Nyt on testailtu mitä on maksimaalinen sensorinen elämys kosmetiikassa. Puhun L'Oreal Parisin tuotteista. Maaliskuisessa L'Orealin Skin Summit -seminaarissa ei jäänyt epäselväksi, kuinka olennaisessa roolissa kosmetiikkatuotteiden sensorinen eli aistien välittämä elämyksellinen puoli on merkin tuotekehityksessä.
"Maximum efficacy meets maximum sensory experience", näin tiivisti L'Oreal-ihonhoitotuotteiden filosofian Charlotte Feltin, Head of Skincare Development. Maksimitehokkuus (eli vaikuttavat aineet niille optimaalisessa voidepohjassa) yhdistettynä maksimaaliseen sensoriseen elämykseen. Tuotteen täytyy tuntua iholla ihanalta, tuoksua hyvältä, näyttää houkuttavalta.
"Jos tuote tuntuu asiakkaasta epämiellyttävältä, hän ei käytä sitä vaikka se olisi kuinka tehokas". Aivan, tämän voi varmasti moni allekirjoittaa. Eri juttu on tietysti se, mikä tuntuu kenenkin mielestä miellyttävältä. Tältä pohjalta L'Oreal kehittelee (erilaisten ihotyyppien ja -tarpeiden lisäksi) erilaisia koostumuksia eri maanosien markkinoille. Aasiassa esimerkiksi tunnetusti rakastetaan vesimäisen ohuita koostumuksia.
Mutta luonnonkosmetiikan koostumuksia L'Orealilla ei ole, lukuunottamatta yhtiöön kuuluvia muita brändejä kuten The Body Shop (ja Kiehl'silläkin oli ainakin muinoin yksi ekosertifioitu linja). Luonnonkosmetiikan käyttäjät ovat maailman mittakaavassa edelleen pieni nurkkaus, ja L'Oreal Parisin tuotekehitys pohjautuu valtaväestön mieltymyksiin. Näin ollen olen tavallaan väärä henkilö arvioimaan tuotteiden "sensorista elämyksellisyyttä", itse kun pidän enemmän luonnonkosmetiikasta, mutta pyrin objektiivisuuteen :D Myyjävuosiltani tunnen tietysti valtaväestönkin mieltymyksiä, ja esimerkiksi silikoniyhdisteiden luoma liukkaus, silkkisyys ja helppo levittyvyys ovat asioita, joita suuri osa kuluttajista vaikuttaa arvostavan.
MUTTA, saimmepa Skin Summitista mukaan myös muuan tuotekolmikon, jota allekirjoittanut olisi sokkotestissä hyvinkin luullut luonnonkosmetiikaksi..! Nämä tuotteet eivät vielä ole saapuneet Suomeen mutta esittelen ne kuitenkin "sokerina pohjalla" tässä jutussa.
AGE PERFECT Golden Age -päivävoide
Puolet Skin Summit -lahjapakkauksen sisällöstä oli harmillisesti 60+ ikäryhmälle targetoituja tuotteita, joten näitä on 3-kymp-- (öh, miten sitä muistaisi että olen kohta 4-kymppinen..! ^_^), siis 30+ vuotiaan vähän tyhmä arvioida. Sanotaan nyt kuitenkin jotain, onhan blogini lukijoissa kaiken ikäisiä :)
Golden Age on L'Orealin uusin lanseeraus 60+ ikäisille suunnattuun Age Perfect -sarjaan, ja se lupaa vahvistaa ja heleyttää ihoa. Vahvistava aktiiviaine on neo-kalsium-yhdiste, heleyttä puolestaan tuovat pioni- ja iirisuutteet sekä roosan sävyinen helmiäispigmentti. Välittömän efektin tuo tietenkin helmiäispigmentti, kukkaisuutteet heleyttävät ihoa pidempiaikaisessa käytössä (tarkoituksena on myös avata L'Orealin käyttämien vaikuttavien aineiden lupauksia tarkemmin omassa postauksessaan).
Sannin kokemus: Pidän voiteen väristä, se näyttää söpöltä ja kyllä, houkuttavalta (sensorinen elämys, check 1! ^_^).
Voiteen tuoksu on puuterinen, ehkä jopa aavistuksen vanhanaikainen, tyylikäs, "aikuisen naisen kosmetiikan tuoksu". Koostumus on täyteläinen ja jäykähkö mutta ei yhtään rasvainen, jättää iholle samettisen "kuivan" pinnan. Mielenkiintoinen koostumus ja poikkeaa selvästi luonnonkosmetiikasta, jossa paksu koostumus on aina ilman muuta myös rasvainen ja ihotuntuma enemmän tai vähemmän tahmea.
Annoin päivävoiteen kokeiltavaksi myös sen varsinaiselle kohderyhmälle, äidilleni ja anopilleni. Oli taas hauskaa kuulla miten eri asioihin eri kuluttajat kiinnittävät tuotteissa huomiota.
Anoppi: "Tätähän mainostetaan nyt tv:ssä, tunnistan tämän. Tämä on se vaaleanpunainen voide." "Miellyttävän tuntuinen, levittyy hyvin, hyvä tuoksu".
Äiti (äidille annoin tuotetta anonyymissa testipurkissa, joten äiti ei nähnyt brändiä eikä tiennyt mistä tuotteesta on kyse): "Siis mitä, ihan kummallisen värinen voide, kuuluuko tämän olla tämän väristä? Ihan kuin jotain meikkivoidetta, eikö tästä jää iho ihan ruskeaksi?" (Äidin mielestä voide on ehdottomasti beigeä, ei roosaa.) "Ihan mukavan tuntuinen voide, kosteutti niinkuin muutkin. Mutta en minä tämän väristä voidetta haluaisi naamaani laittaa."
AGE PERFECT Golden Age Beauty Fluid Lotion
Tämä on nyt tätä uutta nestemäisten hoitotuotteiden aaltoa. Beauty Fluid Lotion yhdistää hoitoveden ja seerumin, se ei siis ole kasvovesi vaan kasvoveden jälkeen käytettävä tuote. Sitä voi käyttää seerumin tavoin tai aasialaiseen tyyliin ennen seerumia, sen lisäksi. Tällaisten tuotteiden tarkoitus on tuoda iholle lisäkosteutta äärimmäisen ohuessa muodossa. Lotionissa on myös helmiäispartikkeleita jotka jättävät ihon pinnan kuulaaksi.
Sannin kokemus: tavanomaisen geelinesteen tuntuinen, ihan mukava mutta "nothing special". Voi olla kiinnostava tuttavuus henkilölle, joka ei ole aiemmin käyttänyt seerumin tyyppisiä tuotteita.
REVITALIFT Laser X3 Double Care Serum
Kaksikoostumuksellinen seerumi joka syväkosteuttaa, häivyttää pigmenttiläiskiä, silottaa juonteita ja kiinteyttää. Double Care Serum on L'Oreal Parisin ihan viimeisimpiä tuotteita joka on niin tuore ettei sitä tällä hetkellä saa vielä mistään, edes Ranskasta. (Meidänkin lahjalaatikossa ollut tuote on tehdaskappale ilman tekstejä tai valitettavasti inci-listojakaan.) Suomeen tuote on kuulema tulossa myöhemmin tänä vuonna.
Uskoisin, että moni "normikosmetiikan" asiakas mieltyisi tähän seerumiin, se tuntuu iholla todella miellyttävältä (normikosmetiikan koostumuksellisesti :)) ja siinä on jopa ihan vaikuttavan kuuloinen aktiiviainekaksikko: Vitamin CG ja Pro-Xylane, joita on tässä seerumissa korkein pitoisuus kaikista L'Oreal Parisin tuotteista. Tiedän tämän ilman inci-luetteloa, sillä tuotetta esiteltiin meille Skin Summitin laboratoriovierailulla, ja saimme seurata Vitamin CG- ja Pro-Xylanen -faasien valmistumista. Pro-Xylane on L'Orealin tunnetuimpia anti-age- ainesosia, CG-vitamiini taas L'Oreal-tutkijoiden uudempia innovaatioita. Se on uudenlainen, stabiilimpi C-vitamiinijohdannainen.
Revitalift on tarkoitettu 40+ ikäisille, joten ihan nuorten kosteusseerumiksi en Double Carea nakittaisi.
Double Care Serum kuuluu Revitaliftin Laser X3-linjaan, jota ei saa (ainakaan vielä) Suomesta. Erityisesti lukijalleni NG:lle haluan Laser X3:een liittyen kertoa, että mm. tuossa linjassa on tuotteita (esim. Lotion Peeling Nuit) joissa on käytetty AHA-happoja. Pariisista ei ole vastattu kysymykseen AHA/BHA-hapoista (pakko vähän kurtistaa kulmiaan, niin polleasti luvattiin Skin Summitissa vastata kaikkiin tapahtuman jälkeen heränneisiin kysymyksiin), mutta olen itse tehnyt etsivän työtä ja löytänyt L'Orealilta AHA/BHA-happotuotteita. Palaan ainesosiin myöhemmin omassa postauksessaan.
