Julkaisen tänään poikkeuksellisesti parisuhdetekstin. Tänään on kulunut tasan neljä vuotta siitä, kun minä ja miesystäväni Kalastaja tapasimme ensimmäistä kertaa. Meidän ensitreffimme muuttuivat joksikin ihan muuksi kuin oli tarkoitus, ja tänään jaan ensikohtaamisemme tarinan.
Kevät 2020 merkitsee koko maailmalle covid-19-pandemian leviämistä siihen mittakaavaan, jonka seurausten kanssa elimme seuraavat kaksi vuotta – ja elämme vieläkin. Covid liittyy myös meidän tarinaamme.
Maaliskuun alku 2020. Euroopassa on talven aikana raportoitu joistain covid-tartunnoista, etenkin Italiassa. Minkäänlaisia matkustus- tai muitakaan rajoituksia ei kuitenkaan vielä ole. Työnantajani järjestää Helsingissä 4. maaliskuuta Suuren Luonnonkosmetiikkapäivän, jossa pöydille asetellaan käsidesi-pulloja. Tämän verran covid näkyy tavallisen suomalaisen arjessa.
Olin varannut spontaanin viikonloppumatkan Prahaan tapaamaan miestä, johon olin tutustunut netissä. Kutsun häntä nimellä Kalastaja. Hän asuu Espoossa, mutta työskentelee pääsääntöisesti ulkomailla, ja oli nytkin ollut suuren osan talvesta Tsekeissä. Siksi emme olleet vielä tavanneet livenä.
Lensin Prahaan 12. maaliskuuta. Tulisin tapaamaan Kalastajan seuraavana aamupäivänä, hänen palatessaan työmatkalta Ruotsista. Olin ollut edelliset päivät hieman mietteliäs covidin suhteen ja tarkistellut Tsekin covid-tilannetta netissä. En löytänyt uutisointia merkittävistä tartuntamääristä, eikä maassa ollut mitään rajoituksia. Silti – covidista puhuttiin uutisissa viikko viikolta enemmän, ja olin luonnollisestikin varuillani. Pakkasin mukaan käsidesin ja varmuuden vuoksi kasvomaskeja.
Lentokentällä tai Finnairin lennolla Prahaan covidia ei mainita. Kukaan ei käyttänyt maskia. Saavuin Prahan lentokentälle ja otin metron keskustaan. Kello oli noin 19 illalla.
Julkaisemani Instagram-story 12.3.2020
Kävellessäni metropysäkiltä hotellille sain viestin sisareltani. ”Miten siellä menee? Oletko lukenut uutisia? Ulkoministeriön uusin ohje on välttää kaikkea matkustamista.”
Hätkähdin. Jaha..? Tämäkö on tapahtunut sillä välin, kun istuin lennolla..? No, minä olen täällä jo.
”Tilanne vaikuttaa vakavalta. Jutellaan, kun olet hotellilla”, sanoi sisareni seuraava viesti.
Hotellin vastaanotossa minua tervehtii totisen näköinen vastaanottovirkailija. ”Tervetuloa, oletko ensimmäistä kertaa Prahassa?” hän aloittaa. Ja jatkaa melkein saman tien: ”Ikäväkseni minun on ilmoitettava, että hallitus on tänään päättänyt toimenpiteistä covid-19:n suhteen, ja maan rajat suljetaan sunnuntaina. Kaikki ravintolat, teatterit ja museot suljetaan perjantaina kello 20 ja pysyvät suljettuina toistaiseksi. Muista rajoituksista ilmoitetaan huomisen aikana.”
Suuni loksahtaa auki. M-mitä..? Maan rajat suljetaan..? Ja mulla oli paluulento sunnuntaina!
Kerron tämän virkailijalle, joka vastaa, että minun olisi syytä vaihtaa lento heti, sillä lentoliikenne pysähtyy lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.
Menin huoneeseeni ja soitin Kalastajalle. Hän oli yhtä hämmentynyt kuin minä. Mitä nyt teemme..? Tässäkö oli viikonloppumme Prahassa – kaikki paikat suljetaan, enkä edes pääse paluulennolleni.
