Jälleen aihe, josta on tehnyt mieli kirjoittaa pidempään.
Kuluttaminen, ja millainen kuluttaja minä olen. (Jep, bloggaajat ovat egosentrisiä ja puhuvat suurimman osan ajasta itsestään ja omista kokemuksistaan 😛 Sitähän bloggaus kai on..?)
Tiedostan, että olen aina ollut rahan suhteen tunneihminen. No, enköhän ole melkein kaiken muunkin.... Joka tapauksessa, suhdettani rahaan voi ehkä kutsua myös naiiviksi. En ole koskaan ollut orientoitunut säästämiseen tai sijoittamiseen, enkä ole koskaan osannut nähdä rahaa omaisuutena. Se on ollut minulle väline tehdä kivoja asioita.
Asenne liittyy varmasti olennaisesti myös siihen, etten ole "5-year-plan"-ihmisiä, vaan elän tässä hetkessä. Suunnitelmani liittyvät aina välittömään lähitulevaisuuteen ja pidemmälle ajattelu melkein ahdistaa.
Haluan keskittyä käsillä olevaan hetkeen ja siihen mikä tekee minut onnelliseksi nyt, kun elän, kävelen, näen, kuulen ja maistan. Ymmärrättekö mitä tarkoitan..?
En sano, että olen sellainen synkkä ja pessimistinen ihminen, joka pelkää jäävänsä auton alle hetkenä minä hyvänsä ja elää siksi jokaista päiväänsä kuin viimeistä, siitä ei ole kyse. Ei ole kyse pelosta. Olen vain äärettömän vahvasti tunteiden ohjaama ihminen. Mitä voin tehdä tunteakseni itseni onnelliseksi ja hyväksi juuri nyt?
Toki hyvinvointiini liittyy myös pidempiaikaista satsausta, kuten liikunnan harrastus sekä kuormittavien asioiden harkittua purkamista, nämä ovat asioita joita kyllä toteutan ihan suunnitelmallisesti. Mutta näihin ei liity raha, ainakaan merkittävästi. Liikuntaa voi harrastaa tuloksellisesti kotonakin ja ulkoilmassa ilman mitään saleja, kuten tuli huomattua erityisesti "koronteenin" aikana. :)
Nyt oli ajatuksena puhua kuluttamistyylistäni kuluttajana.
Käytän rahaa ennen kaikkea elämyksiin ja epämaterialistisiin asioihin. Nuoremmassa iässä oli toisin - minulla on surullisenkuuluisa menneisyys mm. postimyyntiriippuvaisena.... 😔 Päästyäni tästä vaiheesta eroon, menin materian suhteen melkein toiseen ääripäähän, ja joku voi olla sitä mieltä, että minun jopa voisi olla hyvä välillä ostaa uusia vaatteita sen sijaan että hengailen vuosia vanhoissa H&M:n trikoissa.
Ainoastaan kosmetiikka on säilynyt sellaisena materialistisena asiana, johon edelleen laitan (jopa mielelläni) rahaa.
Hyvä esimerkki täysin älyvapaasta, tunnepohjaisesta kuluttamiseni kohteesta on Ahvenanmaan vuokra-asuntoni. Jep, minulla on siellä vuokra-asunto, ei omaa asuntoa. (Olen kyllä tarjoutunut ostamaan asunnon sen omistajilta mutta eivät halua myydä.... ja mä kun olen kiintynyt juuri siihen asuntoon.)
Talvikylpy Maarianhaminassa
Olen kuluttanut vuosikausia rahaa siihen, että minulla on mahdollisuus koska tahansa mennä Ahvenanmaalle kotiin, ja nauttia minulle rakkaan paikan tuomasta ilosta, onnesta ja rauhan tunteesta. (Mikään paikka ei rauhoita minua niinkuin Ahvenanmaa.) Omaan kotiin meneminen on ihan eri asia kuin hotelliin tai kaverin luo meneminen.
Kun vihdoin viime vuonna aloitin säästämään, ensimmäistä kertaa elämässäni, pankin rahastoneuvoja melkein parkaisi kuullessaan mihin olin valuttanut vuokrasumman verran rahaa kuukaudessa viimeiset kymmenen vuotta... ("En sano mitään mutta vähän koskee..!", mies sanoi - ihan oikeasti :D).
Mä ajattelen, että tätä on ihan turha enää surra - tai surra ollenkaan. Mulla on mennyt Ahvenanmaahan ihan tosi paljon rahaa, kyllä, mutta Ahvenanmaa on myös tehnyt minut valtavan onnelliseksi. Sellaisia asioita ei voi mitata rahassa.
Nyt olen järkevöitynyt jonkin verran, ja Maarianhaminan asunnossani asuu nykyään alivuokralainen. Saan edelleen pitää saaristokotini ja mahdollisuuden vielä palata juuri siihen rakkaaseen asuntoon, mutta minulla ei mene siihen enää kuluja.
Niinpä saatoin jopa aloittaa säästämisen :)
Tällä hetkellä teen kahta työtä ja taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä. Se antaisi mahdollisuuden enempään säästämiseen ja kunnon omaisuuden hankintaan. Asunto, auto, mökki... kannattaisiko jotain jo omistaa 40+ -vuotiaana..? Ehkä kannattaisi.
(Mitä mieltä te olette? Kannattaako ihmisellä olla materialistista omaisuutta..?)
Olen kuitenkin toistaiseksi valinnut toisin, ja kulutan edelleen elämyksiin - ja kasvavassa määrin myös palveluihin.
Matkailu on aina ollut minulle ykköskohde johon laittaa rahaa, näin on ollut alaikäisestä saakka (!) - säästin 15-vuotiaana kuukausirahana saamani lapsilisän ulkomaanmatkoihin. Ensimmäisen oman ulkomaanmatkan tein 17-vuotiaana (Kreikkaan...! Tosin rahat loppui kesken ja äidin piti lähettää lisää... 😆)
Sittemmin matkailun rinnalle on noussut ruoka (ja täytyy myöntää, myös hyvä viini - tästä vilpittömät kiitokset eksälleni Mr Karkkipäivälle!).
Joitain vuosia sitten määrittelin taloudellisen vapauden tilan olevan minulle se, jos/kun pystyisin hintoja katsomatta menemään mihin tahansa ravintolaan ja tilaamaan ihan mitä tahansa ruokaa ja juomaa.
Ihan sitä tilannetta en ole saavuttanut (ehheh), mutta ruoan ja juoman osuus kulutuksestani on tätä nykyä varmasti suurempi kuin koskaan. Sijoitan todella mielelläni hyviin ravintoloihin, ja haaveenani on tehdä jonain päivänä viinille ja ruoalle omistettu matka Saksan viinilaaksoihin tai Ranskaan.
PALVELUT
Ne ovat toinen asia, joista maksan mielelläni. Käyn säännöllisesti kampaajalla, kynsihuollossa, kosmetologilla ja nykyään myös kulmakarvojen laminoinnissa.
Nämä ovat asioita, joihin minulla on ennen ollut erilainen suhtautuminen, ja olen esimerkiksi halunnut säästää kampaajan kuluissa niin usein kuin mahdollista. (Lue: kävin kampaajalla vain "pakon" edessä.) Värjäsin hiukseni itse ja kosmetologin hoidoissa en käynyt juuri koskaan, en edes vuosittain.
Totta kai taloudellinen tilannekin on vaikuttanut. Ja, ihan kieltämättä; kyllähän Maarianhaminan vuokran vapautuminen muuhun käyttöön on tuonut mahdollisuuden maksaa asioista, joista ennen ei yhtä herkästi halunnut maksaa.
Olen viime vuosien aikana tutustunut moniin yrittäjiin, toisiin läheisestikin, ja alkanut nähdä yrittäjyyden uusin silmin. Olenhan itsekin yrittäjä, vaikkakin myymäni palvelut ovat erilaisia kuin ne mitä itse käytän.
Juustomestari Annika valtakunnassaan <3
Arvostan käsityöammatit huikean korkealle, ja koen, että on jotain aivan fantastista, jos voi tienata elantonsa oman kätensä työllä.
