Olen tehnyt paluun painoharjoittelun pariin. Ja lihassärky on sen mukainen.
Aiheena siis liikuntakuulumiset vol. 2.
Miten on sujunut edellisen päivityksen jälkeen? Olen...
* Käynyt ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla - ja jäänyt tunneille :)
* Käynyt testaamassa Grit Strength -tunnin - ja läkähtynyt
* Käynyt Bodypump-tunneilla - ja todennut että askelkyykyt on samanlaista kuolemaa kuin aina ennenkin
* Käynyt treenitreffeillä kavereiden kanssa saadakseni heiltä inspiraatiota ja myönteisiä ajatuksia
* Yrittänyt löytää tsemppiä haastattelemalla terveyspedagogia
* ..ja palannut tällä viikolla vihdoin salitreenaamaan
KAHVAKUULA - tykkään..! Tämä on jumppa minunlaisilleni! :) Nopea (treeni 30 min), helpot ja tehokkaan tuntuiset liikkeet. Salitreeniin verrattuna on mukavaa vaihtelua kun syke nousee. Kahvakuula tuli ja jäi.
- Mutta ei, en minä tästäkään mitään endorfiinipöllyjä saa. Tunneille ei kuitenkaan ole yhtään vastenmielistä mennä. Treenin jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo.
GRIT STRENGTH - Tästäkin voisin tykätä. Kuten "kahvis", tämäkin on 30-minuuttinen, helppo ja tehokas treeni. Mutta Gritissä mennään paljon kuulaa korkeammilla sykkeillä. Olo oli puolituntisen jälkeen kuin olisi ollut jossain armeijan alokasleirillä. :D Voisin käydä Gritissä silloin tällöin, mutta minun salillani näitä on vain iltaisin - ja minulla päiväjäsenyys. (Pyysin luvan päästä kerran testaamaan uteliaisuudesta.)
BODYPUMP - Vanha tuttu neljän vuoden takaa. Vähän jännitti mennä tunnille pitkän tauon jälkeen mutta kropan motorinen muisti toimi ja liikkeet palautuivat heti mieleen. Ja helppojahan ne ovat joka tapauksessa. Pumppi on ihan kivaa, vaikka askelkyykkyä en pysty ikimaailmassa tekemään niin pitkinä sarjoina.
Mutta tiedättekö mikä noille jumpille on yhteistä tehokkuudestaan huolimatta? En tunne seuraavana päivänä että olisin treenannut. Minä tykkään että kropassa tuntuu että on liikkunut. Ilmeisesti pitäisi nostaa painoja - mutta painavammalla ei taas jaksaisi tehdä kyseisten tuntien vaatimia pitkiä sarjoja.
Jututin Maarianhaminan salillani Avanciassa työskentelevää terveyspedagogia ja personal traineria Emelie Westerlundia.
"Emelie, kerro mulle, onko mahdollista että joku ihminen on oikeasti immuuni liikunnan ilolle?"
Kysymykseni on niin outo että Emelietä alkaa naurattaa. Selitän, että olen käynyt salilla 9 vuotta tuntematta mitään suurempaa riemua tai liikunnan koukuttavuutta. Emelie toteaa, että endorfiinit purskahtelevat lähinnä pulssia nostattavan liikuntaharjoituksen yhteydessä, rautaa pumpatessa sitä kokee vähemmän. Hmm. En ole tuntenut iloa crossarissakaan vaikka varmasti syke nousee.... Ei, taidan oikeasti olla harvinaisen vaikea tapaus. :D
"No mitä mä voisin tehdä että saan entisen fiiliksen takaisin ja treeni alkaisi taas luistaa? Vaihdan lajia? Muutan ruokavaliota? Jatkan taukoa?"
Emelien mielestä tauko ei ole ratkaisu eikä välttämättä lajin vaihtokaan. Hän sanoo, että tuskin olisin jaksanut painoharjoittelua yhdeksän vuotta jos se oikeasti olisi minulle täysin väärä laji. "Vaikka treeni kuinka tökkisi, en neuvo jäämään kotiin. Tee treeni pienemmällä teholla; pudota painoja ja tee vähemmän toistoja."
