Olen saanut jonkin verran kommentteja ja kysymyksiä liittyen mineraaliaurinkovoiteen kuivattavuuteen. Eräs lukija on mm. kuvaillut, että joka ikinen luonnonkosmetiikan aurinkovoide jota hän on kokeillut, on kuivattanut ihoa, ja hän on ihmetellyt, mistä tämä oikein johtuu.
Viimeksi eilen sain jälleen viestin "epätoivoiselta" henkilöltä, jolla mineraaliaurinkovoiteet ovat raskauksien jälkeen alkaneet kuivattaa ihoa todella paljon ja hän mietti, mistä löytyisi aurinkovoide, joka sopisi myös kuivalle ja atooppiselle iholle.
Lyhyt ja ytimekäs vastaus on: kyllä, mineraaliaurinkovoide todella voi kuivattaa ihoa.
Tämä liittyy mineraaleihin itseensä, erityisesti sinkkioksidiin.
Sinkkioksidilla on taipumus kuivattaa ihoa, ja kuivattavuus johtuu ennen kaikkea siitä, että sinkkioksidi on supistava aine (kosmetiikan termi ”astringent”). Tämä tarkoittaa sitä, että sinkkioksidi ehkäisee tai vähintään hidastaa ihon omien öljyjen erittymistä. Toinen syy liittyy sinkkioksidin luonnostaan kuivaan, puuterimaiseen olomuotoon. Samasta syystä myös titaanidioksidi voi kuivattaa, mutta koska titaanidioksidia käytetään aurinkovoiteissa paljon pienempiä määriä, eikä se ole supistava, sen potentiaalinen kuivattava vaikutus ei ole yhtä voimakas kuin sinkkioksidilla.
Mineraali-UV-filtterien kuivattava vaikutus korostuu tietyillä ihotyypeillä, erityisesti iholla, joka on jo valmiiksi kuiva.
Toisilla mineraalit eivät kuivata ihoa lainkaan puuterimaisuudestaan ja supistavuudestaan huolimatta, ja ihotyyppi ja ihon rakenne vaikuttaa merkittävästi.
Itse esimerkiksi kuulun niihin, joiden ihoa mineraaliaurinkovoide ei kuivata millään tavoin.
Sinkkioksidin kuivattavuutta voi vähentää valitsemalla mahdollisimman voidemainen ja emollienttinen aurinkovoidekoostumus, jossa on mukana öljymäisiä kosteuttavia aineita. Valitse siis täyteläinen voide ohuen emulsion tai nestemäisen koostumuksen sijaan. Toinen keino on levittää iholle tehokkaasti kosteuttava seerumi ja/tai kasvovoide ennen mineraaliaurinkovoidetta. Parhaat neuvoni kosteuttavaan ihonhoitoon löydät täältä.
👉 Vinkki voidekoostumuksen kosteuttavuuden arviointiin: silloin kun ainesosaluettelon kärjessä on kokonaisia kasviöljyjä, voide on kosteuttavampi, kuin sellainen voide, jonka kärjessä on esteriöljyjä. Kokonaisissa kasviöljyissä on jäljellä kaikki ihoa ravitsevat aineet kuten omegarasvahapot, vitamiinit ja antioksidantit, kun taas esteriöljy on hajotettu, hyvin ohut ja "kuiva" öljy, jossa ei ole jäljellä alkuperäisen kasviöljyn hoitavia ominaisuuksia. Esteriöljyillä on monia hyviä ominaisuuksia, mutta kosteuttavuus ei kuulu näihin ominaisuuksiin.
🌿 Kokonaiset kasviöljyt tunnistaa kasvin nimestä + sanasta oil: öljyn nimessä on aina kasvin nimi kuten sunflower seed oil, jojoba oil, almond oil jne. Nimi lukee latinaksi ja usein myös suluissa englanniksi. Esteriöljyt puolestaan ovat tyypillisesti kemiallisen kuuloisia teknisiä nimiä vailla kasvin nimeä kuten caprylic/capric triglyceride, isoamyl laurate ja dicaprylyl carbonate. Poikkeuksiakin on, kuten coconut alkanes, mutta tämän tunnistaa esteriksi siitä, ettei siinä ole sanaa 'oil'.
Sinkkioksidin pitoisuus luonnollisestikin lisää kuivattavaa potentiaalia, joten mitä korkeampi suojakerroin = isompi määrä sinkkioksidia voiteessa = sitä enemmän potentiaalisesti kuivattava.
SPF 50-tason sinkkioksidiaurinkovoiteissa on 20-25% sinkkioksidia, eli jopa neljännes voiteen koostumuksesta. Voi ymmärtää, että tällainen määrä puuterimaista, supistavaa ainetta voi todellakin kuivattaa.