Kun jollain on lahjakkuus, intohimo ja rautainen ammattitaito johonkin asiaan, on mahtavaa, että me muut saamme hyötyä siitä lahjasta. Nykyään haluan hyötyä siitä entistä enemmän.
Kampaajat, leipurit, kosmetologit, personal trainerit, kokit... käytän ilolla heidän palvelujaan, vaikka osaan leipoa, tehdä kasvohoidon ja lakata kynnet kotonakin.
Nautin toisen ammattitaidosta ja haluan tukea yrittäjiä ja yrittäjyyttä. Kynsihuollossa käyminen on yhtä lailla pientä arjen hemmottelua kuin upean kynsiteknikkoni Maaritin työn tukemista.
Syksyllä 2019 kulutin tamperelaiseen ruokaosaamiseen Tamperrada-festivaaleilla - ei lainkaan ikävä sijoitus
Samalla osallistun Suomen talouden elävänä pitämiseen ja työpaikkojen luomiseen.
Ihan suoraan sanottuna mieluummin laitan rahan kiertämään palveluihin kuin säästän sitä tililläni. Jokainen on varmaan jo kuullut, että jos jokainen meistä käyttäisi vain kympinkin enemmän kuussa suomalaisiin tuotteisiin tai palveluihin, se loisi vuositasolla 10 000 uutta työpaikkaa.
Olen itse intohimoinen valokuvaaja ja kirjoittaja. Jos joku nauttii kirjoituksistani, se on aivan ihanaa. Yhtä ihanaa minusta on mennä kampaajalleni Saaralle, kuunnella hänen kuulumisiaan, saada kauniisti ja tasaisesti värjätyt hiukset ja intoilla kauneusalan ihmisille yhteisistä ilon aiheista. :)
Olen myös alkanut käyttää taksia. (Ja pk-seudulla Uberia, voi kun se saataisiin Tampereellekin...) Tämä on palvelu, jonka käyttöä olen "entisessä elämässäni" välttänyt viimeiseen asti. Taksi on Suomessa kallis, enkä ole kokenut saavani siitä hintaa vastaavaa hyötyä. Mieluummin olen mennyt julkisilla vaikka se olisi vaivalloisempaa ja hitaampaa.
Koettuani uupumuksen ja loppuunpalamisen arvostan nyt osittain eri asioita elämässä - tai sanotaan uusia asioita. Tunnistan paremmin mistä kuormitun ja mitä minun on hyvä välttää, että vältän liiallisen stressin.
Yksi asia mitä yritän välttää parhaani mukaan, ja mikä samalla on myös mahdotonta koska sitä vain tulee elämässä, on kiire. (Joo, tämä pohjustus on johtamassa taksin käyttöön...! 😊)
Kiire on minulle pahimpia stressin laukaisijoita, ja pyrin järjestelemään asiat arjessa niin, että voin minimoida kiireen. Olen tekemisessäni hidas ihminen, minkä olen hyväksynyt, enkä enää yritäkään suoriutua nopeasti. Hidas tempo sopii minulle ja rauhoittaa minua - onhan sisäinen temponi jo maksimilukemilla..! En tarvitse ulkoiseen tekemiseen ja olemiseen enää lisää tehoa ja nopeutta.
Tässä taksi astuu kuvaan.
Olen usein myöhässä, ja viime hetken siivous ja pakkaaminen esimerkiksi ennen reissuun lähtöä tai pukeutuminen 4 minuuttia ennen kaveritreffejä on minulle (valitettavasti) hyvin tyypillistä. Tämä on aiheuttanut minulle valtavaa stressiä ja ahdistusta, enkä vain saa itsestäni sen tehokkaampaa lähtijää.
Niinpä taksista on tullut hintansa arvoinen. Pirssi säästää minulle arvokkaita minuutteja, ja voin rentoutua paremmin ennen lähtöä. 👍
Mieluummin saavun esimerkiksi junalle pusero kuivana ja pulssi tasaisena, kuin naama punaisena ja hiestä valuen.
Ensi viikolla olen menossa kulmien laminointiin, jalkahoitoon, fiksaamaan kynnet ja värjäyttämään (vihdoin!) tyvikasvuni.
Se ilahduttaa minua. ❤️
Mihin sinä kulutat mieluiten rahaa?
66 comments on “Ajatuksia kuluttamisesta - mihin laitan rahaa?”
Mää en saa varattua aikaa edes hammaslääkäriin, saati kampaajalle tai kosmetologille. En vaan jaksa, minusta se on hirvittävän vaivanloista, kun voisi vaan kävellä sisään otsatukan lyhennykseen tai kulmakarvojen muotoiluun. Kävin kyllä ottamassa pari rustolävistystä kun pääsi heti =D
Tykkään tavarasta ja olen keräilijä, onneksi pienemmässä mittakaavassa kuin nuorempana.
😆 Nojoo, toisaalta ymmärrän kyllä "vaivalloisuuden", mullekin sopisi kaikkein parhaiten jos kaikkiin palveluihin voisi vain kävellä drop-in-tyyppisesti...
Mä tunnun päässeen mun keräilystä, hämmästyttävää kyllä... Jo hankitusta tavarasta luopuminen on edelleen vaikeaa, mutta enää ei tee yhtään mieli ostaa uutta "keräiltävän" tyyppistä. Nnohhh, nyt kun mietin, tulihan tässä kesän aikana ostettua yksi täysin tarpeeton pöllökeramiikkaesine Inkoon putiikista... :P Pöllöjä on edelleen hitusen vaikea vastustaa. Onneksi nuo keramiikkaesineet on niin pieniä etteivät vie paljon tilaa..!
Itse olen aina ajatellut, että pieni pahan päivän varapuskuri on hyvä olla, mutta muuten käytän kaiken tähän ja nyt, elämiseen ja elämästä nauttimiseen.
Mitään ei saa mukaansa täältä aikanaan, kun lähtee, joten miksi ei elämästä nauttisi sen mitä voi, sen aikaa kun täällä on. Tuntuisi hullulta olla tekemättä jotain, mitä haluaisi, jotta tilillä olisi enemmän rahaa, kun välttämättä ei näe edes huomista.
Toki itsellä ei ole lapsia, joten ei tarvitse ajatella mitään perintöasioita tai toisten elättämistä.
Näin juuri ajattelen. Jos olisi lapsia, asenne olisi varmasti eri.
"Pahan päivän vara" olisi totta kai hyvä itse kullekin, koska "you never know". Sitten kun se "you never know" sattuu, voi jäädä vain hölmistyneenä miettimään, miksi ei varautunut. No, mä sain sen läksyn vasta 4-kymppisenä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Itse olen turhankin materialistinen, tai ainakin siihen kuluu liikaa rahaa. Yritän nyt pyrkiä siitä pois, ja saada säästettyä rahaa. Palveluista tykkään itsekin, viime aikoina on tullut käytettyä rahaa lähinnä hierontaan (aina jumissa). Parin viikon päästä pääsen vihdoin kampaajalle, edellisestä kerrasta onkin yli vuosi. Pitkien hiusten leikkaus ja värjäys on niin kallista, että olen pihistellyt. Tosin olen ajatellut, että voisin tehdä sitä useammin, jos saisi talouden parempaan tasapainoon. Kosmetologilla en ole käynyt koskaan :D. Kiinnostaisi kyllä.
Hieronta on muuten yksi parhaita sijoituskohteita hyvinvointiin 🙏🏻 Mä olen kanssa saanut pariin otteeseen elämässä pahat ja pitkittyneet kivut ja jumit paranemaan hieronnalla. (Jos pitäisi valita hieronnan ja kampaajan välillä ja vain toiseen olisi varaa, kyllä se olisi hieronta 🙏🏻)
Suhteeni kiinteään omaisuuteen on vähän sellainen että koen sen rasitteeksi. Minun on vaikea käsittää että asioita hankitaan lainalla (auto, asunto, vene jnejne.) Siinä on toki kaksi puolta. Joskus se hankinta on sitten pois maksettu ja oma mutta samalla se sitoo työpaikkaan. Mitä jos inhoaakin työtään ja siinä on pakko jatkaa jotta lainat saa pois tai otettua lisää. Se on oma kauhukuvani. Vuokralla asuminen tuo tavallaan vapautta jos ei pidäkään ympäristöstä/asunnossa on jokin vika tms. tai elämäntilanne muuttuu niin muutos on käytännössä helpompi. Kulutan mieluiten rahaa ruokaan ja cd-levyihin. Keikkalippuihin.