"Ja vaihda hyvä ihminen ohjelmaa jos se viimeisin ei tunnu kivalta." (Aivan. Sangen itsestäänselvä neuvo, jonka osa teistäkin antoi kun kerroin *itutuksestani.)
Ruokavalioasioiden kohdalla Emelie huokaa syvään. Hän kuuluu oman pt:ni tavoin siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen kannattaa löytää omaan elämäntyyliin sopiva tapa syödä, eikä kuvitella jonkun ulkopuolisen osaavan sanoa millä pöperöillä voit paremmin. Tietenkin on itsestäänselviä seikkoja kuten karkin ja pullamössöruoan epäedullisuus terveydelle, mutta Emelien mielestä ei ole mitään "tämä-ruokavalio-sopii-ja-tämä-taas-ei-liikunnan-harrastajalle" -sabluunoita.
Yritän kuitenkin saada Emeliestä puristettua kannanottoa siihen, että vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi epäedullisesti liikunnassa jaksamiseen, mutta Emelie puistelee päätään. "Niin ei vain voi sanoa." Emelien mielestä on pääasia, että ylipäänsä syö ja pitää huolen energiansaannista ennen ja jälkeen urheilun. Tietysti on suotavaa, että nautittu ravinto olisi mahdollisimman luonnollista ja vähän käsiteltyä, muu on toissijaista. "Ei ole olemassa mitään yleispätevää tapaa syödä, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella".
Kerron Emelielle, että olen tykästynyt kahvakuulaan ja mietin myös jonkun toisen ryhmäliikuntatunnin lisäämistä liikunta"lukkariini". Kysyn, miten saisin treenit mahtumaan viikkoon kun kuitenkin haluaisin edelleen jatkaa myös painoharjoittelua, mutta en ole valmis lisäämään liikuntakertoja yli neljään viikossa. Emelie ehdottaa, että kävisin yhtenä päivänä ryhmäliikunnassa, tekisin kahtena päivänä salitreenin ja yhdistäisin neljäntenä päivänä lyhyemmän ryhmäliikuntatunnin lyhennettyyn painoharjoittelutreeniin.
Ideaa...
Nyt, kuuden viikon tauon jälkeen, palasin siis painojen pariin. Kaivoin esiin kahden vuoden takaisen ohjelman josta tykkäsin. Ei vituttanut. (Miten minusta tuntuu niin vaikealta kirjoittaa blogiin kirosanaa vaikka todellisuudessa käytän aika paljonkin voimasanoja... :D)
Lihakset on kipeinä joka puolelta.
Jess. Se on hyvä tunne.
Hei te alkoholin karttajat! Ja nyt ei siis puhuta mojitoista ja viinilasillisista! ;)
Aamuisen postauksen jälkeen jäin jälleen pohtimaan tätä "alkoholi kosmetiikassa" -asiaa. Ja sitten tuli se hetki aamusta kun laitetaan Päivän Tuoksu. Hajuvesipullo pysähtyi käteeni. Niin.....! Hajuvedet...!
Monet siis välttävät alkoholipitoista kosmetiikkaa niin pitkälle kuin mahdollista. "Se kuivattaa", on monen ensiajatus ja osalle ainoa argumentti alkoholilla "terästettyä" kosmetiikkaa vastaan. Mutta alkoholi tekee tutkimusten mukaan iholle muutakin. Kaikkien meidän "kosmetiikkapoliisien" ylikomisario Paula Begoun tiimeineen kertoo sivuillaan perusteellisesti (ja saanen lisätä, viihdyttävästikin) alkoholin vaikutuksista ihoon. Kannattaa käydä lukaisemassa vaikkapa vain uteliaisuuttaan tämä artikkeli, jos enklanti on hallussa ja on ylimääräinen 5-minuuttinen aikaa.
