Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Tässä on pikkuinen Hattaratattara, joka muutti luokseni asumaan viime kesänä.
Kesällä kyselin eläinsuojeluyhdistyksistä kilttiä ja ystävällistä ensikissaa. Iskin jo silmäni erään lempeäkatseisen kissakaunottaren kuviin, kun minulle tarjottiinkin Hattaraa: säikkyä tyttökissaa, joka oli majaillut jo yli vuoden päivät eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskodissa.
Se oli loukutettu kissapopulaatiosta, synnyttänyt kaksi suloista pentua ja jäänyt pentujen luovutuksen jälkeen osaavaan sijaiskotiin kesyyntymään. Kesyyntyminen ei kuitenkaan edistynyt aivan odotetussa tahdissa. Ehkä Hattaralla ei ollut lainkaan aiempia kokemuksia ihmisistä tai kokemukset olivat olleet todella huonoja. Olen kuullut, että se olisi ollut alkuvaiheessa aika sähikäinen.
Kun tapasin Hattaran ensimmäistä kertaa, se piileskeli hämärässä sohvan alla. Kun kurotin kättäni sohvan alle, pörröpallo antoi minun oikein varovaisesti silittää poskesta hetken aikaa (kunnes sain mätkäisyn pikkuruisesta pumpulisesta nyrkistä). Sijaiskodissa oli myös toinen kotia etsivä kissarouva, joka heitti koko luisevan kehonsa voimalla kättäni päin ja hurisi iloisesti. Päätökseni taisi olla silti jo tehty :).
Olin varautunut siihen, että ensimmäiset kuukaudet Hattis ehkä nököttäisi piilossa eikä kissan olemassaoloa juuri huomaisi. Yllätyksekseni se on kuitenkin rohkaistunut nopeasti ja viettää päivänsä näkyvällä paikalla sohvalla torkkuen.
Herkkujen perässä pikkuinen kiipeää jo reippaasti syliin ja hyväksyy pidemmätkin rapsutustuokiot. Toki välillä on huonompiakin päiviä. Hattara järkyttyy yhä sydänjuuriaan myöten hassuista asioista (esimerkiksi avoimista sälekaihtimista tai raakalihasta ruokakupissa). Vielä en ole päässyt kuulemaan Hattaran kehräystä; sitä odotan innolla.
Välillä pohdin, millaista olisi, jos luokseni olisi sittenkin muuttanut aivan tavallinen reipas kotikissa. Ehkä sellainen olisi ollut järkevin ratkaisu ensimmäiseksi kissaksi. Enkä halua kannustaa ihmisiä adoptoimaan arkaa eläintä harkitsemattomasti. Meilläkin on onneksi taustalla sijaiskodin tuki, ja yhteiselomme on käynnistynyt ilman suurempia ongelmia. Hattara on jo lyhyessä ajassa sulattanut sydämeni.
Luulenpa, että tuimasta ilmeestään huolimatta myös Hattaratattara pitää minusta aivan pikkuriikkisen… :)"
-Anonyymi
Kaksi lähes samanlaista juhlameikkiä toteutettuna eri brändeillä. :)
Tämä on mun vakkarijuhlameikki, ja jos joku kutsuisi mut nyt pikkujouluihin, valitsisin varmaan jomman kumman näistä meikeistä. :)
(Voinhan mä laittaa tämän meikin tietysti myös isona jouluna..! ☺️)
Olen saanut meikkien tuotteet töistä.
Huulet: Colour Intense -huulipuna sävyssä Timeless Red
Meikkivoide: Cream To Powder Foundation sävyssä 02
Poskipuna: Cashmere Brown
Luomivärit: kultainen kimalleluomiväri Space Gold, tummanruskea mattaluomiväri Walnut ja luomivaon varjostus aurinkopuuterilla
Rajaus: Soft Eyeliner sävyssä Brown
Ripsiväri: Lash To Impress Mascara
Vinkki: Laveran uudet ultra glitter -laadun luomivärit kannattaa levittää kosteahkon voidemaisen pohjustajan päälle, jolloin niiden kimalle tarttuu kunnolla ihoon. Minä käytin tässä meikissä Benecosin vaalean kullan sävyistä silmämeikinpohjustajaa, joka on täydellinen pari Laveran Space Gold -luomivärille.
Kun pidän hiuksia auki, look on nuorekkaampi :)
(Muistan, kuinka nuorempana tykkäsin pitää hiuksia kiinni korkealla nutturalla, kun se sai minut näyttämään "kypsemmältä" - ja nyt taas pidän hiuksia mieluummin auki, koska se saa mut näyttämään nuoremmalta... 😅)
Huulet: Lip Gloss sävy #902
Meikkivoide: Hydra Jeunesse Foundation sävyssä 24
Poskipuna: Blush Powder sävy 53
Luomivärit: 104 Bora Bora ja 143 Chestnut
Rajaus: Kohl Eyeliner sävyssä Brown
Ripsiväri: Revolution Mascara
Osa Couleur Caramelin huulikiilloista on erittäin peittäviä, herkullisen punainen sävy 902 on yksi niistä.
