Nyt ollaan sitten päästy matkalla siihen potentiaalisesti ilahduttavaan pisteeseen, jossa kosmetiikka alkaa loppua ja uutta on ostettava tilalle. Aurinkovoide, vartalovoide ja suihkugeeli ovat finito. Shampoo ja hoitis loppuvat nekin ihan justiinsa. Yritän tosin budjettini takia saada ne venymään ensi maanantaihin saakka jolloin voin täydentää pullot ystävieni luona Ateenassa. ^_^

Tällä matkallahan ei ole tarkoitus - eikä oikeastaan mahdollisuuskaan - shoppailla mitään muuta kuin ne ihan välttämättömät kamat jotka loppuvat tai hajoavat reissun aikana.

Tänään pääsin erittäin pitkästä aikaa ostamaan kosmetiikkaa tarpeeseen. Toivottavasti tämä ei kuulosta kenenkään korvaan ylimieliseltä, mutta se tuntui niin kivalta! ^_^ Ei ole mikään salaisuus, ettei minun työni ja blogini takia ole tarvinnut hankkia tarpeeseen yhtäkään kosmetiikkatuotetta viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaikki perustuotevarastot suihkugeeleistä kosteusvoiteisiin ja ripsareihin ovat täynnä vuoteen 2050 saakka. Tai siltä musta ainakin tuntuu. :)

Ja kuten olen joskus blogissa maininnutkin, niin vaikken suoranaisesti sure sitä että saan tuotteita veloituksetta, niin kyllä mä vähän haikeana muistelen niitä aikoja jolloin sai lähteä shoppailemaan kosmetiikkaa kun joku tuote oli tosiaankin lopussa.

Sanni ylpeänä esittää: pienet Kreikan kosmetiikkaostokseni. :)

Etummaisena kasvojenkuorinta (Korresin timjami-hunaja) jota en olisi tarvinnut ja jollaista minulla ei alunperinkään ollut reissussa mukana, mutta kaiken tämän hikoilun ja aurinkorasvojen holvaamisen keskellä aloin tuntea, että ei hemmetti nyt on niin "tukkoisen" tuntuinen iho naamassa että pakko päästä kuorimaan. Ja tuollainen Korresin matkakokoinen kuorinta maksoi vain 3,90 e.

Kuten kuvasta näkyy, niin täälläkin toki metsästän tarjouksia! ^_^ Pähkäilin pitkään mitkä Korresin suihkugeelin ja vartalovoiteen kotiutan, ja lopulta valinta osui Mango-suihkugeeliin ja Vanilja-Luumu-vartaloemulsioon. Hintaa noilla oli 5 ja 7 euroa, Suomessa hinnat muistaakseni vähintään tuplat ellei triplatkin....

Aurinkovoiteen osto oli kääntyä melkein farssiksi. Kamoon, nyt ollaan Kreikassa, ja täällä on (no, ainakin Kalymnoksella) ihan surkeat aurinkovoidevalikoimat! WTF? Paikallisessa Hondos Centerissä, joka siis on vähän niinkuin Kreikan oma Kicks tai Sephora, oli kaksi aurinkovoidetta. Kyllä. Kaksi kappaletta koko 3-kerroksisessa myymälässä. Ne olivat SK 30 ja SK 50. Kun juuri loppunut Nivean kymppikin on ollut aivan liian korkea (älkää sanoko mitään te UV-huolehtijat, tiedän, tiedän), niin en tosiaankaan ala voitelemaan itseäni noilla lukemilla.

Apteekeista sentään löytyi useampi kappale aurinkovoiteita. Mutta jälleen samat kertoimet. Alin SPF 30. Ei kiitos. Mun ihohan on tällä hetkellä niin tottunut aurinkoon etten palamisen pelossa tarvitsisi voidetta lainkaan (joinain päivinä tunnustan skipanneenikin...), mutta haluan kuitenkin edes jonkun suojan ihon vanhenemista vastaan. Mutta 30? Niin huolissani en vielä ole. Haluan ruskettua.

