Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.
Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food - ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista - ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^
Aijoo - ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3
Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D
Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)
Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.
Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.
Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.
Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)
Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.
Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)
Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.
Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa'an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.
Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)
Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla - vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä - ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. "Tyylikäs ja hienostunut", oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!
Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän "speciality". Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.
Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)
Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta... ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^
Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh...! ;)
Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi... Kannattaa kokeilla :)
*
Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)
Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla "Keitä te olette?". Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)
Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?
Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^
Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))
Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä... ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3
Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa
Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)
Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa...) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään.
Että niin :)
Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä
Lukijat - osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.
Keitä siellä on? :)
P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.
30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)
5.8. Vieläkin kesken, pidin heinäkuun lomaviikot taukoa. Kerron kun saan kaikki luettua ja vastattua. :)
Olen blogannut lähestulkoon päivittäin yli seitsemän vuoden ajan. Tai oikeastaan bloggaan ihan joka päivä, sillä niinäkin päivinä jolloin en julkaise mitään postausta, puuhailen blogin parissa; kirjoitan seuraavan päivän juttua (joskus kirjoitan jotain juttua hiljalleen monta päivää), otan tuotekuvia tai vastaan kommentteihin. Karkkipäivä on todellakin ollut läsnä elämässäni joka päivä, 2509 päivää tähän saakka. Se on huima määrä.
Vuosiin on mahtunut vain yksi kuu, heinäkuu vuonna 2011, jolloin pidin tietoisesti vapaata bloggauksesta. "Lomankin" aikana olin kuitenkin näköjään julkaissut 6 postausta, mm. tämän jolle olen pitkään suunnitellut jatkoa: Meikkikuvia 90-luvun Vogue-lehdistä. Arkistoja on kyllä niin veikeä tutkia, moni postaus tuntuu edelleen niin tuoreelta että sitä ihan hätkähtää tajutessaan että välillä on hujahtanut vuosia. Ja Vogue-jutun jatkokin on edelleen tekemättä ^_^
Bloggauksesta on vaikea "lomailla" koska se on niin ihanaa ja hauskaa. Se on elämäntapa. Mutta samalla siinä on myös ikäviä puolia. Juttuja, joiden vuoksi välillä mietin, että tämä voisi jopa olla syy lopettaa.
Bloggaamisessa ihaninta on:
Asioiden jakaminen toisten kanssa. Sosiaalinen kokeminen. Bloggaamalla jostain kokemastaan sen voi kokea myös muiden näkökulmasta, kommenttien ja keskustelun kautta. Se antaa valtavan paljon. Yksinkertaisimmillaan pinnallisia tuotevinkkejä, syvällisimmillään uusia oivalluksia.
Joskus alussa ajattelin blogin olevan alusta itseni toteutukselle, kuin pieni "ateljee" jossa silmämeikkimaalari-Sanni esittelee päivän värikkäitä maalauksiaan ja välillä ajatuksiaan meikeistä ja muusta kosmetiikasta. Mutta hyvin pian huomasin, että tekee mieli kirjoittaa muustakin. Sirotella joukkoon elämän pikku juttuja. Alussa tunsin suunnilleen puolustelun tarvetta näille täysin off topic -jutuille, kunnes tajusin, että sehän on ihan bää, ei blogin tarvitse fakkiutua yksinomaan siihen teemaan jonka ympärille se on perustettu.
Kun annoin itselleni luvan kirjoittaa mistä tahansa, eikä Karkkipäivä ollut enää "pelkkä" meikkiblogi, aloin tykätä blogistani vielä enemmän. Paikkana. Juuri sellaisena kuin sivupalkin viimeisin blogikuvaus kertoo: oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat.
Karkkipäivä on minulle kuin sekoitus kauneustuotepalstaa ja kirjeystävyyttä. Täällä on se "virallisempi" kauneustuotearvostelupuoli ja sitten ne kaikenkarvaiset ajatusvirtaukset joita kirjoitan kuin olisitte kavereitani. Kirjekavereille en ehkä olisi koskaan raapustellut analyysiä maskaraharjojen kaarevuudesta tai kasvojenpuhdistusgeelin vaahdonmuodostuksesta, tai intoillut täydellisen violetista luomiväristä. Mutta täällä voin sen tehdä. :)
Bloggaamisessa ihanaa on myös spontaanius. Hetkessä oleminen. En haluaisi kirjoittaa lehteen jonka jutut ovat tarkasti suunniteltuja, aikataulutettuja ja tiettyyn sanamäärään sidottuja. Ja journalistiseen tyyliin kirjoitettuja, tietenkin. Toki suunnittelen bloginkin juttuja, mutta annan aina tunteen ohjata enkä osaisi koskaan suunnitella viikon postauksia etukäteen - teemaviikot poislukien. Julkaisen useimmiten juuri sitä mikä sillä hetkellä tuntuu siltä että nyt tää haluaa ulos. Kuten tänä aamuna tämä kirjoitus :) Vaikka olin eilen ajatellut laittaa tänään jutun juhannusruoista :)
Bloggaamisen suola on tietysti vastakaiku, se palaute mitä saan teiltä lukijoilta. Se, että onnistuu jollain tekemisellään ja kirjoittamallaan tuomaan ihmisille iloa, hyvää mieltä tai ylipäänsä positiivisia tuntemuksia - tai vaikka uusia näkökulmia, se on jotain ihan mahtavaa. Se tekee minut onnelliseksi. Oli se sitten yksinkertainen silmänrajausvinkki, oivallus poskipunan käytöstä, inspiraatiota aamiaispöytään tai vinkki Kreikan kätketystä saarihelmestä. Tai jotain abstraktimpaa.
Jos jotakuta hymyilyttää tai jopa naurattaa blogiani lukiessa, olen onnistunut. On huikeaa pystyä vaikuttamaan tuntemattomaan ihmiseen niin, että hänen päivänsä saattaa alkaa hymyllä kiitos jonkun hassun havainnon josta olen kirjoittanut. Se on minulle henkilökohtaisesti blogin suurin voimavara, suurinta mitä se voi antaa. Ei niinkään se, myytiinkö jotain antioksidanttivoidetta hyllyt tyhjiksi kun satuin siitä tykkäämään.
Bloggaamisessa ikävää on...
Kun ei ehdi vastata kaikkiin sähköposteihin ja kommentit kasaantuvat. :´-(
Kun omaa empaattisen luonteen, ahdistuu, kun joutuu jättämään jonkun huomiotta. Niin kovasti kuin haluaisin vastata ihan jokaiselle, asiat täytyy priorisoida. Koneen ääressä haluaa istua vain määränsä verran ja lopun ajan tehdä jotain muuta rentouttavaa; laittaa ruokaa, lukea, lähteä kävelylle. Vaikka kuinka vastaisin mielelläni kaikille, niin vielä mieluummin käytän aikaa uusien postausten tuottamiseen.
Kummatkin ovat blogisisältöä: itse postaukset ja vastaukset kommentteihin. Niiden arvottaminen on vaikeaa. Ajattelen kommenttien jättäjiä yksilöinä ja näen asian heidän kannaltaan niin, että jos en vastaa, olen laiminlyönyt heidät. Voi hyvin olla, että monet lukijat ymmärtävät, että bloggaaja ei välttämättä ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, eivätkä loukkaannu. Mutta itse koen jokaisen, etenkin henkilökohtaista tai kantaaottavaa, keskustelullista näkökulmaa sisältäneen kommentin vastaamatta jättämisen raskaana. Tulen surulliseksi kun ajattelen, että vaikka voin ilahduttaa sataa ihmistä postauksella, saatan samalla myös loukata kahta ihmistä kun en ehdi vastata heille. Puntarointi näiden kahden välillä: painaako sadan ihmisen ilo enemmän kuin kahden ihmisen mahdollinen mielensä pahoitus? Pitäisikö priorisoida kommentteihin ja henkilökohtaisiin lukijasähköposteihin vastaus ja julkaista vähemmän postaussisältöä...? Kummanko voi arvottaa tärkeämmäksi?
