Lapsuudenkodissani majailee ponikokoelmani "kantaosaston" lisäksi muuan toinenkin Sanni-kulttuurihistoriallisesti tärkeä kokoelma.
Kirjevihkoja. Kuinka moni kirjoitteli näitä ala- tai yläasteella? :)
Meidän piireissä nämä olivat todella suosittuja, ja minullakin oli kirjevihot varmaan viiden eri ystävän kanssa. Vihkojen aika sijoittui seiskalta ysiluokalle, lukiossahan tällainen harrastus oli jo liian "lapsellinen". Ja vaihtui esimerkiksi omalla kohdallani "oikeaan" kirjeenvaihtoon ulkomaisten kirjeystävien kanssa.
Tytöt 14-vuotiaina.
Mutta yhden ystäväni kanssa kirjevihkoperinne jatkui ja jatkui - Milin (jonka tapasitte mm. eilisessä Lavender Look -postauksessa). Kirjoitimme vihkoja kokonaista kymmenen vuotta, siihen saakka kun muutin toiselle paikkakunnalle. Näitä vihkoja on yhteensä 36 kappaletta. Ne käsittävät tuhansia sivuja kahden nuoren naisen elämää 14-vuotiaista 24-vuotiaiksi, erittäin rikkain yksityiskohdin tallennettuna. Aivan mieletöntä matskua!
Tästä kaikki alkoi 20 vuotta sitten. :) Ensimmäisen vihkon ensimmäinen kirje heinäkuussa 1993.
Vihkojen lukeminen on hykerryttävä kokemus. Etenkin niiden teini-iän vuosien aikaisten. Samalla nolottaa, naurattaa, säälittää, välillä surettaakin ja tuntee suurta sympatiaa tyttöjä kohtaan.
Vihot ovat myös värikkäästi kuvitettu ajan henkeen sopivilla kuvilla. Sivuilla vilahtelee sen aikaisia julkkiskomistuksia, lempiyhtyeitämme, leffatähtiä ja muita ajankohtaisia hahmoja. 15-vuotiaana sain pakkomielteen Mozartiin. Mili puolestaan on näemmä diggaillut David Duchovnya. Tai sitten ei. Myös ällöt tähdet sopivat kuvitukseksi.
Otsikotkin yritettiin viilata "nokkeliksi", hauskoiksi tai muuten vain oudoiksi. Pelkkä "Moikka!" ei enää ollut sallittua ensimmäisen vihon ensimmäisten kirjeiden jälkeen..! ^_^
Yksityiskohtien runsaus kirjeissä on aivan hengästyttävää. Vihko on aina ollut mukana kaikkialla (yhtä kirjettä olen kirjoittanut mm. keilahallissa, toista bileiden keskellä ja kolmatta jossain Euroopan halki kiitävässä junassa), ja sinne on kirjattu - usein jopa kellonajan tarkkuudella - kaikki päivittäiset tekemiset. Missä kahviloissa ja taidemuseoissa on käyty (teininä kävin paljon taidenäyttelyissä, haikeana noita aikoja muistellen...), mikä leffa katsottiin, mitä syötiin, millaisia ihmisiä istui viereisillä penkeillä junassa.... Popkulttuurin ilmiöt puidaan läpi vallan ihailtavalla intensiteetillä. Kirjeistä löytyy jopa reaaliaikaista kommentointia päivän Kauniiden ja Rohkeiden jaksoista... :D
Oikeasti aika mieletön ajankuvaus 10 vuodelta.
Ja löytyyhän vihoista toki myös paljon höpinää kosmetiikasta...! ^_^ 16-vuotiaana olen odottanut "onessani" (kirjoitin 'onnessani' aina yhdellä n:llä) että pääsisin käyttämään "tököttejä" ihooni...! :D
Tässä kirjeessä kysyin Mililtä mitä kosmetiikkamerkkejä hän ostaisi jos olisi varaa/saisi ostaa mitä vain. En tosin antanut hänen vastata vapaasti vaan rajoitin vaihtoehdot Lancômeen, Helena Rubinsteiniin, Elizabeth Ardeniin, Cliniqueen, Revloniin (!! jota tuolloin pidimme selektiivisenä merkkinä..!!), Dioriin, YSL:ään, Biothermiin, Clarinsiin ja Estee Lauderiin.
