Sarjassa kerrotaan bloggarin lempiluomiväreistä.
...ja taas vaivaiset 5 kuukautta kulunut edellisestä osasta... ^_^ Vauhdilla mennään!
Tämä paletti lienee tuttu blogin lukijoille melkein väsymiseen saakka; IsaDora Blooming Spring. Tänä keväänä jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan. Edelleen kaunein ja toimivin pastellisävypaletti minkä tiedän. Olen käyttänyt Blooming Springiä blogissa todella usein, ja täältä löytyy paletin ensiesittely meikkikuvin.
MAC. Tuntuu, että MAC-lempparini vaihtelevat vähän kausittain, ja tästäkin neliköstä vaihtaisin tällä hetkellä vasemman alakulman Creme de Violetin pois. (Kuvat ovat vuoden takaisesta Suosikkiluomivärejä -koontipostauksesta.)
Swish - vasemman yläkulman jäinen marjapinkki. Ihana huurteinen sävy! Pehmeä, voimakkaan helmiäinen koostumus. Kuuluu niihin harvoihin pinkkeihin joista tykkään. Yhdistän sekä violettiin että persikkaan (esim. tähän tyyliin, vaikka tuossa ei juuri Swishiä olekaan käytetty).
Seedy Pearl - oikean yläkulman kalpea vaaleanpunainen. Tämä on outo sävy, mutta jotenkin vain todella mainio! En aluksi tykännyt Pearlista juurikaan sen kovan koostumuksen ja heikohkon pigmentin vuoksi, mutta jotenkin vaivihkaa se vakiinnutti paikkansa eniten käyttämieni luomivärien joukossa. Käytän sitä kulmaluulla lähes kaikissa violeteissa meikeissäni. Näyttää ensikatsomalta tylsältä, mutta on yllättävän uniikki vaalea sävy joka shiftaa jännästi harmaan-vaaleanpunaisena.
Creme de Violet - hyvin ristiriitainen sävy! Tämä kaveri on laadultaan ehdottomasti surkein MAC-luomivärini, ja sen koostumusluokitus (frost) on harvinaisen kaukana totuudesta. Tämä kuivakka, mattainen ja mikroglitterillä maustettu beibi ei ole frostia (= helmiäissävy) nähnytkään. Pigmenttikään ei ole paras mahdollinen, eikä sävy levity tai häivyty kauniisti. Miksi ihmeessä olen sitten valinnut sen yhdeksi suosikikseni? Sävy vain on niin täydellinen kirkas pinkkivioletti! Toivon, että joskus löydän vastaavan sävyn parempilaatuisena. Meikkikuva täällä.
Beautiful Iris - oikean alanurkan vaalea sinivioletti. THE liila. Kaunein, kaunein, kaunein violetti jonka tiedän! Lancômen Electric Dream ja Estee Lauderin edesmennyt Iris Pearl muistuttavat tätä sävyä, mutta eivät kuitenkaan pääse ihan samaan täydellisyyteen. Kevyesti vaaleanpunaiseen shiftaava Beautiful Iris on koko luomella niin kuulaan kaunis että harvoin haluan yhdistää siihen mitään varjostuksia. Meikkikuva täällä.
Expensive Pink - vasemman ylänurkan kuparipersikka. Jännä kuparinen sävy jossa itse en näe pinkin häivähdystäkään. Kaunis ja persoonallinen. Lemppareitani kun haluan saada silmien sinisyyden oikein pomppaamaan. Meikkikuva.
Amber Lights - oikean ylänurkan ruskeakupari. Todella runsaspigmenttinen, upea sävy joka Expensive Pinkin tavoin on erittäin tehokas korostamaan sinisiä silmiä. Amber Lights näkyy mm. tässä meikissä.
Shimmermoss - vasemman alanurkan turkoosi. Jos Beautiful Iris on lempiviolettini, on Shimmermoss lempiturkoosini. Upeasti sädehtivä sävy joka kuuluu kesämeikkiin kuin nenä päähän (anteeksi latteat ilmaisuni). Benecosin Amazing on tämän sävyn luonnonkosmetiikkakaksonen. Meikkikuva.
Shroom - oikean alanurkan perusvaalea. Neutraali, kevyesti hohtava ihon sävy joka sopii meikkiin kuin meikkiin. Lorkun Golden Beigen ohella eniten käyttämäni highlighter-sävy, jonka taidan saada pian loppuunkin! (En ole käyttänyt yhtäkään luomiväriä loppuun yli kymmeneen vuoteen. )
Tämä aihe on yksi ikuisia kosmetiikkamyyttejä, joka minun tekee mieli "avata" ja selvittää tässä ja nyt. :)
Eri kosteusvoiteiden soveltuvuus meikin alle vaikuttaisi olevan kuluttajien keskuudessa yksi eniten arveluttavia asioita. Kun me kosmetiikkamyyjät esittelemme asiakkaille jotain päivävoidetta, on seuraava kysymys tuttuakin tutumpi; "Sopiihan se meikin alle..?" Tai sitten asiakas aloittaa jo itse palvelutilanteen kertomalla, että "Tarvitsisin meikin alle sopivan kosteusvoiteen."
Mistä sitten tietää, mikä voide sopii meikin alle ja mikä ei?
