Kävin viime viikolla pyrähtämässä Hämeenlinnassa. Hetken mielijohteesta keksitty yhden naisen hemmotteluloma epätyypilliseen kohteeseen. :)
Kyllä jälleen voi todeta, kuinka mahtava juttu Couchsurfing on. :) Houstini Tanja oli mitä mahtavin tyyppi ja kaupan päälle sain vielä ihastuttavaa koiraseuraa Tanjan Sira-koirasta.
Hämeenlinnan keskusta on ensivaikutelmaltaan kuin minkä tahansa pienen-keskisuuren suomalaiskaupungin keskusta - mutta ei ihan kuitenkaan. Suomalaiseen koruttomaan kaupunki-ilmeeseen kuuluvaa tuttua sementtilaatikkotaloa riittää, mutta toriaukio kirkkoineen on oikein idyllinen. Voin kuvitella miten nättiä täällä on kesällä.
Kävelykatu Reska. Voi tätä meidän anti-talvea... Uskomatonta että kuvassa on helmikuu. Pakko vetää kuvia filtteriohjelmn läpi että niissä olisi muitakin värejä kuin harmaan eri sävyjä...
Hämeenlinna-pyrähdykseni päämomentit tulisivat olemaan syöminen (kuka yllättyi? :D) ja kauneushoitolassa käyminen.
Hotelli Emilian (jonne olin ensin aikeissa buukata itseni ennenkuin sain Couchsurfing-yöpaikan) henkilökunta suositteli illallispaikaksi ravintola Piparkakkutaloa, joka vaikutti jo nettisivujensa perusteella lupaavalta. Miljöö on yhtä suuri osa ruokailuelämystä kuin itse ruoka. Minulle ravintolaillat ovat lähimatkailua antoisimmillaan! :)
Vanhaan kauppiaskotiin rakennettu ravintola on tunnelmaltaan jotain ihan muuta kuin Rossot ja muut kloonatut ketjuviritykset.
Piparkakkutalo sisältä.
Onneksi sain Tanjan mukaan seuraksi, olisi ollut huomattavasti tylsempää syödä yksin enkä olisi voinut kenellekään kommentoida ruokia ja ihanaa sisustusta..! :)
Tanjalle ravintola oli tuttu, ja vasta ruoan tilattuani tuli puhetta siitä että paikka tunnetaan reilun kokoisista annoksistaan... Kun olisin sen tiennyt...
...en olisi tilannut kolmen ruokalajin settiä. :) Kuvissa koot eivät oikein tule esiin, mutta annokset olivat noin puolet suurempia kuin mihin olen tottunut. Alkuruokakeitto oli käytännössä pääruoan kokoinen ja olin ihan täynnä sen syötyäni. (Tanja sai napostella vehnäjuustotikun ;)) Nieriäfile olisi riittänyt kahdelle, ja ennen jälkkäriä piti ihan pitää taukoa että sain juustot mahtumaan.
Pipari-ravintolasta ilta jatkui vielä lasillisille läheiseen Birgeriin jossa tapasimme Tanjan kavereita. Matkalla epäilin kovasti suorituskykyäni vatsan pingottaessa kuin potkupallo. :)
...mutta niin vain sinne sai vielä ujutettua Pinot Noirilaisen. :) Tanjan kaverit ovat myös mukana Couchsurfing-piireissä ja jaoimme kukin surfauskokemuksiamme.
Sain taas haavit auki kertomuksellani Sardinian friikistä...
Mummoni vanhan kotitalon ovella oli tuttu kyltti. Uskomatonta että tämä on edelleen jäljellä - äitini kertoo että kyltti oli siinä jo hänen lapsuudessaan...!
Torstaina oli vuorossa hemmottelua kauneushoitolan muodossa. Artemis City Spa sijaitsee vanhan postin tiloissa, ja sisään astuessa katse kiinnittyy heti näyttävän aulatilan kattokorkeuteen.
Katossa roikkuvat edelleen postin vanhat, kauniit valaisimet. Aika persoonalliset puitteet hoitolalle.