Itse kerroin valitsevani Cliniquen tai Rubinsteinin. :) Mili vastaa "kääntyvänsä Revlonin ja Biothermin puolelle". "Miksikäs muuten valitsisit Cliniquen ja Rubinsteinin?" hän kysyy minulta. "Vanhaksi mummoksiko tahdot että saa käyttää ryppyjä ehkäisevää voidetta?!"
Vihkojen kansitaide oli myös tärkeää. Suosikkimallini Linda Evangelistalle omistettiin parikin vihkoa.
Ainiin - minä olin muuten vihkojenkansityranni! :D En antanut Milin koskaan koristella kantta, se oli aina minun tehtäväni. :P
Pet Shop Boysin pojat olivat vihkojen kestovieraita ja seikkailivat kaikissa vihoissa vuodesta 1993 vuoteen 2003.
Kosmetiikkasitaatteja.... Repesin tuolle ylimmälle - on näköjään ollut samat putelivarasto-ongelmat jo 16-vuotiaana...! ^_^ Kosmetiikkahamsteri mikä hamsteri.
Tuo hajuvesijuttukin oli aika liikuttava, kerron kirjeessä siitä kuinka nuorempi siskoni olisi jo halunnut ostaa tuoksun mutta koki olevansa liian nuori käyttämään hajuvettä kuudennella luokalla. Itse kerron alkaneeni käyttämään tuoksuja peräti kuudennen luokan lopussa... Hahhaa, nykyään varmaan päiväkoti-ikäisilläkin on omat "Bieber-tuoksunsa"... :D
Kosmetiikan Top 10 -lista vuodelta 1997:
Ja Milin (kera Patrick Duffyn):
Tasan 18 vuotta sitten, 28.12.1995, olen kirjoittanut kirjeessäni mm. Guccin Accenti -hajuvedestä ja Revlonin sekä Hi & Dry'n -deodoranteista. Kirjeen lopussa kommentoin myös kaverieni kihlausta. "En mä vaan haluaisi olla tämän ikäisenä kihloissa, se on kuitenkin lupaus mennä naimisiin. Hirvittävää, en ikinä haluaisi olla niin sitoutunut!" :D
Viimeinen kirjevihkomme päättyy vuoteen 2003 jolloin muutin Ahvenanmaalle. Viimeisessä kirjeessä mietin tulevaa uutta elämääni saarella.
Tulinhan minä. :) Hyvin onnelliseksi.
.
Onko kellään vastaavaa "kulttuuriaarretta" kaappien kätköissä? Onko kirjevihkoperinne tuttu monelle teistä?
29 comments on “Lapsuuskodin aarteita: kirjevihot”
Hahhaaa, eikä! Just oli kavereiden kanssa puhetta kirjareista! ^^ Meillä oli kanssa vuosia ja vuosia käytössä ja noi kaikki kuvitukset ja sivujen koristelu on niin tuttua.. Ihan kun olisin omia kirjevihkoja katsellut! Kiitos tästä nostalgiapläjäyksestä! Ihanaa!
Mulla oli kaverini kanssa yläasteella myös kirjevihko, joka sijoittui fiktiiviseen hevosmaailmaan, kun muuten ei kehdannut enää leikkiä paitsi salaa kotona ;) Kirjoittelimme aina näistä muka-tapahtuneista tallireissuista, huippuhevosistamme ja hyvin menneistä kisoista ja muusta hötskästä. Muutama vihko niitäkin tuli täyteen, ja ne lienevät kaverilla säilytyksessä, tai en ainakaan muista nähneeni niitä täällä piiiiitkään aikaan.