Tämä on ikuinen ristiriita joka painaa minua välillä niin pahasti että koen fyysistä pahaa oloa kun mietin "laiminlyötyjä" kommentteja.
Herkän ja ylitunteellisen persoonallisuuden haasteita. Joku sanoisi tähän että "Voi hyvää päivää, kaikkea sinäkin murehdit". Ja on sanonutkin. "Mitä sä oikein käytät energiaasi tuntemattomien ihmisten miettimiseen, mitä väliä heillä on?"
No heillä on väliä. Ilman lukijoita ei ole blogia - ainakaan sellaista blogia jota itse haluan kirjoittaa.
Bloggauksessa ikävää on myös (niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska se on samalla myös positiivista), kokonaisvaltaisuus. Eli blogin muuttuminen elämäntavaksi jota on vaikea erottaa muusta ajasta ja olemisesta. Blogi on mukana kaiken aikaa, ihan joka ikinen hetki. Sitä ei voi sulkea pois päältä. Mitä ikinä teenkin, huomaan kohta miettiväni tilannetta blogin kannalta; saisiko tästä blogisisältöä? Kuvaanko tämän annoksen? Miten saisin ikuistettua tämän hetken ja tunteen blogiin...?
Se on mukavaa, koska asioiden jakaminen tuo minulle iloa ja haluan kirjoittaa joka päivä. Mutta samalla se on myös... jotenkin raskasta. Joskus tuntuu, että käytän ihan liikaa aikaa blogijuttuihin. Minulle tekisi hyvää pitää pari blogivapaata päivää viikossa, niin että en kirjoita tai kuvaa yhtään mitään blogia varten, vaikka en ajatuksistani blogia voi sulkeakaan. Käytännössä se ei kuitenkaan ole onnistunut. Lopulta en koskaan malta olla kirjoittamatta, kuvaamatta ja säätämättä jotain blogiin liittyvää. Ja samalla varastossa on jo valtavasti puolivalmista materiaalia jonka voisin työstää ulos, mutta en tee sitä vaan innostun joka päivä jostain uudesta. Ja kohta ahdistaakin sitten se jonossa olevien juttujen paljous, "Kun tääkin piti julkaista jo puoli vuotta sitten".
Ihan hullua. Mutta nämä on näitä juttuja jotka tekee meistä ihmisiä. Kaikki toimintamme ei aina ole järkevää ja loogista. Sitä voi vain olla kyydissä ja ihmetellä, että "Jaa, näin minä sitten teen".
Jatkan tällä kiikkulaudalla tasapainottelua, samalla nauttien jokaisesta päivästä bloggaajana, iloiten joka kerta kun sormi on taas painanut "Julkaise"-nappia. <3 Ja välillä kokien surua kommenteista tai siitä, että blogin parissa vietetty aika on pois parisuhteesta tai ystävien kanssa vietetystä ajasta. Tai vaikka siitä Taru Sormusten Herrasta -kirjan lukuprojektista.
Mukavaa sunnuntaita kaikille, saimmehan me sitten kuitenkin lämpimän, aurinkoisen juhannuksen :) (Kuvat Finströmin Tjudöstä jossa itse vietän viikonloppua.)
.
P.S. Vielä tämän päivän loppuun on aikaa osallistua juhannusarvontoihin: täällä olisi tarjolla The Body Shopin Drops Of Light -seerumi ja täällä Essien kynsilakkoja. :) Niin joo - arvonnatkin on muuten bloggauksessa ihanaa! ^_^
Blogiani lukiessa ei voi välttyä siltä havainnolta, että tykkään tutkailla kosmetiikkapurkkien ainesosaluetteloita ja arvioin usein jonkun tuotteen hyvyyttä tai heikkoutta tai perusteita iho- tai hiustuntumaan ainesosien perusteella. Minulla on tiettyjä suosikkainesosia ja "reseptityyppejä" joista pidän, ja sitten taas reseptityyppejä, joista tiedän jo testaamatta, ettei tuote todennäköisesti miellytä minua.
Sitä en sano, että nämä henkilökohtaiset mieltymykseni pätisivät aina muihinkin, eikä minun ns. heikompana pitämäni ainesosacocktail tarkoita sitä, että tuote on yleisesti huono.
Ja joskus joudun huomaamaan ja myöntämään, että ne omasta melestäni "vähemmän vakuuttavan" näköiset ainesosaluettelotkin kätkevät taakseen tosi hyvän tuotteen :)
Tällaisina hetkinä sitä miettii, että mitäs helkkaria, mitä väliä koko incien syynäämisellä on? Kun loppupeleissä tuotteen fyysinen toiminta ja kokemus iholla ja hiuksissa on se, millä on merkitystä. Ainakin hoidollisesti. Ainesosien ekologisuus ja herkistävyys ovat sitten toki muita arvoja joilla voi ja onkin väliä tietyille kohderyhmille. Näissä yhteyksissä incien tuntemuksella (ja esimerkiksi tuotteiden sertifikaateilla) on perustellusti merkitystä.
Tällä alustuksella päästään päivän kohteeseen eli ihanaan hiusnaamioon: Gorgeous Intensive Hair Mask.
Brittiläinen salonkisarja Georgeous (aina niin vaikea sana kirjoittaa ^_^) on minulle entuudestaan täysin tuntematon merkki.
Sain naamion joskus muinoin Tigiä maahantuovan Warehousen edustajalta, ja kuten niin tyypillistä minulle, tuote hautautui pitkäksi aikaa muiden testituotteiden ja laatikoiden sekaan ja löysin sen tuossa kevään aikana.
Katsoin inciä.
Cetearyl alcohol, tekee paksua maskimaista koostumusta. Parafiiniöljy, vaseliini. Just, näitä mineraaliöljyjä jotka eivät imeydy eivätkä pehmennysominaisuudet ole lähelläkään kasviöljyjä, mitä niillä edes hiustenhoitoaineissa tekee. Cetrimonium chloride, joo, tämä selvittää ja silottaa mukavasti. Lanoliinialkoholi, sehän on tuttu mm. Nivean klassisesta Creme-voiteesta, kosteuttaa. Pantenoli, hydrattu soijaproteiini, jojobaöljy... Okei, ihan hyviksiä.
Mutta sitten lista jatkuu sitrushedelmäuutteilla joilla ei ole hiustenhoidollisia vaikutuksia, koska ne eivät selvitä, sido kosteutta tai pehmennä. Kuulostavat (ja tuoksuvat) vain hyvältä, kuten luonnon ainesosat aina markkinoinnissa; "Meidän naamiossa on jojobaöljyä ja bergamotuutetta". Totta kai paremman kuuloista kuin, "Naamiomme hellii lanoliiniakoholilla". Hedelmien jälkeen ei ole mitään mainittavasti hoitavaa, glyserolin pitoisuuskin lienee tässä purkissa mitätön kun se tulee hajusteiden jälkeen.
Purkinkylkitekstin perusteella Gorgeous ei vakuuttanut. Tämäkö on resepti erittäin kuivien ja vaurioituneiden hiusten intensiivisesti hoitavaan naamioon? Ainoa kasviöljy on jojoba, kun valittavana olisi paljon tehokkaampiakin hiustenhoitoöljyjä kuten kookos, avokado ja oliivi. Ei aminohappoja, ei keratiinia. Joo. Mä tuhahdin.