Sannin kokemus: seerumi on kukkaisen raikkaan ja mukavan tuoksuinen. Normikosmetiikan seerumeille ominainen tyypillinen silikonimaisuus ei tunnu ensi-ihokosketuksella, mutta kun seerumia lähtee levittämään ja tuote sulaa ihon lämmössä, muuttuu koostumus silikonisen liukkaaksi ja jättää pinnoitetun, kalvomaisen tunteen ihoon, luonnonkosmetiikkaan tottuneelle tunne on hieman muovinen. Arvelen kuitenkin, että normikosmetiikan asiakas nimenomaan pitää tästä tunteesta. Seerumi jättää imeydyttyään samettisen, kuivan pinnan.
NUTRI GOLD Extraordinary Night Cream Mask
Tämän tuotteen olen saanut jo aikaisemmin, se ei kuulunut Skin Summit -lahjaboksiin. Myönnän, että en ole juurikaan ollut innokas kokeilemaan tätä. Vakkarilukijat tietävätkin miksi: en pidä a) kosteuttavista naamioista tai b) paksuista yöhoitotuotteista. Ihoni on tosin selvästi muuttumassa kuivemmaksi, joten saatan tulevaisuudessa olla eri mieltä. Nyt kuitenkin ihoni on vielä siinä kunnossa ettei ravitsevilla naamioilla ole siihen vaikutuksia, ja vähänkään paksummat koostumukset jäävät imeytymättä.
Niinpä annoin voiteen lopulta testattavaksi kaverilleni ja hänen äidilleen. (Itse kokeilin naamiota kerran yökäsivoiteena... Tulos: koostumus tuntui ihanan liukkaalta ja kosteuttavalta ja kietoi kädet suojaavaan kalvoon. Aamulla iho ei kuitenkaan tuntunut erityisen pehmeältä tai hoidetulta ja tuntui kuin en mitään voidetta olisi laittanutkaan. Kun pesin kädet, kävi ilmi että suurin osa voiteesta oli jäänyt ihon pintaan, ja se liukeni veden mukana geelimäisenä.)
Naamion voi joko antaa vaikuttaa 10-15 minuuttia ja taputella sitten ylimääräinen voide pois pehmeällä liinalla, tai jättää kasvoille yön yli.
Kaverini raportoi:
"Kokeilin naamiota poishuuhdeltavana, eli annoin olla 10 min ja pesin pois. Tuoksu on ihan ok, ei jäänyt mieleen, veden kanssa naamio tuntuu puhdistusgeeliltä. Vaikutuksia ei sinänsä ole, koska ihoni ei ole kuiva."
"Äet tykkäs. Tuoksu muistutti jotain tuttua (kenties muita nutri gold-tuotteita?) ja se oli hyvä. Naamio imeytyi hyvin ja iho tuntui kosteutetulta, mutta tuote ei jäänyt mitenkään ihon pintaan lillumaan. Aamulla kasvoja huuhdellessa se muuttui veden kanssa geelimäiseksi. Äiti tykkäsi tosi paljon."
:)
Viimeiseksi se tuotekolmikko, jonka mainitsin jutun alussa. Jälleen tekstittömiä tehdaskappaleita. En edes tiedä millä virallisella nimellä nämä myöhemmin lanseerataan.
Nämä ovat savinaamioita, ja aika ihania sellaisia :) Savipitoisuus näissä on 30% mikä on kai aika korkea kun kyse on normikosmetiikasta, minkä vuoksi tuotteet tuntuvat iholla (minun mielestäni) hyvin luonnonkosmetiikkamaisilta.
Kaikissa on käytetty eri savea: punaisessa kaoliinia (väri tulee punaisesta levästä), mustassa montmorilloniittia ja vihreässä rhassoulia, jos nyt ihan oikein muistan (istun taas vaihteeksi junassa ja Skin Summit -matksu on kotona....)
Suosikkini on punainen, jossa on mukana myös rakeita. Se tuoksuu ihan jouluisille mausteille..! Tämä jättää ihon aivan älyttömän ihanan tuntuiseksi ja tuntuu kolmikosta kaikkein eniten luonnonkosmetiikalta.
Punaisesta sanottiin, että se on naamioista eniten kirkastava. Vihreä ja musta ovat enemmän syväpuhdistavia (detox) ja talia imeviä ja sopivat vielä paremmin rasvoittuvalle iholle.
Täytyy tehdä naamioista ehdottomasti nostopostaus sitten myöhemmin tänä vuonna kun ne tulevat myyntiin :)
Ihanan näköisiä nämä purkit, etenkin kun niissä ei ole tekstejä :) Kuin jotain maalipurkkeja...
Multi-masking on nyt trendi, tiesittehän sen ;)
.
Noista "sensorisista elämyksistä", oletteko kokeneet jonkun tietyn merkin olevan tällä saralla parempi kuin toisten? Tuletteko ajatelleeksi voidetta nassuun hieroessa, kuinka paljon koostumusta onkaan labroissa mietitty ja hiottu ennen kuin purkki on päätynyt käteenne..?
Osallistuin torstaina kuvauksiin, joissa kohtasin ehkäpä kauneimman vartalon mitä olen koskaan nähnyt.
Esteetikkona minua vetää puoleensa kaikenlainen kauneus; ympäristön, ihmisten, taiteen. Ihailen ihmiskauneudessa niin miehiä kuin naisiakin, kasvoja, vartaloa, hiuksia... Kauneus vain lumoaa minut. Se voi olla aseistariisuvan lämmin hymy, tuikkivat silmät, veistoksellinen luusto, mielenkiintoiset ja persoonalliset kasvot, runsaana ryöpsähtelevä villi tukka, auringon paahtamat pisamat... Enkelikiharainen, sinisilmäinen pieni poika isänsä sylissä. Seesteinen vanhus talonsa kuistilla ilta-auringossa.
Kun näen jotain oikein kaunista, pysähdyn ja minun on vain jäätävä katsomaan. Minut valtaa selittämätön ilo ja hyvä mieli. Saan esteettisestä nautinnosta saman kaltaista hyvää oloa kuin hyvästä musiikista, hyvästä seurasta ja hyvästä ruoasta. Olen kauneus-junkie.
Kauneusbloggaajana ja esteetikkona olen pitkään halunnut kirjoittaa jutun unelmavartalostani. Toivon ettei tästä nyt joku pahoita mieltään. Aihe on varmasti jonkun mielestä arka ja riskaabeli, koska kaikki mitä "suosittu bloggaaja" sanoo vaikuttaa osan mielestä nuoriin tyttöihin, ja sanomisensa täytyisi valita siten ettei kukaan vain saa paineita ja ahdistu.
Itse en uskaltaisi kirjoittaa mitään jos miettisin aina kursorin vilkkuessa voiko kirjoittamassani olla jotain monitulkintaista. Totta kai niissä on, aina. Tulkintoja on yhtä monta kuin lukijoita.
Tänään ajattelin uskaltaa kirjoittaa unelmavartalostani. Minulla ei ole tällaista, en tavoittele sellaista eikä teilläkään tarvitse olla sellaista. :) Mutta aina voi ihailla :)
"Unelmakroppa" ei tarkoita minulle vartaloa, jollainen kaikilla naisilla pitäisi olla (hell no ^_^), vaan vartaloa, joka mielestäni on esteettisesti kaunis. Omalla tavallaan taidetta.
Kaikilla meistä on ihanteita, se on kai ihan normaalia :) Minun ihanteeni on naisellinen vartalo jossa on sopivasti kurveja ja pehmeyttä. Fitness-tyyppinen supertreenattu vartalo jossa esim. erottuu sixpack ei ole "minun juttuni". Ei myöskään langanlaiha, lihakseton "spagettikäsivartinen" mallin vartalo.
Kaunis vartalo on sopusuhtainen. Se näyttää siltä että siitä pidetään huolta ja sen omistaja viihtyy vartalossaan. Tietynlainen urheilullisuus on minusta puoleensavetävää, mutta samalla pidän ehdottomasti pehmeydestä ja naisellisuudesta. Kun näen kauniin naisvartalon, en voi olla katsomatta ja ihailematta. Ilman että siinä on mitään romanttista.
Kuvauksissa kohtaamani kaunotar on malli Lotta Hintsa.
Myönnänpä tässä muuten että en tunnistanut häntä, mikä saattoi olla vähän noloa kun minun voisi olettaa tuntevan kauneusalan kenttää Suomessa. Olin vain ihan että "Moi, kukas sinä olet?" :) Kun selvisi, että kyseessä oli Miss Suomi vuosimallia 2013 menin vähän hämilleni. Pahoittelin että olen näin "ulalla", mutta Lotta vain nauroi ettei hän todellakaan odota kaikkien tunnistavan häntä.