Neljä inci-esimerkkiä SPF50-mineraaliaurinkoiteista:
KOSTEUTTAVIN: BEACHKIND SENSITIVE NATURAL SUNSCREEN SPF 50
Incin kärjessä auringonkukkaöljy sekä jojobaöljy. Tässä on kaikkein kosteuttavimman tuntuinen koostumus kokeilemistani mineraaliaurinkovoiteista. Mukana on myös mehiläisvahaa lukitsemassa kosteutta ihoon. Voide ei kuitenkaan ole valtavan rasvainen tai paksu vaan miellyttävästi levittyvä.
Tässä voiteessa on muutenkin kaikkein eniten kokonaisia kasviöljyjä verrattuna mihin tahansa muuhun luonnonkosmetiikan aurinkovoiteeseen. *Mainoslinkki: Beachkindin aurinkovoidetta myy Suomessa ainoastaan *Twistbe.
TOISEKSI KOSTEUTTAVIN: ANTIPODES SUPERNATURAL CERAMIDE SILK FACIAL SUNSCREEN SPF 50+
Incin kärjessä on esteriöljy, mutta heti sinkkioksidin perässä on erittäin täyteläinen ja paksu kasviöljy risiiniöljy, joka tuo voiteeseen hoitavuutta. Tuotteessa on erittäin miellyttävä voidemainen koostumus. Myös tähän voiteeseen on lisätty tujaus vahaa, joka vielä osaltaan auttaa lukitsemaan kosteutta ihoon.
Kuten Beachkind, tämäkään voide ei vedettömyydestään huolimatta tunnu iholla paksun rasvaiselta.
EI JUURIKAAN KOSTEUTTAVA: ALGA MARIS SUN SPRAY SPF 50+
Alga Mariksen nestemäinen SPF 50+ Spray on mielestäni kaikkein parhaiten levittyvä luonnonkosmetiikan SPF 50-tason tuote, se todellakin levittyy vaivatta ja nopeasti. (Eikä kuivata omaa ihoani.)
Koska koostumuksesta on haluttu luoda nopeasti imeytyvä ja kuivaöljymäinen, sen kärjestä puuttuvat kokonaiset hoitavat kasviöljyt ja pohjaksi on valittu estereitä. Caprylic/Capric Triglyceride sekä Coconut Alkanes tuovat suihkeeseen sen "kuivan" ja nopeasti imeytyvän tuntuman.
VÄHÄISESTI KOSTEUTTAVA: PATYKA SUN SPRAY SPF 50+
Patykan aurinkovoide on vesipohjainen kevyt emulsio, ja siinä on raikkain koostumus kaikista testaamistani luonnonkosmetiikan SPF50-tason aurinkovoiteista.
Voiteen kärjessä on pelkästään esteriöljyjä, ja kokonaisten kasviöljyjen pitoisuus on alle prosentin; tämän tietää siitä, että ne ovat incissä Haematococcus Pluvialis -leväuutteen ja E-vitamiinin jälkeen. (Haematococcus Pluvialis -uute on kirkkaanpunaista, ja koska Patykan voide on valkoista, leväuutetta täytyy olla todella vähän. E-vitamiinia puolestaan käytetään ehkäisemään öljyjen härskiintymistä, ja tässä funktiossa sen pitoisuus on alle prosentin luokkaa.)
Toisilla ilmiö on niin voimakas, ettei mikään keino auta ehkäisemään sinkkioksidin kuivattavuutta. Tämä johtuu ihotyypistä, eikä asialle oikein voi mitään. Silloin vaihtoehdoksi jää kokeilla pelkkään titaanidioksidiin perustuvaa mineraaliaurinkovoidetta (nämä tosin suojaavat kapeammalla spektrillä kuin sinkkioksidivoiteet) tai valita kemiallinen aurinkovoide.
Ironisesti, luonnonkosmetiikan aurinkovoiteet sisältävät usein paljon enemmän hoitavia aineita kuin "normikosmetiikan" kemialliset aurinkovoiteet, mutta normikosmetiikan voide saattaa silti tuntua kosteuttavammalta, koska UV-filtterien pitoisuus on tyypillisesti kemiallisessa voiteessa paljon vähäisempi kuin mineraaliaurinkovoiteessa, eivätkä kemialliset filtterit kuivata ihoa.
Oma suosikkini hoitavuuden puolesta normikosmetiikan aurinkovoiteissa on Korresin Yoghurt-aurinkovoide.
*
Olisi mielenkiintoista kuulla:
Miten on sinun ihollasi? Kuivattaako mineraaliaurinkovoide sinun ihoasi?
Kävin kesäkuun alussa tarkastuttamassa luomeni ihotautilääkärillä.
Olen 45-vuotias ja omaan erittäin ”raskauttavan” aurinkohistorian, kun puhutaan epäterveellisestä auringossa oleilusta. Näillä spekseillä oli jo korkea aika käydä tsekkaamassa luomet.