Samoja olen miettinyt. Mä olen aina halunnut säilyttää elämässä vapauden tunteen. Se on ollut äärimmäisen tärkeää.
Eräs tuttavani hankki asunnon työttömänä ollessaan, on tehnyt pätkätöitä ja on nyt pidemmällä saikulla, ja maksaa koko ajan omistusasuntoaan pois, vaikka tulot ovat pienet. Ei hän toki asu pääkaupunkiseudulla tms, mutta ei se asunnon omistaminen ole mahdotonta, vaikka työtilanne vaihtelisi. 😊
Mä olen jotenkin käsittänyt että pankki ei anna lainaa jos ei ole vakitöissä :o Aikanaan otin lainaa pankista muuttokustannuksiin ja takuuvuokraan niin syynäsivät todella tarkkaan kaikki raha-asiat. Kyse oli kumminkin tosi pienestä summasta verrokkina asuntolainaan.
Asp-tili mahdollistaa omistusasunnon myös pienempituloisille :) Siinä siis säästetään joku tietty summa ensin itse ja sitten saa loppusummaan (maksimi määrä lainalle määräytyy asunnon sijainnin mukaan) lainan. Lisäksi siitä säästämisestä maksetaan vielä lisäkorkoja max viiden vuoden säästöjen ajalta, kunhan olet muuten onnistunut säästämään tiettyjen ehtojen mukaisesti tuona aikana.
Olipa mielenkiintoinen postaus, kiitos tästä. :) Olen tavallaan hyvin samantyyppinen rahankäyttäjä kuin sinä, mutta hieman eri kantilta. En oikeastaan osaa säästää järjestelmällisesti. Olen naiivi ja malttamaton. En osaa laittaa rahaa sivuun, ja elää niukasti nyt, jotta minulla olisi hieman enemmän eläkeiässä. Jos minulla on mahdollisuus johonkin nyt, niin en vaan malta odottaa esimerkiksi vuotta saadakseni sen. Ihan kuin lapsi.
Sen verran järkeä minulla kuitenkin on (kai), että en elä velaksi. Itselläni menee eniten rahaa (jos asumiskustannuksia ja lapsiin menevää rahaa ei lasketa) vaatteisiin, matkailuun ja kosmetiikkaan. Pidän laadukkaista vaatteista ja materiaaleista. Minulla ei ole paljon vaatteita, mutta ne jotka omistan ovat laadukkaita ja arvokkaampia. Pidän vaatteita vuosia. Eli rahaa kuluu nimenomaan muutaman vaatteen hankintaan, ei siihen että ostaisin kasapäin kertakäyttövaatteita. Ahdistun ketjuvaateliikkeissä, sillä siellä on niin paljon vaatteita ja ihmiset ostavat kerralla niin suuria määriä. Samoin se ajatus ahdistaa, että ihmiset myyvät kirppareilla käyttämättömiä hutiostija tai ketjuliikkeet tuhoavat käyttämättömiä myymättä jääneitä vaatteita.
Ennen lapsia käytin enemmän rahaa matkusteluun, mutta nykyään vaikka sitä menee matkoihin suhteessa enemmän, niin on joutunut tinkimään laadusta. Noloa tunnustaa, mutta ennen lapsia saatoin satsata business-luokan lippuun koneessa, ihan vain miellyttävyyden vuoksi.
Ymmärrän täysin sen, että olet halunnut pitää kotisi Ahvenanmaalla. Itse asiassa on mielestäni outoa, että jonkun mielestä sinun olisi pitänyt luopua siitä ja laittaa rahat säästöön. Se on täysin sinun asiasi, mihin rahasi käytät, niin kauan kun siitä ei ole haittaa muille. Ja onnellisuus on lisäksi tosi hyvä syy käyttää rahaa. :)
Erona sinuun, korjaa jos olen tulkinnut väärin,on että en ole ikinä halunnut tehdä taulukkoja rahan käytöstä. En halua tietää mihin se menee. Tämä on naiivia, tiedän sen. Toisaalta, tulen tarvittaessa toimeen hyvinkin vähällä, eli jos olen käyttänyt kuun alussa rahaa johonkin ylimääräiseen, niin osaan kuroa raon umpeen. Ja jos käytän esimerkiksi luottokorttia, niin minulla on tarve maksaa summa heti takaisin luottokortille. En pidä siitä, että olen velkaa jollekin.
Samoin eräs piirre minussa on, että en pidä piheistä ihmisistä. Minun on vaikea olla heidän seurassaan. Enkä nyt puhu tarkoista tai säästeliäästi elävistä, vaan nimenomaan piheistä. Piheys on luonteenpiirre, joka ei liity henkilön varakkuuteen. On myös paljon varakkaita pihejä ihmisiä. Säästeliäästi eläminen, ekologinen ajattelu ja tarkkuus rahan suhteen ovat ihailtavia piirteitä, piheys ei.
Mä olen myös malttamaton - siksi en pysty säästämään esimerkiksi kaukomatkoihin...!:D Haluan matkustella mahdollisimman spontaanisti, ja Euroopan (lentolippujen) hintataso mahdollistaa sen. Kauan sitten teininä - ja nyt kun muistelen, niin itse asiassa vielä 25-vuotiaana (matalatuloisena) työssäkäyvänäkin, kykenin vielä suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen lomamatkasäästämiseen. (Mustan kuinka säästin Brasilian ja Kuuban matkoihin Ahvenanmaalla asuessani - ne olivat muuten minun ja Mr- Karkkipäivän ensimmäisiä yhteisiä ulkomaanmatkoja... <3)
Mä olen itse asiassa viime vuonna lopettanut viimeistenkin taulukkojeni pitämisen - jopa rahan. (Poislukien yrityksen kulut.) Se tuntuu tavallaan tylsältä, koska rakastin kulutuksen seuraamista, mutta uupumuksesta toipumiseen kuului monen asian karsiminen loputtomasta tekemisestäni. Kun lopetin kaikenlaisten taulukoiden pitämisen ja tilastoinnin, sekin vapautti henkistä kapasiteettia ja myötävaikutti levollistumiseen.
Velaksi en muuten elä minäkään. Käytän luottokorttia vain matkalippuihin ja ulkomaisten nettikauppojen tilauksiin, ja maksan laskut samantien pois. Olen ottanut eläessäni vain yhden lainan, pienen sellaisen - auto varten. (Ja kolaroin auton lunastuskuntoon vain pari kuukautta sen jälkeen kun olin maksanut lainan pois... 😔)
Tiedän ihmistyypin josta puhut. Minukin on vaikea ymmärtää heitä, ja joskus heidän asenteensa jopa kiukuttaa. (Mutta en tuo tätä esiin ääneen.)
Itsekin olen ollut jossain määrin pihi silloin kun olen ollut hyvin matalatuloinen, ja pyrkinyt säästämään ihan kaikessa elämystenkin kustannuksella. Mutta en sanoisi, että piheys kuitenkaan on ollut luonteenpiirteeni. Se on liittynyt tietyn tulotason elämänvaiheeseen sekä toisaalta myös hassuun minua motivoivaan "peli"-elämänasenteeseen, jolloin mahdollisimman suuret säästöt asiassa x tai y ovat tuoneet pelin voittaja-fiiliksen ja suurta tyydytystä. :)
Nyt kun minulla on jonkin verran ylimääräistä, käytän sitä suhteellisen hövelisti mihin mieli tekee (eli käytännössä ruokaan ja juomaan :D), myös ystäviin. Jos ystäviä voi ilahduttaa tarjoamalla lounaan tai juoman, miksi en tekisi sitä, jos minulla on varaa. Unelmani olisi joskus toteuttaa jotain sellaista kuin Ahvenanmaan perheeni isä täyttäessään 50, jolloin hän tarjosi ystävä- ja perhepiirille ikimuistoiset "kerran elämässä" -yllätysjuhlat joissa ei laskun loppusumma menoa himmannut (koko porukka lennätettiin Madeiralle...). No, minun työnkuvassani se on utopiaa, mutta saahan tällaisesta kulutuksesta edes haaveilla....