Lotan vartalo on unelmakroppani. Naisellinen ja samalla urheilullinen. Upea. Kauneutta korostaa Lotan luonnollinen olemus, minuun vetoaa kaikenkaikkiaan sellainen "laittamaton luonnollisuus". Kuvausmeikki on tietysti kuvausmeikki, mutta Lotalla ei ole omasta takaa esimerkiksi ripsenpidennyksiä. Hän on luomukaunotar.
En nyt tietenkään surisi jos olisin itse syntynyt tällaiseen vartaloon, mutta en ajattele unelmavartalosta niin että "Miksei minulla ole tuollaista". Voin vilpittömän vaikuttuneena ihailla toisen vartaloa ja samalla olla sujut oman poikamaisen raamini kanssa. Totta kai on luonnollista, että välillä haikailemme jotain sellaista mitä itsellä ei ole, mutta sen ei pidä antaa vaikuttaa itsetuntoon. Me olemme kaikki omanlaisiamme ja kaikissa meissä on jotain joka on jonkun toisen silmissä kaunista.
Olin muuten ihka ensimmäistä kertaa koskaan seuraamassa muoti/kauneuskuvauksia ja oli kyllä aivan mielettömän kiinnostava kokemus :)
Ei mallin työkään aina mitään glamouria ole... (Jos koskaan? Ainakaan Suomessa...) Kuvissa näyttää kesäpäivältä mutta rannalla tuuli jäätävästi ja olimme kaikki aika kohmeessa... Vaatteiden vaihdon välissä Lotta lämmitteli yhden kuvaustiimiläisen laskettelupuvussa, ja mun oli pakko kysyä kuvaajalta että mites toi kananlihan pois-photoshoppaaminen... ^_^
Kysyin Lotalta, kuinka paljon hän joutuu mallin työssään miettimään syömisiään ja treenaamisiaan, kun vartalo on työväline.
Lotan filosofia on lopulta hyvin yksinkertainen; "Syön ruokaa joka tuo minulle hyvän olon". Lotta ei noudata mitään tiettyä suuntausta tyyliin vhh, paleo, maidoton jne. mutta ravinnossa korostuu puhtaus. Lotta ja hänen miehensä ovat innostuneet "whole foods" -ruoista ja syövät puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. "Mutta totta kai syön välillä myös mässyä tai sipsipussin jos siltä tuntuu," Lotta kertoo.
Treenejä Lotta vetää silloin kun on aikaa eikä stressaa siitä ettei aina ole mahdollista liikkua säännöllisesti. Mallin työssä päivät ovat hyvin epäsäännöllisiä ja treenit sujautetaan niihin väleihin joihin ne sopivat. USAssa asuessaan Lotta innostui balettiliikkeisiin pohjautuvasta barre-treenistä, tätä hän kaipaisi Suomeenkin.
Juttelimme siitä mitä kukin syö aamiaiseksi, ja Lotan ja hänen miehensä aamupuuro kuulosti niin älyttömän herkulliselta että pyysin luvan jakaa ohjeen täällä. Tästä satsista syö mahansa täyteen "yksi urheilija ja yksi malli" :)
Lotan ja Kristianin hedelmä-siemenpuuro
Puuro:
2 rkl chia-siemeniä ja 1 rkl pellavansiemeniä likoamaan veteen
Siemenien liotessa keitetään puuro:
2 dl kaurahiutaleita (mielellään luomu)
4-5 dl vettä
ripaus himalajansuolaa
Keittämisen loppuvaiheessa lisätään turvonneet chia- ja pellavansiemenet, 1 rkl hampunsiemeniä ja 2 rkl kookosöljyä.
Hedelmä-marjasalaatti:
2 dl (tuoreita) marjoja
1 banaani
1 dl raejuustoa (2%)
Kaikki sekaisin.
Lotta ja Kristian laittavat marjasalaatin kulhoihin alle ja puuron päälle ja päällimmäiseksi vielä kanelia ja 0,5-1 rkl mantelivoita.
"On ehkä maailman paras aamupala ilman että tulee raskas olo tai nälkä pian!" Lotta tiivistää.
.
Täytyy joskus kokeilla itse treenin jälkeen :)
Loppuun haluan vielä todeta, että mallin mitoissa oleva vartalo ei suinkaan ole ainoa esimerkki ihannevartalostani. Ollakseen naisellinen ja sopusuhtainen ei tarvitse olla mallin mitoissa.
Ystäväni Lenita edustaa myös naisvartalotyyppiä, jollaisen ottaisin itselleni enemmän kuin mielelläni. Pitkä ja sporttinen Lenita on myös naisellisen kurvikas. Iloisuus, luonnollisuus ja välittömyys täydentävät viehättävän naisen paketin. En nyt viitsinyt Lenitasta ihan bikinikuvaa blogiin laittaa mutta hän on upea! :) <3 (...luonnonkihara tukka vielä bonuksena... :))
.
Millainen on teidän unelmakroppanne?
Suurella ilolla ja innolla saan tänään julkistaa seuraavan Karkkipäivän lukijamatkan kohteen :)
Tammikuussa oltiin porukalla tutustumassa Tallinnan luonnonkosmetiikkatarjontaan ja teema jatkuu yhä luonnollisena.
Kohteena on Latvian pääkaupunki Riika ja suomalaisten suosikkiluonnonkosmetiikkamerkkeihin lukeutuva Mádara jonka tehtaalla pääsemme vierailemaan :)
Matkan ajankohta on 2. - 4. syyskuuta 2016.
Ohjelma:
PERJANTAI 2.9.
Lähdemme matkaan Helsingistä M/S Baltic Queen -laivalla. Kokoonnumme Länsisatamassa alkaen kello 17.00, laiva lähtee kello 18.30.
LAUANTAI 3.9.
Kello 9.00 Lähdemme bussilla Tallinnasta kohti Riikaa. Matkan aikana kuulemme matkan varrelle jäävistä matkakohteista sekä Viron ja Latvian matkatarjonnasta suomenkielisen oppaan kertomana.
Kello 11.00 Tauko Pärnussa meren rannalla.
Kello 13.00 Lounastauko ennen Riikaa viehättävässä Annas Dārzs -ravintolassa (omakustanteinen).
Kello 14.00 Saapuminen Riikaan ja Mádaran tehtaalle.
Luvassa mielenkiintoinen iltapäivä, jonka ohjelmassa:
Kello 18.30 Majoittuminen Tallink Hotel Rigaan. Illanvietto vapaasti. (Yhteinen illallinen halukkaille Tallinnan tyyliin?)
SUNNUNTAI 4.9.
Buffet-aamiainen hotellissa.
Kello 9.00 Lähtö Riian kiertoajelulle suomenkielisen oppaan johdolla. Näemme kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä kuten vanhankaupungin ja Raatihuoneen torin. Kierroksen jälkeen omaa aikaa Riiassa.
Kello 13.00 Lähtö kohti Tallinnaa. Matkalla tauko Pärnussa.
Kello 18.00 Saapuminen Tallinnaan jossa vielä hieman aikaa ostoksille.
Kello 19.30 Tallink Shuttle -pika-alus lähtee Helsinkiin. Matka kansipaikoin. Saapuminen Helsinkiin kello 21.30.
Lukijamatkalaisilla on halutessaan mahdollisuus yöpyä Helsingissä Sokos Hotel Presidentissä erikoishintaan. Varaustiedot Pohjolan matkan sivulla.
Matkan hinta on 177€ ja sisältää:
Hintaan eivät kuulu:
Matkan varaus ja tarkat ohjelmatiedot Pohjolan Matkan sivulla.
Karkkipäivä ja sen kirjoittaja eivät hyödy varauksistanne taloudellisesti (jos se nyt jotakuta kiinnostaa ;)).
Naispaikan voi varata sähköpostitse: internet-varaukset@pohjolanmatka.fi.
Jos matkaan on lähdössä kolmen hengen porukka ja kolmas henkilö haluaisi majoittua 2 hengen huoneessa lisävuoteella, myös tällöin on otettava sähköpostitse yhteys Pohjolan Matkaan, tällainen varaus ei onnistu suoraan netin varausjärjestelmästä.
IKÄRAJASTA:
Matkalle on 18 vuoden ikäraja. Alle 18-vuotias voi osallistua matkalle mikäli mukana on huoltaja, huoltajan valtuuttama perheenjäsen tai huoltajan valtuuttama vähintään 25-vuotias valvoja, jolloin mukana on oltava huoltajan allekirjoittama matkustuslupa (voi tulostaa linkistä).
