Tämä on nyt se kirjoitus, josta moni ei tule tykkäämään. Haluan silti kirjoittaa aiheesta. Tarkoitukseni ole saarnata kenellekään tai moralisoida, vaan tuoda ajattelun aihetta.
Sokeri. Elintarvikkeisiin lisätty sokeri ja sen valtavaksi paisunut rooli ravinnossamme.
Otsikko on kenties tarpeettoman vahva, mutta se kuvastaa ärtymystäni elintarviketeollisuutta kohtaan. En halua heristellä sormeani (tai mieluumminkin puida nyrkkiä) sokerin syöjille, vaan nimenomaan elintarviketeollisuudelle.
Lisättyä sokeria ja piilosokeria on kaikkialla, meidät altistetaan sille systemaattisesti ruoanvalmistajien taholta. Sokeria on muroissa, ketsupeissa, kastikkeissa, jogurteissa, valmisaterioissa, riisipiirakoissa, terveellisinä mainostetuissa juomissa, jopa lihavalmisteissa - kaikissa elintarvikeryhmissä. Pakatuista elintarvikkeista 74% sisältää lisättyä sokeria. Lisätyn sokerin välttäminen tai edes vähentäminen käy jo työstä. Jos joskus kauppareissulla jaksaa lukea ostoskorinsa tuotteiden pakkausselosteet, on täysin sokeroimaton tuote harvassa.
Tämä aihe on ollut minulla blogiluonnoksissa jo varmaan puolisen vuotta, ja olen arponut rohkenenko avautua tästä, sokeri kun on ihmisille niin rakas ja itsestäänselvä osa elämää. Se tuo meille iloa, mielihyvää ja lohtua. Se kuuluu kaikkiin juhlapäiviin joulusta synttäreihin ja häistä ystävänpäivään. Palkitsemme itseämme sokerilla.
Sokerin haitallisuudesta kirjoittaminen voidaan kokea syyllistämisenä ja sokerin kyseenalaistajat nähdään tiukkapipoisina ilonpilaajina. Tarkoitukseni ei ole sanoa, etteikö sokeria saisi syödä ollenkaan, sillä terveyshaitat syntyvät vasta kun kohtuukäyttö ylitetään. Ja tässä on jutun pointti: elämme maailmassa, jossa sokerin kohtuukäytöstä on tehty meille hyvin vaikeaa.
Mieheni oli tallentanut minulle Kreikan matkan aikana YLEltä tulleen dokumenttiprojektin Sokeroitu totuus. Katsoin sen viime viikolla, ja se mitä dokumentissa puhuttiin oli kuin minun päästäni, niitä juttuja ja ihmetyksiä joita olen pitkään pyöritellyt mielessäni. Päätin vihdoin kirjoittaa aiheesta.
Sokeri on suhteellisen nuori ruoka-aine ihmisen historiassa. Makeutusta kuten hunajaa ja hedelmiä on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta puhdistetun ruokosokerin historia alkaa vasta noin vuodesta 700 eaa. Eurooppaan sokerin käyttö levisi 1700-luvulla. Sokeri oli pitkään vain varakkaiden käyttämä luksuselintarvike, kunnes prosessoidun sokerin massatuotanto muutti kaiken. Vasta viimeiset 50 vuotta ovat merkinneet sokerin muuttumista ongelmaksi.
Sokeroitu totuus -dokumentissa puhuneen lääkärin mukaan sokerin kulutuksen kasvu on äkillisin ja rajuin ruokavalion muutos ihmiskunnan historiassa. Sokerin päivittäinen kulutus on kasvanut 46 prosentilla viimeisen 30 vuoden aikana.
Sokerin kohtuukäyttönä pidetään noin 6-9 tl eli 24-36 grammaa päivässä.
Suomalainen ravitsemussuositus on maksimissaan 40-60 grammaa sokeria vuorokaudessa. Suomalaiset syövät keskimäärin 91,5 g eli noin 22 tl lisättyä sokeria päivässä, tehden suomalaisista maailman 9. eniten sokeria kuluttavan kansan (lähde: Euromonitor). Amerikassa luvut ovat vielä korkeammat.
Kyse ei ole Sokeroitu totuus -dokumentin mukaan siitä, että ihmiset olisivat jotenkin kollektiivisesti menettäneet tahdonvoimansa sokerin suhteen, vaan siitä, että elämme ympäristössä joka altistaa meidät jatkuvasti sokerin kulutukselle. Minusta tämä oli erittäin hyvin muotoiltu.
Mitä mahdollisuuksia tavallisella ihmisellä on kontrolloida sokerin kulutustaan, kun piilosokeria ja lisättyä sokeria on kaikkialla? On kohtuutonta olettaa, että kaikki alkaisivat kaupassa syynäämään jokaista purkkia etsien terveellistä vaihtoehtoa. Ja vaikka niin tekisimme, olisi sokeroimattomien vaihtoehtojen löytäminen niin aikaavievää ettei monikaan jaksa tai ehdi käyttää arjessa sellaiseen aikaa. Vaikka et söisi yhtään makeisia, tulet todennäköisesti silti kuluttaneeksi sokeria yli kohtuuden jopa päivittäin.
Meitä siis pakkosyötetään sokerilla.
Ja meidät totutetaan siihen jo lapsesta saakka. Murot, myslit, jogurtit, vanukkaat, välipalakeksit, mikroruoat... Kaikissa on runsaasti sokeria. Kun makumme totutetaan makeisiin ruokiin jo lapsesta, meistä kasvaa sokeroituja ruokia suosivia aikuisia. Emmekä välttämättä tee sitä tietoisesti. Jokainen tietää karkkipussin tai suklaapatukan olevan sokeria, ja ymmärtää makeisten syömisen olevan herkuttelua, joka ei kuulu joka aterialle. Kuitenkaan moni ei kyseenalaista mieltymystään sokeroituun mysliin, jogurttiin, mehuun tai limsaan, ja nauttii runsassokerisia elintarvikkeita joka aterialla. Kuinka moni meistä miettii hetkeäkään kaataessaan itselleen mehulasillisen (mehuhan on terveellistä!), mutta harva meistä söisi yhtä usein suklaapatukan. Kuitenkin kummassakin on yhtä paljon sokeria.
Sokerin vahingollisuudesta alettiin puhua 60-luvulla, ja keskustelu sokerin terveyshaitoista on aaltoillut sen jälkeen vuosikymmenestä toiseen, välillä voimistuen, välillä vaimentuen. 70-luvulla keskustelu sokerin haitallisuudesta kävi Amerikassa niin kuumana (ennenkaikkea englantilaisen ravitsemustieteilijä John Yudkinin tutkimusten valossa), että sokeriteollisuus koki tarpeelliseksi laittaa pystyyn mittavan PR-kampanjan sokerin terveellisyydestä vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen. Coloradolaisen sokeriyhtiön arkistoista löytyneistä luottamukselliseksi merkityistä asiapapereista on myöhemmin paljastunut häkellyttävää tietoa sokerijärjestöjen harjoittamasta harkitusta manipulaatiosta ja faktojen vääristelystä jotta sokeri saatiin esitettyä terveellisenä ruoka-aineena. YLEn uutinen aiheeseen liittyvästä kalifornialaistutkimuksesta täällä.
Tällä hetkellä sokeri ja sen vähentäminen ovat taas tapetilla, ja elintarviketeollisuus on reagoinut. Markkinoille tuodaan nyt tuotteita joita mainostetaan vähennetyllä sokerilla. Tämä näkyy etenkin meijerituotteissa kuten jogurteissa ja rahkoissa.
Valion uutuudessa, Valiojogurtti Rahkaisessa, on vain 2 prosenttiyksikköä vähemmän sokeria kuin Valion tavallisessa maustetussa jogurtissa.
Vähennetyllä sokerilla markkinoitavat tuotteet on makeutettu useimmiten mainoksen mukaan vain hedelmän tai marjan omalla sokerilla. Mutta ilmaisu "vain hedelmän oma sokeri" sisältää useimmissa tapauksissa kuitenkin extrasokeria. Miten? Jogurteissa käytetty varsinainen hedelmä- ja marjapitoisuus (keskimäärin noin 6-8%) on niin pieni, ettei varsinaisen hedelmän tuoma makeus riitä tekemään tuotteesta hyvän makuista normiruoan makeuteen tottuneelle makuaistille.
Vaikka tuote on vähemmän makea kuin sokeroitu tai keinomakeutettu versio, siihen on lisätty lisämakeutusta mehun muodossa. Mehu on konsentroitua hedelmäsokeria, ja sokeri on sokeria, tuli se sakkaroosin tai fruktoosin muodossa. Siksi vähennetyllä sokerilla itseään mainostavien tuotteiden terveydellinen etu normaalisokeroituihin verrattuna on loppupeleissä lähes merkityksetön, mutta tavallinen kuluttaja ei pakkausselosteita juuri tutki.
Arlan normaalisokeroidussa jogurtissa on peräti 26 g sokeria per annos. Kaloriero Arlan "vain hedelmän omaa sokeria" sisältävässä, terveellisemmäksi markkinoidussa Luonto+ -jogurtissa on vain 10 kcal / 100 g .
.
Jos ruoanvalmistajille esittää kysymyksen, miksi emme voisi saada vaikkapa mustikkajogurttia pelkällä mustikalla, vastaa ruoantuottaja, että se ei menisi kaupaksi, koska kuluttajat haluavat makeampaa. Mutta miksi me haluamme makeampaa? Koska meidät on totutettu siihen näillä samoilla ruoilla syntymästä saakka. Sykli jatkuu ja jatkuu.
Jos söisimme lapsesta saakka ruokaa, jossa ei olisi mitään makuun vaikuttavia lisäaineita, emme kaipaisi lisää sokeria, suolaa, glutamaatteja sun muita. Mutta elintarviketeollisuus on bisnestä, ja sokeriteollisuus yksi suurimpia. On hyvä tiedostaa, että joku muu päättää puolestamme, millaista ruokamme on. Omilla valinnoilla voi tietenkin vaikuttaa, mutta kuten alussa totesin, puhdasta ruokaa on tarjolla vain murto-osa prosessoidun ja lisäaineilla kuorrutetun rinnalla. Sokeroidusta vaihtoehdosta on tehty meille kaikkein helpoin, ja kaiken lisäksi se vielä naamioidaan monien elintarvikkeiden kohdalla terveelliseksi.
Valio markkinoi 10 kaloria normijogurttiaan kevyempää uutuusjogurttiaan tuotteena, jonka kuluttaja voi nauttia "hyvällä omallatunnolla".
Valmistaja siis vihjaa, että runsassokerisista valmisteista koituu huonoa omaatuntoa - ja silti he itse tuottavat näitä valmisteita!
Sokeroitu totuus -dokumentin lopussa todetaan, että elintarviketeollisuuden on oltava osa ongelman ratkaisua. Samalla on kuitenkin turha odottaa, että yritysten kanssa voisi neuvotella ratkaisusta, joka merkitsisi pienempiä voittoja. Suuryritysten ainoa tavoite on tehdä voittoa. Sokeri on halpa keino saada ruoka maistumaan hyvältä, ja sokerituotteista saa eniten voittoa. Tähän kaikki tiivistyy.
Dokumenttiprojekti Sokeroitu totuus on katseltavissa Yle Areenassa vielä kahden viikon ajan.
.
Mietittekö koskaan lisätyn sokerin ja muiden turhien lisäaineiden määrä ruoassa?
Onko sillä merkitystä, jos itse pysyy terveenä? Onko oikein, että teollisuus maustaa tavallista arkiruokaa aineilla, jotka tekevät siitä vähemmän terveyttä edistävää? Ja että näitä aineita on eri ruoissa niin paljon, että kohtuukäyttö ilman pakkausselosteiden perusteellista tutkimista on lähes mahdotonta?
Totta kai vastuu omista syömisistä on aina itsellä, mutta ympäristö voisi tehdä meille helpommaksi olla altistumatta piilosokerille.
185 comments on “Sokerinatsi”
Kiitos.
Erinomainen kirjoitus. Olen jotenkin niin väsynyt siihen ainaiseen lihavien syyttelyyn. "Oma vika. Itsepä syöt." jne. Onhan se tietysti totta. Ei sitä ruokaa/herkkua kukaan muukaan kurkkuun väkisin tunge.
Mutta liian monesti unohdetaan, mitä laihduttaminen ja painonhallinta monelle kuitenkin on. Jatkuvaa tiedostamista, miettimistä, laskemista... Eikä tämä sokeriasia helpota tilannetta yhtään.
Kiitos.
Asiaa. Itse jo vuosia valkoista sokeria vältelleenä (kakkupala joskus, yritän kyllä suosia leivonnassa raakaruokosokeria ja samaa valistusta jaan vanhemmillenikin...) jaan huolen sokerin asemasta ruokateollisuudessa ja ympäröivässä kulttuurissa. Ihmisen aineenvaihduntaa nyt ei ole suunniteltu käsittelemään raffinoitua ravinneköyhää valkaistua höttöä (joka sisältää jäämiä valkaisukemikaaleista..).. Kohtuukäyttö on siksi mielestäni turha käsite sokerista puhuttaessa - kohtuullista olisi välttää sitä kokonaan, sama koskee monia makeutusaineita. Erytroli jne. ovat äärimmäisen luonnottomia aineita.
Tämän sanottuani alan syödä Myllärin Vadelma-kaurapuuroa, johon kuuluu valmistusaineena totta kai sokeri :( Puolustaudun sillä, että tätä tapahtuu äärimmäisen harvoin, eikä sokeri + sokeroidut elintarvikkeet kuulu päivittäiseen elämäntyyliini..
