29.12.2019

Tänä vuonna hajosin ja vapauduin

Tammikuussa 2012 luulin olevani raskaana. Runsaan viikon, raskaustestin ja ”minusta tulee äiti..!” -kokemuksen jälkeen selvisi, että en ollutkaan. Kuukautiseni vain olivat jääneet pois.

Se oli ensimmäinen fyysinen merkki tilasta, johon olin itseni saattanut.

Tämän jälkeen on tapahtunut samalla paljon ja samalla kuitenkin vähän.

Kahdeksassa vuodessa joku toinen valmistuu ammattiin, löytää puolison, menee naimisiin, perustaa perheen, eroaa, perustaa uuden perheen, muuttaa toiseen maahan... Minä olen näiden vuosien aikana tehnyt samaa työtä, ollut samassa parisuhteessa ja asunut samoissa paikoissa. Sekä sairastunut ja alkanut toipua.

Olen tänä vuonna täyttänyt 40 ja käynyt läpi elämäni suurimman kriisin.

Tähän vuoteen kulminoitui se matka Sannina, jota olen kulkenut viimeisen vuosikymmenen. Tänä vuonna olen ollut yksinäisempi ja enemmän peloissani kuin koskaan ennen.

Nyt vuoden saapuessa loppuunsa, suurimmat pelot kohdattuani, olen viimein kevyempi.

Tajusin kunnolla vuonna 2016, että olen lopen uupunut ja vaadin itseltäni liikaa. Monet asiat elämässä tapahtuvat niin hienovaraisesti ja asteittain, että niitä on vaikea huomata. Se mikä on nyrjähtänyttä, muuttuu normaaliksi.

Ajoittainen väsymys ja kiireen tunne muuttuvat kroonisiksi, tehokkuuden tavoittelu kääntyy piinaavaksi alisuoriutumisen tunteeksi, vaativuus kasvaa kehoa kuristavaksi korsetiksi. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunteet ottavat ohjat ja siirtyvät kuskin paikalle.

Tee paremmin, tee nopeammin, tee nyt niin huomenna ei tarvitse – mutta huomenna teet kuitenkin, kuvitellen nyt pelastavasi ylihuomisen, ensi keskiviikon, vappuaaton…

Siinä vaiheessa kun pitäisi ymmärtää sairastuneensa, luulee vain olevansa muita hitaampi ja huonompi.

Tunnen näin, koska en tee tarpeeksi. 

Sanotaan, että monissa tilanteissa vasta kriisi ajaa ihmisen muutokseen. Pitää hajota, että voi alkaa rakentaa uudestaan.

Tänä vuonna olen lopulta hajonnut kokonaan ja luopunut yhdestä elämänvaiheesta. Olen hyvästellyt vaativuuttani ja armottomuuttani. Olen jättänyt kipeitä hyvästejä asioille, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi mutta myös surulliseksi ja voimattomaksi.

Olen joutunut luopumaan parhaasta ystävästäni ja rakkaimmasta ihmisestä. Olen luopunut monista toiveista ja odotuksista.

Eräänä keväänä kirjoitin, että olen niin onnellinen, että pelkään menettäväni kaiken. Pelkäsin juuri tätä vuotta.

Tämän puun juurella oli pienen Sannin maja. Täällä olen kokenut olevani turvassa.

Kaiken keskellä olen saattanut todeta, että kun viimein luopuu, voi myös saada. Ja yksi tuska voi johtaa toisen hellittämiseen.

Olen saanut tänä vuonna uuden ihanan työn, joka on voimaannuttanut minua valtavasti. Olen luonut itselleni uudenlaisen arjen, jossa kotini jatkuu ulos toreille ja puistoihin. Uudessa arjessani nautitaan aamukahvia termospullosta R-junassa, fillaroidaan Tammelasta Turtolaan, syödään eväitä Armonkalliolla ja pedataan Ikean patja lattialla. Olen tullut lempeäksi itseäni kohtaan. Olin niin väsynyt, että vaatimusten sijaan jäljelle jäi vain myötätunto.

