Huulipuna on hankala meikki, siitä ei pääse mihinkään. Läpikuultavat kiiltopunat ovat asia erikseen, mutta kun puhutaan kunnon näkyvästä ja tuntuvasta, värikkäästä huulipunasta, ei käyttäjä pääse ihan helpolla. Ainakaan minun kaltaiseni käyttäjä, jolla on kalpeat, heikkorajaiset ja kuivat huulet

Kun teen aamulla silmämeikin, voin unohtaa sen loppupäiväksi. Se pysyy kellon ympäri, ellen nyt satu joutumaan räntämyrskyyn. Mutta huulipuna? En selviä edes lounastaukoon ilman, että huulilla alkaa tuntua epämiellyttävä, kuiva tunne ja koen pakonomaista tarvetta vetää päälle huulirasvaa. Mutta sitähän ei oikein punan kanssa voi tehdä. Tai jos teen, joudun kaivamaan punan esiin ja laittamaan huulirasvan liuottaman kerroksen päälle uuden punakerroksen. Ja tulos ei tietenkään ole enää yhtä siisti kuin ennen huulirasvaa.

Lounastauko on huulimeikin lopullinen kuolema. Käytit sitten mitä kestohuulipunaa tahansa, mikään huulimeikki ei kestä ruokailua siistissä kunnossa. Vaikka väri kuin ihmeen kaupalla pysyisi huulillasi, tarttuu pintaan joka tapauksessa ruoan muruja, ja kun pyyhit ne pois = huulimeikki on pilalla. Joudut käytännössä aina tekemään huulimeikin uudelleen alusta ruokailun jälkeen. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että pyyhin punan jämät puhdistusemulsiolla pois, rasvaan huulet, painelen ylimääräisen huulirasvan kevyesti kasvopaperiin, laitan ehtiessäni vielä pohjustuksenkin uudestaan, rajaan huulet ja laitan punan.

Tämä operaatio täytyy tehdä uudestaan joka kerta, kun syön päivän aikana. Lisäksi peiliin pitää muistaa vilkuilla joka välissä todetakseen, onko huulipunaa on tarttunut hampaisiin, onko huulten sisäpinnalle muodostunut kuivat "punariutat", onko puna karkaillut tai kulunut tai onko huulen pinta muuten vain siistin ja tasaisen näköinen. Useimpien punien kanssa punaa täytyy lisätä vähintään kerran tunnissa. Ja jokaisella lisäyskerralla huulet tuntuvat epämukavammilta ja meikki  näyttää epäsiistimmältä. Työpäivän jälkeen en enää jaksa freesata huulimeikkiä, vaan pesen sen pois.

Vaikka huulipuna on merkkiin ja laatuun katsomatta mielestäni vaivalloinen meikki, on punien välillä luonnollisestikin eroja.

Maanantain puna Diorin Rouge Dior on pehmeä ja voidemainen, ja tuntuu huulilla jopa aika kosteuttavalta. Pysyy voidemaisesta koostumuksestaan huolimatta siistinä yllättävän pitkään, eikä vaadi juuri muita korjailuja kuin ruokatauon jälkeen.

Tiistain Clinique Long Last Soft Shine on sekin voidemainen ja tuntuu huulilla suhteellisen miellyttävältä, mutta on käytössä painajaismainen. Se tarttuu hampaisiin koko ajan, vaikka kuinka haukkaisin välillä paperinpalaa. En meinaa edes uskaltaa hymyillä töissä. Joudun siistimään punaa ja pyyhkimään hampaitani lakkaamatta, ja voin todeta että tämä jäi varmaankin Black Violetin viimeiseksi käyttökerraksi.

Torstain puna Laveran Soft Pink on -ilmeisesti helmiäisyytensä vuoksi- koostumukseltaan kuivahko, ja saa huuleni näyttämään epätasaisilta. Kuten jo mainitsinkin, en pidä helmiäiskoostumuksesta yhtään, enkä tunne oloani mukavaksi Soft Pinkissä. Puna myöskin pysyy huonosti ja näyttää iltapäivällä jo niin huonolta, että luovutan ja vedän päälle huulikiiltoa. Laveran creme-huulipunien kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut.

Perjantain MAC Matte Lipstick pysyy viikon meikeistä parhaiten. Sen kestävyys on lähes ilmiömäinen. Puna on ja pysyy, eikä tartu voimakkaasta pigmentistään huolimatta hampaisiin. Matta-koostumuksensa vuoksi se tietenkin saa huulet tuntumaan kuivilta, mutta pärjään silti ruokailuun saakka ilman huulirasvaa. Gladiola-punaa tarvitsee korjata ja lisätä vain kerran koko päivän aikana. Uskomatonta!

Lauantain Lancôme L'Absolu Rouge muistuttaa koostumukseltaan Rouge Dioria, ja tuntuu huulilla mukavalta. Nude-sävy on korjailun kannalta helppo, sillä sen kuluminen ei näy yhtä selvästi kuin värikkäiden punien. Lisäilen punaa muutamia kertoja päivän mittaan. Sävy ei edes vaadi rajausta, mikä helpottaa korjailua huomattavasti.