Niin joo ja tuohon sit liittyi toki vielä erikseen molemmilla oma vihko, jossa oli piirrettynä tallin pohjapiirrustukset, kirjattu kaikki hevoset ylös kuvineen ja tietoineen, lista mitä varusteita kelläkin hevosella oli ja mitä ne söivät, sekä toki vaihtuvat tuntilistat, kuka ratsasti kenelläkin :D
Kyllä on! :) Mutta meillä ne eivät toimineet samalla tavoin kirjeinä vaan pikemminkin chatteina. Välillä oli esim. viikonlopulta pidempi teksti, mutta usein niissä käytiin myös yhden lauseen mittaisia vuorottelevia keskusteluja. Jotkin kirjiksistä olivat siksi hyvin pieniä, penaaliin mahtuvia, sillä niiden piti suhata huomaamatta luokan puolelta toiselle.
Voi mikä liikuttava aarre <3 Itsehän olen hävittänyt kaikki päiväkirjat ja muut joskus liian ahdistavina mutta tavallaan se kyllä kaduttaa.
Muistan kirjevihkot todella hyvin. Ne olivat todella hauskaa puuhaa.
Olin viidennellä luokalla kun kirjevihkoja vaihdeltiin aika lennokkaasti (kirjaimellisesti, vihkot lensivät luokassa) ja jokaisella oli sellainen jokaisen luokalla olevan tytön kanssa, ei poikia kiinnostanut :D Itsellänikin taisi olla noin seitsemän kirjevihkoa aktiivisena.
Tosin meillä kirjevihkot olivat enemmän tehtävätyyppisiä eikä niin henkilökohtaisia :))
Minulla on edelleen tallessa muutama ja niitä on oikein mukava lueskella välillä :)
Oi voi, niin tuttua, niin tuttua :) Lähimpien ystävien kanssa oli kirjevihot muutamien vuosien aikana (ehkä yläasteella?) ja niihin kirjoitettiin juuri samalla antaumuksella kuin olet kuvaillut, kellontarkkoja aikoja, oikeastaan vaan suoraa ajatuksenvirtaa ;) Itselläni näitä vihkoja ei ole, eikä olisi säilyneetkään, mutta olen melko varma että ystävilläni on vihot tallessa. Pitäisikin kysyä ja vilkaista omaa ajatusmaailmaa 17-vuoden takaa.
Meillä oli kirjevihot ala-asteen lopussa. Yläasteen alussa oli tavalliset kirjeet. Yläasteen lopussa ja lukion alussa oli kirjeitä ja sähköposteja ulkomaisten pen palien kanssa. Sitten aloin seurustelemaan ja kaikki tuo päättyi, ei mukamas ollut enää aikaa. En tiedä onko vihot ja kirjeet jossain tallessa vai ei. Toisaalta en haikeudelta ja myötähäpeältäni pystyisi edes lukemaan niitä...
Oi niitä aikoja! Taidan olla aika samanikäinen kuin sinä (syntynyt -81) ja todellakin kirjevihkoja on kirjoitettu yläasteella vino pino. Meilläkin se kirjoittelu taisi loppua lukion alkuun, jolloin pienessä lukiossa kaikki kaveritkin olivat samalla luokalla (yläasteella oli vielä useita rinnakkaisluokkia). Kirjevihkoja en ole avannutkaan varmaan 15 vuoteen, mutta ne ovat kaikki edelleen tallessa vanhempieni luona. Kunhan joskus muutan vähän isompaan kämppään niin raahaan sitten mukanani ne kaikki ponit, barbit, kirjevihot, kirjeet, päiväkirjat, vanhat todistukset ja kokeet, leikekirjat ja muut muistojen laatikot :) Vuoteni suunnilleen jostain viidennestä luokasta yhdeksänteen ovat siis parhaiten dokumentoidut ikinä! :)
Oi! Ihanaa, et nuo on sinulla tallessa! Tuli sitä itsekin ala-asteella ja yläasteen alussa kirjoitettua kirjevihkoa muutaman kaverin kanssa. Harmi, et osa vihkoista on kadonnut, muutama sentään tallella. :) Kaikkea sitä tulikin kirjoitettua. Ala-asteella suuria juttuja oli aina istumajärjestyksien pohtiminen ja niistä valittaminen, sillä opettaja tuntui laittavan mut istumaan häiriköiden keskelle, kun olin niin rauhallinen.
