Tänä aamuna mietin; kirjoitanko ylellisestä vartalovoiteesta vai pizzasta..? Alanko kohta menettää lukijoita kun kirjoitan niin paljon ruoasta..?
Pizza voitti! :) Blogit ovat sitä varten että niissä intoillaan juuri siitä mikä kirjoittajaa eniten innostuttaa, eikö niin? Anteeksi Silkki Body Cream, tällä kertaa jäit toiseksi. (Miksi mä edes perustelen tätä itselleni..?) Oikeastaan postaan nykyään niin paljon tiheämmin kuin aiempina vuosina, että ruokajutut eivät itse asiassa edes vie kauneusjuttujen tilaa, vaan ovat tulleet lisäksi.
Mutta mitäs sitä näitä perustelemaan, tein toissapäivänä varmaan elämäni parasta pizzaa ja haluan kirjoittaa siitä! :)
Olin jo kirjoittamassa tuohon kuvaan 'White Pizza', kunnes Crea-keskustelun skarppaamana vaihdoin valkoiseksi. ;) Mutta olisikohan pizzakin pitänyt kirjoittaa 'pitsa'...?
Valkoinen pizza on pizza, jossa ei ole tomaattikastiketta. Käsittääkseni ainakin Italiassa tarjoillaan myös sellaista versiota, jossa on hapankerma (?)-pohjainen valkoinen kastike.
Minulle pizzaan on aina kuulunut tomaattikastike, enkä ole koskaan edes uteliaisuuttani kokeillut jättää sitä pois. Sehän tekee pizzasta pizzan!
Löysin kuitenkin eräästä kasvisruokakirjasta joku aika sitten niin herkullisen näköisen kuvan (ja reseptin) valkoisesta pizzasta, että pakkohan sitä oli kokeilla.
.
Pohjan tein vhh-pizzan suosikkireseptilläni jonka jauhosekoitusta tuli jälleen tuunattua jotta saisin pohjasta vaaleamman.
Ohje (yhdelle hengelle):
2 kananmunaa
vajaa desi juustoraastetta
10 g vehnäleseitä (4 rkl)
10 g Bake Pro -heraproteiinijauhetta (vajaa 2 rkl)
5 g mantelijauhoa (1 rkl)
5 g kookosjauhoa (vajaa 1 rkl)
1 tl psylliumia
1 tl leivinjauhetta
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Munat + juustoraaste yhteen. Kuivat aineet yhteen. Yhdistä. Levitä uunipellille niin ohuelti kuin saat. (Taikina on tahmeaa mönjää, ei sitkoista, käsin leivottavaa taikinaa.) Esipaista 10 minuuttia ja lisää täytteet. Paista kunnes juusto on sulanut.
Mutta tämä postaus ei sinällään ole mikään "vhh-postaus" vaan kehotan teitä kokeilemaan näitä täytteitä, sillä juuri niissä on tietysti pizzan juju!
Täyte:
Oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
Rosmariinia (kuivattua tai tuoretta)
Latva-artisokan sydämiä
Aurinkokuivattua tomaattia
Oliiveja
Pehmeää vuohenjuustoa
Mietoa juustoraastetta
Jos teet normaalin vehnäpohjan, sivele oliiviöljy paistamattomalle pohjalle ja ripottele päälle rosmariini ja murskattu valkosipuli. Paista 3-4 minuuttia ja lisää loput täytteet vasta sitten (alkuperäisessä ohjeessa lukee näin).
Jos teet vhh-pohjan, sivele oliiviöljy ja lisää kaikki täytteet vasta esipaistetun pohjan päälle. (Oliiviöljyä on vaikea sivellä siististi raa'an vhh-pohjan päälle :))
En tiedä vaikuttiko uusi jauhokombo vai pelkästään se, että pizzaan ei tullut tomaattikastiketta (joka tietysti lisää pintaan kosteutta), mutta pizzasta tuli ennenkokemattoman rapea!
Eikä tämä todellakaan kaivannut yhtään tomaattikastiketta! Aivan eri makuinen pizza kuin normaalit perusviritykseni raskain tonnikala-katkarapu-paprika-täyttein. Otin yhden haukun ja jäin vain hymistelemään silmät ummessa.... Onko se rosmariini vai oliiviöljy vai kaikkien täytteiden yhteismaku joka tekee tästä niin... erilaisen...?