Ja kokeilin.
Ja ihastuin.
Epäilykset herättänyt mineraaliöljyillä buustattu voide osoittautui paksuimmaksi, kermaisimmaksi, selvittävimmäksi ja silkkisimmän tuntuiseksi hiusnaamioksi jota olen koskaan kokeillut. Hiukset jäävät hoidon jälkeen jämäkiksi, taipuisiksi, sileiksi ja kiharaherkiksi.
Ja niin ihanan tuoksuinen: raikas, miedosti ja tyyylikkäästi hedelmäinen, kuin hellepäivän cocktailjuoma kurkulla ja pehmeillä sitrushedelmillä. Voide on niin paksua että lusikka jää siihen seisomaan. Kermaisen liukasta kun sen levittää hiuksiin. Silkkistä, helmiäisen hohtoista. Kerta kaikkiaan ihanan tuntuista.
TÄMÄ jos mikä vastaa minun mielikuvaani ylellisestä tuotteesta.
Olisikohan kookosöljy muka sitten tehnyt tästä vielä paremman? ^_^ Ihan sama, eikä sillä tässä tapauksessa ole mitään väliä :)
Oletteko te joskus ihastuneet täysin mitäänsanomattomalta vaikuttavaan tuotteeseen?
Mun piti arpoa nämä jo viime juhannuksena ^_^ :D No, koskaan ei ole liian myöhäistä :)
Viisi lakkaa Essien kevään 2015 kokoelmasta. Olen saanut lakat Essieltä.
Pidin kokoelman lakoista yhden johon ihastuin erityisesti, savunharmaan mustikanvioletin Pedal Pushersin. Muut ovat sellaisia jonka sävyisiä minulla jo on, joten annan nämä mieluusti eteenpäin.
Vuoden verran katselin pakkausta aina välillä ja ajattelin, "No mutta onhan nuo nyt aika ihania, voisinhan pitää itsekin..." Mutta höpöhöpö, en mä näitä ehdi itse käyttää ^_^ Kivempi ilahduttaa muita.
Lakat ovat siis käyttämättömiä ja avaamattomia.
Arvottavana ovat sävyt Flowerista (punaiseen taittava liila), Perennial Chic (puuterinen beige), Picked Perfect (asteen tummempi beige), Blossom Dandy (mintunvihreä) sekä Garden Variety (raikas petroolinsininen).
Nuo beiget ovat älyttömän tyylikkäitä sävyjä ja ihmettelen kun minulla ne jäävät käyttämättä, ne itse hankkimanikin ^_^ Vain tummemmat taupe-beiget ovat päätyneet säännöllisesti kynsille. Ehkä nuo nudemmat, ihon väriset beiget ovat liian... no, ovatko ne sitten liiankin nudeja mun persoonalle. :) En tiedä, mutta aina niitä katsoessa totean kuinka elegantteja ne ovat ja ihailen sellaisia toisten kynsillä, mutta itse ei tule käytettyä.
Picked Perfect, Flowerista, Blossom Dandy, Perennial Chic ja Garden Variety.
Osallistut arvontaan lähettämällä kommenttilaatikossa juhannusterveiset kelle tahansa. :)
Ja laitetaas vielä kynsilakka-aiheinen lisäkysymys: jos sinun pitäisi valita yksi ainoa kynsilakkasävy, mikä on suurin suosikkisi? Minkä väristä lakkaa käytät eniten? Minusta on aina kivaa kuulla ihmisten suosikkiasioista; sävyistä, ruoista, tv-ohjelmista, lomakohteista... No, mistä tahansa joka kertoo ihmisen intohimoista :)
Osallistumisaikaa arvontaan on sunnuntaihin 26.6. kello 24.00 saakka.
Nyt pääsin viimein näkemään millainen Fit-lehden kannesta tuli :)
Olin toukokuussa seuraamassa Fit-lehden kesänumeron kansikuvauksia ja meikkitaiteilija Suvi Tiilikaisen työpäivää, josta kirjoitin jutun täällä. Suvi meikkasi lehteen malli Lotta Hintsan, joka muuten on viime jutun jälkeen saanut rouva-statuksen sanottuaan viime viikonloppuna tahdon Kristianilleen. :)
Tällainen kannesta tuli.
Ja tällainen oli Lotan muutos kansikuvalookkiin.
Oli kiehtovaa seurata miten paljon työtä yhden kansikuvajutun taakse mahtuukaan. Viiden ihmisen (valokuvaaja, malli, meikkitaiteilija, stailaaja ja kuvausassistentti) koko päivän työ. Itse kansikuvan lisäksi Lotasta kuvattiin vielä asukuvia lehden sportmuotijuttuun.
On jännä katsella ammatikseen kauniin ihmisen työskentelyä. Kaikki hyvännäköiset tai kauniit ihmiset eivät ole kuvauksellisia tai kykene poseeraamaan kuvissa niin että tulos olisi millään lailla luonteva, se on beauty-mallin (tai yleensäkin mallin) alaa. Voi olla ulkoisesti kaunis, mutta kauneus pitää pystyä myös välittämään. Ei ihme että moni suosittu julkkis on myös hyvännäköinen, kauneudessa on jotain magneettista... Tykkäämme katsoa kauniita ihmisiä ja asioita, kauneus vetää puoleensa.
(...jäin muuten taas ylipäänsä miettimään kauneuden käsitystä ja kokemusta eilen tätä juttua kirjoittaessa, kun samalla vastasin yhteen ulkonäköä koskevaan lukijakommenttiin. Kauneuden tavoittelua tai ihannoimista pidetään yleensä pinnallisena, mutta meissähän on täysin sisäsyntyinen viehtymys kauneutta kohtaan. Ympäristö vaikuttaa käsityksiimme (esim. kauneudesta) ja muokkaa niitä, mutta kauneuden voi määritellä vähintään jonkunlaisena symmetriana ja harmoniana ja myönteisenä energiana. Koemme nämä asiat miellyttävinä. Eikös vauvoillakin ole suoritettu tutkimus siitä miten he reagoivat erilaisiin kasvoihin, ja symmetriset, iloiset kasvot vangitsivat vauvan huomion paremmin kuin vähemmän symmetriset tai vihaiset. Ja olikohan vielä niin että symmetrisemmät ja myönteisemmän näköiset kasvot aikaansaivat vauvoissa positiivisia reaktioita (kuten hymyä) ja vähemmän symmetriset taas negatiivisempia reaktioita. * päättää rönsyilyn*)
Lotta Hintsalta luonteva poseeraus onnistuu yhtä vaivattomasti kuin meikäläiseltä oven avaus ^_^
Suvi seisoi kameran vieressä purkkeineen valmiina korjaamaan Lotan kutreja tai lisäämään huulipunaa tai puuteria.
...ja toimitti välillä myös tuulikoneen pitelijän virkaa :)
Tiimi katsoo kuvasaalista.
"Tuo on hyvä, ja tuo missä käsi on tuolleen ylhäällä".
"Joo, toi just!"
.
Ennen ulkokuvauksiin siirtymistä Lotan varpaankynnet piti vielä lakata. Ne eivät suunnitelman mukaan tulisi näkymään kuvissa, mutta aina on olemassa jos... Jokainen yksityiskohta otetaan huomioon.
Varpaat kuivateltiin pikaisesti salaattibokseista nautitun lounaan aikana ja sitten lähdettiin Pihlajasaareen.