Kehoni alkaa viimein palautua lähes vuosikymmenen sitä kurittaneesta stressistä.

En tiedä onko kukaan koskaan halunnut jakaa sosiaalisessa mediassa sitä lahjaa, jonka sain tänä jouluaattona, kun kuukautiseni alkoivat kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Minä halusin. Niin iloinen olin.

(Mutta punasävyinen Instagram-päivitys jäi lopulta tekemättä.)

Viime joulun aikaan katsoin itseäni peilistä ja näytin ihan paskalta. ”Olet vanhentunut 10 vuotta”, sanoin peilikuvalleni.

Tällä viikolla katsoin peilikuvaani ja huomasin pitäväni siitä jälleen.

”Sinä näytät ihan hyvältä,” sanoin.

Hyvää uutta vuotta kaikille. Matka jatkuu.

103 comments on “Tänä vuonna hajosin ja vapauduin”

  1. Hei onnea :)!!! Voin melkein liittyä punasävyiseen iloon. Itselläni menkat jäi pois maaliskuussa 2018 kun lopetin pillerit toisen lapsen toivossa. Syytä ei oo löydetty, ainoastaan stressiä ja matalahkoa painoa epäiltiin. Nyt loppuvuodesta kun jätin välillä hormonikorvauspillerit tauolle niin menkat tulikin ja toisetkin... tosin 6 viikon välillä :D Nyt pitäis vielä miettiä onko se toinen lapsi enää tämän lähes 2 vuoden odottelun jälkeen ajankohtainen, kun mieli on jo toisin orientoitunut. Ja lääketieteellistä apua se vaatis varmaan kuitenkin... Mutta joku viestihän se varmaan oli jostain ja oudolta välitilalta tuntui.

    Vastaa

    0
    1. Tsemppiä ja onnea yritykseen, jos toinen lapsi yhä tuntuu siltä mitä toivotte ❤️

      Vastaa

      0
  2. "Tee paremmin, tee nopeammin, tee nyt niin huomenna ei tarvitse – mutta huomenna teet kuitenkin, kuvitellen nyt pelastavasi ylihuomisen, ensi keskiviikon, vappuaaton…"

    Tämä on ajatus josta yritän todella päästä eroon. Edellinen työpaikka oikein ruokki sitä, kuvioon tuli vielä "tee tänään, koska työkaveri näyttää siltä että ei flunssan takia selviä huomenna töihin ja silloin on hänenkin duunit tehtävänä". Vaikka tiesin, ettei ongelma oikeasti ole mun vaan esimiehen, niin tein silti.
    Miksi? En ihan oikeesti tiedä.

    Tajusin kuitenkin, ettei tilanne voi jatkua ja onneksi löysinkin nopeasti uutta työtä. Nyt kahden kuukauden jälkeen voin vain huokaista helpotuksesta ja toivoa, etten itse ryssi tätäkin mahdollisuutta haalimalla taas liikaa kaikkea.

    Mä päätin kaksi vuotta sitten pitää itsestäni parempaa huolta, mutta ihan kaikilta osin en ole siihen pystynyt. Kertaalleen romahdin, mutta en siltikään antanut itselleni aikaa ja tilaa levätä. Päädyin silloin kuitenkin työterveyteen ja keskustelut lääkärin ja psykologin kanssa toivat asioihin uusia näkökulmia ja osaan olla aavistuksen armollisempi itselleni. Matka tasapainoon on vielä pitkä, mutta suunta vaikuttaisi oikealta.
    Ja tekstisi luettuani muistin taas, että muutosta on vielä tehtävänä, mutta se on mahdollista <3

    Fyysisiin asioihin pystyn myös jotenkin samaistumaan: mä huomasin taas hikoilevani normaalisti parin vuoden tauon jälkeen. Näinkin normaali asia ilahdutti :)

    Vastaa

    0
    1. ❤️

      Matka voi olla hidas, mutta sitä ei voi hoputtaa. Hyvä että olet oikealla tiellä. ❤️