(Verkkokaupoissa tämä sävy on nimellä Coral - näitä Couleur Caramelin kummallisia nimivalintoja. Kyseessä on kuitenkin viileän punainen sävy, ei korallinen.)
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
Tänään tapaamme neljä söpöläistä. Muutamassa luukussa on useampi pikku-tarina, jotta kaikki kalenteriin osallistuneet ihanat ystävät pääsivät mukaan. 🥰
"Tässä on Milo, neljävuotias shelttipoika.
Milo on rohkea ja utelias koira, joka haukkuu kaikelle mille vaan voi haukkua. Kuvassa se on lempipaikassaan eli metsässä, jossa on juossut vapaana pienestä pitäen ja saanut sieltä eläinlääkärinkin merkille pistämät vahvat lihakset.
Milossa on piilevä lintukoira ja parasta huvia metsässä on haukkua linnuille jotta ne lähtevät lentoon ja jahdata niitä puun juurelta toiselle. Ei ole kerta eikä toinenkaan kun tämä sähikäinen on ajanut metsäkanalintuja puskanjuurelta lentoon, on tarttunut nokkaan niiden hajut."
– Hanna
"Kuvassa on Martta, 4-vuotias labradorinnoutaja. Hän on saanut nimensä lastenohjelmasta "Martta puhuu", jossa päähenkilö on samanlainen vaalea Labbis.
Martta on kotikoira ja perheenjäsen. Hän tykkää uimisesta, mustikoista metsässä ja kaikesta mitä ihmiset syövät."
-Miia
.
"Tässä olisi minun sydänkäpyset.
Kultsu on nimeltään Lucy, 1,5v. ja Cavalier on Luke, 8v.
Molemmat ovat mahtavia persoonia ja aina touhuissa mukana. Tassuterapiaakin saa aina tarvittaessa.🥰
Nämä ovat täysin perheenjäseniä siinä kuin ihmisetkin."
-Marika
Sannin kommentti: Voi näitä tyyppejä..!
Piparit ovat mulle jouluherkku numero 1, enkä ole luopunut niistä vähähiilihydraattisella ruokavaliollakaan.
Olen alusta saakka leiponut itse omat vhh-piparkakkuni, eikä 10 vuotta sitten kaupoissa valmiita viljattomia ja vähähiilarisia pipareita ollutkaan. Nykyään on.
Bongasin Ruohonjuuressa Organic Health -merkkisiä Keto-piparkakkuja, ja uteliaisuuttani ostin pakkauksen testiin. Nämä piparit ovat samalla myös gluteenittomia. Hiilihydraatteja näissä on 8,2%, joista sokereita 3,6%. Hinta on odotetusti aika suolainen, kuten erityisruokavalion tuotteilla yleensäkin: 6,50€ / 100 g.
Organic Health -piparien ainesosat:
erytritoli
kananmuna
mantelijauho
voi
kookosjauho
psyllium
piparkakkumauste
kardemumma
Reseptissä on paljon samaa kuin omassani, mutta minä käytän jauhosekoituksessa myös Fibrex-hiutaleita (--> tuovat aivan erityisen rouheaa rapeutta) ja laitan omaan taikinaani myös leivinjauhetta kohottamaan pipareita.
Miltä kaupan ketopiparit maistuivat?
Tämä olisi pitänyt arvata jo ainesosalistaa katsomalla, kun erytritoli eli makeutus on listalla ykkösenä. Organic Healthin piparit ovat ihan hirveän makeita. Siis niin makeita, että en muista normipiparienkaan olleen yleensä näin makeita.
Erytritolin jäinen sivumaku puskee todella vahvasti päälle, halliten makuelämystä ja jyräten piparkakkumausteiden lämpimän jouluisen mausteisuuden. Minusta pipareissa on ennen kaikkea kyse piparkakkumausteista - mausteet tekevät tämän pikkuleivän, ja makeuttajan tehtävä on korostaa mausteiden makua.
Jäisen makeuden puolesta Organic Healthin pipareista ei tullut minulle hittiä. Rakenne on ihan hyvä ja muistuttaa aitoa piparkakkua, mutta nämä ovat hieman tiiviimpiä kuin vehnään leivotut piparit. Nämä ovat myös huomattavasti tiiviimpiä kuin omat piparini. Mun piparien ilmavampi rapsakkuus johtuu leivinjauheesta ja sekä Fibrex-hiutaleista.
