Vichy Dermablend -testi numero 2: peiteaine ja tummat silmänaluset. Minun kohdallani voidaan puhua myös kirjavista silmänalusista.

Olen saanut testiin Vichyn Dermablend-tuotteita osana Indiedaysin ja Vichyn tulevaa kampanjaa, mutta esittelen näitä jo ennen varsinaista kamppista koska kiinnostusta varmasti piisaa - niin teidän kuin minunkin puolelta :) (Oooo - kaupallista :D)

Corrective Stick -peitepuikon pitäisi käsittääkseni olla sarjan peittävin tuote. Se lupaa veden- ja hankauksenkestävyyttä, tahraamattomuutta ja 16 tunnin pysyvyyttä iholla.

Sävyjä on kolme, joista numerot 25 Nude ja 35 Sand ovat tällä hetkellä varastolta lopussa ja sain paketissa vain vaaleimman sävyn 15 Opal.

Opal-peiteväri on yllättävän tumma (katso swatch-kuva postauksen lopussa). Se on aivan eri sävyinen kuin meikkivoiteen sävy Opal. Eli vaaleimman Vichy Dermablend -meikkivoiteen käyttäjä ei löydä sopivaa sävyä peiteväreistä.

Minun iholleni Opal sopi. (Kai se on vain hyväksyttävä että en enää ole yhtä kalpea kuin nuorempana :))

Silmänaluseni luonnontilassa.

Silmänaluset Dermablend Corrective Stickillä käsiteltynä.

Joo-o, peittää kyllä oikein kiitettävästi. Alla oleva lähikuva oikeasta silmästä on vielä havainnollisempi. Tämä aamu sopi loistavasti peiteaineen testaukseen kun silmänalusiholleni sattui vielä ilmestymään tuollainen punainen verenpurkaumapiste. (Noita tulee aina välillä ja häviävät sitten parissa päivässä.)

Aika mieletöntä että tuo punainen piste vain katosi! Näyttää melkein photoshopatulta (minun mielestäni), mutta olen kajonnut kuvaan ainoastaan poistamalla silmänvalkuaisesta verisuonia (koska ne nyt vaan on niin ällöjä!)

Peiteaineen koostumus on hyvin pehmeä ja jopa rasvaisen tuntuinen. No, siinä onkin ykkösenä parafiiniöljyä eli ei ihmekään. :) Ja puikko muuten lupaa myös kosteutusta.

Sanoisin, että peruspeittokyky yhdellä kerroksella on samaa luokkaa suosikkini Estee Lauderin Double Wear -peiteaineen kanssa, mutta Dermablend on koostumuksensa puolesta helpommin kerrostettava, jolloin tuloksena on voimakkaampi peitto. Lauder kuivuu iholle niin nopeasti ja on koostumukseltaan niin kuivaa, ettei kerrostaminen oikein toimi. Dermablendiä oli helppo taputella useampi kerros esimerkiksi tuon punaisen pisteen kohdalle ilman että jälki yhtään kökkööntyi tai "pakkeloitui".

MUTTA. Rasvaisen koostumuksen vuoksi Dermablend luonnollisestikin myös kasaantuu helpommin juonteisiin kuin kuivemman koostumuksen peiteaine. Levitin aineen kaksi tuntia sitten, ja oikean silmän alla on jo havaittavissa viiruuntumista. Ilmiötä voi yrittää estää kevyellä puuteroinnilla. Dermablendillä on tarkoitukseen läpinäkyvä irtopuuteri. Seuraavalla testikerralla kokeilen kiinnittää stickin sillä.

Tässä vielä sävyvertailua. Huomaatte, miten punainen ja tumma peitepuikon sävy on samannimiseen meikkivoiteen sävyyn verrattuna. Edellisessä Dermablend-postauksessani eräs lukija kysyi, onko meikkivoide Opal luonnossa kovin kellertävä. Minusta ei lainkaan, enemmänkin neutraali beige.

