Mulla oli tänään ensimmäinen ajotunti. 🩷
Halusin tallentaa sen ensifiilikset - niin voin myöhemmin palata tähän hetkeen, kun toivon mukaan olen taas rohkeasti ajava ihminen..!
Aamu valkeni sumuisena, ja kuljin ratikalla Tampereen keskustasta Kissanmaalle, jossa mun ajotunti tapahtuisi.
Tunti alkoi kello 8.00, ja mun masussa lämmitti vain kaksi kupillista kahvia. ☕️
Minulta kyseltiin edellisessä ajopostauksessa, kuka mun opettaja on. En tiennyt, kuka hän on, ennen kuin nyt - ja hän on Arto Grönroos. Kävi ilmi, että Arto on Tampereen pisimpään opettanut liikenneopettaja..! Hänellä tulee tänä syksynä täyteen 45 vuotta opetusta. Pyysin autokoululta kokenutta opettajaa, ja sellaisen todellakin sain..!
Arto kertoi, että hän opettaa paljonkin myös vanhempia ajo-oppilaita. Arto osoittautui erittäin leppoisaksi ja rauhalliseksi opettajaksi, ja minulle tuli heti itsellekin rauhallinen ja turvaisa olo. Toki tällä ekalla tunnilla emme minnekään vilkkaaseen liikenteeseen vielä ajaneet, vaan harjoittelu tänään tapahtui Tampereen jäähallin pihalla ja Kissanmaan omakotitaloalueella.
Minulla oli autona uusi sähkölla kulkeva Volkswagen automaattivaihteilla. En ymmärrä mitään autoista, niin mulle ei jäänyt mieleen edes auton nimi/malli..! 😆 Kaikki mun huomio keskittyi rattiin, sivu- ja takapeileihin ja ympäristön tarkkailuun.
Vaihteisiin ei automaatin kanssa onneksi tarvitse juuri huomiota kiinnittää, mutta myönnettävästi ratin takana, kojelaudan korkeudella, sijaitseva vaihde"laatikko" tuntui oudolta. Kuten myös se, ettei enää tarvitse vääntää mitään keppiä. Silloin kun olen itse viimeksi ajanut, vaihteisto, myös automaateissa, sijaitsi penkin vieressä, ja vaihdekeppiä sai liikutella reippaasti.
Ajotunti meni hyvin, ja Arto kiitteli rauhallista ajotyyliäni. No, rauhallinen se todellakin on, kun vauhti pelottaa minua..! Minusta oli mukavaa ajaa Kissanmaan omakotitaloalueella, jossa saa ja tietysti kuuluukin ajaa hitaasti.
Huomasin heti, että muun liikenteen tarkkailu kaikista auton eri peileistä aiheutti pientä stressiä. Vaikkei tämän päivän ajotunnilla paljon liikennettä ollutkaan, niin Jäähallin pihalla kulki koko ajan pyöräilijöitä sekä muita autoja. (Pihan poikki kulkee pyöräilyreitti.) Juuri tämä minua vauhdin ohella eniten jännittää - muun liikenteen tarkkailu samalla kun ajaa. Vaikka auton kuljettamisen motoriset taidot istuvat hyvin lihasmuistissa, muun liikenteen ja ympäristön tarkkailu ei.
Koska olen tässä välissä (siis auto-onnettomuuteni, ajotraumatisoitumisen sekä tämän päivän välillä) ehtinyt myös kokea burnoutin, josta aivoni sekä kognitiivinen kapasiteettini ovat edelleen jossain määrin toipumassa, minua rehellisesti pelottaa, miten hyvin osaan ja pystyn suuntaamaan tarkkaavuuttani samanaikaisesti niin moneen asiaan, kuin mitä autolla ajaminen vaatii. Ja sitten, kun se tarkkaavuus täytyisi pystyä suuntaamaan yhtä tehokkaasti myös kovassa vauhdissa - ja pystyä tekemään päätöksiä ja reagoimaan nopeasti..... Se huolestuttaa minua. En nimittäin oikeastaan osaa tehdä enää mitään nopeasti ja stressaannun, jos vaaditaan nopeutta ja multitaskingia. Mun täytyy saada tarkkailla asiaa kuin asiaa pidempään ja punnita vaihtoehtoja. Ajaessa niin ei tietenkään voi tehdä.