Kokonaisarvio: ihan ok ollakseen viljattomia pipareita, ja plussaa nämä saavat hyvin piparkakkumaisesta ja siististä ulkonäöstään. Mutta maku on aivan liian makea. Veikkaan, että nämä saattaisivat olla aika makeita myös normaalimakeuteen tottuneelle ei-vhh-syöjälle.
Tässä yhteydessä on paikallaan jakaa myös oma reseptini :)
Mun "ketopiparit" ovat ulkonäöltään rujoja, mutta maultaan timanttisia! ☺️ Vhh-piparitaikinassa ei ole sitkoa eikä sitä pysty kaulitsemaan, joten nämä tehdään eri tekniikalla kuin vehnäinen piparitaikina.
SANNIN VHH-PIPARIT
(reseptistä tulee yksi pieni pellillinen)
2 kananmunaa
50 g voita
30 g ranskankermaa
1,5 dl mantelijauhoa
0,75 dl heraproteiinijauhoa
0,25 dl Fibrex-hiutaleita
1 tl leivinjauhetta
4 tl piparkakkumaustetta
maun mukaan makeutusta
Heraproteiinijauheeksi sopii esim. marketeissakin myytävä Sport Life'n maustamaton 100% Whey -heraproteiini. Sen tilalla voi käyttää myös kookosjauhoa, kuten joskus teen jos hera on ollut lopussa. Tällöin tulee lisätä mantelijauhon määrää ja vähentää hitusen Fibrex-hiutaleita. (Esim. 2 dl mantelijauhoa, 0,3 dl kookosjauhoa ja 0,2 dl Fibrex-hiutaleita.) Kookosjauho on erittäin kuitupitoista ja sitä tulee käyttää vähän, ettei pipareista tule liian kuivia. Heraproteiinijauhe on parempi valinta, sillä se on neutraalimman makuinen eikä kuivata pipareita.
Fibrex-hiutaleet ovat salainen ase mureaan vhh-taikinaan! Näitä tulee myös käyttää hyvin harkiten, sillä superkuitupitoisina ne voivat herkästi vetää taikinan liian kuivaksi. Fibrex-hiutaleita löytää erikoisjauhojen hyllystä, yleensä sieltä missä on gluteenittomia jauhoja.
Makeutuksena vhh-leivonnassa käytetään tyypillisesti eryritolia (eli "ketosokeria"), steviaa tai näiden yhdistelmää. En laita reseptiin määrää, koska jokaisella on niin eri maku makeuden suhteen. Vähän kerrallaan makeutusta lisäämällä ja taikinaa maistelemalla löytää oman tasonsa. Minulla on käytössä NuStevian No Carbs Blend -makeutusjauhetta, joka on sekoitus steviaa ja erytritolia. Se on huomattavasti makeampaa kuin erytritoli yksinään ja sitä tarvitsee todella vähän. Käytän sitä tässä reseptissä 2,85 g.
VALMISTUS
Ennen kuin aloitat, jätä voi huoneenlämpöön tunniksi tai pariksi pehmenemään. :)
Lämmitä uuni 175 asteeseen. (Uunit ovat erilaisia ja joudut ehkä säätämään asteita jos piparit palaa tai eivät kypsy.)
Levitä pellille leivinpaperia.
Sekoita yhteen taikinan ainesosat ja anna taikinan turvota hetki.
Levitä taikina spaattelia apuna käyttäen leivinpaperille. Taikina on tahmeaa eikä sitä voi kaulita.
Esipaista taikinaa noin 5 minuuttia, tai kunnes se on kypsynyt sen verran kiinteäksi, että voit painaa siihen piparimuotit.
Ota pelti uunista ja paina taikinalevyyn piparimuoteilla kuvioita.
Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja paista pipareita vielä noin 10 minuuttia, kunnes ovat sopivan ruskeita.
Tässä vaiheessa irrottele piparikuviot irti taikinalevystä. (Kuvioiden väleihin jäävät reunat laitan omaan "jämäpipariastiaan" ja toki syön myös ne. ☺️)
Testaa piparien pehmeys. Jos piparit ovat vielä pehmeitä, laske uunin lämpötila noin 120 asteen tuntumaan ja anna pipareiden muhia ja kuivua siellä kunnes ne saavuttavat sopivan rapsakkuuden. Minä olen joskus saattanut pitää pipareita 100-asteisessa uunissa "kuivumassa" tunninkin.
Nämä erityispiparit ovat maistuneet myös perheen ei-vhh tyypeille ja saaneet paljon kiitosta mureudestaan. 💯 Kuitujauhot tekevät näistä aivan erityisen rapeita verrattuna vehnäpipareihin.
Sananen piparkakkumausteesta!
Piparitaikinan mausteet voi totta kai laittaa taikinaan erillisinä, mutta valmis piparkakkumaustesekoitus on helpoin käyttää.