Sain muuten vihdoin eilen illalla tehtyä valinnan Dermablend-meikkimallihakemusten joukosta. Hakemuksia oli tullut runsaasti, kiitoksia kaikille teille kiinnostuneille ja rohkeille jotka olitte valmiita antamaan kasvonne käyttööni. :)

Koska hakemuksia oli todella paljon ja joukossa monia erilaisia ihotapauksia syntymämerkeistä arpiin ja palovammoihin, päädyin valitsemaan useamman mallin. On vain jotenkin niin kiinnostavaa kun en ole ikinä päässyt meikkaamaan ketään näin peittävillä tuotteilla..!

Opin tästä varmaan paljon itsekin, kiitos siis vielä kerran kaikille hakijoille ja innolla odottelen maaliskuun meikkaussessioita! :)

Juttelin tässä juuri Indiedaysin päätoimittajan kanssa. Keskustelun aikana esiin nousi fakta, joka sai minut todellakin hätkähtämään.

Tiedättekö mitä? Karkkipäivä on Indiedaysin kaupallisin blogi! Olin lentää perseelleni. Täh? Minäkö? Älkää viitsikö..!

Kirjoitan paljon tuotteista, totta kai, mutta termi ’kaupallinen’ ei kuulu määritteisiin jotka itse ensimmäisenä liittäisin blogiini. Jostain syystä ilmaisulla on mielessäni vähemmän myönteinen kaiku. Liitän sen kritiikittömyyteen ja itsetarkoitukselliseen ostotarpeiden luomiseen tai kuluttamisessa kannustamiseen.

Mutta ’blogin kaupallisuus’ tilastollisena faktana on yksinkertaisesti sitä, että blogissa on esillä bloggaajalle PR-tarkoituksessa lähetettyä materiaalia tai hänelle samaisessa tarkoituksessa tarjottuja palveluita. Materiaalin tarjoajan motiivina on luonnollisestikin saada tuotteelle näkyvyyttä = mainostaa. On toissijainen seikka, minkä tyylistä tai henkistä tuotteen esilläolo on. Näkyvyys on aina mainosta. Huonokin näkyvyys on mainosta.

Olen suhteellisen vähän mukana missään Indiedaysin yhteistyökampanjoissa enkä käytännössä koskaan käy bloggaajille järjestetyissä PR-tilaisuuksissa. Mutta vastaanotan runsaasti tuotteita ja kirjoitan niistä. Tottahan on, että blogini normaaliarjessa on harvoin viikkoa, jolloin en esittelisi jotain minulle PR-mielessä lähetettyä kosmetiikkatuotetta. Juuri tämä tekee blogistani tilastollisesti kaupallisen.

Auts. Kuulostaa jotenkin pahalta.

Muut Indiedays-bloggaajat vastaanottavat epäilemättä vähintään yhtä paljon PR-materiaalia kuin minä ja osa juhlii sponssatuisssa pippaloissa harva se kuukausi. - Miksi siis Karkkipäivä olisi kaupallisin?

Koska kirjoitan kosmetiikkablogia. Rönsyilyistään huolimatta Karkkipäivä on kuitenkin sydämeltään kosmetiikkablogi, ja oman elämäni sijaan esittelen pääsääntöisesti putelien elämää.

Seuraavan voitte joko kumota tai vahvistaa:

Kauneusblogien lukijat odottavat saavansa lukea tuotearvosteluja. Ja mielellään mahdollisimman tiheästi, ei kerran neljässä kuukaudessa kun bloggaajan putsari on loppunut ja hän ostaa uuden. Mitä useammin ja monipuolisemmin tuotearvosteluja = sitä parempi.

Vai onko? Kuulisin mielelläni kannanoton. :)

Haluaisinko itse vaihtaa ihonhoitotuotteitani joka toinen viikko? Itse asiassa en. Kokeilla jotain uutuutta parin kuukauden välein? Joo, kuulostaa paremmalta.