Jos saa vinkata: täällä Olli Postin erinomainen kirjoitus eri sokereista:
http://olliposti.fi/sokeri-hyvis-vai-pahis/
(en väitä Olli Postia erehtymättömäksi expertiksi kaikissa asioissa, mutta tämä oli asiaa)
Ehdin nyt viimein lukea tuon, todellakin hyvää asiaa! *liittäisi peukku-hymiön jos osaisi * :)
Vaikka en itse sokeria nautikaan juuri muussa kuin tummassa suklaassa, niin jos käyttäisin vielä sokeria niin varmasti tulisi vaihdettua täysruokoversioon tuon luettuaan. Myönnän, että mulle on ollut vähän epäselvää mitä hyötyä inkkarisokerista noin niinkuin konkreettisesti on ihmiskeholle. Nyt selvisi :)
Hesarista juttu "Terveyssokerit ovat tyyriitä, eivätkä kohenna terveyttä" http://www.hs.fi/ruoka/a1305988117965.
Eikös erytritolia ole ihan luonnostaan joissain kasveissa? Tietysti sitä valmistetaan elintarviketeollisuudessa synteettisesti, mutta sitä ei käsittääkseni lasketa keinomakeuttajiin kuten sukraloosi, aspartaami ja kumppanit jotka ovat täyssynteettisiä ja ihmisen kehittämiä.
Tuohan on juuri noin. Aivan kaikessa on mahdoton määrä sokeria ja jos sitä haluaa vältellä pitää todellakin osata lukea tuoteselosteet tarkasti. Elintarviketeollisuus on avainasemassa tässä asiassa. Jos sokerin käyttöä halutaan vähentää, vaihtoehtoja pitää olla. Nuo vähemmän sokeria -jugurtit ovat naurettavaa kuluttajan aliarviointia. Kuluttajaa yksin on turha syyllistää, jos tarjonta on tätä mitä nytkin. Vaikka totta kai omilla valinnoilla on väliä, mutta noin suuressa mittakaavassa. Tsemppiä Sanni, sillä aihe varmasti herättää kiihkopalautetta ☺
Näin mä odotin ilman muuta, mutta ainakaan vielä hyökkääjiä ei ole näkynyt. Kiintoisaa. Odotin sokerin puolustajien reagoivan tähän niin, että taas se karppaaja siellä yrittää syyllistää sokerin syöjiä ja tekee kärpäsestä härkästä, että kaikkihan voivat vapaasti hallita omaa sokerin kulutustaan ja on ihan ok vaikka söisikin joka päivä muroja ja sokerijogurtteja koska elämä ei ole niin vakavaa.
Pointti elintarviketeollisuuden kritisoimisesta sokerin syöjien sijaan on tietenkin tekstissä selkeä, mutta kerrankos sitä on pointit ymmärretty ihan toisin kuin itse tarkoitti...
Lisäksi koen, että sokerista ja siitä puhuminen, että herkkujen syöminen on muuttunut lähes elämäntavaksi, on yleisestikin arka aihe eivätkä ihmiset halua kuulla siitä. Vaikka kritiikki samalla kohdistuisi myös tuotteiden valmistajiin.
Ihmisen syyllistäminen siitä, mitä ne syövät on aivan turhaa. Jos asiallinen tieto ja omakohtainen kokemus siitä, mikä onitselle hyväksi ja mikä ei, riitä, niin sittenpä se on siinä. Ja jokainen elää sen kanssa :)
Kuten sanoinkin aiemmin, että kukin tekee valinnat itse, mutta siitä huolimatta elintarviketeollisuus on niin isossa roolissa ihmisten ruokavalinnoissa, että sitä on syytäkin kritisoida ja lujaa.
Siellä on rahat ja osingot, jotka ratkaisevat, ei ihmisten terveys ja ruuan tervellisyys. Jos haluttaisiin, niin pysyttäisiin kyllä tuottamaan sellaista ruokaa, jossa ravintoarvot ovat kohdillaan.
Kuluttajana ja kiireisenä ihmisenä toivoisin, että terveellisen ruuan valitseminen olisi helpompaa. Että vähähiilarinen olisi todella sitä ja että valmiinakin saisi sellaista ruokaa, jossa ravintoarvot ovat kohdillaan. Ja näissä valinnoissa elintarviketeollisuudella on jättiläisen osa!
Olen herännyt pohtimaan sokerin määrää ruokavaliossa viimeisen vuoden aikana. Mutta mä en ole kyllä koskaan edes osannut ajatella, että syyttäisin elintarviketeollisuutta syömästäni sokerista!
Joo, tietyt elintarvikkeet (esim maustetut jugurtit) on todella sokeripitoisia. Mutta en mä koe, että elintarviketeollisuus meitä yrittäisi huijata. Mun mielestä Suomessa ollaan edelleen tilanteessa, jossa sokerin välttely ei ole mitenkään erityisen vaikeaa. Maustamattomat maitotuotteet ei ole sokeroituja (paitsi toki jos jenkkityyliin laskee laktoosin sokeriksi), meillä ei myöskään esimerkiksi leivissä ole usein lisättyä sokeria (poislukien esim. siirappia sisältävät leivät joissa se on perusteltua koska pyritään makeaan makuun).
Lisäksi tuo nykyinen saantisuositus on melko korkea eli jos perusruokavalio on kunnossa niin kyllä mä ihan hyvällä omallatunnolla voin ostaa maustetun jugurtin tai rahkan välipalaksi.
Muihin lisäaineisiin en kiinnitä huomiota, ehkä elän vähän omassa kuplassani mutta luotan elintarvikeviranomaisten tutkimuksiin lisäaineiden haitallisuudesta.
Yksi asia mikä mua tässä sokerikeskustelussa hämmentää, on hedelmäsokeri! Siis meidäthän on kasvatettu siihen, että hedelmät on hyvä juttu. Mutta onko ne kuitenkaan?
Olen aika huono syömään kasviksia kotona. Kuitenkin esimerkiksi banaani smoothiessa ja omena välipalana menee helposti. Pitäiskö nämäkin korvata ennemmin vihanneksilla sokerin vähentämiseksi? Tai esimerkiksi marjat, pitäisikö niidenkin syömistä vähentää?
Oisko kellään antaa jotain palikkavastauksia tähän :D
Mun mielestä on ehkä vähän huonokin, että tuo fruktoosi on nostettu niin näkyvästi esiin sokerin vaaroista puhuttaessa. Kun ajatellaan keskivertokuluttajaa niin hedelmät ja marjathan olisi loistava tapa vähentää sitä "oikeaa" sokeria ruokavaliossa, kun esimerkiksi aamupuuron tai jugurtin voi maustaa marjoilla ja herkkuna syödä vaikka hedelmäsmoothien. Vai onko se fruktoosi sit kuitenkin yhtä huonoa kuin muut sokerin muodot eli olenko ihan turhaan neuvonut esim vanhempiani vähentämään sokeria noilla keinoilla?
Jep, fruktoosista saisi ihan oman postauksen, se ei todellakaan ole yhtään sen terveellisempää kuin muu sokeri, tutkimusten valossa jopa päinvastoin terveydelle haitallisempaa (mm. rasvamaksa).
Moni haluaa uskoa, että hedelmät ovat ainoastaan terveellisiä. Mitä pahaa omenassa nyt voisi olla kun vanha sanontakin sanoo että "omena päivässä pitää lääkärin loitolla", kun tosiasiassa omenan sisältämä fruktoosi ei ole meille tarpeellista eikä terveyttä edistävää. Pieninä määrinäkin se on haitallista hampaille, niinkuin kaikki sokeri, ja suurempina määrinä sitten yhtä huono juttu terveydelle kuin tavallinen pöytäsokeri.
Toisaalta olen kanssasi samaa mieltä siinä ettei hedelmiä kannata maalata pahiksiksikaan, juuri tuon esiintuomasi sakkaroosin vähentämisen kannalta. Tottakai aamupuuron tai jogurtin maustaminen tuoreella hedelmällä on aina parempi vaihtoehto kuin laittaa puhdasta sokeria. :) Mutta hedelmien kautta voi saada liikaa sokeria, ihan niin kuin makeistenkin, riippuen siitä kuinka paljon niitä syö. Kuivatuissa hedelmissähän on jopa enemmän sokeria kuin makeisissa, eikä niissä ole jäljellä juuri mitään niistä vitamiineista ja muista ravintoaineista joita tuoreissa hedelmissä on. Niin terveellisinä pidetyt kuivatut hedelmät ovat lopulta terveellisempiä makeisiin verrattuna vain siinä mielessä, että niistä puuttuvat makeisten lisäaineet.
Itse olen ymmärtänyt, että hedelmät eivät ole haitallisia, koska niissä on kuitua joka hidastaa sokerin imeytymistä elimistöön, mikä taas vähentää sokerin haittoja. Johonkin tuotteeseen lisätty hedelmäsokeri on puolestaan yhtä haitallista kuin mikä tahansa muukin sokeri. Hedelmistä en siis luovu vaikka muuten sokeria välttelenkin :)
Minustakaan hedelmiä ja marjoja ei kannata alkaa demonisoida - ainakin toistaiseksi tutkijat ja asiantuntijat ovat vielä sitä mieltä, että niiden terveyshyödyt ylittävät selvästi niiden sisältämän sokerin haitat, näin jopa siinä tapauksessa, että marjojen päälle ripottelisi vielä lisäksi vähän puhdasta "pahissokeria"! Ihminen kun ei syö pelkkiä erillistä ravintoaineita, vaan ruokaa, jonka ainesosat vaikuttavat monin tavoin myös toisiinsa. :)
Näin on :)
Luepa tarkemmin oma linkkisi. Siinähän on tutkittu nimenomaan ruokiin lisättyjä sokereita, ei hedelmissä esiintyviä sokereita. Haastateltu asiantuntija sanoo vieläpä näin:
"Päälle tulee vielä hedelmien ja marjojen fruktoosi. – Niistä ei voi kuitenkaan saada fruktoosia niin paljon, että se olisi epäterveellistä, professori Fogelholm muistuttaa. Lisäksi hedelmissä ja marjoissa on itsessään paljon muita terveellisiä yhdisteitä."
Tämä on musta hyvä ohjenuora: syöt niitä hedelmiä just niin paljon kuin maistuu, et sä niillä itteäsi sairaalloisen lihvaksi saa.
Jaa, mä löydän tuolta Tiede-lehden artikkelista kyllä fruktoosin terveellisyyttä kyseenalaistavaa tekstiä. Mm. "tuoreimman tiedon valossa valtimotautia edeltää lähes aina niin sanottu metabolinen oireyhtymä: keskivartalolihavuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, korkea verenpaine ja heikentynyt herkkyys insuliinille. Sokerin kahdesta ainesosasta erityisesti fruktoosi eli hedelmäsokeri, jota on runsaasti juomiin ja ruokiin lisätyissä sokereissa, pystyy häiritsemään elimistön kolesteroli- ja insuliiniaineenvaihduntaa monin eri tavoin."
Heitetään sitten toinen jos Tiede-lehti ei kelpaa :)
Helsingin Sanomat:
Fruktoosi onkin vaarallista
Ja noita löytyy vaikka kuinka kun googlailee. En nyt ihan hatusta keksinyt tätä.
Fruktoosi, kuten kaikki mitä suuhun panemme, on vaarallista liian suurissa määrissä. Hedelmistä ja kasviksista sitä on todella vaikea, ellei mahdotonta saada liikaa. Meille vaarana ovat blogauksessasikin aiheesta kritisoimasi ruoat ja juomat joissa sokeria, myös fruktoosia, on lisättynä valtavat määrät.
Valitettavasti en pääse maksumuurin takaa lukemaan linkkaamaasi Hesarin juttua, mutta tuskin sielläkään ei lähdetään varottelemaan ihmisiä hedelmien syönnistä? Pikaisella Google Scholarin selauksella en löytänyt yhtäkään tutkimusta, joka tukisi sellaista oletusta.
Minä olen siis kirjoituksesi kanssa aivan samaa mieltä, kaikki lapsille markkinoitavat välipalajugurtit sun muut saavat mut näkemään punaista. Hedelmien syöntiä en lähtisi kyseenalaistamaan.
En minäkään ole kyseenalaistanut hedelmien kohtuusyöntiä :) Annan muiden olla sitä mieltä mitä he haluavat enkä lähde inttämään että oma kantani on se ainoa oikea, mutta itse pitäydyn kaiken lukemani ja oman maalaisjärkeni perusteella siinä näkemyksessä, että hedelmien liikasyönnillä on samoja terveyshaittoja kuin sakkaroosin liikasyönnillä.
Ihmisten aineenvaihdunta ja se miten kroppa toimii vaihtelee tunnetusti yksilöittäin, toisten lihoessa helposti kun taas joku voi mussuttaa kolme suklaalevyä päivässä muiden aterioden päälle ilman että se näkyy missään. Hedelmien kanssa on aivan varmasti sama juttu. Vaikka hedelmät eivät kaikkia edes valtavina määrinä syötynä lihottaisikaan, niin yksi asia ainakin on varmaa; fruktoosi aiheuttaa kariesta siinä missä muutkin sokerit.
Kun viimeksi kävin hammaslääkärissä jossa minulla jälleen paikattiin yksi reikä, totesin lääkärille kevyesti naureskellen, että eikö ole hassua että minulla on joka vuosi paikattavaa vaikka en syö käytännössä lainkaan sokeria. Tähän hammaslääkäri vastasi, "Mutta syöt varmaan kuitenkin hedelmiä?" Vastasin myöntävästi (vaikka itse asiassa en syö hedelmiä juuri lainkaan, mutta enpä halunnut alkaa lääkäriä hämmentämään vhh-ruokavaliollani), ja sain lääkäriltä merkitsevän katseen. "Niin, eli syöt sokeria. Hedelmillä on hampaiden reikiintymiseen ihan sama vaikutus kuin makeisilla".
Hormonitoiminta on suurin syypää hampaiden reikiintymiseen, ei sokeri, joten siinä mielessä syömäsi ruoka vaikuttaa hampaiden reikiintymiseen, että syömällä vaikutat omiin hormoneihisi. Itse syön mitä vain sokerit, pullat, jogurtit, hedelmät ja muut eikä hampaissani ole koskaan ollut reikiä. Mitään hampaiden reikiintyminen ja sokerin kulutus yhteyksiä ei kannata sen kummemmin vetää, koska nämä asiat ovat niin perintötekijöistä kiinni. Kuten sokerin "pahuuskin" pitkälti. Jos on sopivat geenit, voi syödä vaikka pikkukiviä muuttumatta miksikään.