Haluan jakaa tässä huomion, jonka tein, kun en ollut vielä perehtynyt eri piparimaustevariantteihin. :) Perinteiset piparkakkumausteet ovat kaneli, neilikka ja kardemumma, mutta näiden lisäksi voi käyttä myös inkivääriä, tähtianista, pomeranssia ja käyttääpä joku maustepippuriakin. Nämä muuttavat makuvivahdetta selvästi, ja on makuasia, mistä vivahteesta kukin tykkää.
Mulle selvisi vahingon kautta, mistä vivahteesta itse en pidä.
Ostin eräänä jouluna Meiran valmiin piparkakkumaustesekoituksen ja ihmettelin, kun piparit eivät yhtään maistuneet "siltä kuin kuuluisi". Vertasin Meiran piparkakkumaustetta yleensä käyttämääni Santa Mariaan, ja selvisi, että Meiran sekoitus sisältää pomeranssia, Santa Marian ei. Meiran sekoitus ei myöskään sisällä kardemummaa, pomeranssi korvaa kardemumman. Tämä sai aikaan mun suussa ratkaisevasti "väärän" piparimakukokemuksen. Selvästikään pomeranssi ei mun maailmassa kuulu piparkakkuihin. Glögiin tai joulumausteiseen kahviin se taas sopii oikein hyvin!
Kiinnitä siis mausteita valitessasi huomiota sekoitukseen ja siihen, että se sisältää juuri sun maun mukaisia piparimausteita. :) Niin ei mene piparit pilalle! (Huomaa, että kunnon piparkakut on mulle sydämen asia! ☺️❤️)
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Hei, olen Penni!
Rotuni varmaan arvaattekin: kultainennoutaja.
Synnyin neljä vuotta sitten syyskuussa Karvin Goldens -kennelissä ja kennelnimeni onkin Karvin Return to Sender.
Omistajani tietävät, että pentueestani tuli kotikaupunkiini Ouluun toinenkin koira, mutta yksityisyydensuojan takia tarkempia tietoja ei saatu. Vanhempieni nimiä en muista (sori äiti ja iskä).
Olisikin valtavan huisia, jos löytäisimme Sannin avulla tässä jossain lähistöllä asuvan sisarukseni. Toki mahdollistahan on, että ovat jo muuttaneet eteenpäinkin…
Tulispa kohta jo taas kunnolla lunta, sillä lumileikit, lumen kaivuu ja jäniksen papanoiden jäljitys lumen alta ovat ihan mun lempparijuttuja!
Tai niinä vuodenaikoina, kun ei oo lunta, on parasta uiminen (kahlaus mutaojassakin käy), hiekassa kaivaminen ja 'kulunvalvonta', eli se, kun mä istun meidän terassilla seuraamassa luontoa ja läheisellä kävelytiellä kulkijoita. Ja ainiin, koiratarhassa on kans tosi jännää käydä, kun siellä voi olla kivoja kavereita ja pääsee irrottelemaan oikein kunnolla!
Mutta hei mahdollinen oululainen sisarukseni - jos tunnistat itsesi tuosta alun kuvauksesta, laita viestiä Sannille, niin ehkä me vielä tavataan!"
-Laura
.
Sannin terveiset: minuun saa yhteyden sähköpostilla karkkipaiva (at) hotmail.com tai Instagramissa @karkkipaivasanni
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
”Niisku on 13-vuotias poikakissa. Eli ronttimaakari tai katinretales (lempinimiä). Niiskuun sain kunnian tutustua noin 7 vuotta sitten, kun tapasin nykyisen puolisoni. Niisku on erikoisen mukava mirri.
Niisku on aika tavanomainen väritykseltään. Mustavalkoinen, kuten moni muukin katti. Mutta luonteeltaan hän ei ole kovinkaan tavanomainen. Niisku tykkää kaikista. Tuiki tuntematon vieras ihminen saa tämän karvapallon hurisemaan puolessa sekunnissa. Tarvitaan vain pikainen tutustuminen, ja se puskee, koska tykkää.
Niisku kiinnostuu oikeastaan kaikesta, mitä teen (ellei se satu nukkumaan). Niisku haluaisi painaa vähän tassulla nappia, kun kirjoitan postausta. Tai jos otan maskeerauksista kuvaa hän tahtoo olla myös mukana kuvassa. Mahdoton se on. Kurnau!
Niisku on tosi kova juttelemaan. Miau, kurnau, ja tyypilliset prrr- kissasanat tulevat usein hänen suustaan. En ole aina täysin varma, mitä se tahtoo sanoa. Mutta kissan intensiivinen katse varmistaa asian. Hän tahtoo tonnikalaa. Kuinkas muuten.