Suosittelen kokeilemaan!
Yhdet lähtee hiihtolomalla Alpeille, toiset Leville, jotkut Kanarialle.
Minulla ei ole hiihtolomaa, mutta tää lähtee "äkkilähdöllä" Hämeenlinnaan! :)
Olen jo pitkään halunnut tehdä pienen nostalgiareissun tuohon sympaattiseen kaupunkiin jossa olen viettänyt niin monta muistojen kultaamaa lapsuuden kesää. Mummoni asui siellä, ja meillä oli mökki Hattulassa.
Nyt en ole käynyt kaupungissa vuosiin. Aina kun ajamme siitä ohi, katson linnan siluettia haikeana. Hämeenlinna....
Viikonloppuna katselin kalenteriani. Onpas tyhjää tällä viikolla. Ja olen yksin kotona koko viikon. Ja onpas VR:llä kivoja vitosen lipputarjouksia.... No mutta! Minähän lähden minivierailulle Hämeenlinnaan!
Tuumasta toimeen ja etsimään majoitusta. Katselin hotelleja, mutta Suomen majoituspalvelujen hintataso on.... nohh, masentava. Yhden yön halvimmalla tarjoushinnalla saan neljä yötä Kreikasta. Mieluummin käytän saman rahan johonkin muuhun elämykseen.... kuten hyvään ravintolaan tai vaikka perskeles kampaajalla käyntiin! :)
Vuorokautta myöhemmin minulla oli Hämeenlinnasta Couchsurfing-emäntä. :)
Huomenna lähden fiilistelemään mummoni kaupunkia. Käyn mummon vanhalla talolla, ehkäpä hautausmaalla (vaikka pelkäänpä etten löydä mummin hautaa näin monen vuoden jälkeen), palauttelen mieleen keskustan maisemia, käyn tietysti klassisella linnavierailulla, syön hyvin... Varasinpa saman tien itselleni ajan myös paikalliseen kauneushoitolaan. Milloin olen viimeksi suonut itselleni kauneudellisen hemmotteluhetken? Valitan aina, etten koskaan käy kosmetologilla. Nytpäs menen! :) Kaikki eivät pääse pakoon tätä säälittävän harmaata talvenretaletta Sveitsiin tai edes Lappiin, mutta minä voin hemmotella itseäni vaikka sitten Hämeenlinnassa. ^_^ <3
Hei - jos blogia lukee joku h-linnalainen, niin aamiaispaikkavinkkejä otetaan vastaan! Olin jo ajatellut meneväni aamiaiselle hotelli Emiliaan, mutta siellä on aamiaista vain yhdeksään saakka. Huominen lounaspaikkakin on vielä hakusessa. :)
Dr. Bronner's Magic Soap.
"18 käyttötapaa."
Voit pestä tällä...
Kasvosi
Kroppasi
Hiuksesi
Hampaasi
Koirasi
Pyykkisi
Astiasi
Autosi
Vessasi
jne.
Ilmeisesti kaiken.
Sain pienen pullon tätä "maagista saippuaa" Dr. Bronnerin PR:ltä viime syksynä. Saippuaa on sekä kiinteänä että nestemäisenä. Ja hei - vihdoin sain selkeän selityksen sille, miten nestemäinen ja kiinteä (oikea) saippua eroavat toisistaan. Dr. Bronnerin pullo kertoo minulle, että "Saippua valmistetaan saippuoimalla rasvaa tai öljyä emäksellä" (jes, tämän tiesinkin!) ja että "Emäksenä käytetään joko natriumhydroksidia eli lipeää (kiinteässä saippuassa) tai kaliumhydroksidia (nestemäisessä saippuassa).
No, varmaan saippuoilla on vielä muitakin eroja, mutta ilahduin tuosta emäs-tietoiskusta. :)
Dr. Bronnerin saippua on näitä maailmalla tunnettuja kulttituotteita vuosien takaa. Suomeen nämä ovat rantautuneet vasta viime vuonna - tai silloin ainakin itse bongasin näitä ensimmäisen kerran laivalla. (Korjatkaa jos näitä on ollut meillä jo pidempään.)
