You didn't see this coming, did you? ^_^
Meinasin ensin valita marraskuun idoliksi erään hieman katu-uskottavamman laulajan, mutta sitten herkistyin Robbien ja Garyn musavideosta niin, että päätin antaa idolin paikan Robsterille.
Kuukauden idolina siis "Stoke-On-Trentin Tiikeri" - Robbie Williams.
Robbie ja minä. Mistä aloittaisin?
Olen hieman liian vanha ollakseni koskaan fanittanut Take Thatia, ja muistan, kuinka pidin nuorta Robbieta aivan järjettömän vastenmielisenä. Seurasin mielenkiinnolla poikabändi-ilmiötä ja ihmettelin, miten mihinkään bändiin oli palkattu niin urpon näköinen kundi kuin Robbie.
Robbie ennen ja nyt.
Kuvista näkee, että kyllä ikä vain parantaa miestä (siinä missä harva nainen muuttuu vanhetessaan viehättävämmäksi, mrrr).
Kun Robbie lähti Tekareista soolouralle, aloin seurata miestä asteen aidommalla mielenkiinnolla.
Vuoden verran Robbie rellesti ja lihoi (legendaariset "Who ate all the pies?" -lehtikuvat), ja teki noloakin nolomman coverin Gerorge Michaelin Freedom-biisistä, kunnes sitten alkoi pikku hiljaa kehittyä kohti karismaattista viihdetaiteilijaa.
Millennium-biisin video vuodelta 1998 sai minut yhtäkkiä näkemään Robbien uusin silmin, ja tajusin, että äijässähän on todellakin "sitä jotain". Robbie tuntui komistuvan video videolta, ja pian olinkin jo sitä mieltä, että Robbari on ehkä pornoin mies koko maailmassa.
Mitenkään tosissani en herran musiikkia kuitenkaan fanittanut, vaan diggasin koko pakettia. Robbie on minulle viihdekokonaisuus, jota on hauska kuolata ja jonka edesottamuksia ja viimeisimpiä radiohittejä on mukava seurata vuosien vieriessä.
Rakastan populaarikulttuurin ilmiöiden tarkkailua ja oli vain jotenkin kertakaikkisen kutkuttavaa seurata, kuinka Take Thatin aikaisesta vajukin oloisesta poikabändiläisestä kasvoi yksi aikamme menestyneimpiä (ja kuumimpia...!) miestähtiä.
Musiikillisesti hienoimpia kokemuksia Robbien uralla on minulle ollut big band -levy Swing When You're Winning. Konserttitaltiointi Royal Albert Hall'ista on jotain, mitä katson aina uudelleen ja uudelleen. Siellä olisi ollut aivan mahtavaa olla paikan päällä!
Yksittäisistä sinkkubiiseistä Feel on suosikkini. Huvitan itseäni kuvittelemalla itseni videolle Daryl Hannahin sijaan. Minua kun on joskus sanottu Hannahin näköiseksi.
Pitänee tässä yhteydessä tunnustaa, että minulla oli makkarin seinällä jättimäinen juliste raukeasilmäisestä Robbiesta siihen saakka, kun muutin yhteen Mr. Karkkipäivän kanssa. ^_^
Mr. Karkkipäiväkin muuten diggailee Robbieta, ja olimme samaan aikaan herran Helsingin keikalla vuonna 2003 tietämättä toisistamme.
Tässäpä tuli tunnustusta kerrakseen. Kuka muu myöntää kuolaavansa miestähtiä vielä näin "aikuisella" iälläkin? ^_^ Vai ovatko kuumat julisteet ehdottoman out sen jälkeen, kun täytät 17? :P
Tsekkaa nämä Robbie-hetket:
Tänään huulilla pehmeää helmiäispinkkiä ja luomilla liilaa ja jäistä vaaleanpunaista.
Huulipuna Laveran # 14 Soft Pink. Luomilla Pure Luxen Ultimate Pink Ice ja Amethyst, rajaus BeYu'n Dip Eyeliner # 26.
Helmiäinen on koostumus, josta pidän huulipunissa vähiten. Jotenkin se asettuu harvoin huulille kauniisti, ja tuntuu usein kuivemmalta kuin creme-huulipunat.
Poskilla Make Up Storen Luxury-poskipuna. Ostin tämän heinäkuun lopussa, ja käytin nyt ensimmäistä kertaa.
Harvinaisen väriharmoninen kokonaisuus - kun minusta on kyse. ^_^
Eilisen postauksen kommenttilaatikko täyttyi muuten mielenkiintoisesta keskustelusta, kiva kun jokut postaukset saavat lukijat kunnolla osallistumaan. :) Vastailin kommentteihin eilen puoleen yöhön saakka, siksipä tämäkin postaus siirtyi tälle illalle.
Tänään huulilla Cliniquen Long Last Soft Shine Lipstick sävy 11, Black Violet.
Sävy ei ole mielestäni millään lailla 'violet', vaan enemmänkin tumma punaruskea.
Pahoittelen erittäin epäseksikästä kuvaa, kai tääkin yritti olla jotenkin hauska.
Näin tummien huulien pariksi sopi jälleen pelkkä musta eyeliner. Vaaleaa luomiväriä sävytin hieman viileänruskealla varjostuksella.
Kasvoilla mineraalimeikkipohjan lisäksi vain varjostus Dr. Hauschkan aurinkopuuterilla sekä poskipäällä valoa tuomassa L'orealin Golden Beige -luomiväriä.
Tässä taas hieman vertailukuvaa meikittömän ja meikatun olemukseni välillä. Jopa huuleni ovat täysin värittömät. Kulmakarvatkin olisivat vielä vaaleammat, mutta niissä on hieman jäljellä kuukauden takaista kestovärjäystä.
