Santen Soft Cream Foundation jatkaa tutustumistani luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden maailmaan. Tätä ennen olen kokeillut Dr. Hauschkan, Benecosin ja Laveran meikkivoiteita.
Santen meikit tuoksuvat pehmeän hunajaisilta, niin myös meikkivoide. Tykkään kovasti tästä tuoksusta, mutta joidenkin nenuun se voi olla liian voimakas. Santen luomiväri taitaa muuten olla ainoa tuoksuva luomiväri jonka omistan. En tiedä millä he tuotteensa hajustavat, mutta minuun se vetoaa. :)
Monet ovat luonnonkosmetiikan meikkivoiteista sitä mieltä, että ne eivät peitä kovin hyvin ja ovat varsin kevyitä. Santen meikkivoide liittyy vahvistamaan tätä käsitystä. Sillä saa kuulaan, läpikuultavan meikkipohjan. Koostumus on kuitenkin aika mukava, voidemaisempi kuin Dr. Hauschka mutta notkeampi kuin jäykän jämäkkä Benecos. Tuoksu ja voiteen kermamainen pehmeys tekevät meikkaustuokiosta miellyttävän! :) Laveran meikkivoidetta Sante ei ihan minun ihollani päihitä, mutta sijoittuu nyt toiseksi kokeiltujen joukossa.
Käytin Soft Cream -meikkivoidetta tämän iho heleäksi! -postauksen meikissä. Mallin kasvoilla sävy 01 Porcelain. Ei sovi ihan vaaleimmasta vaaleimmalle Lumikki-iholle, mutta esimerkiksi minun perustalvi-iholleni sävy on ihan nappi (<- voiko noin sanoa? :)).
Mallin ihoa ei oltu kostutettu juuri ennen meikkaussessiota, ja Santen meikkivoide toi pintakuivimpia kohtia (kuten esimerkiksi nenänvarressa) hieman esiin.
Tässä näkyy hyvin Soft Cream -meikkivoiteen kermainen koostumus. Joukkoon on sekoitettu Lumenen Crystal Radiance -primeria joka tuo voiteeseen helmiäishohdon.
Meikkivoiteella on hintaa 17,90€.
Nyt sitten vihdoin tuloksia kuudelta panelistiltamme, jotka testasivat Acorellen ihokarvan kasvua hidastavia tuotteita parin kuukauden ajan. Tuotteet lupaavat hidastaa karvan uudelleenkasvua ja säännöllisellä käytöllä karvan luvataan myös muuttuvan hentoisemmaksi ja vaaleammaksi. Testissä oli mukana voiteet kasvoille ja vartalolle sekä deodorantti. Yhtä tuotetta testasi kaksi henkilöä.
Kuva: Shutterstock
Tässä vielä kertauksena panelistien "karvatiedot" ^_^ :
Vartalovoide:
Rva Melli (karvoitus “hyvin tummaa, pitkää ja paksua luokkaa villisianharjas”)
Heidi (vaalea karvoitus, on miettinyt valoimpulssihoitoa ja myös kasvoissa kasvaa hormonikarvoja)
Kasvovoide:
Nan (hormonikarvoitusta kasvoilla)
Immu (tummia karvoja kasvoilla hormonaalisista syistä)
Deodorantti:
Nannana (herkästi sheivauksesta ärtyvät kainalot, vahaa 2-3 viikon välein)
Mohn (epiloi kainaloitaan säännöllisesti, minkä kokee tuskallisena ja haluaa pidentää epilointikertojen väliä)
Testissä heikoiten menestyi vartalovoide, joka ei tuottanut luvattuja tuloksia kummallekaan testaajalle. Heidi mietti, että testitilanne mahdollisesti aikaansai sen, että hän kiinnitti karvoihin tavallista enemmän huomiota ja oikein odotti niiden kasvua, jolloin tuntui siltä että ehkäpä karvat tosiaan kasvoivat hitaammin. Heidi kuitenkin lisää, että voisi ostaa tuotteen jos siitä olisi hajustamaton versio.
Rva Melli ei huomannut "villisianharjastensa" vaalenevan tai muuttuvan hennommiksi, vaan ihokarvat kasvavat yhä jäykkinä ja tummina takaisin. Sen sijaan karvojen takaisinkasvu on hidastunut, mutta Rva Melli epäilee sen johtuvan enemmänkin siitä, että hän vaihtoi tuotteen käytön yhteydessä sheivauksesta sokerointiin.
Huomattavasti paremman vastaanoton saivat kasvovoide ja deodorantti, joista etenkin kasvovoiteella saatiin selviä tuloksia aikaan. "Kaikenkaikkiaan mahtava tuote, tätä on saatava lisää!" tiivistää nimimerkki Immu kokemuksiaan.
Voide koettiin erittäin miellyttäväksi käyttää, mutta tuubipakkaus sai satikutia huonosta annostelunokastaan. Nan ei huomannut vaikutusta karvojen vaaleuteen tai paksuuteen, mutta takaisinkasvu hidastui ja Nan saattoi pidentää karvojenpoiston välistä aikaa. Immu puolestaan havainnoi kaikki luvatut vaikutukset ja huomasi selvän eron jo reilun viikon päästä tuotteen käytön aloituksesta. "Karvojen kasvu hidastui, häiritseviä ihokarvoja kasvoi selvästi vähemmän ja karvat olivat hentoisia. (...) Pinsettien ja sokerointiaineen kanssa ei tarvinnut läheskään niin usein olla tekemisissä."