      Vastaa

      0
  3. Tulipa hyvä mieli tästä! Mahtavaa, että elämän tasapaino ja ilo on löytynyt. Ihanaa alkavaa vuotta! <3

    Vastaa

    0
  4. ❤️ Viisaita ajatuksia. Hyvää matkan jatkoa Sanni ja kiitos että kirjoitat❤️

    Vastaa

    0
  5. Moi Sanni! Pitkästä aikaa😊 Nyt vasta tajuaa kuinka kauan kicksin ajoistakin on! Olipa silmiä avaava teksti, tunnistan tuosta itseni. Vaikka tilanne on omalla kohdalla myöskin jo hieman helpottunut, tiedän, että vieläkin on hurjasti muutettavaa! Sinulle kaikkea hyvää ensi vuoteen♥️ - Heidi L.

    Vastaa

    0
    1. Kiitos Heidi ❤️ Olet ollut usein mielessäni kun käyn pääkaupunkiseudulla, olisi ihana jos viimein tulevana vuonna taas tavattaisiin ❤️

      Vastaa

      0
  6. Ero, kuten läheisen kuolemakin, vie pohjan pois kaikelta siltä, mitä on vuosia ja vuosikymmeniäkin pitänyt elämänsä perustana. Elämä hajoaa kappaleiksi ympäriinsä ja niiden palojen kokoaminen voi viedä vuosia, eikä aina tule siltikään ehjää. Myötätuntoni on sinun puolellasi.

    Onnea sen johdosta, että olet alkanut toipua piinallisen pitkän stressivaiheen jälkeen. Hienoa, kun myös kroppa on sitä mieltä :)

    Lempeää jatkoa sinulle ja herkälle sielullesi.

    Vastaa

    0
  7. Olet vahva ja tärkeä ja riittävän hyvä. Laita viestiä milloin vain ❤️ ja Helsingistä löytyy aina majapaikka kun tarvitset.

    Vastaa

    0
  8. Kiitos ajatuksiaherättävästä postauksesta!
    Suosittelen Sarah Gottfriedin kirjoja. Niissä neuvotaan hormonaalisten epätasapainojen korjaamista luonnonmukaisin keinoin.

    Tv. Työelämässä kriiseilevä ja naisten vaivoista kärsivä 39 v. :)

    Vastaa

    0
  9. Sanni!<3 Tämä on kirjoittamistasi teksteistä kaunein, raa'in, koskettavin. Kiitos! Ja onneksi olkoon, myötätunnosta ja menkoista!<3

    Tiedän, mistä kirjoitat. Vaikka kokemukseni ovat varmasti erilaisia, ne kuulostavat silti samanlaisilta. Pitää hajota. Minun (tai "minun") piti mennä tuhanneksi kappaleeksi eri tuuliin, jotta todellinen, aito, oikea minä pääsisi vihdoin esiin. Se oli kipeä prosessi, mutta tarpeellinen, koska sen jälkeen mikään ei enää ole ollut kuin ennen. Ja hyvä niin. Matka todellakin jatkuu, ja myös siihen sanon hyvä niin. Hyvää uutta vuotta!<3

    Vastaa

    0
    1. Hyvää uutta vuotta Fanni ❤️ Onnea ja hyvää tuulta myös sinun matkallesi ❤️

      Vastaa

      0
  10. Kiitos tästä kirjoituksesta ja siitä että jaoit tämän kertomuksen. <3
    Osaan jakaa sen tunteen, kun huomaa että kroppa antaa sen viestin, että "asiat ovat (taas) hyvin".
    Todella hyvää uutta vuotta ja ihanaa matkaa eteenpäin. <3

    Vastaa

    0
  11. Olen lukenut blogiasi jo vuodesta 2009 (ja luen edelleen :) ), mutta kommentoin hyvin harvoin. Nyt tuli olo, että haluan lähettää tsemppiviestin ja positiivista energiaa. Samaistuin jo vuonna 2014 kirjoittamaasi tekstiin uskaltamisesta olla onnellinen. Minulla kävi kuten myös sinulla; tänä vuonna rysähti isosti ja loppuvuosi on ollut suuren henkisen kasvun paikka.
    Kuten itsekin huomasit - jonkun loppu on aina uuden alku.
    Kaikkea hyvää ja aurinkoa elämääsi. Sinä olet vahva.