Ymmärrän sen täysin, että päättää tietoisesti pihistellä, jos tulot ovat hyvin pienet tai jos säästää johonkin. Mutta se ei tarkoita että olisi ns. pihi. :) Jo tuo ajatus (tai haave), että tarjoaisit ystäville matkan, kertoo että et voi olla luonteeltasi pihi. Pelkästään se ajatus aiheuttaisi pihille ihmiselle ahdistusta.
Mutta matka-ajatus on tosi ihana! Minustakin on tosi kivaa antaa esimerkiksi kivoja lahjoja läheisille.
Ymmärrän myös sen, että piheys voi kiukuttaa. Itselläni on samantyyppisiä tunteita välillä. Tosin nykyään yritän vain välttää sen tyyppisten ihmisten seuraa pidemmän aikaa kerrallaan. :)
Kiitos hyvästä postauksesta 😊
Rupesin ajattelemaan mihin kaikkeen rahani menevät: ruokaan, asumiseen, puhelin, sähkö, vesi.... tämmöseen kaikkeen. Olenko ostanut itselleni jotain esim vaatetta, kampaaja, hyvinvointia, elämyksiä.... hmm en ole. Pitäis varmaan yrittää säästää jostain. Pitäis varmaan ruveta opiskelemaan uutta ammattia josta voisi tienata paremmin.
Suhtaudun myös rahaan tunteella vaikka muuten teen päätökset järkeen pohjautuen.
Säästän kuitenkin laittamalla joka kuukausi 5% nettopalkasta säästötilille ja pidän veroprosentin isona että saan isot veronpalautukset.
Tuhlaan vaatteisiin ja matkoihin. Ostan myös kaikkea kivaa kotiin. Jos jotain haluan niin yleensä sen ostan.
Nautin siitä enemmän että voin ostaa asioita/esineitä mistä pidän kuin että pitäisin rahat tilillä.
Tosi mielenkiintoinen kirjoitus, mutta erityisesti halusin sanoa, että sun hiukset on superihanat tuossa lettikampauksessa 😍.
Kiitos ☺️☺️
Ennen käytin rahaa eniten matkusteluun, keikoilla käymiseen sekä autoihin, mutta nyt lasten myötä teen töitä enää vain sen verran, että pärjään rahallisesti suht. mukavasti ja saan jotain pientä säästöönkin esim. matkojen varalle. Mutta niin kauan kun lapset ovat pieniä, en tahdo tehdä täysiä työtunteja, koska haluan olla mahdollisimman paljon kotona pullantuoksuisena äitinä. Vaatteet ostan lähes aina käytettynä ja käytän niitä useita vuosia, lainaa meillä ei ole, sillä ostimme vuosia sitten vanhan talomme todella halvalla ja olemme itse remontoineet sitä vähän kerrallaan ja elämme yleisesti ottaen aika vaatimattomasti. Rahaa kuluu lähinnä elämiseen ja bensaan, satunnaisiin kahvila/ravintolahetkiin sekä satunnaiseen matkusteluun. Teemme paljon (melkein) ilmaisia juttuja, kuten eväsretkiä metsiin, lähiauleen kotieläintiloihin tutustumisiin yms. Olen samalla säästänyt sitä varten, että nyt kun kuopuksemme syntyy loppuvuodesta, niin voin olla kolme vuotta rennosti kotona ilman töitä ja saan kuukausittain jopa pienen summan säästöön. Olen tyytyväinen tilanteeseemme ja voi joskus olla hämmentävää tienata taas täysi palkka; mitäköhän kaikkea sillä rahalla oikein tulen tekemään? :D Todnäk matkustan heti :)
Kuulostaa ihanalta, että on oma koti, mutta ei lainaa eläkeikään saakka!
Teidän tilanne kuulostaa kyllä kaikin puolin hienolta.🙂 Ilmaiset elämykset ovat usein ihan yhtä hyviä kuin maksulliset, ainakin kaikki luontoon liittyvät 🤗 Minäkin harrastan paljon kotikaupunki"matkailua" ihan vain polkupyörän selässä eväät repussa :)
Toivottelen ihanaa aikaa kotona kun kuopuksenne syntyy..! ❤️
Kiitos paljon 🤗❤
Minä kulutan kaiken rahan hevosiini, joita on 6 kpl. Ei siinä ole yhtään mitään järkeä, mutta koska ne tekevät minut onnelliseksi, niin miksi miettiä järkeä!
Ymmärrän täysin! ❤️
Kiinnostava postaus! :)
Totesin olevani aika samanlainen rahankäyttäjä kuin Sinä, osin ainakin. Olemme aika "köyhiä" (me, koska elän mieheni kanssa samaa taloutta), mutta meillä ei ole monia tavallisia menoeriä eli saamme käyttää rahamme miten haluamme. Asumme vuokrakaksiossa, ei autoa, ei lapsia, ei mökkiä jne. Olen käynyt kampaajalla ehkä kolmesti ja kosmetologilla kerran eläessäni. Syömme halvasti, harvoin ulkona. Mutta MATKAT! Se alkoi ekasta "oikeasta" kesätyöpaikasta. Puskimme kaverini kanssa niska limassa siivoojina ja oli puhdasta onnea laittaa koko hankittu (silloin valtava) summa Italian matkaan! Siitä se alkoi... :)
Pienet ekstramenot harmittavat kovasti (niinkuin nyt hajonnut DVD-laite, jonka ostimme käytettynä ja maksoimme noin 30 euroa), mutta matkoihin laitetut rahat eivät YHTÄÄN! Ja siellä myös syödään ulkona, istutaan kahviloissa jne. Italia on muuttunut Kreikaksi. Juuri nyt ei ole matkaa varattuna...tavallisesti olisi :)
Niinkuin ystäväni sanoi: "Käärinliinoissa ei ole taskuja". Pieni puskurirahamme menee vanhuuden vaivoihin ja perintö, jos muutama euro jää (en usko!), ehkä Hesylle! :D
Heheh, tämä oli hyvä..! 😊
Voin kuvitella ekalla kesätyöpalkalla tehdyn ulkomaanmatkasi autuutta...! 😍
Hesystä puheenollen, itsekin voisin jättää perintöä jollekin hyväntekeväisyyskohteelle - jos jotain sattuisi säästössä olemaan kun siirryn tuonpuoleiseen. Jokin eläinkohde olisi minullakin lähinnä sydäntä. Nyt lahjoitan kuukausittain Suomen Eläinsuojelulle, ja sitäkin summaa voisi kyllä korottaa.
Olen aina ollut tarkka rahan käyttäjä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etten ostaisi "ylimääräisiä" asioita vaan sitä, että vertailen hintoja ja teen ostopäätökset järkeilemällä, mikä olisi mielestäni kannattavin hinta-laatu-suhteeltaan. Ostin asunnon yhdessä puolisoni kanssa, kun olin 25 vuotias ja se on ollut yksi parhaista ostopäätöksistä. En tunne mitään eroa siinä, maksanko vuokraa vai lainaa, sillä saman verran rahaa häviäisi tililtäni kuitenkin joka kuukausi asumiseen. Erona on vain se, että 16 vuoden päästä omistamme tämän asunnon. Se tuo turvallisuuden tunnetta, sillä tiedän, että vanhoilla päivillämme meillä on omaisuutta, jonka voimme myydä, jos eläkkeet ei meinaa riittää. Haaveilen, että lähivuosina löydämme myös meille sopivan mökin ja ajatus lisälainan ottamisesta ei ahdista yhtään.
Olen keräilijä ja rakastan sisustamista. Keräilen vanhoja esineitä, antiikkia, vintagea ja retroa. Niiden ostamisesta en kanna syyllisyyden tuntoa: ovathan esineet jo olleet vuosikymmeniä, yli satakin vuotta, olemassa. Kiertelen kirppiksiä ja vanhan tavaran tapahtumia ja ostan, jos teen mielestäni hyvän löydön. Hinta pitää olla alle ns. sen hetken markkinahinnan. Tällöin voin ajatella ostokseni sijoituksena eli pääsen siitä eroon ja saan omani takaisin, mikäli haluaisin luopua esineestä.