Aterian jälkeen Niisku lötköttää tyytyväisenä. Vatsa on vanhalla katilla pullea. Vähän häntää nostelee ja möllöttää mua silmiin. Kissan elämä on loikoilua, tonnikalaa ja loputonta hurinaa.
Niisku vaikuttaa kovin tyytyväiseltä kissalta. Sitä ei tarvitse muuta kuin joskus tuijottaa juuri "Oikealla tavalla" ja se alkaa. Nimittäin syvältä rinnasta lähtevä hurina. Se on opetellut sitä jo 13-vuotta. Ja nyt se osaa sen hurinakehräyksen kuin mestari konsanaan. Kissaherra osaa taitavan kehräyssinfonian. Siihen sinfoniaan on kiva iltaisin nukahtaa.
Myönnän kyllä, että jos Niiskussa olisi volyyminappula, se olisi säännöllisessä käytössä. Niisku joskus kehrää niin lujaa, että korviin ottaa. Niisku on myös outo kissa. Se tykkää möllöttää iltaisin mun yöpöydän laatikkoon, kun otan melatoniinia. Joskus se tykkää myös tassulla kokeilla sitä melatoniinipakettia. Jokin kumma siinä yöpöydän laatikossa kiehtoo.
Niisku on mulle ystävyyden lisäksi maadoittava elementti. Toisinaan mua illalla stressaa jokua asia. Ja se vaikeuttaa nukahtamista. Silloin Herra mustavalkoinen kömpii mun viereen. Kehrää ja etsii hyvää asentoa. Ja silloin mäkin rauhoitun. Mun vieressä hurisee mahdottoman hyvä eläinystävä, joka luultavasti uneksii mun vieressä isosta tonnikala-ateriasta.
Niisku on erikoinen persoona ja mahdottoman rakas mulle :)”
-Jusu
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Kuvissa on minun ja puolisoni jo edesmenneet, koirat Moa, Ada ja Into. Ensimmäiset omat koirani (lapsuudessani meillä oli aina koiria, mutta nämä olivat ne ihan omat). Siksi varmasti niin erityisiä.
Moa oli ensimmäinen.
Valitettavasti Moa oli sairas lähes koko pienen ikänsä, eläinlääkärissä jouduimme käymään lähes viikoittain. Kunnes lopulta eräänä maaliskuisena päivänä, Moa meni yhtäkkiä melko huonoon kuntoon ja päätyi lopulta Viikin pieneläinsairaalan teho-osastolle, josta ei enää kotiin tullut. Moa lopetettiin 7kk ikäisenä. Moalle olisi voitu tehdä ruumiinavaus, mutta emme kokeneet sitä tarpeelliseksi, mitä lopulta olisimme sillä tiedolla tehneet.
Eläinlääkärin epäilys oli, että Moalla olisi ollut hypotalamuksen synnynnäinen toimintahäiriö, joka lopulta sitten vaikutti elimiin ja elintoimintoihin siinä määrin, että ne eivät enää toimineet kuin olisi pitänyt.
Vaikkei hän kauaa ehtinyt meidän kanssamme olla, on Moalla aivan erityinen paikka sydämessäni. Aina ❤️
Toinen koiramme oli Ada. Hän tuli kasvattajalta ns. korvauspennuksi Moan "tilalle".
Ada oli jotain niin suurta ja rakasta ❤️ Välillä aivan todella ärsyttävä, omanarvonsa tunteva diiva, oikea neiti, joka loukkaantui vähän väliä ja mökötti ja tuhahteli ohi kulkiessaan. Mutta hän oli suuri persoona.
Meidän välillämme oli jokin syvempi side. Hän oli minun perääni, "minun koira", "äidin tyttö", Ada ei täysin luottanut muihin kuin minuun. Adan ja minun välistä sidettä, sitä en osaa kuvailla eikä sitä oikein pystykään. Mutta, jos puhutaan tai sanotaan, että joku koira on "elämän koira", niin sitä Ada oli minulle. Minun elämäni koira ❤️
Myöskään Ada ei sitten lopulta kovin terve ollut, pahat allergiat vaivasivat pienestä asti. Mutta niiden kanssa pärjättiin. Allergiat eivät Adaa vieneet, vaan erittäin paha nivelrikko. Ada lopetettiin 7 vuoden ikäisenä, 8 vuotta sitten. Kovin nuorena sekin. Mutta, muistot. Ne ovat syvällä sydämessäni, enkä koskaan unohda Adaa ja sitä mitä meidän välillämme oli ❤️
Kolmas koiramme oli Into.
Into tuli jo Adan eläessä ja ne ehtivät useamman vuoden elelemään koirakaveruksina yhteistä elämää.