    Vastaa

    0
    1. Kiitos Katja ❤️ Voimia ja hyvää energiaa myös sinun matkaasi. Kipukin voi lopulta olla hyvä asia, sen jalostuminen vain voi viedä pitkään. Matka on toivon mukaan sen arvoinen ❤️

      Vastaa

      0
  12. Hyvää Uutta Vuotta Sanni!
    Kiitos pysäyttävästä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Arvostan kovasti rehellisyyttäsi, näinkin vaikeiden asioiden kertomisen kohdalla. Uskon että esimerkkisi antaa lohtua muillekin jotka painivat samantyyppisten haasteiden - ja niistä selviämisen - polulla. Armollisuus ja itsensä hyväksyminen tekevät hyvää meistä ihan kaikille, kiitos että jaoit meille lukijoillesi oman kokemuksesi niiden tärkeydestä. Kaikkea hyvää uuteen vuosikymmeneesi <3 *Halaus!*

    Vastaa

    0
  13. Voi, Sanni ♥
    Ei mulla oikein ole sanoja tähän, mutta yritän silti. Itse uuvuin alkuvuodesta 2018 ja vasta tänä vuonna oon alkanut kunnolla toipua. Aikaa se ottaa ja paljon, mutta rauhassa vaan ja omaan tahtiin ♥ Muistaa vaan, ettei toipumista pidä suorittaa.
    Hirmuisesti voimia, toipumista ja tsemppiä kaikkeen! ♥ Joskus tulee päiviä, kun tuntuu ettei oo vieläkään päässyt yli, mut kyllä ne kokoajan vähenee, kunnes loppuu.
    *Haleja* Matka jatkuu ja eteenpäin mennään!

    Vastaa

    0
    1. Kiitos Maria ❤️ Voimaa sinullekin toipumiseen ❤️

      "Onneksi" olen ollut liian väsynyt suorittamaan toipumista. Kun on käynyt totaalisessa tyhjiössä, tuntuu, että jäljelle jää vain kiitollisuus siitä, että on vielä tässä, kaikenlaisten mahdollisuuksien edessä. Ja kiitollisuus sitä kaikkea kohtaan, missä on elämässään onnistunut. Sen näkee nyt kirkkaammin, kun ankara ääni on vaiennut. Onnistumiset voi viedä mukanaan eteenpäin, ne ovat arvokas pesämuna uuteen elämänvaiheeseen ❤️

      Vastaa

      0
  14. Me ollaan tuntemattomia toisillemme, mutta olen seurannut blogiasi vuosia ja saanut sinulta paljon :) Mun mielestä olet valoisa, karismaattinen ihminen ja upea nainen <3 Toivon todella, että jatkat edelleen blogin pitämistä ja jaat sitä valoa meillekin :) Oman jaksamisesi rajoissa tietysti! Ihanaa ja onnellista uutta vuotta sinulle <3

    Vastaa

    0
  15. Kiitos kirjoituksestasi. Voimia ja lämpimiä ajatuksia uuden edessä ❤️!

    Vastaa

    0
  16. Voimahalaus Sanni ja upeaa, parempaa uutta vuotta. ❤ Uupumisesta toipuminen voi olla pitkä tie, ihana kuulla, että olet toipumassa. ❤

    Suosittelen lukemaan Kaisa Jaakkolan Palaudu & Vahvistu-kirjan, tosi hyvää faktaa ja myös Kaisan omakohtaisia ajatuksia ja tietoa.

