Jokohan alatte väsyä mun hehkutukseen erästä merkkiä kohtaan? Ei, en vain voi pitää salassa tätäkään ihastusta, tää on vain taas niin hyvä...!
Jes, "clip-art"-ystävämme on täällä taas :) Ja kylkeensä se sai toisen kotimaisen, kun olen sitäkin tässä viime kuukauden testaillut. Arvostellaan sekin samalla pois.
Tänään siis esittelyssä EkoPharman ja Elivon pehmeät kasvojenpuhdistusvaahdot.
Tässä tämä nyt on, vaahto, jota en ehtinyt saada mukaan ensimmäiseen EkoPharma-esittelyyni kun siitä ei ollut vielä tehdaskappaleita ulkona. Minut "prepattiin" kesällä tuotteen mahtavuudesta ja olen siitä saakka odottanut saavani pullon hyppysiini.
EkoPharma Vadelmavaahto 250 ml / 24,50 €
Vastasiko tuote odotuksia? Kyllä, ja ylittikin ne! Voi pojat, kyllä ne vain osaa Naviterilla (EkoPharman valmistaja). Tässä on ensimmäinen luonnonkosmetiikan pumppuvaahto joka on koostumukseltaan lähes yhtä kermainen ja liukas kuin synteettiset vaahtoputsarit. Vaahto ei lässähdä ja katoa iholla vaan pysyy kuohkeana koko sen ajan kun sitä pyörittelee iholla. Todella hyvä ja miellyttävän tuntuinen putsari pumppuvaahtotyypin ystäville. Ei hitsi, mä olen ihan lapsellisen ilon vallassa siitä, että Suomessa osataan valmistaa näin hyvää luonnonkosmetiikkaa! Sori vaan Mia Höydön geeli, jäät toiseksi tälle putsarille.
Huomionarvoinen asia on myös se, että pullo on 100 milliä standardia suurempi! Lähes kaikki pumppuvaahtoputsarit markkinoilla ovat 150-millisiä, EkoPharmaan on ladattu desilitra lisää! Pumppuvaahdothan kuluvat tunnetusti nopeammin kuin voide- tai geelikoostumuksen vaahdot, eli isompi pakkauskoko on oikein perusteltu.
Tässä inci ainesosista kiinnostuneille. Tuoksu on mieto ja vadelmainen.
Elivo Puhdistusvaahto 150 ml / 11,25 € (hinta apteekkiverkkokaupan sivulta)
Elivo on apteekkisektorille kehitetty kotimainen tuotesarja johon kuuluu kosmetiikan lisäksi myös lisäravinteita. Itse asiassa popsin parhaillaan myös Elivo-hiusravinnetta, raportoin sitten kun 2 kk:n satsi on syöty loppuun onko havaittuja vaikutuksia.
Elivo-vaahdon arviointiin ei montaa sanaa tarvita: ihanan pehmeä ja kermainen, juuri sellainen millaiseen laatuun ja koostumukseen olen "normikosmetiikan" pumppuvaahdoissa tottunut. Synteettisiä ainesosia sisältävät pumppuvaahdot ovat aina liukkaampia ja tiheämpivaahtoisia kuin luonnonkosmetiikan, kaiken kaikkiaan täyteläisempiä. (Jos kokeilette EkoPharmaa, yllätytte varmasti koska koostumus on jo niin lähellä tätä standardia ;))
Elivo on mukavuudessaan ehkä jopa tylsä. Se on tosi miellyttävän tuntuinen putsari, piste. Pakkaus on tylsä (yhteistä monelle suomalaiselle kosmetiikan valmistajalle?) ja tuoksu, no, just sellainen tyypillinen hajustetun apteekkituotteen "puhdas" tuoksu. Elivon kasvotuotteissa on hypotuoksu, mikä tarkoittaa sitä, että niissä ei ole käytetty yhtäkään EU:ssa allergeeneiksi luokitelluista hajustekemikaaleista.
Yritin vertailla kämmensokkotestillä (:D) Elivon ja Lacto Linen vaahtojen kermaisuutta, mutta ne ovat hyvin samankaltaiset. Lacto Line kuitenkin tuntuu hoitavammalta ja hellävaraisemmalta; ihon pinta jää pehmeämmän ja vähemmän kiristävän tuntuiseksi. Elivo on sulfaatiton eikä sekään tunnu voimakkaasti pesevältä, kuitenkin päättelisin tensidien määrästä ja tuotelupauksesta ("poistaa myös meikin") että Elivon pesuteho on hieman Lactoa tehokkaampi.
Samaan tapaan kuin LL:n tapauksessa, kiinnostavammalla tuoksulla ja persoonallisemmalla pakkaus-designilla tuotteesta saisi huomattavasti vetovoimaisemman. Apteekkituotteiden ei tietysti kuulukaan olla "houkuttavia" samaan tapaan kuin muiden jakelusektorien tuotteiden, mutta kai apteekkibränditkin jollain haluavat erottua edukseen kilpailijoista..?
*
Miniolotilapäivitys: mun aamiaista suurennettiin eilisessä tapaamisessa (ja muutenkin ruokavaliota "järkevöitiin") ja ainakin tänään on päivä lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin :)
Mun piti tehdä tilannepäivitys ruokavaliokokeilun etenemisestä vasta huomenna kun täysi viikko tulee täyteen, mutta just nyt fiilikset on sellaiset, että täytyy päästä vähän purkamaan kuormaa. Mieskään ei enää jaksa kuunnella.
Päivä 6 on menossa ja kokemus on ollut rankkuudessaan yllättävä. Yllättävä aivan toisella tapaa, mitä odotin. Toisin kuin valmennusohjelman ruokamäärillä olisi odottanut, mun energiataso on laskenut päivä päivältä: olo on heikko ja bensatankki huutaa punaisella, tälläkin hetkellä suunnilleen tärisen heikotuksesta. Lihakset huutaa lisää polttoainetta. Salilla olen jaksanut selvästi normaalia huonommin ja jotkut sarjat ovat jääneet puoleen tavallisista toistomääristä. Keskiviikkona meinasi koko treeni jäädä kesken koska oli niin valtava nälkä - ja takana kaksi ateriaa.
En tiedä paljonko minulle suunnitellun ruokavalion täsmällinen kokonaiskalorimäärä on, mutta omien laskelmieni mukaan sen pitäisi olla samaa tasoa kuin vhh-ruokavalionikin. Silti olo on kuin joku olisi koko viikon valuttanut minusta pois energiaa, kuin hana olisi jäänyt auki.
Ongelma on aterioiden energiajako joka poikkeaa täysin siitä mihin kroppani on tottunut, ja tietysti ateriatiheys ja niiden koostumus. Annos täyttää vatsan niin että viimeisiä haarukallisia pitää ihan tsempata koska ruoka vie vatsassa niin paljon tilaa - mutta jo tunnin kuluttua kylläisyyden tunne on haihtunut. Vatsa on edelleen täysi, mutta olo on ei-tyydyttynyt, energiavajainen. Kehossa on koko ajan tunne, että jotain puuttuu. Se jokin on kenties rasva?
Etenkin aamiainen on ollut kropalle vaikeinta hyväksyä: se on niin vähäenerginen vhh-aamiaiseeni verrattuna että nälkä polttelee jo 20-30 minuutin kuluttua lautasen tyhjenemisestä. Laskin, että omassa vhh-aamiaisessani on ainakin puolet enemmän kaloreita kiitos juuston, siemennäkkärin ja kahviin lorautellun kerman. FitFarm-aamiainen ei pidä nälkää yhtään. Ainakaan tässä vaiheessa kun kroppa on vielä ihan sekaisin uudesta energia- ja ateriajaosta.
Oikeasti, tämä on samaan aikaan tosi mielenkiintoista ja tosi kamalaa. Olen nytkin niin pahantuulinen heikotuksen takia että piti laittaa klassista musiikkia kuulokkeisiin ja yrittää rauhoittua ja rentoutua etten olisi koko ajan märisemässä miehelle olostani.
Tästä pitäisi nyt sitten lähteä näillä energioilla vielä päivän juoksulenkille (treeniohjelman mukaan).
Kuvan puuro on muuten ohjeidenvastainen: siihen ei saisi lisätä pähkinöitä. Pähkinät kuuluvat toiselle aterialle eikä niiden paikkaa saisi vaihdella.
FitFarm-ruokavalion tarkat raaka-ainerajaukset ja -ajoitukset hämmentävät, ja niihin olen saamassa toivon mukaan selvitystä seuraavassa valmennustapaamisessa joka on jo huomenna.