Kalastaja sanoi, että hän puhuisi työnantajansa kanssa ja miettii vaihtoehtojamme yön yli. Hän oli joka tapauksessa itsekin palaamassa Suomeen seuraavalla viikolla. Illan aikana selvisi, että moni muukin Euroopan maa, Saksa mukaan luettuna, oli sulkemassa viikonloppuna rajojaan.
Tapaisimme hotellillani perjantaina puolen päivän aikoihin. Aloimme jo jännittää, mitä vielä tapahtuisi – kulkisiko edes hänen lentonsa Malmösta Prahaan..?
Hädin tuskin pystyin nukkumaan sinä yönä. Näkisin pian miehen, jonka tapaamista olin niin odottanut perhoset vatsassa – ja nyt tällaisen poikkeustilanteen keskellä..! Tuntui aivan uskomattomalta, että näin oli voinut käydä - tämähän oli kuin jostain huonosta elokuvasta.
Aamulla menin aamiaishuoneeseen maski kasvoilla. Olo oli epätodellinen. Olin selvittänyt lentojen tilannetta: vielä perjantaina pääsisin suhteellisen edullisesti takaisin Suomeen, mutta lauantain lentojen hinnat olivat odotetusti pilvissä. Harmitti niin vietävästi. Koko viikonloppu peruuntuisi.
Mutta Kalastajalla oli idea. Sain häneltä viestin varhain aamulla. Hän oli puhunut työnantajansa kanssa ja poikkeustilanne huomioon ottaen pääsisi lähtemään Prahasta jo samana viikonloppuna. Hänellä oli auto mukanaan. Entäpä jos ajaisimme yhdessä Ruotsiin ja sieltä Suomeen? Voisinko harkita tällaista vaihtoehtoa?
Ehdotus kuulosti samalla houkuttavalta, mutta liian äkkinäiseltä. Olimme tunteneet toisemme hädin tuskin kuukautta, emmekä edes tavanneet livenä. Olisiko tämä oikea hetki viettää monta vuorokautta yhdessä autossa..? Epäröin.
Kysyin mielipidettä sisariltani, ja he vastasivat, olinko suunnilleen hullu - ”Et tosiaan aja Euroopan halki puolituntemattoman miehen kyydissä!” tuli napakka vastaus.
Mmm, nojoo. Olisihan tämä vähän erikoista.
Mutta…. tässä oli myös seikkailun makua…!
Olin odottanut jännittävää viikonloppua, enkä halunnut kokonaan luopua siitä. Vaihtoehtona olisi tavata Kalastaja nopeasti ja suunnata sitten lentokentälle ja takaisin Helsinkiin, tai… saada sittenkin jännittävä - ja yhteinen -viikonloppu..? Ainakin hyvin erilainen viikonloppu..!
Tunsin, että halusin tarttua automatkan mahdollisuuteen.
Ja niin minä päätin tehdä.
*
Kun sitten viimein kohtasin Kalastajan, hetkestä oli monessa mielessä ensitreffien romantiikka kaukana. Ulkona paistoi aurinko ja keväinen Praha oli kauneimmillaan – mutta sen sijaan, että olisimme alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteneet kävelylle vanhaankaupunkiin ja tuijottelemaan toisiamme silmiin lasillisen äärellä, pakkasimme mun kamat hänen autoonsa, ostimme eväät lähimarketista ja ajoimme ulos Prahasta.
Oli selvinnyt, että Saksa sulkisi rajansa jo samana iltana – perjantaina 13. maaliskuuta 2020. Meillä oli kiire viimeiseen lauttaan Rostockista Ruotsin Trelleborgiin. Lauttaliikenne pysähtyisi keskiyöllä.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, että autossa istuessani yritin yhä sisäistää, että ihana Prahan viikonloppu ei toteutunutkaan. Olin yhtä aikaa jännittynyt, harmissani, epäuskoinen – ja hyvin ihastunut vieressäni istuvaan mieheen. Ensitreffimme sijoittuivat Prahan vanhankaupungin sijaan Ford Mondeoon.