    -Ulla

    Vastaa

    0
    1. Kiitos Ulpu ❤️

      Kaisa Jaakkola on minulle itse asiassa tuttu samasta kaveripiiristä 10 vuoden takaa. Viime vuosina emme enää ole juurikaan törmäilleet kun tiet ovat vieneet eri suuntiin, mutta hänen uraansa on ollut kiinnostavaa seurata. Aloitellessaan omaa yrittäjän uraansa Kaisa sanoi minulle näin; "Sanni, jos sinulla on jokin intohimo, satsaa siihen, tee siitä työsi." Silloin lause ei käytännössä merkannut minulle mitään, yrittäjyys oli suunnilleen kaukaisin asia mitä olin koskaan miettinyt.

      Vuosia myöhemmin olen muistellut Kaisan lausetta. Se sitten toteutui, lopulta ihan omalla painollaan.... mutta tämä tie ei lopulta ollut minulle täysin oikea.

      Täytyykin hankkia tuo Kaisan viimeisin kirja käsiini. Tiedän, että ylikuormitus on ollut osa Kaisankin tietä. Hänellä lienee viisasta sanottavaa tästäkin aiheesta.

      Hyvää uutta vuotta Ulpu!

      Vastaa

      0
  17. Kiitos tästä hienosta kirjoituksesta, luin monet lauseet siitä moneen kertaan. Se herätti ajatuksia, ja toi myös toivoa. Toivon sulle kaikkea hyvää ❤️

    Kiitos myös ihanasta ja tärkeästä joulukalenterista! Koirakaverit ovat korvaamattomia. Esiin nostamasi järjestöt aion pitää mielessä seuraavia aineettomia lahjoja pohtiessani 🙂

    Vastaa

    0
  18. Halaus täältäkin ❤️ Hieno teksti. Pystyn valitettavasti samastumaan tuohon tunteeseen, kun on liian väsynyt suorittamaan toipumista. Ensi vuodelle toivon meille molemmille armollisuutta, valoa elämään ja tervettä itsekkyyttä!

    Vastaa

    0
  19. Kiitos Sanni koskettavista sanoista.
    Minä olen oppinut tänä vuonna armollisuuden itseä kohtaan, on vain onnistumista tai oppimista. Siinä samalla olen päästänyt irti 10 turhasta painokilosta saavuttaen ihannepainoni. Minulla on ikää 58v. ja odotan innolla postauksiasi.
    Tsemppiä ja halauksia♥️

    Vastaa

    0
  20. ❤️

    Minulle tämä vuosi on ollut todella raskas ja täytin myös 40. Erosin jo viisi vuotta sitten, mutta tuntuu, että voin aina vain huonommin. Koska pidämme yhteyttä, en osaa päästää irti. Läheisen kuolema on myös osaltaan kiskonut irti niitä vaijereita, joilla olen kiinnittynyt maahan.

    Vastaa

    0
  21. Moi!

    Olen lukenut tätä blogia jo pienen ikuisuuden. Tämä on ainoa blogi, joka oikeastaan on enää aktiivisesti lukulistallani, olen saanut lapsia ja enää en samaistu kaikkiin blogeihin, jota olen aiemmin lukenut, mutta tässä Karkkipäivässä on sitä jotain. Ehkä tämä blogi nyt on vain niin aito kuin olla ja voi, et taida teeskennellä mitään ja se on hyvin kiinnostavaa näinä aikoina. Miten toiset meistä uskaltavat olla paljaita ilman rooleja, ja toiset keskittävät kaiken energiansa tietyn mielikuvan rakentamiseen ja ylläpitoon. Tietysti jälkimmäinen tyyli usein palvelee kaupallisia tarkoituksia. Mitä onkaan elämässäsi nyt meneillään, niin toivon sinulle voimia ja oivalluksia, rakkautta ja uusia seikkailuja kotimaassa ja ulkomailla! Kiitos ihanasta blogista ja hyvää sekä onnellista uutta vuotta!