Vihdoin viimein bongasin sitten eräästä ruokakaupasta Avonin SK 6 -kuivaöljyn. En tiedä miten tuote on sinne päätynyt myyntiin, kun Avoniahan saa oikeasti vain Avonin omilta konsulenteilta, mutta sielläpä tuo kuitenkin oli. Ja vieläpä ilahduttavaan 8 euron hintaan. (Aurinkovoiteet ovat täällä paljon kalliimpia kuin Suomessa, normaalisti hinnat alkaa jostain 15 eurosta.) Tuo suihke on kyllä tosi ihanan tuoksuinen...

Näiden lisäksi olen tehnyt matkan aikana vielä yhden kosmetiikkahankinnan, joka oli turhaakin turhempi. Puuteri. Koska kerta kaikkiaan unohdin puuterin kotiin. En käytä puuteria paljonkaan, mutta olen sen verran turhamainen, että kun naama kiiltää, niin haluan että käsilaukustani löytyy jotain jolla saan sen katoamaan. Ja täällähän naama kiiltää. Lisäksi puuterin mukana kotiin jäi taskupeili, jota ilman en myöskään oikein osaa olla.

Tuntui ihan järjettömän typerältä laittaa rahaa puuteriin, ja käytin hyvän tovin löytääkseni sen kaikkein edullisimman vaihtoehdon. Joka oli loppujen lopuksi kolmen tuotteen kombo. Hassua kyllä, perusmarkettimeikit ovat Kreikassa Suomea kalliimpia, ja täältä et löydä mitään Rimmelin tyylistä kympin puuteria. Niinpä halvimmaksi tuli ostaa puuterirasian komponentit erikseen: refill-nappi, puuterivippa ja peili. Uskokaa tai älkää, mutta säästöluonne minussa on niin voimakas, että todella teen näin vaikka vain säästääkseni 2 euroa. Olisihan paljon helpompaa kaivaa laukusta yksi rasia jonka sisällä peili, vippa ja puuteri. Mutta ei. En voi itselleni mitään. Olin tyytyväinen säästettyäni sen pari euroa. ^_^

* * * * *

Meanwhile, aamut täällä Kalymnoksella eivät ole mitenkään kehnoja….

..

Jos ihmettelette miten mulla on aikaa tehdä reissussa näin tiheästi postauksia, niin syy on tällä hetkellä matkakassassa. ^_^ Olen jäljessä budjetistani enkä voi/halua mennä ulos iltaisin kun hyvä ruoka ja viini houkuttavat ja nyt täytyy hetki pitää kukkaron nyörit tiukemmalla. Niinpä olen tänäänkin (lue: lauantaina) viettänyt monta tuntia hotellissani huokaillen koneen äärellä.

(Keskellä päivää en sentään istu julkaisemassa blogijuttuja vaan tämä postaus on ajastettu ja samoilen tätä lukiessanne Kalymnoksen naapurisaarella Leroksella :)).

.

Syyskuun kastemeikki-postauksessa tutustuitte jo Jemma-lemppareihini eli voidemaiseen poskipunaan, kuultovoiteeseen ja kiiltopunaan.

Tässä vielä toisentyylinen Jemma-meikki sekä yleiskatsaus tähän minullekin aiemmin täysin tuntemattomaan sarjaan.

Jemma Kidd on brittiläinen ex-malli ja meikkitaiteilija joka, niin kuin moni muu tunnettu meikkitaiteilija, perusti nimensä ympärille oman meikkisarjan. Merkin koko nimi on Jemma Kidd Make Up School.

Maahantuojalta saamani viiden tuotteen näytesetin perusteella pidän meikkien laatua erinomaisena. Tykkään tuotteissa niiden järkevästä, yksinkertaisesta muotoilusta (pinta mm. on mattaista ”nahkeaa” muovia joka pitää tuotteet paremmin paikoillaan meikkipakissa ja hyppysissä) sekä Jemman maanläheisestä lähestymistavasta. Itse asiassa tunnistan itseäni Jemman tavassa kommunikoida asiakkailleen.