Näitä ei tietenkään pitäisi nyt alkaa pyöritellä mielessään ja lietsomaan lisää huolen tunteita. Olen vasta aloittanut uudelleenharjoittelun. Mun täytyy olla itselleni lempeä ja odottaa rauhassa varmuuden palautumista (tai sitä, palautuuko se ylipäänsä).
Mun täytyy harjoitella pitkään ja antaa tälle aikaa. Tätä ei voi kiirehtiä.
Seuraava tuntini on ensi maanantaina. 🩷
Muuten: olen asettanut itselleni välitavoitteen, tai tavallaan pienen välipalkinnon. Sitten kun minusta tuntuu, että uskallan ajaa moottoritielle (liittyminen on se, mikä erityisesti jännittää), haluan ajaa Tampereelta Lempäälään ja viettää yön sympaattisessa pienessä hirsimökissä, jonka sieltä löysin (sitä vuokrataan majoituskäyttöön). Lempäälä on lähellä, ja tämä olisi sellainen matalan kynnyksen ajomatka pois kaupungista.
Ajatus söpöstä, pikkuisesta hirsimökistä ja siitä, että itse osaisin ajaa sinne, tuntuu ihanalta palkinnolta. ❤️
35 comments on “Ensimmäinen ajopelkoisen ajotunti takana”
Olipa kiva teksti (pääsi hyvin mukaan sun tunnelmaan Hakametsän parkkikselle), ja jostain syystä liikutuin, kun kerroit opettajastasi. Tsemppiä ajotunteihin, kyllä pelko siitä varmasti helpottaa, kun saat rauhassa harjoitella,tulee varmuutta ja turvaa ajamiseen. Ja ihana välipalkkio häämöttää edessäpäin.🥰
Kiitos Ulla! 🩷
💜
🩷
Mainiota, Sanni! Kuvasit ekan ”kertausharjoituksesi” ratissa niin elävästi, että melkein ajoin kanssasi. Vaikka en edes omista korttia! Ja ajo-ope näyttää olevan todella symppis - puhumattakaan harjoituspaikastasi, joka siis on nimeltään KISSANmaa! 😸 Onnea ja menestystä myös jatkoon, ja sille Lempäälän reissulle.
Kiitos May! 🩷 Ja kyllä, Kissanmaa ei todellakaan ole hullumpi paikka harjoitella..! 🥰
Aivan mahtavaa <3 mukavia kilometrejä, kuulostaa hyvältä tuo välitavoitteen palkinto :) Arto vaikuttaa juuri täydelliseltä tyypiltä opettajaksi, onnittelut hänelle myös työvuosista!
Kiitos Taija-Tiia! 🩷
Itse asun pikkukaupungissa, jonka katuja ja risteyksiä on tullut ajeltua... mutta jos joudunkin ajamaan muualle-kauemmas ja vaikkapa jollekin oikeasti isolle tielle (esim.moottoritie tai risteysalue, jossa monia kaistoja),enkä ole ihan varma reitistä, niin kyllä stressiä pukkaa minullekin. Puhumattakaan jostain isomman kaupungin ruuhkaisesta keskustasta! Ei ole mukavuusaluetta.
Sekin oli erikoista, että esikoisen syntymän jälkeen hetken aikaa pelkäsin rattiin lähtemistä, mutta onneksi se meni sitten ohi itsestään.
Tsemppiä ajoharjoitteluun!
Kiitos KaisaL! 🩷
On varmasti niin, että moottoritiet tai isoissa kaupungeissa ajaminen ei koskaan tule kaikille mukavuusalueeksi. Luulen, ettei minullekaan.
Minulla oli joskus yli 10 vuotta sitten tilanne, etten juuri enää ajanut autolla. Huomasin, että nimenomaan taito seurata muuta liikennettä sen kummemmin keskittymättä heikkeni aika nopeasti - ja toisaalta myös palautui, kun sain taas enemmän rutiinia ajoon. Tsemppiä tuleviin ajotunteihin!
Kiitos Kirsi! 🩷
Kovasti uskon siihen, että sinnikkäällä harjoittelulla minunkin "automaattinen" ja luonnollisesti tapahtuva tarkkaavaisuuteni liikenteeseen voi palata..! 🙏🏻
Ihan mahtavaa😄 toivottavasti pääset pian nauttimaan siitä vapauden fiiliksestä mitä ajaessa voi kokea.
Kiitos Chibappi! 🩷
Jos (kun) se päivä tulee, tulette varmasti kuulemaan siitä täällä..! 🙏🏻
Mahtavaa, että olet uskaltanut kohdata pelkosi!