Olin ostanut hotellille pullon kuohuviiniä juhlistamaan tapaamistamme. Se viinipullo oli nyt lämpimänä sylissäni Mondeossa, ja olin niin hermostunut, että avasin pullon, ja join suoraan pullon suusta. Vasta paljon myöhemmin tulin ajatelleeksi nolona, mitähän Kalastaja ajatteli… Tilanne oli vain niin erikoinen.
Ajomatkalta muistan oikeastaan vain Dresdenin ja sen, että laitoimme Spotify’sta soimaan lempiartistejamme. Minä soitin Chris Cornellia ja kerroin hänen merkityksestään elämässäni ja konserteista, joissa olin hänet nähnyt.
Kun tuli Kalastajan vuoro valita musiikkia, hän laittoi soimaan Diana Krall’ia. Ja kertoi, että Krall on naimisissa Elvis Costellon kanssa. Tämä merkityksetön tieto on jäänyt mieleeni, mutta ei se, mitä Kalastaja esimerkiksi kertoi itsestään. 😅
Perillä Rostockissa menimme syömään Zum Stromer -ravintolaan, jonka olin löytänyt Googlesta matkalla. Yritin kovasti löytää ravintolan, joka olisi sekä lähellä satamaa että tunnelmallinen. Jos nyt sitten tämän illallisen voisi nähdä meidän ekoina treffeinämme..?
Zum Stromer osoittautui täydelliseksi löydöksi – vanhan ajan tunnelmaa henkivässä ravintolassa oli valkoiset paksut pöytäliinat, pöydillä kukkia ja kynttilöitä, seinillä taidetta ja salin keskiosassa takka, jossa paloi kodikkaasti tuli. Jossain tällaisessa ravintolassa olisimme periaatteessa voineet syödä Prahassakin..!
Illallinen oli ihana, ja hetkeksi saattoi jopa unohtaa, missä tunnelmissa päivä oli alkanut.
Pitkääkin pidempi päivä päättyi siihen, että saimme vielä odotella Rostockin satamassa ylimääräisen tunnin laivaa, joka oli myöhässä. Satama oli ihan täynnä autoja ja ihmisiä, jotka halusivat päästä viimeisellä yhteydellä Saksasta Ruotsiin.
Ilmassa leijui erityislaatuinen tunnelma – pandemia oli nyt realisoitunut.
*
Seuraavat päivät olivat yhtä erityislaatuisia. Kalastajan veli asuu Ruotsissa, ja pysähdyimme muutamaksi yöksi hänen ja puolisonsa luokse Etelä-Ruotsiin viehättävään rannikkokaupunkiin.
Voin kertoa, että tuntui pikkuisen oudolta esittäytyä isännälle ja emännälle ja kertoa, että ”ollaan tässä just Kalastajan kanssa tavattu eilen ensimmäistä kertaa”. 😁
Veljen ja puolisonsa paikka oli kuin suoraan jostain saaristoidyllistä ja siellä oli niin upeaa, että minusta tuntui, että sain kuin sainkin ihanan treffi- & lomaviikonloppuni. Kävimme veneilemässä, teimme picnic-retkiä ja kylvimme terassin porealtaassa tähtitaivaan alla. (Jep, siellä oli poreallaskin. En voinut olla välillä tuntematta, kuin olisin jonkin elokuvan käsikirjoituksessa.) Yhtenä iltana valmistin koko porukalle vhh-tortilloja!
Lähtiessämme sitten viimein ajamaan kohti Tukholmaa ja Helsingin laivaa, olivat Suomessakin jo koronatoimenpiteet karanteeneineen päällä. (Tuntui edelleen aivan hullulta, että kaikki todella tapahtui alle viikossa sen jälkeen, kun astuin Prahan lentokoneeseen.) Meidän tulisi jäädä Suomeen saapuessamme kahden viikon karanteeniin.