Rakastan aurinkoa, enkä ole sitä koskaan vältellyt, päinvastoin. Vasta viimeisen noin kahdeksan vuoden aikana olen muuttanut aurinkokäyttäytymistäni fiksumpaan suuntaan, siirtymällä korkeampiin suojakertoimiin ja välttämällä aurinkoa keskipäivällä. Sitä aikaisemmin olen suorastaan hakeutunut kuumimpaan mahdolliseen paahteeseen, ja hyvä etten suunnilleen asettanut folioita naaman ympärille voimistamaan säteilyn ruskettavaa tehoa... 🙈
Meillä ennen 1990-lukua syntyneillä on vielä sekin altistava tekijä, että olemme eläneet suuren osan elämäämme aikana, jolloin UVA-säteilyn haitoista ei juurikaan tiedetty, eivätkä vanhat aurinkovoiteet suojanneet lainkaan UVA-säteilyltä.
Lisäksi vanhempien voiteiden UVB-suojakaan ei ollut kummoinen; SPF 2 (!) ja SPF 6 -tason voiteet ovat varmasti monella vielä muistissa. Näin ollen, jos kuulut väestöön, joka on paahtanut ihoaan arskan alla ennen 1990- ja 2000-luvun taitetta, on aina vain painavammat syyt kiinnittää huomiota ihomuutoksiin ja käydä tarkastuttamassa luomet, jos niissä näkyy mitään epäilyttävää.
Myös perinnöllinen alttius vaikututtaa; jos suvussa on ihosyöpää, erityisesti melanoomaa, kannattaa tarkastuttaa muuttuneet iholuomet hyvinkin matalalla kynnyksellä.
Minun luomeni tutkittiin Tampereella asiantuntijaverkostooni kuuluvan, ihon valovaurioihin erikoistuneen ihotautilääkäri Toni Karppisen vastaanotolla. Olen haastatellut Karppista aiemmin ihon ikääntymismuutoksista ja niiden hoidosta.
Karppinen käytti luomieni tutkimiseen IntelliStudio-luomikuvausta ja tekoälyrobottikameraa, minkä lisäksi hän tutki luomet manuaalisesti.
Ohjelman tekoäly antaa luomista oman riskiarvionsa tiettyjen parametrien mukaisesti, mutta lääkäri tekee luonnollisestikin lopullisen arvion ja diagnoosin.
Olin itse eniten huolissani solisluun lähellä sijaitsevasta ihon värisestä luomesta (kuvassa), joka mielestäni on kasvanut hiljalleen viimeisen 10 vuoden aikana, ja välillä se saattaa punoittaa voimakkaasti. Tämä luomi osoittautui sekä Karppisen että tekoälyn mukaan vaarattomaksi.
Sen sijaan Toni Karppinen kiinnitti huomiota reidessäni olevaan vanhaan luomeen, joka minulla on ollut ainakin teini-iästä lähtien, ehkä jo sitäkin aiemmin. Vaikka tekoäly ei antanut luomen suhteen hälytystä, Karppisen mukaan luomessa on havaittavissa ”levottomuutta” ja värin epätasaisuutta, joka voi viitata tulevaan ei-niin-myönteiseen kehitykseen.
Huolta herättänyt reisiluomi
Karppinen kuvaili, kuinka normaalin luomen pigmentti on tasaisempaa ja muistuttaa mikroskooppisessa lähikuvassa hieman ”paistettua räiskälettä", kun taas minun reisiluomessani oli hyvin vähän räiskälemäisyyttä ja se oli keskeltä tumma ja läikikäs.
Oli itse asiassa todella kiinnostavaa kuulla asiaa erilaisista luomista ja niiden tunnusmerkeistä. Moni luomi tai muunlainen ihomuutos on aivan vaaraton, vaikka syntyisikin nopeasti – näin oli esimerkiksi takamuksessani olevan kookkaan, ihon sisässä olevan patin laita. (Kieltämättä hassuja hetkiä elämässä, kun joku puristelee paljasta peffaasi ihan ammatin puolesta ja terveyden asialla….)
Normaalin luomen räiskälemäistä pigmentaatiota
Luomitarkastuksen lopputuloksena selvisi, että minulla on tällä hetkellä normaaliksi luokiteltava määrä luomia, eikä luomien määrä sinällään nosta huolta. Muutama luomi antoi viitteitä epäsuotuisasta kehityksestä, ja Toni Karppinen suositteli kahden luomen poistoa; etureidessä olevan, sekä takareidestä löytyneen pienemmän luomen, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen. Sarjassamme syitä, miksi jonkun ulkopuolisen on hyvä tsekata kroppasi ihomuutoksia.
Nämä luomet eivät osoittaneet akuutteja merkkejä ihosyövästä, mutta niiden pigmentin muodostus antaa syyn epäillä solumuutoksia. Kun luomet on poistettu ja tutkittu, varmistuu, oliko niissä jo nyt syöpää.
Olin itse huolissani useammista luomista – ja hassua kyllä, ihan eri luomista kuin mihin Karppinen kiinnitti huomiota, ja oli huojentavaa kuulla, että minun silmissä oudot ja kasvaneet luomet eivät olleetkaan epänormaaleja.