En ollut itse juurikaan autoa tarvinnut vanhempieni kotoa poismuuton jälkeen, joten ajokokemusta oli niukasti. Kun kolmekymppisenä muutin Jenkkeihin, en uskaltanut ajaa paikallista korttia kolmeen vuoteen, mikä todellakin rajoitti elämää. Vuosi sitten päätin vihdoin selättää pelkoni ja pääsin ajokokeesta ekalla yrittämällä läpi! Ajelin sen jälkeen lähinnä lyhyitä matkoja arjessa ja mieheni ajoi aina yhteiset matkat. Liikenne on täällä todella stressaavaa.
Kun tuli autonvaihdon paikka, päädyimme itseohjautuvaan Teslaan, ja sillä ’ajaminen’ on ihanaa ja todella rentoa :) Eli itse lähinnä istun ratissa ja tarkkailen liikennettä ja Teslan liikkeitä, ajaa joudun lähinnä parkkipaikalla. En ole koskaan ollut yhtä hyvän ja turvallisen kuskin kyydissä. Nyt tekee mieli suunnitella roadtripiä! Joku päivä tämä on myös Euroopassa mahdollista, eli pitkään enää itse ajaa :)
Wow, itsestään ajava Tesla..! 😮
Ihana postaus ja samaistuttavia fiiliksiä! Minäkin olen korttini ajanut aikanaan Kissanmaan autokoulussa :) Sen koommin en sitten autoa ajanutkaan, joten jouduin muutamaa vuotta myöhemmin opettelemaan ajotaidon aika lailla nollasta uudelleen. Puoliso onneksi opetti kärsivällisesti, vaikka mm. törmäsin ekalla ajokerralla sähkötolppaan parkkiruutuun pysäköidessäni.
Myös minä pelkäsin pitkään ajamista, ja varsinkin oudommat reitit ahdistivat. Nyt, kun olen ajanut jo useamman vuoden aktiivisesti, eivät tutut reitit tai pienemmät kadut jännitä enää yhtään. Moottoritiet, joita en ole paljoa ajanut, hirvittävät edelleen vähän, mutta olen päässyt pelosta siinä määrin eroon, että ajaminen kuitenkin onnistuu. Musiikin joudun kyllä välillä sammuttamaan, jos pitää keskittyä :D
Tällaiset kokemukset antavat paljon toivoa ja uskoa mun projektiin...! Täytyy vain uskoa siihen, että kyllä se harjoitus palkitsee..! (Olenkin jo alkanut miettiä, että ehkä mun on pakko ostaa jokin halpis-auto ihan vain harjoitteluaikaa varten - enhän voi myöskään maksaa autokoululle 12 kuukauden ajotunneista..! Sillä hinnalla ostaisi jo hyvän käytetyn auton....)
Mulla oli kanssa noin 10 vuoden tauko ajamisessa ja kehitin ajopelon ihan ilman mitään ikäviä sattumuksia. Manuaalisella yritin tehdä paluuta liikenteeseen, mutta se tuntui liian suurelta ponnistukselta. Mutta automaattivaihteisella uskaltauduin takaisin rattiin ja nyt pystyn taas ajamaan ilman suurempaa stressiä ja liikenteen huomioiminen tulee autopilotilla. 🙏 Paljon tsemppiä siis täältä!
Kiitos Joa! 🩷
Tsemppiä treeneihin, samaistun fiiliksiisi! Mietin sitä kun kirjoitat että autoillessa aikaa harkitsemiseen ei usein ole. Toki joskus tilanteet tulevat päälle nopeasti, mutta useimmiten sopivalla, maltillisella tilannenopeudella asioita pystyy ennakoimaan ja vähän jopa harkitsemaan miten toimii. Uskon että olet pienestä ruosteisuudesta huolimatta keskimääräistä turvallisempi kuski, koska vältät turhia riskejä, tiedostat omat rajasi ja aktiivisesti mietit myös kevyen liikenteen tarkkailemista.
Kiitos Aino! 🩷
Totta. Hitaammassa vauhdissa kaupunkiajossa voi varmasti minunkin kaltaisella stressipäällä oppia ajan kanssa ennakoimaan ja tekemään rauhassakin valintoja. Valtatiet ovat se alue, joka minua pelottaa.