Kuulostaa hyvältä! :)
Myös deodorantti sai varsin positiivista palautetta. Sekä Nannana että Mohn kokivat deodorantin tehokkaana ja miellyttävänä käyttää ja se piti hien hajun poissa erinomaisesti. Nannana ei havainnut vaikutuksia kainalokarvoihin, mutta Mohn raportoi karvojen kasvavan nyt hentoisempina ja tuntuvan ja näyttävän erilaisilta. "En ole tuntenut tarvetta epiloida kainaloitani tämän reilun kuuden viikon aikana. Toki karvat ovat kasvaneet jo sen mittaisiksi, että syytä olisi mutta kainalot tuntuvat silti siltä, kuin kainalokarvat olisivat lyhyemmät kuin mitä ne ovat ja niitä olisi vähemmän."
Täydelliset testitulokset panelistien kaikkine vastauksineen löydät täältä. :)
Kiitokset Ekovistalle testimahdollisuuden tarjoamisesta. Acorellen tuotteita saa hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista kuten Ruohonjuurista, Ekoloista ja Lifeista sekä nettikaupoista kuten Hyvinvoinnin Tavaratalo ja Ecodeal. Lista jälleenmyyjistä löytyy täältä.
Olen tullut ulkonäkötietoisemmaksi.
Siksikö, että kirjoitan blogia jossa julkaisen kuvia kasvoistani?
En. Tai ehkä silläkin on ollut vaikutusta. Mikään ei nimittäin tee sinua tietoisemmaksi kasvojesi jokaisesta poimusta, kurtusta, läiskästä ja huokosesta kuin oman naamataulun tuijottaminen Photoshopissa päivästä toiseen. Helkkari, ennen blogin aloittamista en edes tiennyt että minulla on niin paljon verisuonia silmissä! Tai että vasen leukaperäni on kulmikkaampi kuin oikea.
Se ei kuitenkaan ole pääasiallinen syy ulkonäköhuoliini. (Ja laittakaa tuo "huoliini" hyvin pehmeisiin lainausmerkkeihin.)
Odotan, että vanhenen. Joka aamu kun katson peiliin, odotan näkeväni sen. Iän. Ja onhan se jo alkanut näkyä, vaikka kuinka haluan uskotella voivani näyttää ikuisesti 2-kymppiseltä.
Olen 33. Minulla ei juurikaan ole vielä ryppyjä, joita useimmat meistä pitävät ensimmäisenä ikääntymisen merkkinä. Kurtistelen jatkuvasti otsaani, minkä ansiosta minulla on ollut otsassa ilmejuonteet jo teini-ikäisestä. Mutta ne eivät häiritse minua.
Minulla on myös silmien ympärillä pigmenttiläiskiä. Ne kertovat tarinaansa auringonpalvojan elämästäni. Huulteni ympäristö pigmentoituu nykyään samantien kun vilautan naamaani terassilla toukokuun auringossa. Nämä asiat vaivaavat minua jonkin verran. Mutta niitä voi vielä yrittää peittää.
Nyt olen huomannut jotain, mikä on saanut minut huolestumaan. Näytän väsyneeltä. Todella, todella väsyneeltä. Ja korvissani kaikuvat Biothermin mainoksen sanat, "Häivytä väsymyksen merkit - ennenkuin ne muuttuvat ikääntymisen merkeiksi." Onko tämä nyt sitten vihdoin sellaista väsymystä, joka ei haihdukaan enää nukkumalla kunnon yöunet? Onko tämä sitä väsymystä, joka kertoo että ihoni ja kasvoni ovat tosiaankin eläneet jo kolmekymmentäkolme vuotta?
Tätä väsymystä en voi nukkua pois. Se on vain hyväksyttävä. Tummat varjot silmien ympärillä syvenevät. Iho ohenee. Ja eivätköhän ne harakanvarpaatkin ala pikkuhiljaa ilmestyä silmäkulmiin. Ennen pitkää pääsen omakohtaisesti testaamaan anti-wrinkle-voiteita, joihin niin skeptisesti suhtaudun. Ehkä tulee vielä päivä, jolloin todella toivon niiden toimivan.
Tiedän hyvin, että kuulostan pinnalliselta ja huoleni mitättömiltä. Sitä ne varmasti ovatkin. Ja toki myönnän olevani pinnallinen. Mutta se, joka väittää, ettei kiinnitä huomiota ulkonäköönsä ja toivo edes joskus näyttävänsä paremmalta / pirteämmältä / hoikemmalta / muodokkaammalta / pidemmältä jne, ei puhu totta.
En ole mielestäni ruma, en kaunotarkaan. Pidän persoonallisuudestani, joka tekee minusta mielestäni kivan näköisen. Ikä on tuonut itsevarmuutta, joka on pyyhkinyt pois teini-iän klassiset kompleksit. Mutta nyt ikä alkaa tuoda jotain muutakin.
Tapahtuuko se tänä vuonna? Vai vasta kymmenen vuoden kuluttua? Kun alan näyttää vanhalta.
* * *
Miten te suhtaudutte ulkonäköönne? Oletteko sujut kroppanne ja naamataulunne kanssa, vai aiheuttaako jokin piirre jatkuvasti huolia? Pyrittekö vaikuttamaan ongelmakohtiin meikin tai vaatteiden kautta?
Vai onko ulkonäöstä märehtiminen "so last season"?
Aihe on minusta sen verran kiinnostava, että tein siitä myös pienimuotoisen kyselyn. Käykää vastaamassa, käyn tulokset läpi blogissa n. kuukauden kuluttua.
P.S. Olen liian turhamainen jotta kykenisin julkaisemaan niitä pahinta väsymystä dokumentoivia kuviani. :( Sen voin rehellisesti sanoa. Blogissa voin edelleen pitää yllä itse määrittelemääni kuvaa itsestäni.