En malttanut olla kysymättä ihotautilääkäriltä, näkyykö ihossani muilla tavoin, että olen viettänyt paljon aikaa auringossa. Toni Karppinen vastaa, että kasvoillani sekä dekolteella on kyllä havaittavissa aurinkovaurioita etenkin verkkomaisen pintaverisuonituksen muodossa. UV-säteily tuhoaa kollageenia, ja kollageenin vähentyessä iho ohenee ja veltostuu, ja tämä puolestaan tuo näkyviin ihon pintaverisuonia. Mun kasvoilla ja erityisesti dekolteella tätä on havaittavissa. (Auts – mutta en voi sanoa tulevan yllätyksenä..)
Dekolteeni tilanne lävähtää dramaattisella tavalla silmieni eteen tietokoneen ruudulla. Riittämiin shokkihoitoa....
Karppinen toteaa (myös itselläni jo varsin hyvin tiedossa olevat) silmien ympärysten verkkomaiset mikrorypyt. Tämä on toinen klassinen merkki kollageenin vähenemisestä; iho ohenee ja rypistyy.
Kuitenkaan ihoni ei kuulema ole missään tapauksessa pahimmasta päästä aurinkovaurioiden suhteen. En ole purjehtinut ennen kuin tapasin nykyisen miesystäväni, mutta jos olisin, silloin ihollani olisi todennäköisesti vielä paljon selkeämmät valovauriot. Vesi moninkertaistaa UV-säteilyn voimakkuuden ja vaikutuksen, ja tällä viitekehyksellä vakavimmat UV-vauriot todetaan tyypillisesti elämäntapapurjehtijoilla. Elämäntapalaskettelijoilla ja vuorikiipeilijöillä saattaa olla sama tilanne; lumi sekä korkeus voimistavat UV-säteilyn voimakkuutta.
Nyt kun koko vartaloni luomet on kuvattu ja tallennettu lääkärin tietokantaan, voidaan jatkossa seurata entistä helpommin luomien kehitystä ja huomata muutokset.
-
On syytä tarkastuttaa luomet, jos
- niitä on paljon
- suvussa on ollut ihosyöpää
- luomien koko tai väri muuttuu
👉Jos lapsuudessa on saanut paljon aurinkoa, silloin tulee tyypillisesti paljon luomia, ja luomet lisäävät melanoomariskiä.
👉Perintötekijät sekä UV-säteily ovat eniten ihosyöville altistavat tekijät.
Lisäys: kommenteissa on kysytty tutkimuksen hintaa. Luomien tutkimuksen hinta vaihtelee riippuen tutkimustavasta ja siitä, suorittaako sen lääkäri vai sairaanhoitaja. Luomitutkimukset dermatoskoopilla maksavat noin 100-200€ sisältäen toimistomaksut. IntelliStudio-luomikuvaus on arvokkaampi toimenpide, ja maksaa esimerkiksi Tampereella Toni Karppisen vastaanotolla 490€. Lisätietoa täällä.
Tähän voisi laittaa alaotsikoksi: ”miten Saaren Taikan aurinkovoiteiden kaltainen tapaus oli mahdollinen?”
Tämä kirjoitus ja tarve avata kosmetiikan lainsäädäntöä ja valvontaa sai alkunsa keskustelusta, joka liittyi kesäkuun alun tapaukseen, jossa suomalaisen kosmetiikkayrityksen Saaren Taikan valikoimasta löytyi kaksi EU:n kosmetiikkalain vastaista aurinkovoidetta. Tuotteille ei oltu suoritettu EU:n vaatimia SPF-testejä, minkä lisäksi niitä oli myyty väärällä incillä ja väärillä tuotetiedoilla. Tuotteiden ainesosalista tai ilmoitettu UV-suojakerroin eivät pitäneet paikkaansa.
Asianhaarojen paljastuttua tuotteet vedettiin pois myynnistä.
Tapaus herätti ymmärrettävästi julkista keskustelua ja huolta siitä, eikö markkinoille päätyviä kosmetiikkatuotteita tarkisteta millään tapaa ennakkoon. Lyhyt vastaus tähän on: ei tarkisteta (viranomaisen taholta).
Pidempi vastaus on tämä postaus.
Sain tilaisuuden jutella kosmetiikan lainsäädännöstä ja valvonnasta kosmetiikkaa Suomessa valvovan viranomaisen Tukesin ylitarkastajien Anna Vuoren ja Annina Nyholmin kanssa.
Huom: keskustelussa ei otettu kantaa yksittäisiin tapauksiin kuten Saaren Taika, sillä viranomaiset eivät toki voi tällaisia kannanottoja tehdä, vaan lainsäädännöstä ja valvontatoimenpiteistä puhuttiin yleisellä tasolla.
