Joo. En mä sitten olekaan 80A.

Olitte siis oikeassa.

Kirjoitin syyskuussa rintsikkaostosten vaikeudesta ja sain teiltä paljon kommentteja. Moni teistä sanoi, että käytän todennäköisesti aivan väärää kokoa eikä ympärysmittani voi kuvien perusteella olla 80. Intin vastaan. ”Kun ne kapeammat puristaa.”

Puhuttiin myös rinnakkaiskoko-asiasta, joka on minulle ollut vähän hämärä vaikka yhdet 75B:n liivit on minulle elämäni aikana onnistuneesti myytykin. Olen vain sokeasti takertunut kirjaimiin ja siihen, mitä olen kuvitellut niiden edustavan. A on pieni kuppi. Minulla on pienet rinnat. Käytän siis A:ta.

Lähdin tällä viikolla vihdoin uusille rintsikkaostoksille misteriltä joululahjaksi saadun lahjakortin siivin.

Monttu levähti kun minulle Changessa kiikutettiin sovituskoppiin 65C:n liivit. Olin ihan että ”Et varmaan tarkoittanut ihan C:tä tuoda”, mutta myyjä nyökkäili. ”Sinä olet 65C tai 70C tai 70B” hän sanoi. Liivin mallista ja merkistä riippuen.

Kävi ilmi, ettei Changessa A:n kuppeja juuri olekaan. Sille ei kuulemma ole tarvetta koska heidän liiviensä kuppikoot ovat ylipäänsä pienempiä kuin muissa liikkeissä. (Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun olen Changessa asioinut.)

Hämmentyneenä sovitin 65C:tä vain joutuakseni toteamaan, että helkkari, niiden kuppihan oli ihan minulle sopiva. Pienempikin kuin monissa käyttämissäni 80A:n liiveissä. Ympärysmitasta en ollut myyjän kanssa ihan samaa mieltä. Se puristi ihan vimmatusti.

”Niin pitääkin”, sain kuulla.

Lähdin seuraavaksi Sokokselle. Täällä myyjä otti ympärysmittani kahden puseron päältä ja arvioi minut 70B:ksi. Kun kerroin käyttäneeni koko ikäni 80:n ympärysmittaa hän katsoi minua vähän kummissaan ja naurahti, ”Et sinä kyllä 80 ole missään nimessä.”

Okei, alan luovuttaa.

Sokokselta ei kuitenkaan löytynyt minulle sopivia liivejä. Ei auta vaikka oikea koko on selvillä, istuvien liivien kohdalle osuminen on yhtä haasteellista kuin aina ennenkin. Changestakaan ei löytynyt kuin kahdet liivit jotka istuivat hyvin rinnan kohdalta, mutta jäivät ostamatta kun ympärysmitta suunnilleen ritsahteli tiukkuuttaan eikä liivien koristeellinen tyyli ollut minua.

Sokoksella minulle tuotiin voimakkaasti topattuja ”tyynypanssari”–tyylisiä liivejä vaikka kuinka ohjeistin, että en halua paksuja toppauksia. Monissa liiveistä toppauksia ei voinut edes irrottaa. Ei, en halua ylimääräistä superlon-rintaa omani ympärille.

Myyjän mukaan Calvin Klein olisi heidän merkeistään paras pienirintaiselle, mutta kaikki tarjotuista Calvineista olivat megatopattuja ja kupit liian korkeita minun pikkutisseilleni. Mietin miten myyjällä pysyi pokka kun hän kerta toisensa jälkeen joutui toteamaan, että eihän tuon asiakkaan rintavarustus tosiaan riitä täyttämään mitään heidän liivejään.

Luovutus #2.

Kolmas kohteeni oli pieni liivien erikoisliike. Laitoin uskoni siihen. Merkkejä oli paljon vähemmän kuin isossa tavaratalossa, mutta voisiko täältä kuitenkin löytyä pienipoviselle muutakin kuin tyynyhirvityksiä?

Selitin samat taustatiedot kuin aiemmissa liikkeissä. Täällä myyjä ei mitannut minua lainkaan vaan totesi vain silmäarviolla; ”Olet 75A tai 70B”. Aaa! Vihdoin tuttu A..! Mutta ei, 80 ei ole ympärysmittani.

Ensimmäiset tarjokkaat olivat makuuni jälleen liian pehmustetut. Katsoin myyjään vetoavasti ja sanoin, ”Minä ihan oikeasti haluaisin että rintani saavat näyttää liiveissä juuri niin pieniltä kuin ne ovat .”