Ei kannata vetää? :D Aika moni lääkäri tuntuu kuitenkin olevan sitä mieltä :) Opetetaanko heille ihan puutaheinää?
Olen kyllä tietoinen että myös hampaiden reikiintyminen (niinkuin tyyliin kaikki elämässä :D) on yksilöllistä, eikä kaikille tule reikiä yhtä helposti, mutta sen olen kyllä uskonut olevan fakta että sokeri edesauttaa kariesta.
Ehka kysymys on enemmankin siita mita heille nykyaan jatetaan opettamatta. viela 60-luvulla yhtakkinen hampaiden reikiintyminen tai reikien lisaantyminen tarkoitti reissua esimerkiksi nuppilaakarille lahetteella, jonka sai hammnaslaakarilta. Silloin hormonitoiminnan ja esimerkiksi stressin vaikutus hampaisiin oli merkityksellisempi yhteys mita nykyaan. Tanapaivana mielenterveys tai sen puute on tabu, sen sijaan miltei kaikesta maan ja taivaan valilta saa syyttaa ruokaa. Lahtisin vaittamaan, etta jos on elama kokonaisvaltaisesti kunnossa, ei tarvitse olla sokerinatsi tai mikaan natsi itselleen tai kenellekaan muulle.
Pakko kommentoida tännekin väliin. Minä olen 25-vuotias ja syönyt sokeria aina liikaa. Karkkipäivää en ole koskaan tuntenut, ja viimeiset 5 vuotta olen syönyt karkkia lähes päivittäin, ja satoja grammoja, eli ei ole kyse mistään pienistä määristä. Yhtäkään reikää ei silti hampaistani ole koskaan löytynyt, enkä ole mikään tunnollinen aamuin-illoin hampaidenharjaajakaan. Vanhemmillani kuitenkin on reikiä hampaissa enemmänkin, joten geenien puolestakin minulla voisi kuvitella olevan taipumusta reikiintyviin hampaisiin. En tiedä millä reiättömät hampaani voisi selittää, tuurilla kai?
Toki, kaikki on liiallisuuteen vietynä terveydelle haitallista. Hedelmissä on se hyvä puoli, että niitä liikaa syödäkseen saa todella tehdä töitä, ja silloinkin tulee samalla saaneeksi paljon vitamiinejä ja kuituja, kummatkin elintärkeitä meille. Se kuuluisa puoli kiloa päivässä lienee aivan turvallinen määrä, etenkin jos sekaan panee vielä reippaasti kasviksia (joista osa toki sisältää myös fruktoosia). Muistetaan käyttää tuoretta eikä kuivattua.
Tuo hampaiden terveys onkin sitten hauska juttu. Ravintoasiantuntijat neuvovat syömään usein, etenkin jos painonhallinta on aiheellista kun taas hammaslääkärit suosittelevat syömään melko harvoin jotta hampaat säilyisivät paremmassa kunnossa. Koeta siinä nyt sitten tasapainoilla. Joillain hammastyyppi on myös helpommin reikiintyvä kuin toisilla. Ruokavalio ja hammashoito voi olla just jetsulleen ja silti ihminen saa reikiä. Onneksi on olemassa purukumia ja xylitol-tabletteja, joilla hampaiden kuntoa voi edistää, vaikka söisikin tiuhempaan tahtiin ja jopa hedelmiä.
Hammaslääkärisi kommentti, ja sama ajatuskulku jonka olin näkevinäni kommentissasi johon tässä vastasin, on minusta melko riskialtis, sillä hedelmien syönnin terveyshyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin niiden syömisen haitat. Kuten blogauksessasi toteat, harvalla meistä on aikaa syynätä syömiemme ruokien tuoteselosteita ja ravintosisältöjä ja suunnitella itsellemme pilkun tarkkaa optimaalista ruokavalioa. Vaatimus on kohtuuton esimerkiksi perheellisille ja pahimmillaan lisää vettä myllyyn mm. lihaviin kohdistuvaan syrjintään. Tämän takia minusta on tärkeää, että hedelmien kohdalla todetaan, että niitä saa syödä hyvällä omalla tunnolla, vaikka nyt sitten sen puoli kiloa päivässä.
Tämä keskustelu lähti nyt hauskasti hedelmälliselle sivupolulle :D Postauksessa enkä fruktoosiin liittyvässä kommentissanikaan halua millään lailla sanoa, etteikö hedelmiä saisi syödä, en missään nimessä :) Itse en niitä syö ruokavaliooni liittyvistä syistä, ja tiedostan fruktoosin sisältämät haitat muitakin ruokavalioita noudattaville, mutta olen siitä aivan samaa mieltä että hedelmien terveysedut ovat fruktoosin haittoja suuremmat. Itse otan vitamiinit mieluummin marjoista kuin hedelmistä, mutta en ole sanomassa että muidenkin pitäisi.
Puoli kiloa hedelmää on tavallista sekaruokavaliota ("balanced diet", miksi sitä nyt suomeksi kutsutaan? :D) syövälle varmasti kohtuullinen määrä. En ole millään kommentillani ollut ajamassa sitä, että jonkun pitäisi jättää hedelmät syömättä fruktoosin takia, ainoastaan tuoda esiin sen että kaikki hedelmässä ei ole pelkästään terveyttä edistävää, niinkuin monet haluavat nähdä. Vitamiineja tarvitsemme me kaikki, fruktoosia emme. Glukooosi on ymmärrykseni mukaan sokereista ainoa jota oikeasti tarvitsemme, ja sitäkin elimistö valmistaa itse jos emme sitä ravinnosta saa. (Mikä kuitenkin on suhteellisen mahdotonta ellei syö pelkkää lihaa ja kalaa ;))
Kovasti mainostavat puoli kiloa kasviksia , ei hedelmiä.
Fruktoosin haitallisia vaikutuksia terveyteen en lähde kiistämään. Hedelmiä ei kuitenkaan tarvitse jättää syömättä sen takia, kuten tuossa Sanninkin linkittämässä HS:n jutussa todetaan: "Myös sokeritutkijat Yhdysvalloissa muistuttavat hedelmien terveellisyydestä. Niissä on vitamiineja, kivennäisiä ja flavonoideja. Hedelmien sokerit myös imeytyvät hitaasti kuitujen ansiosta. Siksi niiden syömistä ei kannata rajoittaa minkään sokerikohun takia." Laskeskeltiin kerran kaverin kanssa, kuinka paljon omenoita pitäisi syödä päivässä, jotta niistä saisi liikaa fruktoosia. En nyt muista tarkkaa määrää, mutta vastaus oli jossain 2-3 kilon paikkeilla. Tuskin kukaan niin paljon omppuja napsii? Tietysti eri asia jos joku niitä hedelmiä oikeasti vetää kilotolkulla päivässä.
Joo, siis haluan vielä tuoda esiin että oma suhtautumiseni hedelmien syöntiin liittyy ennenkaikkea vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ja siihen liittyvään runsashiilihydraattisten elintarvikkeiden välttämiseen ja verensokerin tasaisena pitoon. Hedelmäkin aiheuttaa verensokeripiikin, ja vaikutus ihmisellä joka ei muuten syö lainkaan sokeria, on vielä suurempi kuin tasaisesti pitkin päivää sokeria syövällä henkilöllä. Minulle hedelmä edustaa verensokeripiikkiä, ja siksi syön niitä hyvin harkitusti ja vain vähäisiä määriä kerrallaan. En kiistä hedelmien vitamiinipitoisuutta ja vitamiinien ilmiselvää terveydellistä hyötyä, mutta otan oman ruokavalioni puitteissa nuo vitamiinit mieluiten vähempisokerisista marjoista tai kaikkein vähäsokerisimmista hedelmistä - kuten juuri omenasta :)
Ihan ensiksi huomautus, että en oikeasti tiedä hampaiden reikiintymisen ja sokerin välisestä yhteydestä yhtään mitään :) Mutta mulle ja lapsille meidän perheen hammaslääkäri on painottanut erityisesti happamien ruoka-aineiden vaarallisuutta hampaille. Oli niissä sitten sokeria tai ei. Vaikka lähes kaikissa esimerkeissä sokeria luultavasti onkin. Eli hänen mukaansa esimerkiksi aamupalalla pahimpia ovat sitrushedelmät ja mehuista appelsiini tai greippimehu. Jos kuulemma syö sitrusta tai happamia marjoja, niin sen jälkeen ei saisi pestä hampaita noin puoleen tuntiin. Sillä muuten ne hapot oikein kuluttavatkin sitä hammaskiillettä. Eli hampaiden pesu ennen aamiaista tällaisissa tapauksissa. Mutta tämä on siis kuultu asia, en ole ikinä edes googlettanut sitä. :)
Mä olen kuullut tuon saman jutun sitrushedelmistä ja hapoista jo joskus ala-asteen terveydenhuollossa, mulle jäi sieltä ikuisesti mieleen ettei sitrushedelmän jälkeen saa harjata hampaita :D Vieläkin on mielessä oikein vahva lapsen mielikuvituksen piirtämä kuva mandariinin happojen hyökkäyksen kohteeksi joutuneista hampaista, joiden pinnasta hammasharja väkivalloin raastaa kiillettä irti...! ^_^
Happamien ruokien syönnin jälkeen voi oikein tuntea kuinka hampaiden pinta on sellainen inhan nahkea... :D Äkkiä vain ksylitolipurkkaa suuhun balansoimaan tilanne, sekin jäi minulle tavaksi ala-asteen hammaslääkärikäynneiltä.
Olet siis kuunnellut ala-asteella paremmin kuin minä:) Nyt aamulla tuli mieleen myös sellainen, että hammaslääkäri selitti limujen haittaa hampaille myös happojen kautta. Eli kuulemma Vichy on ihan yhtä lailla haitaksi kuin jaffa. (?)
Tuosta xylitolin käytöstä tiedän jopa itsekin! :) Toinen juttu, jonka olen peräti lukenut jostain on maitotuotteet happojen neutralisoijina. Eli muistaakseni oli neuvottu, että pari palaa esim. juustoa tai hieman maitoa neutraloivat happoja. Täytyykin kokeilla seuraavan kerran kerran kun syö jotain happamaa.
Mekin juteltiin mun hammaslääkärin kanssa viime käynnillä hiilihapollisista juomista. :) Mun lääkäri oli sillä kannalla, että matalahiilihappoiset maustamattomat kivennäisvedet on ihan ok ja niitä voi juoda suht vapaasti ilman että vaikuttavat suuresti hampaisiin, mutta heti jos veteen on lisätty jokin makuaine tai makeutus, se muuttuu huonommaksi.
Jep, tai pähkinää :) Sekin kuulema neutralisoi.
Minuun vaikutti tuo ksylitolitietoisku penskana niin voimakkaasti, että olen yläasteelta saakka pureskellut joka aterian jälkeen ksylitolipurkan. Ulkomaillekaan ei voi lähteä ilman riittävää purukumivarastoa, Suomen ulkopuolelta kun ei täysksylitolipurkkaa löydä. Ksylitolin säännöllisestä käytöstä huolimatta hampaisiini tulee silti parin vuoden välein paikattavaa :( Minulle on perimä suonut sen epäotollisimman mahdollisen "hammaskemian" reikiintymisen suhteen. En halua edes kuvitella kuinka paljon mulla olisi reikiä ilman ksylitolin käyttöä... :( Olisko mulla omia hampaita enää ollenkaan...
Hyvä teksti muuten, mutta kirjoitit vain kerran oikein "Sokeroitu totuus -dokumentti". Ei molempia kirjaimia isolla, vrt. "Sokeroitu Totuus -dokumentti. Pisti silmään muuten selkeän tekstin keskeltä.
Hahhah, täytynee korjata ^_^
Mulla on ollut täysin samoja ajatuksia! Katsoin tuon dokumentin viime viikolla ja teki ihan pahaa.
Kuulun sokerinarkkareihin ja se on tehnyt elämästäni todella vaikeaa. Juurikin sen takia, että sokeriyhtiöt yms. ovat antaneet ymmärtää, että se on vain täysin omalla vastuulla, mitä suuhunsa laittaa. Totta kai itse voin vaikuttaa siihen, tietysti, mutta kuten jo edellä sanoit, jos terveellisiä vaihtoehtoja on kaupoissa on niukasti, on niitä vaikea löytää ja helpommin käteen osuu joku sokerituote.
Olen tietoisesti jättänyt karkit karkkihyllyihin, koska se ainainen kamppailu itsensä kanssa "ottaako vai eikö ottaa" on todella stressaava. Järki sanoo, että sokeri on pahaksi, mutta kroppaa sanoo, että "tarvitsen" sitä. Tietysti silloin, kun siihen on koukussa, niin siltähän se tuntuu. Nyt kun karkin kulutus on ollut tauolla, on oma elämä helpottonut, kun ei tarvitse käydä joka kauppareissulla tuota ahdistavaa keskustelua, sillä olen jo tehnyt päätöksen: en lähtökohtaisesti osta makeaa.
Vaikka olenkin näin hyvällä tiellä (mulle siis valtava muutos), tulee tosiaan ongelmaksi se, että silti MUISSAKIN tuotteissa on IHAN VALTAVASTI sokeria. Ilman karkkia ja herkkuja ei silti ole turvassa liialliselta sokerin kulutukselta! Se on kyllä järkyttävää. Maustettuja jogurttia löytyy jääkaapista, mutta sitä en syö todellakaan päivittäin. Joskus on myös pakko priorisoida tarpeitaan: syönkö tätä sokeripitoista tuotetta vai jätänkö syömättä kokonaan? Jälkimmäinen on todennäköisesti huonompi vaihtoehto, jolloin valitsen epäterveellisen ratkaisun välttyäkseni vielä epäterveellisemmältä (pakko ihmisen on jotain syödä).