Kosmetiikkaa säätelee EU:ssa vuodesta 2009 voimassa ollut Kosmetiikka-asetus 1223/2009. Asetus sisältää säännöt, joiden tarkoituksena on varmistaa kosmeettisten valmisteiden turvallisuus ja korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu.
Suomessa EU:n kosmetiikkalainsäädännön toteutumista valvovat Tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto sekä Tulli.
Tukes valvoo Suomessa markkinoilla olevia valmisteita sekä Suomessa toimivia valmistajia, maahantuojia ja jakelijoita. Tulli puolestaan valvoo kosmetiikan maahantuontia EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta, ja tältä alueelta jaeltavaa kosmetiikkaa tuotteiden varastoinnin yhteydessä.
Tukesin toimintaa säätelee hallintolaki, joka on hyvin erilainen kuin yksityisoikeudellinen laki, Vuori ja Nyholm tähdentävät. Siksi valvonnan toimenpiteet ja seuraamukset poikkeavat myöskin siitä, millainen kuva tavallisella kansalaisella voi olla lain noudattamatta jättämisen seuraamuksista.
Tukes tai muukaan viranomainen ei tee kosmetiikkatuotteille ennakkotarkistusta, jolla varmistettaisiin, että tuote on lain mukainen, vaan EU:ssa vallitsee tässä suhteessa luottamuskäytäntö.
Kysyn Anna Vuorelta, miksi on näin, ja saan loogisen selityksen: EU:ssa on haluttu helpottaa tuotteiden liikkuvuutta ja myyntiin saattamista, ja siksi yrityksillä on suuri vastuu. Ennakkohyväksyntämenettely tarkoittaisi sitä, että jokainen tuote pitäisi yksittäin tarkastaa, ja tämä veisi todella paljon aikaa sekä toisi myös lisäkuluja.
Tukes tekee valvontaa reaktiivisesti ja proaktiivisesti. Reaktiivista valvontaa ovat kuluttajilta tulleisiin ilmoituksiin tai EU:n Safety Gate -järjestelmästä tuleviin ilmoituksiin reagoiminen, proaktiiviseen valvontaan kuuluvat esimerkiksi projektinomaiset valvontatoimenpiteet, eli Tukes voi vaikkapa jonain vuonna valita valvonnan ja pistokokeiden kohteeksi kaikki SPF-tuotteet. Lue lisää valvontakeinoista ja -toimenpiteistä täältä.
Jos valvonnan perusteella kosmetiikkatuotteesta löytyy virhe tai lainvastaisuus, tapahtuu seuraavaa:
Tukes ottaa yhteyttä valvontatoimenpiteen kohteena olevaan yritykseen ja ilmoittaa havaitusta virheestä. Tätä kutsutaan Hallintolain mukaiseksi kuulemiseksi. Yritykselle annetaan tilaisuus korjata virhe omatoimisesti, ja tämä on myös viranomaisen ensisijainen tavoite.
Mikäli yritys ei omaehtoisesti korjaa virhettä, esimerkiksi poista myynnistä haitalliseksi tai lainvastaiseksi todettua tuotetta, Tukes voi seuraavaksi lähettää velvoittavan päätöksen ja uhkasakon. Yrityksen toiminta voidaan myös määrätä keskeytettäväksi, kunnes asia on korjattu.
Mielenkiintoisesti, yritykseen kohdistuneet valvontatoimenpiteet eivät niin sanotusti ”kumuloidu”, eli jo aiemmin todetut epäkohdat eivät tee uusista virheistä painavammin rankaistavia. Yritys voi siis esimerkiksi tuoda myyntiin vaikka kuinka monta lainvastaista tuotetta, mutta mikäli he joka kerta korjaavat virheen, eli poistavat kiinni jäädessään tuotteen myynnistä, se ei tee heidän toiminnastaan rangaistavampaa tulevien mahdollisten vastaavien tapausten kohdalla. Tässä näkyy hallinto-oikeuden ja yksityisoikeuden eron.
Puhumme Vuoren ja Nyholmin kanssa myös terveysväittämistä, jotka olennaisesti liittyvät kosmetiikan markkinointiin. Lain mukaan kosmetiikkatuotteesta ei saa tehdä väittämiä, joiden mukaan tuote parantaa sairaudeksi luokiteltavaa tilaa. Tuotteen saa kuitenkin sanoa lievittävän sairaudeksi luokiteltavan tilan oireita. Millä sanamuodoilla tällaiset sairauksiin liittyvät väittämät lopulta pysyvät laillisina ja milloin ylittävät rajan, on Tukesin mukaan välillä hankalaa määritellä.
Esimerkki: on lainvastaista sanoa, että kosmeettinen tuote poistaa tai parantaa ruusufinnin, mutta on OK sanoa, että kosmeettinen tuote vähentää tai helpottaa ruusufinniin liittyviä oireita.