En ole vielä nähnyt lehteä (muuta kuin kannen) joten en tiedä millaisia kuvia saarisessiosta lehteen päätyi.
Aurinkoisissa kuvissa näyttää kesäisen lämpimältä.
...totuuden lämpötilasta ollessa tämä:
:D
Luulen että muillekin tiimiläisille olisi kelvannut toppahaalari, mulle ainakin... ^_^
Saarella tuuli ihan älyttömästi ja voin kertoa, että Suvilla kului aikamoinen määrä hiuskiinnettä hänen yrittäessä pitää Lotan hiukset aisoissa. :) Jossain vaiheessa hiukset päädyttii laittamaan ponnarille koska ne olivat koko ajan Lotan naamalla.
Aamulla tehty meikki kesti moitteettomasti koko päivän eikä vaatinut ulkokuvauksissa muita korjailuja kuin huulipunan lisäystä.
Ja tosiaan, meikki tehtiin juuri niillä "markettimeikki"tuotteilla jotka Suvin päivä -jutussa listasin. Aina välillähän sitä miettii, että näinköhän jonkun lehden jutun yhteydessä mainittuja meikkejä on oikeasti käytetty ko. kuvissa. No, aina niin ei olekaan.... ;) Mutta tällä kertaa oli. Markettimeikeilläkin saa aikaan ammattitason meikin joka kestää koko päivän, tosin sitä ei taida kukaan enää tänä päivänä epäilläkään. Lopulta päivittäiskosmetiikka- ja ammattilaismeikkisarjoilla ei välttämättä ole laadullisesti muuta eroa kuin valikoiman laajuus. Painotan vielä sanoja ei välttämättä. Eivät ihan kaikki halvat meikkisarjat tietenkään suoriudu kuvaus- tai lavameikkien vaatimuksista.
Tuo Lotan silmien jäinen sinisyys... wau. Sitä efektiä ei saa meikeillä. ;)
Toivottavasti tänä viikonloppuna ei tarvitse sentään värjötellä pilkkihaalarissa, vaikka viileää jussia on luvattu. :)
Toivottelen kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa juhannusta :)
.
Jos joku jaksaa jussina blogeja vilkuilla niin ainakin kynsilakkafriikeille on tänään vielä luvassa kiva arvonta :)
Kesäiho on kyllä jännä juttu... Miten iho voikin tuntua ja näyttää niin erilaiselle kylmänä ja lämpimänä vuodenaikana? Minun ihoni kosteustasapaino tasapainottuu kesäisin niin, että en (ainakaan Suomen sääolosuhteissa joissa aurinko harvemmin korventaa) tarvitsisi oikeastaan mitään kosteuttavaa hoitotuotetta iholle aurinkosuojavoiteen lisäksi. Jälkimmäistäkin käytän Suomessa vain jos olen asiakseni menossa lojumaan aurinkoon, "citysuoja" tulee jo mineraalimeikkipohjan puitteissa (mineraalipohjassa on luonnostaan UV-suodatin).
Käytän kuitenkin iltaisin seerumia, koska pidän sen tunteesta iholla. Kyseessä on myös tottumiskysymys, ihonhoitorutiini päättyy meikin puhdistuksen jälkeen aina ihon kosteutukseen. Mutta jos en laita kesäaikaan iholle mitään puhdistuksen jälkeen, se tuntuu silloinkin ihan normaalilta ja on aamulla pehmeä.
Tänä kesänä olen ehtinyt testaamaan neljää seerumia. Yksi lupaa antioksidanttista suojaa, toinen syväkosteutusta, kolmas sileyttä ja heleyttä ja neljäs kirkastavaa ja huokosia supistavaa vaikutusta.
Itse jakaisin nämä suurpiirteisesti kahtia kosteuttaviin ja silottaviin/heleyttäviin. Toinen kaksikko tuntuu selvästi kosteuttavammalta kuin toinen. Seerumeista yksi ei lupaa kosteutusta lainkaan pääasiallisten vaikutusten joukossa. Olen saanut kaikki testattavaksi blogin kautta.
Kosteuttajat
Siloheleyttäjät
Estelle & Thild BioDefense Multi-Action Youth Serum 47€ / 30 ml
Joukon "luonnon lapsi" eli luonnonkosmetiikan edustaja. Ja selvästi suosikkini, kuten ylimmässä kuvassa näkyvästä pullovajeesta voi päätellä. ;)
Estelle & Thildin BioDefense -seerumi on tuttua E&T-laatua johon olen kovasti mieltynyt, se tuntuu iholla melkein yhtä kosteuttavalta kuin Top 5 -seerumeihini kuuluva SuperBioactive-linjan Age Control -seerumi. Koostumus on geelifluidimainen ja tuntuma iholla raikas, joskaan ei ylellinen. Veikkaan, että moni etenkin normikosmetiikan käyttäjä pitäisi koostumusta jotenkin "halpiksena". Vaikea kuvailla mitä tarkoitan, mutta jos taas vedotaan tähän maagiseen sensoriseen elämykseen, fluidi on litkuisuudessaan hyvin mitäänsanomaton ihoelämyksellisesti. Mutta se kosteuttaa tehokkaasti ja jättää ihon erittäin miellyttävän tuntuiseksi. Seerumi on testatuista ainoa alkoholiton.
BioDefense-seerumin päälupaus on antaa iholle antioksidanttista suojaa ja korjata jo olemassa olevia hapettumisvaurioita, tai merkkejä (signs of) hapettumisvaurioista, niinkuin asia kuuluu ilmaista ;) Eli itse vauriota kosmetiikka ei saa luvata korjata, mutta signs of ja appearance of.
Lierac Hydragenist Moisturizing Serum 52€ / 30 ml
Tässä meillä on porukan megakosteuttaja! "Intensiivisesti syväkosteuttava seerumi", lukee pakkauksen suomenkielisessä tekstissä, ja sitä tämä pinkki söpöläinen todellakin on. Mutta se, onko sen koostumus tämän emännän mieleen, on sitten eri asia. Hyvin monen muun mieleen se varmasti on, näin uskon.
Hydragenist on hyvin synteettisen tuntuinen seerumi. Se sisältää hoitavina elementteinä kasvipohjaisiakin aineita, mutta pääasiallinen osa koostumukseen vaikuttavista ainesosista on synteettisiä pehmentäjiä ja kalvonmuodostajia (=silikoni- ja mikromuoviyhdisteitä). Ja sen kyllä tuntee. Normikosmetiikan käyttäjät todennäköisesti pitävät tunteesta, jopa rakastavat, luonnonkosmetiikan käyttäjät mahdollisesti kavahtavat. Seerumi on poikkeuksellisen täyteläistä, olematta silti tippaakaan rasvaista. Koostumusta voisi kai luonnehtia suojaavan täyteläiseksi geelifluidiksi. Se levittyy iholle liukkaasti peittäen ihon pehmeällä ja sileällä, kosteuden lukitsevalla kalvolla. Iho jää todellakin kosteutetun ja jopa ravitun tuntuiseksi, sitä ei käy kiistäminen, myös hieman tahmeaksi. Samoin sormet joilla seerumin on levittänyt, kalvo on pestävä niistä erikseen pois koska se ei imeydy. Alkupäähän sijoittuva denaturoitu alkoholi ei ainakaan tässä cocktailissa pääse millään pätemään kuivattavuudella.
Luin viime vuoden puolella useammaltakin kauneussivulta loistoarvioita Hydragenist-seerumista, sillä on siis vankka kannatus. Hydragenistiin ihastuivat mm. Nutturapää, Anna-lehti, ja Ostolakossa-Virve.