Tuotteen pitäisi siis olla esimerkiksi retkeilijän tai reppureissailijan ylin ystävä. Yksi pullo/pala mukaan ja hoidat kaiken mikä täytyy pestä tai puhdistaa.
Minä en ole ihan pyykkiin Bronneria kokeillut, mutta kasvoja, kroppaa, hiuksia ja hampaita olen tällä pessyt.
Kokemuksia:
- Saamani Manteli-Hamppu-saippua tuoksuu ihanalta. Siis aivan ihanalta - suloiselta, jos tuoksusta voi näin sanoa! Tulee mieleen mantelimassa ja leivonnaiset.
- Koostumus on täysin nestemäinen (kuin vettä kaataisi kämmenelle).
- Erittäin riittoisa - muutama pieni pisara muodostaa runsaan ja äärimmäisen pehmeän vaahdon.
- Tuntuu iholla mielettömän hyvältä, liukuu kuin iholla olisi pieniä silkkityynyjä. Mutta...
- ...jälkifiilis on tuttua "saippua-kävi-täällä" -osastoa. Eli hyvin, hyvin nihkeä. Silkkinen tunne loppuu huuhteluun, kun sormet pian lakkaavat liukumasta iholla ja päätyvät hinkkautumaan nahkeaa, nitisevää pintaa pitkin. Tästä en pidä, ja juuri tästä syystä minusta ei koskaan tule saippuan käyttäjää muualle kuin käsiin. On jotenkin hullua, kun tietää, että pesuaine on mitä hellävaraisinta, ja silti se jättää tunteen kuin ihon pinnalta olisi riistetty kaikki kosteus ja suojavaippa. Rasvaa vain päälle nopeasti!
- Pesee hampaat ihan niin kuin hammastahna. Mitä hämmästyin, sillä saippuastahan tietysti puuttuu hammastahnojen tärkein ainesosa eli hankaava mikrosilika. Pidemmässä käytössä hankaavan aineen puuttumisen kenties huomaisi... Suuhun jäi vähän ikävä maku mutta muuten olin positiivisesti yllättynyt hammaspesusta.
Entä hiukset?
Sama überpehmeä vaahto joka kulkee hiuspohjassa niin taivaallisen liukkaasti että alat jo toivoa että täytyyhän tunteen jatkua myös huuhdellessa. Olen pessyt Bronnerilla hiukset nyt kahdesti. Ensimmäisellä kerralla hiuksissa oli esikäsittelynä öljyä, ja vaikka vaahdon pehmeä fiilis katosi saman tien kun avasin hanan ja vesi osui tukkaan, sujui huuhtelu aika mallikkaasti. En laittanut perään etikkahuuhtelua. Hiukset tuntuivat mukavilta - öljyisiltä, kyllä, niinkuin Flow palashampoon ja öljykäsittelyn jälkeenkin, mutta tyvi ihan siedettävältä. Vaikkakaan ei perusteellisen puhtaalta.
Toinen pesukerta. En jälleen käyttänyt etikkahuuhtelua kuvitellen edellisen pesun perusteella, että ehkäpä tämä nestemäinen saippua ei jätäkään hiuksiin samaa lähmää mitä kiinteä.
Väärin. :( Tahma palasi välittömästi. Hiukseni tuntuvat tällä hetkellä kauttaaltaan aivan karmeilta. Niitä harjatessa harjasta oikein pöllyää saippuaisia partikkeleita. Katsoin harjaani ja kauhistuin.
Harja kertoo kaunistelematta mitä hiuksissani on "tapahtunut" viimeisen kuukauden ja saippuaprojektin aikana. Pahoittelen inhorealistisia kuvia.
Tuo lika on ilmestynyt harjaan todellakin saippuatestin aikana. Ihan noin likaiseksi se ei mennyt Kreikan testikaudellakaan. No, nythän tosin olen jatkanut testiä pidempään.
Jos joku väittää, että saippualla saa hiukset puhtaiksi, niin esittelen tämän kuvan.
*
(Minulle on luvattu lähettää Flow Kosmetiikalta vielä rasvoittuville hiuksille tarkoitettu, pesevämpi Teepuu-saippuapala. Suoritan sillä vielä muutaman pesun, ja sitten koitos on ohi.)
*
Dr. Bronnerin ystäviä lukijoiden joukossa? Peseekö joku tällä astiansakin? :)