Vierailin itse Riiassa ja Mádaran tehtaalla lokakuussa 2014, jutut voi lukea täältä:
Ihana päivä Riikassa (minulle selvisi vasta jälkeenpäin että 'Riika' taivutetaan Riiassa... ^_^)
Mádara - luonnonkosmetiikkaa Latviasta
Mádaran tuotekehittelystä ja ainesosista
*
Toivottavasti nähdään näissä merkeissä syyskuussa :)
Matkalle voi ilmoittautua heinäkuun loppuun saakka ja mukaan mahtuu 40 henkeä.
Nyt tulee kuopiolaisille targetoitu luonnonkosmetiikkavinkki: Zuii Organicin ihania kukkaismeikkejä saa Sektorin Life-myymälästä.
Merkillä on Suomessa edelleen todella vähän jälleenmyyjiä, joten pidän kuopion keskustasta löytyvää Zuii-pistettä uutisen arvoisena ^_^ Tämän mainoksen tarjoan innoissani ihan "omaan piikkiini" (Life ei tätä pyytänyt, varmaan päin vastoin ihmettelivät kun kysyin kuvauslupaa :)) koska tykkään Zuiista ja kerron mielelläni missä siihen voi tutustua livenä, merkkiin kun on tunnetusti hyvin vaikea törmätä missään sattumalta.
Kaverini mukaan Zuiita on saanut Kuopion Sektorin Lifesta jo pidempään, mutta minä en ole niitä siellä aiemmin huomannut vaikka käyn Lifessa melkein aina Kuopion visiiteillä. Hylly on kai ollut hyvin kätketty :) Nyt se on näkyvästi esillä heti oven vieressä.
Olen esitellyt Zuiin tuotteita blogissa useammankin kerran ja ihastunut merkin omalaatuiseen kukkaiskonseptiin (jauhemaisissa tuotteissa on puuterin sijaan jauhettuja kukan terälehtiä!). Tähän saakka olen nähnyt tuotteita (omien testituotteideni lisäksi, siis) vain yhdessä helsinkiläisessä liikkeessä.
Lifen myyjä kertoo, että Zuiin meikkivoiteista tai primereista saa halutessaan myös näytteen pieneen näytepurkkiin. Tällaista palvelua en ole saanut edes Ruohonjuuressa (murinaa, olen joskus mennyt sinne oman näytepurkin kanssa, myönnetään ^_^), joten peukkua Lifelle.
Arvioni Zuiin meikkivoiteista (ja ihanasta kosteuttavasta primerista) löytyy täältä.
Alla parit Zuii-lookit:
Zuiin Flora Liquid Foundation tekee kaunista, kuultavaa jälkeä ja on Laveran Natural Liquid Foundationin ja Dr. Hauschkan meikkivoiteen ohella mun suosikkeja luonnonkosmetiikan nestemäisissä meikkivoiteissa.
Sektorin Lifessa ei harmi kyllä ole Zuiin solo-luomivärejä joissa on mielestäni kivempia (ja rohkeampia) sävyjä kuin duoissa, mutta ymmärrän ettei Lifen kaltainen, ei meikkeihin erikoistunut ekomyymälä valitse ottaa suurempaa valikoimaa. Täytyy iloita tästä pienemmästäkin :)
Poskipunasävyistä myynnissä on vain yksi: Peach. Sekin on kyllä tosi nätti :)
Kaikki Zuii-juttuni löytyvät tunnisteen Zuii Organic -alta. Olen kirjoittanut meikkivoiteen lisäksi arviot meikkipuuterista ja ripsiväristä ja ihastellut merkin luomivärejä :) Ja tietysti superlemppariani Mango-poskipunaa :)
*
Katsotaan ehdinkö saada tänään ulos toisenkin postauksen, joka liittyy Karkkipäivän lukijamatkaan vol.2 :) :)
Tänään säästän teidät paljolta lukemiselta ja lataan sen sijaan joukon kuvia upealta Madeiralta.
Parin viikon takainen yllätysmatka Madeiralle oli minulle kolmas vierailu saarella.
Olen viettänyt siellä ikimuistoisen 18-vuotisjuhlapäivän ja käynyt myöhemmin "aikuisena" kiertämässä saarta Mr. Karkkipäivän kanssa patikoinnin ja luontoelämysten merkeissä. Madeira tunnetaankin erityisesti upeasta luonnostaan ja ikivehreydestään. Tähän paikkaan jos mihin sopii englannin kielen sana lush.
Mutta Madeira on myös paljon muuta. Pääkaupunki Funchal on yksi eleganteimmista saaripääkaupungeista joissa olen koskaan käynyt, kaupunki hurmaa tyylikkäällä tunnelmallaan joka matkailijoiden suuresta suosiosta huolimatta on säilynyt hyvin epäturistimaisena. Täällä ei kohtaa Kanaria-meininkiä. :)
Pääsette tänään kierrokselle Madeiran ympäri viehättävästä Funchalista Sao Vicenten luoliin ja vuorenhuipuilta Praia Da Machicon hiekkarannalle. Moni ei edes tiedä että saarella hiekkarantoja onkaan. Ne muutamat harvat ovat kylläkin tehtyjä, Madeiralla ei ole lainkaan luonnonhiekkarantoja ja saarelaiset uivat merivesialtaissa. Lähimmät aidot hiekkarannat sijaitsevat lyhyen laivamatkan päässä Porto Santolla - ja siellä sitä hiekkaa sitten on Madeiran edestäkin :)
Tervetuloa Madeiralle :)
Funchal
Jyrkillä rantakallioilla hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevat saaren fiineimmät luksushotellit.
Madeiralla on muuten harvoin täysin kirkasta ja pilvetöntä. Alhaalla kaupungissa voi olla aurinkoista samalla kun pilvet roikkuvat itsepintaisesti kiinni ylhäällä vuoren rinteissä. Pilvet voivat myös tulla ja mennä ihan hetkessä. Sää on ympäri vuoden lämmin (keskilämpötila on jossain 20 asteen tienoilla) mutta se on epävakaampi ja yltää harvoin yhtä kuumiin lukemiin kuin "naapuri"saarilla Kanarialla.
Ensimmäinen ja varmaankin myös ainoa kerta kun koskaan majoitun viiden tähden hotellissa. Kokemushan se oli sekin paatuneelle couchsurfaajalle... ;)
Kun jatkaa Funchalin keskustasta lähtevää, rantaviivaa (tai välillä kalliopudotusta) seuraavaa katua hotellialueelle, voi kävellä pitkän, ihastuttavan kävelyreitin rantaa pitkin aina Camara de Lobosin kylään saakka.
Tähän Funchal päättyy: Camara de Lobos.
Monte Gardens Funchalin yläpuolella.
*
Saaren ympäri
Täällä kelpaa vaellella :)
Nämä kuvat ovat helmikuun 2012 reissulta. Tästä kohtaa näki muistaakseni saaren kummallekin puolelle.
Sao Vicenten laavakiviluolat.
Tässä säässä ei tehnyt pari viikkoa sitten mieli pulahtaa uimaan Porto Monizin merivesialtaisiin.
Sen sijaan helmikuussa 2012 sää oli mitä suotuisin rantaelämälle.
Madeiran lentokentän kiitorata on rakennettu osittain mereen ja on maailman lyhimpiä.
Funchalin vanhankaupungin ravintolakadulla eivät sisäänheittäjät ahdistele niinkuin Teneriffalla ja Rhodoksella :)
*
Jos etsii rauhallista, ja monipuolista lomakohdetta ns. "aikuiseen makuun" joka yhdistää luontoelämyksiä ja eleganttia kaupunkitunnelmaa, Madeiraa voi suositella mitä lämpimimmin.
Ruoka täällä ei pärjää kreikkalaiselle mutta se on halpaa ja kalan ystävillä on jokapäiväiset juhlat ^_^
Minulla on ollut blogin alkuajoista saakka sängyn alla laatikollinen kosmetiikan mainosmateriaalia; esitteitä, lehtimainoksia ja pakkausmatskua, joista olen halunnut kirjoittaa markkinointikommunikaation näkökulmasta. Vielä en ole ehtinyt :D Näitä kestoaiheita jotka eivät koskaan vanhene. Tänään tulee vihdoin yksi aiheeseen liittyvä marmatus juttu.
Kosmetiikan mainonta ja kaikki siihen liittyvä kuluttajalle (ja ammattilaisillekin) suunnattu kommunikaatio on minulle yksi kiehtovimpia osa-alueita kosmetiikan maailmassa. Myyjävuosina uutuustuote- ja sarjakoulutukset olivat aina yhtä hartaasti odotettuja tilaisuuksia asiaankuuluvine "propagandoineen" ^_^ "Tule koulutukseen, lähde kotiin vakuuttuneena siitä että meidän uusin seerumi on nyt se ihan mielettömin tuhkimotippa jolla asiakkaan rypyt ja huolet siliävät" :) Ahh, nuo olivat aikoja....