Vhh-ruokavaliolle siirryttyäni ruuan laatu ja suomalaisuus on korostunut entisestään. Maksan mielelläni enemmän siitä, että voin ostaa kotimaista ja laadukasta ruokaa. Ruokalasku on siitä huolimatta pysynyt samana kuin aiemminkin, koska kaikki ns. turha höttö on jäänyt pois. Olemme myös ottanut tavaksi käydä illalla S-ryhmän kaupoissa, jolloin monet punalaputetut lihat ja maitotuotteet on -60%.
Mä olen myös hintavertailija..! Ihan "patologinen" sellainen - en osta jogurttiakaan ilman että katson litrahintaa ja vertaan sitä toiseen :D Ja ostan tietysti halvimman mieleisen (halpaa ja huonoksi elintarvikkeeksi todettua on tokikaan osta). Tämä on tapa josta en varmasti pääse vaikka voittaisin lotossa ja tulisin miljonääriksi...
Tätä S-kauppojen ilta-alea tulee itsekin joskus hyödynnettya - pitäisi muistaa hyödyntää useamminkin..! Jos näen jotain pakastekelpoista lempielintarviketta, esim. kylmäsavulohta, tarjouksessa, ostan monta pakkausta ja laitan pakkaseen :)
Olen elänyt ennen sitä elämää että on pakko olla pankkilaina, oma asunto ja uusi auto pihassa. Kaikki rahat sitten menikin talon ja auton remontteihin eikä ollut vara tehdä mitään ikinä. Toisaalta kiitoksena näistä vuosista, mulla on nyt pieni pesämuna ja materialistista omaisuutta esim. kaksi velatonta autoa, merkkilaukkuja ja -vaatteita. Mahdollisuus varata lomamatka jos haluan. Mutta silti pystyn säästämään koko ajan ja mieluummin pihistelen kuin tuhlaan.
Ei ole pakko tehdä töitä niska limassa ja koska alkaa olla fyysistä vaivaa työnteon takia, pystyn vähän hengähtämään ja ottamaan joskus iisimmin. Mulla kuitenkin on paljon pitämättömiä sairaslomia ja äitiysvapaita, aina olen työelämässä ollut. Monen mielestä on varmaan hullua että meillä on pihassa 4 autoa ja pari projektia. Mulla menee rahat autoihin mutta toisaalta, raudassa ei ole raha hukassa. Mulla on aina ollut harrasteautoja ja ilman sellaista olo tuntuu tyhjältä. Tykkään myös keräillä ja hankkia tavaraa. Mihinkä sitä säästämään, ei niitä rahoja vie hautaansa mukaan. Eikä tiedä jos kuolet vuoden päästä, olet ainakin saanut nauttia elämästä ja rahoistasi :) jokainen sijoittaa mihin tykkää ;)
ps. Varasin kesäloman alun kunniaksi ajan ripsihuoltoon ja kulmien laminointiin, se vähän jänskää kun en halua niin pörheää lopputulosta :D
Äitiysvapaita?
No sitä että ollaan useampi vuosi poissa työelämästä muksujen takia :)
Sori, hämmennyin kun sun nimimerkkisi on sama kuin bloggarilla.
Tyyppikin on sama..! 🤗
Jos saa olla utelias, mutta onko sulla siis lapsia? :D En oo ikinä tajunnut! Vai tarkoittaako tuo pitämättömät äitiysvapaat että et ole äitiysvapaalla ollut kun ei ole lapsia..? Heh, en tarkoita tungetella mutta kun luen sunkin blogia silloin tällöin niin jäi vaan kiinnostamaan... :)
Hän taisi tarkoittaa jälkimmäistä :)
Jei, odotan innolla sun kokemusta..! 🤗
(P.S. Ymmärrän Milin ihmetyksen tuon 'pitämättömän äitiysvapaan' suhteen, hän varmaan tulkitsi sen niin, että sulla olisi lapsia - ja minäkin olen siinä käsityksessä että sulla on vain "karvalapsia"... :D <3)
Kommentti varmaan tarkoitti jotenkin siihen suuntaan että kirjoittajan mielestä jokainen sairasloma ja äitiysvapaa jonka muut pitävät mutta hän ei, on "pitämätöntä".
Itse olen aiemminkin törmännyt tähän ajattelutapaan että poissaoloja ajatellaan kuin lomapäiviä, ja niitä sitten pidellään pois tai ei pidetä. Henkilökohtaisesti vaikea ymmärtää tätä näkökulmaa.
Aa, okei. En minäkään ole koskaan näin ajatellut, siis että äitiysvapaa tai sairaslomat olisi jonkinlaista "lomaa" jota pidetään tai ei. (Nyt seurattuani sisartani esikoisensa kanssa, vaikuttaa pikemminkin siltä, että työ tuntuu lomalta kun äitiysvapaa loppuu... 😅)
Haha näin olen myös kuullut monelta että työ on lomaa äikkärin jälkeen :D
Eivätkä saikutkaan yleensä mitään lomailua ole! Toki jotkut varmaan joskus niitä väärin perustein hakevat.Toki nyt koronan myötä tulikin ilmi että vähän liian sairaina jengi tekee töitä, joten jonkinlaista suunnanmuutosta tähän lienee tulossa. Itsekin olen liian monta kertaa niiskuttanut päivät pitkät töissä kun "ei muka ole mitään".
Ei mulla ole lapsia, siksihän mulla onkin niitä pitämättömiä äitiyslomia :D että sais olla töistä pois useamman vuoden :) kun aina joutuu olemaan töissä eikä ikinä pidemmillä vapailla :)
Ei saa säikytellä! =DD
Minä olen itsekin pohtinut rahankäyttöäni. Olen vähän sellainen sulo vilen -tyyppinen kuluttaja, että ostan tavaraa alesta, vaikken sitä välttämättä tarvitsisi - mutta kun halvalla saa. Sorrun usein myös hamstraamiseen, kun innostun asioista. Minulla on kaapit täynnä kynsilakkoja ja kynsikoristeluvälineitä, leivontatarvikkeita ja -välineitä sekä lankoja ja neulontavälineitä. En edes uskalla miettiä, paljonko rahaa uppoaa pihakukkiin ja kasveihin.
Kynsiä en nykyään juurikaan lakkaa, kun kynnet meni niin huonoon kuntoon, leipominenkin on jäänyt (kaikki tietää mihin niiden syöminen johtaa!).Neulomista harrastan vieläkin aktiivisesti, mutta kaapeissa on lankoja enemmän kuin ehdin seuraavien vuosien aikana neuloa.
Tavarat ovat tuottaneet minulle paljon iloa, joten kai se on ok laittaa rahansa hömppäänkin. Välillä omatunto kuitenkin soimaa, vaikka asunto on maksettu ja säästöjäkin on. Sitä tulee miettineeksi, että pitäisikö kuitenkin olla enemmän pahan päivän varalle. Varsinkin tämä kevät on näyttänyt, että se paha päivä voi tulla mitä yllättävämmällä tavalla. Olen onnekas, kun olen matkailualalaisena ollut vain osa-aikaisesti lomautettuna. Monelta on työt loppuneet kokonaan. Tulevaisuus on kuitenkin kysymysmerkki, lomautusten loppumisesta ei ole tietoa ja irtisanomisten uhka leijuu ilmassa. Jos olisin säästänyt lanka- yms. rahat käyttämisen sijaan, taloustilanteesta ei tarvitsisi ehkä niin huolehtia? Mutta elämässä olisi kiva olla niitä mukaviakin asioita, ei pelkkää varautumista.... johonkin.
Mun äiti..... (ja hänen äitinsä...) 😁
Mun mielestä on ok! 👍 Jos jokin todella tekee iloiseksi (poislukien toisia vahingoittava toiminta), niin siitä vain, mun mielestä kenenkään ei tarvitse tuntea siitä huonoa omaatuntoa. <3
Voinpahan tässä ohimennen mainita, että mulla on mm. ollut ihan hullu pussilakanoiden ostomania...! Ostin yhteen aikaan jatkuvasti uusia pussilakanoita, koska ne teki mut iloiseksi. Oli ihana pedata sänky aina uusilla lakanoilla..! Lopulta kaappeihin ei oikein muuta meinannut mahtuakaan..! :D Suuri osa päätyi lopulta Emmaukseen ja UFFille.
