Mun äiti täyttää tänään 80 vuotta. ❤️
Äiti on aivan huippu tyyppi. Mistä pidän hänessä eniten, on hänen positiivisuutensa, epävakavuutensa ja spontaani, jokseenkin filtteröimätön tunteiden, ajatusten ja näkemysten ulostuominen. Hän on aina juuri sitä, mitä sillä hetkellä tuntee, eikä yritä sovittautua muottiin tai ympäristön odotuksiin. Sisarteni kanssa usein sanomme, että äiti on sielultaan kuin ikuinen lapsi. Vielä 80-vuotiaanakin hän innostuu, liikuttuu ja tempautuu mukaan kuin lapsi. Tämän ominaisuuden olen mielestäni häneltä perinyt, ja toivon, että se säilyy minussakin.
Joku voisi sanoa, että äitini persoona on tyypillinen taiteilijan. Taiteilijathan ovat usein epäsovinnaisia ja epänormatiivisia. Sellaisia ”vähän hulluja”. Taiteellinen luominen olikin äitini ammatti. Minusta äiti ei kuitenkaan ole perinteinen taiteilijatyyppikään. Isääni, joka myös oli taiteilija, verrattuna hän on ollut jopa tiukka. Kun olin lapsi, äiti oli se vanhempi, joka ”piti jöötä” ja asetti rajoja ja sääntöjä. Nyt kun tätä miettii retrospektiivisesti, se oli hyvä asia. Isäni ei ollut rajojen asettaja, mutta jonkun ne täytyy perheessä luoda ja valvoa. Hienoa, että äitini on osannut myös sen.
Parasta suhteessani äitiini on ystävyys. Olemme ihan aina olleet läheisiä ja ystäviä. Mun murrosiän kuohuissakin. Murkkuiässä olen varmasti välillä suuttunut äitiin ja kapinoinut, mutta se ei koskaan sulkenut pois arvostustani äitiä kohtaan. Tunnetta siitä, että äidin ja minun välillä ei ole koskaan muuria, raja-aitaa. Äiti on aina ollut mun saatavilla, oman tragediansakin keskellä. Mulla on aina ollut äitini turva ja lämpö.
Se, että hän pystyi antamaan minulle turvaa ja pysyvyyttä valtavan surun keskellä, on lahja, jota vaalin aina. Äitini vahvuus on jotain, mitä vaalin ja ihailen.
Olen niin monesti elämässäni ajatellut; ”äitini on pystynyt tähän, minäkin pystyn”. Yksinkertaisimmillaan se voi olla; äitini käy kuntosalilla 6-kymppisenä ja on hyvässä kunnossa, minäkin käyn, niin voin olla vanhempana kuin hän. Syvimmillään se voi olla: Jonain päivänä näen värejä taas. Äitikin näki. Värit kyllä palaavat.
Äitini elämänasenteen voi kiteyttää siihen, että hänen lasinsa on aina puoliksi täynnä. Hän ei voisi nähdä muuta, kuin sen, millä lasi voi kulloinkin täyttyä.
Se on valinta, jonka jokainen meistä voi tehdä.
Onnea, rakkain äiti. ❤️
12 comments on “Äitini täyttää tänään 80 vuotta”
Terkkuja äeteelle!
