22.12.2022

Miltä tuntuu olla erityisherkkä

Tajusin neljä vuotta sitten olevani erityisherkkä.

Siihen asti olin kuvitellut useimpien muidenkin ihmisten kokevan asioita samalla tavalla kuin minä. Välillä ihmettelin, jos joku ei ymmärtänyt, miksi tunsin tietyssä tilanteessa pakahduttavaa liikutusta tai ahdistuin tietyistä äänistä tai kiireestä. Välillä saatoin suorastaan tuomita toisia tunnekylmiksi tai epäempaattisiksi, jos he eivät jakaneet samaa ylitsevuotavaa hellyyttä tai herkistymistä kuin minä. Ärsyynnyin, kun joku kuvaili tunnereaktioitani tietyissä tilanteissa turhan korostuneiksi. Miten niin..? Tältähän kuuluu tuntua, kun jokin on kivaa/ikävää/erikoista/kaunista.

Vasta kun mediassa alettiin enemmän puhua erityisherkkyydestä - jonka olin pitkään niputtanut ei-niin-vakavasti-otettaviin trendi-ilmaisuihin - ja tulin lukeneeksi muutaman syvällisemmän artikkelin aiheesta, oivalsin, että olen itse erityisherkkä.

Erityisherkkyydessä ei ole kyse taipumuksesta loukkaantua tai ottaa herkästi itseensä, kuten olin ajatellut. Erityisherkkyys on synnynnäinen ja pysyvä hermostollinen ominaisuus, johon liittyy hermoston (yli)virittyneisyys ja aistien välittämän tiedon tavanomaista laajempi ja syvempi käsittely.

Erityisherkän hermojärjestelmä reagoi ympäröiviin ärsykkeisiin tavanomaista herkemmin, jolloin näennäisesti pienet asiat ja hienovaraisin muutos ilmapiirissä voivat laukaista voimakkaan tunnereaktion. Tämä tekee erityisherkästä myös herkemmin kuormittuvan ja alttiimman stressille.

En ollut koskaan pitänyt itseäni herkkänä, ennen kuin perehdyin erityisherkkyyteen. Mielestäni olin hyvinkin taffi tyyppi, koska olin puhelias, ulospäinsuuntautuva ja heittäytyvä, ehkä jossain määrin jopa rohkea. Eihän tällaiset seikkailevat papupadat ole herkkiä..?

Mutta kyllä mä olin aina ollut - ominaisuus vain sai nimen vasta myöhemmin.

Millaista on olla erityisherkkä?

Se on yksinkertaisimmillaan sitä, että tunnen jatkuvasti voimakkaasti. Harva asia on minulle sellainen, johon voin suhtautua välinpitämättömyydellä tai laimeasti. Oli kyse sitten iloa tuottavista tai surullisista asioista, joudun hyvin helposti suurten tunteiden valtaan. Olen myös erittäin virittynyt ympäristön sekä lähellä olevien ihmisten tilalle ja tunteille.

Arkiset asiat saavat minut herkästi kyyneliin ja on tavallista, että kadulla vastaan tuleva koira tai ruskan värit läheisessä puistossa saavat silmäni kostumaan. Taide, luonto, kauneuden kokemukset sekä ihmisten ystävällisyys itkettävät minua. Olin toissa päivänä joulukonsertissa jossa itkin puoli tuntia pystymättä lopettamaan, koska jouduin niin syvän liikutuksen valtaan.

Ympäristö vaikuttaa minuun kuin lääkkeen kemikaalit. Esteettiset tekijät kuten valo, arkkitehtuuri, kukkaistutukset ja värit saavat minut parhaimmillaan euforian valtaan. Valolla on aivan erityinen merkitys, ja tietyn lämpöasteen auringonvalo yhdistettynä sopivaan maisemaan on kuin endorfiinipiikki. Vastaavasti harmaus ja monokromaattisuus saavat minut alakuloiseksi. Viime viikkoina olen tuntenut itseni tyhjäksi energiasta, koska sää on ollut niin harmaa. Kun perjantaina ja maanantaina näin vilahduksen auringosta, tulin niin onnelliseksi, että olisin heti halunnut ikuistaa hetken moneen kuvaan ja jakaa onnen tunteen muillekin.

Voimakkaasti tunteminen on tietysti monella tapaa hyvä asia. On ihanaa tuntea rintaa puristavaa iloa pienistä arkisista ilmiöistä ja nähdä kauneutta lähes kaikkialla.