Jaan ajatuksen tästä.
Siis pussilakanat!
Niitä voisin ostella päivät pitkät, rakastan pussilakanoita! Kaikki kuosit, värit, fiilikset.. Nukun yksin mutta minulla on aina kaksi peittoa ja kolme tyynyä, ja parasta on mix&match-tyyli. Niin ihana kokemus valita vaihdettavat lakanat <3
Olin monta vuotta ostamatta uusia lakanoita koska tajusin ettei ne vaan ikinä kulu! Vuosi sitten ostin uuden sängyn ja koska tarvitsin uudet aluslakanat isompaan sänkyyn (kuminauhalakanat best) annoin itselleni luvan ostaa kolmet uudet pussilakanat. Lopulta ostin neljät, mutta ihan hyvin meni :)
Nyt kun ajattelen, tää lakananostolakko saattaa olla parhaiten onnistunut lakkoni koskaan! Aina kuitenkin ihastelen kauniita lakanoita <3
Eikähh, toinenkin pussilakanisti..! Nyttemmin olen lopettanut pussilakanoiden ostamisen silkasta järjen äänestä, mutta on aina yhtä ihana hetki vaihtaa uudet lakanat. Arjen miniluksusta..!
😄 🤗
Mä olen neuvotellut itseni kanssa sellaisen diilin (jo säilytystilan puutteen vuoksi, mun vaatehuoneen hyllyihin ei vain mahdu enää yksiäkään lakanoita), että jos haluan ostaa uuden pussilakanan, jostain vanhasta lakanasta täytyy luopua. Olin ihan lähellä ostaa alkukesästä söpöt Muumi-lakanat, mutta koska ne oli lopulta aika kalliit, sain hillittyä itseni. (Koska mieluummin käytän senkin rahan ravintolaan...! 😀)
Ainoa iso asia, mitä olen koskaan elämässäni oikeastaan halunnut, on ollut omistusasunto. Sitä varten olen säästänyt pikku hiljaa, mutta toisaalta en ole kituuttanut (edes opiskeluaikoina, vaikka säästin jopa opintotuesta). Nyt ostin viimein unelmieni asunnon, ja lainaa on paljon, mutta toisaalta se on juuri se, mihin haluan rahani käyttää. En juurikaan osta uusia vaatteita, kenkiä, matkoja, palveluita.. Välillä nauramme mieheni kanssa hieman kauhullakin, että meidän kaltaisemme ihmiset ei tätä yhteiskuntaa kyllä pyöritä (paitsi siten, että maksamme paljon veroja). Nyt säästän lähinnä omaan kotiin ja mökkiin liittyviin hankintoihin/korjauksiin.
Aika päinvastainen tarina siis kuin sulla! On ihanaa, että kulutat nimenomaan palveluihin, et tavaraa!
Pakko sanoa nyt ihan ekaksi täällä, että niin ihania kuvia ja juttuja sun instan stooreissa chihuista, kun en tiedä mihin siellä kommentit menevät. :) Meidän edesmennyt chihukin oli aurinkoläikkäkoira ja pakoili imuria, ja kaikinpuolin oli niin suloinen ja läheisyyttärakastava chihu kuin olla saattoi. (Tosin viimeisinä vuosinaan me nukuttiin lattialla, koska hän ei enää päässyt hyppäämään sängylle, joten imuria piiloiltiin missä milloinkin.)
Kiintoisa aihe, jota olen paljon miettinyt viime vuosina. Olen osin kituuttaja, osin käytän rahaa; säästän, mutta myös tuhlaan. Haluan nauttia elämästä, mutta en yli varojeni. En enää pelkää tyhjän päälle putoamista, kuten ennen, se on mukavaa. Silti pyrin pitämään puskurisäästöjä sen verran, ettei ihan hätä tule. Tuo Ahvenanmaan kämppä kuulostaa ihanalta, ymmärrän ihan täysin tuollaisen ratkaisun! Tietysti hyvä, että nyt siellä on se alivuokralainen.
Aaaww...! 🙏🏻❤️ Paljon haleja enkelikoiralle ❤️
Totti on näistä "meidän" koirista se todellinen "lähikoira", on aina hakeutunut ihmissylin/kyljen/polvitaipeen lämpöön niin paljon kuin mahdollista eikä edes aamun pissahätä voisi häntä saada lähtemään lämpimästä kyljestä <3 Viivistäkin on tullut hellyydenkipeämpi nyt vanhempana ja viihtyy sylissä välillä liiankin hyvin 🤗
IG-stooriin jätetyt kommentit tulevat IG:n viesti-inboksiin, ne näkyvät siis vain minulle :)
❤ Kiitos. Kaipaus on edelleen suuri. ❤
Rapsutukset ja silitykset Totille ja Viiville. Kuulostavat yhtä suloisilta kuin miltä näyttävät. 💓
Hyvä tietää. ☺
Tosi mielenkiintoinen postaus taas :) Repesin totaalisesti tuolle pankinsedälle, voin niin kuvitella tilanteen ja miesparan tuntemukset..! :'D
Mulla on tosi kahtalainen suhtautuminen rahaan. Se johtuu ennen kaikkea siitä, että työurani on ollut tosi vaihtelevaa, tai olematonta, mm. terveysongelmien takia. Yhtäältä haluan suoda itselleni asioita, jotka tekevät iloa. Se, että pitäisi säästää vähän kaikesta ja köyhäillä nonstop, jotenkin vaan ahdistaa ja kurjistaa mua. Tästä ajattelutavasta toivoisin pääseväni eroon! Niinpä käytän varmasti monien mielestä karmivia summia ruokaan. Siis siten, että köyhänä opiskelijanakin olen ostanut paljon luomua ja vaikka jotain kalliihkoja juustoja. Muuten en kyllä mielestäni osta ihan hirveästi kuin tarpeeseen. Tai no, kyllä mä jotain "pientä kivaa" olen ennen ostanut turhaankin. Siitä olen onneksi päässyt eroon oikeastaan kokonaan! Toisaalta taas arvostan todella paljon säästämistä ja haluaisin, että mulla olisi enemmän omaisuutta. Varallisuus vain tarkoittaa aika monessa kohtaa vapautta. Esimerkiksi tällä hetkellä suututtaa, kun ei ole rahaa ostaa asuntoa sellaiselta alueelta kuin haluaisi (siis ainakaan millään järjellisillä neliöillä). Ennen kaikkea haluaisin säästää, mutta myös yrittää luoda passiivisia tulovirtoja varallisuuden avulla (mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty, jos ei asiaan jossain määrin vihkiydy). Mä olen niin peloissani oman ikäluokkani eläkkeiden yms. suhteen, että en näe oikein muuta vaihtoehtoa kuin hankkia varallisuutta. Kunpa tähänkin löytäisi viisauden ja tasapainon. Uskaltaisi elää ja nauttia, myös sellaisissa asioissa, joissa se tarkoittaa rahanmenoa. Mutta ei kuitenkaan törsäilisi turhuuteen vain siksi, että luulee jonkin asian antavan sellaista tyydytystä, mitä se ei oikeasti anna :)
Hän ei kyllä salannut "kipuaan" huonosta sijoituksesta, vaikka asiallisesti käyttäytyikin..! 😁
Mun mielestä ei ole olemassa huonoja sijoituksia, jos ne tuovat sijoittajalleen hyvää mieltä eivätkä vahingoita toisia. Mun elämänfilosofia on hyvän mielen ja positiivisten fiilisten vaaliminen, ja olkoon kuinka "nössö" ja idealistinen näkemys tahansa, niin mun mielestä elämässä ei voi olla liikaa hyvää mieltä eikä kenelläkään ole oikeutta arvostella toisten tapoja vaalia omaa hyvää mieltään.