Ohut, huomaamaton toppaus on ok, kahden sentin ”kanansiipi” ehdoton ei-ei.

Ja johan alkoi löytyä! Ihmettelin, miten erilaisilta täällä sovitetut liivit tuntuivat. Kyllä merkeillä on hurjasti eroa. 70:n ympärysmitta ei kiristänyt kuin yhden valmistajan liiveissä, muut tuntuivat oikein mukavilta. Toki paljon napakammilta kuin 80, mutta eivät epämukavilta.

Lopulta olin löytänyt niin monet sopivat ja kivat liivit että vinguin miehelleni voisiko lahjakortin alusasu-setin tulkita myös rintsikka-rintsikka-settinä… Luulen, että kuka tahansa äijä haluaa vain mahdollisimman nopeasti ulos naisten alusasuliikkeistä joten mies suostui ja maksoi kiltisti. Hän epäili, että kieltävä vastaus olisi johtanut 40 minuutin lisäsovitteluun sen Kaikkein Parhaimman löytämiseksi… (No, en saanut häneltä synttärilahjaakaan joten tässä tuli nyt sitten joulu ja synttäri hoidettua samalla ;))

.

Mitä opin? Ainakin vihdoin viimein sen, ettei kirjaimeen todellakaan pidä takertua. Minulla on hyvin pienet rinnat, mutta kokoni voi silti olla jopa C. Niin hullua kuin se onkin. Pelkkä kirjain ei kerro mitään kupin koosta. Saman valmistajan 80A voi näyttää minulla liian suurelta 70B:n istuessa kuin valettu.

Kiitokset lukijoilleni, jotka kannustivat minua mittauttamaan itseni ja kääntymään kunnon liiviliikkeen puoleen! Nyt jaan saman toivotuksen eteenpäin muille, joille kirjaimet ja ympärysmitat ovat yhtä lailla olleet epäselviä. Ettei tarvitse 20 vuotta käyttää väärää kokoa niin kuin eräät... ^_^

* * *

Yöllinen P.S. ~ Ihan kamalasti pahoitteluja kun en ole pariin päivään ehtinyt kunnolla vastaamaan kommentteihin enkä itse asiassa edes suorittamaan Weleda-arvontaa tai sopimaan Dermablend-mallien kanssa aikatauluista (terkut siis teillekin ja varmaan olette ihmetelleet kun minusta ei ole kuulunut). Olen ollut tosi kiireinen ja tämäkin päivä meni yhtä tilausjuttua tehdessä.  Lupaan vastailla kommentteihin ja sähköposteihin maanantain aikana...! :) 

Sanoin äsken itselleni:

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen jos pitäisi juuri nyt luetella asioita joista sinulle tulee hyvä mieli? Ihan miettimättä, mitä tulee ensimmäisenä mieleen?

Nämä asiat tulivat mieleen.

Ponini Lehmä Lentää (kyllä, sen nimi on Lehmä Lentää.)

Sisareni Oona - jonka kanssa meillä on muuten sovittu täksi illaksi elämäni ensimmäiset Skype-treffit..! :) Saan kuulla miten pääsykokeet Argentiinassa menivät..! Hui jännää..!

Parsakaali. Rakastan.

Sigur Rosin levy Agaetis byrjun. Mieheni soitti tätä minulle kun olin hänen luonaan ensimmäistä kertaa yökylässä. Siitä on 10 vuotta. Itse asiassa melkein kuukaudelleen. <3

Nassukka.

Kynttilät. Palavat meillä joka päivä lokakuusta huhtikuuhun.

Kreikka.

Juusto.

Pinkki fleece-hupparini. Käytän sitä joka ikinen päivä.

*

Mistä asioista teille tulee hyvä mieli? Mikä tulee ensimmäisenä mieleen? :)

Olen innostunut 20 vuoden kasvissyönnin (lakto-ovo-kala-kasvissyönnin, teille termiin puritaanisesti suhtautuville ;)) jälkeen kokeilemaan uusia proteiinin lähteitä.

(*pakenee kaupallisuutta ruoan maailmaan*)

Seitan ja tempeh ovat varmaankin tuttuja vegaaneille, mutta minä en ollut vielä runsas kuukausi sitten koskaan maistanut kumpaakaan. Ja jälkimmäistä en vieläkään. Itse asiassa kuulin tempehistä ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna. Kuinka moni teistä on joskus syönyt tempehiä?