Tietyllä tapaa kaupallisuuteni johtuukin siis… siitä mitä arvelen teidän lukijoiden odottavan ja toivovan. - ”Hei Sanni, haluaisitko kokeilla Mádaran uutta päivävoidetta?” – Hmmm, no kaapissahan on kolme lempparivoidettani vielä kesken… Mutta joku lukijani on ehkä kiinnostunut kuulemaan mitä tykkään Mádaran koostumuksesta. ”Okei, laita tulemaan!”

Eikö ole muuten kiinnostavaa, että JOS esittelemäni tuote/palvelu/asia on itse kustantamani, sitä ei lasketa sanan varsinaisessa merkityksessä mainostamiseksi? Vaikka totta kai se käytännössä on sitä, ihan yhtä lailla. Kuten yllä tuli todettua, kaikki näkyvyys on omalla tavallaan mainosta. Jos jokainen esittelemäni tuote olisi itse hankkimani, loisin potentiaalista ostohalua ihan samalla lailla kuin jos tuote ei olisi itse ostamani. Mutta tällöin Karkkipäivä ei olisi ”Indiedaysin kaupallisin blogi.” Hassua.

Eihän bloggaaja itse asiassa voi kirjoittaa mistään materialistisesta asiasta tai konkreettisesta kohteesta tai palvelusta ilman, että hän samalla tuo asialle näkyvyyttä. ”Kävin eilen Hesessä, olipa hyvä hamppari” = bling! Mainos Heselle. ”Oi kun tekisi mieli lähteä kesällä Kyprokselle.” = ding! Mainos Kyprokselle.

Pysyäkseen ei-kaupallisena bloggaaja voisi loppupeleissä kirjoittaa vain abstrakteista asioista, ei-nimetyistä kohteista tai tuotteista yleisellä, ei-merkkispesifioidulla tasolla. Blogeissa jaettaisiin ajatuksia kirjoittajan lempiväreistä, pohdintoja lomailusta ”jossain trooppisilla seuduilla”,  harmittelua siitä kun ”kaikki ripsarit” leviävät ja fiilistelyä vauvan ensiaskelista. Mukavia asioita nuokin, joista on kiinnostavaa lukea. Mutta blogien viehätys piilee myös - ja ehkäpä ennen kaikkea - vertaisarvioissa ja -kokemuksissa. Lukija haluaa tietää, mitkä ripsarit bloggaajalla leviävät ja mitkä eivät. Vauvablogin lukija haluaa kuulla, minkä merkkiset vaunut ovat bloggaajasta parhaat. Reissublogin lukija kuulee mielellään, mitä ravintolaa bloggaaja Pariisissa suosittelee.

Juuri näistä syistä blogeista on tullut niin suunnattoman suosittuja. Kiinnostava, viihdyttävä teksti = hyvä juttu. Mukana konkreettisia vinkkejä = vielä parempi. Näistä aineksista on blogit tehty.

Haluankin nyt kysyä teiltä, miten kaupallisena te olette Karkkipäivän kokeneet? Onko kaupallisuus blogeissa pahasta? Olisivatko tuote-esittelyni mieluisampia, jos olisin itse ostanut kaikki tuotteet?

Mielipidettänihän ei kukaan kuitenkaan voi ostaa.

Sain Weledalta yhteydenoton. Haluaisinko arpoa lukijoilleni ihania vartaloöljyjä? No totta maar! En kai minä nyt lukijoilta tällaista mahdollisuutta evää..! :)

Weledalla on valikoimassaan kahdeksan erilaista vartaloöljyä, ja saan arpoa yhden kappaleen jokaista.

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttilaatikossa minkä öljyn haluaisit voittaa. :)

Öljyt on jaoteltu sen mukaan sopivatko ne ihanteellisimmin ihon kosteutukseen vai hierontaan, vaikka kaikki öljyistä sopivat periaatteessa kumpaankin tarkoitukseen. Jokaisessa on erilainen öljypohja ja aitoja eteerisiä öljyjä.

