Olen tainnut löytää suosikkisaareni Kreikassa.

Symi.

Symi Townin satamaa Yialosta pidetään yhtenä Kreikan kauneimmista. Ja syystä. Luulen että mulla loksahti suu täällä vielä pahemmin kuin Santorinilla.

(Kaikki jutun kuvat voi muuten klikata suuremmiksi.)

Satamaa reunustavat korkeille kallioille nousevat värikkäät, uusklassiset talot ovat kuin sadusta. Ei, nämä värit eivät tule mistään kameran asetuksista. Täällä näyttää juuri tältä.

Kun nousin laivasta, minun teki mieli mennä katsomaan julkisivujen taakse olisiko kyseessä sittenkin vain teatterin kulissi.

Symi sijaitsee Dodekanesian saariryhmässä lähellä Rhodosta ja Turkkia. Rhodokselta tänne on matkaa katamaraanilla vain tunti ja tavallisella paatilla 1 h 45 minuuttia.

Symillä ei ole charter-turismia. Tänne ei siis voi ostaa suoraan pakettimatkaa. Symillä käy päiväretkeläisiä Rhodokselta, muuten saaren turistit ovat purjehtijoita tai omatoimimatkailijoita. Uudet Symin ystäväni kertoivat, että kesällä satama on täyteen pakattu jet set -porukan huvipursia, mm. Jordanian kuninkaalliset ovat täällä kesäisin tuttu näky.

Elegantti Symi ei ole perhelomakohde, vaan ehdottomasti enemmän aikuiseen makuun. Turistirihkamakaupat loistavat (ainakin nyt lokakuussa) poissaolollaan, sen sijaan satamaa reunustavat tunnelmalliset ravintolat joita löytyy joka makuun perinteisestä tavernasta hienostuneempaan fine diningiin.

Symi Townilla on toinenkin puoli - kaupungista melkein puolet koostuu toisessa maailmansodassa tuhoutuneista talonraunioista. Ne on jätetty rapistumaan.

Symi oli aikoinaan yksi Kreikan vauraimmista saarista. Tätä tarinaa kertovat Kali Strataa reunustavat upeat 1800-luvun kartanoiden rauniot. Kuvan talo on suosikkini. Todella kaunis rakennus vielä pommituksen jäljiltäkin, ja saa ajatukset lentämään aikaan jolloin se on seissyt kaupungin pääkadulla uljaana ja täynnä elämää...

Uusi ja vanha seisovat Symillä rinta rinnan. Keskustelevatkohan talot päivittäin kadun yli... Rauniolla on varmasti ollut paljon kerrottavaa keltaiselle naapurilleen...

Symillä on parhaimmillaan ollut yli 22 000 asukasta. Toisen maailmansodan jälkeen asukasluku putosi kuuteen tuhanteen. Yli puolet symiläisistä emigroitui Australiaan.

.

.

Oikeasti - eikö nuo talot näytä ihan legoilta jotka voisi vain poimia irti tuosta rinteestä..? :)

Yialoksen keskustaa linnoitukselta kuvattuna.

Symi Town on saaren ainoa mainittava asutuskeskus, kaupungin lisäksi saarella on vain pari hassua muutamista taloryppäistä koostuvaa kylää sekä suuri luostari (joka on muuten Kreikan kolmanneksi tärkein pyhiinvaelluskohde).

.

Symi Town jakautuu kahteen alueeseen, satamaan eli Yialokseen ja yläkylään eli Chorioon. Chorioon johtava 400 marmorirappusen katu on nimeltään Kali Strata. Minun majapaikkani muuten oli tämän kadun puolivälissä. Hyvää hyötyliikuntaa! ^_^ Maisemat kattoterassilta olivat vaivan arvoiset.

Chorio.

Chorio on pienten, nimettömien, kapeimmillaan miehen hartioiden levyisten pikkukatujen ihastuttava labyrintti. Täällä ei kuitenkaan tarvitse huolestua eksymisestä - kaduilla on joku kumma logiikka ja vaikka et tietäisi yhtään mihin olet menossa päädyt lopulta aina takaisin tutuille hoodeille.

Myös Chorio on täynnä talovainajia.

.

.

Jos etsit Symi Townin upeinta näköalapaikkaa, se on noiden vanhojen tuulimyllyjen alapuolella. Tuulimyllyiltä on lyömättömät näkymät sekä alas Yialokseen että toiselle puolelle Chorioon.

- - - - - - -

Ja nyt - "epilepsiavaroitus". :D Laitan nyt kuitenkin muutaman miniatyyrimoodilla otetun kuvan koska erittäin moni lukija niitä vielä toivoi. Te muut - teitä on varoitettu. Nyt silmät kiinni. ^_^

.

.

.

.

.