Tulkinnat tuntuvat myös hieman vaihtelevan markkina-alueittain. Vaikka terveysväittämien esittäminen kosmetiikkatuotteiden yhteydessä on kiellettyä ainakin EU:ssa ja Yhdysvalloissa, on tulkinnassa eroa näidenkin alueiden sisällä. Allekirjoittaneella on kokemusta siitä, että ilmaisu ”laskee tulehdusta” tulkitaan erään EU-alueella toimivan kosmetiikkayrityksen mielestä lainvastaiseksi heidän tuotteidensa markkinoinnissa (koska tulehdus on sairaudellinen tila), mutta moni muu iso – ja lakikiemuroista varmasti selvillä oleva - kosmetiikkayhtiö käyttää tätä ilmaisua mainonnassa aivan vapaasti. Toistaiseksi tiedossani ei ole, että 'tulehdusta laskeva' -ilmaisun käyttöön olisi koskaan viranomaisen taholta puututtu, eikä Tukes'kaan osaa varmuudella sanoa, onko tämä ilmaisu lainvastainen.
🔸 Stabiilisuus-testi – tehdään kaikille tuotteille
🔸 Challenge-testi –tehdään vettä sisältäville tuotteille
🔸 SPF-testi (EU:ssa ISO 24444- in vivo -standardin mukainen) – tehdään SPF-lupauksen sisältäville tuotteille
Kun yritys kehittää uuden vettä sisältävän kosmetiikkatuotteen, sen mikrobiologinen säilyvyys testataan niin kutsutulla Challenge-testillä. Vedettömille tuotteille Challenge-testiä ei tarvitse tehdä, koska mikrobit eivät elä vedettömässä kosmetiikkatuotteessa.
Kaikille tuotteille, niin vesipitoisille kuin vedettömille, tulee tehdä stabiilisuus-testit. Tämä testi selvittää, kuinka hyvin tuotteen koostumus säilyy hyvänä, ja kuinka hyvin esimerkiksi emulsio-tuotteessa emulsio pysyy kasassa erottumatta.
Silloin kun yritys haluaa antaa tuotteelle aurinkosuojakerroin-lupauksen, oli kyseessä sitten aurinkovoiteen tai SPF-päivävoiteen/seerumin/jne -nimellä myytävä tuote, tuotteelle tulee suorittaa ISO 24444-standardin mukainen SPF in vivo-testi. Eli tuotteen suoja UVB-säteilyä vastaan tulee todistaa elävällä iholla.
Nämä testit tekee ulkopuolinen kosmetiikkatuotteiden turvallisuustesteihin erikoistunut laboratorio. Stabiilisuus-testit kuulemma voi myös tehdä yritys itse (lähde: suomalainen kosmetiikan valmistaja Flow Cosmetics), mutta muut testit tulee teettää ulkopuolisella taholla.
Kuvakaappaus: Antipodesnature.com
Yritys voi halutessaan teettää tuotteelle monenlaisia testejä markkinoinnin tueksi. Näitä testejä ovat mm. dermatologiset testit, allergiatestit sekä erilaisia kohdennettuja markkinointiväittämiä koskevat in vivo- ja in vitro -testit kuten anti-age- ja kosteuttavuus-testit.
Mielenkiintoisesti, tällaisille in vivo -testeille ei ole mitään vaadittua minimitestihenkilömäärää, eli yritys voi testauttaa tuotteensa ryppyjä silottavaa tehoa vaikka vain kuudella henkilöllä, ja julkaista sitten tulokset markkinointinsa tukena, tyyppiä: ”98% testaajista koki tuotteen vähentävän ryppyjä."
Siinä voi sitten miettiä, kuinka relevantti tuo kuuden henkilön kokemus lopulta on tuhansien käyttäjien kannalta. Nämä testit ovat usein käytännön kannalta hyödyttömiä, mutta lain kannalta tarpeellisia, mikäli yritys haluaa mainostaa tuotettaan testituloksien voimalla.
Silloin kun yritys käyttää tutkimustuloksia markkinointiväittämien tukena, mainokseen tai tuotepakkaukseen on aina merkittävä, miten monen henkilön testiryhmästä oli kyse.
Itse bongailen näitä välillä puhtaasti viihteenä, ja pyörittelen silmiä, kun jokin megayritys on vaikkapa testannut tuotteen 12 henkilöllä…. 🤭 Vuosien harrastuksen myötä voin summata, että 24 hengen testiryhmä kosmetiikan markkinointiväittämissä on jo aika iso, ja sitä suuremmat ryhmäkoot jopa harvinaisia. Uusiseelantilainen Antipodes (yllä olevat kuvat) on esimerkiksi testauttanut kosteusseerumiaan 50 hengen testiryhmällä, mikä ei isossa kuvassa ole valtava otanta, mutta markkinointiclaimien maailmassa se on iso testiryhmä.