KOSTEUTUKSEEN

Granaattiomena – kuivan ja ikääntyneen ihon ravitsemiseen. Uudistaa, kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sisältää jojobaöljyä, seesaminsiemenöljyä, auringonkukan siemenöljyä, vehnänalkioöljyä, makadamian siemenöljyä sekä hirssiuutetta ja granaattiomenan siemenöljyä.

Tätä voi kuulemma käyttää myös ruoanlaitossa, esimerkiksi raakaruokakakuissa (!).

Tyrni – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen (vaikka toki öljyt sopivat aina parhaiten kuivalle iholle). C-vitamiinirikas koostumus tuo antioksidanttista suojaa. Sisältää seesaminsiemenöljyä, tyrniöljyä ja eteerisiä öljyjä.

Ruusu – kaikkien ihotyyppien kosteutukseen. Mieto ruusun tuoksu vaikuttaa rauhoittavasti ja tasapainottavasti kehoon ja mieleen. Sisältää jojobaöljyä, manteliöljyä ja villiruusun siemenöljyä.

Sitrus – kevyin öljyistä, tämä on ainoa Weledan öljyistä jonka inci sisältää myös alkoholia --> tuote jättää iholle vähemmän rasvaisen tunnun. Virkistää ja sopii myös hierontaan. Sisältää manteliöljyä, alkoholia ja sitruunankuoriöljyä.

HIERONTAAN

Laventeli – rentouttava hierontaöljy kehon ja mielen rauhoitukseen. Sisältää manteliöljyä, seesaminsiemenöljyä ja laventeliöljyä.

Arnikki – lämmittävä hierontaöljy, sopii käytettäväksi erityisen hyvin ennen ja jälkeen urheilun. Arnikkiuute lämmittää ja vilkastuttaa pintaverenkiertoa. Sisältää auringonkukkaöljyä, oliiviöljyä, arnikkiuutetta ja koivunlehtiuutetta.

Kehäkukka – hierontaöljy herkälle iholle. Mieto koostumus sisältää auringonkukan siemenöljyä, koivunlehtiuutetta, kehäkukkauutetta ja kamomillauutetta. Kehäkukka tunnetaan rauhoittavasta vaikutuksestaan.

SELLULIITIN HOITOON

Koivu – Weledan palkituin vartaloöljy, ja tätä näkee aina naistenlehtien "Parhaat selluliittituotteet" -listoilla. Lupaa näkyviä tuloksia kuukaudessa kahdesti päivässä käytettynä. Sisältää aprikoosinkiviöljyä, jojobaöljyä ja vehnänalkioöljyä sekä koivunlehti-, rautamyrtti- ja rosmariiniuutteita.

Minulle Weledan öljyistä entuudestaan tuttuja ovat Koivu- ja Tyrniöljy. Koivutöljyä testasin pienen 5 millin pullon joten sen vaikutuksista selluliittiin en osaa sanoa mitään, mutta koostumus on kyllä miellyttävämpi ja ainakin ihan erilainen kuin perinteisissä kofeiiniin luottavissa selluliittituotteissa. Tyrniöljy oli aivan ihanan tuoksuista mutta minun iholleni liian täyteläistä.

Nyt saan testiin Granaattiomenaöljyn jota aion kokeilla ruoanlaitossa. :) Kerron sitten maistuiko esim. salaatti ihan eteerisiltä öljyiltä... Vai maistuuko ne ylipäänsä miltään...? Nehän ovat haihtuvia öljyjä...

.

Mitenkäs te, tuleeko käytettyä paljon öljyjä kauneudenhoidossa? Tuntuu, että öljyt ovat edelleen täällä Suomessa vähän "vaikea" kosmetiikan tuotealue, itse ainakin koin myyjän työssäni haastavaksi saada asiakkaita - siis niitä kuivaihoisiakin - ymmärtämään aitojen kasviöljyjen merkityksen ja hyödyt ihonhoidossa.

Osallistumisaikaa arvontaan on 28.2. saakka.