Käsitän täysin, että kropalla menee aikaa tottua uuteen ruokavalioon, mutta tällaista energiatason laskua en silti odottanut. Odotin oireiksi ennemminkin turvotusta tai yleisesti raskasta oloa, mutta ne ovatkin loistaneet poissaolollaan. Vatsa ei ole ollut turvoksissa suuresta ruokamäärästä huolimatta. Hiilarit olen tällä viikolla ottanut kaurasta ja kvinoasta joita vatsani näyttää sietävän hyvin näin suurehkon portaan lisäyksenäkin. Ainakin toistaiseksi.
Äijän mielestä kokeilussa ei ole mitään järkeä, mutta itse olen "lieveilmiöiden" puitteissa entistä kiinnostuneempi siitä mitä kaikkea projektin kautta voi oppia ravinnon vaikutuksesta kehoon ja suorituksiin.
Ensi viikolla teen tarkemman yhteenvedon ensimmäisen viikon kokemuksista ja varmasti saan huomisessa tapaamisessa lisävalotusta siihen, miksi ruokavalio on rakennettu niinkuin se on.
Ihmiskoe-terveisin :),
Sanni
P.S. Söin äsken (ohjeiden vastaisesti) palan juustoa ja olo koheni heti <3 Taidan lähteä lempeälle kävelylenkille juoksun sijaan :)
Olen jo pitkään halunnut tehdä highlight-postauksen yhdestä tavallaan tylsästä ja kirjaimellisesti näkymättömästä, mutta itselle huipputärkeästä meikkituotteesta.
Kulmakarvageeli.
Tältä näyttävät kulmakarvani aamulla herätessä.
Minulla on hyvin hentoinen "baby"kulmakarvalaatu, ja karvat sojottavat minne sattuu. Niissä ei ole ryhdikästä jäykkyyttä tai luonnollista kulmaa vaan ne ovat tuollaiset hieman pyöreäkaariset pötköt. Näytän vihaiselta kun pidän kulmakarvojani rentona, koska ne eivät käytännössä nouse ollenkaan.
Jotta kulmat pääsevät tähän muotoon ja kuosiin, pitää laittaa muutakin kuin kulmaväriä.
Läpinäkyvä kulmageeli. Yksi meikkirutiinini, heh, kulmakiviä.
Ja kaikkein paras on Ardell Brow Sculpting Gel. Jälleen yksi loppuunkäytetty putkilo. Ardellia myydään Kickseissä, hinta muistaakseni 11 - 12 euron kieppeillä. Ensi viikolla pitää taas käydä ostamassa uusi, vaikka kotona on muitakin kulmakarvageelejä. Ne eivät vain pärjää Ardellille.
Monet laittavat kulmakarvageelin vasta kulmavärin jälkeen, mutta minä tykkään laittaa sekä ennen että jälkeen. Koska kulmani ovat niin hennot, karvat eivät "pysy aloillaan" kun levitän niihin kulmaväriä. Kun geelaan ne ensin muotoon, ne on helpompi meikata.
Geeleissä on eroja. Kokemukseni mukaan monet markkinoiden kulmakarvageeleistä ovat pidoltaan heikompia kuin Ardell, ja juuri siksi Ardellista on muodostunut suosikkini. Se pitää kulmakarvat asennossa koko päivän.
Lumenen geeli on heikkopitoinen. Se ei pidä kulmia yhtä hyvin muodossa johon ne harjaan, ja loppupäivästä kulmat sojottavat sinne tänne.
Etsin jatkuvasti edullisia tärppituotteita, ja H&M:n kulmageeli vaikutti ensin lupaavalta. Sen pito on Lumenea vahvempi, mutta koostumus märkä ja hitaasti kuivuva. Tuubin leveä suuaukko vs. harjan ohuus saavat aikaan sen, että harjan mukana tulee kerralla liikaa geeliä. Pidoltaan H&M on kuitenkin esim. Lumenea parempi.
Ardellin harja (keskellä) on H&M:ää ja Lumenea paksumpi. Joskus geeliä levittyy vähän yli koska harja on leveämpi kuin kulmakarvani, ja koollisesti Lumene (oikeanpuoleisin) on näistä eniten mieleeni. Mutta se pito... Lumene, jos luette tätä niin terkkuja kehityspuolelle: saisiko geeliin vähän enemmän ytyä? :)
The gel effect. Meikkasin itse asiassa monta vuotta ilman kulmageeliä, koska en ollut älynnyt miten suuri merkitys sillä on kulman muodolle etenkin tällaisissa lötköpötkökulmakarvoissa. Kun oivalsin minkä eron geeli tekee, en ole enää osannut olla ilman.
Oikea kulmakarvani (kuvassa) on vielä vasenta harvempi. Etenkin alkupää on niin harva että karvat voisi helposti laskea yksitellen. :)
Vasen kulmakarva on hieman tuuheampi ja alkupää paksumpi kuin oikeassa.
Meikattuina eron näkee parhaiten. En ole koskaan mainostanut olevani taitava kulmakarvojen meikkaaja ja tällainen hento, harva kulmakarvan laatu on mielestäni tosi vaikea saada meikattua nätisti ja luonnollisesti. Vaikka kuinka yritän värittää oikean yhtä paksuksi kuin vasen on, niin aina se jää jotenkin vajaaksi.
...eikä asiassa mielestäni aina onnistu ammattilainenkaan. Nämä Stage-11:n meikkiartistin minulle meikkaamat kulmakarvat viime kevään Blog Awardseista olivat monen teidän mielestä todella onnistuneet, mutta itse näen niissä samat ongelmat kuin itse meikatessa: harvaa ja hentoista kulmakarvaa on vaikea saada siistin ja ei-väritetyn näköiseksi.
Mutta nyt lähdettiin taas jo rönsyämään aiheesta. :) Kulmakarvageeli oli päivän sana.
Kuinka monelle muulle se on jokapäiväinen sana? Ehdoton osa meikkiä vai "häh, tarvitseeko tuollaisenkin?
.
P.S. Mami Go Go -blogin Minttu on yksi mun kulmakarvaidoleita:
Just tällaiset kulmakarvat on mun mielestä tosi kauniit. Ryhdikkäät ja selkeä muoto sopivalla siipikulmalla. Kuva tästä Mintun postauksesta jossa lisää kauniita kulmakarvakuvia :) (Kuva julkaistu Mintun luvalla.)
Vinkki teille, jotka etsitte hyvää sivellinten puhdistajaa :) Etenkin jos luonnollisuus on plussaa :)
Meikkisivellinten puhdistus on aihe, josta minulta kysellään blogissa tasaisin väliajoin. Olen tehnyt postauksen aiheesta heinäkuussa 2012, siellä käsittelen sivellinten yleistä huoltoa ja erilaisia puhdistusaineita ja -tapoja.
Kun minulta kysytään suositusta sivellintenpesuaineesta, vastaan, että ostakaa hiusshampoo tai marseille-saippua. Hiusshampoon pitää kuitenkin sisältää mahdollisimman vähän mitään hoitavia, kalvoa muodostavia ainesosia ja marseillesaippuapesun taas osa kokee jotenkin vaivalloisena (saippuan kuivatuksineen) eikä marseilleakaan löydy joka kaupasta.
Varsinaisia sivellinshampoita on markkinoilla yllättävän vähän, peruskaupoista niitä ei ole käytännössä löytynyt lainkaan (korjatkaa jos tiedätte jonkun merkin niin lisään tähän :)).
Nyt EcoToolsin valikoimaan on tullut kasvipohjainen sivellinten puhdistusshampoo sekä puhdistusliinat :)
Shampoo (177 ml) ja liinat (25 kpl) maksavat kumpikin 9,50€.
Sain tuotteet testiin EcoToolsin PR-toimistolta.
Shampoossa on puhdistavana aineena natriumlauryylisulfoasetaattia, joka on miedompi sulfaatti kuin SLS. Toki sivellinputsarissa täytyy melkeinpä sulfaatteja ollakin jos mielii saada oikein tiukassa istuvan lian kuten meikkivoiteen irti. Mukana on myös pari mietoa sokeritensidiä, mutta pelkästään niillä ei kunnon meikkilika lähde irti.
Fenoksietanolin luonnollisuutta vähän epäilen, sitä on luonnossakin mutta kosmetiikkateollisuuden käyttämä on synteettistä. Luonnonkosmetiikassa fenoksietanoli ei ole sallittua.