Lisäksi vapaaehtoisiin testeihin kuuluu UVA-suoja, mutta käytännössä ihan jokainen yritys sen SPF-tuotteelleen tänä päivänä teettää, sillä kuluttajat odottavat tuotteen ilman muuta suojaavan myös UVA-säteilyltä, ja se on myös EU:n suositus. (Aika mielenkiintoista ja erikoista kyllä, että UVA-testi ei vielä ole pakollinen.)
UVA-arvo mitataan EU:ssa ISO 24443 in vitro tai ISO 2442 in vivo -standardin mukaisella testillä.
Perustuen suoritettujen turvallisuustestien tuloksiin, tuotteen reseptiin ja ainesosiin, tuotteelle tehdään turvallisuusselvitys.
Turvallisuusselvityksen tekee tyypillisesti ulkopuolinen taho, kuten turvallisuusarviointeihin erikoistunut konsultti, jolla tulee olla pätevä koulutus, kuten biokemisti tai kemisti. Suurilla kosmetiikkayhtiöillä, kuten esimerkiksi L’Orealilla, joka kehittää ja valmistaa myös omia kosmetiikan aktiiviaineita, on omat in house -turvallisuusarvioijansa.
Turvallisuusselvitys on hyvin perinpohjainen toimitus, jossa arvioiva taho käy läpi kaikki testit ja ainesosat ja kunkin ainesosan käyttöturvallisuustiedotteet. Hänen tulee esimerkiksi arvioida, kuinka paljon toksisia tai rajoituksin käytettäviä aineita (jos tuotteessa sellaisia on) imeytyy tuotteesta, ja voiko näillä olla haitallisia vaikutuksia käyttäjään tuotteen normaalissa tai kohtuudella ennakoitavissa olevassa käytössä.
(”Dose makes the poison”, kuten tunnettu sanontakin kuuluu, eli moni täysin turvallinen aine ei välttämättä enää olekaan turvallinen, kun se ylittää tietyn pitoisuuden. Kosmetiikassa on tällaisia ainesosia, tunnetuimpina vaikkapa hydroksihapot sekä monet UV-suojakemikaalit, joiden maksimikäyttömäärät on määritelty kosmetiikan lainsäädännössä).
Kun tuote on saanut turvallisuusarvioijan hyväksynnän, siitä tehdään ilmoitus EU:n CPNP-portaaliin eli Cosmetics Products Notification Portal'iin. Tämä portaali on ainoa paikka, mihin tuotteen tiedot ilmoitetaan ennen tuotteen myyntiin saattamista. CPNP:hen ilmoitettavia tietoja ovat mm. tuotteen resepti, ainesosien pitoisuudet, valmistusmenetelmä, käyttötarkoitus sekä kuva tuotteesta.
Tietoja turvallisuus- tai muista testeistä ei kuitenkaan ilmoiteta CPNP:hen, vaan ne säilyvät yrityksen vastuuhenkilöllä.
Kun CPNP-ilmoitus on tehty, tuote on vapaa siirtymään kaupan hyllylle.
Myyntiin saatetun kosmetiikkatuotteen kaikista turvallisuuteen sekä oikeellisiin tietoihin liittyvistä aspekteista vastaa yrityksen vastuuhenkilö. Vastuuhenkilön velvollisuuksista voi lukea enemmän Tukesin sivulta.
Vastuuhenkilö on vastuussa esimerkiksi siitä, että tuotteelle tehdään lain vaatimat testit sekä turvallisuusarviointi, ja että nämä testit sekä arvioinnin suorittaa ammattitaitoinen taho. Vastuuhenkilö on myös se henkilö, joka tekee ilmoituksen CPNP:hen.
Silloinkin, kun yritys ei itse valmista tuotteitaan, vaan tilaa ne sopimusvalmistajalta ja markkinoi oman brändinsä alla, on valmistuttava yritys vastuussa, ei sopimusvalmistaja.
Saaren Taikan aurinkovoide-tapauksen aikana moni ihminen otti minuun yhteyttä ja kysyi, voiko tuotteiden tietoihin tai testeihin siis ylipäänsä lainkaan luottaa. Huoli oli ymmärrettävä ja perusteltu, koska Saaren Taikan tapaus paljasti, että onkin siis täysin mahdollista tuoda myyntiin tuotteita, jotka eivät vastaa EU:n kosmetiikkalainsäädäntöä.
Vastaan tähän huoleen näin:
Jotta lainsäädännön vastainen tuote menee läpi turvallisuusselvityksestä, se tarkoittaisi sitä, että turvallisuusarvioinnin suorittanut taho on epärehellinen. (Tähän voi liittyä, tai olla liittymättä, yrityksen oma harkittu toiminta epärehellisen turvallisuusarvioijan palkkaamisen suhteen.) Koska arvioinnin tekee nimenomaan ulkoinen taho, tulisi harkitussa epärehellisessä toiminnassa saada tämä ulkopuolinen arvioija mukaan valheellisuuteen, ja sen mahdollisuutta voi kyseenalaistaa.