Kuitenkin, erityisherkkyydellä on myös ikävä puolensa. Koska minun tuntuu olevan mahdotonta suodattaa, mitä ärsykkeitä otan vastaan, ja suuri osa ärsykkeistä aiheuttaa voimakkaita tuntemuksia ja ajatusketjuja, kuormitun todella helposti. Tavalliset asiat kuten ostoskeskuksessa kävely tai kavereiden illanistujaiset saattavat uuvuttaa minut nopeasti, kun täytyn aistien imuroimasta informaatiosta. Tunneilmapiiri vaikuttaa minuun äärimmäisen voimakkaasti, ja ahdistun, jos lähelläni joku voi huonosti tai on surullinen, äkäinen tai muuten vain negatiivisesti latautunut. Lyhyetkin altistumiset negatiiviselle tai surulliselle ilmapiirille - vaikkei se edes liittyisi minuun - voivat jättää minut pitkäksi aikaa apaattiseksi ja alavireiseksi.

Aistiärsykkeiden aikaansaama kuormitus korostuu, jos olen valmiiksi stressaantunut muista asioista. Tällöin jopa positiiviset ärsykkeet voivat olla liikaa hermostolleni, ja minun tekee mieli sulkeutua neljän seinän sisään ja välttää mukaviakin kontakteja tai tapahtumia, jotta rauhoitun.

Erikoisia kokemuksia ovat myös myönteisten asioiden överit. Näitä sattuu erityisesti ulkomailla. Joskus koen niin paljon erityisiä ja kauniita asioita, että se laittaa "koneeni tilttiin", ja saatan hetkellisesti mennä lähes toimintakyvyttömäksi. Näin tapahtui esimerkiksi Alaskassa neljä vuotta sitten. Eräänä aamuna en meinannut päästä ulos hotellista, kun mieleni käsitteli kaikkia upeita asioita joita olin Alaskassa nähnyt ja kokenut. Olotilaa saattoi verrata lähes paniikkikohtaukseen; sydän hakkasi, kädet hikosivat ja kehoon melkein koski. Tunsin, että en voi mennä ulos, koska en pystynyt päättämään, minkä hienon asian tänään kokisin. Samalla pelkäsin valintani kautta menettäväni jotain vieläkin hienompaa.

Viime syksynä koin hieman vastaavaa Kreikan Kastellorizossa. Kun liian monta poikkeuksellisen voimakasta myönteistä aistiärsykettä menee "lävitseni" lyhyen ajan sisällä, menen tilttiin. Ehkä Firenzessä taideshokkiin menevien ihmisten kohdalla on kyse samasta ilmiöstä...

Välillä minusta tuntuu, että tarvitsisin kerran vuodessa kunnon aisti-detox-loman. Sulkeutuisin erämaamökkiin resetoitumaan, kauas ärsyketulvasta, muista ihmisistä ja teknologiasta. Puhdistaisin mielen kovalevyn kaikesta ylimääräisestä.

Haluan tuntea vahvasti ja haluan olla juuri tällainen, mutta en haluaisi jatkuvasti uupua kaikesta ympäröivästä. Miten voisi suodattaa juuri sopivasti sykähdyttäviä asioita, ilman että joutuu virran vietäväksi ja aallot lyövät yli. Miten voisi tuntea kohtuudella, ja suojata itseään liialta vastaanottamiselta - samalla säilyttäen herkkyyden aistia ne pienet, häivähdyksenomaiset heijastukset jotka tekevät tuikitavallisesta arjesta niin rikasta ja kaunista.

Tätä miettii moni kaltaiseni, iloiten ja uupuen ominaisuudestaan.

Kuka teistä tunnistaa itsessään erityisherkkyyttä?

40 comments on “Miltä tuntuu olla erityisherkkä”

  1. Upeasti kirjoitettu, kuvailemasi asiat tuntuivat kuin omiltani -paitsi etten ollut tätä ennen tullut edes ajatelleeksi olevani yliherkkä. Kiitos siis tästä, tämä herätti ajattelemaan asiaa syvällisemmin ja tutkailemaan omaa itseä hieman uudesta vinkkelistä 🙂

    Vastaa

    0
  2. Mää oon kans yliherkkä. Eläydyn ja tunnen sata lasissa ja oon ylivirittynyt jatkuvasti. Mitään muuta muotoa elää ei tunnu olevan. Paitsi silloin, kun joskus harvoin menen alivireyden puolelle. Silloin ihan mikään ei tunnu yhtään miltään. Nautin siitä, koska se on lepoa normitilaan verrattuna. Harmi ku se ei kestä ku max. 2kk tai vähemmän sillon ku tulee.

    Mää löysin sanat tälle mun tunnemaailmalle n.10v sitten. Se tuntu todella hyvältä. En oo yksin ja en ainut, jonka pään sisäinen maailma on tällainen. Ja se, että tää on ominaisuus, jota ei voi poistaa. Mää oon tällainen. Onneksi voi oppia keinoja rauhoittaa itseä ylivirittyneestä tilasta. Niitä oon tänä syksynä oppinu psykofyysisessä fysioterapiassa.