Koska tuo karkin syömättäjättäminen on ollut niin suuri muutos (eikä sitäkään ole jatkunut vielä pitkään, pari kolme kuukautta vasta), en ole jaksanut stressata muista ruokatuotteista. Toki yritän vähentää/vältellä niitä pahimpia tuotteita, jos vain voin. Ruuan ajattelu muuttuu minulla helpostikin pakkomielteiseksi, joten on ollut tärkeää, etten muuta kaikkea kerralla "täydelliseksi", mikä on todella vaikeaa.
Ennen ajattelin, että kyse oli itsekurin puutteesta ja laiskuudesta (pitäisi osata syödä terveellisesti ja pitäisi ottaa selvää, mikä on hyvää ja mikä huonoa), mutta mm. tuo dokumentti osoitti sen, ettei elintarviketeollisuudella ole intressejä auttaa meitä näissä paremmissa valinnoissa. Tämä on siis oikeasti todellista kamppailua, joten ei ihmekään, etteivät ihmiset ole niin valveutuneita asioista. Ja ei ihme, että ne jotka ovat, voivat saada syömishäiriön. Tässä kirjoittaa yksi sellainen, joka on hyvin altis sairastumaan, kun yrittää tehdä elämästään terveellisempää. Ihan sairasta, eikö?
Hyvä ja ajattelemisen aihetta antava kirjoitus! Itselläni sokerin kulutus on ainakin suoraan verrannollinen ihon kuntoon, akne oikein riehaantuu jos sokeria syö enemmän. Samaten on kytköksissä migreenimääriin. Ollaan jouduttu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan lastenkasvatuksessa, vanhempien sukupolvien mielestä lapsen "kuuluu syödä" esim. pullaa ja karkkeja ja on suorastaan rikollista kieltää nämä herkut pieneltä lapselta. Myös päiväkodin ruokatottumukset tai paremminkin jälkiruokatottumukset ovat aika hassuja siihen nähden että kyseessä on 1-3 vuotiaat lapset, viikottain on tarjolla jäätelöä/pannukakkua ja hilloa/jne jne. Altistaminen alkaa niin varhain, että olo on kovin voimaton!
Juuri tämä sama asia on tapetilla meillä. Pienen lapsen kanssa on aika vaikeaa yrittää vetää ns. sokeritonta linjaa. Kotonahan lapsi ei saa sokerijugurttia, ei mehua, makeita leivonnaisia yms. Mutta sitten mennään päiväkotiin ja välipalaksi vedetään sokerista jugurttia, lettuja hillolla. Ja tosiaan vanhempi sukupolvi tuputtaa kersalle selän takana keksiä ja pullaa (kun pitäähän sen saada.. MIKSI pitäisi??Ei mekään vedetä niitä kotona). Lapsi tulee sitten surkeana isänsä luokse (ennen ruokaa vieläpä...) ja sanoo "isi, en enää jaksa syödä keksiä". Onneksi osa ymmärtää meidän linjaa ja noudattaa sitä. Mutta haastavaksi on homma tehty!
Olen jotenkin tässä viime vuoden aikana huomaamatta jättänyt kaikki jugurtit, mehut ja esimerkiksi limpparit pois varmaankin juuri sen takia, että ne on enemmänkin järkiruokaa kuin osa jokapäiväistä ruokavaliota:D sitten kuitenkin on sellaisia tuotteita kuten ketsuppi, jota tykkään käyttää monen ruuan kanssa, ja siinäkin on aivan järkyttävä määrä sokeria, joten siitä pitäisi nyt löytää sokeroimaton vaihtoehto tai oppia olemaan ilman:D jäätelöä ja näitä kunnon sokerisia tuotteita sitten meneekin kunnolla, ja nyt taas yrityksenä saada itseni pois tästä sokerikoukusta
Felixillä on sokeroimaton.
Joo, kiitos tiedosta! Tosta lähialepasta ei oo sokeroimatonta löytynyt mutta pitää mennä vähän isommille apajille:D
Musta teollisuuden vastuuseen puututaan melkein asiassa kuin asiassa liian vähän: on helpompi syyllistää heikkoa ihmistä, kuluttajaa, valinnoistaan kuin sanoa maailmaa pyörittäville bisnesjäteille "no can do". Samaa yksilön syyllistämistä omista valinnoista on ihan joka alalla, esimerkkinä elintarvikkeiden lisäksi vaateteollisuus. Suomitaan yksilöä sanomalla "sinä olet kuluttaja, sinä päätät mitä kaupoissa myydään" vaikka se on vain pienen pieni osa totuudesta. Yritykset ja teollisuus ovat ne, jotka ovat totuttaneet ihmiset halpoihin hintoihin ja vaatteisiin, jotka on valmistettu kaikin tavoin kestämättömillä tavoilla. Siinä ei auta vaikka miljoona ihmistä muuttaisi kulutustottumuksiaan, kun maailmalla on mahdollisesti miljardi muuta joilla ei välttämättä ole edes vaihtoehtoa saatavilla. Yksilöt painostetaan kierrättämään jätteensä, kun teollisuusyritys siirtää näppärästi tehtaansa ympäristödirektiivien ulottumattomiin kehitysmaahan. Ja sama saaga jatkuu.
Itse sokeriin. Mä en enää juurikaan syö valmiita jogurtteja, sillä en haluaisi niihin sokeria tai makeutusaineita lainkaan. Siispä luonnonjogurtti marjoilla on mulle ainoa aamupalavaihtoehto, kun kaupan hyllystä ei löydy valmista makeuttamatonta vaihtoehtoa. :(
Hyvä kirjoitus tärkeästä asiasta!
Tämä asia on mietityttänyt ja mietityttää paljon lapsiperheessämme, jossa jälkikasvulle yritetään antaa parhaat eväät elämään - niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Me olemme se perhe, joka syynää ne purkit, purnukat, tölkit, rasiat ja pussit kaupan hyllyväleissä. Nykyään tosin harvemmin, koska ostamme pitkälti jo aiemmin hyväksi havaittuja tuotteita. Esimerkiksi jogurttien, mehukeittojen ja erilaisten valmiiden tai puolivalmiiden välipalavaihtoehtojen kohdalla valinnanvaraa ei ole juurikaan tai lainkaan, kaikkeen on lisätty joko sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita muun turhan sisällön lisäksi. Huomaan kerta toisensa jälkeen ihmetteleväni itsekseni, miksei markkinoille tuoda tuotteita, joihin ei ole lisätty makeutusta. Tai korkeintaan luonnollisin keinoin. Syy lienee juurikin siinä, ettei kyseisen kaltaisille tuotteille ole (riittävästi) kysyntää. Joka on todella surullista. Tietysti mehukeittoja, kiisseleitä ja niiden tapaisia syötäviä saa tehtyä kotona itsekin, mutta en voi kieltää, etteikö olisi kiireisessä arjessa mukava päästä joissain asioissa joskus helpommalla ja nopeammalla.
Toinen harmistuttava asia lapsiperheen näkökulmasta ovat päiväkotien ja koulujen ruokailut. Lapset syövät niissä viitenä päivänä viikossa useamman aterian. Tarjolla on keskimäärin useamman kerran viikossa jos jonkinlaista sokerihuttua, jota meillä kotona ei normaalisti lainkaan syödä (sokerijogurtit, murot, erilaiset makeat piirakat, kiisselit, pannukakku, sokeroidut rahkat, jne.). Samaan aikaan vanhemmille jaetaan tietoa, kuinka lasten kohdalla sokerin liikakulutus on ongelma ja pitäisi olla tarkkana karkkipäivien, janojuomien ja vastaavien kanssa. Näen tässä jonkinlaista pahemman laatuista ristiriitaa. Ymmärrän, että budjetti päiväkotien ja koulujen ruokailuissa on tiukka, mutta se tuskin kärsisi, jos turhat sokerit karsittaisiin pois. Tiedostan toki mies sen seikan, että monissa muissa maissa asiat ovat tässäkin suhteessa paljon hullummin. En silti voi olla olematta harmissani siitä, että en pysty itse vaikuttamaan oman lapseni sokerikulutukseen tässä kohtaa.
Ravintoon liittyvät asiat ovat nykyisellään hyvin monimutkikkaan oloisia, erityisesti kun laajentaa ajatuksiaan koskemaan muitakin osa-alueita sokeritapauksen ulkopuolelle. Meillä asioihin on paneuduttu joidenkin mielestä varmasti liiallisellakin intensiteetillä, mutta lopulta haluamme vain lastemme parasta. Kun itse on elänyt ja elää tiukassa sokerikoukussa, josta ei yrityksistä huolimatta ole toistaiseksi eroon päässyt, haluaa todellakin lapsillensa parempaa. Tarkoitus ei ole kieltää lapsilta kaikkea sokeria, vaan opettaa sitä harkitsevaista ja valveutunutta kohtuukäyttöä. Turhan helpoksi tätä tehtävää ei ole tehty.
Mähän syön onnellisesti karkkia (paljon), se on aina oma tietoinen valinta syödä sokeria. En itsekään tykkää siitä, että esim. jogurtit, myslit, murot yms. sisältää ihan järkyttäviä määriä sokeria. En tarvitse sokeria mihinkään, paitsi silloin kun syön karkkia. En tajua ollenkaan, että miksi sitä lisätään aivan kaikkeen? Juon kahvini ja teeni ilman sokeria tai makeutusaineita.
Oli suorastaan ilo nähdä jokin aika sitten vihdoista viimein hyllyssä Alpenin mysliä, johon ei ollut lisätty sokeria, ostin kyseistä tuotetta ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, koska myslit on niin pahoja piilosokerituotteita. Sitä on kuitenkin kiva ripotella aamulla bulgarian jogurtin päälle hedelmien tai marjojen kera. Voisi olla mun puolesta ainoa Alpen tuote niin kamalia määriä ne muut sisältää sokeria. :o Jos liiat sokerit poistettaisiin näistä käytetyimmistä elintarvikkeista niin olisi oikeasti kiinnostavaa nähdä, miten monen paino alkaisi tippumaan. Monethan ihmettelevät, että he eivät syö edes karkkia tai suklaata ja silti lihoavat.
Toinen yhtä paha on suola, käytän itse suolaa tosi hillitysti niin kaikki valmiit einekset on omaan makuuni aivan liian suolaisia, en ole pystynyt syömään niitä ollenkaan vuosikausiin.
Kiitos tästä mysli-tärpistä! Menee heti käyttöön :)
Ole hyvä! :)
Iso kiitos tästä tekstistä! Lukeudun itsekin sokerinatsien joukkoon ja voisin paasata aiheesta vaikka kokonaisen päivän :D
En osta kaupasta mitään, missä on lisättyä sokeria (rehelliset herkut erikseen, mutta harvoin syön niitäkään). Alkuun kauppareissuilla kului mahdottoman paljon aikaa sokeroimattomia tuotteita etsiessä, mutta nykyisin on jo helpompaa kun on löytänyt luottotuotteet. On kiukuttavaa, kuinka vaikeaa oli löytää esim. sokeroimatonta soijamaitoa! Sitä ei edes myydä kaikissa kaupoissa.
Mielestäni on järkyttävää, miten monet terveellisiksi mielletyt tuotteet ovat tosiasiassa sokeripommeja. Esimerkkinä sinunkin mainitsemasi jogurtit. Enkä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun valtavan määrän sokeroituja jogurtteja syövä tuttavani oli huolissaan ruokavalioni terveellisyydestä, koska syön turkkilaista jogurttia silloin tällöin. Sehän on niin kamalan rasvaista!
Niinpä ^_^
My thoughts exactly.
Joskus laskin, että kun olin syönyt aamupalan (silloin taisin syödä aamupalaksi tyyliin rahka+bonne, kahvi kevytmaidolla, pari real-leipää voilla) ja makaroni-jauhelihamössöä ketsupilla, olin saanut sokeria noin 25 g. Kello oli 11 aamupäivällä. Kuvotti.
Sitä suuremmalla syyllä makeita herkkuja syödään vain herkkupäivinä ja niitä päiviä ei välttämättä ole joka viikko :) kyllä elimistö on silti niin sokerilla kuorrutettu, ettei eteensä kohta näe, kun on silmät turvonneet kiinni :D
Loistava kirjoitus, jälleen kerran! Työpäivän jälkeen väsyneenä kauppaan ja tuloksena on sokeroitua mysliä ja sokeroitua (!) pastakastiketta. Kotona sitten sapettaa kun huomaa mihin on haksahtanut taas kerran. Olisi tosiaan helpompaa kun kaupoissa olisi sokerittomille tuotteille oma hyllynsä samaan tyyliin kuin gluteenittomille tuotteillekin on.... Tietääkö joku muuten onko jossain netin syövereissä valmiiksi listaus tuotteista joissa ei ole sokeria? Siis ihan tuotemerkeittäin? Vähän jo kyllästynyt esim. siihen ainaiseen luonnonjogurttiin ja pakastemarjoihin :)
Niinpä, olisin tämän hyllyn vakioasiakas. Jonkun sokeroimattoman salaatinkastikkeen löytäminenkin on oikeasti salapoliisityötä, kuka jaksaa tutkia 30 eri kastikepulloa hyllyllä...
Ja sokeroimattomia ja muuten vähälisäaineisia valmisruokiakin ON, olisi loistavaa jos nekin löytäisi erillisestä laaristaan. Kaikilla ei ole joka päivä aikaa tehdä ruokaa alusta saakka ja valmisruokiakin tarvitaan. Mutta miksi sen terveellisen vaihtoehdon löytämisestä pitää tehdä niin hemmetin vaikeaa? Murrr!
Hyvä kirjoitus! Tuleekohan tästä uusi "the rahkapostaus"? ;)
Tajusin juuri ironian siinä, että Karkkipäivä-nimisessä blogissa ilmestyi tämän aiheinen kirjoitus... :D
Mahtava kirjoitus! Jokin aika sitten kirjoitit makeisista ja nyt vihdoin on minulla edessä makeaton marraskuu :) Tämän kuukauden jälkeen on tarkoitukseni syödä karkkia tai muuta makeaa esimerkiksi sipsiä vain kerran viikossa. Jos se onnistuu on se suuri muutos aikaisempaan jolloin söin karkkipussin tai suklalevyn päivässä. Kiitos että otat kantaa sokeriin :) nyt loppuu napostelu.