Kalastajalta tuli seuraava ehdotus: emmekö viettäisi karanteenia yhdessä hänen mökillään Etelä-Savossa?
Tässä vaiheessa en enää empinyt, vaan vastasin ilman muuta: ”Sopii!” Halusinko istua seuraavat kaksi viikkoa yksinäni Tampereen yksiössäni, vai hengailla uuden ihastukseni kanssa hänen järvenrantamökillään? Ei vaikea valinta!
(Olin jo Tsekin, Saksan ja Ruotsin halki matkaa tehdessämme todennut, että ”puolituntematon” mies oli luotettava, eikä aikonut klumpata minua 😄. Sisarenikin olivat rauhoittuneet asian suhteen.)
Niin sitten ajoimme suoraan Helsingistä Etelä-Savoon.
Karanteenin aikana oli ainakin hyvin aikaa tutustua toisiimme. Ensitreffit vain jatkuivat ja jatkuivat..! Eristyksissä sijaitseva mökki oli mitä parhain paikka viettää karanteenia, ja muutenkin laskeutua siihen todellisuuteen, että maailma oli nyt pandemian vallassa. Ei mennyt kauaa, kun Uudenmaankin rajat suljettiin. Kaikki oli jollain tapaa niin kummallista ja epätodellista, että uusi suhde kaiken keskellä tuntui olevan ankkurini iloon.
En sano, että kaikki meni kuin Strömsössä, mutta sanon näin: kun parisuhde alkaa tällaisessa hyvin erikoisessa ja kokonaisvaltaisesti kuormittavassa kriisitilanteessa, sen kautta pääsee ainakin hyvin testaamaan, mitä yhdessä voidaan kestää.
Ensitreffimme kestivät lopulta neljättä viikkoa. Niiden päätteeksi saatoimme todellakin todeta olevamme yhdessä.
Lähdin mökiltä vasta huhtikuussa – mutta palasin pian takaisin.
Sillä tiellä ollaan nyt neljä vuotta myöhemmin.
❤️
63 comments on “Ensitreffit kestivät neljä viikkoa - kuinka minä ja Kalastaja tapasimme”
Kiitos oven raottamisesta tarinaanne 💕
ahhahaa, naurahdin ääneen tuota viinin juontia :D
Miten ihana tarina! Niin paha/erikoinen/uusi tilanne, jonka aikana syntyi jotain hyvää. Kiitos tämän jakamisesta.
Kiitos kertomuksestasi ❤️
Aivan ihana tarina 🍀
Miten ihana tarina♥️ Joka jatkuu vieläkin 😊
Aaaws <3
Ihan kun suoraan elokuvista :)
Ihana ja erikoinen tarina.❤️Muistan, kun kerroit karanteenistasi instassa.
❤️
Teilläpä on ollut melkoinen ensitapaaminen:D Joskus meinannut pyytää tämän tyyppistä postausta, mutten sitten kehdannut. Kiitos siis tästä :)
Oi, onpa ihana tarina :)
Aivan todella ihana tarina ❤️ piristi päivääni, kiitos kun jaoit
Wau miten ihana tarina, tosiaan kuin elokuvasta💜
Wow! Luin tarinasi suu hymyssä. Sehän on kuin jostain romanttisesta elokuvasta! Ihana!
Ihana tarina ❤️ onnea teille molemmille ja sille, että tarina jatkuu ja jatkuu ❤️
Huh ja vau, mikä tarina! Kiva kun jaoit!
Iiiik miten uskomaton ja ihana treffikokemus! Vaikka varmasti hämmentäväkin :D Paljon onnea vuosipäivän johdosta <3
Voi miten romanttista 😍 Once in a lifetime.
Lukiessa meinasi unohtua etten luekaan hömppäkirjaa vaan jonkun blogia 😂
Onnea ja rakkautta teille ❤️
Itselläni myös hieman erilainen rakkaustarina taustalla ja syksyllä tulee 10 vuotta sitä tarinaa täyteen ❤️
😄😅 En sinällään ihmettele..! :D
Aivan ihana tarina, kiitos kun jaoit! ❣
❤
Ihana juttu! Kiitos kun jaoit. Kuulostaa tosi ihanalta, onnellinen siun puolesta.