    Vastaa

    0
    1. ❤️

      Just näin; se kummasti helpottaa, kun löytää sanat jollekin. Sekä tuntee, ettei ole yksin asian kanssa vaan on muitakin, jotka ymmärtävät, mistä on kyse.

      Vastaa

      0
  3. Hei Sanni! Olen lukenut blogiasi varmaan yli 10 vuotta, ja oppinut käytännössä katsoen meikkaamaan juuri Karkkipäivän ansiosta. En ikinä kommentoi blogikirjoituksia saatika muitakaan somejulkaisuja, mutta nyt oli pakko kirjoittaa. Kiitos, kun kirjoitit tästä aiheesta! Itsekin olen erityisherkkä ja välillä tuntuu, että olen aivan kummajainen ja negatiivisessä mielessä liian "herkkis". Jatkuva pienistäkin asioista (hyvistä tai huonoista) kuormittuminen on todella raskasta, ja minullakin on takana muutama uupumisjakso. Itselläni ei ole oikein ketään sellaista ihmistä lähipiirissä, jonka kanssa voisi oikeasti jakaa erityisherkkyyteen liittyviä kokemuksia, joten tekstisi sykähdytti aivan todella. Tiedän tarkalleen, mitä kertomallasi tarkoitit. Kiitos <3

    Vastaa

    0
  4. Ihana Sanni! Samaistun todella vahvasti. Oletko kuullut sensory deprivation tankista? Se on pa-ras-ta mitä olla voi, tai siis, ainakin antaa aivan mielettömän levon, rauhan, rentoutumise, akkujen teholataamisen. Ei tarvitse mennä erämaamökkiin :) Ainakin itseäni tankki on auttanut huikaisevan paljon. En tiedä, saavatko kaikki siitä yhtä nopeasti yhtä paljon tehoja irti, itselläni on taustalla pitkä meditaatioharjoitus ja muutenkin tietoisuuden tutkiminen. Mutta olen varma, että et katuisi, jos menisit. Täydellinen resetoituminen tekee vaan niin kertakaikkisen hyvää. Itse olen käynyt Float Roballa, joka on upea paikka (siellä on mm. Evolven kosmetiikka ja kellunnan jälkeen saa valitsemaansa tuoretta ihanaa kahvia tai teetä ja istua ja fiilistellä rauhassa heidän olohuoneessaan <3), mutta Tampereeltakin löytyy näköjään esim. https://www.floats.fi/tampere. Suosittelen niin vahvasti! Luulen, että aistiherkille ja -kuormittuville kellunta tarjoaa aivan uniikin tavan antaa aivoille ja hermostoille lepoa, jota on hyvin vaikea muuten saada.

    Vastaa

    0
    1. Oletko kuullut sensory deprivation tankista?

      Olen joskus kauan sitten kuullut tästä, mutta unohtanut...! Kiitos tästä vinkistä! 🙏🏻

      Toinenkin lukija (Immu) mainitsi kellunnan, jossa miehensä käy nollatakseen ylikierrokset. Kuulostaa kaiken kaikkiaan todella kiinnostavalta :)

      Vastaa

      0
    2. Korviin saa kyllä korvatulpat (viitaten tuohon mitä vastasit Immulle :)). Niskan alle voi myös halutessaan laittaa sellaisen kellutuslärpäkkeen, joka pitää korvat kutakuinkin veden pinnan yläpuolella. Vettä on myös hyvin vähän, mikä saattaa auttaa epämiellyttävyyteen. Tankissa on myös hälytysnappi, jota voi painaa jos tulee jokin hätä, ja ainahan sieltä pääsee kesken pois jos on liian epämiellyttävää :) Ainakin Float Roballa henkilökunta on todella ihanaa, asiantuntevaa ja ystävällistä, luulen, että henkilökunnalle voi hyvin kertoa etukäteen jännittämisestä ja sekin voi auttaa. Mainostan tätä nyt näin paljon, sillä itselleni kellunta on parasta mitä olen omaksi hyväkseni tehnyt. Mitkään terapiat tai muut eivät vedä vertoja. Kannattaa kokeilla, ei siinä muuta häviä kuin hiukkasen rahaa, jos se ei jostain syystä olisikaan oma juttu :)

      Ihanaa joulua! :)

      Vastaa

      0
    3. Korviin saa kyllä korvatulpat (viitaten tuohon mitä vastasit Immulle :)). Niskan alle voi myös halutessaan laittaa sellaisen kellutuslärpäkkeen, joka pitää korvat kutakuinkin veden pinnan yläpuolella.

      🙏🏻 Tämä on hienoa..! Mä en tiedä miten hyvin pystyisin rentoutumaan korvat veden alla, kun olen aina pelännyt veden alla olemista.