(Valveutuneena sitä toki osaa suodattaa koulutustilaisuuksissa sen olennaisen tiedon ;))
Tuossa viime viikolla tuotelaatikoita penkoessa käsiin osui deodorantti (ei promotuote vaan oma hankinta, tykkään ko. dödöstä kovasti), jonka siirsin käyttöön kun edellinen on sopivasti loppumassa. Ennen kuin heitin ulkopakkauksen roskiin, tulin lukeneeksi sen mukana tulleen infolappusen. Selektiiviset merkit ovat hassuja kun jokaisen tuotteen, jopa kajal-kynän, mukaan pitää aina laittaa vuolaasti informaatiota sisältävä paperi... On tärkeää, että rajauskynänkin hienot vaikuttavat aineet tuodaan esiin ja neuvotaan miljoonaan kertaan taitellussa pikkuruisessa paperissa, miten asiakas saa piirrettyä sen tasaisimman viivan ^_^
Nojoo, mutta näiden pikkulippulappusten kaunokieltä on hauska lukea. Mitä jännää antiperspirantista on haluttu kertoa?
Odotetusti lappunen kuvailee tuotteessa käytettyjen kasviuutteiden vaikutuksia. Mitä markkinointikommunikaatioon ja myönteisiin mielikuviin tulee, mikään ei pure niinkuin luonnon ainesosat, tämän tietävät normikosmetiikankin yritykset. Niinpä kaikki alan boolaagit, ne synteettisimmätkin, korostavat mainoskielessä aina reseptien kasvipohjaisia ainesosia. On ymmärrettävää, että kukkaisuutteet ja yrtit kuulostavat sympaattisemmilta ja kuluttajalle tutummilta kuin propyleeniglykolit ja sykloheksasiloksaanit.
On myös varsin yleistä, ettei tuotteen varsinaisia, pääasiallisia vaikuttavia aineita mainita markkinointikommunikaatiossa lainkaan, koska ne eivät kuulosta myyviltä tai auta osaltaan luomaan myönteistä, houkuttavaa mielikuvaa.
Lempideodoranttini kohdalla tällainen valinta on tehty alumiinikloorihydraatin kohdalla, eli juuri sen ainesosan joka tekee tuotteesta antiperspirantin = hikoilua estävän. Kuten tunnettua, alumiiniyhdisteistä on viime vuosina liikkunut mediassa paljon ristiriitaista keskustelua, eikä sana 'alumiini' herätä useimmissa kuluttajissa positiivisia mielikuvia, vaikkei kuluttaja aineesta varsinaisesti mitään tietäisikään. Pakkauslappusessa halutaan kertoa, miten Clarinsin deodorantti toimii ja säätelee hikoilua, mutta kaikkein tärkein ja olennaisin asiaan liityvä ainesosa on jätetty mainitsematta ja lappunen kommunikoi asiakkaalle sen sijaan, että hikoilua vähentää taikapähkinäuute.
Totta, taikapähkinäuute supistaa ihoa ja sillä on myös antimikrobinen ominaisuus, mutta se ei toimi hikoilua estävänä ainesosana eikä pystyisi yksinään tuomaan antiperspiranttista vaikutusta, siihen vaaditaan alumiiniyhdiste. Taikapähkinällä ei ylipäänsä ole virallista deodoroivaa funktiota.
On mielestäni Clarinsilta arveluttavaa menettelyä puhua tekstissä vain taikapähkinästä ja sen (oletetusta) hikoilua hidastavasta vaikutuksesta vielä korostaen, ettei ko. aine "blokkaa hikitiehyitä kokonaan", kun tuotteen pääasiallinen vaikuttava aine alumiinikloorihydraatti sen kuitenkin tekee. Tällainen "ei suoranaisesti puhuta ei-totuuksia, mutta jätetään jotain olennaistakin kertomatta luoden kuluttajalle halutunlainen kuva" -menettely on mainonnassa valtavan yleistä. Se ei tietenkään ole laitonta mutta kyseenalaista, koska tuotteesta luotu kuva on harhaanjohtava.
Alumiinikloorihydraatista Eucerinin sivulta.
Korostan, että minulla ei ole itselläni alumiinifobioita ja käytän antiperspirantteja säännöllisesti.
Luotan asiassa EU:n kosmetiikkalainsäädäntöön ja siihen, että tutkimusten puitteissa (ainakin EU:n alueella myytävissä) antiperspiranteissa käytetyt alumiiniyhdisteet on todettu turvallisiksi käyttää. Valitsen käyttää antiperspirantteja koska haluan pitää kainaloni kuivina, siihen eivät alumiinittomat tuotteet auta.
Miten toinen merkki kertoo antiperspirantistaan ja sen vaikutuksista?
Eucerinin markkinointikommunikaatio on hyvin eri tyylinen Clarinsiin verrattuna. Toki brändikin on eri ja ilmaisu tältäkin pohjalta vähemmän "korusanallista", mutta rehellinen voi olla brändistä ja imagosta huolimatta. Minä kannatan ehdottomasti Eucerinin rehellistä, kuluttajaa aliarvioimatonta linjaa.
Ymmärrän selektiivisten brändien maailmaa enkä tosiaankaan ole ryppyotsaisena kosmetiikan kaunokielistä mainontaa vastaan. Kosmetiikka on monelta osin ihanaa elämyksellistä hemmottelua ja siihen kuuluukin liittää pumpulinpehmeitä, hyvää mieltä ja myönteisiä mielikuvia tuovia ilmaisuja. Mutta sen voi myös tehdä ilman harhaanjohtavaa kommunikaatiota.
Tällaista halusin jutella teille tänään.
Kiinnitättekö koskaan huomiota kosmetiikkamainosten tai tuoteinformaation sanavalintoihin ja ilmaisuihin? Oletteko bongailleet tuoteteksteistä harhaanjohtavia väitteitä tai kuvauksia? Onko niillä ylipäänsä väliä?
Aluminum cholorohydrate: tiivistelmä incihaku.fi-sivulta.
On jälleen ripsariarvostelun aika. Tammikuisesta kimppa-arvostelusta innostuneena päätin tästä eteenpäin testata ja arvioida maskaroita aina useamman kerralla samanaikaisesti, koska tällöin eri maskaroiden erot tulevat parhaiten esiin.
Valtaosa kauneusbloggaajista on varmasti aina tehnyt näin (= käytössä on kerralla useampi maskara), mutta minä olen jostain syystä pysytellyt maskara kerrallaan -systeemissä. En enää :)
Tällä kertaa testiajossa ovat olleet L'Orealin False Lash Wings Sculpt, Lumenen True Mystic Volume, Yves Rocherin Volume Vertige ja Maybellinen Lash Sensational -maskara. Olen saanut kaikki blogin kautta.
Mikään näistä ei ollut floppi, mutta yksi tuntui heti alusta alkaen suosikilta harjansa, erottelevuutensa ja siistin jälkensä perusteella. Yhdessä testimaskarassa on minun silmiini liian suuri harja ja jälki vähän sotkuista, yhden harja muistuttaa perhosta jolta on nypitty siivet irti ja yksi tekee muuten loistojälkeä mutta massa on sen verran kuivaa että jälki jää aavistuksen nukkaiseksi.
Aloitetaan "kuivasta tyypistä".
Yves Rocher Volume Vertige
Kuten nimi kertoo, maskara lupaa volyymia. Lupauksiin kuuluu myös kaareuttavuus, ja kyllä, kumpaakin tulee.
Vertigen massa on vähän kuivan oloista, minkä ei pitäisi johtua ainakaan tuotteen iästä sillä muistelisin saaneeni maskaran alle vuosi sitten. Korkkasin sen vasta nyt keväällä. Tietysti massan tarkoitettu laatu selviäisi vasta vertailemalla tätä muihin Vertigeihin. Jotkut maskarat on kehitetty tarkoituksellisesti kuivemmiksi kuin toiset.
Tuotetiedoissa kerrotaan myös, ettei harjaa tarvitse kastaa maskaroinnin yhteydessä purkkiin uudelleen vaan yhdellä vedolla mukana tullut massa riittää kummankin silmän ripsiin. Harjapään tarkastelu paljastaa perusteen tälle: pää toimii myös maskaravarastona hörpäten sisäänsä massaa pitkän avonaisen viillon kautta.
Tykkään harjassa sen kumimaisesta materiaalista, mutta muuten se ei ole ihan mieleeni. Paksu ja pyöreä kärki ei ulotu ihanteellisesti maskaroimaan ulko- ja sisänurkkien ripsiä. Hylsyssä on todella tiukka kauluri, harja pitää oikein kunnolla vetää ulos niin että plompsahtaa. Tuoksu on huomaamaton. Korkki on naksahtavaa laatua eli sulkeutuu hyvin ja mahdollisimman ilmatiiviisti.