Turvallisuusarvioija vastaa tuotteen tiedoista ammattitaidollaan, henkilöllisyydellään ja omalla nimikirjoituksellaan, ja mikäli CPNP:hen toimitetaan epävalideja tietoja (kuten väärä SPF-testimetodi) – tai jopa valheellisia tietoja (kuten väärä inci), se tapahtuu turvallisuusarvioijan tiedostuksella. Vahingossa ei väärä inci päädy CPNP:hen.
Ja nyt vastaukseni pääpointti: epärehellisyyteen taivuteltavissa oleva turvallisuusarvioija on alalla äärimmäisen harvinaista. Koska arvioiva taho vastaa turvallisuusselvityksestä henkilöllisyydellään, tarkoittaisi kiinni jääminen käytännössä uran päättymistä. Turvallisuusarviointeja tekevät tahot voivat myös olla töissä isoissa kosmetiikan turvallisuusraportteja tekevissä yhtiöissä, ja kiinnijääminen tarkoittaisi myös koko yhtiön maineen menettämistä ja alaskaatumista.
Voi myös miettiä, mitä turvallisuusarviointeja tekevä henkilö voittaisi olemalla taivuteltavissa valheellisen raportin laatimiseen? Tällaisen taivuttelun motiivina pitäisi oletettavasti olla merkittävä taloudellinen hyöty. Mutta kuinka todennäköistä on, että yritykset maksavat valtavia summia saadakseen turvallisuusarvioijan mukaan huijaukseen..? Tokihan se voi olla mahdollista, mutta... ei varmastikaan yleistä.
Näin oli käynyt Saaren Taikan tapauksissa, joista tiedossa on ainakin kaksi: fysikaaliset aurinkovoiteet sekä pari vuotta aiemmin bentsoyyliperoksidi-voide. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että tällaista tapahtuisi usein.
Saaren Taikan aurinkovoidetapauksessa voidaan myös pitää realistisena mahdollisuutta, ettei turvallisuusarvioijan ammattitaito ollut sitä, mitä sen tulisi olla. Kyse ei välttämättä ollut siitä, että Saaren Taika olisi tietoisesti valmistuttanut epävalideja aurinkovoiteita, vaan heidän palkkaamansa turvallisuusarvion tehnyt henkilö ei välttämättä ollut pätevä tehtäväänsä. Tapauksessa on voinut yhdistyä ikävällä tavalla valmistuttajan oma sekä turvallisuusarvion tehneet henkilön puutteellinen ammattitaito; Saaren Taikan vastuuhenkilö ei ole hänkään osannut varmistaa asianmukaisten SPF-testien suoritusta eikä ainesosaluettelon oikeellisuutta.
Tässä tullaan jälleen kosmetiikan valvonnan luottamusperiaatteeseen: yrityksillä on todella suuri vastuu. Viranomaiset luottavat, että yritys hommaa pätevät ihmiset valmistamaan turvallisia kosmetiikkatuotteita sekä hoitamaan lain vaatimat turvallisuusselvitykset.
Olen jutellut asiasta monen alan yrityksen kanssa Saaren Taika -kohun jälkeen, ja yritykset ovat kertoneet, että turvallisuusarviointeja tekevät tahot ovat tyypillisesti erittäin tarkkoja ja ”nipoja”, jos tällainen puhekielen ilmaisu sallitaan. Yrityksistä on todettu, etteivät he voisi kuvitellakaan, että jokin huijaus voisi mennä turvallisuusarvioijalle läpi.
Minustakin tämä kuulostaa uskottavalta.
.
Loppuyhteenvetona voi todeta, että kyllä, kosmetiikan lainsäädännössä on ”porsaanreikä”, joka tekee huijauksen mahdolliseksi.
Worst case -skenaariossa yritys löytää epärehellisyyteen suostuvan turvallisuusarvioijan, ja tuo markkinoille vaikkapa retinoliseerumina markkinoitavaa marjapuuroa, jossa incillä ja tuotteen todellisilla ainesosilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Markkinoilla todella voi olla kosteusvoiteita, joiden mainostetaan sisältävän aktiiviainetta X, ja ne eivät sitä sisälläkään. Eihän turvallisuusarviointia tekevä henkilö todennäköisesti seiso tehtaan tuotantolinjalla valvomassa, että jokainen reseptissä mainittu ainesosa takuuvarmasti sujahtaa sisään tuotteeseen. Tällainen huijaus ei myöskään voisi paljastua senkään puolesta, että kosmetiikan vaikutukset ihoon "ovat aina yksilölliset", ja mikäli luvatun ihmeaineen vaikutuksia ei alkaisi näkyä, valmistaja voi aina vedota näihin yksilöllisiin eroihin.
Onneksi tämä on hyvin epätodennäköinen skenaario todellisuudessa.
Itse ainakin haluan uskoa, että suurin osa ihmisistä toimii rehellisesti.
Emmekös halua uskoa tähän. 🙏🏻