Puhdistusliinat ovat teholtaan miedompia kuin shampoo ja puhdistus on vähän pintapuolisempi kuin jos vaahdottelee ja huuhtoo siveltimet, mutta voisin kuvitella, että nämä sopivat hyvin vaikka matkalle mukaan jos haluaa illalla hotellissa nopsaan puhdistaa siveltimet. Koska liinat eivät jätä siveltimiä yhtä kosteiksi kuin shampoopesun jäljiltä, siveltimet kuivuvat nopeammin ja ovat siis nopeasti taas käyttövalmiina. Esim. kabukin kuivuminen shampoopesun jäljiltä vie ainakin mulla oli vuorokauden.
Kokeilin liinoja erityyppisten meikkilikojen irroitukseen, ja liinaan liukeni jopa geelieyeliner. Meikkivoidesivellintä en saanut sillä kauttaaltaan puhtaaksi, mutta sitä en odottanutkaan. Luomivärit lähtivät siveltimistä ja mineraalipuuteri kabukista.
Kun nyt EcoToolsista puhuttiin, niin pakko liittää loppuun kestovinkkini todella hyvästä kabukisiveltimestä: EcoToolsin hylsyllinen kabuki.
Tämän kabukin nimeen tuntuvat vannovan suunnilleen kaikki kauneusbloggarit, joten jos hakusessa on erinomainen sivellin mineraalipohjan levitykseen, kokeilepa tätä. Et pety. Olen käyttänyt omaani nyt viisi vuotta ja se on edelleen mun go-to-kabuki. :) Vieläkin tosi hyvässä kunnossa ja harjakset yhtä pehmeät. Alumiinikotelo on superkätevä reissatessa.
EcoToolsia myyvät mm. Ruohonjuuri, Stockmann, Sokos ja erinäiset apteekit ja kauneushoitolat. Lista jälleenmyyjistä täällä.
Arvostelussa muutama tuote kreikkalaiselta lemppariltani Korresilta.
Korres on sellainen merkki, jota löytyisi hyllystäni paljon jos en olisi a) päätynyt töihin kauneusalalle ja b) toimisi kauneusbloggaajana - eli hyllyni eivät täyttyisi itsestään ulkopuolisten tahojen kautta.
Minusta on välillä hauska mietiskellä, mitä merkkejä nykyään käyttäisin jos olisin edelleen se harrastelijakosmetiikkafriikki mikä olin vuoteen 2009 saakka (tuona vuonna aloitin blogin ja kouluttauduin kosmetiikkamyyjäksi). Tämä ei nyt liity Korresiin, mutta jos sallitte muutaman rivin yleistä kosmefiilistelyä... :)
Olen aiemminkin puhunut tästä blogissa, mutta niin kivaa kuin testituotteiden vastaanottaminen onkin, niin tunnen myös rehellistä kaipuuta vanhoja aikoja kohtaan, jolloin sai itse valita mitä tuotteita seuraavaksi ostaa kun edelliset loppuvat. Ja ostotoimenpiteelle oli perusteltu tarve - kun tuotteet oikeasti loppuivat ja naama täytyy pestä jollain ja ripsiinkin on kiva laittaa maskaraa. Nyt, kun kosmetiikkatuotteiden testaus ja arviointi käy käytännössä työstä, on ani harvoin enää tarvetta itse hankkia mitään. Aina on uusi purkki, maskara ja puuteri jonossa testattavana.
JOS näin ei olisi, niin luulen, että ehdottomasti olisin edelleen ainakin Yves Rocher -tyttö. Olen käyttänyt Rocherin tuotteita suunnilleen 13-vuotiaasta saakka ja rakkaus merkkiä kohtaan on säilynyt vahvana kaikki vuodet.
Minkään muun merkin tuotteita en ole käyttänyt yhtä paljon, Rocher on minulle "kotimerkki". <3 Aina tuttu, turvallinen ja luotettava.
Kosmetiikkafriikki ei kuitenkaan rajoitu yhteen merkkiin, sehän on selvää :) Rocherin ohella hyllyistäni löytyisi varmasti läjäpäin Korresia sekä todennäköisesti purkki jos toinen Lushilta, tämä brändi kiinnostaa minua valtavasti tuoksu-, ehm, haitoistaan huolimatta. Konsepti on mahtava, tuotteet älyttömän kiinnostavia ja massasta erottuvia ja pakkaukset yksinkertaisuudessaan tyylikkäitä.
Sertifioidun luonnonkosmetiikan merkeistä ainakin Lavera, Estelle & Thild ja Urtekram olisivat varmasti edustettuina purkkiarmeijassani. Oi, tätä kuvitelmaa voisi maalailla vaikka kuinka pitkään... Olisi hurjan kiinnostavaa nähdä itsestään sellainen rinnakkaistodellisuusversio, jos olisinkin jäänyt toiselle alalle töihin - vaikka sinne matkatoimistoon. Miltä matkatoimistovirkailija-Sannin meikkipussi näyttäisi? :)
Tämän rönsyilyn jälkeen voimme siirtyä päivän varsinaiseen aiheeseen eli Korresin kolmeen tuotteeseen. Olen aikaisemmin käyttänyt Korresilta vain kahta kasvotuotetta - Wild Rose -seerumia ja Vuoden 2015 parhaat -postauksessa esiteltyä Magnolia-seerumia.
Sain testiin Wild Rose Mini Collection -pakkauksen joka sisältää matkakoot (16 ml) 24-Hour Moisturising & Brightening -voiteesta sekä Advanced Sleeping Facial -naamiosta. Setti muuten maksaa vain 15,90€, kiva tutustumishinta jos kiinnostaa kokeilla Wild Rose -tuotteita. Kosteuttava ja kirkastava Villiruusu-sarja on Korresin linjoista laajin ja sopii kaikenikäisille.
24-Hour Moisturising & Brightening -voiteesta on versio sekä kuivalle ja normaalille iholle että rasvoittuvalle. Mini Collection -pakkauksessa on normaalin/kuivan ihon voide. Voide oli kaiken kaikkiaan sellainen "ihan kiva" -kokemuksen tuote. Ihan mukavan tuntuinen iholla mutta ei mitään sellaista joka saisi ripustamaan voiteen kultaraameihin ja haluamaan sitä lisää. Voiteen koostumus on perus-emulsiomainen, mutta rasvapitoisuus kuitenkin sen verran korkea, että se tuntui aavistuksen liian tuhdilta makuuni (vaikkakin talviaikaan varmasti tarpeen, mutta mieltymys kevyisiin koostumuksiin istuu tiukassa). Tuoksu on myös aika tylsä.
Advanced Repair Sleeping Facialin tuoksu taas on ihan erilainen, raikkaampi mutta samalla myös pehmeä. 24-Hour -voiteen tuoksu on tähän verrattuna tunkkainen. Kyseessä on yöksi kasvoille jätettävä naamio, eli tuotetyyppi, joita normaalisti karsastan.
Nyt kun iho alkaa kiistatta iän myötä kuivua, mikä näkyy etenkin talvella, joudun myöntämään, että naamioista on selvästi lisähyötyä. Pakkassuosikit-postauksessa kerroin, kuinka iho on talviaamuisin sen näköinen kuin sille ei olisi illalla mitään kosteutta annettukaan, eli käytän siis öisin liian kevyitä koostumuksia. Villiruusu-yönaamion jäljiltä iho on kuin "Ruususella" - pehmeä ja aamullakin kosteutetun tuntuinen.
Olen tehnyt iholle pari kertaa aamuisin "mineraalimeikkitestin" selvittääkseni sen kuivuustason - levitän vastaheränneelle, voitelemattomalle iholle mineraalipuuterin, ja jos puuteri jättää hilseilevän, jauhoisen pinnan, on iho selvästikin alikosteutettu ja janoinen. Villiruusu-yönaamion (ja parin muun ravitsevamman yövoidesekoituksen joista kerron myöhemmin) jäljiltä mineraalipuuteri levittyy tasaisesti jättämättä näkyviin karheita, kuivia kohtia.
Peukku siis tälle tuotteelle! Sileän kermainen koostumus yhdessä miellyttävän tuoksun kanssa tekevät naamiosta ihanan hemmottelevan päätöksen kasvojenhoidon iltarutiinille. :)
Almond Blossom on Korresin linja herkälle iholle. Villiruusun tapaan tuotteet sopivat kaikenikäisille mutta koostumus on kehitetty vahvistamaan herkkää ihoa. Almond Blossom -tuotteissa on kuitenkin hajusteita, eli hajusteallergikolle ne eivät sovi.