...
Nuutuneen naturel-kuvani tarkastelu toi mieleeni "ikääntymiskriisini". En olekaan tästä aiheesta vielä blogissa kirjoittanut.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että 31 ikävuottani eivät vielä aivan täysin näy kasvoillani, ja useimmat ihmiset luulevat minua nuoremmaksi. Minulla ei ole juurikaan juonteita rypyistä puhumattakaan, ja ihoni on vielä suhteellisen kuulas ja kiinteä. Tai niin olen luullut.
Vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni jotain muuta, niin tämänkin ikinuoren "namutädin" iho alkaa väistämättä menettää kimmoisuuttaan. Yksi selkeä osoitus siitä on ihon palautuminen. Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät "harakanvarpaat". Mistä ne olivat siihen ilmestyneet? Hieroin ihoa kauhuissani kosteusvoiteella, ja yritin keksiä äkillisen vanhenemiseni syytä. Päivän aikana juonteet katosivat.
Kun parin päivän kuluttua sama ilmiö toistui, osasin jo yhdistää mistä rypistyminen johtui. Olin käynyt parvekkeella kuvaamassa jotain auringonpaisteessa, ja siristellyt silmiäni. Iho rypistyi silkasta mekaanisesta rasituksesta. Nuoren ihmisen iho palautuu siristelyn aiheuttamasta "ruttutilasta" sekunneissa, mutta kun iho ikääntyessä menettää elastisuuttaan, eivät rutut katoakaan hetkessä. Ihon palautuminen vie aikaa. Ilmiö korostuu ihon ollessa erityisen aliravittu tai rasittunut, esimerkiksi juuri aamuisin ennen päivävoiteen levitystä ja kesäisin voimakkaassa auringossa (-> rannalla ilmestyvät "harakanvarpaat").
On minulla muutamia muitakin merkkejä ikääntymisestä.
Nämä pienet pigmenttiläiskät silmänympärysiholla voivat näyttää jonkun mielestä naurettavan vähäiseltä syyltä huolestua, mutta itse olen alkanut taisteluun niitä vastaan. En nyt väitä että menettäisin niiden vuoksi yöuneni, mutta minua on alkanut harmittaa, että en ole aina suojannut silmänympärysihoani auringossa. Silmänympärysaurinkovoiteen keksin vasta viime kesänä, ja sitä ennen käyttämissäni aurinkolaseissakaan ei ole aina tainnut olla UV-suojaa.
Jos pigmenttitäplissä on jotain hyvää, niin ainakin se, että nyt minulla on syy testata markkinoiden maksaläiskä- & pigmenttimuutosvoiteita. Olen käyttänyt kahta eri voidetta paikallisesti täplien päällä kesästä lähtien, ja voin kertoa etten ole ainakaan vielä havainnut minkäänlaista vaikutusta. Kokeilu jatkuu, ja siitä raportoidaan myöhemmin. Oletan, että pigmenttiä vaalentavia tai hajottavia voiteita tulee käyttää kuukausia ennen havaittavia tuloksia.
Toinen anti-aging -hoitoa vaativa kohta kasvoissani on huultenympärysiho. Ja nimenomaan ylähuulen.
Minulla oli 14-vuotiaana huultenympärysihossa joku outo, sitkeä ihottuma, jota jatkui useita kuukausia. Iho halkeili, hilseili ja välillä pahimmillaan märki. Käytin siihen hydrokortisonivoidetta, eikä kukaan terveydenhuollossa kertonut silloin kortisonivoiteen haittavaikutuksista. Pitkittynyt käyttö ohentaa ihoa, ja voi aiheuttaa pigmenttihäiriöitä. Ja minähän käytin voidetta monta kuukautta putkeen. :/
Ihottuma parani lopulta, enkä silloin ajatellut että ihoni olisi mitenkään vaurioitunut kortisonin käytöstä. Ihohan näytti ihan hyvältä. Voiteen vaikutukset alkavatkin näkyä kunnolla vasta ihon ikääntyessä.
Muutama vuosi sitten huomasin, että ylähuulen iho on todellakin ohentunut, ja sen pinta näyttää ihan erilaiselta ympäröivään ihoon verrattuna. Viime kesinä olen myös pannut merkille auringon vaikutuksen; ylähuulen iholle muodostuu auringossa muuta ihoa tummempi laikku. Iho näyttää ikäänkuin likaiselta, ja tumma läikkä tekisi mieli pestä tai pyyhkiä pois, mutta sehän ei tietenkään onnistu. Tänä kesänä huomasin kauhukseni myös, että ylähuulen iho on jo sen verran ohut, että siihen alkaa selvästi pian muodostua juonteita. Nyt on tehtävä jotain!
Onneksi töissä on laaja kirjo kaikenmaailman ryppy- ja huulivoiteita kokeiltavana, ja olenkin hoitanut ylähuulen ihoa jo useallakin eri tuotteella. En osaa vielä sanoa vaikutuksista muuta, kuin että iho ei ole ainakaan enää mennyt huonompaan suuntaan, ja syksyn tullen tummat laikutkin hälvenivät. Yksi asia on kuitenkin varmaa: ylähuuleni kuuluu jo ehdottomasti anti-aging-tuotteiden alueelle. Ihan hirveää ajatella, että minulla voisi jo muutaman vuoden kuluttua olla kreppipaperia muistuttavat huulenympärykset, ja sitä en aio sallia! Olen tietysti surullinen kortisonivoiteen tuomasta vauriosta, mutta ainakin pääsen nyt testaamaan, onko anti-aging-voiteista mihinkään.
Onko kellään lukijoilla jo kokemusta anti-aging-tuotteista? Miten ylipäänsä suhtaudutte näihin tuotteisiin?