    Vastaa

    0
    1. Kiitos sanoistasi Minä vain ❤️

      Minulla on tunne, että ensi vuosi on onnellisempi ❤️

      Vastaa

      0
  22. 40 vuotta taitaa olla naisen elämässä vedenjakaja, ainakin itselläni ja tuttavapiirissäni on ollut näin. Silloin arvioidaan mitä halutaan työelämältä, kenen kanssa jakaa se, viimeinen tilaisuus yrittää tulla äidiksi ja ulkonäkö alkaa rapistumaan nopeasti. Kollageenisäikeiden katketessa sitä miettii kaikenlaista, ei ole onnellinen ei.Näin jälkeen päin tuo ajanjakso vaikutti hyvin tarpeelliselta. Olen nyt valinnut tietoisesti elämäni palikat ja kalenterini vastaa arvomaailmaani, kun taas nuorempana taisin suorittaa mukisematta kulttuurissamme ihailtuja arvoja. Ulkonaisesti asiat eivät ole muuttuneet, olen yhä saman miehen kanssa ja työni on vaativampaa kuin koskaan ennen. En lähtenyt joogaopettajaksi Balille.
    Ihan hyvä, että elämä muuttuu iän myötä, muuten kävisi tylsäksi.
    Ja kirjasuositus minultakin, filosofiaa: https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/muumit-ja-olemisen-arvoitus-9789523005655

    Vastaa

    0
    1. Ja kirjasuositus minultakin

      Löytyi Bookbeatista ❤️ Ladattu. Kiitos vinkistä.

      Vastaa

      0
  23. Ihana olet <3 Hyvää uutta vuotta! Ja onnittelut menkkojen palaamisesta!!! Pystyn samastumaan, vaikka oma taukoni aikanaan olikin vain puolitoista vuotta.

    Vastaa

    0
  24. Voi Sanni. Mä kirjoitin tähän jo jos vaikka mitä omista ongelmistani jne. Mut ei ne mitään tai ketään helpota. Hirveästi tsemppiä ja jaksamista uuteen vuoteen. Muista, että jos ei jotain jaksa tehdä, niin mitä sitten. Itse olet se, jolle se on iso juttu.

    Äärettömän suuri kiitos joulukalenteristasi! Asia on tärkeä ja tarinoista löytyi myös tuttuja ihmisiä oman koiraharrastuspolkuni varrelta. Kiitos! ja tsemppiä!

    Vastaa

    0
  25. Täällä näkyy kommentoineen pari muutakin, joilla menkat jääneet pois stressin/uupumuksen takia. Itselläni luultavammin stressaavan elämäntilanteen takia myös kuukautiset kadoksissa. Lääkärissä en asian takia ole käynyt, enkä ihan helpolla varmasti menekään. Muutama vuosi sitten samankaltaisessa tilanteessa menkat olivat poissa pari vuotta. Lapsihaaveita ei ole, mutta kiinnostaisi tietää, onko kuukautisten poisjäämisestä muuta terveydellistä haittaa kuin osteoporoosin riski?

    Vastaa

    0
    1. Lapsihaaveita ei ole, mutta kiinnostaisi tietää, onko kuukautisten poisjäämisestä muuta terveydellistä haittaa kuin osteoporoosin riski?

      Tähän käsitykseen jäin omilla lääkärikäynneilläni.

      Vastaa

      0
  26. Ennätin jo kirjoittaa tähän avautumista omasta tilanteestani, mutta jätän sen kuitenkin sikseen. Sanon vain, että samaistun moneen kohtaan. Tämä vuosi oli itselleni myönteisessä mielessä eräänlainen käännekohta, mutta samanaikaisesti todella vaikea ja raskas. Valoa ja iloa uuteen vuoteen! <3

    ps. Luulen nähneeni sinut aatonaattona torilla joulukuusikauppiaan luona? Pyyhälsin siitä ohi hakemaan viimeisiä lahjajuttuja kauppahallista enkä jäänyt pälyilemään, näinkö oikein, mutta uskoisin sen olleen sinä. :)

    Vastaa

    0
    1. Kiitos mari, ja valoisaa uutta vuotta myös sinulle ❤️

      (...Kyllä, olin Kuopion torilla kuusikaupoilla aatonaattona ☺️)

      Vastaa

      0
  27. Voi Sanni! Tunnistan niin paljon tästä itsessäni. Onneksi aina voi oppia uutta, opetella lepäämään siinä mitä on. Uskoa lopulta, että riittää juuri sellaisena kuin on. Eikä pelkästään riitä, vaan on oikeasti rakastettu sellaisena kuin on. Jopa niin, että itsekin voi itseään rakastaa. Hyvää tätä vuotta sinulle ja kiitos tästä postauksesta!