      Mutta kellunta on kyllä vuoden 2023 "To do" -asioiden kärjessä! ❤️ Aion haastaa tähän itseni. (Ja kun välillä tuntuu, ettei niin ulkoisilta ärsykkeiltä kuin omalta sisäiseltä vaatijaltakaan saa mitään rauhaa, niin siinä tilanteessa ihan kaikki lievitys- ja resetointikeinot ovat testaamisen arvoisia.)

      Mahtavaa, kun lukijoilta saa aina näin upeita vinkkejä! 😍

      Hyvää joulua! ☺️

      Vastaa

      0
  5. Itse en ole erityisherkkä, mutta puolisossani on samanlaisia piirteitä kuin sinussa. Suhteemme aikana olenkin saanut itse tehdä töitä sen kanssa, että ymmärrän miten voimakkaasti toinen voi kokea asioita, jotka itselleni ovat ”normaaleja” tai arkipäiväisiä.

    Puolisoni on nauttinut suuresti rentoutuskellunnasta, oletko koskaan kokeillut? Tunti sensorisessa deprivaatiossa auttaa häntä suuresti ”nollaamaan ylikierrokset” ja hän tulee kellumasta aina ihan todella hyväntuulisena ja energisenä :)

    Ihanaa joulua sinulle, Sanni. Ja kiitos ihanasta joulukalenterista!

    Vastaa

    0
    1. Suhteemme aikana olenkin saanut itse tehdä töitä sen kanssa, että ymmärrän miten voimakkaasti toinen voi kokea asioita, jotka itselleni ovat ”normaaleja” tai arkipäiväisiä.

      Voin vain kuvitella, millaista työtä omat kumppanini ovat saaneet tehdä ymmärtääkseen, mitä mun "päässä liikkuu".... Nykyiselle olen sentään osannut nimetä tämän ominaisuuden ja ymmärrän olla odottamatta, että hän tai muut kokevat asiat samalla intensiteetillä kuin itse teen. Mutta aiemmin on ollut aikamoiset eväät konflikteille, kun ei olla puolin ja toisin osattu suhtautua toisen hyvin erilaiseen tapaan kokea ja tuntea.

      Tuo rentoutuskellunta kuulostaa todella kiinnostavalta ja joltain, mitä haluan ehdottomasti kokeilla. Vähän vain jännittää, koska vesi on minulle epämukava elementti ja ajatus korvien pitämisestä veden alla pitkän aikaa tuntuu jopa pelottavalta. En osaa uida enkä ole koskaan kellunutkaan. Kokemus täydestä sensorisesta deprivaatiosta kuulostaa silti sellaiselta, jonka haluaisin kokea.

      Ihanaa joulua teillekin! <3

      Vastaa

      0
  6. Kiitos näistä erityisherkkyyteen liittyvistä kirjoituksista. 🙏🥰 Nimittäin minäkin pidin asiaa pitkään jonain muotihömpötyksenä, enkä tarkemmin tutustunut aiheeseen ennen blogitekstejäsi. Niitä lukiessani sitten ymmärsin, että jep, minäkin taidan olla erityisherkkä. Se käy järkeen, koska minulla on myös hermoston yliherkkyyteen liittyviä sairauksia. Tuntemukseni erityisherkkyyteen liittyen ovat hyvin samantyyppisiä kuin sinulla.

    Sitten vähän aiheen vierestä (tai no, oikeastaan tavallaan liittyy aiheeseen jopa 😄), olet ehkä huomannutkin, että Escadan ensi kesän kausituoksu on Santorini Sunrise! Tulit siitä heti mieleen, vaikka muistankin, että et nykyisin ole Escadan hedelmäisten tuoksujen suurin fani. Voi olla, että tämä uutuus on sinulle liian makea, mutta itse ehkä maailman laajimman tuoksumaun omistavana tyyppinä rakastuin siihen heti, siinä on hedelmäisen makeuden lisäksi myös aimo annos jasmiinia. Ihanaa, että inspiraationa on ollut Santorini ❤️

    Lämpimiä jouluhalauksia sinulle upeaan tunnelmalliseen Tampereen-kotiisi!

    Vastaa

    0
    1. Kiitos Lempi ☺️❤️

      olet ehkä huomannutkin, että Escadan ensi kesän kausituoksu on Santorini Sunrise!

      Oho, en muuten ole huomannut..! (Olen nykyään aika ulkona normikosmetiikan tuoksu-uutuuksista...! 😅) Täytyypä käydä nuuhkimassa..!

      Aiemmin tänä vuonna ilmestyi myös toinen Kreikan saari -tuoksu, nimittäin Korresin Anafi Eau de Toilette. Anafi (Santorinin vieressä..!) kuuluu myös mun suosikkisaariin, ja koska se on superpikkuinen ja aika tuntematon, yllätyin, että se on saanut oman nimikkotuoksun..! Anafi EdT on oikein kiva tuoksu, mutta lopulta se oli vähän liian colognemainen tullakseen mun suosikiksi.