Erittäin tuttua. :) Yläasteella oli kirjevihko ystävän kanssa joka asuu nykyään n. 300 km päässä, sekä parikymmpisenä vähän samantapainen juttu silloisen kämppiksen kanssa. Sen vihon nimi oli Elämämme kinkkuina. Ja kinkku= sinkku, vaikken ees ollu sinkku sillon. Ja sinne kirjoteltiin kaikkee mahollista mitä meijän elämässä tapahtu. Nyt se vihko taitaa olla mun luona, ja välillä se on ystäväni luona myöskin monen sadan kilometrin päässä. :)
Awww, söpöä! <3
Kommentoin tuota merkkivalikoimaa ja selektiivisyyttä - vaikka Revlon olikin (ja on yhä) markettitavaraa, sillä on paljon laadukkaita tuotteita - esim. antioksidanttiseerumin tasoisia primereitä :)
Uusin CC-voide on tästä esimerkki ja sai Paulalta erinomaiset arvosanat:
http://www.paulaschoice.com/beautypedia-skin-care-reviews/whats-new/_/revlon--Age-Defying-CC-Cream-Color-Corrector-Broad-Spectrum-SPF-30?utm_source=bronto&utm_medium=email&utm_term=See+Full+Review&utm_content=New+Reviews+on+Beautypedia&utm_campaign=12.28.13+Beautypedia+Updates
Samoin huulipunissa on paljon laadukkaita vaihtoehtoja. Joten eipä katsota Revlonia säälivästi :) Se päihittää itse asiassa Helena Rubinsteinin, joka useimmiten on höttöä kalliissa purkeissa...
En missään nimessä katso Revlonia säälivästi, olen aina tykännyt merkistä! :) Olen ainoastaan kevyen huvittunut siitä, että mielsimme sen selektiiviseen kastiin. Eihän Revlonilla kuitenkaan imagollisesti ole mitään tekemistä Rubinsteinin, Chanelin ja kumppanien kanssa. :)
Liekö Revlon sitten alun perin brändätty Suomessa jotenkin eri lailla vai mistähän olemme keksineet että kyseessä on jotenkin markettitasoa korkeampi merkki.... Amerikassahan Revlonin tuotteet kuuluvat käsittääkseni halvimpaan kategoriaan.
Niin, olihan Revlon Suomessakin (silloin, kun sitä vielä täältä sai) pelkkä markettimerkki, mutta tuotteet silti yllättäen yhtä hyviä tai parempia kuin moni 'selektiivisen' sarjan myymä :)
Onpa ihan ikävä Revlonia!
Onhan Revlon perus markettitavaraa, mutta komppaan muita sen laadukkuuden kanssa! Monet tuotteet yllättävän hyviä! Mm. nestemäinen eyeliner, huulipunat ja kynsilakat on ihan parhaita! Innoissani ensimmäisiä ostoksiani Amerikkaan muuton jälkeen oli juuri tuo eyeliner, viime vuonna ostettu kun oli jo ehtinyt loppumaan :)
http://murusina.blogspot.com/
Mä muistelisin että Revlonilla oli ysäreillä aika iso tv-mainostus, jolla ehkä luotiin vähän selektiivisen ylhäistä tuntua... Ainakin niistä mainoksista huokui ennemmin sellainen kallis muotimaailma kuin mikään fast-cars-Maybelline-tyyli tai järven-rannalla-Lumene. Muistaakseni niissä joku nainen kiehnäsi silkkikankaissa ja jotain vastaavaa. Olisiko se sitten vaikuttanut mielikuvaan...
Cindy Crawford oli Revlonin kasvot silloin, kun sitä vielä Suomestakin sai. Ainakin Cittarit ja muistakseni Prismatkin myivät merkkiä mutta sitä brändättiin vähän parempilaatuisena kuin muita marketista saatavia.
Minä tosin muistan senkin ajan, kun molemmilla kauppaketjuilla oli ihan kosmetiikan myyntipiste josta sai esim. Kaneboa muita selemerkkejä ja myyjinä oli ihan kosmetologeja. Oi niitä aikoja:)
Meillä oli ala-asteella tyttöjen välisiä vihkoja, mutta niissä keskityttiin lähinnä muitten haukkumiseen, joten ei siittä sen enempää. Hävettää nykyään ees aatellakaan sellaisia vihkoja.