    Vastaa

    0
  28. Onnellista uutta vuotta 2020.
    Sydämestä suurta voimaa sinulle.
    pauliinas

    Vastaa

    0
  29. Kiitos Sanni kirjoituksistasi ja kaikkea hyvää uuteen vuosikymmeneen. ❤️

    Vastaa

    0
  30. Lämmin halaus, terveiset täältä karjalasta <3 Hyvää uutta vuotta 2020!!

    Vastaa

    0
  31. Sanni, toivon sulle kaikkea hyvää maailmassa. Toivon myös, että kaikki tärkeimmät toiveesi toteutuvat. Olen saanut blogiltasi tosi paljon ja jos jotenkin tietäisin, mitä ja miten voisin antaa sulle jotain takaisin, antaisin sen heti.

    Vastaa

    0
  32. Onpa kurjaa kuulla, että käyt olet joutunut käymään läpi vaikeita aikoja. Paljon myötätuntoa <3 Onneksi katharsis rankkuudestaan huolimatta monesti - oman kokemukseni perusteella - auttaa, puhdistaa, vapauttaa. Patologiat palavat, häviävät, jotain kauniimpaa ja harmoonisempaa tulee tilalle.

    Kiitos tästä postauksesta, ja siitä rohkeudesta, millä jaat näitä arkoja ja kivuliaitakin asioita meille lukijoillesi <3 Aina välillä ihmettelen, miksi rakastan Karkkipäivää niin (voin sanoa rakastavani monia kirjoja ja elokuvia, mutta Karkkipäivä on kyllä ainoa blogi, josta käyttäisin niin vahvaa sanaa :D), mutta tuntuu, että paljon on samoja pohjavirtauksia. Samaistun todella vahvasti tuohon ylivaativuuteen itseä kohtaan. Pitkään (ja vieläkin vähän) rakensin omanarvontuntoni sille, mitä suoritin ja sain aikaan. Uupumuksia ei ole ollut helppo käydä läpi ja luovia niiden kanssa tässä elämässä ja yhteiskunnassa - tuntuu, kuin uupuminen olisi eräänlainen normaalikin, koska tietyillä elämänalueilla on standardi piiskata itseään vielä vähän. Siinä on aika paljon oppimista, kun ei enää mittaa riittävyytään ulkoisilla standardeilla, vaan rakentaa sisäistä integriteettiä.

    Toivotan sinulle paljon kauneutta, tasapainoa ja valoa vuoteesi 2020 ja koko vuosikymmenelle. <3

    Vastaa

    0
    1. Aina välillä ihmettelen, miksi rakastan Karkkipäivää niin (voin sanoa rakastavani monia kirjoja ja elokuvia, mutta Karkkipäivä on kyllä ainoa blogi, josta käyttäisin niin vahvaa sanaa :D)

      Voi kiitos momo ❤️ Niin kauniisti sanottu.

      tuntuu, kuin uupuminen olisi eräänlainen normaalikin, koska tietyillä elämänalueilla on standardi piiskata itseään vielä vähän.

      Aivan. Tämä on nurinkurinen, surullinen realiteetti :/ Yhteiskunnassamme ihannoidaan itsensä ylittämistä, ja lempeää keskitietä ikäänkuin paheksutaan, todellisesta hitaan tien valinnasta puhumattakaan. Jos ei jatkuvasti halua ylittää itseään, on laiska ja vailla kunnianhimoa. :(

      Siinä on aika paljon oppimista, kun ei enää mittaa riittävyytään ulkoisilla standardeilla, vaan rakentaa sisäistä integriteettiä.