Hyvä postaus! Kyllä mediakritiikitön ihminen on hukassa nykymaailmassa, kun sokeri on pahasta mutta luomukuituproteiinisokerijogurtti hyvästä. Miksipä elintarviketeollisuus olisi kiinnostunut terveydestämme,kun sokeri on halpaa ja myy... ;)
Kiitos tästä. Toivottavasti kaikki sokerikuplassa elävät lukisivat tämän!
Juurikin tämän vuoksi meillä tehdään lähes tulkoon kaikki kotona alusta asti itse, mehut, hillot, leivät.. Ihan järkyttävää miten paljon esim, gluteenittomissa leivissä on sokeria! Ja meillä tuoremehu on herkkua, ei arkipäivän itsestäänselvyys.
Mää mietin, mutta oon liian tietämätön tehdäkseni parempia valintoja kaupassa.
Mun ruokavaliossa ei tosin koskaan ole ollut minkäänlaiset jogurtit (paitsi nykyään välillä maustamattomat), mutta sen sijaan syön paljon leipää ja sitten ihan suklaata. Eilen pitsapohjan päälle pursottelin isolla kädellä ketsuppia ja mietiskelin kuinka joskus vuosia sitten jossain tv-ohjelmassa kerrottiin tässäkin olevan sokeria. Oon sen verran läski, että tarttis laihtua, joten tää piilosokeritietoisuus olis ihan jees.
Hyvä kirjoitus. Itse en syö päivittäisessä ruokavaliossa mitään mihin olisi lisätty sokeria. Ihmetyttää kuka niitä sokerisia jogurtteja kaupoista ostaa, niitähän on ihan älyttömästi ja kun niihin ei ole tottunut ne on todella makeita. Toki syön normiherkkuja mutta en halua jatkuvaa sokerihumalaa..
Olin joskus mukana erään kotimaisen valmistajan maitotuotteiden koeryhmässä. Tuotteet oli vielä suunnattu urheilullisille ihmisille ja silti niissä useimmissa oli lisättyä sokeria. Annoin toki palautetta että en tule kaupasta näitä kovin usein ostamaan, sillä en halua syödä sokeroituja/keinomakeutettuja tuotteita päivittäin. Silti useimmat tuotteet joita lanseerattiin sisälsivät sokeria/makeutusainetta. Tavallaan ymmärrän, koska ei ne makeuttamattomat maistuneet hyvältä. Ei ole tuoreiden hedelmien/marjojen ja maustamattoman kreikkalaisen jogurtin voittanutta..ei sellaista saa teollisesti aikaiseksi. Joten jatkossakin oma ruoka valmistuu mahd. simppeleistä aineksista itse valmistettuna..
Taisin joskus selata blogiasi ja ihmettelin, ettei sokeri-aiheista postausta löytynyt :D Oli kyllä hyvä kirjoitus :)
Itse olen lukenut joskus miten virvoitusjuomateollisuus iski Jenkeissä kouluihin rahoittamalla koulujen toimintaa mainontaa ja juoma-automaatteja vastaan, minkä takia lasten limsan käyttö lisääntyi valtavasti, mutta virvoitusjuomateollisuus pesee kätensä ja syyttää vanhempia.
Tosin näkeehän täälläkin Valion mainoksia vielä lukioiden/amisten seinillä, vaikkei sen ikäiset enää maitoa tarvitsisikaan. En ole itse kuitenkaan mikään "maitonatsi", sillä juon maitoa päivittäin, mutta Suomessa maitoteollisuus on viety varmasti pidemmälle kuin missään muualla..
Teollisuuden tuotteille ei ole pakko altistua. Kaupassa on suhteellisen helppo valita mainoksettomia tuotteita, siis esim. kasvikunnan tuotteita, joille ei löydy erityistä tuotenimeä.
Ei ole pakko, mutta kaikilla ei ole aikaa valmistaa ruokaa alusta saakka joka päivä tuoreista kasviksista, lihasta ja kalasta. Vaikka itse niin teen, niin tiedän, ettei suurella osalla ihmisistä ole siihen aikaa eikä mahdollisuutta, ja kaupan valmistuotteet muodostavat hyvin suuren osan tavallisen ihmisen arkiruokailua. En voi väittää tuntevani montaakaan, joka valmistaa itse esim. ketsuppinsa ja salaatinkastikkeensa. (Täällähän vain aniharva käyttää pelkkää oliiviöljyä kastikkeena... Kyllä se on Saarioisten Thousand Island tai muu makeutettu valmissekoitus joka löytyy jääkaapista.)
Paitsi ei löydy minun jääkaapistani. :)
Amen.
Olen sanoinkuvaamattoman raivostunut siitä että lapsille syötetään päivähoidossa sokeria JOKA IKINEN PÄIVÄ jossain muodossa. Tästä ei myöskään saa puhua ilman että leimataan ihan hörhöksi tai ilonpilaajaksi. Kyllä meillä makeaakin syödään, mutta se ei ole ruokaa, vaan herkkuja, joita ei todellakaan kuulu syödä päivittäin. Tätä perustellaan kustannuskysymyksillä, mikä varmasti pitääkin paikkansa koska ihan kaikessa pluolivalmiissa tai valmiissa on sokeria käytännössä. Sokeritonta saa vain kun tekee kaiken itse, ja siihen taas ei rahaa haluta käyttää. Kuvittelisi maalaisjärjellä ettei lasten opettamien sokerinsyöjiksi sekään kauhean edulliseksi tule mutta joo. Ei siitä sen enempää.
Vaikkei minulla ole lapsia niin jaan mielipiteesi sataprosenttisesti. On oikeasti niin väärin ja hirveä karhunpalvelus lasta kohtaan totuttaa hänet sokeriin jo lapsena :( Joo, kuinka edulliseksi tulee sitten tulevaisuudessa aineenvaihdunnan häiriöihin liittyvien sairauksien hoito....
Tästä tuli elävästi mieleen kun olin työssäoppimassa päiväkodissa. Hoitoon tuli 10kk poika, jonka vanhemmat olivat esittäneet toiveen, että pojan ruokaan ei lisättäisiä sokeria, esim puuroon hilloa, tai juhlapäivinä karkkia tai muuta makeaa.
Eräälle viisissäkymmenissä olevalle lastentarhanopettajalle tämä oli kovin iso pala purtavaksi. Hän marmatti, että 'kyllä on kummallista, eikö nyt yhtään voisi laittaan' ja puhui lapsesta reppana joka jäi paljosta paitsi.
Järkyttää,että kun on tiedostavat vanhemmat, niin sitten ns "ammattikasvattajat" ovat niin kujalla tästä asiasta!
En nyt mitenkään puolusta ko. hoitajaa enkä kommentoi vanhempien valintoja, mutta kyllä näin ulkopuolisena kuulostaa lapsen kannalta hieman kurjalta se, että juhlapäivinä kun vietetään esim. jonkun lapsen synttäreitä, niin tämä yksi lapsi ei saisi mitään vaan katsoisi sivusta, kun muut lapset syövät keksejä tai jäätelöä.. Päivittäisen sokerilisän poistamisen esim. juuri puuron päältä ymmärrän, mutta jos vie lapsen kunnalliseen päivähoitoon niin ei ole realistista olettaa, että yhdelle tehtäisiin erillisiä sokerittomia annoksia kaikista ruoista. Itseänikin aikoinaan ärsytti, kun tarhassa oli tarjolla vain rasvatonta maitoa ja margariinia, eikä sellainenkaan vaihtoehto käynyt tarhalle että olisin itse tuonut lapselle oikeaa voita ja kunnon maitoa. Mutta ymmärrän että ei tarha pysty pyörimään niin, että kaikille lapsille räätälöidään oma ruoka. Se on kyllä totta, että välipalaksi voisi olla välillä jotain muuta kuin pannukakkua ja hilloa tai sokerirahkaa ja banaania. :-)
Sepä se, vähän isommilta lapsilta on paha kieltää sellaista mitä muut saavat. Tosin kymmenkuinen ei vielä todennäköisesti osaa mieltään pahoittaa. Meidän lapsen pk:ssa vanhemmat päättivät äänestää vanhempainillassa asiasta, ja enemmistön mukaan päätettiin ettei päiväkotiin enää tuoda lasten syntymäpäivinä karkkia. Oikeasti lapset eivät sitä osaa kaivata, vaan heillä on ihan omat synttärinjuhlintatraditionsa siellä (askarrellaan kortteja, lauletaan jne.). Pari vanhempaa tästä kyllä osasi pahoittaa mielensä.
Itse päivähoidon työntekijänä kohtaan välillä lapsia, jotka eivät ole sokeria juuri saaneet ja he eivät useinkaan pidä makeasta. Vanhempien kanssa, jotka toivovat ettei lapsi syö esim. synttäriherkkuja sovitaan että lapsille tuodaan kaappiin jemmaan vaikka rusinoita, joita saavat ottaa kun muut syövät karkkia. Itsekin kyllä ihmettelen sokeroituja kiisseleitä ja rahkoja, hilloja sun muita välipaloilla.. Mutta ruuat tulevat isolta keskuskeittiöltä listojen mukaan (jotka pitäisi olla ravitsemusterapeuttien suunnittelemia..?) ja määrärahat jne, ettei hoitohenkilökunta voi tähän vaikuttaa. Pitäisikin saada tähän muutos jostain muulta tasolta.
Hyvä kirjoitus! Itsekin olen ihan viimeaikoina ruvennut kiinnittämään huomiota omaan sokerinkulutukseen. Alkusyksystä havahduin siihen, että olin onnistunut kesän aikana kehittämään itselleni pienoisen sokeririippuvuuden. Oikeastaan päivittäin tuli syötyä suklaata, leivonnaisia tai muuta makeaa. Päätin sitten jättää kaiken herkuttelun arkipäiviltä pois, viikonloppuisin sallin itselleni herkkuja jos tekee mieli. Pari ekaa viikkoa oli hankalaa, jatkuvasti teki mieli jotain makeaa ja mieliala oli ärtyisä. Viikonloppuisin tuli herkuteltua ihan urakalla. Nyt tilanne on sen verran tasaantunut, että ilman herkkuja pystyy olla ihan helposti, eikä edes joka viikonloppu tule herkkuja syötyä. Vielä viitisen vuotta sitten en syönyt mitään makeaa juuri ollenkaan, saattoi mennä helposti lähemmäs pari vuottakin niiden kertojen välillä kun ostin kaupasta karkkia :D Tiedostan kyllä saavani varmasti elintarvikkeiden kautta edelleen liikaa sokeria, mutta pienin askelin mennään.
Kiva postaus! Itsekin olen samat huomiot tehnyt, kun halusin siivota elimistön sokereista ja antaa sokeriaddiktiolle kyytiä. Melkeen kaikki ateriat pitäisi tehdä alusta saakka itse, jos haluaa sokerilta välttyä täysin. Hedelmien suhteen oon kuitenkin sitä mieltä, että niitä apinatkin syö viidakossa luonnostaan, joten kaipa ne ihmisenkin ruokavalioon kuuluu vitskuja tuomaan. Toinen itseä ihmetyttävä kakkiainen tuossa elintarviketeollisuudessa on vehnä. Tuntuu, että sitä on aivan kaikkialla. Itselle nimenomaan se ei viljoista sovi ja on tullut aika tarkkaan pakkauksia lueskeltua. Välillä on aika raivopäinen olo, kun sitä on työnnetty joka tuotteeseen ja ihmetyttää, että miksi?! Ehkä se on sitten halpaa höttöä täyteaineeksi...
Sitäpä nimenomaan.
Tuoreeltaan jutun luettuani kummastelin, miksi siitä ei tykättäisi ja mitä kielteistä sanottavaa kenelläkään voisi olla... no, jäädään odottamaan. Hirmu hyviä kommenttejakin tähän on tullut ja ajattelemisen aihetta tosiaan, kiitos!
Mihin stevia asettuu makeutuspaletissa?
Stevia on täysin luonnollista ja käytännössä kaloritonta eikä sillä myöskään ole kariesta aiheuttavaa vaikutusta. Puhdas stevia on kymmen- ellei satakertaisesti sokeria makeampaa (en muista tarkkaa kerrointa mutta saiiiiraan makeaa), siksi sitä sekoitetaan kuluttajavalmisteissa yleensä niinikään luonnolliseen ja lähes kalorittomaan erytritoliin (sokerialkoholi), joka tekee steviasta helpommin käytettävää ja annostelusta sokerin kaltaista, riippuen stevian ja erytritolin suhteesta.
Hyvä kirjoitus ja hyvin samaa mieltä asiasta! Kommentoin nyt tähän kuitenkin että onhan sokerikin "luonnollista", siis kasvistahan sekin on peräisin kuten steviakin. Toki prosessoitua, mutta uskon että ei steviakaan suoraan kasvista ole kaupan hyllylle tuotu vaan myös välissä prosessoitu. Ja näistä edelleen tiedetään kovin vähän. Enpä lähtisi siis missään nimessä hyvänä vaihtoehtona näitäkään markkinoimaan. Ja kalorit(/tomuus) ei ole ainoa syy makeutusaineiden valintaan, niin paljon muitakin haittavaikutuksia niillä on kuin pelkkä vaikutus painoon/lihomiseen.
Sokeri on luonnollista, jep, mutta sen luonnollisuus ei tee siitä sen terveydelle edullisempaa ;) Silti se tekee reikiä hampaisiin, tuo ihmiskehoon tyhjää energiaa ja aiheuttaa elimistössä pahimmillaan tulehdusta ja aineenvaihdunnan häiriöitä, lihomisesta puhumattakaan.
Stevia on tottakai myös prosessoitu kun sitä purkista ruokaansa kaataa, mutta se ei aiheuta kariesta, lihavuutta, tulehduksia ja muita sokerin haittavaikutuksia. Myös steviaa on käytetty tuhansia vuosia, kenties jopa kauemmin kuin sokeria. Euroopassa se on uusi elintarvike mutta ei esimerkiksi Etelä-Amerikassa.
Kylläpä nyt riehaannun aiheesta kommentoimaan, jo toinen kommentti! Mutta muistan lukeneeni jostain, ettei nämä kalorittomat makeutusaineet sinänsä ole onni ja autuus. Siinä mielessä nimittäin, ettei keho välitä, tuleeko kaloreita vai ei, mutta mieltymys makeaan tulee siitä makean mausta. Eli ei ole väliä, tuleeko makeus sokerista vai jostain makeutusaineesta, kun maistuu makealta. Ja siitähän tämä koko homma lähtee, että tulee se tottuminen siihen, että ruoka maistuu makealle. Että suo siellä, vetelä täällä. Parhaiten siis pärjää, kun ei totuta makupalettiaan makeaan ;) Toki kalorit ovat sitten toinen juttu, joilla tietenkin on väliä painonhallinnan suhteen jne.
Tämä on ihan totta mitä tulee makeaan tottumiseen. MUTTA, makeutustahan voi laittaa just sen verran kuin haluaa, kun tekee ruoan itse (ja yksinkertaisimmillaan esim. maustaa rahkansa ja jogurttinsa itse), ja kun elimistö ei ole tottunut teollisuuden lisäämän makeutuksen määrään, pärjää huomattavasti vähemmällä makeutuksella. Se oli pointti :) Ei makeutusta tietenkään tarvitse käyttää lainkaan, mutta JOS johonkin ruokaan kuten leivonnaisiin, smoothieen tai nyt vaikka siihen rahkaan, haluaa vähän makeutta, niin on vähintään hampaiden kannalta (en nyt siis lähde tässä kiistelemään keinomakeuttajien muista terveysominaisuuksista) parempi käyttää steviaa, erytritolia tai vaikka sukraloosia kuin sokeria, hunajaa tai edes agavea.
Kiinnostava aihe! Olen itsekin miettinyt kuinka paljon sokeria tulee syötyä päivittäin, vaikkei sitä sokeria hyllyllä olevasta purkista lisääkään ruokaan itse kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa.. Sokerikippo pysyy täytenä mutta silti sitä sokeria tulee syötyä huomaamattaan ties millaiset määrät :/
Itseä on alkanut mm. nuo maustetut jugurtit ällöttämään makeudellaan, nykyisin tuleekin syötyä jugurttina maustamatonta jugurttia ainoastaan marjojen kera.
Mielestäni ongelma on juurikin se, että kun tuotteen valmistusta ei näe, niin on vaikea tajuta niitä sokerimääriä mitä valmistuotteisiin on lisätty. Esim. kun mehuakin keittää itse ja näkee sen sokerin määrän minkä sinne sekaan kaataa, niin tajuaa ettei tuota mehua nyt janojuomana kenenkään kannata juoda.. Mutta kun kaupassa ostetavassa purkissa se sokerin määrä on vain kasa numeroita, niin ei se sokerin määrä ainakaan itselle samalla tavalla avaudu.
Hyvä että kirjoitit aiheesta, en usko että kenellekään meistä se yletön määrä sokerin puputtamista on hyväksi... :(
Tosi hyvä kirjoitus! Sokerittomien tuotteiden etsiminen kaupasta on tosi haastavaa. Lähes kaikissa ruisleivissäkin on lisättyä sokeria tai siirappia:/
Monesti samaa pohtinut erityisesti jogurttien ja rahkojen yms osalta ja tullut siihen lopputulokseen, että ennemmin ostan maustamattomia ja lisään itse vaikka mustikoita sekaan. Siihen vaikka lisäsikin ihan pienen määrän esimerkiksi hunajaa, ei sokerin määrä silti nouse samoihin lukemiin. Muutoin kyllä syön sokeria karkeissa yms, mutta tuo sokerin pakkosyöttö muissa asioissa ärsyttää suunnattomasti.
Pari vuotta sitten pohdittiin tätä asiaa, kun puntaroitiin kapselikeittimen ja espressokeittimen välillä. Oli hurja huomata noiden kahvikapseleiden sisältävän hurjat määrät sokeria. Jossakin latte/cappuccino-kapselissa oli reilu viidesosa sokeria, mikä tuntui melkoiselta määrältä varsinkin kun yleensä en kahviani makeuta millään. Olin alunperinkin kunnon espressokeittimen kannalla ja käsitys senkun vahvistui pienen tutkimisen myötä. Kai noita kapseleita vähemmälläkin sokerilla on saatavilla, mutta helposti tuokin olisi voinut ohi mennä. Saa olla aika tarkkana!
Hei!
Olipa hyvä kirjoitus. Olen pohtinut tuota sokerin syömistä itsekin jo reilun vuoden ajan. Itselleni silmiä avaavaa oli, kun ostin Sarah Wilsonin kirjat Irti sokerista ja Irti sokerista loppuiäksi. Se tietomäärä mikä niissä oli sokerin haittavaikutuksista sai tämän sokerihiiren pään kääntymään. Olen ollut nyt reilun vuoden lähes täysin ilman sokeria (mukaanlukien myös hedelmät joita syön hyvin harvoin). Olen laihtunut 15kiloa tekemättä juurikaan muita elämäntapamuutoksia ja löytänyt ihan uuden näkökulman ruokailuun ja syömiseen, Totuttuani tähän uuteen ruokavalioon ja tapaan syödä huomaan, että banaanit ja muut hedelmätkin ovat minulle nykyään makeita,
Ihanaa että nostat tällaisia aiheita tapetille! Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi täysin. Olen kotitalousopettajan tytär ja tuollaiset jutut on iskostuneet mulle selkärankaan lapsesta asti.Vastustan kyllä enemmän keinotekoisia makeutusaineita, niiden mahdollisen karsinogeenisuuden, aivoille antamien signaalien ja pitkäaikaistutkimusten puutteen vuoksi. Syödessäni makeaa suosin siis hunajaa tai sitä sokeria. Se jaksaa aina hämmästyttää itseä miten monet jutut jotka on itselle harvojen päivien herkkuja, kuuluu toisilla arkiruokaan. Juuri vaikka ne mehut. Mun mielestä syöminen ei ole vaikeaa niin kauan kuin pääosa ruoasta on tuotteita, jotka eivät tarvitse sisällysluetteloa. Vaikka tästä voisi jatkaa ihan uutta keskustelua GM-soijan ja -maissin haitallisuudesta. Mahdollista muuntelua kun ei tarvitse ilmoittaa tuotteissa...
Todella hyvä kirjoitus! Olen itsekin alkanut viime aikoina pohtia tätä sokeriasiaa tarkemmin. Myös Netflixissä oli aiheesta hyvä dokumentti Fed up, jossa tosin käsiteltiin aihetta lasten ylipainon näkökulmasta.
Mitä mieltä Sanni ja muut kommentoijat olette sokerin korvaavista tuotteista? Mitä suosittelisitte?
Erytritolin ja stevian sekoitusta (myydään yleensä vain stevian nimellä). Stevian sivumakuun joutuu kenties vähän totuttelemaan, etenkin jos on tottunut käyttämään paljon makeutusta ja joutuu siis laittamaan stevia-sekoitustakin paljon, mutta useimmat tottuvat. :) Puhdas erytritoli on toinen vaihtoehto, sitä saa kiteisenä ja tomuversiona niinkuin sokeria ja se myös vaahdottuu esim. kananmunan tai voin kanssa samaan tapaan kuin sokeri (jos haluaa käyttää leivonnassa).
Vaahdottuuko erytritolin ja stevian sekoitus? Entä voiko sitä käyttää ainoana makeuttajana pullataikinassa? Lähinnä mietin sitä, toimiiko hiiva stevia-erytritolin kanssa vai tarvitseeko se "normisokeria" kohottaakseen taikinan.
Vaahdottuuko erytritolin ja stevian sekoitus?
Ei.
En osaa valitettavasti sanoa. Leivon kyllä paljon itse, mutta en perinteistä vehnästä vaan vhh-kakkuja, -piirakoita ja -muffinseja. Niissä stevia-erytritoli toimii oikein hyvin.
Hiiva-pointti oli hyvä, mutta luulisin että hiiva ei lopulta tarvitse sokeria, sillä toimiihan hiiva myös sokerittomien leipätaikinoiden kohottajana - jopa vhh-leipätaikinoiden :)
mainio kirjoitus! olisi hyvä, jos ihmiset heräisivät pohtimaan mitä kehoonsa laittavat. sokerista kyllä puhutaan niin paljon, joten ihmettelen aina, miten noita tavallisia sokerijugurtteja yms. vielä kaupoista löytyy! yksi asia, mikä itseäni kiukuttaa aivan valtavasti on tuo harhaanjohtava mainonta. vain ripaus hedelmäsosetta, joten joo, on tosi terveellistä! vaikkapa tuon arlan luonto+-jugun kanssa. sitä on joskus dyykiltä tarttunut mukaan ja olin ihan innoissani, että olisiko nyt meikäläisenkin makuun sopivaa jugua tarjolla (sillä inhoan imelää makua muussa kuin tuoreissa hedelmissä ja tietoisesti herkkuja syödessäni) jos on vain jugua, marjaa ja ihan pikkuhimppu hedelmäsosetta. mutta ei, imeläähän se oli kuin mikä. varsinkin ärsyttää kun ei voi tietää, mitä se "hedelmäsose" on, onko se oikeasti hedelmäsosetta jossa olisi kuidut mukana (en tullut niin tarkkaan tihrustaneeksi ravintoarvoja) vaiko vain jotain fruktoosia. todella raivostuttavaa, ihan tahallista kuluttajan harhaanjohtamista. sama vaivaa soijatuotteita, joita muuten käyttäisin ihan mielelläni. esim. alpron luomusoijamaitoa mainostetaan nettisivuillaan että tämä on vain puhdasta lähdevettä, luomusoijaa ja pikkuisen omenamehua ja merisuolaa. sisällysluettelossa kuitenkin komeilee sokeri. ota siitä nyt selvää. suu sen sanoo, että on liian makeaa, joten pidättäydyn vain makeuttamattomissa kasvimaidoissa. itse en koe sokerin liikasaamista ongelmaksi sillä teen ruoan itse lähinnä aineksista, joissa ei ole tuoteselostetta tai tuoteseloste on mahdollisimman lyhyt - siinä mielessä en osaa samaistua siihen, että sokeria pakkosyötettäisiin joka tuutista, sillä itselleni tämä on niin luonteva tapa elää. mutta lounasruokalassa sokeri kyllä ihmetyttää. monesti ihan pääruoan tuoteselosteessa komeilee sokeri, ja jos se on listan yläpäässä jää kyllä syömättä - ei siksi, että pelkäisin sokeria, päin vastoin paljon urheilevani tykkään että sokeri silloin tällöin on tosi hyvä juttu, mutta imelä maku vaan tökkii todella pahasti.
ehkä kansanterveydellisesti piilosokeri on suurempi ongelma, mutta itse näkisin piilosuolan huomattavasti pahempana ongelmana, sillä piilosokeria on helppo välttää, suolaa taas ei, jos ei halua itse opetella kaikkea leivän leipomisesta tofun valmistukseen - ja tuskinpa kenelläkään normaalia elämää elävällä moiseen olisi aikaa arjessa. sokerin välttäminen on helppoa, sillä sokerituotteille löytyy aina vaihtoehto, överisuolaisille erittäin harvoin. eipä ole vaikkapa suolatonta margariinia tai leipää. leipä on älyttömän suolaista, samaten maapähkinävoi ja juuri ne prosessoidut ruoat, joita haluaisin syödä kuten muuten hyvä tofu. raivostuttavaa. laadukkaan ruoan ei tarvitse olla sokerilla ja suolalla pilattua!
muuten, odotin kyllä jotain huomattavasti shokeeraavampaa aiemman tiiserisi takia :D mitä epäpidettävää tässä muka oli?
Meillä syötiin lapsuudessani paljon perus sokeroituja jogurtteja aamuisin. Terveysinnostus iski vanhempiin -80-luvulla ja ostivat "jogurttikoneen" jossa bulgarianjogurtista ja jostain muusta(?) tuli oivaa karvaan makuista jogurttia. Siihen vaan sokeroimaton mansikkasose päälle ja avot. Lapsikin oppi siis syömään tuota sokeritonta oikein hyvin.
Meillä rajoitettiin kaiken sokerin syömistä kyllä liikaa ja paheksuttiin ja ei sekään kyllä hyvä ole. Mutta, ruoka ruokana ilman sokeria ja karkki sitten karkkina ja hyvä tulee :)
Suosittelen tsekkaamaan Fed Up -dokumentin Youtubesta, jos löytyy kiinnostusta ja aikaa. Tuo Ylen dokumentti ei valitettavasti näy ulkomaille, joten voi olla että ovat varsin samanlaisia. Mielenkiintoinen joka tapauksessa. :)
Itseäni hirvittää, kuinka moni light-tuotteita ostava kuvittelee mokoman roskan olevan terveellisistä. Usein se rasvaton vaihtoehto sisältää tuplamäärän sokeria verrattuna normaalirasvaiseen. Rasva on kuitenkin jotain, mitä ihmiskeho tarvitsee - toisin kuin sokeri. Silti monilla on vieläkin käsitys ihmeellinen käsitys, että kaikki rasva lihottaisi. Niitä light-tuotteita valitessa ei tule edes mieleen, että se rasvaton maku pitää "korvata" jollain ja se jokin on useimmiten sokeri.
Todella hyvä kirjoitus! Suola on toinen mokoma, sitä lisätään piilona ihan liikaa ja liian moneen paikkaan.
Ei tule ongelmia sokerin kanssa, kun tekee ruoan itse eikä osta valmisruokia. ;-)
No joo, tietenkin ymmärrän ettei se kaikilla onnistu ja joskus joutuu ostamaan valmiiksi tehtyjä ja prosessoituja ruokia. Ja tottumukset ovat vahvoja. Itselläni sokeri ei ole ongelma,mutta suolaa olisi vaikea vähentää. Siksi ymmärrän niitä, jotka ovat sokerikoukussa. :-)
Mutta tällainen vinkki on niille, jotka tykkäävät sokerin mausta esim. puurossa tai jogurtissa: Pintamaustaminen. (Tämä toimii myös suolan suhteen.) Eli laita sokeria pinnalle äläkä sekoita sitä ruokaan tai ruoka-aineeseen. Puoli teelusikallista sokeria puuron tai jogurtin pinnalle ripoteltuna maistuu makeammalta kuin kaksi lusikallista sekoitettuna puuroon tai jogurttiin. Kannattaa kokeilla. :-) Siinä sokeri jotenkin osuu kieleen ensin ja syntyy vahva illuusio koko annoksen makeudesta.
Mielettömän hyvä postaus ja melkeinpä näyttää siltä, että enemmän niitä puolesta ääniä saa - näin myös minulta. Tämä on asia johon itsekin ehdottomasti pitäisi kiinnittää huomiota.
Hyvä kirjoitus. Toivoisin varsinkin lasten takia, että sokerista puhuttaisiin enemmän. Kaikki lapsille mainostettavat tuotteet ovat sokeripommeja, ja monissa perheissä ollaan ihan pihalla terveellisyydestä. Esimerkiksi mehujen juontia en voi käsittää.
Itse haluaisin vielä tuoda keskusteluun rahapuolen. Miksi ihmeessä maustamattomat versiot maksavat enemmän, kuin sokeroidut? Järkihän sen sanoo, että maustamattoman jogurtin pitäisi olla edullisempaa, kuin maustettu. Mutta maustettu onkin puolet edullisempaa. Monissa eri vaihtoehdoissa terveellinen on kalliimpaa vain, koska terveystietoiset ihmiset ovat vähien vaihtoehtojen takia pakotettuja ostamaan kalliita tuotteita (tai tekemään kaiken itse alusta saakka...)
On myös todella ärsyttävää, että lemmikkienkin ruokiin lisätään sokeria. Kissojeni ruoissa on monesti ollut sokeria, vaikka kissaeläimet eivät tietääkseni edes maista makeaa. Sokeria lisätään kaiketi ruokaan kosmeettisista syistä! Ja sokeri pilaa kissan hampaat samalla tavalla kuin ihmisenkin...
Loistava kirjoitus! Piti oikein tehdä lukiessa muistiinpanoja, että saan kasattua hyvän kommentin :D
Miehen kanssa harrastetaan joskus kaupassa sitä, että lueskellaan jugurttien ainesosaluetteloita ja katsotaan missä on eniten sokeria. Kerran löysin jonkun lapsille suunnatun jugurtin, jossa noin puolet oli pelkkää sokeria! o.O ja tätä syötetään lapsille lähes päivittäin!
Oikein kiukuttaa kun mulle kaverit joskus naureskelee Zero-colan juomisesta ja sitten koitan selittää, että kai he nyt ymmärtävät että tavallisessa kokiksessa on aivan järjetön määrä sokeria. (Toki en tiedä kuinka paljon parempi aspartaami on, kun sitä ei ole tarpeeksi vielä tutkittu, mutta kyllä se nyt ainakin tämän hetken tutkimustulosten mukaan on terveellisempää/parempaa kuin sokeri)
Aiheesta muuten mielenkiintoinen artikkeli: http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2014/aug/24/robert-lustig-sugar-poison
Hedelmien kohdalla tilanne on mielestäni vähän plusmiinusnolla. Okei, niissä on fruktoosia, mutta sen lisäksi niissä on kuitua ja hyviä vitamiineja. Eli kunhan ei nyt syö tyyliin kolmea kiloa appelsiineja päivittäin, niin silloin voi hyvällä mielellä mutustella hedelmiä. Ja vaikka yleisesti ottaen yritän vältellä ylimääräistä sokeria, tulee sitä joskus(aika usein :D) syötyä suklaata. Kohtuus kaikessa :)
En nyt tiedä sainko ihan loogisesti kaikkia mietelmiäni koottua tähän kommenttiin, mutta jos nyt jotain :D Hyvä kirjoitus kuitenkin kaikenkaikkiaan ^_^
Niin ja jos haluaa lisää muuten kuunnella Robert Lustigin mietteitä, niin Youtubeen äijän nimi vaan, niin sieltä löytyy esimerkiksi loistava luento nimellä "Sugar the bitter truth" ;)
Joo, ja sitten tuossa dokumentissa on yksi toinen tosi hyvää juttua someen tuottava lääkäri, ei hitsi nimi karkaa päästä just nyt, liitän sen tähän myöhemmin.
Piti oikein tehdä lukiessa muistiinpanoja, että saan kasattua hyvän kommentin :D
:) :)
Ja saithan sinä! *peukku*
Robert Lustig on muuten mukana myös tuossa Sokeroitu totuus -dokumentissa, tolkun äijä.
Mitä aspartaamiin tulee, mä olen ymmärtänyt että se on eniten tutkittujen keinomakeutusaineiden joukossa. En nyt hurjasti liputa täysin keinotekoistenkaan makeutusaineiden puolesta, vaikka uskonkin etteivät ne normaalikäytöllä (siis jos ihminen juo tyyliin 1-2 lasia light-limua tai muuta light-juomaa päivässä) ole vaarallisia. Mutta ehdottomasti valitsen aspartaamin sokerin sijaan, jos en muun niin jo vähintään karieksen takia, omat hampaani kun ovat reikiintyvää sorttia ja tunnun saavan reiän jo suunnileen karkkipussin katsomisesta.
http://www.anttiheikkila.com/blogi/efsa-kyykytti-kuluttajia-aspartaamilla/
Itse pyrin välttämään mahdollisimman paljon kaikkia pitkälle prosessoituja ravintoaineita. Hedelmien syöminen on täysin mitättömän haitallista verrattuna vaikkapa aspartaamiin tai sokeriin. Eriasia on juurikin fruktoosi, joka on prosessoinnin avulla erotettu hedelmästä. Jopa proteiiniä voi saada epäterveellisen paljon, kuten kuituakin. Mutta vain silloin jos nuo aineet on irrotettu prosessoimalla kontekstistaan. Silloin kun fruktoosi, proteiini tai kuitu tulevat luonnollisen prosessoimattoman ravintolähteen mukana, on yliannostus kyseisiä aineita hyvin vaikea saada, koska kyseistä ruoka-ainetta tarvitsisi syödä niin mahdottoman paljon.
Itse heräsin tähän 'sokeritotuuteen' kun joskus laiskuuksissani aioin ostaa pienelle pojalleni kaupasta hedelmäpilttiä itse soseuttamieni hedelmien tilalle. On aivan järkyttävää että tähän mennessä olen löytänyt 4 sokeroimatonta pilttiä Suomen kaupoista. En tiedä olenko sokea vai onko näitä enemmänkin. Mutta aivan järkyttävää oli vastaus piltiltä kysymykseeni 'miksi VAUVAN RUOKAAN lisätään sokeri?' 'Koska vauvat luontaisesti tykkäävät sokerista ja makeasta.' En halua pakkosyöttää lapselleni sokeria joten tästä eteenpäinkin soseutan hedelmät itse ja myöhemmin tarjoan välipalalla hedelmiä yms. Ajattelen että karkki tai muu makea ei meidän perheessämme ole palkinto. Sitä todennäköisesti tässä sokerikuorrutteisessa yhteiskunnassa hän tulee saamaan ihan tarpeeksi kuten kaikki lapsen sokerittomasta ruokavaliosta kauhistuneet sukulaiset jaksavat toitottaa, mutta mikäli minä saan jotenkin vaikuttaa lapseni terveyteen enkä halua saattaa häntä samanlaiseen sokerikoukkuun jossa itse joskus elin niin haluan tarjota hänelle kotiruokaa ja terveellisempiä vaihtoehtoja. Kapinoin koko sokeria vastaan ihan lapseni hyvinvoinnin kannalta, meistä KUKAAN ei ihan oikeasti tarvitse sokeria mihinkään. Hyvä kirjoitus kuten aina sinulta!
Onko niitä niin vähän..? Ei kun mä taidankin ostaa aina Bonaa kun haen sokeroimatonta vauvan hedelmäsosetta ;D Maustan niillä silloin tällöin eväsrahkaa rai -raejuustoa. Bonan Mustikka-Vadelma-Omena taitaa muuten olla kaikkein vähäsokerisin hedelmäsose, ja tarkoitan siis sitä marjojen omaa sokeria.
Eijjumal... Siis joo, sehän on totta että ihminen pitää luonnostaan makeasta, mutta makeaksi riittää ihan luonnon oma makeuskin, lisätty sokeri on aina turhaa. Ihminen on pärjännyt ja herkutellut koko historiansa ajan apinasta tälle vuosituhannelle saakka ilman lisättyä sokeria, miksi hemmetissä se NYT olisi välttämätöntä, ja vielä vauvalle? Voi aaarghhh....
En ehkä kuitenkaan pidä sitä ihan täytenä totuutena, että vauvat luonnostaan pitävät makeasta mausta, sillä kaikki makuasiathan ovat vaan tottumiskysymyksiä ja ihan yhtälailla siitä sokerin itse lisäämisestäkin oppii pois, joten jos ei ole lapsesta saakka mummulassa tuputettu pullaa sun muuta sokerimössöä niin ei se makuaisti sitä sokeria osaa kaivata ja silloin menee ihan makeuttamattomatkin jutut hyvän makuisena suusta alas, kun ei ole koskaan siihen makeaan tottunutkaan. Olen myös kuullut, että ihan heti synnärillä jo, jos lapsi huutaa kauheasti tarkastusten aikana niin sille tungetaan jotakin sokerimössöä suuhun, että olisi hiljaa... En kuitenkaan ole ihan silläkään kannalla, että lapselta pitäisi kokonaan evätä makeita, koska sitten on vaarana, että kun on sen ikäinen, että osaa itse käydä kaupassa niin sitten niiden herkkujen ongelmakäyttö voi alkaa, jos ne ovat aina olleet tiukka ei lapsuudessa. Herkkupäivä kerran viikossa ja silloinkaan niitä karkkeja ei tarvitse vetää kiloa naamariin ja arkisin sitten välttää niitä lisäsokereita niin pitäisi oppia "vastuulliseksi" sokerin käyttäjäksi.
Ihminen kuitenkin luonnostaan pitää makeaa makua miellyttävänä. Eli siis jos henkilölle, vaikka sille paleoaikaiselle :D, laittaisi sokkotestissä suuhun palan hedelmää ja palan jotain yrttiä, niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä testihenkilö pitäisi hedelmän makua miellyttävämpänä. Eli vauvakaan ei luonnostaan kaipaa sokeria, mutta jos vauvan suuhun laittaa makean ja ei-makean ruoka-aineen, vauva kokee makean miellyttävämpänä koska se on "koodattu" ihmiseen. Varmasti tässäkin on poikkeuksia niinkuin kaikessa, mutta käsittääkseni biologit ovat yhtä mieltä siitä että makea maku on ihmiselle luontaisesti mieluisa.
Oli pakko tarkistaa tämä asia! Totta se on. Piltillä oli vain paro sokeroimatonta hedelmä/marjasosetta. Bonan soseet taas olivat järjestäin sokeroimattomia. Aikamoista kyllä!
En kyllä yhtään ihmettele, Pilttihän on Nestlen tuotemerkki..
Niin on Bonakin ;)
Kiitos kirjoituksesta! Aloitin tammikuussa koko vuoden kestävän karkkilakon ja opettelin syömään paremmin, ennen söin lähinnä vaan leipää :D naamasta katosi näpyt ja finnit! Ja 10 kiloa on ruhostani lähtenyt. On ollut hyvin huojentavaa päästä sokerikoukusta,ennen vetelin varmaan joka viikko suklaalevyn. Ei ihminen tarvitse sokeria. Olis kiva vielä kun löytäis ne kaikista terveellisimmät vaihtoehdot kaupasta mutta huhheijaa siinä on iso homma! Mut jos kerran ottaa selvää parhaista tuotteista niin sit on helppo vaan ostaa aina samoja tuotteita. :)
Kiva kuulla onnistumisestasi sokerikoukusta irrottautumisessa, paljon onnea ja tsemppiä myös jatkoon! :)
Mua harmittaa se, että kaupassa moni sokeriton tuote on kuitenkin makeutettu makeutusaineella. Kun haluaisin sen tuotteen ilman mitään makeutusta! Olin ihan innoissani kun löysin sokeritonta glögiä, kunnes huomasin että se on tuupattu täyteen aspartaamia... :x
Mä juon tuota aspartaamiglögiä ihan hyvällä mielellä, vaikka tottakai ottaisin sen kaikkein mieluiten vaikka stevialla makeutettuna, tai täysin ilman makeutusta niin voin itse säätää makeuden. En ole huolissani aspartaamin käytöstäni kun sitä kuitenkin tulee nautittua arjessa niin vähän - ja glögikausikin on vain kerran vuodessa :)
Mutta aspartaamin maku tuossa glögissä kyllä tulee ikävästi läpi.. Vinkkinä: lämmitä glögiä yhdessä valmiin glögimaustesekoituksen kanssa :) Aspartaamin maku peittyy selvästi, ja koko juoman maku on tietysti paljon intensiivisemmän mausteinen ja parempi :)
Se aspartaamiversio on vaan vielä makeampaa kuin sokeriversio :D äh, pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla tehdä itse glögiä!
Joo, mä olen joskus tehnyt itse sekoittamalla punkkua ja sokeroimatonta mustaherukkamehua ja maustamalla tuolla glögimausteseoksella. Toki sokeroimattomassa mustaherukkamehussakin on aspartaamia, mutta se on huomattavasti vähemmän makeaa kuin sokeroimaton glögi :)
Voi kun ruokateollisuuden ainut ongelma olisikin "vain" sokeri! Mutta ei, ihan älyttömät määrät ravinneköyhää moskaa :( Yksi hyvä nyrkkisääntö on, että osta sellaista ruokaa jota katsomalla tiedät mitä se sisältää. Tiedän, että lasteni ruoat päiväkodissa ja koulussa eivät varmasti ole parhaimmasta päästä ravintoarvoiltaan koska menevät niinmonen käden kautta.