Kiitos kaikille 🤗 🥰
Ollaan vietetty nelivuotispäivää Norjassa - tällä kertaa ei mitään dramatiikkaa mukana päivässä..! :D
Niin ihana ja toiveikas tarina keskellä epätietoisuutta, ❤️ Juuri tänään muistelemme, kuinka neljä vuotta sitten siirryimme hetkessä toimistolta etätöihin.
Aivan uskomaton tarina, kuin sadusta!
Oli pakko lukea töissä ja venyttää taukoa yli sallittujen rajojen. :)
Ihana tarina. Sai hymyilemään leveästi ja naurahdin ääneen monta kertaa :) niin hyvän mielen juttu, kiitos kun jaoit <3
En meinaa kestää, miten mieletön tarina - kiitos paljon sen jakamisesta!
Uskomatonta, että tuosta on jo NELJÄ VUOTTA!?! Muistan todella kuin eilisen, kuinka istuttiin miehen ja koirien kanssa sohvalla kuuntelemassa silloisen hallituksen erikoislähetystä, jossa listattiin koko joukko pelottavan kuuloisia asioita ja toimia Covidiin liittyen.
Ihanaa vuosipäivää teille sinne Norjaan! ♥ Vaikka teidän ensitreffit onkin jotain aivan ainutlaatuista ja monella tasolla(!) jännittävää, niin kuulostaa hyvältä tuo, että nyt on selkeästi vähemmän draamaa.. ;D
Sanos muuta... Minusta tuntui, että covidin aikana se aika tuntui ikuisuudelta, oikeasti, tuntui, ettei maskien kanssa pelaaminen ja jokaisen yskähdyksen varominen ja etäisyyksien pitäminen ikinä loppunut. Mietin, miten tästä ikinä palataan normaaliin elämään... Mutta nyt, kun rajoituksia ei enää ole ja elämä on enemmän tai vähemmän palannut normaaleihin uomiinsa, tuntuu, että äskenhän koko koettelemus vasta alkoi. Ja etenkin vuodet 2020 ja 2021 ovat litistyneet ohueksi letuksi, jonka yli "vain" harpattiin.
Kiitos. ☺️ Draamattomuus on tervetullutta 🙏🏻 Välillä me naureskellaan, että mikä meitä voisi enää koetella, kun elettiin ja selvittiin läpi covidin. Mikä todellakin vaikutti meidän suhteeseen hyvin voimakkaasti ekat kaksi vuotta.
Olipa romanttista! Vähän jopa kade. Mäkin olisin halunnut tommoisen karanteenin! 😏
Miten huikea tarina!
Kiitos kun jaoit tämän :)
Kiitos tarinan jakamisesta ja hyvää vuosipäivää! Muistan, kun neljä vuotta sitten kerroit blogissa Prahan matkastasi ja sait kommentteja, että pitikö sinnekin nyt pandemian kynnyksellä mennä turreilemaan, ja nyt selvisi, miksi piti :)
Aivan..! 😁
Ihana tarina! Minullakin alkoi uusi parisuhde juuri pandemian kynnyksellä, mutta ensitreffimme eivät olleet ihan noin erikoiset kuitenkaan 😄 Minulla on koronasta ristiriitaiset muistot - toisaalta kaikki oli ahdistavaa ja hankalaa, mutta uudessa suhteessa aloittaminen juuri tuolloin oli jotenkin ihan mahtavaa 😊 Oli aikaa ja rauhaa tutustua 😄
☺️❤️
Olen ajatellut, että jos menisin treffeille, en laittaisi ripsiväriä (kuten en laita muihinkaan parempiin tilaisuksiin mennessäni). Saako kysyä, oliko sinulla ripsiväriä teidän ensitreffeillänne?
Käytän meikkiä aina kun menen ulos :) Ja joskus kotipäivinäkin, tai mökillä :D Eli kyllä mulla oli ripsiväriä meidän ensitreffeillä, ja luomiväriä, eyelineria ja mineraalimeikkipohja..! :D
Saako kysyä, mitä ripsiväriä sinulla tuolloin oli?