      Vastaa

      0
  7. Tunnustaudun herkkikseksi, ja olen tiennyt sen koko ikäni.. vaikka muodikasta (hyväksyttyä) se ei ollut kuin viimeiset kymmenen vuotta. Olen aina ollut äärettömän tunneherkkä, taiteelliseen puoleen vahvasti liittyvä melankolia ja dramaattisuuskin osana ... toki innostun kauneudesta, musiikista ja luonnosta, mutta suurin osa herkkyydessä on ihmissuhteissa ja niiden kokemisessa. Ja yksinäisyydessä..
    Vaikeinta on ollut käydä läpi käytännössä koko peruskoulun aika pahasti kiusattuna, ja tähän on liittynyt paljon muutakin ikävää ja väkivaltaa.. ja saada sitten monesti kuulla 'olet liian herkkis, kasvata kovempi kuori!', aivan kuin se olisi ratkaisu ongelmaa ja pahaan kouluväkivaltaan.. (vastaavaa ei kukaan aikunen haluaisi kokea, vaikkakin ikävä kyllä sama mentaliteetti jatkuu usein työpaikoillakin...)
    Olen koettujen tilanteiden takia äärimmäisen herkkä tunnistamaan ilkeilyä, narsisimia ja pahantahtoisuutta, mutta myös empatiaa ja välittämistä. Arvostan suuresti ystävyyttä ja lojaaliutta, ja liikutun kyyneliin siitä..

    Yhteiskunta suosii ja ihannoi kovuutta, kylmyyttä ja tunteettomuutta, kun taas herkkyys, tunteiden avoimuus, rakkauden ja empatian tarve jne. leimataan helposti sairaudeksi, joka pitää terapoda tai lääkitä pois...(näinhän oli tilanne 80-luvulla, jolloin kiusaamisen kohdetta pidettiin useimmiten ongelmana. Mitäs olet olemassa ja ärsyttävä..) Ehkä nyt pyörä on pyörähtämässä toiseen suuntaan.. tai sitten ei..

    Vastaa

    0
    1. ja saada sitten monesti kuulla ’olet liian herkkis, kasvata kovempi kuori!’,

      Tämä on kyllä karua, ja ikävä kyllä vallalla edelleen vaikka ymmärrys herkkyyttä ja mielenterveydenkin monenlaista kirjoa kohtaan on paljon lisääntynyt. Tuntuu, että "mielen erilaisuutta" siedetään nykyään paremmin, mutta silti tietynlaista kovuutta pidetään enemmän arvossa kuin herkkyyttä. Herkkyys on heikkoutta.

      (näinhän oli tilanne 80-luvulla, jolloin kiusaamisen kohdetta pidettiin useimmiten ongelmana. Mitäs olet olemassa ja ärsyttävä..)

      Tämä kuvio on ja pysyy kontekstista riippumatta... mietitään vaikka naisiin kohdistuvaa häirintää... Mitäs pidät paljastavaa paitaa tai olet laittanut vetävän näköistä huulipunaa... 😞 On niin paljon helpompaa laittaa epäasiallinen käytös kohteen "syyksi", kuin kääntää katse ongelmalliseen käytökseen ja muuttaa sitä. On kyllä jännä, miten tiukassa istuu asenne, että kaikenlaista ikävää "tulisi vain kestää", "kun maailma nyt vain on tällainen". Miten niin? Ei maailman tarvitse olla sellainen.

      Onpa kurja kuulla että olet joutunut kokemaan kiusaamista.😔 Ja yksinäisyyttä. Toivottavasti olet sen vastapainoksi saanut elämässä paljon myös hyviä kokemuksia ja ystävällisyyttä. ❤️

      Vastaa

      0
    2. O kyllä, sitä suuremmassa arvossaan on aito rakkaus <3

      Jumala on saanut korjata monia vinoutuneita asenteita, parantaa haavoja ja tuoda aitoja ihmisiä elämään. Vaikka jossain sydämen pohjalla oli lapsenakin empatiaa ja myötätuntoa muita kohtaan, olen vasta myöhemmällä iällä oppinut kohdentamaan sitä, ja haluamaan toisillekin hyvää, ulkopuolisuudesta tulleen kateuden ja kaunan sijaan.

      Näin Joulun aikaan muistellaan sitä todellista Rakkautta, joka tuli maan päälle ihmiseksi kaksituhatta vuotta sitten osoittaakseen tien Jumalan luo.

      Vastaa

      0
  8. Kyllä! Tunnistan itseni kuvauksestasi ja allekirjoitan kaiken. Kuten Sinäkin, olen lukenut aiheesta paljon ja ymmärrän nyt itseäni paremmin. Nuorempana jo arvelin itselläni olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun "tasaista oloa" vaikutti olevan paljon vähemmän kuin muilla. Olen yrittänyt hillitä (yli)tunteellisuuttani ihmisten edessä, siinä aina onnistumatta. Kun maailma on mitä se nyt on (korona, sota, talousvaikeudet...), olen ollut kauan siellä skaalan synkemmässä päässä. Ihmettelen, miten muut kestävät ja minä itken sotauutisia lukiessani, ahdistun pimeydestä, olen jatkuvasti täysin poikki jne.