Olin kuitenkin ahkera päiväkirjan kirjoittaja. Aloin pitää päiväkirjaa yläasteelle mennessäni(2002) ja niin kauan kuin asuin kotona, pidin päiväkirjaa ja kirjoittelin siihen vähintään kerran viikossa. Kun sitten muutin pois kotoa, päiväkirjan kirjoittaminen jostain syystä jäi. Viimeisen merkinnän taisin tehdä 2011 ja siinä totesin että nyt tämä saa jäädä. Nykyään minulla on yöpöydänlaatikossa vihkonen johon kirjoitan asioita mitä tulee mieleen ja joita en voi oikeastaan ääneen sanoa.
Nämä teini-iän päiväkirjat ovat minulle todella tärkeitä, koska aloin seurustella mieheni kanssa yläasteella ja olemme edelleen yhdessä ^_^ Noihin päiväkirjoihin on siis talletettu suhteemme ensimmäiset 7 vuotta. Mulla on ne kaikki tallella vielä ja niitä on oikein hauska lukea, pienen myötähäpeän kanssa toki, onneksi noista ajoista on aikuistunut edes jonkin verran :D
Päiväkirjojen lisäksi saan hupia, jos löydän jostain arkistojen kätköistä vanhoja kokeitani. Suurta hupia sain viime kesänä, kun löysin vanhasta huoneestani kotoa vanhan uskonnonkokeeni :'D
*huutonaurua*
Vielä kymmenen vuotta lisää että noita pystyy irvistelemättä lukemaan!
Revlonhan maksoi kauhian paljon enemmän kuin Lorkku, tykkään vieläkin niitten punista/kiilloista. Ja tuo Marbeth kajal! Se oli mun ensimmäinen rajaustuote ja ihan hiton hyvä. Merkki on tosi outo, en muista tuolta mitään muuta meikkiä. Siihen aikaanhan Sokoksella ei voinut itse ostaa vaan mentiin tiskille niinkuin Alkoon ja pyydettiin josko saisi jotain katsoa.
ps. en tykänny Mulderista! =)
Sohvalla röhnöttäen ja hymy huulilla mietin noita omia nuoruusaikoja, samaa aikakautta kun taidetaan olla. Tuo hupparitakkikin on niin tuttu :)
Joskus harmittaa tämä sähköpostiaika, ennen kun kirjoiteltiin kirjeitä, niihin sai sitä omaa persoonaa mukaan ja niiden kirjoitteleminen oli terapeuttista. Ja niiden lukeminen jälkeenpäin, samaa fiilistä ei saa sähköpostin lukemisesta. Voi että, tahtoo kirjekaverin! :D Sitä käsin kirjoittelemista kaipaa nykypäivänä! Yöpöydällä onkin kiva pieni muistikirja/päiväkirja. Sitä on jollain tapaa enemmän "itsensä kanssa" kun kirjoittaa käsin. Sitä tunnetta ei näppäimistöltä saa eikä sitä välity eteenpäin.
Sun ottamat kuvat on ihanan tunnelmallisia! <3
Allekirjoitan kaiken mitä kirjoitit kirjeistä vs. sähköpostista :) Niin totta! Itse kirjoitan vielä kirjeitä käsinkin, mutta harvoin. Ja miten surullista on huomata, että käsi ei harjoituksen puutteesta enää jaksa kirjoittaa vaan alkaa kramppaamaan jo ekalla sivulla... :/ Mitenkähän nykypäivän koululaiset, jaksavatko he kirjoittaa käsin jonkun pitkän aineen...? Kun ovat syntyneet tietokoneaikakaudelle....
Niin totta, ennen todella osattiin kirjoittaa ja arvostaa kirjeitä... Luin juuri jostain, että käsin kirjoittaminen aktivoi aivoissa luovaa aluetta - konenaputtelu taas käyttää vain loogista aivopuoliskoa...
Täytyypä taas ottaa kynä kauniiseen käteen ja kirjoittaa yhä enemmän - päiväkirjaa, kirjeitä, muistilapuja... käsialakin on vaarassa taantua ja rappeutua, jos sitä ei harjoita.