Sain testiin Almond Blossom -päivävoiteen normaalille ja kuivalle iholle. Voiteesta on myös kaksi muuta koostumusta: erittäin kuivalle iholle ja rasvoittuvalle ja sekaiholle.
Tästä voiteesta pidän todella paljon! Sen koostumus on kevyempi ja paljon raikkaampi kuin Wild Rose 24-Hour -voiteen, ja tuntuu iholla todella miellyttävältä. Imeytyy nopeasti ja jättää sileän, pehmeän ihon pinnan vailla kireyttä tai tahmaa. Tuoksu on nenääni aika mieto, sellainen "puhdas" ja hyvin kevyen kukkainen.
Ainoa miinus voiteessa on sen purkki-pakkaus. Korres on valinnut tämän pakkaustavan lähes kaikille kasvovoiteilleen matkakokoja lukuunottamatta. Ajatuksena varmastikin elämyksellisyys, lasipurkithan koetaan ylellisempinä kuin muovituubit ja pumppupullot. Ovathan ne totta kai sievän näköisiä, mutta ah-niin-epähygieenisiä. Puhumattakaan siitä, että toiset kuluttajat (kuten minä) vain ovat niin laiskoja, että eivät jaksaisi olla avaamassa purkin kantta ja vielä poistamassa suojaavaa välikantta joka kerta kun voidetta käyttää. JA annostelemassa voidetta spaattelilla. Tuubit ja pumput ovat niin helppoja ja nopeita, eikä pakkaukseen pääse sisään pöpöjä.
Incit Korresin voiteissa ovat pitkiä. En nyt lähde sen kummemmin analysoimaan Korresin ainesosia, koska se ei ole tarpeen jokaisessa tuotearviossa, mutta lyhyesti Korresin ainesosafilosofiasta:
Hintatietoja:
Wild Rose Mini Collection -pakkaus 15,90€
Wild Rose 24-Hour Moisturising & Brightening Cream 40 ml 31,50€
Wild Rose Advanced Repair Sleeping Facial 40 ml 39,50€
Almond Blossom Moisturising Cream 40 ml 33,90€
Korresia myyvät ainakin Sokos ja Stockmann ja nettikauppa löytyy osoitteesta korres.fi
Lukijoiden joukossa Korres-faneja? :)
Tänään se alkoi. Mun uusi ruokavaliokokeilu.
Ja tämä on todellakin haastavampaa kuin osasin varautua.
Taustat lyhyesti, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte :)
- Olen noudattanut 4,5 vuotta vähähiilihydraattista ruokavaliota
- Voin ruokavalion kanssa erittäin hyvin. Mutta:
- Aloitettuani juoksuharrastuksen jouduin myöntämään, ettei ruokavalio tue tätä liikuntamuotoa parhaalla mahdollisella tavalla.
Ja siksi siis tämä kokeilu. Tarkoituksena ei ole vaihtaa kokonaan pois vhh:lta vaan lisätä hyviä hiilihydraattien lähteitä niin, että energiavarastot olisivat optimaaliset juoksun kannalta.
Valmennuspakettini ostin FitFarmilta, ja siihen kuuluu 3 kuukauden ravinto- ja treeniohjaus. Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja. Olen nyt käynyt kummankin eri yrityksen valmentajan kanssa tapaamisessa, ja aloitan FitFarmilla.
Valmentajani FitFarmilla on Mikko Korpeinen.
Aloitustapaamisessa puhuimme siitä, millä tasolla olen hiilihydraatteja viime vuodet syönyt, ja hiilareita alettaisiin kuulema "ajamaan sisään" ruokavaliossani hyvin pienin askelin ettei kroppa mene ihan sekaisin.
Sain eilen ruokavalioni ja olin ihan monttu auki, tämäkö on "pienin askelin": hiilareiden määrä on treenipäivinä triplasti se mitä olen kohta viisi vuotta syönyt, ja treenittöminäkin päivinä tuplasti. Kyseenalaistin tämän, mutta minulle todettiin vain, että tällä lähdetään nyt kokeilemaan ja säädetään sitten jos kroppa reagoi ikävästi. No, Mikko on valmentanut satoja ellei tuhansiakin asiakkaita, joten mikä minä olen tähän murisemaan. Murina on oikeastaan sallittu vasta sitten, jos tulokset todellakin ovat huonot ja olo on kuukauden päästä ihan p*ska. ;)
Eli nyt siis vain kiltisti noudattamaan valmentajan ohjeita. Tästähän minä maksan joten pulinat pois ja kyseenalaistus-asenne kaappiin lukkojen taakse.
Kotiin päästyä ja ruokavalioon vielä hieman lisää perehdyttyäni alkoi seuraava haaste hahmottua: paperilla on ihan valtavasti ruokaa. Volyymillisesti valtavasti. Sopimus estää minua kertomasta ruokavalioni tarkkoja ainesosamääriä, mutta itse raaka-aineet saan kertoa ja sen, että aterioita on viisi päivässä. Senkin voin kertoa, että annoskoot ovat suunnilleen tuplat vhh-ruokavaliooni verrattuna.
Istuin tänä aamuna tuijottamassa ruokapaperia ja mietin, miten ikinä saan päivän aikana noin paljon ruokaa syötyä, ja noin tiheästi - ja jossain välissä pitäisi ehtiä salillekin.
Korostin tuossa juuri sanaa voolymi. Jep. Uusi ruokavalioni sisältää ruokaa enemmän volyymillisesti, mutta ei suinkaan energiallisesti vhh-ruokavalioon verrattuna. Vhh:ssa syödään paljon rasvaa esimerkiksi juuston, pähkinöiden ja öljyjen muodossa, uudessa ruokavaliossani rasvan määrä on tarkkaan kontrolloitu ja annoskoko on valtava hiilarin lähteen ja hurjan kasvisläjän ansiosta. Saadakseen saman määrän energiaa kuin pienestä palasta juustoa tai ruokalusikallisesta oliiviöljyä, täytyy syödä aikamoinen satsi kasviksia.
Katsokaapas tätä vertailua esimerkiksi. Tuollainen pieni juuston kyrsä on minulle suupala joka katoaa naamariin sen kummemmin asiaa edes rekisteröimättä. Saadakseni saman energiamäärän munakoisosta minun olisi syötävä sitä yli puoli kiloa! Voitte kuvitella että vatsassa on aikalailla erilainen täyteysaste pienen juustopalan tai puolen kilon munakoisolautasellisen jäljiltä.
Uusi ruokavalioni sisältää juustoa vain yhdellä aterialla proteiinin lähteenä. Muuten saan hyvästellä nuo täyteläiset herkut, joita olen tottunut käyttämään vapaasti pitkin päivää.
Lisää esimerkkejä ruoka-aineiden energiapitoisuuksista:
(Minulle vakkarivälipala.)
Öljyäkin lorautellaan vhh:lla ruokiin huoletta. Uudella ruokavaliolla ei.
Kuvat varmasti havainnollistivat, miksi vhh:lla on mahdollista saada enemmän kuin riittävästi energiaa pienemmillä annoksilla.
No, nyt nuo pienemmät annokset on hyvästelty ainakin seuraavan 3 kuukauden ajaksi. Tai sanotaan normaalin kokoiset annokset, uskoisin että melkein kenen tahansa peruspirkon silmään nuo FitFarmin pääaterioiden annoskoot ovat aika hervottomia. Treenin jälkeinen ateriakin piti syödä kahdelta lautaselta kun ei mahtunut yhdelle. Vatsani on tottunut kolmeen ateriaan päivässä, nyt olisi syötävä viisi - ja niitä jättiannoksia. Lähteeköhän tässä ihan vatsalaukku venymään... :D
Aamu alkoi mittailemalla eri ruoka-aineiden määriä päivän aterioille. FitFarmin ruokavalio on gramman tarkka. En itse ole yhtään innostunut punnitsemaan ruoka-aineita, toisin kuin jotkut ehkä luulivat induktion perusteella. Mutta induktio on vain lyhyt kahden viikon jakso kun taas normi-vhh:lla vaakaa ei tarvita mihinkään - juuri sekin on vhh:ssa minulle niin mieleistä. Saa syödä herkkuruokia miettimättä kaloreita tai annoskokoja. Nyt on vain opittava kokeilun nimissä tulemaan vaa'an kanssa kaveriksi.