Artemis on erikoistunut emäksiseen ihon- ja kehonhoitoon. Sain kuulla, että valtaosa kosmetiikasta on hapanta, ja monien iho-ongelmat voivat johtua liian happamoittavasta ravinnosta ja kosmetiikasta. Sain näytteen mielenkiintoisesta jauheputsarista joka on itse asiassa kylpysuolaa..! Olen sitä pari kertaa testaillut ja sillä tosiaan lähtee meikkikin. Siinä on vain suolaa ja mineraaleja. Enpäs ole tällaistakaan puhdistusmuotoa koskaan aiemmin kokeillut.
Olin valinnut hemmotteluhoidokseni turvehoidon johon kuului myös imukuppihierontaa. Hoito oli ihana...
...mutta selkäni näytti imukuppien jäljiltä aika pelottavalta :D Hieronta ei siis todellakaan sattunut vaan tuntui päinvastoin mukavalta ja rentouttavalta, mutta hoitajani mukaan toisten iho reagoi alipaineeseen herkemmin. Mustelmat ovat nyt jo kadonneet.
Värjäytin Artemiksessa myös hiukseni, väristä olikin jo juttua täällä.
Hoitolan jälkeen lähdin etsimään lounaspaikkaa. Tai en minä sitä oikeastaan etsinyt, olin Artemislaisten vinkistä päättänyt mennä Café Hoffiin josta saisi keitto- ja salaattilounasta.
Panin merkille, että Hämeenlinnan keskustan kahvilat ovat lähes kaikki sellaisia ei-niin-tunnelmaan panostavia kahvio-tyyppisiä ratkaisuja. Hyvää purtavaa ja erikoiskahveja saa, mutta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikat ovat sellaisia ettei niissä varsinaisesti tee mieli istuskella pidempään. Wetterhoffin talossa sijaitseva Kahvila Hoffi osoittautui oikein viihtyisäksi.
Punajuurisosekeitosta on todettava, että omani oli kyllä parempaa. ;)
Lounaan jälkeen teimme vielä Tanjan ja Siran kanssa linnakävelyn, jonka aikana allekirjoittanut syväjäätyi niin perusteellisesti että elpyi vasta myöhään illalla bussin kipattua neidon takaisin kotikaupunkiinsa. Note to self (muistiinpano itselle?): älä jätä lämpimiä talvikenkiä ja paksuja lapasia kotiin helmikuussa vaikka lämpömittari kuinka näyttäisi lähtiessä plussaa. Torstaina oli pakastunut ratkaisevasti sen verran että vaatetukseni oli auttamatta liian kevyt....
Olipas kyllä mukavaa ja virkistävää käydä Hämeenlinnassa pitkästä aikaa! Hauska katsella kotimaan kaupunkeja vähän niinkuin turistin silmin. Keskustan torialuetta en muista lapsuudestani käytännössä lainkaan, ehkä emme siellä päin mummola-vierailuilla juuri liikkuneetkaan.
Tanjalta sain paljon vinkkejä Hämeenlinnan kesätapahtumista ja saattaapa olla että tapaamme heinäkuussa linnajatsien merkeissä..! :)
Seuraavaksi haluaisin vihdoin ja viimein lähteä käymään Vaasassa. Löytyyköhän sieltä Couchsurfing-sceneä..? :)
Lauantain leikki numero 2 oli old school -- ehm, siis vanhan koulun :) Karkkipäivää.
Joo, mun kädet näkyy nykyään joka meikkikuvassa ^_^
Tein pohjustuksen eilen esitellyillä Natural Coden luomivärikynillä, sävyt vihreä, pinkki ja sininen.
Ängetään saman tien mukaan kaikkia mahdollisia Hemnesin uumenissa lojuvia blogin kautta saatuja testituotteita...
Laatikkoja kaiveltua näppeihin osuivat joskus syksyllä saamani Natural Coden sininen Darling -trio ja Lumenen vihreä Suon Tuoksu -duo.
Kynillä tehty pohjustus. Levitin Pearl Pink'iä myös alaluomelle.