Liekö nykyajan koululaisilla lainkaan kaunokirjoitusta...? Opiskelijoiden on ainakin kirjoitettava tenttejä edelleen käsin .... kuinkahan huono nuorison käsialat nykyisin ovat...
Meillä oli muutama kirjevihko yläasteella, mutta paras kaverini lähinnä ihkutteli jotain poikia ja olen itse aina mieluummin pitänyt ihastukseni yksityisinä, joten se ei ollut niin sujuvaa. Vihkoissa tosin myös chattailtiin, joskus humalassa. :D Olen nolostuksissani tainnut heittää vihot pois, mutta en ole ihan varma.
Mää muistan nää!! Hitsi, kun ei oo jäänyt muistoksi yhtään :/ Vanhoja kirjeitä kyllä on tallessa, mutta valitettavasti nämä kirjevihot ovat kadonneet aikojen saatossa. Mulla oli useamman kaverin kanssa tällainen, toisinaan tehtiin niihin kaikkia arvoituksia ja tehtävälaatikoita, mutta yläasteelle tultaessa taisi pojat ja meikit ja muut täyttää sivut :)
Ah-hah-haa!! :D Näyttääpä kyllä niiiin tutulle, vaikkakaan omat kirjovihkoni eivät ehkä sisältäneet yhtä paljon kosmetiikka-aiheita mutta muuta yhtä ehkä huttuista jutunjuurta kylläkin. Olin myös innokas kirjeenvaihtaja ja kerran laitettuani teksti-tv:n sivulle kirjeenvaihtoilmoituksen kesälomaa edeltäen muistan kun kotiin palatessamme mua odotti yli 20 kirjettä ja äiti meinasi repiä pelihousunsa sen takia että hän oli kirjemerkkisponsorini ja kirjoitustahtini oli vähintäänkin rivakka. :) Voi tätä nostalgiaa...
Minä olin varmaan naapuruston innokkain vihkoilija vielä teini-ikäisenäkin - kai se on se sama luonteentaipumus joka nyt kolmekymppisenä tykkää bloggailla... ;)
Haha, tulipa nostalgisia ysärimuistoja itsellekin mieleen tämän myötä. :D Kirjevihot olivat tuttu juttu, samoin slämyt/slämärit, mitä näitä nyt oli. ;) Tosin olin itse siihen aikaan vasta ala-asteikäinen, mutta isosiskojeni mukana tutustuin myös vähän vanhempien tyttöjen maailmaan. :)
Meillä oli parin kaverin kanssa kirjevihkoperinne. Toisen kanssa vaihdeltiin koulussa ja toisen kanssa aina kun kyläiltiin. Kaveri jonka kanssa vaihdettiin kirjoitusvuoroa kyläilyn yhteydessä asui toisella paikkakunnalla. Se oli helppo ja kiva tapa kertoa kuulumisia, juoruta ja suunnitella tulevia tapahtumia. Vihkojen määrä jäi yhteen, mutta jatkettiin vihkoa aina liimaamalla uusi vihko loppuneen kylkeen, joten opus on aikamoinen tiiliskivi :D Aloitettiin vihko milleniumin vaihtumisen aattona, ja vihko jatkui vuoteen 2008. Sitä ennen oli kirjeenvaihtoa. Jälkikäteen on kiva lukea miten hektistä sen aikaisen teiniminän elämä on ollut ja kuinka jännittäviä ihan mitättömätkin asiat olivat :D
Meillä ei ollut vihkoa, vaan ihan yksittäisiä kirjeitä. Niitä on aimo läjä vielä tallessa. Onneksi, koska niitä on todella hilpeää aika ajoin lueskella. :)
Mistä syystä aikoinaan muuten muutit Ahvenanmaalle? Jos sallit näin henkilökohtaisen kysymyksen... Asia on silloin tällöin kutkutellut uteliaisuuttani. :)
Kesätöihin lähdin ihan uteliaisuudesta ja ihastuin paikkaan head over heels. :) Palasin mantereelle pariksi kuukaudeksi, mutta huomasin että sydän oli jäänyt Ahvenanmaalle. Pakkasin sitten kamani ja muutin Maarianhaminaan. :)