Volume Vertigen hapsuista jälkeä.
Plussat: erottelee hyvin, kaareuttaa.
Miinukset: massan kuivakka koostumus ja kömpelö harja joka ei yllä hyvin sisä- ja ulkonurkan ripsiin.
L'Oreal False Lash Wings Sculpt
Maskara lupaa luoda runsaamman näköisen ripsirajan sekä tuoda tasaisesti levittyvää volyymia ja viuhkamaisen efektin. Viuhkasta tai ripsirajasta en mene sanomaan mutta volyymia tämä todellakin tuo.
Ja tämä on nyt se "ötökkäharjainen" ripsari. ^_^ En tiedä tuleeko kenellekään muulle Sculptin harjasta tällaista mielikuvaa, mutta minulle se on perhonen ilman siipiä. En pääse eroon tästä assosiaatiosta :)
Jos Sculptia pitäisi kuvata vain yhdellä ilmaisulla, se olisi: tuo pirun paljon massaa ripsiin yhdellä ainoalla vedolla. Todellakin, tämä ripsari ei turhia pihistele massan suhteen, sitä tulee ja runsaasti. :) En liioittele kun sanon, että viidellä vedolla tulos on jo massiivinen ja ripset todella paksut. Yhdellä vedolla saa saman jäljen kuin toisilla maskaroilla viidellätoista.
Aluksi koin runsaan, kostean massan ongelmallisena ja ripset jäivät minusta vähän klimppiin, mutta käyttökertojen myötä ja ripsarin hapettuessa tulos muuttui tasaisemmaksi eikä jälki ollut yhtä märkää. Lopulta totesin, että taidan aika lailla tykätäkin tästä maskarasta. Ainakaan jälki ei ole yhtään paakkuista, ja harjan kapea kärki mahdollistaa ripsien sisänurkan käsittelyn. Toisaalta sisä- ja ulkonurkan heiveröiset ripset jäävät Sculptilla helposti yhteenliimaantuneiksi massan runsauden vuoksi.
Sculptissa on naksahtava korkki eli se pysyy hyvin kiinni. Testineliköstä Sculptin tuoksu on havaittavin, mutta ei parfymoitu eikä voimakas.
Sculpt-ripset ovat selvästi paksuimmat.
Plussat: muhkeaa volyymia nopeasti, näppärä harjankärki joka tavoittaa nurkkaripset.
Miinukset: massaa tulee etenkin alussa vähän liikaakin ja hentoisissa ripsissä jälki voi olla klimppinen ja ripsiä yhteenliimaava.
Lumene True Mystic Volume
Lumenen uutuusmaskara poikkeaa täysin merkin aiemmista maskaroista: se on kookas ja harja tuntuu jotenkin hyvin epälumenemaiselta. Tämä siis ainakin allekirjoittaneen kokemus.
Mistä eniten ilahduin True Mysticissä on sen koostumuksen helppo poispeseytyvyys. Jeee!! Blueberry-maskarat takertuvat ripsiini todella tiukasti ja niitä on aina ollut tuskaa poistaa, True Mystic taas liukenee meikinpoistoaineeseen helposti. Kiitos Lumene :)
Harjan koko ei tule kuvassa hyvin esiin ilman vertailukohdetta, mutta kokonsa puolesta se on testinelikön suurin. Harjakset ovat mielestäni aika harvassa eikä jälki ole tarpeeksi kampaavaa ja erottelevaa omaan makuuni. Itse asiassa, koen True Mysticin tekevän jopa vähän sotkuista jälkeä. Välillä tulos on tosi nätti, välillä hyvinkin "risuinen". Maskarakokemuksen voisikin tiivistää sanoihin: "näyttävät mutta helposti sotkuiset ripset nopeasti muutamalla vedolla."
Hylsyn kauluri eli annostelija on hyvin löysä ja harjan mukana tulee kerralla paljon massaa. Notkean massan koostumus on voide-vahamainen. Tuoksu on käytännössä olematon.
"Mystiset volyymiripset"
Plussat: helppo poispeseytyvyys, kotimaisuus.
Miinukset: liian suuri harja testaajan silmiin ja välillä sotkuinen jälki.
Mutta näyttävät ripset True Mystic kyllä tekee onnistuessaan :)
Aika kivat :)
Ja sitten suosikkini:
Maybelline Lash Sensational
Välitön lemppari! <3
Erottelee, tuuhentaa siististi ilman paakkuja ja ulottuu nurkkaripsiin. Lupausten mukaista viuhkamaista kaarevuutta en ole havainnut, mutta se ei varsinaisesti ole itselleni tärkeääkään maskarassa, sillä ripseni ovat luonnostaan taipuisat. Harjan optimaalinen koko, erottelevuus, massan tehokas kerrostuvuus ja ripsarin helppo peseytyvyys ovat niitä juttuja joilla on eniten merkitystä minulle. Lash Sensational delivers it all! :)
Paikka vuoden parhaiden tuotteiden listalla vaikuttaisi olevan varmistettu :)
Katsokaa miten paakutonta, siistiä jälkeä...!
Muut kilpakumppanit jäävät kauas jälkeen mitä siistiyteen ja erottelevuuteen tulee.
Katsotaan millaisia haastajia seuraavasta testiryhmästä löytyy Lash Sensationalille! :)
Onko joku näistä teidän suosikkinne?
Nyt seuraa lisää Fitfarm-valmennusjakson kokemuksia teille ravintopuolesta kiinnostuneille. :)
Tähän alkuun haluan kirjoittaa yhdestä asiasta, vastakommenttina muutamaan FitFarm-valmennuksen päätosraportti-juttuuni jätettyyn kommenttiin. Kommenteista toki näki, ettei niiden kirjoittaja ole lukenut blogini muita ravinto- ja liikuntajuttuja (tai edes kyseistä päätösraporttia, katsonut vain kuvat) eikä tunne ravitsemuksellista taustaani, mutta niistä paistoi tietty trendi johon olen kiinnittänyt huomiota muuallakin ja johon tekee mieli tarttua.
Viime aikojen fitness - ja terveysbuumi on epäilemättä virittänyt osan ihmisistä tietylle tasolle mitä tulee aiheeseen liittyviin kirjoituksiin ja niiden tulkintaan, ja tehdään herkästi tilannetta sen kummemmin tuntematta johtopäätöksiä, joilla ei ole pohjaa.
Perinteisesti kunto- ja terveysprojektit on aina liitetty ylipainoisiin tai jonkun sairauden vuoksi vajaakuntoisiin ihmisiin. Jos valmiiksi hoikka ja näennäisen terve ihminen kiinnostuu kohentamaan kuntoaan ja kiinnittämään huomiota ravintoon, sitä pidetään vähemmän perusteltuna kuin ylipainoisen tai selvästi sairaan kohdalla. Miksi ihmeessä? Onko hyvinvoinnin optimointi vain ylipainoisten tai sairastuneiden oikeus?
Ortoreksia, terveysbuumiaikojen muotisana jota nykyään heitellään herkästi siellä sun täällä, minunkin blogissani. Määritelmän mukaan ortoreksia on "syömishäiriö, jonka taustalla on pakkomielteinen halu syödä mahdollisimman terveellisesti".
Täytyy sanoa että oikeasti suututtaa se helppous, jolla ihmiset lätkivät toisille tuollaisia diagnooseja. Lehdistä, tv:stä ja blogeista tursuavat tarinat fitness-harrastuksellaan terveytensä hajottaneista nuorista naisista ja miehistä on mitä ilmeisimmin virittänyt joidenkin ihmisten vastaanottimen moodiin, joka herkästi näkee kaiken hyvinvoinnin kohentamiseen liittyvän toiminnan sairaana, etenkin kun toimijana on valmiiksi terve ihminen. Myös tavanomaista intensiivisempi kiinnostus ravintoa kohtaan on ilmeisesti oire ortoreksiasta tämän ihmisjoukon näkökulmasta.
Haluan herätellä näin ajattelevia ihmisiä vähän ravistelemaan asenteitaan. On surullista kyllä totta, että joillekin yksilöille ultimaattisen terveellisten elämäntapojen tavoittelu menee häiriintyneen puolelle ja valtaa pakkomielteisesti koko elämän. Ja moni nuori todella on pilannut terveytensä tässä tavoittelussa. Mutta että tällainen tulkinta tehdään pelkästään niillä spekseillä, että valmiiksi hoikka tai normaalipainoinen ihminen haluaa kehittyä liikuntaharrastuksessaan tai on keskivertoa kiinnostuneempi ruoasta ja ravinnon vaikutuksista, se on oikeasti hullua ja vahvistaa mielestäni sen mitä ylempänä kirjoitin: hyvinvointiprojektit ja syömisten tarkkailu nähdään perusteltuna ja "oikeutettuna" vain ylipainoisille ja sairaille. Meidän hoikkien ja perusterveiden pitäisi jotenkin olla selittelemässä ja noloilemassa omia kuntotavoitteitamme? Ei hyvänen aika, mitä se sellainen on!