Joka tuotteen mukana seuraa pieni ”Make Up School” –lappunen, jossa Jemma kertoo hyvin tavismaisesti ja helppotajuisesti miten tuotetta kannattaa käyttää. Nimensä mukaisesti tuotteet muodostavat infoineen ”meikkikoulun”. Jemman kotisivulla on vielä lisää vinkkejä.

Eye Wardrobe Colour Quartet, sävy 01 Grey.

Tässä Jemma-meikissä olen käyttänyt Colour Quartet 01 Grey –palettia, Define Stay-Put-kynää ja Hi-Shine Hydrating Glosstick -punaa sävyssä Hibiscus.

.

Hi-Shine Glosstickit tekevät nimensä mukaisesti hyvin kiiltävää ja läpikuultavaa jälkeä. Koostumus on pehmeä ja huulirasvamainen ja puna tuoksuu tosi hyvälle. Aiemmassa dewy-meikissä taputtelin punan sormella jolloin sain vain aavistuksen sävyä, oikeastaan tykkään käyttää tätä Hibiscus-sävyä enemmän sillä tyylillä.

Tilasiko joku muuten sen Dewy Glow -highlighterin? Olisi kiva kuulla mitä olette tykänneet siitä!

Jemman meikkejä Suomessa saa CandyShop-nettikaupasta.

Tänään aamulla oli sellainen satumainen hetki. Niitä tulee välillä. Jolloin on aivan erityisen iloinen, kevyt ja onnellinen olo.

 Istuin Symin satamassa odottamassa laivaani. Katselin ihmisiä ja kuuntelin keskustelunpätkiä. ”Jos kysyt vielä yhdenkin tyhmän kysymyksen niin äiti suuttuu”, kuulin nuoren, välillä englantia, välillä kreikkaa puhuvan naisen sanovan tyttärelleen. Lapsi vaikeni. ”Oletko sinäkin menossa Kosille?” kysyi italiaksi murtava nainen minulta. ”En. Kalymnokselle.” ”Mutta sama laiva?” Nyökkäsin.

Symi levittäytyi ympärilläni epätodellisen kauniina vielä kolmenkin päivän jälkeen. Ehkä tähän tottuisi ajan kanssa jos tänne jäisi asumaan..? Kuin heräisi joka aamu jossain maalauksessa… Pekka ja Lasse ovat asuneet täällä kymmenen vuotta. He eivät vieläkään ole kyllästyneet maisemaan. Talot ovat kuin koruja. Pieniä, maalattuja helmiä.

Laiva saapui.

Dodekanisos Pride. Yksi Dodekanesian saaristossa puikkelehtivista katamaraaneista. Tämä laiva liikennöi väliä Rhodos-Symi-Kos-Kalymnos-Leros-Lipsi-Patmos joka päivä. Saarten väliset matkat ovat lyhyitä.

Katsoin kuinka laivan portti avautui ja ulos ryöpsähti joukko Rhodokselta kotiin palavia symiläisiä, ruskettuneita, iloisen näköisiä turisteja aurinkolaseineen ja rantakasseineen sekä miehiä rahtaamassa ruokatavarakuljetuksia. Symille saapui tänään tuoretta tomaattia, persiljaa, banaania… Symillä ei viljellä mitään itse. Kaikki vesi ja ruoka paikallisia katkarapuja ja kalaa lukuun ottamatta tuodaan Rhodokselta.

Välillä Symin kauppojen hyllyt ovat tyhjiä, kuulin Lasselta. Meren ollessa levoton eivät ruokatoimitukset kulje ja sitten Symillä ei syödä tuoreita vihanneksia viikkoon. ”Mutta sellaista se on”, Lasse nauroi.

Nousin laivaan. Se lähti välittömästi. Katamaraanit ovat kuin saarten välisiä busseja, pysähdykset ovat nopeita ja tehokkaita.

Asetuin ulkokannelle aurinkoon. Hymyilin loittonevalle Symille. Ympärillä kimalsi meri ja maisemaa reunustivat aamuautereiset saarten siluetit.

Mitähän söisin Kalymnoksella lounaaksi…?