Ilman muuta! 🥰 Myös sun äidille! ❤️
Onnea äidillesi ja ihana kuulla, miten läheisiä olette ❤️ Minunkin äitini täytti tänä vuonna kahdeksankymmentä. 😊 Kuitenkin toisin kuin teillä, koen, että äitini jäänee ikuiseksi salaisuudeksi. 😕 Rakastan itse syvällisiä keskusteluja ja olen joskus sellaisia yrittänytkin, mutta ne eivät vain ota tuulta alleen. En yhtään epäile, etteikö äiti rakastaisi minua, mutta sellainen syvä yhteys on jäänyt syntymättä. Ja olen sen pikku hiljaa hyväksynyt. Joka viikko kuitenkin näemme ja tiedän, että se on äidillekin tärkeää 😊
Tiedän, mitä tarkoitat. Minullakin on ollut tällaisia (myös läheisiä) mysteeriksi syvemmällä tasolla jääviä ihmisiä elämässä. Vuorovaikutus tällaisen ihmisen kanssa voi tuntua meistä syvällisiä keskusteluja kaipaaville oudolta, joskus jopa satuttavalta, kun toinen ei tavallaan päästä ihan lähelleen, mutta lopulta toisen ihmisen rajoja on tietysti kunnioitettava. Ja kuten kirjoitat, tuo "salaisuutena säilyminen" ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseinen henkilö rakastaisi sinua yhtään vähemmän. Toiset ihmiset eivät omista syistään (luonne, lapsuus, opitut mallit, elämänkokemukset) johtuen pysty muodostamaan syvää yhteyttä edes lähimpiin ihmisiin. Se ei tarkoita, etteivät he välittäisi. Se kertoo, että elämä on vaikuttanut heihin näin. Me emme voi siihen vaikuttaa (ja tämän oivaltaminen voi helpottaa surua tai harmia syvemmän yhteyden puuttumisesta). Voimme muodostaa omansalaisen suhteen ja yhteyden näihin ihmisiin ja ottaa vastaan sen, mitä he voivat ja haluavat antaa. ❤️ Kaikki hyvään perustuvat ihmissuhteet ovat lahjoja, lähesiä tai etäisempiä. ❤️
🩷
Onnea sun äidille!🍸 Omani on suht saman ikäinen. Teidän suhde kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin omani. 🥰
Äidit! ❤️ Vanhemmat! ❤️
Onnea Sanni ihanalle äidillesi! <3 <3
Sinussa on varmasti paljon samaa kuin äidissäsi. Eikö tämä sivustokin todista sitä, että sinä olet perinyt äidiltäsi, ja myös isältäsi, taiteellista luovuutta ja kauneudentajun. <3
Kiitos, että jaoit sanat: "Jonain päivänä näen värejä taas. Äitikin näki. Värit kyllä palaavat." Luin muutenkin tätä postaustasi kyyneleet silmissä, mutta tämä erityisesti kosketti. Oma äitini kuoli lähes kaksi vuotta sitten. Hän oli juuri sellainen ihminen, joka näki elämän kauniit värit. Miten ihana ajatus, että minullekin ne värit palaavat. Ihan jo senkin takia, että äitini ne näki ja minä olen äitini tytär. <3
Iloa ja rakkautta sinulle ja äidillesi tuleviin hetkiinne. <3
Kiitos Nimetön, ja lämmin halaus sinulle. Luota siihen, että värit palaavat. ❤️❤️
Kiitos, Sanni!
Tämä aidosti lämmitti mieltä ja rohkaisi. <3
Onnea näin jälkikäteen. 🌻
Äitisi on upea ulkoisesti ja kertomasi perusteella myös sisäisesti.
Toivotan samalla kaikkea hyvää sinulle, Sanni. Olen seurannut blogiasi noin viisi vuotta aktiivisesti, nyt on sellainen olo että poistun lukijoista. Olen saanut monta hyvää vinkkiä ihonhoitoon ja osaltaan siksi ihoni on tosi hyvässä kunnossa.
Nuorimman, kolmekymppisen poikamme kommentti:”Minunkin pitää varmaan alkaa käyttää kasvovoidetta kun sinulla on nelikymppisen iho.” Olin otettu, hän ei juuri koskaan kehu ”naista päivässä” joten oli ihan tosissaan. Ja - olen 64 v. Sanoin kyllä että osaltaan se on hyvien geenien ansiota + sen takia kun en ota aurinkoa. Enkä polta tupakkaa.
Toivon että moni ihonhoidon kanssa kamppaileva löytää blogisi. Myös matkakertomuksiasi on ollut suuri ilo lukea.
Ystävällisin terveisin,
Jaana
Kiitos paljon kommentistasi ja terveisistä, Jaana. ❤️
Toivon sinullekin kaikkea hyvää jatkoon, ja ihana kuulla, että olet saanut blogistani hyödyllisiä vinkkejä. ☺️