Minä olen eittämättä poikkeuksellisen kiinnostunut ravinnosta ja aivan varmasti kiinnitän ruokajuttuihin enemmän huomiota kuin perusmenijä. Mutta tekeekö se minusta häiriintyneen? Minusta häiriön määritelmään kuuluu suoritukseen tai suorituksessa epäonnistumiseen liittyvä ahdistuminen, ja tällaista ahdistusta en tunnista omasta elämästäni.
Jotakuta kenties ahdistaa pelkkä ajatus tietyn ruoka-aineryhmän välttelystä, mutta tällöin ahdistus on kyseisen henkilön päässä, ei minun ;) Eikä se, että joku valitsee karkkipussin sijaan parsakaalin kun parsakaali maistuu paremmin, tee kenestäkään sairasta tai ole merkki syömishäiriöstä. Samoin kuin karkkipussilla herkuttelijat saavat herkutella ilman syyllistyksiä. Sallitaan jokaiselle omat nautintonsa ja ymmärretään, että se nautinto voi poiketa täysin omasta.
. . .
Ja nyt sitten vihdoin päivän asiaan eli FitFarmin ruokavalioon ja sen syvempään analysointiin. :)
On tarpeen vielä korostaa, valmentajani toiveesta, että ei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa "FitFarm-ruokavaliota", vaan jokainen yrityksen valmentaja suunnittelee ruokavaliot omalla tavallaan ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen mukaan. Kuitenkin voidaan sanoa, että FitFarm-ruokavalioilla on se yhteinen piirre, että niissä korostuu tarkka makroravintoaineiden jako, rytmi, aikataulutus ja ravinnon näkeminen ensisijaisesti polttoaineena, ei nautinnon ja ilon lähteenä. Suhde ravintoon on kaiken kaikkiaan hyvin tunteeton.
Yllätyin siitä, että kaikille asiakkaille jaetaan tilanteeseen katsomatta sama ruokavalion yleisohjeistus, jossa mm. kastikkeiden käyttö kielletään ja sanotaan, etteivät "kastikkeet, marinadit ym. kuulu kenenkään ruokavalioon". Tämä kertoo olennaista yrityksen ruokafilosofiasta. Toimii takuuvarmasti monilla ja etenkin painonhallitsija-asiakkaat saavat nopeasti tuloksia, mutta kestäväksi ruokailutavaksi tämä ei sovi niille joille myös ravinnon sosiaalinen ja nautinnollinen merkitys on tärkeä.
Ruoasta ja ruokavalion toimivuudesta
Kuten päätösraportissa tuli todettua, FitFarm-ruokavalio laihdutti minua eli oli selkokielellä sanottuna vähempikalorinen kuin oma normaali ruokavalioni. Aiempaa alempi energian saanti ei ollut valmennuksessa tavoitteena, vaan ilmeni itsestään tulosten muodossa. Valmentajat eivät tietenkään ole selvänäkijöitä eivätkä voi tietää, miten kunkin asiakkaan yksilöllinen aineenvaihdunta toimii, eikä minunkaan valmentajani tarkoituksellisesti muokannut minulle lähtötasoa niukempienergistä ruokavaliota. FitFarmilla laadittujen ruokavalioiden kaloritaso pohjautuu yleisesti käytettyihin ja tunnustettuihin aineenvaihduntakaavoihin, minun tapauksessani Harris Benedictin. Sen mukaan energiataso vastasi kulutusta.
En ole koskaan aikaisemmin laskenut kaloreita tai muutenkaan seurannut syömäni ruoan energiapitoisuutta, joten kokeilu opetti minulle aivan valtavasti ravinnon kaloreista. Opin paljon myös proteiineista, en ole aiemmin tiedostanut miten suuria eroja eri proteiinin lähteiden proteiinipitoisuudessa on.
Tässä oman ja FitFarm-ruokavalion erot pähkinänkuoressa:
Kokeiluruokavalio erosi normaalista ruokavaliostani lisättyjen hiilihydraattien lisäksi myös rytmillisesti, niin että normaalin kolmen aterian sijaan söin päivässä neljä tai viisi ateriaa (kun palautusjuomankin laskee ateriaksi). Loppujen lopuksi rytmi oli käytännössä vaikeampi asia toteuttaa ja omaksua kuin hiilihydraatin lisääminen.
Tavallaan kaikki tämä, niin kalorit kuin makroravintoarvotkin, ovat kokonaisuuden kannalta triviaalia ja tarpeetontakin tietoa, mutta kaltaiselleni numeronisselle kuitenkin kiehtovaa "nice to know" -osaston informaatiota. Nyt tiedän esimerkiksi, että tonnikalassa ja kypsytetyssä juustossa on eniten proteiinia kaikista proteiinin lähteistä, enemmän kuin punaisessa lihassa, jonka olin jostain syystä aina kuvitellut olevan se kaikkein valkuaisainepitoisin ravintoaine. Katkaravut ja tofu ovat proteiinimääriltään häntäpäässä minun käyttämissäni lähteissä, palkokasveissa määrä on jo lähes merkityksetön. Esim. kypsennettyjä kikherneitä pitäisi syödä puoli kiloa että saisi saman määrän proteiinia kuin purkillisesta tonnikalaa.
Aamiainen
Ehkä kiinnostavin ja jopa hätkähdyttävin havainto liittyi aamiaiseen. Aamiaistani muokattiin valmennuksen aikana suuremmaksi pariinkin otteeseen, mutta vielä 500 kalorin vahvuisenakin se jätti minut selvästi vajaakylläiseksi ja nälkä kurni jo parin tunnin kuluttua. Palatessani Prahan matkan aikana normaaliin aamiaiseeni tajusin, että luontaisesti kylläisyyteen saakka syömäni aamupala on energiamäärältään jopa tuplasti FitFarm-aamiaisen kokoinen. Ei siis ihmekään, että nälkä pysyy normiaamupalallani poissa pitkälle iltapäivään saakka. :)
Sekin on ollut häkellyttävää tajuta, että kananmunista, parista juustosiivusta ja soijajogurtista koostuva aamiainen voi helposti olla kaloripitoisempi kuin lounaaksi syöty valtava lautasellinen lohisalaattia fetalla. Keholleni näyttää sopivan luonnollisimmin vahva kaloripainotus nimenomaan aamuun, myöhemmin päivällä nälkä lähtee vähäenergisemmilläkin eväillä. :)
Mitä hyvää FitFarmin ruokavaliossa oli? Mitä opin ruokavaliosta?
Ei käy kiistäminen, että treenin ympärille sijoitetut ateriat ja tietysti hiilihydraattilisä toivat lisätehoa treeniin ja paransivat tuloksia. Vaikka oma tapani syödä vain kolme ateriaa päivässä kuinka tuntuu itsestä luonnollisemmalta ja mieleisemmältä, se ei ole paras pohja liikuntaharrastuksen näkökulmasta.
Ennen valmennusta kävin treenaamassa aamiaisen ja lounaan välillä siten, että aamiaisesta oli ehtinyt kulua kolme tai neljäkin tuntia salille mennessä. Nyt ymmärrän, että noin pitkä aika edellisestä ateriasta on aika köykäinen pohja treenille ja käytännössä olen siis aina käynyt salilla vajailla energioilla. Ja tietysti minimaalisilla lihasten glykogeenivarastoilla.
Pyrin jatkossa siihen, että en anna ateriavälien venyä treenipäivinä yhtä pitkiksi kuin "normipäivinä" ja tietysti lisään treenin ympärille hiilihydraattilisukkeet. Käytännössä tämä vaatii aina vähän skarppausta, sillä tiheämpi ateriointi on itselle kuitenkin epäluonnollista ja keho pyrkii koko ajan takaisin vanhaan rytmiin.
Opin ruokavaliokokeilun aikana myös muutaman uuden tavan tuunata soijajogurttia, ja nämä tulevat ehdottomasti jäämään pysyvään käyttöön :) (Näistäkin varmaan tulee oma postaus :D ^_^)
Samoin palautusjuoma salitreenin jälkeen jää ehdottomasti käyttöön. Palkkarista ja sen tarpeellisuudesta on monia mielipiteitä enkä itse ennen koskaan juonut palautusjuomaa treenin jälkeen. Sen sijaan söin puolikkaan proteiinipatukan jos energiatasot tuntuivat selvästi alhaisilta.
Peruskuntoilijalle ei varmastikaan ole valtavan suurta merkitystä juoko treenin jälkeen heraprotskua vai ei, mutta valmennusjakson aikana kuulin ja luin sen verran paljon tietoa heraproteiinin eduista harjoituksesta palautumisessa, että vakuutuin siitä että juoma on patukkaa parempi valinta. Ellei sitten seuraavaan ateriaan ole pitkäkin aika jolloin patukka on järkevämpi = pitää pidempään nälän loitolla.