    Olen aina ollut vahvasti introvertti ja vanhemmiten se on vaan vahvistunut. En enää pakottaudu sosiaalisiin tilanteisiin, joihin ei ole pakko mennä. Olen yksin, rauhassa, luen ja lepään. Olen myös tosi huono nukkumaan; ajattelen liikaa ja käyn läpi varsinkin ahdistavia asioita uudestaan ja uudestaan. "Mielen kovalevyn puhdistaminen" kuulostaa loistavalta ajatukselta!

    En osaa sanoa, luopuisinko tästä pysyvästä ominaisuudesta, jos voisin. Juuri nyt kyllä, mutta samalla menettäisin ne huikeat riemun hetket, jolloin tunnen halkeavani! Tulee kevät ja kun kävelen heräävässä luonnossa voisin huutaa onnesta. Tulee taide-elämyksiä, musiikkia, kesäisiä päiviä kultani kanssa- luopuisinko niiden kokemisesta sydänjuuria myöten. En usko. :)

    Vastaa

    0
    1. Ihmettelen, miten muut kestävät ja minä itken sotauutisia lukiessani, ahdistun pimeydestä, olen jatkuvasti täysin poikki jne.

      Mä olen joutunut tekemään rajauksen, että katson sotauutisia vain hyvin harvoin, sillä muuten olisin 24/7 ahdistunut. 😔 En sulje sotaa pois realiteeteista vaan käsitän, että tällaista pahuutta tapahtuu, mutta ei ole mitään järkeä kuormittaa itseään uuvuksiin katsomalla joka päivä mitä kamalaa on taas tapahtunut. Se, että me kaikki vellomme syvissä vesissä ei myöskään auta eikä paranna tätä maailmaa. Siksi minusta on hyvä rajata asioita, joita vastaanottaa. (Niitä asioita, joiden vastaanottoon voi vaikuttaa - onneksi uutislähetykset kuuluvat sellaisiin 🙏🏻)

      Tulee kevät ja kun kävelen heräävässä luonnossa voisin huutaa onnesta. Tulee taide-elämyksiä, musiikkia, kesäisiä päiviä kultani kanssa- luopuisinko niiden kokemisesta sydänjuuria myöten. En usko. :)

      ❤️

      (En minäkään 🥰)

      Vastaa

      0
  9. Täällä kans yksi erityisherkkä. Esim.pystyn viikossa katsomaan yhden jakson sarjaa/yhden leffan, koska enempi kuormittaa liikaa ja näkemäni jää mieleen pitemmäksi aikaa työstettäväksi.

    Vastaa

    0
  10. 💜 Tärkeä aihe. Psykofyysinen fysioterapia on ollut tuntemilleni ihmisille hyödyksi.

    Vastaa

    0
    1. Mä olen miettinyt ko. terapiaa hoitomuodoksi lievittämään ahdistuneisuushäiriön oireita. (Sellainenkin kun vielä kulkee repussa... välillä enemmän, välillä huonommin hallittavissa...)

      Tämä vaihtoehto on kareillut mielessä viimeisen vuoden... ehkä viimein kokeilen tulevana vuonna? Kiitos kun muistutit tästä. ❤️

      Vastaa

      0
  11. Mä olen myös erityisherkkä, vaikka edelleen vähän vierastan termiä. Mä en tunne vahvasti, en innostu herkästi eikä ole voimakkaita iloja ja suruja. Ennemminkin kaikki on aika tasaista, haluaisin tuntea voimakkaammin, koska tasaisuus tuo herkästi ongelman: mikään ei oikein tunnu miltään, ei kivaltakaan.

    Toisaalta liikutun herkästi. Kun kuuntelen musiikkia, joku sanoo jotain kaunista, katson tanssiesitystä tai näen jotain kaunista luonnossa. Ahdistun herkästi ja tunnen stressiä. En meinaa kestää kovaa meteliä työpäivän jälkeen ja minua välillä ahdistaa, jos lapseni pörrää ympärilläni. Huomaan kaipaavani omaa aikaa nykyään ja kun en sitä saa, tunnen levottomuutta. Nykyään myös minulle aiheuttaa alakuloa harmaa ja pimeä sää.

