Anne, mitä ihmettä?

Hassua. Juuri kun Anne Kukkohovi oli vakuuttanut koko Suomen REN-ihonhoitosarjan ylivertaisuudesta, hän vetää "luonnonkosmetiikkamaton" jalkojemme alta ja vaihtaa täysin vastakkaiseen leiriin. Tällä viikolla ilmestyneen lehdistötiedotteen mukaan Anne Kukkohovi on nyt Suomen oma Olay-kasvo.

Eipä tässä mitään ihmeellistä. Kai. Annehan on malli, mainoskasvona toimiminen kuuluu hänen työhönsä. Toisaalta on vähän eri asia olla yksittäisen mainoskuvan anonyymi malli, kuin toimia jonkun merkin keulakuvana.

Jotenkin vaan tämä Olay-uutinen oli minusta Annelta erikoinen veto. Koko vuoden 2010 Anne toimi erittäin näkyvästi luonnonkosmetiikkasarjaksi* profiloituneen RENin keulahahmona, ja mainoskuvat julistivat Annen "kunnioittavan arvoja, joita REN edustaa". Eli puhtautta ja luonnonmukaisuutta. Anne hehkutti Reniä joka tilaisuuden tullen, ja joku varmaan luuli hänen ihan oikeasti käyttävänkin tuotteita. Olay puolestaan on niin kaukana luonnonmukaisesta kosmetiikasta kuin olla voi. Se on perinteistä, seka-synteettistä päivittäiskosmetiikkaa à la L'oreal ja Nivea.

Tässäpä taas nähdään, kuinka paljon sarjojen keulakuvat todella vannovat mainostamansa merkin nimeen. Kun joku tarjoaa paremman mainosdiilin, unohtuvat "puhtaat arvot" nopeasti. On mielestäni myös aika harvinaista, että jonkun tietyn merkin mainoskasvona tutuksi tullut henkilö vaihtaa yhtä näkyvään rooliin kilpailijan leirissä näin lyhyen ajan sisällä. Viime kuussa saatoit vielä nähdä Annen hymyilevän REN-julisteissa, tänään hän suosittelee sinulle Olayn voidetta.

Minua vaan huvittaa. Ja tämä oli muuten ihan vain mielipidekirjoitus.

*) REN ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, mutta ei käytä useimpia luonnonkosmetiikan kieltämistä ainesosista.

Ja toteanpa vielä samaan hengenvetoon, että en oikein ymmärrä Nordic Cosmeticsin Olay-uutista; "...lanseerataan vihdoin Suomessa marraskuussa 2010." Siis häh? Miten niin lanseerataan vihdoin Suomessa? Olay'tahan on saanut Suomesta ainakin koko minun elinikäni. Vuoteen 1999 saakka merkin nimenä oli vielä Oil Of Olay, ja heidän vartaloemulsionsa oli ihan klassikko. Olen ostanut Sokokselta sarjan silmämeikinpoistoainetta monet kerrat, ja kasvojenhoitosarjaa on myyty viime vuodet ainakin Kickseissä.

IsaDoran alkusyksystä lanseeraama Graffiti-kynsilakka on ollut syksyn suurimpia hittejä, ja lakat vietiin kirjaimellisesti käsistä niiden rantauduttua Suomeen. Ensimmäisten erien kadottua hyllyiltä antoi maahantuoja ensin ymmärtää, että lisää ei olisi tulossa, tai jos olisi, niin mahdollisesti vasta lähempänä joulua. Tuntui kyllä hullulta myydä ei-oota, kun kerrankin olisi tuote joka menee kuumille kiville. Ihmettelimme töissä porukalla, miten maahantuoja oli valmistautunut Ruotsissakin hitiksi nousseen lakan myyntiin niin huonosti.