En tiedä diagnosoidaanko koirilla ADHD:ta, mutta jos diagnosoitaisiin, niin Intolla se varmasti olisi ollut. Aina menossa, tulossa, vauhdilla joka paikkaan. Ei hetkeäkään pysähdyksissä. Keskittymiskyky ja maltti, niitä ei ollut. (Staffit ovat muutenkin luonteeltaan meneväisiä ja touhukkaita, mutta Into oli vielä jotain todella paljon enemmän). Huumoria ja pitkää pinnaa vaadittiin Into-herran kanssa samassa talossa asuessa, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Into oli tietenkin myös äärimmäisen rakas ja aivan ihana, hömelö höppänä itsensä ❤️ "Intopiukeena" viipotti menemään paikasta toiseen. Kun Ada lopetettiin, Into piti kiinni elämässä ja arjessa. Into piti huolen, ettei voinut vaipua sinne kaikista syvimpään.
Intolle emme kaveria enää hankkineet, vaan hän sai nauttia jakamattomasta huomiosta ja perheen keskipisteenä olemisesta. Ja sen hän myös teki. Nautti joka hetkestä, rapsutuksista, herkkupaloista. Kainaloista, joihin iltaisin sohvalla köllötellessä käpertyä. Into oli meidän elämän keskipiste ja rakkaus ❤️
Puolitoista vuotta sitten, Into lähti Adan luo 12 vuoden ikäisenä. Nivelrikko myös hänen kohtalonsa. Mutta nyt ovat siellä kaikki yhdessä, tähtinä taivaalla, Moa, Ada ja Into ❤️
Ikävä on jotain niin suurta."
-Mariana
No niin, meikäläinen on vihdoin testannut gua shaa! :)
Kävin viime viikolla gua sha -hoidossa tamperelaisella kosmetologilla, ja tänään jaan fiiliksiäni tästä kokemuksesta. Hoito ei ole yhteistyö vaan itse ostettu.
Gua sha on ollut iso juttu kauneudenhoidossa jo pari-kolme vuotta, mutta mun läheisin kokemus tätä ennen on ollut pitää kädessä gua sha -lastaa - jonka jälkeen olen laittanut sen takaisin kylppärin kaappiin..!
Vaikka kosmetiikkaa ja ihonhoitoa rakastankin, en ole kauneudenhoidon välineurheilija. En ole koskaan ollut kiinnostunut ihon- tai hiustenhoidon välineistä, enkä myöskään jaksa niitä käyttää, seikka, joka ei blogivuosina ole jäänyt salaisuudeksi. Kasvoharja- ja hiuskiharrintrendit tulevat ja menevät - ilman minua.
Gua sha on kuitenkin onnistunut puskemaan mun kuriositeettimuurin läpi, ja kaikki mitä olen siitä kuullut, on kuulostanut järkeenkäyvältä ja vakuuttavalta.
Kosmeettisessa gua sha -hieronnassa on kyse kasvojen sidekudoksen manipulaatiosta käyttäen apuna erilaisia kivimateriaalista valmistettuja lastoja, kampoja ja lusikoita. Gua sha -lastojen materiaali on tyypillisesti jade-kiveä.
Tiedämme, että ihon ja kudoksen manuaalinen stimulaatio parantaa ihon ulkonäköä tai hiuspohjan hyvinvointia, klassisena esimerkkinä selluliittialueiden hieronta ja kuivaharjaus. Hieronta vilkastuttaa veren- ja lymfan kiertoa sekä aineenvaihduntaa, mikä saa kuona-aineet liikkeelle. Turvotus vähenee ja ihon sävy kirkastuu, nämä ovat yleisesti hieronnan vähimmäishyödyt iholle. Hiuspohjan eri hierontatekniikoilla voidaan puolestaan stimuloida hiusten kasvua.
Ei siis tunnu millään lailla kaukaa haetulta, etteikö myös kasvojen hieronnalla olisi ihon ulkonäköä pitkävaikutteisestikin kohentavia vaikutuksia. Kosmeettinen gua sha on kiinalaiseen lääketieteeseen pohjaava hierontamenetelmä, jonka sanansaattajana Suomessa on toiminut erityisesti Katja Kokko. Kokko on kehittänyt gua sha'n ympärille oman Yin Your Skin Pro -metodinsa, ja monelle Katja on suunnilleen gua sha'n synonyymi Suomessa. Minullekin. Valtaosa gua sha'a tarjoavista kosmetologeista Suomessa on kouluttautunut Katjan metodiin, ja tällaista hoitoa minäkin lähdin Tampereella kokeilemaan.