Vaikka en itse ole näin silikonisen ja täyteläisen seerumikoostumuksen ystävä, uskon että kuivaihoiset (ei-luonnonkosmetiikan käyttäjät) rakastuvat Hydragenistiin helposti. En voi väittää koskaan kokeilleeni yhtä kosteuttavan tuntuista seerumia. Ja incissä on silikonipöperrysten jälkeen kyllä liuta vaikuttavia kosteuttavia ja ihoa hoitavia NMF-ainesosia kuten hyaluronihappoa, natrium-PCA'ta, aminohappoja ja mineraaleja. AHA-happojakin löytyy useampaa erilaista.
Lieracia on saatavilla apteekeissa.
The Body Shop Drops Of Light Pure Healthy Brightening Serum 30,70€ / 30 ml
Tässä on testiseerumeiden "floppi". Korostan (vaikka ei varmaan tarvitsisi ^_^), että kyseessä on henkilökohtainen kokemukseni, ja esimerkiksi Virve ihastui valopisaroihin kympillä kehuen valkoista purkkia sanoin, "luultavasti yksi parhaita koskaan kokeilemiani seerumeita". Mutta minä en pitänyt Drops Of Lightista.
Mahdollisesti siksi, että sen lupaus ei osu minun tarpeisiini, ja itse tykkään ennen kaikkea kosteuttavista seerumeista.
Drops Of Light lupaa kirkastaa ja tasoittaa ihon sävyä, parantaa ihon pinnan rakennetta, silottaa ja supistaa huokosia.
TBS:n sivuilta: "Säännöllisesti käytettynä ihon värivirheet ja sameus vähentyvät, huokoset näyttävät pienemmiltä ja iho näyttää kirkkaammalta ja kuulaammalta."
Tietysti luvattujen vaikutusten toteutumisen voisi todeta vain käyttämällä tuotetta säännöllisesti, ja tämä tarkoittaa vähintään kuukautta. Iho uusiutuu noin 28 päivän rytmissä, ja sen ajanjakson aikana pitäisi pystyä näkemään tuotteen kuin tuotteen vaikutukset.
Drops Of Light on koostumukseltaan erittäin ohutta, sanoisin vetisin seerumi jota olen kokeillut. Se ei tunnu iholla liukkaalta ja pehmentävältä vaan melkein kuin vedeltä. Kokemukseni on täysin erilainen kuin Virven. Minun ihoni DOL jättää nihkeäksi ja kireäksi, Virve kuvailee seerumin jättämää tunnetta "kosteutetun pehmeäksi". Virve myös kuvailee seerumin aikaansaamaa kauniin heleää pintaa, itse en huomaa ihossani mitään eroa. Usein heleyttävissä tuotteissa on mukana valoaheijastavia pigmenttejä tuomassa välitöntä kuulautta mutta DOL ei sisällä sellaisia.
Drops Of Light toimii varmasti joidenkin iholla. Itse en keksi mitään syytä miksi käyttäisin tätä. (Ja samalla voisinkin kysyä, olisiko joku halukas adoptoimaan Drops Of Lightin? Huikkailkaa kiinnostuksenne kommenttiboksiin niin arvon pullon halukkaiden kesken vaikka juhannuksena.) Seerumi arvottu, voitto osui nimimerkki PiiAlle.
Seerumin inci on nähtävissä TBS:n sivulla. Se sisältää vaikuttavana aineena mm. punalevästä eristettyä c-vitamiinia (kirkastaa).
Lancôme Energie de Vie The Smoothing & Glow Boosting Liquid Care 59€ / 50 ml
Lancômen kevään uutuus on lupauksiltaan kuin kolmen muun testiseerumin liitto: se lupaa suojata ihoa antioksidanteilla, heleyttää, silottaa ja kosteuttaa tehokkaasti. "Kokonaisvaltainen ihonhoitotuote, jossa yhdistyvät kasvoveden raikkaus, seerumin ravitsevuus ja Lancôme-voiteiden ravitsevuus", kertoo lehdistötiedote. "Runsaasti kosteuttavia, antioksidanttisia ja virkistäviä ainesosia sisältävä tuote jättää ihon raikkaaksi ja heleäksi, silottaa ihoa ja lisää sen täyteläisyyttä."
Tuotteen koostumus on vesimäinen mutta aavistuksen täyteläisempi Drops Of Lightiin verrattuna, ja selvästi kosteuttavamman ja pehmentävämmän tuntuinen. Tuntuma ei ole lainkaan silikoninen, vaikkakin selvästi synteettisempi kuin Estelle & Thildissä, ja incistä löytyykin vain yksi silikoniyhdiste (dimetikoni) vasta puolen välin jälkeen. Iho jää sileäksi ja mukavan tuntuiseksi. Vaikuttavien aineiden joukosta bongaan mm. Genifique-tiivisteestä tutun bifida ferment lysaten, muuten ainesosaluettelo ei mitenkään pysäytä tunnetuilla tehoaktiiviaineilla.
Energie de Vie -seerumi (tai hoitoneste, miksi tätä nyt kutsuisi) sijoittuu testijoukossa kakkoseksi. Ja kappas, se on testatuista (litrahinnaltaan) myös halvin, sillä pakkauskoko on 50 ml kun muut ovat 30 ml:n pulloissa mikä on seerumituotetyypin standardikoko. Se on ns. elämyksellisesti antavampi :D kuin E & T:n "keittiökosmetiikan" tuntuinen litku, mutta ei lopulta kuitenkaan tämän luonnonkosmetiikkaa suosivan käyttäjän iholla yhtä hyvän tuntuinen.
Raikkaan vihreä ja valoisaa energiaa hehkuva pullo saa pisteet tältä esteetikolta, pakkaus onnistuu mielestäni loistavasti viestimään tuotteen konseptista. Energie de Vie -sarjaan kuuluu myös kauneusvesi (hih, näitä ilmaisuja, no, nestemäiset kosteutuotteet ovat nyt pop) ja yönaamio, joista mahdollisesti kirjoittelen vielä myöhemmin.
*
Miten te hoidatte ihoanne kesäisin? Vaihtaako moni muukin minun tavoin pelkkiin seerumeihin vai menee ihan "luomuna"? :)
Nyt on taas kuulkaas niin ihana tuote-esittely edessä ettei tämä meikkifriikki meinaa pysyä pöksyissään: Lily Lolon uudet, kiinteät poskipunaduot.
Heti kun näin nämä netin kuvissa tiesin että NYT on onnistuttu, sävyt ovat aivan törkeän ihanat! Hyvä Lily Lolo!! :) Vihdoin raikasta ja heleää myös pressattuna! Lolon jauhemaiset poskipunat ovat olleet lemppareitani jo vuosikaudet ja niistä löytyy aivan ihastuttavia sävyjä laidasta laitaan, mutta kiinteiden punien sävyvalikoima on mielestäni jättänyt toivomisen varaa, sävyt ovat oudon tunkkaisia jauhemaisiin verrattuna.
Tänä vuonna asiaan on kuitenkin tullut muutos:
Can we say gorgeous..??
Niin ihanat sävyt että en meinannut kerta kaikkiaan malttaa odottaa että pääsen jakamaan tätä ilosanomaa! ^_^
Sain poskipunat testiin Biodellyltä.