Tämä aihe kuuluu tavallaan samaan kategoriaan kuin aiemmin aprikoimani "Mistä tietää mikä maskara ei rapise?", mutta tällä kertaa olen asettunut paremmin "tavallisen kuluttajan" kenkiin ja lähestyn asiaa toivon mukaan maallikko-ystävällisemmin. :) (Tuossa maskarajutussahan sain palautetta siitä, että tuollaiset asiat eivät suinkaan ole tavallisille kosmetiikan kuluttajille itsestäänselviä.)
Mitä meikin alle sopivalla voiteella sitten itse asiassa tarkoitetaan? Kuluttaja tarkoittaa sillä yleisimmin voidetta, joka imeytyy hyvin eikä lähde rullaamaan meikin alla, eikä myöskään aiheuta meikin "liikkumista" iholla päivän mittaan.
Jos voide rullaa, se johtuu siitä että se ei ole kunnolla imeytynyt. Ja jos meikki ei pysy voiteen päällä vaan "liikkuu", sekin tarkoittaa sitä että voide ei ole kunnolla imeytynyt. Meikin alle sopiva voide on siis yksinkertaisesti ihoon hyvin imeytyvä voide. Kun voiteen koostumus ja vesi/öljysuhde sopii yhteen ihotyypin kanssa, voide imeytyy ja meikki ei luisu sen päällä.
Eli tiivistettynä: voiteen sopivuus meikin alle ei ole voiteen itsensä ominaisuus, vaan riippuu käyttäjänsä ihotyypistä. Kuten "varisemattomien ripsareiden" kohdalla, valmistajat eivät mitenkään piruuttaan valmista erikseen meikin alle sopimattomia voiteita! ^_^ Ajatelkaa asia näin: suurin osa kosmetiikkaa käyttävistä naisista meikkaa päivittäin - tällöin heidän päivittäinen kosteusvoiteensa on automaattisesti yhtä kuin "meikin alle sopiva voide". Vai olisiko naisten tarkoitus käyttää meikittöminä päivinä eri voidetta kuin meikillisinä...? Ei kuulosta kovin loogiselta.
Normaali- ja sekaihoisille sopivat perinteisesti ohuet emulsiovoiteet, rasvoittuvan ihon omaavalle riittää hyvin öljytön fluidi tai geeli ja kuivaihoinen valitsee sen täyteläisemmän, paksun voiteen. Kaikki sopivat meikin alle omilla ihotyypeillään.
Näin ollen se kaikkein rasvaisinkin apteekin "Ambilan-jankki" voi olla jollekin rutikuivahipiäiselle atoopikolle täydellisen sopiva meikinalusvoide. :)
Älkää nyt hermostuko, tänään on vielä tulossa "oikeakin" postaus kosmetiikka-aiheella! :) Tiedän että monet teistä eivät kestä näitä karppijuttuja. ^_^
Mutta tämä hämmästyttävä resepti on vain pakko jakaa! Maistuu todennäköisesti ei-karpillekin. Jos mielesi tekee pullaa etkä suoranaisesti jaksa ihan leipomaan lähteä, niin tämä pullatus valmistuu mikrossa ja ilman hiivaa - kahdessa minuutissa! :)
Tämä annos katosi äsken kitusiini. :) Yleensä en syö makeaa aamupalaksi mutta laskiaissunnuntaina se sallittakoon...! ^_^
Tällaisilla raaka-aineilla valmistuvat karppilaskiaispullat. Paitsi että kuvastahan puuttuu näköjään voi, kananmuna ja makeutusaine. Marjahillon voi toki valmistaa myös perinteisemmin mansikoista tai mistä tahansa marjoista.
Resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan on seuraavanlainen (alkuperäisohje by jinkula / karppaus.info):
(2 keskikokoista pullaa)
2-3 rkl sulaa voita (minä käytin 2 rkl)
2 rkl soijajauhoa
2 rkl mantelijauhoa
1/4 tl leivinjauhetta
0,5 tl kardemummaa
1 tl makeutusjauhetta (minä käytän erytritolia)
muutama tippa vanilja-aromia (ei pakollinen)
1 kananmuna
Sulata voi mikrossa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita ne voin joukkoon. Lisää kananmuna ja vanilja-aromi. Kaada taikina kahvikuppiin tai murokulhoon ja laita mikroon minuutiksi täydellä teholla. Mikrosta riippuen aika voi olla 1- 1,5 minuuttia. Jos haluat kaksi pienempää pullaa, jaa taikina kahteen pienempään kahvikuppiin (kuten minä tein).
Mikrosta tullessa "pulla" näyttää tältä - eli siis varsin epämääräiseltä. :) Mutta älkää antako ulkonäön hämätä, maku on erittäin hyvä ja rakenne kuin oikean pullan! :)
Kumoa pulla lautaselle.
Anna jäähtyä tovi ja halkaise. Ja pullaltahan se näyttää!
Soseuta marjat ja makeuta hillo stevialla, erytritolilla, sokerilla tai mikä nyt sattuu ruokavalioosi sopimaan. :) Minä käytän erytritolia (myydään Suomessa nimellä Sukrin) joka näyttää ihan sokerilta - mutta ei ole sitä. Loistavaa karppileivonnassa.
Sitten vain hillo pullan väliin (minä koverran aina reiän pullan keskelle ettei hillo pursua haukatessa :D) ja kermavaahdot päälle.
Minuuttipullasi on valmis nautittavaksi! Herkkua on, uskokaa pois! :)
Ohje pohjautuu monille karpeille tuttuun legendaariseen "minuuttisämpylän" reseptiin.