    Olen vuoden aikana kulkenut aikamoisen matkan, luulin että olen saamassa vähintään halvausta kun kasvot ja päälaki alkoivat puutua. Mutta vuoden aikana onkin selvinnyt, että kyse on herkistyneestä keskushermostosta ja olen oppinut erilaisia keinoja rauhoittaa ylikierroksilla käyvää hermostoa ja lievittää stressiä. Matka on kesken, mutta hyvällä tiellä ollaan. 😊

    Hyvää joulua Sanni ja kiitos kuluneesta vuodesta blogisi parissa! 🎄❤️

    Vastaa

    0
    1. ❤️

      vuoden aikana onkin selvinnyt, että kyse on herkistyneestä keskushermostosta ja olen oppinut erilaisia keinoja rauhoittaa ylikierroksilla käyvää hermostoa ja lievittää stressiä. Matka on kesken, mutta hyvällä tiellä ollaan. 😊

      Tosi ihana kuulla, Lapanen!

      Hermoston vaikutukset kehon tuntemuksiin ovat moninaisemmat kuin ajattelisi. Mun pitäisi myös opetella parempia keinoja rauhoittaa hermostoa. Olen niin kärsimätön, että luovutan helposti, jos jokin harjoitus ei heti tepsi. Tässä on kehittymisen varaa, - olisiko tässä taas hyvä uuden vuoden lupauksen paikka. ☺️

      Hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta meille kaikille! ❤️

      Vastaa

      0
  12. Täällä myöskin yksi erityisherkkä. Ajatus itsestäni erityisherkkänä oli pitkä prosessi, enhän minä ole "herkkä" ihminen, mutta ymmärsin sitten ettei herkkätunteisuus tarkoita erityisherkkää. Alan vihdoin näin 45-veenä oppia elämään yhdistelmän elämyshakuinen erityisherkkä ektrovertti kanssa.

    Rauhallista Joulua! <3

    Vastaa

    0
  13. Tunnistan kirjoituksesta itseni. Tuntuu usein siltä kuin olisin tunnemagneetti, sillä muiden tunnetilat vaikuttaa minuun niin voimakkaasti. Sairastuin burnoutiin noin kuukausi sitten, jonka jälkeen yliherkkyys on vain voimistunut. Kovat äänet ovat olleet minulle aina erittäin stressaavia, mutta nyt tämä ominaisuus on mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin. Joudun välttelemään paikkoja, joissa on paljon ihmisiä, sillä hälinä voi aiheuttaa minussa todella suurta ärtymystä tai pakokauhua. Toivon hartaasti, että aistini eivät jää pysyvästi näin yliherkkään tilaan.

    Vastaa

    0
    1. Voi Minttu. ❤️ Ymmärrän todella mitä tunnet. Toivon, että sinulla on mahdollisuus hakeutua ja viettää aikaa ympäristössä, jossa saat rauhaa ärsykkeiltä ja pystyt tuntemaan rauhaa. Oma kokemukseni on, että kun saa riittävästi aikaa rauhoittua, hermoston reagointiherkkyys hieman miedontuu, tai kyky "kestää" hälinää vahvistuu, ja sitten kestää taas ainakin jonkin aikaa paremmin ympäröivää ärsyketulvaa.

      Stressi pahentaa aina tunnemagneetin voimaa ja olen kokenut, että silloin kun saa järjestettyä arkensa niin, että se on mahdollisimman vapaa niistä stressitekijöistä joihin voi itse suoraan vaikuttaa (--> työn määrä, harrastukset - joita niitäkin voi olla liikaa -, tiettyjen ihmisten seura jne), pystyy myös paremmin ottamaan vastaan muita ympäröiviä asioita ilman että ne hajottavat. Esimerkiksi kestää paremmin ihmismassoja, hälinää ja monen asian yhtäaikaista käsittelyä.

      Voimia tilanteeseesi, Minttu. Jonain päivänä burnout on takana päin, usko siihen. ❤️ Vaikka herkkyytesi säilyy, aina ei ole yhtä vaikeaa.

      Vastaa

      0
  14. Huh, miten osuvaa!!
    Ihanaa kun postasit tän !! Mulla on ADHD ja siinä sivussa aistiherkkyys !
    Tällä hetkellä käyn läpi huonoja tunteita jotka ei poistu kehosta ja ajatuksista ... Mutta juuri näin upean auringonnousun meren yllä ja liikutuin luonnon kauneudesta !
    Joka päivä joku yliampuva tunnetila 😄

    Vastaa

    0
    1. Mutta juuri näin upean auringonnousun meren yllä ja liikutuin luonnon kauneudesta !

      🙏🏻❤️

      Kaikkea hyvää sinulle Tanja kaikkine piirteinesi. Toivottavasti huonojen tuntemusten kausi ei kestä kauan ja pian kevenee.