Vedin sisänurkkaan vaaleanvihreää Suon Tuoksu -duosta, luomivakoon Mad Mineralsin pinkkiä Hot Stuff -mineraaliluomiväriä, luomen ulkonurkkaan Natural Code Darling -paletin tummansinistä ja alaluomelle samaisen paletin vaaleansinistä (joka muodosti pinkin pohjan kanssa liilaa).
Alaulkonurkka kaipasi selvästi vielä sähäkämpää violettia detaljia, ja lisäsin sinne Fyrinnaen kimaltavaa Lemmus Sibiricus -sävyä. Sisänurkkaan vielä valopilkahdus Pure Luxen White Diamondsilla.
Mitäs vielä...?
Joo, näitäkään en ole vielä korkannut! Lumenelta saamani Raspberry Color Tips -värimaskarat sävyissä liila ja pinkki. Liilaa yläripsiin ja pinkkiä alaripsiin.
No, tällainen pläjäys siitä tuli.
Hmmm.
Ensin oli hauskaa mutta ei sittenkään oikein sytytä.
Eilen olin toista mieltä, mutta kyllä mä tykkään metalliversiosta enemmän. On kiva haastaa itseään yhdistämään kaikenlaisia värejä, mutta näin kirjavat meikit on lopulta vain juurikin tällaisiin leikkihetkiin...
Pitkästä aikaa tuli olo että hei, näillä haluan vähän leikkiä!
Sain Lumenelta Natural Coden uusia voidemaisia luomivärikyniä. Jotenkin niitä katsellessa päässä klikkasi pitkästä aikaa sellainen vanha kunnon Karkkipäivä-fiilis. Nyt ei kun sotkemaan luomiin!
Kyniä on kuusi sävyä: Pearl Copper, Pearl Green, Pearl Ivory (joka tosin minun mielestäni on enemmänkin kulta kuin norsunluu), Pearl Pink, Pearl Taupe ja Pearl Blue.
Nimistä saattaa joku ehkä keksiäkin, että kyseessä on hyvin helmiäinen koostumus. :)
Tein kynillä kaksi meikkileikkiä, tänään esittelyssä metallinen Meikki # 1.
Pohjustus Natural Coden kynillä:
Vedin sävyt luomelle aika suurpiirteisesti, pohjustusta ei tarvitse häivyttää erityisen huolellisesti kun sävyt jäävät puuteriluomivärin alle. Natural Coden voidemaiset kynät eivät tunnu olevan rasvaisimmasta päästä ja jälki kuivuu aika nopeasti.
Levitin NC-pohjustuksen päälle MACilta saamaani Mineralize-luomiväriä sävyssä Captivating sekä kolmea sävyä Viva La Divan Nudie -paletista.
.
Levitin MACin Captivating -duon vaaleaa kultaa koko luomelle ja tummempaa kultaa luomivakoon ja ulkonurkkaan. Yhdessä alla kuultavien Natural Code -sävyjen kanssa kokonaisuudesta tuli kultainen mutta kuitenkin eloisa hienovaraisesti vaihtuvilla nyansseilla persikkaisesta kullasta vihertävään kultaan.
Rajasin yläluomen ulkonurkan Natural Coden Pearl Taupe -kynällä ja alaluomen Pearl Copper -kynällä (hups, se unohtui mainita meikkikuvassa). Levitin yläluomen rajauksen päälle Nudien sävyä 2 ja alaluomen rajauksen päälle Nudien sävyä 1. Lisäsin luomivaon sisäkaareen kuparikultaisen häivähdyksen Nudien sävyllä 3.
Meikki on niin hohtava että näyttää lähes kostealta.
Tykkäättekö te kauttaaltaan metallisesta meikistä vai onko se turhankin "bling"? Itse tykkään että metalliset sävyt ovat hurjan helppoja, kun ne häivyttyvät käytännössä itsestään eikä meikkiin jää selkeitä rajoja. Jos minun täytyy tehdä näyttävä juhlameikki eikä aikaa viimeistelyyn ole paljon, valitsen voimakkaasti helmiäiset sävyt niin kiireessä häivytetyt varjostukset eivät paljastu yhtä pahasti kuin mattaiset. ;)