Mä rrrrakastan poskipunia! Opittuani käyttämään niitä 24 + "kypsässä" iässä :D on poskipunasta muodostunut meikkirutiinini tärkein osa rajausten, hyvän meikkipohjan ja peiteaineen ohella. (Jep, rajaukset menevät vielä luomivärinkin ohi koska juuri niillä muotoilen silmäni ja tuon ne tehokkaimmin ja nopeimmin esiin :) Värikäs rajaus on tavallaan yhtä kuin luomiväri :))
Vaikka poskipuna sopii mielestäni kaikille, sen tuoma ero ilmeessä ei varmasti ole yhtä ratkaiseva tummaihoisilla ja yleensäkin ei-kalpeilla. Itse kuulun kalpeanaamoihin joiden iho on niin ohut ja läpikuultava että suonet kuultavat läpi ja silmien aluset tummine sirppeineen korostavat lähes sairaalloisen kalpeaa ilmettä etenkin talvella. Siksi poskipuna oli minulle yhtä suuri oivallus ja "magic potion" kuin BB-voiteet ja valokynät joillekin muille. :) Kevyt sipaisu ja ero, etenkin talviaikaan, on aivan mieletön. Poskipunaa ei tarvitse käyttää niin että se näkyy 10 metrin päähän (ellei halua ^_^), sitä voi laittaa todella hienovaraisesti niin että kasvot vain taianomaisesti eloistuvat ja saavat tervettä väriä ja hehkua. Toiset käyttävät tarkoitukseen aurinko- tai maapuuteria, mutta minulle nimenomaan poskipuna on se juttu. <3
Hienovarainen poskipunaistus :) Lily Lolon uutuuksilla onnistuu.
Cheek Duot sisältävät himmeästi hohtavan satiinisen sävyn (lähes mattainen) ja hohtavan highlighter-tyyppisen sävyn. Ja kun kyseessä on Lily Lolo, on poskipunien ainesosaluettelo tietysti luonnollinen: talkin ja synteettisten täyteaineiden sijaan näihin kullanmuruihin on leivottu kosteuttavia kasviöljyjä (jojobaa, argania, granaattiomenan siementä, auringonkukkaa, manukaa) ja hyaluronihappoa. Puuteripohjan muodostavat mica, silica ja mineraalipigmentit. Tästä cocktailista voittekin jo päätellä että nämä poskipunat ovat iholla kaikkea muuta kuin kuivan tuntuisia ja pölyisen näköisiä vaan asettuvat ja kerrostuvat kauniisti jättäen luonnollisen pinnan.
Pigmentin vahvuus on kevyt ja mitä ihanteellisin niille jotka "pelkäävät" poskipunia ja punaylilyöntejä. :)
Ihaillaan:
Viileä Naked Pink tarjoilee kauniin silkkisen roosapinkin ja hohtavan baby-pinkin. Sävyjä voi käyttää yhdessä tai erikseen.
Lämmin Coralista sisältää heleän vaalean korallipersikan sävyn sekä hohtavan nudeaprikoosin sävyn. Nude-sävy toimii käytännössä vain highlighterina, siinä ei ole tarpeeksi pigmenttiä poskipunaksi.
Swatchit eri valaistuksissa:
Niin helpot, ihanat, heleät sävyt! ^_^
Näitä tulette todellakin tulevaisuudessa näkemään mun tärppilistoilla kun kyselette poskipunasuosituksia! :) Roosa ja persikka: viileän ja lämpimän ihon perusposkipunasävyt.
Coralista (myös silmämeikissä! Duo käy loistavasti myös luomiväristä :))
Naked Pink
Off topic -erityismaininta kuvassa näkyvälle NYXin Butter Gloss -huulikiillon sävylle Creme Brulee. <3 Tämän vuoden lempparihuulikiiltoni!
.
Mutta, ei tässä vielä kaikki ^_^ :D
Mun on pitänyt jo keväästä saakka nostaa esiin tämäkin Lolon uutuus, Sculpt & Glow Contour Duo:
Aurinkopuuteriduo varjostus- ja korostussävyllä.
Tässä on nyt vihdoin korvaava aurinkopuuterisävy entiselle, lopetetulle suosikilleni Laveran Sunlightille. Contour Duon aurinkopuuterin sävy on tarpeeksi vaalea, neutraali ja mietopigmenttinen että voin sutia sitä nassuun huoletta Sunlightin tyyliin. En ole koskaan ollut vahvojen aurinkopuuterien ystävä enkä ylipäänsä voimakkaan varjostuksen tai oranssihtavan bronzed-lookin, joten tällaiset miedot, kiltit maitokaakaon sävyt sopivat minulle :)
Valoboksissa otetussa kuvassa duon sävyt ovat liian lämpimät, oikeasti ne näyttävät enemmänkin tältä:
Eikö ole nätti? :) Duo ei sovi tummalle ihon sävylle tai niille, jotka hakevat sitä kunnon "contouring"-lookkia vaan meille, jotka ovat pehmeän aurinkopuuteroinnin ystäviä.
Highlighter-sävy muuten näyttää livenä yllättävän tummalle, sellaiselle persikankultaiselle, mutta on iholla läpikuultava ja paljon vaaleampi mitä silmät antavat hylsyn perusteella ymmärtää.
Tumma sävy ei taita keltaiseen eikä liioin punaiseen vaan on just sellainen passeli neutraali kaakaon sävy josta pidän itse eniten ja joka mielestäni sopii melkein kaikille ihon pohjasävyille.
Nudeihosta aurinkopuuterin kautta poskipunaan. Pohjalla Everyday Mineralsin Golden Beige 3W -sävy (nyt siitä vihdoin kuvaa).
Ero kasvoilla on hyvin hienovarainen mutta selvä. Tällaisesta lookista minä pidän :)
Minulla on kulmikkaat leuat ja sipaisen aurinkopuuteria aina myös leukaperiin. Päivämeikissä vain henkäyksen, iltameikissä reilummin, jolloin käytän tummempaa sävyä kuten NYXin Taupe Blushia (nimestään huolimatta beige varjostusssävy, ei poskipuna).
Poskipunilla ja contour duolla on hintaa 23,90€.
Viileä-lämmin. :) Meitsille sopii kumpikin ^_^
Syön aina aika budjettitietoisesti suosien esimerkiksi pakasteruokia, mutta tässä kuussa minulla on meneillään aivan erityinen säästöateriakausi. Syy: säästän heinäkuun lomamatkaa varten. Ruoka on tunnetusti yksi niitä asioita, jossa voi saada huomattavia säästöjä aikaan kun vähän jaksaa miettiä.
Yksi helppo ja välitön tapa säästää ruokahankinnoissa on kääntää katse pakastimen ja kuiva-ainekaappien "historiallisiin jämiin". Kaikilla monilla meistä on pakastimen perukoilla ja kaappien uumenissa ruoka-aineita jotka vain ovat jääneet ajatuksella, "Käytän tuon sitten joskus". Tai elintarvikkeita jotka ovat suorastaan unohtuneet, "Ai mulla on säilykeartisokkaakin..?"
Päätin tyhjentää pakkasen ja kaapit kaikista tällaisista ruoista ja jo niistä sain aineksia monen päivän aterioihin. Kaapeista ja pakkasesta löytyi mm. simpukoita, silakkafileitä, papupastaa, tomaattimurskaa, soijasuikaleita, pakastettua punajuurta ja pakastettuja kaalisuikaleita.
Ne päätyivät aineksiksi mm. tällaisiin ruokiin:
Munakkaat ja piirakat ovat todellakin aivan fantastisia jämäruokien kohteita, ne huolivat sisäänsä melkein mitä vain ja aina maistuu hyvältä :)
Budjettiruokailuni kulmakiviä ovat pakasteet, säilykkeet, halpasarjojen juustot sekä tuorejuustot.