      Vastaa

      0
  15. Ylivirittyneisyys on minun tavaramerkkini sekä tunneilmaston jatkuva päivittäminen. Itselleni elämä on syvällinen kokemus. Olen myös syvllisyydessäni löytänyt hengellisyyden. En kestä ns. materialistisia pintaliitäjiä lainkaan. En pysty keskustelemaan ihmisen kanssa, joka hamstraa kaikenlaista tavaraa netistä kaiken aikaa ja määrittää elämänsä ongelmia tilattujen tavaroiden toimitusvaikeuksista käsin. Uuvun nopeasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Kuormitun työssäni, joka on sosiaalista. Olen yrittänyt päästä vaihtamaan alaa kuormittuneisuuteni takia, mutta en ole toistaiseksi siinä onnistunut. Toisaalta pidän sosiaalisesta työstä, mutta kuormitun siinä hyvin pian. Olen vähentänyt työntekoani, pystyäkseni jatkamaan työelämässä.

    Vastaa

    0
    1. Hienoa, että olet pystynyt edes jollain tapaa (työntekoa vähentämällä) rajaamaan niitä tekijöitä, jotka kuormittavat sinua.

      Toivottavasti alanvaihto onnistuu jonain päivänä ja sinulle on mahdollista päästä sellaisen työn pariin, joka lisää hyvinvointiasi sen sijaan että uuvuttaa ja sairastuttaa. Paljon voimia, Hilla! ❤️

      Vastaa

      0
  16. Tunnistan tämän lapsestani. Painopeitto (joka painaa noin 5 % omasta painostasi) on ollut suuri apu, auttanut nukahtamiseen enemmän kuin melatoniini. Loop Earplugs -korvatulpat taas helpottavat hälyisessä ympäristössä olemista. Niiden avulla kuulee kyllä (-27 dB), mutta ärtyvyys ja kuormitus vähenevät. ❤️

    Vastaa

    0
    1. Miesystäväni suositteli minullekin painopeittoa, mutta en ole toistaiseksi saanut hankittua sellaista. (Ehkä äijä voisi itse ostaa sen mulle lahjaksi 😁😅)

      Mulle toisaalta nukahtaminen ei ole koskaan ollut ongelma, mutta yöllä heräily. Tuollainen painopeitto kuitenkin voisi tuoda kaivattua rauhoittavuutta silloin kun herää ahdistuksen ja huolen tunteiden vallassa. Vaikka ei pystyisi enää nukahtamaan, ehkä se tyynnyttäisi. Tulee mieleen eräs avustajakoira, joka menee makaamaan omistajansa päälle kun omistaja saa paniikki- ja ahdistuskohtauksia. Koiran paino auttaa omistajaa rauhoittumaan ja kokemaan turvan tunnetta. ❤️

      Vastaa

      0
  17. ♥️

    Minä tunnistan itseni.

    Kuuntelen iltaisin (vain tietynlaisia) Asmr-videoita, jotta voin laskeutua ahdistusjännittyneisyysilopilvestäni.

    Rakastan tuoksuja ja niiden herättämiä maalailevia mielikuvia. Kauneus on tosi tärkeää. Kotihommista siivous on mieluisin, koska siinä järjestellään niin kämppää kuin aivoja. Musiikki on aivan järjettömän iso juttu.

    Muiden ihmisten kärttyisyys tarttuu minuun todella helposti, olen tunnesieni tai huokoisa simpukka, jonka verenpaine ja syke kohoaa muiden kenkkuillessa.

    T. Samis Bömbis

    Vastaa

    0
  18. Tunnistan itseäni. Moni asia menee tunteisiin hyvällä ja huonolla tavalla. Saan paljon näkö, kuulo ja tuoksuaistimuksista. Isoin miinus on nykyajan ärsykkeiden paljous, musta tuntuu että aivot tuuttaa varattua jatkuvasti. Add.n vuoksi keskittyminen tai muistaminen ei ole muutenkaan terästä. Kuulo on isoin kompastuskiveni. Isoimmaksi helpotukseksi arjessa olen huomannut kuulokkeet. Ne perkaavat äänistä ja hälystä terän pois ja saan kiinni omista ajatuksistani. Väsyneenä huomaan ärtyväni joka asiasta. Näen likaisia astioita, telkkari on aavistuksen liian kovalla, vaatteet tuntuvat huonoilta päällä ja hampaissa tunnen karheuden iltaa kohden. Kamelin selän katkaisee jos joku erehtyy lisäksi kyselemään asioista X,Y tai Z. Ärähdän eikä kukaan edes tajua miksi, kun eivät ole nähneet lumipalloefektiä pääni sisällä. Aistiherkkyydet kuuluvat asioihin joista voisin puhua loputtomiin :D

    Vastaa

    0
    1. Mun pitäisi myös hankkia vastamelukuulokkeet, itse asiassa hullua, että en ole vielä niin tehnyt... Auttaisi huomattavasti keskittymiseen.

      Tsemppiä, Kronos. Klisee, mutta muutakaan ei pysty tässä tilanteessa toivottamaan - tämän herkkyyden kanssa on vain pärjättävä 🙏🏻

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (47)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)