Minähän en ole käytännössä koskaan tottunut ajamaan moottoriteiden nopeuksissa, sillä jouduin onnettomuuteen asuessani vielä Ahvenanmaalla, jossa moottoriteitä ei ole. 90% ajohistoriastani on Ahvenanmaan leppoisasta maalaisliikenteestä. Sain kortin Ahvenanmaalla.
Totuttelu moottoriteiden vauhtiin tulee olemaan suurin haasteeni. Se on kuin aivan uusi alue, jonka nyt joudun opettelemaan.
Arto opetti minuakin v. 1990-1991 🤭
Seuraavaan 10 vuoteen en juuri ajanut ollenkaan. Mutta sitten perheeseen tuli toinen auto ja rupesin ajamaan työmatkoja. Ei minusta edelleenkään ole tuntemattomilla seuduilla yksin ajamaan, mutta tutut ja turvalliset reitit sujuvat hyvin. Automaattivaihteinen auto on ainoa oikea auto! 😊
Aaaww..! 😍🥹
Niin samaistuttava teksti! Minä ajoin kortin vasta kolmekymppisenä. Huomasin lähipiirissä, että monella eläkeikäisellä pariskunnalla arki muuttui, kun yhtäkkiä mies ei enää saanutkaan terveyssyiden takia ajaa autoa ja moni nainen joutui elvyttämään ajotaitoaan vuosikymmenten jälkeen. Koska minulla ei ollut korttia ensinkään niin ajattelin, että nyt on viimeiset hetket se hankkia vielä suhteellisen nuorena... Ja nyt on hienoa, että meilläkin on kaksi kuskia perheessä, vaikka oma arki ilman ajamista pääasiassa sujuukin.
Meillä on manuaalivaihteinen auto, joten aluksi oli niin paljon muistettavaa. Kun autokoulussa jouduin ekaa kertaa liittymään moottoritielle, olin jännittynyt vielä tunnin jälkeen, kun kävelin kotiin! 😄 Nykyään nautin eniten moottoritieajosta ja kaupunkiajo on kaikista epämieluisinta; sekä tietenkin huonossa kelissä ajaminen.
Ajotaito on lisännyt myös ymmärrystä kevyen liikenteen käyttäjänä ja huomioin muuta liikennettä entistä paremmin myös kävellessä/pyöräillessä. Inhoan sitä, että osa ihmisistä haluaa ylittää ajoteitä miten sattuu. Ja varsinkin pimeällä kaikki eivät ymmärrä, että vaikka he näkevät auton niin se autoilija ei välttämättä näe heitä!
Tsemppiä, uskon että ajan kanssa ajotaitosi palautuu. Opettajasi vaikuttaa symppikseltä. 🙏
Kiitos kun jaoit oman korttitarinasi, sara. :) Perustelusi kuulostaa oikein hyvältä syyltä hankkia ajotaito. Ajaminen on lopulta arvokas taito, josta ei varmasti ole kenellekään haittaa.
Huomasin itse pitkään ajattelevani (traumatisoitumiseni jälkeen), että "miksi mun pitäisi enää osata ajaa, enhän mä tarvitse autoa mihinkään, kyllä julkisilla pääsee..!" Keskityin perustelemaan ajamattomuuttani itselleni sillä, että auton omistaminen on kallista, ja koska en enää nykyisessä elämäntilanteessa tarvitse autoa esimerkiksi töihin, on täysin turhaa opetella taas ajamaan.
Mutta eihän se ole turhaa. Se on taito, siinä missä vaikka elvytys- ja ensiaputaidot, itsepuolustus tai kalan perkaaminen - taitoja, joista voi olla valtavasti hyötyä tarpeen tullen. Miksi väheksyisin tällaista taitoa. Niin asenteeni muuttui, ja aloin nähdä ajamisen aivan eri tavoin. Minun ei tarvitse luopua tästä taidosta!
Kääk..! No jotain tällaista voin kyllä ounastella omallekin kohdalle.... 😅
Tämä on niin totta! Pelkääjän paikalta olen usein bongaillut ihan viime tingassa pimeiden katujen ja teiden sivussa tummiin pukeutuneita jalankulkijoita vailla heijastinta. Heitä ei näe kauempaa ollenkaan.