En kyllä pysty muistamaan..! :D Saanko kysyä, miksi kysyt..?
Ihan vain mielenkiinnosta; oletko esim. koskaan pitänyt matkakosmetiikkalistaa tai käytitkö covidin aikana vain jotain tiettyä ripsiväriä?
Kumpaankin on vastaus en. :)
Ei kai meikki liity covidin leviämiseen tai tartuntavaaraan..? Jäin miettimään tuota.
Tarkoitin tuon siinä mielessä, että jäikö sinulla mieleen, että olisit käyttänyt tuolloin erikoisena ajanjaksona jotakin tiettyä ripsiväriä.
Mulle ripsari on arkisin ja oikeastaan tylsin meikkituote, koska kaikki maskarat näyttävät ripsissäni samalta. Siksi niillä on mulle vähän merkitystä, eivätkä ne nouse "kosmetiikka-arjessani" kohokohtiin, jotka jäisivät mieleen. Eroa on ainoastaan sillä, miltä harja tuntuu käytössä ja miten nopeasti massa kerrostuu ripsiin.
Blogini ripsaripostausarkistosta muuten selviää, mitä maskaroita olen käyttänyt koronan aikaan. 😃
Vuonna 2020: Max Factor Masterpiece ja Sephora Lashcraft
Vuonna 2020 ja 2021: Essencen maskaroita, joista tein suuren vertailun, niiden jälkeen Absolutionin, Laveran, Kjeir Weisin ja Mádaran maskaroita.
Vuonna 2021 ja 2022: L'Orealin, Rimmelin ja Lumenen maskaroita, Ilia ja Couleur Caramel.
Oletko muuten koskaan kokeillut violettia ripsiväriä?
Olen:
https://karkkipaivablogi.com/2019/06/kesameikissa-sinista-ja-violettia/
Ihana tarina ❣️ miten sait järjestettyä noin pitkän loman yhtäkkiä?
Tein töitä tuolloinkin pääsääntöisesti kotoa käsin, eli en ottanut lomaa. Tein töitä karanteenissa ja Kalastajan mökillä. :)
Olin tuohon aikaan töissä NHS:llä, joka oli juuri myyty Transmerille, ja koska Transmerin toimistot sijaitsevat Espoossa eli paljon kauempana minusta kuin Hyvinkäällä sijainnut NHS, olimme muutenkin sopineet, että käyn toimistolla enää vain tarvittaessa eli ehkä joitain kertoja kuussa. Työni luonne oli ja on sellaista, että sitä voi tehdä jatkuvasti kotoa käsin. :)
Niin ihana stoori varsinkin näin Tinder-aikakautena, kun uskoni romantiikkaan ja aitoihin kohtaamisiin horjuu. Kiitos kun jaoit, Sanni!
Miten ihana tarina teillä (tarinan alku)! Kiitos, että jaoit tämän meille, se tosiaan olisi hauska elokuva tai minisarja 😄💕
Onnellista vuosipäivää! Ihana lukea noin huimasta ja romanttisesta/dramaattisesta ensitapaamisesta! Joskus alun "kriisitilanne" kaataa joitain väliseiniä ihmisten väliltä tavallista nopeammin ja hitsaa yhteen tiukemmin. Mä olin ollut silloisen poikaystäväni kanssa vasta muutaman kerran treffeillä, kun hän tuli meille ja olin saanut samana iltapäivänä puhelun, että isäni oli kuollut. Kamala tilanne hänellekin, mutta hän hoisi sen hienosti, oli vaan ja antoi minut itkeä, puhua, itkeä... Siitä tulee kohta 27 vuotta (ja 24. hääpäivä). Tulkoon Teillekin monia, monia vuosipäiviä ja onnellisia aikoja!!