 - - - - - -

Symille pääsee Rhodokselta päivittäin useilla eri yhteyksillä, ja lippu yhteen suuntaan on halvimmillaan 8,50€. Lentokenttää Symillä ei ole. Jos olet Rhodoksella, älä missään nimessä jätä vierailematta tällä ihastuttavalla naapurisaarella.

Tai mikäli haluat palan kauneinta Kreikkaa viehättävällä tunnelmalla ilman turistimassoja - unohda muut saaret ja tule lomailemaan Symille. Et tule pettymään.

Sanni suosittelee....

...majoittumista Yialoksen rinteille ja maiseman hengittämistä sisään joka solulla

...kiireetöntä harhailua Chorion pikkukujilla

...Symi Shrimps -annoksen tilaamista Meraklis-tavernassa

...syventymistä hyvään kirjaan ja kahviin yhdessä ylä-Kali Stratan tunnelmallisista kyläkahviloista

 Tänään oli ihana päivä. Heräsin jo ennen kuutta ja lähdin kävelylle. Kävelin, uin, luin ja otin aurinkoa koko päivän. Aivan ihanaa. Rauhallista.

Symi on täyttänyt kaikki odotukset ja palan halusta päästä kertomaan teille enemmän tästä uskomattoman viehättävästä saaresta. Tänä iltana en kuitenkaan ehdi sitä tehdä sillä olen menossa vierailulle uusien suomalaisten ystävieni luokse. Luitte oikein - suomalaisten. ;) Tutustuin eilen tänne saavuttuani ensi töikseni saaren ainoisiin suomalaisasukkeihin.

.

Kiitos lukijani, luen parhaillaan "Eat, Pray, Lovea". :)

* * *  * * *  * * *

Sitten tällainen ihan erillinen osio jonka meinasin ensin julkaista omana postauksenaan mutta en taida jaksaakaan.... Menee tähän perään.

Olen harmikseni onnistunut aiheuttamaan osalle lukijoistani ikäviä oireita huimauksesta ahdistukseen ja lievään ärtymykseen käyttämällä ahkerasti lainakamerani pienoismallikuvausmoodia.

On kurjaa että kuvillani on näin kyseenalaisia haittavaikutuksia. En käytä miniatyyriefektiä vain siksi, että kuvat näyttäisivät pienoismalleilta. Tokihan itsekin väsyisin jos kaikki kuvani olisivat kuin pikku-Lassen lelukaupungista. Käytän tämän tilaisuuden hyväkseni valottaa tärkeintä syytä, miksi olen jumittunut tämän moodin käyttöön.

Se syy on värit.

Kaikkihan me toivomme, että kun otamme kuvan, sen värit näyttäisivät valmiissa printissä tai koneen ruudulla mahdollisimman eloisilta ja alkuperäiselle uskollisilta. Etenkin meikkikuvissa tämä on erinomaisen tärkeää. Mutta tokihan näen lomakuvanikin mielellään mahdollisimman kauniin ja aidon värisinä.

PowerShot G12 ei ikävä kyllä havaintojeni mukaan toista värejä kovinkaan todenmukaisesti kaikissa tilanteissa. Kuvat ovat totuutta paljon haaleampia, kuin "kivipestyjä". Kamerassa on "Erittäin elävä" -kuvausasetus, joka käytännössä tekee kuville saman kuin jos vedät Photarissa värisaturaatiot melkein maksimiin. Tuloksena on usein liian värikäs kuva, joka ei vastaa kohteen aitoa sävyintensiteettiä.

Ihan vahingossa huomasin, että Pienoismalli-asetuksella värit toistuvat todella kauniisti ja vastaavat käytännössä sitä mitä silmilläni kuvaustilanteessa näen. Haittapuolena tässä on se, että kuvaan tulee tietysti aina myös tilti/shift -efektiin kuuluvat blurrit kuvan ylä- ja alalaitaan. Minua tämä ei haittaa, sillä pidän muutenkin lyhyen syväterävyysalueen hyödyntämisestä kun kuvaan. Mutta teille tämä on aiheuttanut päänsärkyä.

En tiedä auttaako tämä selitys teitä kestämään blurrikuvia yhtään sen paremmin, mutta ajattelin kuitenkin tarjota tämän taustatiedon niin ettei jengi kuvittele että jostain syystä haluan kaikkien kuvieni näyttävän miniatyyreiltä tai muuten vain "taiteellisesti" blurratuilta. Värit ovat minulle todella tärkeitä, ja olisin kovin iloinen jos Canon olisi tehnyt pienoismallimoodin värimäärittelyn myös saataville "tavalliseen" kuvausmoodiin. Tällaisenaan, kun kuvaan perusmanuaaliasetuksilla, tekee mieli säätää jälkikäteen jokaisen kuvan värit vastaamaan paremmin todellisuutta...

Ja toinen esimerkki samoilla asetuksilla. Näette, että sävyt ovat selvästi parhaimmat keskimmäisessä.