Lyhyesti, Paulan mukaan alkoholi ei ainoastaan kuivata ja hajota ihon suojavaippaa, vaan - ja tämä on karua kuultavaa - kirjaimellisesti tappaa ihosoluja ja ajaa niitä itsetuhoon (tutkimuslähde). Jo 3% alkoholipitoisuus tuotteessa kiihdytti laboratoriotutkimuksissa ihosolujen kuolemaa."The research is clear: alcohol harms your skin's protective barrier, triggers free-radical damage, makes oily skin and redness worse, and is best described as 'pro-aging'." Oliko tarpeeksi pelottavaa? :) Yksinkertaisesti ihoa vaurioittava ja ikäännyttävä eliksiiri parhaimmillaan, mikäli Paulan lähteisiin on uskominen.
Kuva täältä.
Kuitenkin artikkelissa puhutaan kauttaaltaan alkoholiin pohjautuvien tuotteiden välttämisestä, ei tuotteista, joissa alkoholi on koostumuksessa vain pienessä roolissa. Me tavikset (lue: kaikki muut jotka eivät ole olleet mukana jonkun tuotteen kehitystiimissä) emme kuitenkaan voi koskaan tietää montako prosenttia tuotteessa lopulta on alkoholia. Jos alkoholi listataan kolmen ensimmäisen raaka-aineen joukossa, sitä on aika suurella todennäköisyydellä ainakin se 3%, joo. Mutta jos bongaat alkoholin incin keskivaiheilta tai lopusta..? Et voi tietää onko sitä 3, 0,3 vai 0,03%.
Paulan sanoissa voi hyvinkin olla perää eikä alkoholia välttämällä varmasti ainakaan tee hallaa iholle. Kenenkään iho siis tuskin varsinaisesti halajaa alkoholia voidakseen hyvin. (Jos teillä on päinvastaisia kokemuksia, jakakaa ihmeessä :)) Jos suosikkivoiteessasi kuitenkin on vaikka 0,05% alkoholia, on ehkä liioittelua heittää se roskiin ja turhaa luopua lempparin käytöstä kokonaan.
Itse en siis edelleenkään ole muodostanut alkoholista kosmetiikassa "lopullista" käsitystä, enkä ole toistaiseksi luopunut alkoholipitoisista tuotteista.
Kuva täältä.
Mutta siihen otsikon kysymykseen: mitä te alkoholin välttelijät teette hajuvesien suhteen? Niissähän "riemulientä" piisaa, yhdessä suihkauksessa on varmasti 10-kertainen määrä 'holia alkoholipitoisen kasvoveden tai luonnonkosmetiikan päivävoiteen kerta-annokseen verrattuna. Jos alkoholi tuhoaa soluja kasvoillasi, se varmasti tekee saman myös dekolteellasi tai missä päin tahansa kroppaa. Useimmat tykkäävät suihkauttaa hajuvettä juuri kaulalle ja dekolteelle. Enkä tunne yhtäkään naista joka mielellään buustaisi dekolteensa vanhentumista.
Ehkä alkoholin välttelijät ovat luopuneet hajuvesistä kokonaan..? Tai käyttävät tuoksuöljyjä..?
EDIT. Serafia nosti kommenttilaatikossa hyvän pointin - KAIKKI alkoholit kosmetiikassa eivät suinkaan ole pahoja. En tajunnut tätä mainita tekstissä kun tämä on näitä itselle niin itsestäänselviä asioita - anteeksi kaikille jotka ehtivät jo mahdollisesti tehdä säikähtäneitä tulkintoja voiteistaan. Sen kuivattavan alkoholin lisäksi kosmetiikassa käytetään runsaasti myös pehmentäviä rasva-alkoholeja jotka ovat hyviä iholle. Yleisimpiin näistä kuuluvat CETYL ALCOHOL, CETEARYL ALCOHOL, STEARYL ALCOHOL ja BEHENYL ALCOHOL.
Sen "pahan" alkoholin tunnistaa incistä kaikkein yleisimmin nimillä ALCOHOL, ALCOHOL DENAT., SD ALCOHOL, ETHYL ALCOHOL ja ISOPROPYL ALCOHOL.
* * *
Ai niin, sain vihdoin Weledan öljytkin arvottua! ^_^ Voittajiin on otettu yhteyttä.