      Todellakin. Mutta oppiminen tekee elämästä onneksi kiinnostavaa.

      ❤️

      Vastaa

      0
  33. Paljon haleja sinulle Sanni! Kiitos etta jaoit taman, aina ei ihmiset ymmarra minkalaista elamaa itse elaa kaiken takana. Itse olen vetanyt viimeiset kolme vuotta toita niin paivisin, iltaisin ja viikonloppuisin. Monet nakevat vain paallisin puolin 'unelmatyo' 'unelma kaupinki' mutta eivat tyotunteja, raha pulaa, stressia, sita etta haluaa lopettaa - tehda slow down mutta on niin kauhuissaan jos se vie kaiken mita on rakentanut ja se kaikki voi romahtaa, elama on haurasta ja pelottavaa. Itsella viimeinen tikki on ollut muistin katkeaminen normi asioissa - kavelen juna laiturille ja 15 minuuttia myohemmin tajuan olevani junassa johon en muista kavelleeni menossa ties minne, joskus tajuan olevani asemalla jonka nimea en tunnista vain tajutakseni etta olen kavellyt ulos metrosta kolme asemaa aikaisemmin kuin on tarvinnut ja etta tunnistan aseman nimen muutaman minuutin kuluttua. On pelottaa loytaa itsensa jostain johon ei muista menneensa.

    Vastaa

    0
    1. Soffie ❤️❤️

      Minulla vakavat muisti- ja muut kognitiiviset ongelmat olivat lopulta se viimeinen oire joiden kautta lopullisesti ymmärsin että kaikki ei ole kunnossa ja lähdin hakemaan apua. Tiedän mitä koet. ❤️ Toivon että sinäkin saat ja otat vastaan apua. Uupumustilan purkautuminen voi avunkin saamisen jälkeen viedä pitkään, mutta tärkeintä on että aloitat prosessin. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja toipumista.

      Vastaa

      0
  34. Luin kirjoituksesi heti tuoreeltaan ja luin moneen kertaan. Olen palannut tänne muutamia kertoja uudestaan ja nyt tällä kerralla luin kaikki kommentitkin. Kirjoitat niin kauniisti ja karusti. Kommentit ovat ihanan myötätuntoisia. Olen kaikkien kommentoijien kanssa samaa mieltä! En osaa heitä paremmin pukea sanoiksi sitä mitä tunnen ja ajattelen. <3
    Se, että tekstisi henkii myös levollisuutta ja luottamusta tulevaan, tuntuu hyvältä ja lohduttavalta. Ehkä pahin on ohi.

    Yksi ihan uusi ajatus heräsi, ja se antaa toivoa tänä aikana, jossa niin usein tökitään, tunkeillaan ja ollaan katalia somessa... En nimittäin muista, että me lukijasi olisimme kommenteissamme udelleet tai vihjailleet mitään kuluneen vuoden aikana. Toki olet voinut olla julkaisematta sellaisia kommentteja – mutta olisipa ihanaa, jos olisimme kyenneet sellaiseen hienotunteisuuteen, kunnioitukseen ja malttiin, vaikka varmasti jotain on ollut luettavissa rivien välistä (ja jotain niistä väleistä on puuttunutkin). Jos näin on, niin hyvä me. Vielä on inhimillisyyttä somessakin.

    Valoisaa vuotta 2020 sinulle, Sanni, ja lämmin halaus. <3

    Vastaa

    0
    1. Kiitos TeijaH ❤️

      Lukijat ovat olleet todella hienotunteisia, mitä olen arvostanut suuresti. ❤️ Vuoden aikana on tullut pari tökeröä kommenttia jossa on annettu ymmärtää, että olen lukijoille totuuden velkaa (!!), mutta näitä on mahtunut kaksi tuhanteen. No, nyt he saivat totuutensa.

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (47)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)