Näillä halvilla perusruoilla pääsee todella pitkälle ja ne muodostavat pohjan yllättävän monipuolisille ruoille.
(Ei muuten ole tarkoitus mainostaa Rainbow'ta, mutta satun asioimaan useammin S-Kaupassa. K-kauppareissun jäljiltä kuvassa olisi samat ruoat Pirkkana ^_^)
Tomaattimurska - saat siitä käden käänteessä pasta- ja pataruoan kastikkeen.
Säilykesienet - muhevaa täytettä munakkaisiin, salaatteihin, wok-ruokiin ja kastikkeisiin. Ällön niljaiset tölkkisienet kokevat transformaation maukkaiksi hotelliaamiaistyylin herkkusieniksi kun nakkaat purkin sisällön paistinpannuun ja kuivattelet sieniä keskilämmöllä tovin. Kun suurin osa nesteestä on haihtunut, lisäät nokareen voita, suolaa, pippuria ja pari kynttä valkosipulia. Paista vielä tovi kunnes sienet saavat väriä, jäähdytä ja laita pakasterasiassa jääkaappiin. Käytä kun tekee mieli, ihan sairaan hyviä! :)
Tuorejuusto - älyttömän kätevä kastikkeiden, munakkaiden ja vaikka piirakoiden maustaja ja täyteläistäjä. Maailman yksinkertaisin pastakastike: tomaattimurska + maustettu tuorejuusto + suola + pippuri (+sipulia jos vain jaksaa pilkkoa :D). Keittele kattilassa ja se on siinä. Ei tarvitse osata maustaa ^_^
Pakastevihannekset - näitä ei varmasti tarvitse perustella. Aina käytettävissäsi, valmiina lennähtämään pataruokaan, wokkiin, piiraaseen, munakkaaseen, sosekeittoon.... Ei huolta nahistumisesta. Maku on tietysti kalpea aavistus tuoreisiin verrattuna mutta kun hinta (ja käytännöllisyys) ratkaisee, pakasteilla on paikkansa. Itse käytän höyrytettyä pakasteparsakaalia jopa salaatissa, kelpaa siihenkin tuoreen puutteessa :)
Tässä kuussa ainoa ostamani tuorekala on kaupan halvin mahdollinen vakuumikala. (No, juhannuksena ehkä teen poikkeuksen..) Kilohinta on yli kympin halvempi kuin kalatiskin tuorekalalla. Toki laatukin on eri, mutta kun on säästettävä, on säästettävä. Muuten käytän säästöviikoilla pelkkää pakastekalaa (seitiä, silakkaa, kampelaa, haimonnia) ja säilyketonnikalaa.
Inspiraatiota pakastekalaruokiin olen jakanut täällä ja viimeksi täällä. Ja vieläkö löytyy joku joka on missannut legendaariset tonnikalapullat? ^_^
.
KATKARAPUVINKKI:
Katkaravut kuuluvat tunnetusti kalleimpiin mereneläväruoka-aineisiin, halpismerkkienkin (Lidl, Rainbow) säästökoon pakastekatkarapujen kilohinta on 22 euron tuntumassa. Mutta on vaihtoehto: kauppojen salaattibaarien laareista katkarapuja saa jopa alle 15 euron kilohinnalla!
Normaalisti en edes miettisi katkarapuruokia kun on tarve säästää, mutta salaattibaarin hinnalla sallin itselleni pari katkarapusalaattiakin budjettiviikoilla :)
KASVIPROTEIINI
Ruokapäiväkirjaviikko-postauksessani muutama ihmetteli miten jaksan syödä joka päivä pelkkkää kalaa. Normaalisti syön proteiinin lähteenä aika usein myös tofua, soijapyöryköitä ja silloin tällöin papupastaa, mutta juuri tuolla viikolla niitä ei sattunut lautaselle.
Maustamaton tofu on aika edullista budjettiruokaa, mutta ihan halvin kasviproteiini on teksturoitu soija jota saa suikaleina, rouheena, hiutaleina ja vaikka sun missä muodossa. (Jep, tiedän että erilaisia papuja ja linssejä saa vieläkin halvemmalla, mutta ne eivät riitä minulle yksinään proteiininlähteeksi.) Ennen söin teksturoitua soijaa hyvinkin paljon mutta se on jäänyt jostain syystä kokonaan pois lautaseltani viime vuosina. Nyt kun päätin hyödyntää kaappien vanhat jämät, ovat soijasuikaleetkin taas päätyneet ateriaksi.
Papupasta ei ole budjettiruokaa, sillä sehän on tosi kallista. Mutta sitä oli kaapissa, joten sitä on nyt myös hyödynnetty. Tavallisesti syön papupastaa ehkä vain kerran kuussa.
Anamma-merkkiset soijapyörykät ovat pakastealtaan halvimmat ja ainesosiltaan vähiten lisäaineita sisältävät soijapullat ja valintani nro. 1.
MAKUVINKKI: SIPULI
Olen oppinut käyttämään sipulia vasta vaihdettuani vhh:lle ja opittuani ylipäänsä syömään kasviksia monipuolisesti. Sipuli on ihan mieletön kasvis jolla saa runsaasti lisämakua melkein ruokaan kuin ruokaan, se on minulle nykyään melkein samassa asemassa perusmaustamisessa kuin suola ja pippuri. Ja sipuli on halpaa ^_^
Wokit, padat, munakkaat, piiraat, pastakastikkeet... Kaikkiin kelpaa sipuli. Pilkon sipulin ja paistan lohkot/silpun pehmeäksi pienessä määrässä voita, tai heitän mökillä reiluina lohkoina grilliin.
Lapsena sipuli oli minulle kitkerä, pahanmakuinen asia. Nyt sipuli on jotain ihan muuta, ja "salaisuus" on tietenkin kypsentämisessä. Kypsennys tuo sipulin makeuden esiin. Pehmeäksi paistettu, haudutettu tai grillattu sipuli muuttuu vastustamattoman makeaksi ja täyteläiseksi ja korostaa muiden ruokien makua. Se tulee juttuun melkein kaikkien ruoka-aineiden kanssa :) Tiesittekö muuten, että sipulin hiilihydraatista valtaosa on sokeria (ei tärkkelystä), ja siksi sipuli on niin makea?
MAKUVINKKI: HALVAT TUOREJUUSTOT
No, tämä on mahdollisesti turha vinkki, juuston maukkauden ollessa aika monelle selvä juttu ^_^ Mutta haluan nostaa esiin erityisesti fetan, tai säästöviikoilla sen halvemman version, 'salaattijuuston'. (Vain Kreikassa valmistettua fetaa saa kutsua fetaksi, muualla valmistettu, vaikka olisi tehty ihan samalla tekniikalla samoista ainesosista, täytyy nimetä muulla tapaa.)
Mun mielestä esim. Lidlin ja X-tran tosi halvat salaattijuustot on oikein hyviä fetan korvikkeita, vaikka koostumus on hitusen kumimainen aitoon fetaan verrattuna - ei tosin yhtä "paha" kuin joissain esim. valmiiksi kuutioiduissa salaattijuustotyypeissä. Feta/salaattijuusto käy mausteeksi ja ruoan täyteläistäjäksi sipulin tapaan melkein kaikkeen. Laitan sitä salaattien lisäksi munakkaisiin, uuni- ja pataruokiin, pizzoihin ja esim. suolaisiin muffinseihin. Tylsä paistos maustuu hetkessä kun joukkoon murentaa vähän fetaa; sen suolaisuus ja hapokkuus tuo vetisistä pakastevihanneksistakin kokattuun paistokseen särmäkkyyttä.