Olen sun kanssa samaa mieltä, mutta tunnen myös ihmisiä (ja myös ymmärrän heitä), jotka näkevät asian päinvastoin. He kokevat suurinta vapautta, kun eivät omista mitään ja olisivat tyhjätaskujakin. Mielekäs elämä on mahdollista myös ilman mitään omaisuutta ja varallisuutta, se on valinta. Toisille paras ja mieleisin valinta. Tietysti varattomuus luo myös epävakautta, kun on mentävä sen perässä mikä mahdollistaa perustoimeentulon, kukaan meistä kun ei kuitenkaan pysy hengissä pelkällä vedellä ja ilmalla. Toiset viihtyvät kulkijoina eivätkä koskaan asetu aloilleen. Se, ettei tarvitsekaan asettua, eikä seuraavasta viikosta tai kuukaudesta vielä tiedä mitään, on heille vapautta.
(Itse en tosiaan kuulu heihin, vaikka tällaista vapauden kokemusta ymmärränkin.)
Eläkkeistä - minäkin mietin niitä välillä ja tiedostan, että jos en ala säästää, tulee eläkeikä olemaan todellakin kituuttamista. Samalla haluaisin varautua, mutta samalla stressaannun ajatuksesta, että nyt pitäisi alkaa miettiä elämää 25 vuoden kuluttua... Ja niinpä vain sysään asiaa eteenpäin.
Näissä asioissa tietty lapsellinen idealismini tulee esiin... olen taipuvainen ajattelemaan, että "elämä kantaa" ja "hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita", mutta ei todellakaan ole fiksua laskea eläkeikäänsä tällaisen idealismin varaan. Melkein suutun itselleni, kun alan syvemmin pohtia tätä...
Ehkä pitää antaa vielä kulua pari vuotta että kehityn sille tasolle, että alan järjestelmällisesti miettimään aikaa työelämän jälkeen.
Mä olin aika pihi ja todella pienituloinen parikymppisestä eteenpäin. Ostin silti valtavalla lainalla asunnon Helsingistä ja olen maksanut sitä nyt 20v pois ja vihdoin se on maksettu. Nyt nelikymppisenä vasta tunnenkin olevani vapaa kun on asunto maksettu ja voin huokaista että olipa oikea ratkaisu.
👍 Ei varmastikaan huono sijoitus.
Ystävälläni on sama tilanne ja hän on monella tapaa vapaampi kuin minä. Toisaalta, vaikka vähäsen ehkä jopa kadehdin häntä, en silti olisi itse halunnut elää erilaista elämää. En vaihtaisi matkojani omistusasuntoon.
Minua ihmetyttää tässä keskustelussa sen mustavalkoisuus. Joko niin, että kaikki raha laitetaan menemään koska mukaan ei saa mitään, tai sitten ajatus on että elämä on hirveää kituuttamista ja pihistelyä. Mutta eihän tulevaisuuden varalle säästäminen välttämättä poista sitä, että elämästä voisi samalla myös nauttia. Säästäminen on helppo automatisoida niin, että palkkapäivänä tililtä lähtee automaattisesti siirto säästötilille, rahastoon tai mihin nyt haluaa säästää, ja sitten sillä lopulla voi tehdä mitä lystää, ja elää niin hetkessä kuin haluaa. Ei ole tarkoitus, että säästöön laitetaan joka kuu maksimisumma, ja loppukuu kituutellaa näkkileipää syöden. Summa voi olla pienikin, mutta korkoa korolle -ilmiö saa sen vuosien varrella kasvamaan. Tällaisen sijoittamisen ideahan on juuri se, ettei asian takia tarvitse nähdä juurikaan vaivaa, vaan raha kasvaa itsekseen.
Minä en voi olla ajattelematta, millaista eläkettä aikanaan saan, sillä elämä jatkuu meillä erittäin todennäköisesti myös kymmeniä vuosia eläkeiän jälkeen. Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta ainakin itse haluan huolehtia myös tulevaisuuden minästäni, ja siitä ettei elintaso putoa dramaattisesti vanhana. Mutta ei se tarkoita sitä, että tällä hetkellä pitäisi luopua kaikesta hauskuudesta.
Olen ihan samaa mieltä! Ei säästäminen ole mitään kituuttelua ja toisaalta ei elämästä nauttiminen poissulje säästämistä. Olen tehnyt säästämisestä automaation jo opiskeluaikoina: opintotuesta meni säästötilille 5 euroa ja nyt työelämässä sitten vähän enemmän. Aivan varmasti jokaiselle eurolle olisi ollut käyttöä, mutta kun raha lähtee käyttötililtä säästötilille heti sen saapuessa, rahaa ei edes miellä "säästöön menetetyksi". Eikä kuun lopulla tarvitse harmitella, ettei säästöön jäänyt taaskaan mitään. Loppukuun menot voi suunnitella käyttötilillä olevan rahasumman perusteella. Ja ei, en ole rikas perijä tai kovapalkkainen uraohjus, vaan ihan perusduunari:)
Mä en ajattele näin. Säästäminen ei vie pois mahdollisuutta kivaan elämään jossa on mahdollisuus kuluttaa ns. "turhaankin". Omasta puolestani halusin vain jakaa sen (oudon) asenteen, että en ole jostain syystä kokenut tarpeelliseksi säästää tai sijoittaa. Sitä ei ikäänkuin ole ollut olemassa mun elämässä, koska tulevaisuuteen varautuminen ei ole tyydyttänyt mun tunneohjautuvaa tapaa käyttää rahaa. Eikä kukaan koskaan puhunut mulle säästämisen tärkeydestä. Kotona säästämisestä ei puhuttu - ja hämmästyinkin, kun selvisi, että niinikään pienituloinen äitini on myös säästänyt koko elämänsä ja nyt hänellä on mahdollisuus nauttia ihan mukavista eläkepäivistä.
En tietenkään voi syyttää muita, mutta jos olisin havahtunut laittamaan sen pienen summan sivuun jo parikymppisestä saakka, olisi minulla tietysti nyt jo pesämunaa säästössä "korkoa korolle" -perusteella.
Ei siis välttämättä ole kyse siitä, että ajateltaisiin joko/tai-periaatteella, vaan toisille säästäminen ei syystä tai toisesta tule edes mieleen. Siitäkin on hyvä keskustella - niin ehkäpä joku mun kaltainen herää säästämään varhaisemmassa iässä.
Minäkin olen huono säästämään palkasta. Tuntuu ettei ole varaa laittaa 50 e palkasta sivuun säästöön, kun vähempäähän ei kannata jos haluaa sinne kertyvän jotain. Mutta sitten otin käyttöön S-pankin Säästäjän. Se ottaa tietyn summan sivuun aina kun käytät vihreää korttia. Ja se pikku summa ei tunnu missään, mutta kyllä siitä kertyy mukava summa ajan mittaan. Puolessa vuodessa jo monta sataa euroa kun laittaa vielä ylijäämät ja bonukset menemään sille tilille. Minusta tuo on hyvä säästövinkki. Eikä se tosiaan ole vaikeaa. Olen luonteeltani toisaalta tuhlaileva mutta toisaalta hyvin pihi. Olen keksinyt tälle Säästäjälle käyttötarkoitusta eli sieltä voi maksaa reissuja tai lahjoja niin eivät tee yllätyslovea kuukausibudjettiin :) Kannattaa kyllä Sanni miettiä niitä eläkepäiviä ja alkaa kerryttää pikku bonuksia. Itse töissä olen paljon tekemisissä vanhusten kanssa niin oppinut että kannattaa sitä pesämunaa vähän olla. Kuunnellut viisaampien neuvoja ja kokemuksia :)
Tuo S-Pankin Säästäjä kuulostaa kyllä hyvältä vinkiltä..! 👍🙂
Toisaalta mulla on jo sentään jonkinlaista säästötoimintaa meneillään rahastosäästämisen muodossa. En tiedä riittääkö se pesämunan kerryttämiseksi vai pitäisikö vielä säästää muullakin tavoin - ja voihan noissa rahastojutuissa aina tulla takkiinkin. Jonkun viisaamman ja inspiroivan pitäisi tarttua mua kauluksista ja vähän ravistella - - ja inspiroida säästämään... :D
Mä tein itselleni hyvin epätyypillisen vedon puolisen vuotta sitten, ja varasin ajan pankkini sijoitusneuvojan kanssa. Olen tähän saakka vain tilisäästänyt palkasta, ja totta puhuen jos jotain rahaa joskus on enemmän tullutkin, on se mennyt johonkin isompaan hankintaan (esimerkiksi "valmistujaislahjaksi" saamani summa meni keittiöremontin puolikkaaseen). Käytiin läpi mun kulutustottumuksia, odotuksia, toiveita ja pelkojakin tosi mukavan neuvojan kanssa, jotenkin musta tuntui että hän ymmärsi tarkalleen mitä hain takaa. :)
Sanoin siis suoraan, että mä haluan että tietty summa menee palkkapäivänä automaattisesti "jonnekin", josta joku ammattilainen katsoo että mihin se kannattaisi sijoittaa - en halua itse osallistua valintoihin tai päätöksiin. Valittiin melko matala riskitaso, eli toki tuotoilla ei ehkä kuuhun mennä, mutta se on mulle lisämielenrauhaa. En halua tietää koko hommasta itse tällä hetkellä oikeastaan enempää, kuin välillä käydä kurkkaamassa mobiilipankista graafeja: "Ahaa, vuoden alusta kehitys on ollut X rahaa" tai "Okei, ennustettu kehitys 13 vuoden päästä on Y euroa". Omaan helposti obsessoituvan ja voisi sanoa jopa kiihkouteliaan luonteen, joten on mun omalle mielenterveydelle paljon parempi, että en itse syynää vaikka pörssitiedotteita ja yritä ymmärtää koko homman kompleksisuutta.