Kosmeettisen gua sha'n hyödyt iholle pähkinänkuoressa ovat ihon kirkastuminen ja kiinteytyminen sekä turvotuksen väheneminen ja juonteiden miedontuminen. Katja Kokon sanoin gua sha -hoidossa rentoutunut iho "ikäänkuin asettuu kauniimmin ja luonnollisemmin luuston päälle tuoden kasvojen piirteet, kuten leukalinjan ja poskipäät selkeämmin esille". Hoito lupaa antaa kyytiä kaksoisleualle ja marionettijuonteille.
Gua sha'n harjoittaminen ei millään muotoa vaadi hoitolakäyntiä, vaan sitä voi vallan mainiosti opetella ja tehdä itse kotona, kuten moni tekeekin. Minä vain tunnen itseni niin hyvin, että jos jätän gua sha'an tutustumisen vastaisuudessakin kotioloihin, se ei koskaan tule tapahtumaan. Enhän jaksanut katsoa yhtäkään tutorial-videota tähänkään mennessä. 🙈
Into kokeilla gua sha'a ammattilaisen käsissä on kuitenkin kytenyt jo pitkään, ja viime viikolla se vihdoin toteutui. :)
Selvittelin etukäteen Tampereen gua sha -hoitoloita ja sain vahvan suosituksen Naturesse -hoitolasta. Naturessen perustaja Sanna Siljamäki on syvästi perehtynyt gua sha'an ja tekee Yin Your Skin -metodin hoitoja. Perillä selvisi, että Sanna tekee töitä minullekin tuttujen sarjojen kuten Esse ja Urang parissa, ja löytyipä meiltä myös yhteisiä Urang-suosikkituotteita..! ☺️ Kun sekä asiakas että kosmetologi ovat syvästi "hurahtaneita" kosmetiikkafriikkejä, on odotettavissa, että hoidon lomassa - sekä ennen ja jälkeen - käydään innostunutta keskustelua ihonhoitotuotteista ja -filosofioista..!
(Kyllä mä myönnettävästi myös torkahdin jossain vaiheessa hoitoa, eli en ollut sentään ihan koko ajan äänessä :D...)
Gua Sha -lastoja ja kasvoöljy
Hoito alkoi ihonpuhdistuksella, joka tehtiin Urangin öljyputsarilla. (Löytyy myös asiakkaan kaapista...) Sitten iholle tehtiin kuorinta Essen Microderm Exfoliator'illa. Kuorinta ei ollut Sannan mukaan välttämätön mun iholla, mutta hän sanoi mielellään tekevänsä sen, koska hoidossa käytettävän öljyn tehoaineet imeytyvät tällöin paremmin ihoon. En ole ennen kokeillut Essen Microderm-kuorintaa, ja se tuntui hyvin hellävaraiselta. Tuotteessa on äärimmäisen hienojakoista mineraaliperäistä mikroraetta, joka kieltämättä on niin hienojakoista, että en tuntenut rakeita lainkaan. (Ärtsyt kuorinnat ovatkin vastoin Essen filosofiaa...)
Gua sha -käsittelyn aluksi iholle levitetään aina ensin öljy helpottamaan gua sha -lastan liikettä iholla. Öljy tuo mukanaan vielä oman hoitavan lisänsä. Sanna käytti hoidossani Yin Your Skin Sileä-kasvoöljyä, joka sekin löytyy minulta kotoa. Ahh, sen tuoksu...
Vaikka hoito tehdään kasvoille, se aloitetaan aina rintakehästä. Tämä siksi, Sanna kertoo, että aktivoidaan lymfakierto. Yin Your Skin -metodissa hyödynnetään myös lymfahierontaa.
Hoidon edetessä kasvoille tehdään ensin alaspäin suuntautuvia kevyitä ja pumppaavia liikkeitä, jotka huuhtelevat lymfanesteitä. Sitten aloitetaan varsinainen lihasten ja kudoksen hieronta.
Sanna käytti hoidossa mustaa JALO-nimistä gua sha -lastaa, joka on kuulema paras väline gua sha'n yleistyöskentelyyn. Yin Your Skinin sivulta luen myöhemmin, että Jalo on suunnattu "niille käyttäjille, jotka haluavat mestaritason tuloksia". Sen monikulmainen muoto mahdollistaa monipuolisten menetelmien käytön yhdellä tuotteella. Hoidon päätteeksi Sanna demonstroikin omilla kasvoillaan, mitä eri juttuja Jalo-lastan eri puolilla voi tehdä.
Sanna käsittelee lastalla huolellisesti kasvojen eri osat; kaulan, poskipäät, otsan, silmien ympärykset, leuan. Hoito voidaan räätälöidä asiakkaan tarpeen mukaan kohdistumaan esimerkiksi otsan tai suunympärysjuonteisiin tai pussittaviin ihon kohtiin.