Kevyen liikenteen nykytilanteessa skuutit jännittävät eniten... Näitähän ei silloin ollut, kun olen viimeksi ajanut. Jo ekan oppitunnin aikana mun opettaja sanoi moneen kertaan, ettei voi kylliksi korostaa, kuinka suuren riskin skuutit liikenteessä muodostavat. Kuinka tähdellistä on auton kuljettajana varautua siihen, että skuutti voi syöksähtää sun eteen tai taakse suunnilleen koska vain. 🥺
Ajoin kortin 18-vuotiaana Helsingissä ja siitä parin vuoden ajan, kotona vielä asuessani, ajoin todella paljon. Tästä on jäänyt varmuus ajamiseen, vaikken ole koskaan omistanut autoa ja ajan ehkä vain muutaman kerran vuodessa. Kaupunkien keskustat eivät pelota muuten, kuin juurikin pyöräilijöiden ja skuuttien takia. Vaikka kuinka katsoo ympärilleen ja taakseen, ne liikkuvat niin nopeasti että tilanteet muuttuvat vauhdilla. Olen ihan ekstravarovainen risteyksissä ja joskus ehkä tien tukkona, mutta mieluummin niin kuin joudun vaaratilanteeseen! Varsinkin kun tuntuu että skuuteilla liikkujilla (ja "Wolt-mopoilla") on usein liikennesäännötkin pahasti hukassa.
Tsemppiä harjoitteluun, hyvä siitä tulee!
Olen jo pitkään kerännyt rohkeutta hankkia ajokortin vielä näin 46-vuotiaana. Ajokortittomuus kaventaa elämää paljon ja tekee kovin riippuvaiseksi muista. Olen kulkenut paljon äitini kyydissä, jonka ajaminen alkaa olla vähän niin ja näin. Vanhemmat naiset ovat varoitelleet, ettei kannata myöskään jäädä riippuvaiseksi miehen ajokortista. Vielä puuttuu sen ensimmäisen ja vaikeimman askeleen ottaminen.
Tsemppiä Elena! Varmasti istut pian ratin takana, kun tartut toimeen..! 💪
Itse ajaminen ei ole vaikeaa, ja se on jopa nautinnollista ja rentouttavaa. Minullekin se oli sitä, ennen onnettomuuttani. Uskon, että ilman mitään traumataustaa ajaminen tuntuu useimmista mukavalta ja rennolta. Toivon kovasti, että voin vielä saada sen tunteen takaisin! Todella tykkäsin ajaa! ❤️
Ja sinäkin voit tykätä! ❤️ Nyt vain rohkeasti varaamaan paikka kurssilta, siitä se lähtee!
Oli kiva lukea ajokokemuksestasi. Siitä se lähtee!
Jos uskaltautuisin itse joskus elvyttämään (tosi pahasti) unohtunutta ajotaitoani, haluaisin juuri nuo kaksi asiaa: kokeneen, aikuisen opettajan ja automaattivaihteisen auton! Muistan, että mulla oli ongelmia "sen kaiken" klaaraamisessa- vaihteet, auton laitteisto, muun liikenteen seuraaminen, liikennemerkkien huomaaminen, tilannenopeus jne. jne. Joskus ajattelen, että taidan olla liian yksikanavainen pystyäkseni hallitsemaan tuon kaiken ja vielä kovassa vauhdissa. Ajotaito olisi kyllä tosi hyvä olla olemassa. Leikittiin joskus äitini kanssa (hän on ajanut viimeksi yli 50v sitten!) ajatuksella, miten kävisi, jos olisi ihan pakko ajaa jonnekin. Vaikka viedä joku sairaalaan paikasta, jonne ei ambulanssi ehdi ajoissa. Epäilimme, että tulisi pahempaa jälkeä kuin ambulanssia odotellessa, haha!
Onnea matkaan! Hyvin se menee! Sinulla on turvallinen, kokenut opettaja ja kiva välitavoitekin kannustaa! :)
Kiitos NK! ❤️
Ihanaa!Oon sitte seuraavan kerran passenger princess 😅
I very much hope you will be! 👸🏼
Kun olet liikkunut paljon jalankulkijana ja julkisilla, osaat todennäköisesti sieltä ratin takaa huomioida nuo liikkumismuodot paremmin kuin moni muu.
Itse olen ajanut 40 vuotta (!) manuaalivaihteisella, ja jos joskus harvoin joudun ajamaan automaattivaihteisella, se jännittää.
Onnea ajotaidon elvyttämiseen!
Kiitos TL! ❤️
Uskon tämän. Kaikki, mihin ei ole tottunut, voi jännittää. Kyllä manuaaliin tottuneella voi tuntua varmasti tosi oudolta lepuuttaa vasenta jalkaa ja olla koskematta vaihteisiin ajon aikana. 😀