Joku sijoitusguru tuumaa nyt tähän, että "miten ei voi haluta ymmärtää sijoittamista, jos siihen kerran ryhtyy!", mutta mulle tämä on just hyvä. Säästän edelleen myös tilille pientä summaa, koska yllättäviä menoja tulee aina. Mutta tulevaisuuden (jos niille eläkepäiville esimerkiksi tällaiset 90-luvun lapset joskus pääsee...) varalle huojentaa tieto tuosta sijoitussalkusta. :)
Näin yksin asuvana sinkkuna rahaa kuluu lähinnä hevosharrastukseen. Säästää toki on myös pakko, jotta on se hätävararahasto jos jotain sattuu. Ja hevosten kanssa usein myös sattuu ja eläinlääkärin tilipussi karttuu... Hevoskuluissa tuntuu olevan vain "taivas kattona". Toki hyvillä varusteilla on myös ilo harrastaa.
Ruokaan laitan myös paljon rahaa. Minulle on tärkeää, että ruoka on suomalaista ja mielellään myös lähiruokaa. Se maksaa usein enemmän, mutta maatilantyttärenä tuntuisi väärältä ostaa jotain muuta kuin sitä mitä isä ja ystävät tuottavat.
En usko että kulutustottumukseni olisivat juurikaan erilaiset ainakaan ruuan suhteen, vaikka olisikin lapsia/perhe.
Mistä tuo lillumiskuva on otettu?
Mariebad-kylpylä/uimahallista Maarianhaminassa.
Mä olen varsinkin nyt äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen aina ollut luonnostaan taitava rahankäyttäjä, ja siitä että säästäminen ja sijoittaminen on kiinnostanut mua nuoresta tytöstä asti. Olen aloittanut aktiivisen osakesijoittamisen heti kun se oli laillisesti mahdollista eli 18-vuotiaana. Mulla oli jo silloin ihan mukava pesämuna sijoitettavaksi, jonka olin kerännyt tekemällä töitä koulun ohella. Meillä oli nuorena tyttöporukan kesken pienimuotoinen yritys, jossa tarjosimme siivous- ja pihanhoitopalveluita vanhuksille. :)
Olen mielestäni saanut parhaat molemmista maailmoista; olen käyttänyt säästäväisesti ja harkiten pieniä tulojani, mutta sijoitusten tuotoilla olen saanut matkustella, kokea elämyksiä, ostaa kalliita merkkivaatteita- ja laukkuja. Minun henkilökohtainen ”paheeni” on harvinaisemmat, parasta laatua olevat timantit, joita ostan suoraan valmistajilta. Suomessa teetätän noista timanteista paikallisella korutaiteilijalla uniikkeja koruja, ja voin tätä kautta tukea suomalaista käsityötä. :)
Olen äärimmäisen kiitollinen siksi, koska oltuani vain pari vuotta työelämässä valmistumisen jälkeen, mulle tapahtui se pahin mahdollinen - sairastuin vakavasti ja olen nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta mulla ei ole taloudellisesti mitään hätää. Mulla on edelleen se sijoitussalkku, jonka pääomaan en ole koskenut. Sijoitusten tuotoilla voin hemmotella itseäni ja maksaa hoidoista, joihin mulla ei olisi ilman sijoituksia varaa. Tällä hetkellä kulutan rahaa eniten itsestä huolehtimiseen, ja kosmetiikkaan. ;-) Kosmetiikka on mulle arjen ylellisyyttä, ja aina on yhtä ihanaa kun löytää jonkun uuden upean tuotteen! <3
Mä sanon tämän erityisesti nuoremmille naisille; ottakaa oma taloutenne haltuun ja tehkää suunnitelmia. Oikeasti säästäminen ja sijoittaminen on nykyään todella helppoa, eikä vaadi paljoa. Mitä nuorempana sijoittamisen aloittaa, vaikkapa pankin rahastoon, sitä parempi. Tämä kuuluisa ”korkoa korolle” ilmiö kartuttaa teidän omaisuutta ajan myötä ilman että tekisitte mitään. Ja ei, käärinliinassa ei ole taskuja, mutta koskaan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, hyvää tai pahaa. :)
Itse olen hyvin harkitseva shoppailija. Sellaistakin asiaa, mitä haluamalla haluan, mietin pitkään. Nyt se on ollut slow cooker ja olenkin pohtinut sen ostamista pari vuotta. Nyt taitaa olla sen hankkimisen aika.
Ruuan suhteen en sitten harkitsekaan samalla tapaa. Jos haluan syödä jotakin, ostan sen miettimättä hintaa sen enempää. Ruoja ja juoma ovat mulle nautinto, joten miksipä ei?
Mietit, että pitääkö 40 plussan jo omistaa asunto ja mökki ja auto ja ties mitä, niin ei tietenkään pidä (mielestäni). Ja itse asiassa se on aika etuoikeutettua ajattelua. Oon nyt tosin alkanut kallistumaan siihen, että ehkä haluankin omistaa asunnon. Olen nyt 38 - vuotias, joten asuntoa maksaisin takaisin lähes eläkeikään asti. Ongelma on kuitenkin se, että en oikein tiedä, minne kaupunkiin haluaisin vakiintua.
Mielenkiintoinen postaus! Itselleni säästäminen ja sijoittaminen tuo nimenomaan turvaa elämään — tiedän, että esimerkiksi työttömyys ei olisi taloudellisesti ongelma, koska puskurissa on melkein vuoden menot säästettynä.
Sijoitan, koska olen 26-vuotiaana tsekannut arvion eläkekertymästäni ja vaikka tienaisin koko loppuelämäni sen, mitä nyt (yli mediaanipalkan), saisin eläkkeellä käteen vain alle tonnin. En myöskään halua painaa duunia yli 70-vuotiaaksi, joten sijoittaminen on melkeinpä ainoa keino varmistaa oma talous. Toki, voi olla, että en koskaan elä eläkeikäiseksi asti, mutta noh, tämä luo itselleni turvaa. :)
Olen käytännössä aina huolissani rahasta. Säästän työmarkkinatuesta 50€/kk asp-tilille ja siihen ei voi koskea. Muuten yritän pihistellä säästötilille yllättäviin menoihin, esim. vuokratakuu tulee olemaan edessä. Silti säästötililtä ostin nyt kesällä kolmet kengät (tennarit, siistimmät kengät ja nilkkurit), koska en ole ostanut kenkiä varmaan 7 vuoteen, mutta kyllä hirvittää.
Jonkinlainen epämääräinen huoli tulevasta on siis mielen pohjalla. Mitä jos tulen joskus tarvitsemaan toimeentulotukea, jota en tule saamaan säästöjen takia, eli kaikki pitää mennä. Ehkä päädyn vielä kadulle asumaan?