Karkkipäivä-blogi kirjoitti Graffiti-lakoista syyskuun lopussa

Ilmeisesti IsaDoralle oli kuitenkin käynyt niin, että lakkojen suunnaton suosio tuli heillekin hieman yllätyksenä. Pari viikkoa tässä oltiin kokonaan ilman lakkoja, mutta nyt Suomeen on saapunut uusia eriä - hätäratkaisuna vääriin pulloihin pakattuna...! IsaDoralta on näköjään loppunut alkuperäiset Graffiti Nail Top -pullot, ja uudet erät on pakattu Perfect Nail Polish -pulloihin, joiden päälle on vain läntätty Graffiti-tarrat. Perfect Nail Polish -pullot lienevät jotain ikivanhoja, tai sitten ne ovat IsaDoran Amerikan markkinoilta, sillä meilläpäin IsaDoran tavalliset kynsilakat kulkevat Wonder Nail -nimellä ja ovat  kulmikkaammissa pulloissa. Oli miten oli, mutta väärään pulloon pakkaaminen on aika hassua, enkä ole tällaiseenkaan ennen kosmetiikka-alalla törmännyt.

Perfect Nail Polish -teksti kuultaa päälle liimattujen tarrojen läpi.

Jos joku on jäänyt ilman Graffiti-lakkaansa, niin nyt niitä siis taas saa kaupoista - ainakin jonkun aikaa! ;)

Joskus asiakkaat eivät oikein tiedä, mitä haluavat. Tai he luulevat tietävänsä, tai ainakin tietävät, että haluavat jotakin, josta ovat aika varmoja. Mutta lopulta huomaavatkin, että eivät halunneetkaan sitä, mitä luulivat haluavansa.

Tässä pieni tarina asiakaskohtaamisesta. Kertomuksen tarkoituksena ei ole millään lailla "dissata" asiakasta, vaan kuvata, kuinka vaikeaa joskus voi olla ymmärtää, mitä itsekään tarkoittaa. Asiakas oli erittäin mukava ja sympaattinen.

Rouva tuli luokseni innosta ja päättäväisyydestä puhkuen. Hän tarvitsisi nyt apua luomivärin hankintaan. (Tulit oikean ihmisen luokse, ajattelin! :)) Rouva oli juuri saanut uudet, ns. hengettömät silmälasit, jotka mahdollistivat nyt silmien korostamisen aivan uudella tavalla. Rouva halusi luomivärin, joka todella toisi hänen silmänsä esiin.

"Mitä sävyä suosittelisit minulle?"

Rouvalla oli haaleansiniset silmät ja lämmin sävytys. Hänen pukeutumistyylinsä oli neutraali ja maanläheinen.

"Kyllä minä melkein taipuisin ruskeaan, se sopii sinisiin silmiin ja on turvallinen niin arki- kuin juhlameikissäkin", vastasin.

"Minä en pidä ruskeasta", rouva vastasi. "Eikö se muka saa silmät näyttämän ihan punaisilta? Minun silmäni näyttävät ruskean kanssa aina ihan punaisilta."

Vastasin, ettei ruskea yleensäkään tee sellaista, ellei nyt sitten valitse voimakkaan punaruskeaa sävyä. "Mutta mikäli te ette pidä ruskeasta, niin emme tokikaan katso ruskeita sävyjä."

Rouva nyökytteli, hän ei halunnut ruskeaa. Keskustelimme seuraavaksi harmaasta. Kerroin, että harmaa on hyvin klassinen ja tyylikäs valinta, ja tummanharmaalla varjostuksella rouva saa kyllä silmänsä hyvin esiin. Rouva ei kuitenkaan tuntunut vakuuttuvan harmaasta.

"Minä kun pukeudun arkena aina niin neutraalisti, niin olisi mukava jos silmämeikki toisi kasvoille jonkun väripilkun", rouva selitti.

"Eli haluatte jotain ihan väri-väriä, ei mitään maanläheistä? Ymmärsinkö nyt oikein?"

"Kyllä, jotain värikästä".

"Jos olen ihan rehellinen, niin en kuitenkaan näe teillä ihan mitään kirkkaan turkoosia, sinistä tai punertavaa meikkiä. Vai mitä olette itse mieltä? Ette varmaan kuitenkaan tarkoita mitään kirkkaita värejä?"

"Ei, ei tietenkään. Ja violetista en myöskään pidä."