Minulle tehtiin ns. yleiskäsittely, mutta otsan kohdalla Sanna pysähtyi antamaan erityistä huomiota "Sibeliusrypyilleni". Se tuntui jännältä ja tehokkaalta - kirjaimellisesti tunsin, kuinka otsan lihakset rentoutuivat, ja sieluni silmin näin (tai ainakin toivoin näkeväni), kuinka "vihaisuus-rypyt" silisivät.
Hoidosta herännyt testaaja
Suuren osan aikaa lastan liikkeet iholla tuntuivat rentouttavilta ja kevyiltä. Poskien kohdalla käsittely tehostui ja tunsin, kuinka lasta todella "möyhi" kudoksiani ja painui poskiluita vasta. Mutta siis hyvällä tavalla! Kyseessä on anti-age-vaikutteinen hoito, jossa on tarkoitus stimuloida ihoa ja saada asioita tapahtumaan, joten en odottanut kevyttä sivelyä. Tai sanotaan, että olisin ollut pettynyt, jos hoito olisi ollut pelkkää sivelyä.
Gua sha -hieronta on todellakin erilaista kuin mikään muu kasvohieronta, jota olen kokenut. Tykkäsin gua sha'sta! Se tuntui tehokkaalta, ja iholla oli käsittelyn jälkeen samaan aikaan todella rentoutunut mutta kuitenkin myös aktivoitunut tunne. Iho näytti hoidon jälkeen kirkkaalta, mutta Sanna totesi, että ihoni oli jo valmiiksi sen verran kirkas, ettei mun kohdalla voinut todeta yhtä selkeää ihon värin paranemista kuin sellaisilla asiakkailla, joilla on samea iho ja jotka kenties hoitavat ihoaan hieman puutteellisesti.
Kohta, joka mun ihossa "huutaa" eniten käsittelyä? Otsa. Ei tullut yllätyksenä! 😀
Lähdin hoitolasta virkistyneenä ja innostuneena. Rehellisyyden nimissä en kuitenkaan tiedä, tulenko edelleenkään tekemään käsittelyitä kotona, mutta nyt minulla ainakin on parempi käsitys siitä, mistä gua sha'ssa on kyse. Ihan varmasti tämä on voiteita tehokkaampi tapa hidastaa tai häivyttää ikääntymisen merkkejä, siitä minulla ei ole epäilystäkään. Jos ihoa jaksaisi säännöllisesti hieroa kotona, uskon sen pysyvän kiinteämpänä kuin ilman hierontaa.
Minulla on kotona pari vuotta sitten lahjaksi saamani edullisen brändin gua sha -välinesetti, joten pitää ehkä kuitenkin haastaa itsensä kokeilemaan jotain yksinkertaista gua sha -rutiinia edes muutaman kerran. :) Kynnys on nyt madaltunut. Muutama minuutti päivässä... onko se suuri hinta kiinteämmästä ihosta..?
Kalenterissa lukijat kertovat eläinystävistään
♥️
"Otava on 57-kiloinen maremmano-abruzzese, ikää 9 vuotta. Koko nimensä on Lakeuden Komia Otava.
Otava on hyvin kiltti omille perheenjäsenilleen. Se oppii kaiken kertaesittelyllä, kuten pyörän ja potkukelkan vierellä kulkemisen, kulkee tosi nätisti hihnassa, kerjää mielellään ihmisten ruokaa, ei oikein jaksa mitään toistoja asioissa montaa kertaa - ei nouda mitään, - kissakin on helpompi motivoida noutamaan palloja... Toisaalta se sitten tekee ilman opettamista tai pyytämisiä asiat, jotka on tarpeellista tehdä.
Otava haukkuu epäluuloisuutta epäilyttävät asiat ja ilmaisee kaikki vaaralliset asiat omatoimisesti, esimerkiksi puukasan ampiaispesät. Kun siirsin kesällä klapeja katon alle, niin koira huomasi ennen minua ampiaiset ja varoitti niistä.
Otava hyväksyy kaikki esittelemäni asiat, esimerkiksi kissanpentu oli ihan ok tulokas perheeseen.
Otava on koira, joka sopii sohvalla löhöilyyn, potkukelkkailuun ja peruspihapuuhasteluun, tykkää olla kaikessa mukana.
Se on välillä ilkikurisen villi ja osaa varastaa huomiota tekemällä juuri sellaisia asioita, joilla huomio on taattu, kuten varastaa lapasen tai puutarhasakset tai kaivaa kulkuväylälle metrin syvyisen montun. Se on myös oppinut olemaan koskematta kukkasiin, ja osaa näytellä ihailevansa kukkasia.
"Ihan totta, kyllä mä tykkään kukista...!"
Otavan kissakaveritiimiin kuuluvat Hillevi, jossa enemmän valkoista (1v) ja Paroni (ikäarvio 16v). Vanha kissaherra opastaa kaveriksi otettua junioria talon tavoille."
-Mari
