoma viisaus, ja samalla hyvä, ei-vielä-rapistunut kunto ja tulevaisuuden monet vielä mahdolliset perspektiivit. Keski-iässä on vahvuutta ja mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Samalla se kuitenkin sisältää vääjäämättä monia suuria muutoksia ja nostaa uudella tavalla pintaan kokemuksen omasta kuolevaisuudesta.
Hei Sanni,
täällä onkin jo moni kommentoinut, että ahdistunut olo voi johtua esivaihdevuosista. Ne voivat olla myös syynä uniongelmiisi.Oheisessa linkissä lisää aiheesta lisää.
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009586672.html
Syy, miksi itse olen uskonut öisen heräilyni liittyvän ahdistuneisuushäiriöön, ovat heräilyn yhteydessä koetut voimakkaat paniikin ja hädän tunteet. Heräämiseen liittyy aina enemmän tai vähemmän hätääntynyt olo. Pahimmillaan herään sydän täysillä hakaten tunteeseen, että jotain on todella pahasti vialla ja mietin kuumeisesti, mitä olen nyt tehnyt väärin kun tunnen näin.
Vaihdevuosiin liittyvän heräilyn yhtydessä en ole törmännyt kuvailuun tällaisista paniikkikohtauksista. Mutta tästäkin juttelen gynen kanssa, pian olen tässä toivon mukaan viisaampi. 🙏🏻
Jossain lehdessä oli juttua siitä, että uniapnea saattaa aiheuttaa paniikkiheräämisiä noin kuin kuvailit. Johtuu hengityskatkoksista. Olet niin nuori, hoikka ja hyväkuntoinen, että uniapnea tuntuu kaukaa haetulta. Mutta koska uniapnea voi kuitenkin johtua monista syistä, ajattelin mainita.
Naisilla on toisaalta niin paljon vastuita ja taakkaa elämää ylläpitävinä voimina, että huoli ja paniikki taitavat olla jo geeneissä.
Hassu sattuma; eräällä tuttavapiiriini kuuluvalla henkilöllä todettiin juuri uniapnea, ja hän kuvaili noita hengityskatkoksiin heräämisiä.
Minun kohdalla uniapnea on todennäköisesti poissuljettu, kun mirtatsapiini (eli nukkumista parantava lääke) ehkäisee mun paniikkiheräämiset.
Miten samanlaisia ajatuksia! Itselläni viime kesä oli hyvää ja tasaista aikaa (verrattuna edellisen kesän synkkyyteen) ja sitten syksyllä ahdistus palasi, vaikka se on yleensä lempivuodenaikani. Nyt juttelen taas terapeutin kanssa, ja kokeilen myös estrogeenilaastaria, koska esivaihdevuosioireet saattavat vaikuttaa minunkin tilanteeseen. Toivottavasti löydät avun tilanteeseen!
Toivottavasti sinäkin, Kirsi! ❤️
Hei Sanni,
sama juttu tuli itsellänikin mieleen kuin muilla, eli vaihdevuodet ja niihin liittyvät mahdolliset hormonivaihtelut. Mutta toisaalta, eihän neli-viisikymppisenä varmaan ole tarkoituskaan, että kaikki elämän syvällisemmät pohdinnat pitäisi jotenkin tainnuttaa lääkkein, tms. Jos tekee mieli tehdä välitilinpäätöstä, niin sen pohtiminenkin voi olla ihan hyvä juttu, ehkä jopa terapiassa, tms. (Jos terapia tuntuu omalta niin suosittelen esim. tamperelaista Soteriaa, myös etäterapia on mahdollinen.) Mirtazapinin suhteen olisin varovainen, siihen on liitetty muistiongelmia.
Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä, että terapia tai keskusteluapu ylipäänsä on useimmissa tapauksissa lääkkeitä parempi vaihtoehto, kun mieli myllertää. Itselläni on terapiasta vuosien kokemus, ja tällä hetkellä tuntuu, että keskustelun keinot on nyt käytetty. Täytyy suunnata seuraavaksi kehollisten keinojen pariin. Lääkkeet kuitenkin tällä erää tarpeellisia, jotta voi nukkua ja pysyn toimintakykyisenä.
Ihanaa että vuoteen mahtui epämääräisestä ahdistuneisuudesta huolimatta myös hyvääkin.
Turussa on muuten ensi kuussa Tfo Leffassa-Amadeus, jossa siis kyseinen elokuva näytetään konserttisalissa ja filharmoninen orkesteri soittaa livenä kaikki musiikkokohdat ^_^ Erittäin upea konsepti, taitaa kyllä olla tällä hetkellä loppuunmyyty. Tfo on aloittanut tällaisen leffasarjan, Amadeus on toinen elokuva. Ensimmäinen oli Charlie Chaplinin Kultakuume. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä muita leffoja esitetään.
Herranjestas miten mahtavaa!!! 🤩 Siis WOW, tuo olisi kyllä aivan mieletöntä päästä kokemaan..!
En voi sanoa sun puolesta, mutta näen että kyseessä voisi olla jonkinlainen keski-iän kriisi. Kuitenkin iso osa elämää takana ja se voi ahdistaa ja miettii, että mitä on tulossa.
Tätähän pohdin myös tekstissäni.
moi, olen juuri bongannut blogisi ja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ehkä hieman itsekin sohaisen tuohon esivaihdevuosi oireisiin, niistä en tiedä.kymmeniä vuosia e-pillereitä popsineena,löysin itseni 49vuotiaana rintasyöpä leikkauksesta.Hormooniperäinen joten estrogeeni on herkkua tälle syövälle.Hoitojen ja lääkityksen seurauksena vaihdevuodet alkoi kuin nyrkin iskusta.Yksi joka samantien alkoi oireilla oli juurikin limakalvot ja iho, väsytti, mutta nukkuminen ei ollut kunnollista, joka taas näkyy...Ihossa. Näistä eriskummallisista vaivoista meidät naiset on tehty, niihin joko saa heti apua tai vastassa on lääkäri joka ei ole perehtynyt asiaan. Mutta kauneudenhoito asiaan, yritin etsiä, mutta en onnistunut löytämään primereistä juttua.Mistä löydän.Niitä on tarjolla vaikka kuinka, mutta mikä on kuivalle,kirjavalle ja juonteiselle hyvä. niin ja kiitos mielenkiintoisesta blogista,tähän jää vähän koukkuun. :)
Moikka Santtu!
En juurikaan kirjoita primereista, koska oma ihoni ei niitä tarvitse (-> meikki pysyy muutenkin), joten en pysty primereiden suoritusta arvioimaan. Näin ollen en koe järkeväksi tästä tuoteryhmästä kirjoittaa. Kirjoitan sellaisista tuotteista, joiden suoritusta pystyn omakohtaisesti arvioimaan. :)
Kiitos Santtu! ☺️