Koivu: Jenni,
Granaattiomena: Tuija
Ruusu: Aurinkoinen
Arnikki: Tiia
Sitrus: Minfit
Laventeli: Sis
Tyrni: Mirka
Kehäkukka: Katja
Jotkut tuotteet vain ovat niin hyviä, että ansaitsevat tulla nostetuiksi uudelleen. Ja uudelleen.
Kaksi niistä on tässä kuvassa.
Korresin Aloe & Dittany -shampoo normaaleille hiuksille ja Sanctumin luomuhoitoaine normaaleille hiuksille.
Testasin viime syksynä niin monet uudet shampoot ja hoitoaineet ja tammi-helmikuun vielä erilaisia palashampoita, että sitä ehti jo erkaantua kauas vanhemmista lempparituotteistaan. Vähän niin kuin unohtaa sen fiiliksen, että miltäs ne aiemmin hehkuttamani tuotteet ylipäänsä tuntuikaan..? Nyt kun aloin tässä laskea niin käytin yhteensä viisi kuukautta putkeen erilaisten shampoo/hoitis-testipöniköiden ja saippuoiden kokeiluun…!
Saippuaoopperan tauottua palasin pitkästä, pitkästä aikaa kahden lempparini pariin. Ja tiedättekö, nämä tuntuvat edelleen ihan tajuttoman hyviltä.
On kivaa vahvistaa muistikuvansa vielä vuodenkin kuluttua ja päästä toteamaan, että kyllä, tämä shampoo oikeasti ON harvinaisen hyvää, se ei tuntunut siltä vain ”silloin taannoin”. En vieläkään tajua mikä tekee Korresin Aloe Dittanysta niin eri tuntuisen lukuisiin muihin shampoisiin verrattuna (inci ei sitä minulle suoraan paljasta), mutta ei kai minun kuulukaan tajuta. Jätetään sen tason tajuamiset kemisteille. :) Aloe Dittanyssa vain hämmästyttää eniten se, että se on normaalien hiusten shampoo, mutta tuntuu silti hoitavammalta kuin valtaosa elämäni aikana käyttämistä kuivien ja vaurioituneiden hiusten shampoista.
Ja samoin olin iloinen voidessani todeta, että kyllä, Sanctumin hoitoaine (jota en ole käyttänyt yli vuoteen) on ihan yhtä loistavaa kuin muistinkin. Ja hei – tässä hoitoaineessahan ei tosiaan ole mitään synteettistä ja raaka-aineista peräti 95% on luomua..! (Luomu ja ”luonnosta lähtöisin olevahan” ovat eri asioita, vaikka moni vetää mutkat suoriksi ja kutsuu luonnonkosmetiikkaa luomukosmetiikaksi. Monikaan luonnonkosmen tuote ei lopulta sisällä kuin jonkun prosentin LUOMU-tuotettuja ainesosia.) Sanctum tekee niin silkkiset kutrit että ei voi kuin ihmetellä miten tällaisen reseptin kehitys on toisille luonnonkosmetiikan valmistajille mahdotonta ilman synteettisiä apuaineita.
Sanctumin hoitiksessa tai Korresin shampoossa ei myöskään ole alkoholia ;) (Viime aikoina minulle on tullut kommenttien perusteella tunne, että on hyvä aina mainita onko tuotteessa alkoholia kun se on monelle ratkaiseva tekijä.)
Sanctumiahan ei enää saa Suomesta, mutta esimerkiksi iHerbistä sitä voi tilata suhteellisen halvalla. Hoitoaine kustantaa $8,85.
Mun hiukset on muuten olleet nyt saippuaepisodin päätyttyä niin kiitolliset, että ne eivät ole edes rasvoittuneet samaan tahtiin kuin normaalisti..! :) Tälläkin hetkellä edellisestä pesusta on jo kolme vai liekö neljäkin päivää, eikä tyvi vieläkään huuda pesun tarvetta. (Kuva on vanha, jos ihmettelette tyvikasvua kun justhan hiukset värjättiin :))
.
Alkuperäiset Korres & Sanctum -tuote-esittelyni löydät täältä:
