Ihanan poskia nipistelevän talvipäivän kävelyn inspiroimana esittelen teille tänään pakkaspäivien kosmetiikkasuosikkejani.

Prologi:

Kävin iltapäivällä lyhyellä talon-ympäri lenkillä koirien kanssa ja ihailin kaunista säätä... Pikkutassut eivät valitettavasti ole huurteisten päivien ulkoilumielekkyydestä samaa mieltä ja vaativat päästä syliin 4 minuutin kuluttua. Tylsät tyypit. Palasin sisään ja istuin koneen ääreen. Olisi kyllä niin kiva mennä ulos... mutta niin paljon sähköposteja, arvonta suoritettavana, jono purkkeja kuvattavana, Tallinnan ravintolan metsästystä...

Avasin viimeksi tulleen sähköpostin. Se oli Pohjolan Matkan Piialta. Se päättyi lauseeseen, "Nyt olisi hyvä sää mennä ulos. Jos vain mahdollista, kone kiinni ja nuuskimaan raitista ilmaa :)"

Kiitos Piia. Kone meni kiinni ja menin ulos pakkasen ja auringon hellittäväksi. :)

Tässä ovat talven suosikkini. Yksi monivuotinen kestosuosikki, yksi tämän talven kestosuosikki ja kaksi ihan tuoretta tapausta.

Dr. Hauschka Hoitava Värivoide (nykyiseltä modernisoidulta nimeltään Sävyttävä päivävoide)

Olen tykännyt käyttää Hauschkan Hoitavaa Värivoidetta talvisin jo monta vuotta, nyt varmaan jo kuudes talvi menossa. Tutustuin voiteeseen aikoinani työpaikallani ja ihastuin siihen kun otin näytteen kotiin. Tämä on rasvaisin voide mikä minulla on käytössä, ja koostumukseltaan aivan erilainen kuin mikään muu lempparivoiteeni. Dr. Hauschkan luokituksen mukaan Värivoide ei edes ole erityisesti kuivan ihon voide, mutta rasvaiselta ja täyteläiseltä se todellakin minun hipiälläni tuntuu.

Voide jättää iholle selvän suojaavan tunnun, mutta ei jää kiiltelemään tahmeana. Tai no, kyllä iho tavallaan on "tahmea" verrattuna siihen pintaan minkä muut käyttämäni kevyet voiteet ja seerumit jättävät.

Voiteesta on vain yksi sävy ja se näyttää pelottavan tummalta, mutta pigmenttiä on lopulta tosi vähän ja sävy on iholla täysin läpikuultava. Voide ei tuo minkäänlaista peittoa, vain elävöittää ihon sävyä hitusen. Juuri sekin oli yksi syistä miksi alunperin ihastuin voiteeseen; olin tuolloin vielä haamunkalpea talvisin ja Hauschkan värivoiteella sain elävöitettyä ihoani huomaamattomasti. Vaikka voide on rasvainen, se sopii minulla myös mineraalimeikin alle. Tietysti annan voiteen imeytyä kunnolla ennen meikkausta.

Bonuksena tuoksu... Tämä voide tuoksuu voimakkaasti puuteriselle ruusulle joka on Hauschkan signature-tuoksu. Olen aivan koukussa tuohon tuoksuun. Tämä voide on rakkautta! Melkein harmittaa, että sitä voi käyttää vuodessa vain niin lyhyen aikaa.

RMS Beauty Oil

Tämän sain testiin juuri ennen joulua. Aluksi se tuntui hieman liian raskaalta iholleni, kyseessä ei siis ole kuivaöljy. Nyt kovien pakkasten purressa öljy on tuntunut täyteläisyydessään juuri sopivan suojaavalta ja ravitsevalta. RMS Beauty Oilin koostumus on jotain kevyen ja raskaamman öljyn väliltä, se ei ole paksua ja jätä kiiltävää pintaa mutta ei ole kuivaöljymäistäkään. Siinä on myös todella kiinnostava, vaniljaisen mausteinen tuoksu. Erikoinen ja persoonallinen. Tuoksu tuo öljyy ripauksen ylellisyyttä. Ja onhan pullokin tyylikäs.

Rasvaiset ja öljyiset tuotteet ovat iholle parempia pakkasella kuin paljon vettä sisältävät voiteet, sillä a) vesi voi jäätyä ihon pinnalla ja b) vähärasvainen voide ei jätä ihoon yhtä suojaavaa pintaa kuin rasvainen.

Itse huomaan eron selvästi: kun ulkoilen kevyellä, vesipitoisella "normivoiteellani", on ihoni illalla tai jo heti sisään tultua pinnasta kuivettunut ja kireän, epämukavan tuntuinen. Öljyllä tai Hauschkan Värivoiteella iho ei kuivu. Talven vaikutuksen huomaa muuten aamuisinkin, vaikka on juuri herännyt lämpimästä vuoteestaan eikä jäisistä olosuhteista, on iho imenyt yön aikana kaiken voiteen niin että pinta on kuin se ei olisi voidetta nähnytkään. Pintakuivuus on pahimmillaan ja tuo pienimmätkin juonteet esiin niin että kun naamaa vähän mutristaa, on näky kuin jonkun karmean ryppyfiltterin läpi katseltuna. Voidetta päälle vain taas ja äkkiä.

RMS:n tuotteista tulee muuten lisää juttua myöhemmin.

Ceridal Lipogeeli

Parasta huulille tällä hetkellä! Ah, mikä rasvainen ihanuus!

Olen koekäyttänyt Ceridalin tuotteita joulukuun puolesta välistä lähtien osana Indiedaysin ja Ceridalin kampanjaa jossa olen mukana, ja tämä voide on päätynyt hc-käyttöön. Lipogeeli on yhtä kuin vedetön "mineraaliöljyjankki". Todella paksua, tahmeaa ja rasvaista kamaa. Ihan täydellinen kuorrutus halkeileville huulille ja myös mainio kynsinauhojen pehmittäjä.

Ceridal-koejaksolla muuten sain käytännön kautta teho-oppitunnin mineraaliöljyjen eri tyyppisestä vaikutuksesta ihon kosteutuksessa verrattuna kasviöljyihin. En ole koskaan aiemmin käyttänyt näin rasvaisia mineraaliöljypitoisia perusvoiteita, ja nyt tuli konkreettisesti todettua, mikä etu niillä voi olla kasviöljyihin verrattuna.

En ole todellakaan vaihtamassa luonnonkosmetiikasta apteekin perusvoiteisiin, mutta oli kiinnostavaa havaita, että kaikesta kosmeettisesta "tylsyydestään" ja paikoin huonosta maineestaan huolimatta mineraaliöljyillä on joissain tapauksissa etunsa kasviöljyihin nähden. Mineraaliöljyt eivät imeydy ihoon toisin kuin kasviöljyt, ja muodostavat ihon pinnalle kosteuden haihtumista estävän kalvon. Ne eivät siis itsessään kosteuta tai ravitse, mutta lukitsevat kosteutta ihoon kenties tehokkaammin kuin mikään kasvipohjainen öljy. Minulla ei ole viimeisestä tieteellistä faktaa, mutta omat huuleni ovat läheisin konkreettinen esimerkki: edes paksuin sheavoi ei pysy huulillani vaan on kohta ikään kuin "kadonnut" jonnekin ja minun on taas lisättävä rasvaa, kun taas mineraaliöljypitoinen rasvaseos (joita Blistex ja Carmexkin ovat ;)) tarraa huuliin tehokkaammin eikä haihdu yhtä nopeasti.

Mineraaliöljyillekin on siis todellakin paikkansa ihonhoidossa. Ceridal-kokemuksia tulossa ensi viikolla lisää.

Lumene Bright Now 360º -silmänympärysvoide

Tämä on niin uusi tuote että en tiedä onko se vielä edes kaupoissa! Mutta ihastuin siihen heti, nimenomaan talvisilmänympärysvoiteena.

Pakkauksessa lukee hassua kyllä englanniksi "this lightweight treatment" - minusta voide on hyvin täyteläinen. Saattaa tietysti olla, että olen vain niin tottunut kevyempiin koostumuksiin että se vaikuttaa kokemukseen. Minun ihollani voide on ihanan runsaan tuntuinen, sellainen jota en tykkäisi käyttää lämpimällä säällä mutta juuri nyt iho tuntuu oikein huutavan tällaisten täyteläisempien koostumusten perään. Nakkasin heti Lavera-lempparini sivuun ja Lumene siirtyi tehokäyttöön.

Tuotekuvauksen mukaan Bright Now 360º -silmänympärysvoide "kirkastaa silmänympärysihoa, silottaa ikääntymisen merkkejä, auttaa vähentämään turvotusta ja tummuutta ja madaltaa juonteita." Voiteen sisältämä Beautifeye-teknologia (heh, nokkelan nimen ovat keksineet :)) auttaa kuulema myös kohottamaan veltostunutta yläluomen ihoa. Hmmm. No, jälkimmäisestä en osaa vielä sanoa mitään näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta rehellinen ja korulauseeton käyttökokemus on se, että voide vain tuntuu tällä hetkellä talven koettelemalla, haurastuneella silmänympärysihollani todella ihanalta. Se kosteuttaa ja pehmentää pintajuonteita tehokkaasti eikä jää rasvaisen näköiseksi.

Heitän tähän vielä pari öljyvinkkiä talvi-iholle:

- Nopeasti imeytyvän kuivaöljyn ystäville suosittelen helposti päivittäistavarakaupoista löytyvää L'Orealin Nutri Gold -öljyä.

- Oikein kuivaihoisen hipiä ilahtuu "rasvaisemmista" öljykoostumuksista, kokeile esimerkiksi avokadoöljyä tai arganöljyä. Kummatkin sopivat myös hiusten hoitoon ja totta kai myös vartalon iholle. L'Orealin öljy taas ei oikein sovellu hiuksille tai vartalolle käytettäväksi.

Ja vielä tämä pitää näyttää! Itse en tykkää näin kiiltävän rasvaisesta koostumuksesta silmänympäryksillä, mutta joku toinen voi tykätä, ja tällainen koostumus on kiistatta kaikkein suojaavin. Silmänympäryksillekin on saatavana vedettömiä voiteita, sellainen on ollut "iät ja ajat" Dr. Hauschkan valikoimassa, ja nyt myös kotimaisen Flow Kosmetiikan Wilderness -linjassa. (Hellyttävä tuo nimi - Silmienympärys & Huulipalsami :))

Juuri eilen vinkkasin Hauschkan balsamista eräälle lukijalle joka etsi oikein täyteläistä silmänympärysvoidetta rutikuivalle sy-iholleen. Koska satuin juuri saamaan kotimaisen vastineen testiin, niin mieluusti tuon myös sen esiin. Go sinivalkoinen jalanjälki! :)

*

Käytättekö te talvisin eri ihonhoitotuotteita kuin muuhun aikaan vuodesta? Mitkä ovat teidän talvilemppareita?

    .

Postauksen tuotteet Dr. Hauschkan Värivoidetta lukuunottamatta on saatu blogin kautta.

Taas on siivottu nurkkia ja laatikoita ja pussukoita ja tehty tilaa uudelle testattavalle.

Seassa käyttämättömiä ja pari kertaa testattuja tuotteita, jos kelpaavat niin antakaa koti. Mieluummin uuteen kotiin kuin roskiin :)

Kun marraskuun pikahuutajaiset saivat kritiikkiä siitä, että vain ne ehtivät mukaan jotka sattuvat olemaan koneella julkaisun aikaan, niin yhdistän näissä huutajaisissa huudon + perinteiset arpajaiset. Eli tuote ei mene ensimmäiseksi huutaneelle henkilölle, vaan huutoja voi jättää päivän ajan ja arvon päivän lopuksi kunkin tuotteen tai tuotesetin niitä huutaneiden kesken, mikäli tuotetta on tavoitellut useampi kuin yksi henkilö.

Osallistumisaikaa on päivän loppuun kello 24.00 saakka.

Säännöt:

- Saa huutaa useampaa kuin yhtä tuotetta, mutta vain yksi tuote tai setti per kommentti.

- Jos haluat huutaa useampaa tuotetta, jätä joka tuotteesta oma kommentti. Jos kommentissa huudetaan useampaa tuotetta, lasketaan vain ensimmäinen tuote huudoksi.

- Kirjoita kommenttiriville vihreällä merkkaamani tuotenimi, niin saan huudot lajiteltua nimikohtaisesti mahdollisimman tarkasti.

MAYBELLINE SuperStay Better Skin -meikkipuuteri.

Epäpuhtaalle, punoittavalle ja rasvoittuvalle iholle sopiva meikkipuuteri. Sisältää 2% ihoa puhdistavaa salisyylihappoa. Jättää mattaisen pinnan ja keskivahvan peittävyyden (kostealla sienellä levitettynä reilummin peittävän).

Kokeilin tuotetta pari kertaa syksyllä Kreikasta palattuani (siksi tummimmat sävyt avattuja ja kokeiltuja kun iho oli päivettynyt). Minun ihotyypilleni Better Skin -meikkipuuteri on liian kuivaa, mitä tietysti saattoi odottaakin koska se on tarkoitettu rasvoittuvalle iholle. En viitsinyt tehdä tuotteesta erillistä esittelyä koska se ei sopinut minulle enkä keksinyt siitä postauksen verran sanottavaa, mutta tässähän se tulee nyt esiteltyä :)

Huudettavana kolme sävyä (sävyt nähtävänä Maybellinen sivulla täällä):

1. Sävy 005 Light Beige (avaamaton) - vaalein sävy - voitti Saana

2. Sävy 021 Nude (kokeiltu pari kertaa) - voitti Sha

3. Sävy 030 Sand (kokeiltu pari kertaa) - voitti Irmeli

Nude vaikuttaa minusta punertavammalta kuin Sand, ja kummatkin ovat sävysyvyydeltään mielestäni samaa luokkaa. Sand vain beigempi, Nude hitusen punertava.

Huuda tuotetta nimellä Better Skin + sävynimi

LUMENE luomiväriduo Suon Tuoksu ja LUMENE NATURAL CODE -rajauskynä sävyssä 5 Green. - voitti Anna

Luomivärin vaaleanvihreää sävyä on kokeiltu kerran. Pehmeä, kauniisti levittyvä koostumus. Tykkään Lumenen nykyisten duojen koostumuksesta, sitä on jotenkin "kermaistettu" vanhaan verrattuna. Tosi kaunis duo, juuri sellaiset hillityt ja neutraalit vihreän sävyt jotka sopivat arkimeikkiin. Luomivärin kansi oli irronnut postituksen aikana, se tulee mukana mutta on siis irti.

Rajauskynää on kokeiltu pari kertaa.

Huuda settiä nimellä Lumene Suon Tuoksu.

LAYLA Caviar Effect Nail Art -koristehelmet - voitti TeijaH

Helmiä kynsien koristeluun :) Arvontasetissä kuvan kummatkin pullot.

Ymmärrettävästi nämä eivät ole olleet mun juttu, tämä on juuri sellaista kynsipiperrystä jota itse en jaksa, ihailen vain toisten kynsillä :)

Huuda settiä nimellä Layla Nail Art.

BEN NYE Red Neutralizer #2 -peiteaine - voitti Marianna

Kerran tai pari kokeiltu. Vahvasti peittävä peiteaine punaisuuden neutralointiin.

Sävy on aika vaalea ja sopii vaaleasta keskivaalealle iholle. Kuvassa swatch-vertaus tavallisimmin käyttämääni Estee Lauderin peiteaineeseen, Ben Nye on jopa vähän sitä vaaleampi ja beigempi.

Huuda tuotetta nimellä Ben Nye.

LUMENE luomiväripaletti Kanervametsikkö - voitti SuperHotFemale

Taas tosi nätti paletti lempivärissäni, mutta on vain laitettava eteenpäin kun kaikkea ei voi pitää. Paletissa on tummanruskea, pinkkiin taittava liila, neutraali harmaanliila ja kuultava platinanvaalea. Sävyjä on kokeiltu muutaman kerran. Mukana tulee pesty vaahtomuoviapplikaattori.

Huuda tuotetta nimellä Lumene Kanervametsikkö.

YVES ROCHER -luomiväriduo Sable & Ambre - voitti Airrr

Loistava duo lämminsävyiselle ruskea- tai sinisilmäiselle, sinisilmäisellä nämä sävyt korostavat sinisyyttä aivan täydellisesti. Duossa lämmin kullanruskea ja kulta.

Sävyjä kokeiltu muutaman kerran.

Huuda tuotetta nimellä Yves Rocher Sable & Ambre.

L'OREAL PARIS -luomivärit sävyissä Lumiere ja Smoky. - voitti Kati

Lumiere on ihana, oikein metallinen kulta, Smoky on hohtava, tumma luumun sävy.

Sävjä on kokeiltu muutaman kerran.

Kuvassa niillä tehty kultaluumuinen meikki.

Huuda settiä nimellä L'OREAL-luomivärit.

LUMENE -kulmageeli sävyssä Soft Brown ja LUMENE NATURAL CODE -rajauskynä sävyssä Brown. - voitti Sorsa

Käyttämättömät. Olen muinoin itse ostanut tuollaisen Lumenen sävytetyn kulmageelin ja se on varmasti hyvä tuuheissa kulmakarvoissa joihin sävy levittyy tasaisesti, mutta minun ohuissa ja harvoissa kulmakarvoissani sävy näyttää liian tummalta ja jättää kulmakarvat epätasaisen näköiseksi, koska se ei täytä karvattomia kohtia.

Huuda settiä nimellä Lumene Soft Brown.

LUMENE Touch of Radiance Crystal Bronzer - voitti PK

Tosi kiva tuote kesäksi, voi käyttää poskipunan asemastakin päivettyneellä iholla koska sävy on hohtava ja kevyesti punertava.  Saman tyyppinen tuote kuin yksi omista kesäihon suosikeistani, Laveran Total Reflection -aurinkopuuteri jota käytän poskipunana.

Tuote on avaamaton.

Huuda tuotetta nimellä Lumene Crystal Bronzer.

WE CARE ICON Magnetic Eyes -luomiväri, sävy Perfect Coral - voitti Mari

Semimattainen, kaunis vaalea korallipersikka. Yksi niistä sävyistä joita aina suosittelen, kun joku etsii helposti löytyvää, edullista persikan sävyistä luomiväriä. Laitan tämän mieluusti eteenpäin koska itselläni kuitenkin on niin monta (vielä upeampaa ;D) persikkaa, ja tykkään enemmän käyttää hohtavampia, syvempiä persikan ja korallin sävyjä.

Luomivärin kulutusaste näkyy kuvassa. Käytetty jonkun verran mutta pinta ei ole edes kuopalla.

Huuda tuotetta nimellä We Care Icon Perfect Coral.

MAC Mineralize-luomiväri, sävy Captivating - voitti Ljuntu

Todella kaunis, vaaleampaa ja vähän tummempaa kultaa sisältävä luomiväri. Rasian kannen muovi"kupu" oli irronnut ja hajonnut postikuljetuksen aikana, luomiväri tulee siis ilman tuota kupua.

Muistelen kokeilleeni sävyjä joskus mutta pinnassa ei näy kuluman jälkiä. Minulla on niin monta kullansävyistä luomväriä että lahjoitan tämän melelläni toiseen kotiin, niin kaunis kuin se onkin.

Huuda tuotetta nimellä MAC Captivating.

LUMENE Longwear Blur -meikkivoide

Huudettavana kaksi sävyä Longwear Blur -meikkivoidetta. Olen kokeillut kumpaakin muutamia kertoja. Sarjassamme "ihan kiva" meikkivoide joka levittyy kasvoille kauniisti, tuntuu iholla mukavalta ja näyttää kuulaan luonnolliselta, mutta ei tuonut minun iholleni luvattua blur-efektiä. Keskivahva peittävyys. Kirjoittelin Longwear Blurista täällä.

Sävyt:

1 Kultahiekka (lämmin) - voitti Karo

2 Hunajapilvi (viileä) - voitti Sannak

Huuda tuotetta nimellä Lumene Longwear Blur + sävynimi.

*

Jätäthän sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville :)

Kokeilin viikonloppuna vähän erilaista pizzantäytettä.

Samalla jatkamme tutustumista YesDeliltä syksyllä saamani suuren testituotepaketin sisältöön. Adamsin vähähiilihydraattisia pizzataikinajauhoja olen  halunnut kokeilla jo pitkään, kun merkin sämpyläjauhot osoittautuivat niin hyviksi. Tosin huomaan, että vhh-leipäkin on jäänyt melkein kokonaan ruokavaliostani niin ettei sämpylälle tunnu löytyvän muuta paikkaa kuin satunnainen hampparin alustana toimiminen.

Vhh-pizzasta sen sijaan tykkään tosi paljon ja itse asiassa pizzaa tulee syötyä nykyään jopa enemmän kuin ennen vhh:lle vaihtamista. Olen ollut tyytyväinen hyväksi havaitsemaani manteli-heraproteiini-vehnälesetaikinapohjaani ja utealiaana odotin, miten gluteenijauholla ryyditetty Adam's pärjäisi peruspizzalleni. (Peruspizzaohjeeni täällä - tuossa versiossa tosin mukana myös kookosjauhoa joka tekee pohjasta vähän rapsakamman mutta yksinkertaistin myöhemmin ja nykyään laitan vain 10 g vehnälesettä, 10 g Bake Pro -heraproteiinia ja 10 g mantelijauhoa.)

Adam's-pizzajauhossa on mantelijauhoa, gluteenijauhoa, maitoproteiinia ja munanvalkuaista.

Jauhoihin sekoitetaan pussi pakkauksen mukana tulevaa kuivahiivaa, lisätään vettä ja ruokaöljyä ja annetaan kohota.

Liekö syy sitten liian haalean veden, mutta minun taikinani ei oikein kohonnut.

Taikina jää tahmeaksi ja kosketuskaulintakelvottomaksi, kuten kaikki vhh-taikinat. Taikinan kaulinta ohjeen mukaan kahden öljytyn leivinpaperin välissä onnistui, mutta on rasittavaa puuhaa. Omavalmisteisen vhh-pizzapohjani levitän pellille aina lusikalla, mutta Adams on voimakkaan sitkonsa vuoksi ehkä vähän hankalampi saada levittymään lusikalla tasaisesti. Sitä voisi varmaan painella myös sormin lättänään muotoon,

Seuraava havainto: pakkauksen paisto-ohje ei toiminut ainakaan meidän uunissa. Todiste alla.

Ohjeen mukaan pizzaa pitäisi paistaa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Oikeanpuoleinen oli uunissa 20 minuuttia ja tuli ulos ruskeana kivikovana kiekkona. Onneksi olin jakanut taikinan kahteen osaan. Vasemmanpuoleinen pizzapohja oli uunissa 8 minuuttia. Varmasti viisikin minuuttia riittäisi.

Kuten näkyy, pohjasta tuli aika jäykkä. Se oli mukavan rapea mutta vehnäpohjaa ja omaa vhh-pizzapohjaani paljon jäykempi. Maku oli neutraali.

Tuomio?

Kyllä tämä enemmän muistuttaa rakenteeltaan ja maultaan tavallista vehnäpohjaa kuin muut kokeilemani vähähiilihydraattiset pohjat. Mutta luulen pitäytyväni jatkossa omassa tutussa taikinassani jota ei hiivattomana tarvitse kohotella ja valmistus sujuu nopeammin ja näppärämmin kuin Adamsin.

Täytteet olivat kevyesti Maarianhaminan Pub Albinin viime kesän pizzauutuuden inspiroimat. Albinin pizzasta keksin, että juurekset ja paahdettu, suolattu manteli voivat toimia pizzassa :)

Minun pizzassani oli oikein ohueksi suikaloitua punajuurta, vuohenjuustoa, suolattuja ja paahdettuja manteleita, kylmäsavulohta ja rucolaa. Tosi hyvä ja vähän erilainen pizzatäyte, kiva kokeilla välillä uutta mun ainaisen tonnikala-herkkusieni-tomaatti-hässäkkän sijaan.

*

Seuraava pätkä olisi voinut olla oma postauksensa mutta laitetaan se tähän perään kun sen äsken ajatuksenvirtana kirjoitin...

Vuoden 2016 projekti: hiilihydraattien harkittu lisäys ruokavalioon tavoitteena selvittää, miten se vaikuttaa liikuntaharrastukseeni. Päätin lähteä toteuttamaan vuodenvaihteessa julkituomaani ruokavalion hienosäätöä ja muutoskokeilua ammattilaisen tuella. Arvaan, että jos asia jää vain minun itseni vastuulle, jää puurojen, papujen ja juuresten lisäys säännölliseksi osaksi ruokailua vain sanoiksi ilmaan. Ja niinpä tänään olenkin istunut tunnin ensimmäisessä valmennuksessani. Toinen on varattu perjantaille hieman eri lähestymistavan omaavalta yritykseltä.

Tiedätte taipumukseni haluta ottaa selvää asioista perusteellisesti. Nyt taatelikakkupostauksen kommenteissa käyty keskustelu sytytti minussa vahvan kipinän selvittää TÄMÄ asia perin pohjin. Mitä siellä kropassa oikein tapahtuu liikuntasuorituksen aikana energian suhteen? Milloin kroppa polttaa rasvaa, milloin hiilareita? Kun jonkun mielestä on mahdotonta treenata ilman hiilaria, mistä kroppa sitten oikein ottaa energiansa jos käytettävissä on niukat glykogeenivarastot?

Mielipiteitä, näkemyksiä ja "totuuksia" sinkoilee suuntaan ja toiseen. Ultimaattista totuutta ei tässäkään asiassa ole olemassa kaikkien elimistön toimiessa yksilöllisesti, mutta nyt otetaan selvää, mitä alan valmentajat asiasta sanovat. Siinä on varmasti ainakin murunen tieteellistä faktaa takana, ja satojen valmennettujen kautta saatua käytännön tietoa joka on loppupeleissä aina "oikeampi" tieto kuin mikään tietokirjan teksti. :)

Projekti on saanut aikaan viime päivinä paljon itsetutkiskelua. Olen joutunut miettimään oloani ja mitä oikein lopulta haluan.

Elimistöni on hiilihydraattiherkkä ja kerää paljon nestettä ja muodostaa kaasua kun syön korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokaa, sille ei voi mitään. Se ei ole sairaus, mutta tekee olosta tietenkin kurjan. Olen viime aikoina syönyt paljon bataattia, punajuurta, lanttua, maa-artisokkaa. Hyvää ja ravinteikasta ruokaa jonka terveellisyyttä ei tarvitse kyseenalaistaa. Silti oloni on raskas ja turvonnut, mikä ei tietenkään tue kokonaisvaltaista hyvää mieltä. Salilla ja etenkin juoksumatolla olen kuitenkin jaksanut paremmin, sitä ei voi kieltää.

Olen katsonut peiliin ja kysynyt itseltäni, mitä hyvä olo lopulta minulle on. Onko se enemmän sitä kevyttä ja tiukkavyötäröistä oloa, figuuria jonka päällä vaatteet eivät kiristä mutta joka hengästyy helposti lenkillä? Vai onko se sitä, että kroppa on ravinnon vuoksi vähän epämukavan tuntuinen, mutta kehityn harrastuksessani? Tekeekö ensimmäinen vaihtoehto minusta pinnallisen p*skan? Jonkun mielestä epäilemättä kyllä, mutta ei, eivät nämä näin yksiselitteisiä juttuja ole. Vhh-ruokavalion myönteiset vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle ja kireä keho on siihen päälle vain mukava bonus.

Näitä teemoja tulee varmasti mietittyä paljonkin talven ja kevään aikana.

Jokohan näitä alkaa pian löytyä lautaselta..?

Anteeksi muut lukijat kun joudun käyttämään blogitilaa matkaan liittyvään tiedottamiseen. Minulla ei ole matkalle osallistuvien yhteystietoja joten joudun laittamaan tämän kyselyn julkisesti.

Kommenteissa nousi pari päivää sitten esiin Tallinnan matkan ruokailut ja niihin liittyvät mahdolliset pöytävaraukset. Lounas on sen verran aikaisin, että en usko Telliskiven ravintoloiden olevan tuohon aikaan täynnä. Pohjolan Matka ei ole halunnut sitouttaa osallistujia tiettyyn ravintolaan tekemällä varauksia, koska tarkoituksena on, että osallistujat saisivat valita mieleisensä ruokailupaikat.

Laitoin kuitenkin torstaina kyselyn Telliskiven suosituimpiin kuuluvaan F-Hoone-ravintolaan varmuuden vuoksi tiedustellakseni lauantain 23.1. tilannetta, mutta sieltä ei ole vastattu.

Illallisen suhteen varaus onkin sitten olennainen, jos meitä on lähdössä isompi porukka yhdessä syömään. En tullut lukijamatkasta alun perin kertoessani ajatelleeksi, että mukaan saattaisi lähteä niinkin suuri ryhmä kuin 42 ihmistä (jee!! :) 44, kun minut ja Pohjolan Matkan Riikan laskee mukaan), joten en tuolloin tullut myöskään tajunneeksi varauksen oleellisuutta.

Niinpä kartoitan nyt tässä, onko osallistujien joukossa kiinnostuneita illastamaan lauantaina porukalla?

Mitään tällaista "velvollisuutta" ei tietenkään ole vaan lauantai-ilta on kaikille omaa vapaata aikaa ja moni varmasti haluaa syödä omaan vapaaseen tahtiinsa ilman sitoumuksia :) Ei siis paineita asiasta :) Mutta jos joukossamme on yhteisestä illallisesta kiinnostuneita, niin kerrottehan siitä mahdollisimman pian joko tämän postauksen kommenteissa tai suoraan minulle sähköpostitse (karkkipaiva ät hotmail.com), niin tehdään varaus. Jos reissuun on lähdössä yksin matkustavia naispaikkalaisia ja joku kaipaa illallisseuraa niin minä voin mielelläni lähteä seuraksi :)

Aiemmin on osoitettu kiinnostusta 16 Rataskaevu-ravintolaa kohtaan, josta tarkistin jo lauantai-illan 23.1. tilanteen. He ottavat vastaan max. 10 hengen seurueen, ja suosittelivat kysymään sisar-ravintolastaan Pegasuksesta, jos meitä on suurempi seurue tulossa.

Ehdotuksia muista ravintoloista otetaan myös vastaan :)

Hui, matka jännittää jo kovasti...!

P.S. Laitattehan kommenttiinne myös sähköpostiosoitteenne sille tarkoitetulle riville (näkyy vain minulle), niin saan teihin yhteyden illallissuunnitelmien tiimoilta.

P.P.S. Tämäkin mun piti kertoa: alkuperäisestä ohjelmasta poiketen lauantain päiväretki tehdäänkin Pohjolan Matkan omalla bussilla eikä Taisto Bussid -yhtiön, ja Pohjolan Matkan bussi kuljettaa meidät sunnuntaina myös hotellista satamaan :) Eli ei tarvitse ottaa taksia tai lähteä apostolin kyydillä sunnuntaina laivaan :) :)

Aina kun vietän pidempään aikaa lapsuuskodissani, herkistyn tutkimaan vanhoja lelulaatikoita, koulukirjoja, valokuva-albumeita tai muita muistoja. Blogissa on kerrottu ponimuistoja ja jaettu teini-iän kirjevihkoihin kätkeytyneitä juttuja. Mun lempparipostauksia, niin ihana noloa! ^_^ Ja on kurkattu ysäriaikojen valokuva-albumeihin.. Iik mikä tyyli!

En tiedä miksi minusta on kiva välillä kertoa tällaisia juttuja itsestäni, mutta nyt on taas sellaisen nostalgiapostauksen vuoro.

Joulun aikana muistelimme, kuinka olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Ennen kuin opin itse kirjoittamaan, sanelin tarinoita joita muut saivat kirjoittaa ylös. Kuvat olivat tärkeä elementti tarinoissa, ja ensimmäiset tarinat syntyivätkin kiiltokuvien ja tarrojen pohjalta. Tekstiä kuvien ympärille..? Hmm, kuulostaa tutulta ;D Juttua irtoaa edelleen vaikka shampoopullon kuvasta :)

Ihan silmä kostui kun äiti kaivoi esiin kaikkein vanhimpia satujani joita hän on säästänyt. Muistan vihot joihin äiti, perhetutut ja hoitotädit saivat kirjoittaa kun sanelin, mutta en ole nähnyt näitä vihkoja koko aikuisiälläni. Apua miten liikuttavia..! Joskus jemmausgeenistä on iloakin, ihana äiti kun on säästänyt nämä..! <3

Tässä kiiltokuvien inspiroimassa tarinassa pikku kissa on menossa ensimmäistä päivää kouluun. Tarina päättyy niin, että kissa on suruissaan kun opettaja ei huomaa tervehtiä häntä (!).

Seuraava askel kiiltokuviin pohjautuvien tarinoiden jälkeen on ollut alkaa itse kuvittaa tarinoita. Joku muu on kuitenkin edelleen saanut kirjoittaa sadut ylös. Olen näemmä tykännyt myös tehdä omia satukirjoja sitomalla sivuja yhteen villalangalla. :)

Sitten saavutaan ikään jolloin olen oppinut kirjoittamaan itse.

.

Seuraava tarina on ylpeyteni, sillä se on yksi harvoja pidempiä, juonellisia tarinoita jonka olen koskaan saanut loppuun. Kirjoitin kaiken maailman kauhunovelleja vielä teini-iässäkin, mutta en saanut mitään niistä loppuun. Kertomuksen Porkkanamaasta olen kirjoittanut 8-vuotiaana, kun  olin juuri oppinut käyttämään isän kirjoituskonetta. En osannut vetää koneen telaa ns. loppuun saakka, vaan jokainen rivi alkaa vähän eri paikasta ^_^

Porkkanamaa on tarina Eeva-tytöstä joka nukahtaa kirjastossa ja päätyy seikkailemaan porkkanoiden kansoittamaan maahan. Nauroimme yksityiskohdalle jossa paljastuu, että Porkkanamaan asukkaat syövät ravinnokseen vain porkkanoita - kannibaaleja, siis.

Tarinassa on 10 lukua ja parikymmentä sivua.

Tämä on säästynyt - Stephen Kingin inspiroimat pateettiset kauhutarinan tyngät eivät. Ehkä ihan hyvä niin :D

Olen todennäköisesti saanut kirjoitusgeenin tai -innostuksen isältäni. Tässä hän istuu kirjoittamassa ja pikku-Sanni on tullut antamaan hyvän yön suukkoa. ("Ei saa häiritä isää kun hän kirjoittaa", voin kuulla äidin sanovan.) :)

*

Lopuksi on totta kai kerrottava teille yksi saduistani. Tämä on iltasatu jonka olen sanellut ennen kuin opin kirjoittamaan.

Kultakala ja aarteet

Kultakala ui lämpimässä merivedessä ja lintu lensi auringon valossa. Mutta kala polskutteli vain vedessä, sillä siitä se oli ihanaa.

Kala ui lähemmäksi rantaa ja näki intiaanien kylän ja näki savun tulevan intiaanikotien savupiipuista.

Mutta äkkiä rupesi satamaan ja kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei kastuisi.

Kun kaltakala oli sukeltanut tarpeeksi syvälle hän löysi arkun. Hän otti avaimen pyrstöönsä ja avasi arkun.

Avain oli liian painava joten hänellä meni pitkä aika avata arkkua. Mutta vihdoin arkku tuli auki.

Arkusta tuli paljon kultahelmiä ja hopeahelmiä ja kultarahaa. Kultakala oli onnellinen.

Hän laittoi kultakruunun päähänsä ja punaiset kultahelmet kaulaansa. Kylläpä hän nyt oli hieno, aurinkokin katsoi suu auki.

Sitten hän jätti kalleutensa siihen paikkaan ja lähti pinnalle katsomaan oliko sade jo loppunut. Ja olihan se. Meri oli tyynenä ja aurinko paistoi.

Sitten kultakala meni nukkumaan. Eiköhän sinunkin täytyisi jo mennä nukkumaan, kun kerran ilta jo on.

..."kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei se kastuisi"... <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Arvioinnin kohteena Ogx Biotin & Collagen -shampoo sekä Ogx Macadamia Oil -hoitoaine.

Sain tuotteet lainaan kaveriltani, kun halusin testata jotain uutta mitä minulla ei itsellä ole kaapeissa odottamassa. Olen jo pitkään silmäillyt kivan näköisiä Ogx-tuotteita jenkkilehdissä, USAn matkoilla ja Sokoksella (kai näitä muuallakin myydään?). Kaverillani on näitä peräti kuusi (3 x eri linjan shampoo + hoitis).

Nappasin kokeiltavaksi tuuheutta lupaavan Biotin & Collagen -shampoon ja ultrakosteutusta lupaavan Macadamia Oil -hoitoaineen.

Olen käyttänyt viime viikot Cutrinin Colorismia jota yritän vihdoin saada loppumaan (sain sen blogin kautta jo kolme vuotta sitten ja pidin sen kun rakastuin vadelmakarkkimaiseen tuoksuun), mutta olen kyllästynyt sen jättämään lättätukkaan ja nyt kaipaan taas pesevämpää ja tuuheuttavampaa shampoota.

Olisiko Ogx Biotin & Collagen sellainen?

Ei ole, mutta älyttömän mukavan tuntuinen ja tuoksuinen shampoo joka tapauksessa. :)

Otetaanpa tähän väliin luupin alle biotiini ja kollageeni.

Biotiini on tuttu aine hiusten kasvua buustaavista lisäravinteista, mutta onko sillä mitään vaikutusta shampoon kautta päähän laitettuna? Ei tietenkään. (Lähde - vai tarvitseeko näin maalaisjärjellä pääteltävissä olevaan asiaan edes lähdettä? ^_^) Niinkuin ei kollageenillakaan, jota näkee usein etenkin anti age -ihovoiteissa. Sen molekyylikoko on liian suuri jotta se voi imeytyä ihoon, eikä se imeytyessäänkään kykenisi vaikuttamaan ihon omaan kollageenin tuotantoon. Tuuheuttavissa hiustuotteissa sen funktio on tuoda hiuksiin paksuutta kuorruttamalla hius kalvolla, jonka oletettavasti pitäisi lisätä hiusten volyymia. Toimiiko tämä sitten, on kyseenalaista ja jää kunkin yksilön todettavaksi. Itselläni vaikutusta ei ole havaittavissa.

Biotiini ja kollageeni eivät tästä shampoosta tee tuuheuttavaa, mutta muuten shampoo on oikein kiva tuttavuus. Se tuoksuu mukavan pehmeälle jo koostumus on ylellinen.

Ja mitä biotiini siis ylipäänsä tekee shampoossa? Luo markkinointistooria. Te tiedätte jo nämä jutut :) Mutta kaikki kuluttajat eivät.

Shampoon viskositeetti on todella paksu, samaa luokkaa kuin Lh-Beautyn Oliivi-shampoossa. Tästä minä tykkään!

Ei valu maahan ihan hetkessä, vaikka kämmenen kääntää ylösalaisin :)

Ogx Biotin & Collagen -shampoo tuntuu hoitavalta, toisin kuin tuuheuttavat shampoot yleensä. Sen vahvistaa ainesosalistakin. Hiukset ovat huuhdellessa selvät ja sileät. Kuivuttuaan hiukset eivät tunnu tuuheilta vaan ovat yhtä littanat kuin aina. Itselläni hoitavat shampoot jättävät hiukset käytännössä aina litteiksi, sillä hoidetuilla ainesosilla kuorrutettu ja kalvotettu tyvi ei jaksa nousta.

Kaverillani oli Biotin & Collagen -sarjan hoitoainekin, mutta kasviöljyjen ystävänä minua veti puoleensa enemmän öljyillä pakattu Macadamia Oil Conditioner.

Dimetikoni heti incin alussa ei tosin kuulostanut hyvältä. Suurina pitoisuuksina sillä on taipumus jättää hiukseni muovisen tuntuisiksi, ja näen tämän ainesosan mieluummin latvoja suojaavissa, hiuksiin jätettävissä seerumityyppisissä tuotteissa kuin kauttaaltaan hiuksiin levitettävissä, poishuuhdeltavissa hoitoaineissa.

Muuten inci pursuaa hiuksia tehokkaasti pehmentäviä öljyjä ja rasvoja kuten makadamiaa, kaakaovoita, kookosöljyä, avokadoöljyä, safloriöljyä ja hydrattua keratiiniakin, joka sitoo kosteutta ja silottaa hiuksen pintaa. Tässä olisi siis potentiaalia erinomaisesti kosteuttavaksi, silottavaksi ja pehmentäväksi hoitoaineeksi.

Koostumus (kera kynsien, hehe :D Ne livahtivat kuvaan tilaisuuden tullen ^_^) on paksu ja vanukasmainen. Selvittää hiukset tehokkaasti ja hiukset ovat huuhdellessa silkkiset. Mutta - kuivuttuaan niissä on se tylsä muovisuus, josta syytän dimetikonia. Hiukset ovat siis sileät, kyllä, ja pehmeätkin, mutta "kovalla" tavalla pehmeät, jos joku saa kiinni mitä tällä tarkoitan. Eivät karheat, vaan "muovitetun pehmeät".

Kasviöljyihin tai vaikka pelkkiin kvatteihin perustuvat hoitoaineet eivät jätä tällaista tunnetta, ja eri hoitoaineita vertailtuani olen rajannut tunteen aiheuttajan tähän tiettyyn silikoniin.

Hiukset ovat myös erittäin, erittäin sähköiset. Eli hyvän kuuloisesta incistä huolimatta hoitoaine ei toiminut minulla ihanteellisesti.

*

Kuluneen vuoden aikana olen muuten oppinut, että kasviöljyjen ohella nimenomaan kvatit (eli yleisimmin -monium-päätteiset yhdisteet) toimivat minun hiuksissani parhaiten (huomattavasti paremmin kuin silikonit) ja jättävät ne tosi hyvän tuntuisiksi. Esimerkiksi Yves Rocherin lempparihoitoaineeni Reparationin hoitoteho perustuu vain jojobaöljylle ja kahdelle kvatille, behentrimonium-kloridille ja guar hydroxypropyltrimonium-kloridille. Vain muutama ainesosa - ja NIIN pehmeä tulos! :)

Uuden vuoden aattomeikissä luomilla kultaa ja petroolia. Vai olisiko tuo enemmänkin metallista sinivihreää... Joka tapauksessa, ihana sävy, joka oli meikissä pääroolissa.

Pohjustin luomen H&M:n voidemaisella kullanvärisellä eyelinerilla (tosiaan, voidemaisten eyelinerien ja luomivärien koostumus ei usein eroa mitenkään) ja taputtelin päälle Pure Luxen kultaista mineraaliluomiväriä sävyssä Driftwood.

Ulkonurkassa hento varjostus Max Factorin toffee-taupe-sävyllä Burnt Bark. Yläluomen rajaus H&M:n superihanalla nestemäisellä eyelinerilla, sävy Poolside, ja alaluomen rajaus lähes samansävyisellä mutta tummemmalla metallinvihreällä, Sephoran Waterproof-kynän sävyllä Surfer Babe.

H&M:n Drama Eyelinerin sävy Gold Rush on oikein sellainen klassinen kunnon kulta, ei liian keltainen, patinoitunut tai vihreään taittava. Ja se on peittävä. Vaalealla iholla kultainen rajaus ei välttämättä kovin erotu, mutta voin kuvitella miten makean rajauksen tällä saisi oikein tummalle iholle.

Max Factorin Burnt Bark on vakkarisuosituksiani kun joku kysyy hyvää, edullista ja helposti saatavilla olevaa taupen sävyä. Hohtava taupe on hyvä vaihtoehto jos tykkää käyttää ruskean sävyjä meikissä, mutta kokee mattaruskean liian vahvana tai tylsänä. Myös MACin Satin Taupe on tällainen klassinen, suosittu, lähes kaikille ihonsävyille sopiva ja kauniisti häivyttyvä taupen sävy (vähän viileämpi kuin Burnt Bark), mutta se on Max Factoria heikommin saatavilla ja tuplasti (triplasti?) kalliimpi. Helppo arki-smoky syntyy levittämällä hohtavaa taupea koko luomelle ja alaluomelle, ja tekemällä tummanruskeat sisärajaukset. Vaalea highlight sisänurkkiin ja kulmaluulle. Très chic!

H&M:n uudistuneen meikkisarjan rajaustuotevalikoima on tosiaankin päheä; on nestemäistä, voidemaista, kynää ja jumbokynää varmaan yli 10 sävyssä. Ja sävyt on tosi makeita! Valikoima muistuttaa jonkun verran Sephoran oman talon merkkiä, mutta kyniä ei ole vedenkestävänä, siksi en ostanut niitä. Ostan nykyisellään kaikki rajaustuotteet vedenkestävänä, kun vesiliukoisten kanssa käy välillä vähemmän kivoja ylläreitä.

Tämäkin on näitä iän mukanaan tuomia muutoksia... Nuorempana silmät eivät vuotaneet juuri koskaan, nyt rajauksen leviäminen on ihan arkipäivää jos en ole käyttänyt wp-tuotetta.

Vuoden vaihtuessa koittaa aina bloggaavan tilastofriikin juhlapäivä, eli voi tarkastella koko vuoden tilastoa ja katsoa, mitkä postaukset ovat kiinnostaneet lukijoita eniten.

Top 10 luetuimpien listalla on aina enemmän edellisten vuosien kestohittipostauksia kuin kuluneen vuoden kirjoituksia. Niin myös vuonna 2015. Top 10 -postauksista vain neljä on kuluneelta vuodelta, loput vanhempia.

Lista on tämän näköinen:

1 Että ihan PROTEIINIrahka - koko blogihistoriani kaikkien aikojen suosituin postaus, tämän lukukertoja ei varmasti tule mikään ylittämään. Julkaistu helmikuussa 2015.

2 Joulupötsistä eroon kahdessa viikossa

Oletko uusi lukija? (Tai miksei vanhempikin, jolta viime tammikuun postaukset jäivät väliin :)) Painaako juhla-ajan herkuttelu vielä vyötäröllä? Etsitkö helppoa tietä karistaa pöhötykset? Suosittelen tällöin klikkaamaan yllä olevaa postausta.

Omakin vatsani on ollut tutussa turvonneessa joulukuosissaan, ja kovasti houkuttaisi ottaa pikatie takaisin normaalitilaan induktion avulla. Mutta tällä kertaa jätän induktion väliin ja kuljen hitaampaa tietä. Syy: liikunta. Kuten taatelikakku-jutussa kirjoittelin, valitsen nyt satsata juoksuharrastukseeni, ja induktio (eli erittäin matalahiilihydraattinen ruokavalio) ja pitkät juoksulenkit eivät sovi yhteen.

Jos valitset kokeilla induktiota, muista madaltaa liikuntaharrastuksesi tehoa. Induktion aikana suositellaan kevyttä, matalasykkeistä liikuntaa kuten kävelyä ja kevyttä hölkkää.

3 Sokerinatsi - kannanotto sokerin valtaan elämässämme

4 Tehokkaat kotikutoiset kuorinnat - tämän postauksen suosio on minulle suuri mysteeri, se oli top-kympissä viimekin vuonna vaikka on julkaistu jo joulukuussa 2012. Postaus on lyhyt eikä mielestäni sisällä mitään erityisen uutta tai erikoista tietoa, mutta silti sitä luetaan ihan hulluna.

5 Nettishoppailun ABC - tämänkin postauksen kestosuosiota ihmettelen, sillä nettishoppailu on muuttunut kuudessa vuodessa yhä vain luonnollisemmaksi ja itsestäänselväksi tavaksi ostaa, ja kuvittelisin ko. jutun sisältämän informaation olevan tänä päivänä melkein kaikille "selvää pässinlihaa" :D Kirjoitin jutun kesällä 2009 kun olin pitänyt blogia vasta 3 kuukautta - ja täällä se viihtyy kuutta vuotta myöhemmin edelleen luetuimpien joukossa. :)

6 Silmän muodot ja meikkaus - tämä on varmaan suurimmalle osalle pitkäaikaisista lukijoista tuttu! Tässä on mielestäni hyvää asiaa selkeästi havainnollistavassa muodossa ja pidän sitä edelleen hyvänä, informatiivisena postauksena, vaikka itse sanonkin. :)

7 Halpaa ja helppoa hiustenvaalennusta - ja tämä... aina vain top-kympissä!

8 Silmän rajaus, osa 1: Perusteet - samoin tämä. Onhan tässäkin ihan hyvää perusasiaa selkeästi kuvattuna, mutta toteutus näyttää nykysilmääni ehkä vähän kömpelöltä, en tiedä :D Tekisin jutun tänä päivänä vähän eri tavalla. Mutta ilmeisesti tästäkin kokee moni saavansa paljon hyötyä.

9 Sannin herkkucorner: julmetun mehevä vhh-porkkanakakku - siemennäkkärien ohella suosituin reseptini! Eikä ihme! ^_^

10 Käytännön vinkkejä ja ruoka-ainelista induktiojaksolle

*

Kun tarkastellaan suosituimpia postauksia pelkästään vuodelta 2015, lista näyttää tältä:

1 Että ihan PROTEIINIrahka

2 Joulupötsistä eroon kahdessa viikossa

3 Sokerinatsi

4 Käytännön vinkkejä induktiojaksolle

5 Hellävaraisin hiustenpidennys: Mago - elämäni ensimmäinen hiustenpidennys/tuuhennos

6 Induktioviikko 1 - maanantai

7 Millä se elää? - onko se joku salainen agentti? Lottovoittaja? :)

8 Kulttisarja Urban Decay vihdoin Suomessa - UDPP ja Naked, ei enää pelkän nettikaupan tai ulkomaanmatkan takana!

9 Jemmaajan elämä ja teot - kun tavaroilla on tunteet ja "sitä voi vielä joku päivä tarvita"

10 Induktioviikkojen päätös ja tulokset - menihän se vetoketju kiinni :)

Omat vuoden suosikkipostaukseni liittyivät matkailuun. Vaikka kauneudesta rakastankin kirjoittaa, on itselle silti kaikkein antoisinta päästä jakamaan matkatarinoita. Jos yksi ihminen innostuu lähtemään vaikkapa Folegandrokselle minun kirjoitukseni inspiroimana... kyllä, se on monin verroin palkitsevampaa kuin se, että sata ihmistä ostaa Maybellinen maskaran koska tykkäsin siitä. :) On myös ihanan lämmittävää kuulla, kuinka moni kommentoi pääsevänsä ikäänkuin itsekin matkalle matkapäiväkirjojeni myötä. Tykkään matkustaa yksin, mutta te olette mun matkaseuraa. :)

Henkilökohtaisiin lempparipostauksiini vuodelta kuuluu mm. The Good Stuff - Kreikkalainen keittiö, koska siinä yhdistyvät kaksi suurta intohimoani, ruoka ja matkailu. Jutun kirjoittaminen kesti kolmatta päivää, ja materiaalia olin hankkinut jo edellisenä vuonna, mutta se oli vaivan arvoinen. On mahtavaa kun saa jakaa jotain joka on samalla itselle hurjan kiinnostavaa ja hauskaa, ja myös informatiivista muille. Juuri tällaiset jutut ovat bloggauksen suola! :)

"Mun pitäisi lauantaina tehdä goottimeikki. Anna mulle jotain meikkejä".

Näin lausui armas mieheni kuluneella viikolla, ja tuon kuullessani olin vielä hiukan epäuskoinen. "Laitat vain mustat rajaukset, se on ihan hyvä, mä annan sulle kajalin", sanoin.

Mutta kohta äijä oli tabletillaan katsomassa gothic smokey eye -tutorialeja, ja ilmoitti vakavissaan aikovansa toteuttaa meikin. No, mitäpä siinä väheksymään tai kyseenalaistamaan toisen päättäväisyyttä. :) Aikomus oli vilpitön.

Nakkasin miehen kouraan setin meikkejä ja ohjeistin pohjustuksen tärkeydestä. "Ja voit töpötellä luomelle myös kajal-kynällä että saat oikein tumman pohjan." MACin siveltimiäni en suostunut antamaan, ja mies sai pärjätä Lorkun La Palette Smokyn mukana tulevalla applikaattorilla.

Mies halusi lakata myös kyntensä, ja täysmustan lakan puutteessa tarjosin tarkoitukseen Viva La Divan mustaa glitterlakkaa. Hyvin näytti sekin kelpaavan. Oli kuulema tärkeää, että lakka olisi juhlissa katu-uskottavasti kuluneen näköinen, ja siksi lakkaus suoritettiin jo muutamaa päivää aikaisemmin.

Totta kai olisin itse mieluusti meikannut äijän, mutta olemme tänä viikonloppuna eri tahoilla. Mies menee gootti-teemaisiin bileisiin Helsingissä ja minä puolestani villasukkailen Savossa perheeni kanssa. Jep, tässä iässä sitä usein valitsee mieluummin kotoilun kuin bileet.

Tätä kirjoittaessani mies on matkalla juhliin meikkeineen. :)

Sain illan aikana kuvaviestejä meikin edistymisestä. Ja nämähän on pakko jakaa teidän kanssa :) (Sain luvan, kunhan en laita koko kasvoja.)

On taidettu paritkin videot katsoa. Täytyy emännän olla vähän ylpeä! :)

Ensimmäinen kuva. Kehotin lempeästi miestä vähän häivyttämään kulmakarvan alta.

Ja sitten näyttikin jo tältä. Ei lainkaan huono! :)

Kulmakarvat olisi tietty ollut makea meikata kunnolla muotoon, mutta se olisi jo ollut mahdollisesti turhan vaativa askel ensikertalaiselle.

"Ota vähän sitä paletin ihonväristä sävyä ja häivytä sillä varjostuksen ulkoreunoja. Mutta on tämä näinkin jo ihan tosi hieno!"

Gootti-Mr.Karkkipäivä. <3

Ja röyhelöpaitakin  päällä asiaankuuluvasti :D

Way to go kulta!

.

P.S. Kello 23.22 Hemmetti... unohdin ihan kokonaan antaa mukaan meikinpoistoaineen... Mies soitti juuri ja kysyi saako nämä irti käsisaippualla. Sori hani, voi vähän kirvellä..