Minun silmissäni tempeh ansaitsee kyllä luotaantyöntävimmän kasvisproteiinituotteen tittelin. :D Voiko joku kutsua tätä puristetulta papuoksennukselta näyttävää klimppiä ruokahalua herättävän näköiseksi..?

Wikipedian mukaan:

Mötkäle on odotellut jääkaapissa jo toista viikkoa että keksisin miten sitä valmistaisin. Tai joo, sehän käsittääkseni kypsennetään paistamalla, mutta ilmeisesti marinointi on hyvinkin kannattavaa tempehin erikoisen ominaismaun takia.

Sattuuko kellään olemaan jotain suosikkireseptiä tempehin valmistukseen? Ajattelin, että ehkäpä vain heitän sitä johonkin tomaattipohjaiseen mössöön. Chiliä sekaan jos tempe osoittautuu pahan makuiseksi :)

Seitan-valmisteista olen tykännyt kovastikin. Kivaa saada vaihtelua soijanakeille - seitan-nakit ovat tiiviimpiä ja "lihaisampia". Saisikohan niillä huijattua lihansyöjääkin...? Täytyy ehkä joskus kokeilla valmistaa seitania itse. Olen vain niin huono tuossa maustamisessa, ja sehän on seitanissa kaiken a ja o.

Miksihän seitan ei koskaan ole Suomessa noussut samalla lailla "mainstream"-lihankorvikkeeksi kuin soija? USAssa seitan on ymmärtääkseni yhtä yleistä kuin soijatuotteet ja sitä löytyy markettien pakastealtaista. Meiltä sitä saa vain erikoisliikkeistä. Ehkä Suomessa ollaan gluteeniherkempiä ja kasvissyöjät siksi suosivat soijaa...?

Mitä kasvisproteiinia te Karkkipäivän kasvissyöjälukijat suositte?

* * *

P.S. Vaikka tuotearvostelujeni tuoma tilastollinen kaupallisuus ei teitä näytä kommenttien perusteella haittaavan, kaupallisuus-keskustelu masensi minua hiukan...

Vaikka itsekin kirjoitin, että ihan minkä tahansa asian blogissa voi nähdä kaupallisena, tulin jotenkin odottamattoman surulliseksi luettuani muutaman kommentin matkapostauksistani. Muutama lukija kirjoitti viime viikkoisen Hämeenlinna-vierailuni herättäneen heissä kaupallisen fiiliksen ja epäilykset ilmaiseksi saaduista palveluista. Minun oli vain todettava itselleni, "Ihan kamalaa". :( Hämeenlinna-ressu. Eikö kaupungista voi haluta kirjoittaa vilpittömästi..?

Ilmeisesti haluni lähteä Hämeenlinnan kaltaiseen paikkaan ja vielä maksaa hyvästä ravintolasta ja kauneushoitolavierailusta on niin omituinen kokonaisuus, että se herättää välittömästi epäilyt sponsoroinnista. "Miksi tuo nyt yhtäkkiä lähtis jonnekin pikkukylään ja esittelisi sitten ravintolat ja hoitolat blogissaan..? Sille on tarjottu ne tietty...!"

Minusta oli itsestäni hurjan hauskaa lähteä Hämeenlinnaan ja kertoa, mitä kaikkea tavallisessa pienessä ei-turistillisessa suomalaisessa pikkukaupungissa voi tehdä kahtena helmikuisena päivänä. Matkahuolto ei tarjonnut minulle lippuja, en saanut ruokaa ilmaiseksi ravintoloissa ja maksoin kauneushoitola-vierailustani enemmän kuin mitä tämän kuun aikana on mennyt ruokabudjettiin. Paketoin kokonaisuuden postaukseksi, joka aivan epäilemättä on mainosta Hämeenlinnalle. Ja saa ollakin, Hämeenlinna on minulle rakas paikka! Mutta tulin surulliseksi ajatuksesta siitä, että kun bloggaajana kirjoitan tällaista, motivaatioksi epäilläänkin ilmaisuutta. "Pyysi varmaan että saako ruoat ilmaiseksi niin kirjoittaa paikasta"...

Tuli pelko, että mitä tahansa kirjoitankin, joku on aina arvuuttelemassa motiivejani ja miettimässä, josko tämäkin on joku blogin kautta saatu etu. :(

Ja ei, seitania ja tempehiä ei ole lahjoitettu minulle blogin kautta.