Ja tuo, että kun on totuttu makeaan niin ei muu kelpaa. Meillä on totuttu syömään esimerkiksi luonnonjogurttia lisukkeilla, joten kaikki makujogurtit on lapsille vähän "yök"-tasoa ;)
Mutta ei mekään ehdottomia olla. Juodaan välillä mehua ja joskus ostetaan muroja paketti. Leivotaan ja herkutellaan. Parasta on kuitenkin, että lapset kävelee karkkihyllyn ohi eikä välttämättä pyydä mitään! Tähänkin auttaa se, kun totuttaa heidät tärkeimmällä hevi-osastolla tutkimaan valikoiman ja punnitsemaan. Kotona sitten yhdessä pilkkomaan ja maistelemaan.
Kuvittelin, että tuo punnitseminen lasten kanssa on kaikille itsestäänselvyys mutta ei se taida olla. Nimittäin kerran hämmennyin tosissaan, kun joku vanha herra tuli pysäyttämään ja sanoi että "pakko sanoa, että ihan mahtava seurata miten opetat lasta tekemään ostoksia". Siitä tuli semmonen onnistunut äiti-fiilis :) ♥ Meillä kun lapset alottaa hintalappujen liimaamisen siinä vaiheessa kun tajuavat mihin se pitää iskeä :D Eli aikaisin!
Tulipa pitkä kommentti ^_^
Ja näin kuuluukin :) Herkuttelua ei pidä kieltää, se kuuluu elämään. Mutta jokapäiväinen 50 sokeripalan syöminen ei, ainakaan sillä ei varmaan ole monellekaan myönteisiä seurauksia.
Minusta esimerkiksi tuo, että yksi pieni kahden desin jogurttipurkki sisältää 26 grammaa sokeria on aivan järkyttävää. Yksi jogurtti, ja jo puolet maamme ravitsemusssuosituksen mukaisesta päivän maksimimäärästä sokeria kulutettu! Järkyttävää. Ja että lapsia, jotka kuuluvat varmaan eniten jogurtteja syövään väestönryhmään, altistetaan tällaiselle.
Mahtavaa :)
Mikä tuossakin dokumentissa tuli esille järkyttävänä faktana, oli elintarviketeollisuuden (Lue: sokeriteollisuuden) kytkökset tieteentekemiseen - Harvardin terveystieteiden vai oliko se nyt ravitsemustieteiden laitos sai jossian vaiheessa rahoitusta sokeriteollisuudelta - ja terveystieteen laitoksen pääjohtajana komeili lääkäri/professori, joka julkisesti puolusti sokerituotteiden ylivoimaisuutta... Tulee mieleen kotoinen tilanne ja esim. THL:n ja Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen laitoksen vahva yhteys elintarviketeollisuuteen. Margariini on superruokaa, syökää sitä... näitä suosituksiahan sitten monissa laitoskeittiöissä noudatetaan.
Kyllä, tuo oli ihan posketonta. Näyttää toteen mihin kaikkeen raha pystyy... Professoritkin on ostettavissa ajamaan asiaa kuin asiaa kun tarpeeksi suuri rahanippu vaihtaa omistajaa.
Todella, todella hyvä kirjoitus, täynnä asiaa! Itsellä ei ole lapsia, mutta usealla kaverilla on. Se sokerin määrä kasvaa huomaamatta aivan valtavaksi! Aamulla jogurttia, päiväkodissa muroja, välipalalla kiisseliä, jälkkärinä vanukasta, iltaruoan kanssa ketsuppia, perjantaina karkkkia, mummolassa lettuja, kummitädillä jäätelöä, synttäreillä suklaata, yms yms.... miten paljon se on parissa viikossa? Kaikki ajattelee "mut mä vaan annan ihan vähän, vaan tän yhden kerran" mutta se kokonaismäärä... itse kun myös karppaan / noudatan VHH-ruokavaliota eli sokeria välttelen, saman huomaa myös aikuinen, joka sentään saa itse määrätä ruoastaan: joka ikistä merkkipäivää tms juhlitaan sokerilla...
Tykkään blogistasi paljon ja luen sitä 2-3 kk viikossa, ja annan tässä samalla palautetta :)
Mua harmittaa että pahoittelet jo etukäteen lukijoillesi että postauksesi on mahdollisesti "ei-normi". Näen tätä usein esim. juuri ruokapostausten yhteydessä, tai kun olet lähdössä reissuun. Esim "sori, nyt tulee taas paljon Kreikka-postauksia..."Nytkin kirjoitit: "Tämä on nyt se kirjoitus, josta moni ei tule tykkäämään." Mutta kuten useimmista kommenteista näkyy, monet lukijasi ovat samaa mieltä kanssasi!
2) Toiseksi, etkö ole jo huomannut miten moni lukijoistasti tulee blogiin VAIN ruoka- ja matkajuttujesi takia :) Siten itsekin tänne jäin, karppileipäreseptiä googlatessani...
3) Ja viimeiseksi.. muista että tämä on SUN blogi jossa kirjoitat SUA kiinnostavista asioista :) se näyttää toimineen tähän asti kun lukijoita kerran riittää ;)
Mä julkaisin Anskuuu tän sun ekan kommentin (johon liitin tuon viimeisen kohdan kolmannesta kommentistasi kun se oli jäänyt kesken) kun sekin tuli perille :)
Monia postauksia "pahoittelen" (ja tiedän että sekin on turhaa) siksi, että arvelen lukijakunnassa olevan paljon ihmisiä joita aihe kyllästyttää. Pahoittelu turhistakin asioista on minulle jostain syystä hurjan luonteenomaista, teen sitä arkielämässäkin. Se ei siis ole suunniteltua lukijoiden mielistelyä, vaan jotain joka tulee mun selkäytimestä :D En osaa selittää sitä, se on turhaa, mutta silti se vain tulee.
Mitä tulee tähän postaukseen, siihen ei liity pahoitteluja. En halunnut pyytää postausta anteeksi, vaan totesin että moni ei tule siitä tykkäämään, koska vilpittömästi uskoin niin. Sokeri ja sen kulutus ovat arkoja asioita, eikä monikaan tykkää lukea juttuja, joissa herkuttelua kritisoidaan. Monelle päivittäiset kahvipullat, suklaapatukat ja Tazza-kaakaot ovat itsestäänselvä osa elämää, tapa joka tunnetaan epäterveelliseksi mutta jota ei haluta ajatella eikä etenkään miettiä omien tottumusten muuttamista. Ehkäpä henkilö, joka on normaalipainoinen ja terve ei koekaan mitään tarvetta muuttaa herkuttelurytmiään, mutta kuten tiedämme, on myös iso liuta niitä ihmisiä jotka ovat omilla hallinnasta lähteneillä ruokailutottumuksillaan aiheuttaneet itselleen sairauksia ja ylipainoa. Tällaisten ikävien tottumusten esiinnostaminen, vaikka elintarviketeollisuuden osuuden kannaltakin, ei varmasti ole monesta kivaa luettavaa.
Sokerista ja sen haitoista ei jotenkin kuulu puhua ääneen ihan vakavissaan. Kaikki tietävät, ettei sokeri ole hyväksi terveydelle, mutta silti sitä syödään kun se tuo hyvää oloa. Ja kun käyttö osalla kuitenkin on ihan hanskassa, ovat sokeriset herkut monen mielestä perusteltu osa ruokavaliotamme - vaikka samalla osa väestöstä kärsii hirveästi. Sokerin haittoja vähätellään eikä karkista ja pullasta kieltäytyjää pidetä normaalina, päin vastoin hänen pitäisi jotenkin selitellä itseään. Sokerin haitallisuus halutaan ikäänkuin hyssytellä, koska se on meidän arjessamme niin helppo hyvää oloa tuova asia. Onhan viinereille kulmiaan kurtisteleva nyt ihan mahdoton tylsimys...! On helpompaa, ennenkaikkea sosiaalisesti helpompaa, vain suhtautua sokeriin itsestäänselvyytenä ja hyväksyä sen läsnäolo elämässämme. Ota tuosta vähän kakkua, hei lähdetään hampurilaiselle, nyt ostetaan kilon säkit leffamässyä.... Joo, joo, joo :) On helppoa kun ei ala laskeskella päässään mitään ja miettimään, että paljonkos sokeria mä olenkaan jo päivän aikana vetänyt kupuun... Kyseenalaistamattomuus on aina helpompaa. Siksi odotin, että moni ei tykkäisi postauksesta. Koska se varmaan osuu monella kipeään kohtaan - moni on todellisessa sokerikoukussa eikä löydä tietä ulos. Osa haluaisi, mutta houkutukset kaupoissa ja sosiaalisessa ympäristössä tekevät siitä ylivoimaista. Osa ei edes halua. Vaikka he voisivat huonosti.
Ja lopuksi Anskuuu - kiitos mukavasta palautteesta :)
Siis miten sä osasitkaan kirjoittaa tästä just nyt!! Ihan superajankohtainen aihe mulle, kun yritän vähentää sokerin syömistä. Tai, olen yrittänyt välttää lisättyä sokeria jo ties kuinka kauan, mutta tajusin tässä yksi päivä, että tämä taistelu on melkein toivoton. Joo, en syö maustettuja jugurtteja kuin joskus ja jouluna (itseasiassa, vietin kesän vanhempieni tykönä, ja siellä söin maustettuja jugurtteja. Ja kyllä, paino nousi, vaikka muuten söin suht samalla tavalla kuin muutenkin...) mutta kun sitä sokeria on hitto vie tyyliin juustossakin jo. Yritän pudottaa lääkkeiden aiheuttamaa painoa, ja totesin, että sokeri on se THE ongelma, koska muuten pyrin syömään fiksusti. Ja silti, ei hitsi, sokeria on pakka syödä tietämättään. Ahdistavaa, ja salaliittoteorioista innostuva saa taas lisää syitä tiukentaa sitä foliohattua.
Että on melkein sama, jättääkö karkin pois vai ei...:( Mutta ehkä se on edes alku. Söin eilen granaattiomenaa, ja se oli niin makea, että tuli paha olo. Maku on siis ehkä muuttunut jo vähän? En tiedä, mutta jännää. Hyvä aihe Sanni! Enkä suuttunut, tai siis suutuin, mutta systeemille ja aivopesulle :D. NIH.
Hei Fanni!
I feel you, sokerikoukku ei todellakaan ole mikään helppo selätettävä. Itsekin vuodet "jälkkärikoukussa" olleena tiedän tasan tarkkaan mitä sokeririippuvuus tarkoittaa, aina oli saatava ruoan jälkeen joku makea palkinto, muuten kropassa tuntui ihan oudolta. Sitä ei ikäänkuin ollut koskaan täysin tyytyväinen tai edes kylläinen ilman makeaa jälkiruokaa, vatsassa oli se kuuluisa "jälkiruokavatsa" erikseen joka vaati aina oman huomionsa. Pääsin ulos omasta koukustani vaihtamalla ensin sokeroidut jogurtit ja murot sekä myslit sokeroimattomiin (söin niitä "hedelmän oma sokeri" -jogurtteja, ja niiden kanssa sokeroimattomia muroja), ja sitten aloin korvata jälkkäripullat ja keksit vauvojen hedelmäsoseilla. Söin noita "pilttejäkin" monta vuotta ennenkuin jossain vaiheessa huomasin päässeeni jälkkäririippuvuudesta.
Halusin vain kertoa tämän tsempatakseni ja sanoakseni, että projekti vie paljon aikaa, jopa vuosia, monella muullakin. Älä siis lannistu vaikka tuntuisi ylivoimaisen vaikealta. Päivä kerrallaan eikä vahingossa (tai väliaikaisen repsahduksen seurauksena) syödyistä sokeriruoista pidä soimata itseään. Lisätyn sokerin välttäminen ei-herkuiksi luokiteltavissa ruoissa taitaakin lopulta olla se haastavampi osuus kuin varsinaisten herkkujen vaihtaminen terveellisempiin.
Kyllä sä vielä sen sokerimonsterin hakkaat, mä tiedän sen! :) Hurjasti tsemppiä!
Ihanaa että kirjoitit aiheesta! Heräsin itse sokerille pari vuotta sitten, mutta niin kuin sanot, on sitä todella vaikea välttää... Yritän mahdollisuuksien mukaan käyttää itse esim leivonnassa edes ruskeaa sokeria ja en laittaa sitä niin paljoa kuin ohjeessa. Samoin yritän tehdä asiat mahdollisimman alkuperäisistä asioista itse, mutta esim leipää en jaksa itse leipoa... Jugurtit jäi elämästäni lähes kokonaan pois, nykyään valmiiksi maustetut maistuvat vain ällöiltä... Ei minulla sen enempää pointtia ollut kuin että hienoa että aihe nostetaan esiin !
Olen hieman eri mieltä siitä ettei makeaa kaipaisi ellei olisi siihen tottunut.
Evoluution pohjalta makea maku on aina ihmisille muita makuja mieluisempi (makea = todennäköisesti ei myrkyllinen + paljon hiilaria = energiaa).
Muussa olen kyllä samaa mieltä. Supermakeaan varsinkin tottuu niin nopeasti että esim. hedelmien makeus ei tunnu missään eikä niitä tee mieli vaan haluaa jotain "oikeaa hyvää."
Itsellä jo runsaan kuukauden sokerilakon aikana hedelmät jotka eivät normaalisti lainkaan maistu, alkavat tuntua karkille makeutensa vuoksi.
En tarkoittanut kirjoituksessani ettei makeaa kaipaisi lainkaan, ellei siihen olisi totutettu. On selvää, että makea maku miellyttää ihmistä luonnostaan, mutta makeudeksi riittää luonnon itse tarjoama makeus. Luonnollisten tuotteiden kuten hedelmien ja marjojen makeustasolla ihminen on herkutellut jo vuosituhannet. Ihminen ei kaipaa lisämakeutta tähän päälle, ellei häntä totuteta siihen. Jos lapsi syö aina "makeisena" pelkkää hedelmää tai marjaa tai muuta luonnon makeaa, vaikka kookoshiutaleita, hän ei tule kaipaamaan lisätyn sokerin tuomaa makeutta, eihän hän sellaisesta mitään tiedäkään.