Tunnustan kuitenkin olevani aika herkkänahkainen, ja koska tarpeeksi moni on kommentoinut ettei kestä tällä moodilla otettuja kuvia, niin en enää julkaise sellaisia blogissa.

Kiitos ja anteeksi.

Rodos. Rhodos. Tai Roodos. Miten vain haluatte.

Myönnän, että minulla oli Rhodosta kohtaan hieman ennakkoasennetta, eikä paikka ole koskaan kuulunut niiden Kreikan saarten joukkoon, jotka erityisesti vetävät minua puoleensa. En todennäköisesti olisi tullut Rhodokselle elleivät laivayhteydet seuraaville saarille olisi sitä vaatineet.

Asenteeni oli perusteltu, ja Rhodos Town osoittautui juuri sellaiseksi Suomen etäsaarekkeeksi kuin olin arvellutkin. Vaikka on jo lokakuu ja ollaan kaukana vilkkaimmasta sesongista, on Rhodos edelleen suomalaisten turistien kansoittama. Osa saaren suomalaisista toki asuu täällä pysyvästi eikä vain pelkästään turisteile. Mutta totuus on se, että täällä saattaa unohtaa olevansa Kreikassa. Yhtään liioittelematta joka toinen vastaantulija etenkin New Townin puolella on suomalainen, ja kuulen suomea jopa hotellihuoneeseeni kadulta ja viereisen talon parvekkeilta.

Olen pahoillani, Rhodos, mutta täältä haluan  eteenpäin. Ja nopeasti.

Älkää ymmärtäkö väärin. Täällä on kaunista ja viihtyisää, ja kaupunki on sen verran suuri (40 000 asukasta) että joukkoon mahtuu toki aimo annos paikallisväestöäkin eikä tämä ole mikään pelkästään turisteja varten rakennettu lomakeskus. Ja kaltaiselleni antiikin nähtävyyksistä kiinnostuneille saarella on paljon nähtävää.

Mutta. Makuja on monia, ja minä pidän enemmän niistä vähemmän kaupallisista Kreikan saarista. Haluan pystyä kulkemaan katuja kuulematta tervehdyksiä omalla kielelläni. Ja olen iloinen, jos en joka korttelissa kompastu turistirihkamakauppoihin. Ne ovat rumia. Hyvin rumia. Etenkin kun niitä näkee jossain erityisen historiallisessa ympäristössä. Kontrasti esimerkiksi Rhodoksen kuvauksellisen vanhan kaupungin ja sen muutamat kadut vallanneen "krääsä-disneylandian" välillä on aika kamala.

Onneksi kulttuuriperintönä suojellusta vanhasta kaupungista löytyy myös rihkamavapaita alueita. Nämä kuvat ovat sieltä (lukuunottamatta Suleiman moskeijaa, se on turistikadulta päin kuvattu).

Kaunista.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

Ja kai se on lyötävä pöytään todistusaineistoa omasta autenttisesta suomituristielämyksestäni. Olihan se tämäkin vain koettava. ^_^

Dannyn keikalla oli muuten oikeasti hauskaa. Danny rokkaa! :)

.

Tänään matkani jatkuu Symin pienelle saarelle, jota pidetään yhtenä Kreikan kauneimmista. Odotukset ovat korkealla..!

Itse asiassa käytin melkein kaksi päivää sen pähkäilyyn, mille saarelle lopulta jatkaisin Rhodokselta. Täältä on niin hyvät yhteydet monille eri saarille. Olin jopa lähdössä pikkuiselle Kastelorizolle joka on Kreikan saarista kaikkein kaukaisin ja syrjäisin.

Lopulta kuitenkin näiden muiden saarten väliset yhteydet ratkaisivat reittini - noudatan alkuperäistä suunnitelmaa. Pienempien saarten välillä yhteyksiä ei ole päivittäin, ja osan välillä ei ollenkaan. Nisyros, Kastelorizo ja Astypalaia olisivat kovasti kiehtoneet minua, mutta vierailu niillä olisi venyttänyt saaristoaikaani vähintään viikolla, melkein kahdella. Ja tarkoitus olisi kuitenkin ehtiä tällä reissulla muihinkin maihin, niin ihanaa kuin täällä Kreikassa onkin.... <3

. . .

Muuten - olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne Rhodoksesta. Luulen, että monikin lukija on täällä käynyt. Miten muuten itse suhtaudutte suomalaisuuden näkymiseen lomakohteessanne...? Osalle turisteja suomenkieliset ravintolamenut, suomea puhuvat työntekijät ja joka-aamuinen Iltalehti lähikioskissa luovat turvallisuuden tunnetta ja varmistavat viihtyvyyden. Toisille taas se on vaivaannuttavaa. Ymmärrän kyllä näitä "lihapullat-ja-muusi" -turisteja oikein hyvin enkä millään lailla väheksy tällä lailla lomaansa viettäviä, vaikka itse en heihin kuulukaan.

Mutta nyt - aamukahville! :)