Mites hiilarit, tuliko mitään ikäviä lievevaikutuksia?
Ei, ei tullut :)
Ne ruisleipä- ja välipalakeksihimot joiden niin pelkäsin tekevän comebackin ruokavalioon palautetun viljan myötä eivät todellakaan palanneet. Puhumattakaan makeanhimosta, mutta makeaa en tosin valmennuksen aikana syönytkään hedelmiä ja marjoja lukuunottamatta. Jälkkärit eivät kuulu FitFarm-ruokavalioon. Makean mieliteot ovat yhtä kaukaisia kuin ajatus siitä, että jonain päivänä oppisin uimaan ^_^
Pelkoni hiilarihimojen palaamisesta ovat siis olleet kerrassaan, jos nyt eivät täysin perusteettomia vilja-addiktiotaustani tuntien, niin ainakin turhia. Ja nyt ne osoitettiin romukoppaan kuuluviksi. :) Olen tästä valtavan iloinen.
Hyvien, hitaiden hiilihydraattien lisäämisellä lautaselle ei loppujen lopuksi ole kannaltani mitään muuta ikäväksi tulkittavaa vaikutusta kuin se, että hiilarilisä tietenkin vie tilaa joltain muulta joka maistuisi minusta paremmalta, eli käytännössä kasviksilta.
Makuni ja mieltymykseni ovat viiden vuoden aikana muuttuneet niin totaalisesti, että vilja tai muutkaan hiilarilisät eivät enää ole erityistä herkkua - poikkeuksena KAURAPUURO <3 <3
Kasviksiin verrattuna ohrat, kvinoat, tattarit sun muut ovat auttamatta tylsän makuisia ja tuntuvat maun kannalta lautasella turhilta. Jatkan niiden syömistä treenipäivinä mutta hyvällä mielellä tiedostaen, että ne eivät vie kasvisten paikkaa eivätkä ne herättele takaisin entistä Sannia.
Paluu entiseen "elän pastalla-ja-voileivillä" -ruokailumalliin on silkka naurettava utopia. Se jos mikä oli tämän ruokavaliokokeilun tärkein opetus itselleni. :)
...ja itse asiassa kaikille muillekin ihotyypeille, etten sanoisi :) Paitsi tuoksuherkälle tai -allergiselle, putsari on nimittäin voimakkaasti hajustettu.
Tuote on vilahtanut blogissa jo kerran aiemminkin mutta siitä on yli neljä vuotta, enkä vielä tuolloin ollut ostanut sitä omaan käyttöön vaan testannut näytteen verran kaverilta. Ihastuin jo tuolloin, mutta vasta tänä keväänä tuli vihdoin tilattua oma pullo. :)
Kyseessä on Nubian Heritagen African Black Soap Body Wash.
Kyllä, body wash. Mutta tuotetta voi vallan mainiosti käyttää myös kasvoilla, pakkaustekstissäkin lukee "from head to toe". Kuten tunnettua, kasvoputsareissa, shampoissa ja suihkugeeleissä käytetään samoja puhdistavia ainesosia, eli yksi tuote voi periaatteessa sopia kaikkien kehon alueiden puhdistamiseen. Puhdistavien aineiden laatu ja pitoisuus sekä seoksen muu koostumus vaikuttavat siihen, miten hyvin tuote sopii esim. sekä iholle että hiuksiin. Nubian Heritagen suihkugeelin kohdalla koostumus on mitä ihanteellisin myös kasvoille!
Alunperin African Black Soap Body Washia minulle suositteli kaverini Ellen, jota haastattelin muinoin Karkkipäivän ensimmäiseen iHerb-juttuun. Ellenillä on epäpuhtauksiin taipuvainen sekaiho ja näppyjä tulee herkästi myös dekoltee-alueelle (tai tämä oli ainakin tilanne Nubian Heritage -suosituksen aikoihin). Black Soap -putsari oli kuulema rauhoittanut huomattavasti etenkin dekoltee-alueen näppyjä. Ja ihan ilman mitään ihon kuntoa parantaviakin vaikutuksia: tuote vain on aivan ihanan tuntuinen iholla..!
Minulla ei ole epäpuhtauksiin taipuva iho, mutta tuote sopii minullekin ja rakastan sitä! Sen pesuteho on tarpeeksi hellävarainen ja koostumus kosteuttava sopiakseen pintakuivallekin iholle. Geelin sisältämän sheavoin tuoma kermaisuus tuntuu iholla hoitavalta eikä iho jää huuhtelun jäljiltä narisevan puhtaaksi. Puhtaaksi, kyllä, mutta ilman supertehokkaiden tensidien jättämää natisevaa pintaa, joka on merkki siitä että puhdistusaine on vienyt ihon pinnalta vähän turhankin paljon ihon omia rasvoja. Toisille tällaiset superpesevät putsarit sopivat ja iho kestää niiden kuivattavuuden, mutta toisten iho tykkää hellemmästä meiningistä, kuten luonnonkosmetiikan kaikkein miedoimmista sokeri- ja aminohappopohjaisista tensideistä.
Itse tykkään eniten ns. välimuotoratkaisusta pesevyyden suhteen, ja African Black Soap Body Wash tarjoaa juuri sellaisen: se on pesevämpi kuin useimmat luonnonkosmetiikan putsarit mutta hellempi kuin stydit saippuapohjaiset vaahtoputsarit tai monet epäpuhtaan ihon geeliputsarit. (Ainakin oma ihoni vetää niillä aivan narisevaksi ja on kireä kuin pingotettu kanvas ennenkuin saa helpotuksen kosteusvoiteella.) Emulsioputsarit ovat tietenkin se kaikkein hellävaraisin ja samalla tehokas putsarimuoto, mutta kun on meitä, jotka haluaa sitä VAAHTOA! :D Ja just meille tuotteet kuten African Black Soap Body Wash ovat onnen omiaan.
Tiedätte millainen putsarihifistelijä mä olen. Aina löytyy jotain huomautettavaa, tämän kaverin kohdalla se on ainoastaan tuoksun voimakkuus. Kokonaisuudessaan African Black Soap on kirkkaasti ihanimman tuntuisia putsareita mitä olen koskaan käyttänyt, uskallan valikoida näin voimakkaat sanat :) Geeli ei ole niljaista niinkuin niin monet geeliputsarit tuppaavat etenkin huuhteluvaiheessa olemaan, sen vaahto on kermaisen liukuvaa ja vaahdonmuodostus juuri sopivaa, kohtuullista medium-tasoa.
Joko luitte tarpeeksi hehkutusta? :D No vielä meinasin latoa faktaa pöytään ^_^
African Black Soap Body Wash:
En tiedä saako Nubian Heritagea vieläkään Suomesta, käsittääkseni ei, mutta tuotteita voi tilata iHerbistä. Eikä vie vararikkoon. :) 384 ml pullo maksaa alle 10 dollaria, halvimmilla postikuluilla $13,96 eli 12,40€.
Uusi asiakas saa katettua postikulut iHerbin ensitilauskoodilla jolla saa tilauksesta 5 dollaria alennusta. Minun koodini on NIJ031, mutta koska en halua että joku kuvittelee mun vinkkailevan hyvistä iHerb-tärpeistä vain että saan itse bonuksia, neuvon, että noita koodeja löytää netistä pilvin pimein kun hakee esim. "iHerb coupon code". :) Ei siis tarvitse käyttää juuri mun koodia. Jokainen iHerbin asiakas saa tuollaisen koodin ensitilauksen yhteydessä, ja sitä voi sitten halutessaan jakaa ystäville ja tutuille.
Halvimmillaan Nubian Heritage -ihanuuden saa kahdeksalla eurolla (jos on ensitilaaja), ei ole paljon melkein 400 millin kokoisesta pullosta. :) Suosittelen tutustumaan :)
Jos tuntuu liian tuoksuvalta kasvoilla käytettäväksi niin saapahan ainakin ihanan pehmeästi vaahtoavan, antimikrobisen suihkugeelin ^_^ Jos vielä tykkää santelipuun tuoksusta niin et voi hävitä :D
Vinkki: Lumenen silmämeikinpoistoainepullot ovat kokonsa ja annostelijansa puolesta ihan parhaita geelimäisten tuotteiden pakkauksia. Olen säästänyt kaikki tyhjät Lumenen pullot ja täytän niihin suosikkituotteitani joiden oma pullo on liian iso tai kömpelö matkakäyttään. Kuten Nubian Heritagen.
*
Olen tosi iloinen että sain African Black Soap-vinkin aikoinaan Elleniltä, ja nyt jaan sen ansaitsemallaan "paatoksella" eteenpäin teille! ^_^