FitFarm-ruokavalion aamiainen muistuttaa omaa lemppariaamiaistani sillä erolla, että öljyä tai rasvaa ei saisi juuri käyttää ja tonnikalankin on oltava öljytöntä. (Tämän aamuisessa oli vielä tonnaria öljyversiona. Mikko varmaan heristelee sormea mutta kaapeista vanhat varastot ensin pois.)
Aamiaiseen ei kuulu juustoa. Nyyh.
Tässä valmistuu päivän lounas, joka oli syötävä jo kello 12.00 (mielellään jo yhdeltätoista..!) että ehtii syödä kaikki päivän ruoat valveillaoloaikana.
Minulla on muutama valinnainen hiilihydraatin lähde: bataatti, kvinoa, kaura, ohra, tattari ja riisinuudeli. Tänään valitsin kvinoan, jota kätkin munakoiso-tomaatti-fetavuokaan. Pastan, riisin ja leivän pyysin jättämään ruokavaliostani pois, sillä ne ovat niitä "ikäviä hiilihydraatteja" joihin minulla on ollut riippuvuussuhde. Mieluummin otan hiilihydraatit jostain muusta kuin niistä lähteistä, joihin muodostuneesta addiktiosta niin taistelin päästäkseni eroon. Perunasta taas en ole ylipäänsä koskaan oikein välittänyt.
Mielenkiintoisesti, FitFarmin ravintoajattelun mukaan kasvikset bataattia ja perunaa lukuunottamatta eivät ole hiilihydraatteja, niitä ei siis lasketa aterioilla hiilariksi. Siksi saan vapaasti koostaa aterian kasvisosuuden mistä tahansa kasviksista, ja hiilarin lähde on erikseen. Aika jännä juttu. Etenkin, kun oli tarkoitus lisätä hiilaria päiviini pienillä portailla. Tottahan toki kasviksissakin on hiilihydraatteja, ja valituista vihanneksista riippuen aterioideni kasvisosuus tuo päivään 20 grammaakin lisää hiilihydraatteja varsinaisen hiilarin lähteen päälle. Mikä on todella paljon kun miettii, että elimistöni on tottunut noin 30-40 gramman vuorokausihiilihydraattimäärään.
Saas nähdä mitä mun kroppa tästä tykkää.
*
Tällä hetkellä, kello 17.30, on kolme päivän viidestä ateriasta syötynä. Plus palautusjuoma. Vielä olisi smoothie + manteliannos sekä maitorahkasta ja marjoista koostuva iltapala jäljellä. Olen aivan kylläinen. Mikko sanoi, että vedät iltapalan sitten vaikka kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Eiiih.... Kaikkeen sitä lähtee mukaan.
Mutta kyllä tämä läpi vedetään :)
Väliaikaraportteja seuraa.
Tuotearvostelussa tänään liettualaisen Uoga Uogan mineraalimeikkejä.
Minulle tämä tulee aina olemaan ööga-ööga... ^_^ En tiedä miksi. Uoga on liettuaa ja tarkoittaa marjaa.
Sain Uogan meikkejä kokeiltavaksi Biodelly-verkkokaupalta. Tuotteet on valmistettu 100-prosenttisesti luonnollisista raaka-aineista, mutta eivät 100-prosenttisesti mineraaleista. Mineraalipuuterissa ja poskipunissa on mineraalien lisäksi ainesosia kuten riisijauhetta, allantoiinia ja magnesiumstearaattia.
Meripihka on Uoga Uogan erityisainesosa, jota en ole ainakaan vielä kuullut käytettävän muissa mineraalikosmetiikkasarjoissa. Uoga Uogan teettämien tutkimusten mukaan meripihkahappo on todella antioksidanttista, ja ilmeisesti jauhetussa meripihkassa, jota tuotteet sisältävät, on sama ominaisuus. Googlailin vähän ja meripihkahappoa käytetään hapettumisenestoaineena myös elintarvikkeissa. Lisäksi meripihkahappo on antibakteerista ja tulehdusta vähentävää. Uoga Uogan meikeissä käytetty meripihka on Itämerestä.
(En muuten päässyt täyteen selvyyteen siinä lasketaanko meripihka mineraaliksi, Wikipedian mukaan kyllä mutta monien muiden sivujen mukaan ei. No, ehkä selviämme ilman tätä tietoa :D)
Yleisesti sarjan herättämistä mielikuvista; ihastuttava ja persoonallinen. :)
Merkin on perustanut liettualainen naiskaksikko Jovita Vyšniauskienė ja Lena Sokolovska. Kuten naapurimaa-Viron Nurme ja Signe Seebid, Uoga Uoga on pieni perheyritys jossa kaikki tuotteet tehdään käsin. Pidän kovasti pakkausten ulkonäöstä sekä kielestä ja tyylistä, jolla sarja puhuttelee asiakkaitaan. Lukekaa vaikka About Us -sivun jutustelua merkin kotisivulta. Pakkauksien söpöt pikkurunot ovat Lenan ja Jovitan itse kirjoittamia.
Jovita ja Lena
Kuva: Kosmetikos dnr
Saamassani lahjapakkauksessa oli mukana saatekirje, joka alkaa näin;
"Hello. We can imagine you now staring at this little Uoga Uoga box and thinking, 'So what?' Well, while you're asking yourself that, some magic is happening inside the box. You can doubt it and that's ok. Everybody does that at first. But you know, believing in miracles never killed anyone."
:)
Sain testiin mineraalipohjan sävyssä 632 Champagne (kuvauksen mukaan "light, warm, yellowish shade") sekä näytteen sävystä 635 Captured Ray of Sun ("medium light, neutral shade").
Kuten swatch-vertailukuvasta voi nähdä, Champagne ei oikeastaan ole yhtään kellertävä verrattuna muihin lämpimiin sävyihin. Päinvastoin, se on muiden rinnalla jopa hitusen punertava. Sävysyvyydeltään se on tummempi kuin normaalisti talvella käyttämäni mineraalipohjan sävy (viime vuosina Flow Kosmetiikan Peach), mutta asettuu iholleni ihan nätisti vaikuttamatta liian tummalta. Captured Ray of Sunia en vielä kokeillut, koska se on selvästi päivettyneemmälle iholle.
Lily Lolon Warm Peach (lämmin) ja ennen niin pitkään käyttämäni Blondie (neutraali) ovat minulle nykyään liian vaaleita, ihoni muututtua pysyvästi tummemmaksi. BM:n Fairly Light'kin on vähän siinä ja siinä että näytänkö sen kanssa liian kalpealta.
(Näin käy kun pakkaa mineraalipurkin mukaan matkalle ja unohtaa sulkea purkin lävikön)
Uoga Uogan mineraalipohja on sekoitus mineraaleja sekä lisäaineita kuten allantoiinia, riisijauhetta ja magnesiumstearaattia. Inci kokonaisuudessaan: mica, titaanidioksidi, sinkkioksidi, magnesiumstearaatti, kaoliini, allantoiini, jauhettu meripihka, riisijauhe, silica, rautaoksidit (pigmenttejä).
Uogan mineraalipohja tuntuu ihollani kuivemmalta kuin muut mineraalipohjat. Arvelen, että kokemus johtuu puuterin kosteutta ja talia imevistä ainesosista (kaoliini, riisi, silica).
Uoga Uoga on kehittänyt mineraalipohjansa kaikille ihotyypeille sopiviksi, mutta incin perusteella ja oman ihoni kokemuksella sanoisin, että Uogan pohja sopii parhaiten hieman rasvoittuvalle ja kiiltelyyn taipuvalle iholle. Kun sekoituksessa on useampi absorboiva aine, sanoo tämän tädin maalaisjärki, että koostumus on pakostikin iholla kuivempi kuin sellainen koostumus, jossa niitä ei ole.
Myös poskipunissa on saman tyyppinen, kuivahko koostumus, ja jauhepohjakin on aivan sama. Poskipunan ja meikkipohjan inci eroaa vain käytettyjen pigmenttien osalta.
Sain kokeiltavaksi kaksi Uoga Uogan poskipunaa: viileän That Real Rose -sävyn (light, cold rose shade) ja lämpimän Peachy-sävyn (light, warm peach shade). Kuvassa kasvoilla Champagne-mineraalipohja ja That Real Rose -poskipuna. That Real Rose muistuttaa sävyltään hieman Lily Lolon lemppariani, klassisen kaunista ruusun punaa Ooh La La'ta, mutta Uogan koostumus jää kakkoseksi Lololle.
Uogan poskipunien kuivahko laatu Loloon verrattuna tulee mielestäni kuvassa hyvin esiin.
Mineraalikoostumukset ovat niin jänniä; ne ovat luonnostaan jauhemaisia, mutta kaikki eivät silti tunnu iholla jauhoisilta ja jätä kuivan näköistä pintaa. Uoga Uogan koostumukset tuntuvat olevan tätä jauhoisempaa laatua. Kun Loloa ottaa ripauksen hyppysiin ja hieroo ihoon, se ikäänkuin "sulaa" ihoon kun taas Uoga pyörii iholla jauhoisena. Jokin reseptiikassa tekee sen, ettei jauhe vain asetu iholle yhtä nätisti ja tasaisesti kuin toisten kokeilemieni mineraaliposkipunien.
Vaikka Uoga Uoga sympaattiselta merkiltä vaikuttaakin, niin omalla kohdallani on todettava, etteivät sarjan mineraalimeikkien koostumukset toimi ihollani ihan parhaalla mahdollisella tavalla. (Harmi ettei Uogan ihon- ja hiustenhoitosarjaa saa Suomesta, olisi ollut mukava esitellä merkkiä laajemminkin. Nyt arviosta jää negatiivinen kuva vain koska juuri meikit eivät olleet mun ihon juttu.)
Olisi kiinnostavaa kuulla kokemuksia rasvoittuvaihoisilta, josko Uogan mineraalipohja toimisi heillä paremmin kuin esimerkiksi Lily Lolo, Idun ja Flow, jotka eivät sisällä absorboivia ainesosia.
Tässä kuvassa iholla Peachy-poskipuna.
Purkissa kauniin heleältä näyttävä Peachy on ihollani aavistuksen tunkkainen ja kadottaa raikkautensa. Pigmenttiä on runsaasti ja koska koostumus levittyy helposti epätasaisesti, kannattaa annostelun kanssa olla tarkkana.
Kummassakin kuvassa huulilla Uoga Uogan Wind Catcher -huulikiilto, joka on sarjan suosituin huulikiilto. Persikkaisen beige sävy sopiikin varmasti monelle ja on superhelppo arkisävy neutraalien tai lämpimien meikkien kaveriksi.
Pidän huulikiillon kosteuttavasta koostumuksesta joka pysyy huulilla keskimääräistä paremmin - luonnonkosmetiikan huulikiilloilla on taipumus kadota huulteni pinnalta nopeasti, koska kuivat huuleni kirjaimellisesti imaisevat niiden hoitavan, kasviöljyihin pohjautuvan koostumuksen. Luonnonkosmetiikan huulikiillot eivät myöskään ole yhtä tahmeita kuin synteettiset, ja tahmeus edesauttaa kiillon pysymistä. Minkä miellyttävyydessä voittaa, sen yleensä kestossa menettää huulikiiltojen kohdalla.
Testipaketissa oli myös Uoga Uogan kabukisivellin.
Sivellin on mallia pitkävartinen, ja täytyy sanoa, että olen nykyään enemmän näiden pitkävartisten kuin "töppö"vartisten ystävä.
Uogan sivellin on synteettistä materiaalia ja tiheydeltään juuri sopivan napakka. Harjapää on kooltaan aika pieni ja siro tehden siitä erinomaisen valinnan etenkin pienikasvoisille. :)
Tässä vertaus Idunin kabukiin, joka on kooltaan medium-luokkaa ja materiaaliltaan taklonia. Idunin kabuki on Uogaa pehmeämpi ja ylellisemmän tuntuinen. Uogan etu on napakkuus, eli sillä voi tarpeen vaatiessa "pakata" meikkipohjaa iholle peittävämmin.
*
Summa summarum:
- Peittävyydeltään keskivahva mineraalimeikkipohja, mielestäni suunnilleen samaa luokkaa kuin Lily Lolo
- Jättää ihon hyvin mattaiseksi verrattuna moniin mineraalipohjiin, vaikka micaa sisältääkin. Pienen hohteen erottaa kun jauhetta swatchaa kämmenselkään mutta kasvoilla tulos on mielestäni lähes täysin matta.
- Jos ihosi rasvoittuu helposti eivätkä kokeilemasi mineraalipohjat ole pitäneet ihosi kiiltoa kurissa, Uoga Uoga saattaa olla ratkaisu.
.
Hintatietoja:
Mineraalipohja 8 g / 24,90€. Näytekoko 0,7 g / 3,90€
Poskipuna 4 g / 16,90€
Huulikiilto 3 ml / 11,90€
Kabuki 16,90€
Viime viikonloppuna toteutui Suomessa ensimmäisenä laatuaan blogilukijamatka – Karkkipäivän lukijamatka Tallinnaan. Matkatoimisto Pohjolan Matka lähestyi minua idean tiimoilta viime keväänä, ja alun perin syksyksi suunniteltu matka ajoittui lopulta talvisesongille tammikuuhun.
Mukana meitä oli kauneusteemaisella matkalla lopulta 40 lukijaa + seuralaista, sekä minä ja Pohjolan Matkan Riikka.
Tänään vuorossa läjäpäin kuvia ja tunnelmia matkalta.
Juttu on pitkä, mutta lukekaa vaikka osissa viikonlopun aikana :) Pidän viikonlopun blogivapaata ja uutta matskua tulee sitten ensi viikolla.
Matkaan lähdettiin perjantaina Helsingistä M/S Baltic Queen –laivalla. Kokoonnuimme laivan yökerhoon nauttimaan tervetuliaiskuohuvat ja siinä vähän jutusteltiin ja tutustuttiin ja käytiin läpi matkaohjelmaa. Minua kiinnosti tietysti tietää mistä päin osallistujat olivat tulleet, ja kauimpaa saapunut lukija oli Oulusta. Skål pohjoiseen!
Lauantaiaamuna enemmän tai vähemmän hyvin nukkuneet karkkipäiväläiset kokoontuivat Tallinnan satamassa odottavaan Pohjolan Matkan bussiin. Meluisasta yöstä ja lyhyistä unista huolimatta tunnelma oli iloinen ja pirteä.
Kuskimme Markku ja Tallinnan paikallisoppaamme Riina toivottivat meidät tervetulleiksi.
Matkalaiset yllätettiin jo aamutuimaan virolaisilla lahjaterveisillä – NHS Oy lahjoitti Karkkipäivän lukijamatkalaisille ihanat Nurmen saippuat.
Penkeillä selailtiin Nurmen esitettä ja kuulin takaani pohdintaa hiussaippuasta – siitä minulla oli tytöille heti pitkät stoorit jaettavana.
Kosmetiikasta tuli todellakin höpöteltyä matkan aikana vähintäänkin tarpeeksi! :) Ajatelkaa mikä tilaisuus kosmetiikkafriikeille – koko viikonloppu samanhenkisessä seurassa eikä kukaan pyörittele silmiään kun intoilet käsikuorinnasta tai fiilistelet silmät ummessa jalkavoiteen tuoksua. Eräs osallistuja totesikin jo tervetulodrinkeillä, että hän on odottanut matkaa kuin kuuta nousevaa koska tuttavapiirissä ei ole ketään kenen kanssa jakaa kosmetiikkaintoilut. Tänä viikonloppuna oli lupa jauhaa purkeista ja voiteista niin paljon kuin sielu sieti. :) Mutta kyllä me paljon muustakin juteltiin. :)
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli ostoskeskus Solaris ja siellä viime keväänä avattu, pelkästään Virossa valmistetulle luonnonkosmetiikalle tai semiluonnonkosmetiikalle (Puhas Loodus, Natura Siberica) omistettu ihana Pillerkaar-myymälä.
Liikkeen omistaja Jüri Paltser toivotti meidät tervetulleeksi ja kertoi liikkeen edustamista merkeistä ja luonnonmukaisen kosmetiikan suosiosta Virossa.
Juuri Paltserilta sain kuulla, että Virossa on enää vain yksi ainoa normikosmetiikan valmistaja, kaikki loput kosmetiikkayritykset tuottavat luonnonkosmetiikkaa. Pelkästään Pillerkaarissa on yli 30 virolaista merkkiä myynnissä. (Natura Siberica on venäläinen merkki mutta osa sen valmistuksesta on lisensoitu Viroon, ja Pillerkaar myy näitä Virossa valmistettuja Natura Siberica –tuotteita.)
Värikkäässä myymälässä riitti hypisteltävää.
Pillerkaar-vierailun yhteydessä meille pidettiin myös maan suurimman luonnonkosmetiikkamerkki Joikin esittely.
Saimme kuulla, että Joikin tarina on alkanut aikoinaan soijavahakynttilöistä. Tänä päivänä Joikin valikoima kattaa niin kasvojen- kuin vartalonhoitotuotteet.
Erityistä ihastusta matkalaisissa aiheutti Joikin käsikuorinta, joka katosi hyllyistä sellaista vauhtia että Paltser joutui hakemaan varastosta lisää.
Pillerkaar vaikutti saavan lukijoiden varauksettoman ihastuksen ja jono kassalle oli pitkä…
Päädyimme myös Pillerkaarin Facebook-sivulle: "Hullud järtsud Pillerkaares" ^_^
*
Seuraavaksi bussimme suuntasi Kalamajan alueelle Telliskivi-keskukseen, jossa ohjelmassa oli vierailu Mimesis-liikkeeseen kera kahden tuotemerkin esittelyjen ja lounastauko.
Mimesis-liike vastaa tyyliltään suunnilleen Suomen Ruohonjuurta, eli myynnissä on niin kansainvälisiä kuin kotimaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä. Mimesiksen valikoimassa on virolaisten merkkien lisäksi mm. Cattieria, Dr. Hauschkaa ja Laveraa.
Valtava ryhmämme täytti puolitettunakin koko pienen Mimesis-liikkeen. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään ja toisella puoliskolla oli vapaata aikaa tutustua Telliskiven pikku putiikkeihin samalla kun toinen puoli kuunteli esittelyjä.
TurBlissistä kerroinkin jo Tallinnan tuomiset -postauksessa, kyseessä on siis tuhanvuotiseen turpeeseen perustuva sarja jonka valikoimassa on ainoastaan kasvonaamioita ja hoitovesiä.
Kaikissa naamioissa on pohjana samaa turvetta, ja valituilla yrteillä ja uutteilla naamioihin on lisäksi saatu eri ihotyyppejä hyödyttäviä vaikutuksia, kuten ihohuokosia supistavia rasvoittuvalle iholle tai kiinteyttäviä ikääntyvälle iholle. Erilaisten yrttien vaikutuksista ihoon saimmekin kuulla hieman enemmän iltapäivän workshopissa.
Signe Seebid –merkin perustaja Signe valloitti suloisella olemuksellaan ja kertoi perheyrityksen työllistävän tällä hetkellä 5 henkilöä. Jokaisella on oma tehtävänsä: yksi pakkaa ja tarroittaa, yksi kuljettaa tuotteet jälleenmyyjille ja muutama valmistaa tuotteita. Kaikki tuotteet valmistetaan käsin pienessä tehtaassa Tallinnassa.
Sympaattinen tuotesarja koostuu erilaisista voiteista, saippuoista, vartalokuorinnoista ja kylpymaidoista. Myydyin tuote on appelsiinivartalokuorinta jonka tuoksu nosti heti veden kielelle.
Signen sarjassa aromaterapialla on tärkeä merkitys, ja tuotteiden tuoksut on tarkkaan mietitty tuomaan terapeuttisia elämyksiä. Sarjaan kuuluu myös puhtaita eteerisiä öljyjä. Kuvassa nuuhkuttelun kohteena kookosminttujalkavoide, jonka saimme Signeltä myös lahjaksi.
.
Mielenkiintoisesti, Virossa luonnonkosmetiikan sertifikaatit eivät nauti kuluttajien keskuudessa kovin suurta kiinnostusta, ja sertifikaatteja tärkeämpiä asiakkaille ovat eri mediatahojen tuotteille myöntämät palkinnot. Signe, samoin kuin Pillerkaar-myymälän Jüri, korostivat esimerkiksi Cosmpolitan-lehden antamien tunnustusten tärkeyttä, ja tällaisen tunnustuksen saaminen on virolaiselle kosmetiikkayrittäjälle suuri kunnia. Monista tuotteista löytyykin palkinnoista kertovia tarroja.
Lounas nautittiin hajaantuneena eri paikkoihin, itse liityin F-Hooneeseen suuntaavan seurueen kylkeen.
Ruoan laatu ei taaskaan pettänyt, ja hintataso on tosiaan jotain sellaista joka tekee suomalaisen hyvin onnelliseksi. Pöydässämme päiviteltiin mm. 5,80€ hintaista laskua isosta keittolautasellisesta ja tukevasta salaatista. Itse riehaannuin tilaamaan pöperöä peräti 11,80 eurolla jolla sain kaksi niin ruokaisaa annosta että jaksoin hädin tuskin syödä loppuun.
Seuraava kohteemme oli Harmoonikum-keskus Viimsin kartanossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta. Harmoonikum on kylpylä-hoitola jossa järjestetään tilauksesta myös luonnonkosmetiikan työpajoja.
Odotin jostain syystä luokka- tai neuvotteluhuonemaista tilaa, mutta meidät toivotettiin tervetulleeksi kodikkaan olohuonemaiseen tilaan jossa takkatuli loimusi ja vanhanaikaisen näköiset sohvat ja nojatuolit kutsuivat istumaan ja rentoutumaan. Tarjolle oli katettu yrttiteetä ja voileipiä.
Harmoonikumin emäntä ja workshopin vetäjä Ene Lill valmistaa itse 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista valmistettua kosmetiikkaa jota myy Harmoonikumissa.
Keräännyimme pitkän pöydän ympärille ja saimme heti alkuun kuulla hieman pahoitteluja siitä, että opetustilanne on Harmoonikumille vähän haasteellinen ryhmämme ollessa niin suuri. Normaalisti workshopissa käy kuulemma maksimissaan noin 15 hengen ryhmiä.
Tulisimme valmistamaan yksinkertaisen kasvokuorinnan sekä kasvoöljyn, ja Ene demonstroisi meille hoitovoiteen valmistuksen. Emme voineet itse valmistaa voidetta, sillä sen valmistus vaatii lämpölevyn käyttöä eikä sellaisia olisi riittänyt kokoisellemme ryhmälle.
Ene aloitti kertomalla workshopiin valittujen öljyjen ja yrttien vaikutuksista. Tässä vaiheessa opetustilanteen haasteet kävivät selväksi, itse en harmillisesti kuullut puoliakaan mitä Ene puhui. Opetus myös eteni liian nopeaan tahtiin jotta kaikki olisivat ehtineet pysymään perässä siinä mitä kulloinkin oli tarkoitus tehdä.
Harmoonikumille jätettiinkin tästä jo palautetta ;)
Kuvassa valmistuu kasvokuorinta kaurahiutaleista, vehnäleseistä, riisijauheesta sekä neljän yrtin sekoituksesta: kehäkukka, laventeli, siankärsämö ja matara. Ainekset sekoitetaan luonnonjogurttiin tai rasvaiseen maitoon. Seosta voi käyttää sekä kuorintana että naamiona, naamiona se jätetään iholle 15 minuutiksi.
Olisin toivonut saavani workshopista enemmän irti ja syvällisempää tietoa vaikuttavista aineista, mutta oli tämä ”askartelupajakin” ihan mukava kokemus. :)
Jotain uuttakin siellä opin, kuten sen, että viinirypäleensiemenöljy on erinomainen pohjaöljy kasvoöljyille neutraaliutensa vuoksi. Aikaisemmissa yhteyksissä muistan jo kuulleeni, että viinirypäleensiemenöljy on pienimolekyylistä ja siten iholla miellyttävän tuntuista ja nopeasti imeytyvää.
Pellavansiemenöljystä kerrottiin, että sillä on voimakkaasti ihoa uudistava vaikutus, ja sitä on käytetty jo muinaisista ajoista palovammojen hoitoon. Porkkana- ja hampunsiemenöljy taas ovat vahvasti antioksidanttisia ja suojaavat ihoa vapailta radikaaleilta. Minun kasvoöljyyni tuli vaikuttavaksi aineeksi hamppua ja tuoksuksi valitsin appelsiinin ja geraniumin.
Workshoppiin osallistuneet: sain Riinalta hänen lupaamansa tiivistelmän workshopin sisällöstä resepteineen, se löytyy täältä.
Kasvovoide valmistui näin:
Voiteeseen valitut vaikuttavat aineet eli yrtit laitettiin hautumaan kuumaan veteen (kuin valmistettaisi teetä) eli niistä tehtiin uute.
Voidepohja muodostui mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja kookosrasvasta, myös porkkanaöljyä lisättiin tuomaan antioksidanttista vaikutusta. Ene kertoi, että mehiläisvaha toimii myös emulgaattorina eli edesauttaa vesi- ja öljyfaasien sekoittumista toisiinsa. Mehiläisvahaa ei saa kuumentaa yli 60-asteiseksi tai sen bioaktiiviset aineet häviävät.
Osa yrttiuutteesta sekoitettiin rasvapohjaan (sekoitussuunta on pidettävä samansuuntaisena) ja seokseen lisättiin tuoksuaineeksi mintun ja greipin eteerisiä öljyjä. Sitten yksinkertainen voide oli jäähtymistä vaille valmis.
Seoksen jäähdyttyä ja saostuttua tulos oli tällainen:
Kiinnostavaa, tämäkin oli tavallaan uutta. Olen kuvitellut, että tämän näköiset jähmeät, vahamaiset voiteet ovat aina salvoja eli vedettömiä koostumuksia, mutta tässä seoksessa oli vettä kasviuutteen muodossa. Kyseessä on siis water-in-oil emulsio, yleisimpien kaupoissa myytävien voiteiden ollessa oil-in-water-emulsioita. Vaikka voide näyttää jähmeältä ja paksulta, se tuntui iholle levittäessä yllättävän raikkaalta ja ohuelta.
Workshopin päätteeksi tarjottiin vielä rahkapiirakoita, ei tällä matkalla ainakaan ihmisille päässyt nälkä tulemaan. :)
*
Harmoonikum oli päivän viimeinen viralliseen ohjelmaan kuuluva pysäkki, ja Viimsistä ajelimme takaisin keskustaan hotellillemme.
Tässä vaiheessa itselläni oli ollut suunnitelmissa lähteä ostoksille (en koko päivän aikana ostanut mitään kun keskityin kuvaamaan ja juttelemaan), mutta huoneeseen päästyä laiskotus otti vallan. Hain aulasta ilmaisen (!) kahvin ja vajosin nojatuoliin juttelemaan miehen kanssa puhelimessa.
Kello tuli pian 18 ja oli aika valmistautua illalliselle. Meikin fiksaus iltakuntoon: vedetään tummat sisärajaukset ja sutaistaan vähän varjostusta vanhan päälle :D Toimii aina. :)
Meitä lähti yhteiselle illalliselle 19 hengen poppoo. Ravintolaksi löytyi pitkällisen varauskarnevaalin jälkeen paljon kehuttu Von Krahli Aed.
(Tiedoksi suurille ryhmille: monet tallinnalaisravintolat eivät ota vastaan yli 10 hengen seurueiden varauksia, vaan näin suurten ryhmien varaukset täytyy varmistaa jonkun matkanjärjestäjän kautta. Tulipahan tämäkin opittua.)
Saimme Von Krahlin alakerrasta oman kodikkaan, tunnelmallisen nurkkauksen jossa ilta sujui rentoon tahtiin höpötellessä ja toistemme (ja omia) annoksia ihaillen ja syöden.
Ei voi kuin taas suoda kehut tällekin tallinnalaisravintolalle, kauniita ja maistuvia annoksia hintaan joka ei pahoita kenenkään mieltä.
Kyllä Tallinnaan vain kelpaa tulla niin syömään kuin kosmetiikkashoppailemaan!
Palasimme kauniin lumisen vanhankaupungin halki hotellille vatsat täynnä ja mielet lämpiminä. Ainakin itselläni oli tosi iloinen olo, sellainen kuin olisin juuri viettänyt iltaa vanhalla kaveriporukalla.
Välitän vielä kerran kiitokset kaikille matkalle osallistuneille, oli tosi mukava tutustua teihin ja kivaa että tehtiin päivästä yhdessä niin hauska ja onnistunut!
Erityiskiitokset matkan ideoinnista vastanneelle Pohjolan Matkan Piialle! <3
Tällä hetkellä näyttää siltä, että lukijamatka vol. 2 olisi hyvinkin toteutumassa jonain kauniina päivänä. ^_^
P.S. Jotkut osallistujat kysyivät saako minulta matkalla otettuja kuvia - laittakaa minulle sähköpostia niin laitan teille linkin Dropbox-kansioon josta saatte kaikki kuvat :)
P.P.S. Mun mobiililaajakaista ei toimi tällä hetkellä kunnolla Ahvenanmaalla ja siksi kommentteja on jäänyt jonkun verra odottamaan. (Tämänkin postauksen jouduin kirjoittamaan Maarianhaminan kirjastossa...) Katsotaan suostuuko yhteys toimimaan edes muutaman minuutin illalla niin saisin parit kysymykset vastattua :)
Täytän tänään kolmekymmentäseitsemän vuotta ja minulla on hyvä olo! :)
Ikääntyminen on kiinnostava taival, johon kaikeksi onneksi ei välttämättä liity vanheneminen sanan ikävässä merkityksessä, kuten tuossa joku aika sitten juteltiin. Vuodet karttuvat, sitä ei voi estää, mutta missään ei sanota että mielen täytyisi muuttua tai olemuksen vakavoitua.
Kauneusbloggaajana huomaan seuraavani ikääntymisen merkkejä ihan eri tavalla kuin tekisin ilman blogia. Olen kuvannut itseäni blogiin viikottain viimeiset kohta seitsemän vuotta, ja tämän kautta tulee väkisinkin tarkkailtua itseään tarkemmin kuin ehkä keskivertoihminen. Kuviin dokumentoituvat syvenevät uurteet, oheneva iho, kasvoille piirtyvät läiskät, silmäluomien veltostuminen ja jopa ihon sävyn ympärivuotinen tummuminen.
Olen iässä, jossa kronologisen ikääntymisen merkit kiihtyvät joka vuosi. Jossain vaiheessa ajattelin, että asian seuraaminen olisi masentavaa, mutta nyt yhä lähemmäksi neljän kympin rajapyykkiä lipuessani voin todeta, että ei se olekaan. Ruttuja ja pigmenttiläiskiä enemmän minussa aiheuttaa melankoliaa elämän kuluminen. Elämä on niin hauskaa että täällä viettäisi mielellään vielä 100 vuotta. <3
Minä olen 37-vuotias joka:
* Innostuu helposti vaikka mistä eikä osaa kätkeä sitä
* Ei osaa piilottaa muitakaan tunteitaan
* Ei ole oppinut näin monen vuoden aikana laittamaan hiuksiaan eikä enää piittaa siitä
* On nuorempana samaistunut Daria Morgendorfferiin mutta nykyään enemmän johonkin myönteisempään hahmoon
* Kokee arvot kuten terveys ja läheisten hyvinvointi tärkeämpinä kuin minkään muun
* On iloinen kun ympärillä on iloa
* On vieläkin yhtä hulluna shampoiden ja hoitoaineiden fiilistelyyn kuin 13-vuotiaana
* On todennäköisesti lapsellisempi kuin 16-vuotiaana :)
Kuvitus aiheuttaa varmaankin taas jotain porua. Kroppaansa esittelevä on aina liian laiha, liian läski tai liian omahyväinen. Minä en ole mielestäni mitään noista, vaan tasapainossa itseni ja kaveri kroppani kanssa. Komplekseja ja ahdistuksia liittyy jokaisen naisen ja miehen elämään ja kasvuun, ja jos jossain vaiheessa voi todeta olevansa itsensä kanssa ihan sujut niin se on minusta hyvä juttu ja sen voi näyttää olematta itsetunto-ongelmainen huomion kerjääjä.
.
37-vuotias Sanni on tällä hetkellä matkalla Ahvenanmaalle jossa juhlii viikonloppuna omia ja sisarensa synttäreitä tunnelmallisessa Björnhufvudissa. Tämä Sanni harkitsi pitkään koneen jättämistä Tampereelle.
37-vuotias bloggaaja-Sanni taas on revetä innostavien blogijuttujen keskellä ja haluaisi kirjoittaa vaikka heti jutut Korresin voiteista, Uoga Uogan meikeistä, juureksista, Tallinnan lukijamatkasta, ravinto- ja liikuntavalmennuksen etenemisestä, Idunin persikkaisesta luomiväristä, EkoPharman puhdistusvaahdosta, RMS Beauty -tuotteista, vadelmaetikkahiushuuhtelusta ja jakaa videon sydämen särkevästä koirasta. No, viimeinen ei aikaa vie: Disabled dog given another chance in life. <3