Selvä. Nyt oli rajattu pois harmaat ja ruskeat, sekä siniset, turkoosit ja violetit, ja ylipäänsä kaikki kirkkaat "shokkivärit". Vaihtoehdoksi jäi ehdottaa vihreää. Rouva innostui. Esittelin hänelle kauniita oliivin ja khakin värejä, joiden arvelin sopivan hänen väritykseensä.

"En halua mitään tuollaisia murrettuja sävyä, mieluummin jotain kunnon rehellisen vihreää", rouva sanoi.

Yritin jälleen miettiä, mihin päin rouvaa johdattaisin. Vihreät tyyliin Make Up Storen Eclipse tuntuivat edelleenkin vähintään yliampuvalta ajatukselta asiakkaani kasvoilla. Muistin sitten Lancômen kauniin vihreän paletin, josta rouva innostui kovasti. Hyvä! Nyt päästiin samalle aaltopituudelle. Olimme jo menossa meikkipisteelle kokeilemaan paletin sävyjä, kun rouva huomasi paletin hinnan.

Lancôme täytyi hylätä.

Rouva oli harmissaan, koska Lancômen Renaissance Printaniere oli vaikuttanut niin lupaavalta. Esittelin hänelle muiden, edullisempien merkkien vihreitä, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Kun kokeilin rouvan luomille kellanvihreää/oliivinvihreää duoa, rouva kommentoi hämmentyneenä, "Mutta korostaako tämä nyt minun silmiäni? Eihän se näytä yhtään korostavan."

Pidin pienen tauon, ja mietin, miten selittäisin asian.

"Jos haluatte korostaa silmienne väriä, on hyvä käyttää vastavärejä. Vastavärit korostavat, sukulaissävyt luovat harmoniaa. Vihreä ei ole paras mahdollinen sävy korostamaan silmien sinisyyttä, mutta se sopii teille kyllä hyvin. Mikäli haluatte korostaa sinistä, on käytettävä oranssisia, kellertäviä tai punertavia sävyjä. Käytännössä tämä tarkoittaa persikkaa, kuparia ja kultaista, sillä en usko että haluatte kuitenkaan meikata punaisella tai oranssilla."

Rouva kuunteli hiljaisena.

"Vastavärejä....?"

Ehdotin, että voisin kokeilla rouvalle jotain persikkaista ja kultaista meikkiä, niin hän näkisi, mitä tarkoitan. Rouva suostui. Tein toiseen silmään meikin kuparilla ja kullanruskealla ja toiseen persikkaisella kullalla. Silmien sinisyys todella pomppasi esiin, ja rouva ymmärsi.

Mutta vaikutti empivältä.

Ymmärsin asiakkaan kehonkielestä, että hän ei viihtynyt kuparisessa tai persikkaisessakaan meikissä. Nyt olin jo hieman neuvoton. Keinot rouvan silmien korostamiseen alkoivat käydä vähiin.

"Ainahan voitte tietysti kokeilla neutraalia, haaleaa kultaa joka ei taita yhtään oranssiin tai keltaiseen," ehdotin. "Se ei korosta sinistä yhtä hyvin kuin persikkaiset sävyt, mutta on parempi kuin luonnonvaalea." Hain hänelle hyllystä L'orealin kullanruskean trion, jossa on ehkä hillityimmät värit kaikista liikkeen paleteista. Kermanvaalea, vaalea kulta ja vaalea kullanruskea.

Rouvan kasvoille syttyi hymy.

"Minä otan tämän!" hän sanoi iloisena.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Aikaa meni n. 35 minuuttia, ja kiersimme sävyn etsinnässä täyden kehän. Olisimme säästäneet puoli tuntia, jos rouva ei olisi heti tyrmännyt alkuperäistä ehdotustani.  Arvelin pystyväni näkemään rouvan tyylistä heti, ettei hän todellakaan tulisi käyttämään mitään selkeästi iholta erottuvaa väriä. Mutta eihän sille mitään voi, että asiakas ei aina liikkeeseen tullessaan todellakaan tiedä, mitä itsekään tarkoittaa, vaikka hänellä olisi asiasta valmis visio.

Luulen, että tämä on tuttua monille myyjille, oli ala sitten mikä tahansa. :)