Mozzarella on fetaan verrattuna aika mauton, mutta se on loistava edullinen proteiininlähde. Tuollainen X-tran pallukka maksaa 90 senttiä ja siitä saa 24 g proteiinia :) Tuikkaa palluran salaattiin ja annoksen proteiiniosuus on hoidettu ^_^
Tältä näytti säästöruokaviikkoni kesäkuun toisella viikolla:
MAANANTAI:
Aamiainen: kananmunaa, Koskenlaskija-juustoa, kasviksia
Lounas: tonnikalasalaatti
Päivällinen: Siikamurekepihvi-burgeri, parsakaalia, salaattia
Iltapala: rahkaa ja raejuustoa vadelmamehukeitolla
Torstain päivällinen (en tullut ottaneeksi kuvia alkuviikon ruoista :p)
TIISTAI:
Aamiainen: kananmunaa, Koskenlaskija-juustoa, soijajogurttia lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: papupastaa tomaattituorejuusto-kaalikastikkeella, salaatti raejuustolla
Päivällinen: tonnikala-"röra"salaatti omenalla. Minihiilariruispala mozzarellalla ja tomaatilla.
Iltapala: soijajogurttirahkaraejuustosekoitus vadelmamehukeitolla ja marjoilla
Mun ruoat ei todellakaan aina näytä värikkään houkuttavilta "blogistailatuilta" annoksilta! ^_^ Tässä työlounaaksi valmistunut annos tofua ja soijasuikaleita kera paahdetun bataatin ja kukkakaalin. Ei koreile ulkonäölllä mutta kyllä maistuu! :)
KESKIVIIKKO
Aamiainen: kananmunaa, tomaatti-mozzarella-salaatti, paistettuja sieniä, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: curry-marinoitua tofua, soijasuikaleita, paahdettua bataattia ja kukkakaalia, kermaviilikastiketta, vihreää salaattia
Päivällinen: valkosipulilla maustettua ruusukaalia ja vihreitä papuja, paistettuja sieniä ja soijapyöryköitä
Iltapala: juustoja ja kasviksia
Soijapyöryköitä ja paistettuja kasviksia
Suolainen piirakka on superhelppo, ruokaisa ja edullinen ruoka. Tässä piiraassa täytteenä tonnikalaa, sipulia ja pakastevihanneksia.
TORSTAI
Aamiainen: kananmunaa, tomaattia, Minihiilari-ruispala Koskenlaskijalla ja kurkulla, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä
Lounas: tonnikala-kasvis-piiras, vihreä salaatti
Päivällinen: leipäjuustoa, lämminsavulohta, höyrytettyä parsakaalia ja paistettuja sieniä
Iltapala: rahkaa ja vadelmamehukeittoa
Työlounas: valkosipulin kanssa paistettu pangasius- eli haimonnifile (pakasteesta), paistettuja sieniä ja höyrytettyjä kasviksia.
PERJANTAI
Aamiainen: kananmunaa, kasviksia, mozzarellajuustoa, soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä.
Lounas: pangasius-file, valkosipulissa paistettuja sieniä ja ruusukaalia, vihreä salaatti punajuurella.
Välipala: puolikas Quest-patukka, pähkinöitä.
Illallinen: tonnikala"röra"salaatti, juustoja, viiniä, suklaata.
(Perjantai oli viikon herkkupäivä ja venytin budjettia hieman viinille ja juustotiskin kypsytetyille juustoille. Suklaa löytyi kaappien kätköistä :))
TONNIKALASALAATTIVINKKI:
Vaihtelua perustonnikalasalaattiin saa tekemällä "tonfisk-röran", eli voisiko suomeksi sanoa tonnikalatahnan? (Auttakaa suomenruotsalaiset, mikä 'röra' on suomeksi?) Tonnikala muuntuu asteen luksuksemmaksi kun siihen sekoittaa creme fraichea ja/tai kermaviiliä ja maustaa yksinkertaisimmillaan suolalla, pippurilla, viinietikalla tai sitruunalla ja ripauksella sokeria tai steviaa.
Hedelmälisällä teen omasta salaatistani vielä "karkkipäivä"-version, raikas omena tai mehukas päärynä korottavat salaatin makean herkun luokkaan. :)
(Perjantain salaatissa oli vielä harvinaisena luksuslisänä avokadoa, kun löysin lähikaupasta kilon pussin avokadoja eurolla!)
LAUANTAI
Aamiainen: munakokkelia, lohta, kasviksia, siemennäkkäriä.
Lounas: pizza
Iltapala: pieni kreikkalainen salaatti, aamiaiselta jäänyt soijajogurtti lesitiinillä ja pähkinämyslillä.
MUNAKOKKELIVINKKI:
Sekoita munan joukkoon pannulla maustettua tuorejuustoa tai creme fraichea = kermaisempi, kosteampi kokkeli. *slurps*
Eivät minun vhh-versioni muuten aina onnistu... :D Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä tutun vhh-pizzapohjan ilman reseptiin kuuluvaa juustoraastetta. Tulos: superkuiva kengänpohjalta maistuva kauhistus. XD Joo, kyllä juustoraasteella on todellakin tärkeä paikka taikinassa! :)
SUNNUNTAI
Aamiainen: munakokkelia, avokadoa, kasviksia, leipäjuustoa
Lounas: tonnikalafetasalaatti ohralla
Iltapala: siemennäkkäri lohella ja avokadolla, kasviksia, Koskenlaskija-juustoa, tuorejuustolla täytettyä selleriä
.
Seuraavan viikon työpaikkalounaita kaappien "aarteista":
Piiras kokeilullisella täytteellä jossa currymarinoitua tofua ja artisokan sydämiä. Ihan hyvää oli sekin ^_^
Kokeilin muuten jälleen uutta versiota vhh-piiraspohjasta: 1 dl jauhosekoitusta (soijajauhoa, kaurahiutaleita ja Fibrex-hiutaleita + ripaus leivinjauhetta) + 50 g rahkaa + 50 g voita + 2 rkl vettä. Toimi. Vähemmän rasvainen kun osan voista korvaa rahkalla.
Papupastaa ja soijapyöryköitä kukkakaali-sipuli-tomaattikastikkeessa.
Frittata varsinaisella impro-täytteellä: ohraryynejä, mustapapuja, sipulia, punajuurta, parsakaalia, mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Kuulostaa melkein pelottavalta ^_^
Mutta hyvältähän tuokin maistui, vaikkei varmaan voittaisi kulinaristiliiton palkintoa :)
*
Mun Top3 arkiruoat:
Salaatit kylmillä ja lämpimillä täytteillä
Kalaa ja paistettuja tai höyrytettyjä kasviksia
Munakasrulla täytteillä
Vaihtelua saa kun näkee kasvisten kypsennyksen vaivan, esim. vihreästä perussalaatista saa deluxe-version uunipaahdetuilla kirsikkatomaateilla tai paistetuilla munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleilla. Aneemisista pakasteseitikuutioista saa inhimillisempiä kun niiden antaa sulaa ja repii sitten sulaneet kuutiot filepaloiksi ja paistaa suikaleina, kylkeen makeaa sipulia. Pakastevihanneksiin saa eloa juustokuorrutteilla ja pähkinärouheilla. Ja tomaattimurska muuntuu suussasulavaksi kastikkeeksi tuorejuustolla. Helppoa ja edullista :)