Nudepäivänä huomasin yhtäkkiä kaipaavani värikkäitä huulia. Peilistä katsoi kumman valju naama. Koska silmieni muoto pitää värikkäätkin meikit usein hyvin piilossa, on kirkas huulipuna minulle dramaattisempi tapa tuoda väriä kasvoille. Pidän siitä, miltä näytän huulimeikeissä. Mutta tämä viikko vain vahvisti sitä fiilistä, että en ikinä jaksaisi käyttää punaa päivittäin. Enkä varmaan edes viikottain.

Kysymys: mikä viikon huulimeikki-lookeista sopi mielestänne minulle parhaiten tai oli muuten vain onnistunein?

Lopuksi haluan ilahduttaa yhtä pitkäaikaisimmista ja ahkerimmin kommentoivista lukijoistani, Sissiä, Diorin huulipunalla. Sissi on lukenut blogiani jo Bloggerin ajoista saakka, kommenttien perusteella ainakin vuoden. Laitatko Sissi minulle osoitteesi, voit laittaa sen kommenttikentän kautta (en julkaise), niin näen IP-osoitteesta että olet se samainen Sissi jota tarkoitan. :)

Ajattelin tulevaisuudessa tehdä näin, että ilahdutan mieluummin välillä vakkarilukijoitani kuin järjestän yleisiä arvontoja (vaikka arvontojakin varmaan tulee vielä ainakin joskus). Mulle tuli taas tosi tyhmä olo, kun huomasin sattumalta, että edellisen arvonnan voitto meni kuin menikin loppujen lopuksi netin kilpailusivujen kautta arvontaan osallistuneelle henkilölle, ei blogin lukijalle. Olen todella [insert kirosana] harmissani tästä ilmiöstä, että palkintojenahneet ihmiset kahlaavat harrastuksenomaisesti läpi netin, jopa blogienkin arvontoja, ja että siihen tarkoitukseen on oikein perustettu sivustoja ettei vaan mene yksikään palkinnonvoittotilaisuus ohi suun. Minua ei kiinnosta "palkita" tällaisia ihmisiä, vaan oikeasti haluan ilahduttaa nimenomaan lukijoitani.

Huulipunaviikko päättyy nudebeigeen.

Nude on se huulipunasävy, jota käytän eniten. Tämä ihan vain siksi, että yhdistän smoky eyes -meikkiin aina nudehuulet. Useimmiten käytän kuitenkin nuderoosaa tai vaaleanpunaista, sillä sain 90-luvulla lievän yliannostuksen beigeä.

Tänään nudehuulien parina ei kuitenkaan nähdä savusilmiä, vaan kamelin, beigen ja ruskean sävyillä tehty pehmeä silmämeikki.

Huulipuna on Lancômen L'Absolu Rouge sävyssä 250, Beige Mirage.

...

Meikkipohja on Lancômen Teint Idole Silky Mat sävyssä 01. Poskipuna Laveran nr. 2.

Silmämeikki tehty Diorin Elegante-paletilla ja rajaukset Rimmelin Lynx-paletin tummanruskealla.

Ajattelin, että nyt huulipunaviikon jälkeen voisin aloittaa meikkivoideviikot.

Olen niin koukussa mineraalimeikkipohjaan, että suoraan sanottuna hieman välttelen meikkivoiteiden testausta töissä. En vain pääse siitä mihinkään, että minusta on jotenkin "ällöä" sutia voidemaista meikkipohjaa naamaan, kun ohut ja kevyt mineraalipuuteri tuntuu niin ihanan olemattomalta ja hengittävältä. Homma on kuitenkin niin, että kyetäkseni vertailemaan eri meikkivoiteita asiakkaille, minun pitäisi kokeilla niitä. Melkein kaikkia myymälän meikkivoiteita olenkin kokeillut kerran tai pari, mutta kaikkihan me tiedämme ettei yksi kerta kerro koko totuutta.

Päätinkin nyt, että testaan yhtä meikkivoidetta aina viikon kerrallaan, niin saan siitä kokonaisvaltaisemman käsityksen. Mitään kuvia en projektista tänne aio laittaa, sillä meikkipohjaa on lähes mahdoton saada kuvattua järkevästi niin, että kuvissa näkyisi mitään eroa. Voisin kuitenkin kirjoittaa joka viikon lopulla blogiin pienen raportin siitä, miltä kokeiluvuorossa ollut meikkivoide on minusta tuntunut. Odotan myös mielenkiinnolla, miten ihoni reagoi siihen, etten tule käyttämään mineraalimeikkipohjaa varmaan pariin kuukauteen. Jos olo käy sietämättömäksi, niin otan kyllä välipäiviä! ^_^

Tänään huulilla yksi lempparipunistani, aniliininpunainen MAC Gladiola. Ja koska ollaan koko viikko katseltu samaa tylsää everyday-lookkiani, niin tänään päässä myös vihreää. En kuitenkaan sentään mennyt peruukki päässä töihin. :)

St. Patrick's Day, anyone?

...

Gladiola ilmestyi osana MACin Dame Edna -kokoelmaa.

....

...

Silmämeikissä edelleen yksinkertaisilla linjoilla; liikkuvalla luomella MACin Vellum ja luomivaossa MACin Vibrant Grape jonka reunoja pehmennetty MACin Swishillä. Rajaus Santen musta eyeliner ja ylimääräinen "sakara" BeYu'n sinivioletilla eyelinerilla.

Meikkipohja tuttuun tapaan Lily Lolo ja poskilla henkäys Make Up Storen Luxyry-poskipunaa.

Otsaryppybongareiden iloksi kulmia nosteltiin taas oikein urakalla! ^_^