Kiitos, NK ❤️ Ja voi mitkä alkuolosuhteet teillä… 😥 Mutta saitte todella vahvan perustan suhteelle, onnea kahdestakymmenestä seitsemästä vuodesta! 🙏❤️
Vitsi miten romanttista! ❤️ Pisti hymyilyttämään. Kaikkea hyvää teille, olen onnellinen puolestasi! :)
Onni onnettomuudessa, että tulitte hyvin toimeen ja automatka ja sen jälkeinen karanteeni onnistui! Joskushan sitä ei vain sitten pidäkään jostakin ihmisestä vaikka aluksi luulee muuta.
Nyt kun mietin niin ehkä minäkin olisin selvinnyt mieheni kanssa, jos ensitreffimme olisi jatkunut 4 viikkoa...
Ja tuo teidän mökkikaranteeni oli loistava, kun pääsi sentään tarvittaessa ulos yksin. Aivan toinen tilanne kuin vaikka karanteenit, joissa joutui olemaan hotellihuoneessa tms.
Aivan. Olisihan tämä voinut päättyä myös hyvin eri tavalla.
Jep. Luulen, että kahden viikon karanteeni neljän seinän sisällä olisi saattanut johtaa erilaiseen lopputulemaan... 😆
Onnea teille! Muistan hyvin kun kerroit tuosta reissusta ystävän kanssa. Olit postannut instaan videon missä istuit autossa ja ajotyylistä päättelin heti että kyseinen ystävä on mies :) Hurjaa että tästä on neljä vuotta, mutta ihan rehellisesti on pakko sanoa että en tiedä olenko ihan täysin palannut entiselleen. Etätyö ja kotoilu vaikuttivat, niin etten enää nauti samalla tavalla matkustamisesta ja työpäivistä toimistolla.
Ohoh..! Damn, you're good..! (Mä en itse lainkaan "puhu" autoa... 😅)
🥺 Onpa kurjaa.
Yleensä kuulee, että ihmiset ovat pandemian ja pitkällisen kotoilun jälkeen alkaneet nauttia työkaverien seurasta jopa enemmän kuin ennen. Tapahtuiko sun kohdalla toisin päin..? Viihdyt nyt paremmin etätyössä..? Senkin voi kyllä ymmärtää. Etenkin, jos etätyön päätyttyä työ palautui "täyteen toimistoaikaan".
Mä kuulun niihin, joille työkavereista (ja no, ihmisistä muutenkin) eristäytyminen pandemian aikana oli kamalaa. Rakastan tehdä töitä itsekseni, mutta en kuukausitolkulla putkeen.
Mietinkin silloin, että jotenkin kaikki ei käynyt järkeen, että miksi. Ja mökillä karanteenin viettämisestä silloin jo huomasi, että jokin osa puuttui. Ihana tarina ja tosiaan on varmasti suhde saanut kuitenkin vakaan pohjan, vaikka tapahtumat olivatkin epätavallisia.
❤️
En voi muuta kuin ihailla sun rohkeutta. Itse olisin takuuvarmasti lähtenyt lennolla takaisin Suomeen enkä roadtripille tuntemattoman miehen kanssa,kun olen niin nössö ja turvallisuushakuinen. Senpä takia minä en tapaa kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä ja koe jänniä seikkailuja niinkuin sinä. Kiva kuitenkin myötäelää mukana näissä sinun seikkailuissa! :)
🤭
Aivan ihana tarina teillä, en tiennytkään et teidän juttu alkoi pian noiden luonnonkosmetikkapäivien jälkeen! 😍 Ihanaa vuosipäivää teille, alku on ollut hyvin vauhdikas ja sellainen "meant to be". 🥰
Myö tavattiin vähän perinteisemmin puolisoni kanssa töissä vuonna 2010, jossa mie olin ompelijana ja hän huoltomiehenä. Edelleen ollaan yhdessä, seurustelu alkoi ystävyyden kautta heti seuraavana vuonna ja sitä seuraavana pidettiin häät. ❤️
☺️🥰
Ihana ja kaunis tarina, kiitos että kerroit tämän.
🥰
En kestä, mua alko itkettää <3
❤️