18.08.2015

Kulttisarja Urban Decay vihdoin Suomessa

Minä ja Urban Decay.

UrbanDecay_meikit_huhtikuu2009

Blogin lukijoissa tuskin on montaa, joka muistaisi, että Urban Decaylla oli kunnia polkaista käyntiin koko Karkkipäivä-blogi. :) Ihkaensimmäinen postaus huhtikuussa 2009 oli Urban Decayn violetti-pinkki-persikkainen meikki.

UrbanDecay_Deluxe_paletti

Urban Decay liittyi vahvasti blogin alkutaipaleen meikkikarkki-ilotteluun. Mineraaliluomivärien ohella UD:n meikit olivat värikkäimpiä mitä omistin ja vastasivat täydellisesti tuon ajan värinälkääni. Merkin visuaalinen ilme upposi sekin ihan kympillä.

Ensimmäisen Urban Decayn palettini ostin New Yorkista vuonna 2007. Kyseessä oli UD:n 10-vuotisjuhlapaletti Ammo Shadow Box. Blogeimeikeissä näkyi kuitenkin eniten muutamaa vuotta myöhemmin julkaistu Deluxe Shadow Box (kuvassa).

Silmämeikkipaletit ovat todellakin Urban Decayn the juttu ja tuotealue, josta merkki on eniten tunnettu legendaarisen silmämeikinpohjustajansa ohella. Mm. Book Of Shadows -paleteista on muodostunut keräilykohteita.

Urban-Decay-Naked-Palette

Räväkkään värimaailmaan yhdistetty brändi rikkoi kuitenkin yllättäen suurimman potin vuonna 2010 julkaistulla maanläheisellä Naked-paletillaan, josta voi jo puhua kosmetiikkamaailman historiana. Paletti on yksi viime vuosien huikeimmista menestystarinoista ja loi kokonaisen nude-palettien megatrendiaallon. Lähes kaikki muut meikkimerkit lähtivät imitoimaan Nakedia ja toivat Urban Decayn jälkeen markkinoille oman versionsa nude-paletista.

Urban Decaylla on osattu hyödyntää nudehuuma. Nakedista on kasvanut Urban Decaylle kokonaisvaltainen konsepti ja tuoteperhe, ja tällä hetkellä Naked-paletteja on lukuisia erilaisia. Naked Skin -linja puolestaan sisältää meikkipohjatuotteita kuten meikkivoiteen, -puuterin, peiteaineita ja viimeistelypuutereita.

UrbanDecay_PrimerPotionOriginal

Karkkipäivä-blogissa on palettien ohella julistettu rakkautta klassikkotuote Eyeshadow Primer Potioniin.

UDPP on varmasti eniten suosittelemani meikkituote, tuote, joka aikoinaan mullisti oman meikkielämäni yhtä käänteentekevästi kuin mineraalimeikkipohja. Ennen UDPP:ta olin hyväksynyt, että luomivärien nyt vain "kuuluu" kerääntyä luomivakoon päivän aikana. Pienen violetin purkin myötä kaikki muuttui - lo and behold, meikin on mahdollista kestää koko päivän hievahtamatta! UDPP:n jälkeen olen löytänyt useita muitakin erinomaisia pohjustajia, mutta violetilla tuubilla tulee aina olemaan aivan erityinen paikka sydämessäni.

Vielä viime viikkoinakin olen saanut blogiin kysymyksiä siitä, mistä UDPP:tä voisi ostaa. Tähän saakka se on pitänyt tilata tai ostaa ulkomailta. Ei enää huomisesta eteenpäin.

Urban Decay saapuu vihdoin Suomeen vuosien odotuksen jälkeen. Merkin ständit avataan Helsingin ja Tampereen Sokokselle, ja meikkejä voi myös ostaa Sokoksen verkkokaupasta.

UrbanDecayHki_IMG_7298

Pääsin eilen aamulla ensimmäisenä bloggaajana Suomessa vierailemaan Helsingin Urban Decay -pisteellä. Odotukset täyttyivät todellakin, ständi on juuri niin houkuttava kuin toivoa saattoi!

Ja miettikääpäs tätä - pikkuisessa Suomessa on Urban Decayn Euroopan laajin valikoima! Miten tämä on mahdollista, en tiedä mutta ei auta kuin iloita! :)

UrbanDecayHki_IMG_7300

Täällä ne odottavat, himoitut Naked-paletit... Suomessa on myynnissä koko Naked-kokoelma uusinta Naked Smoky -palettia lukuunottamatta. Se tulee kuulema myöhemmin.

Urban Decayn Suomen hintataso muuten ansaitsee aplodit, kerrankin lanseerataan merkki jonka hintoihin ei paukata päälle mieletöntä Suomi-lisää! (Kaikki varmasti tietävät mikä on tilanne mm. Bare Mineralsin kohdalla... hinnat melkein tuplat kuin merkin kotimaassa Jenkeissä...) Naked-paletti maksaa USAssa 54 dollaria, Suomessa 49,90 €. Tämän hetkisen dollarin kurssin mukaan Suomen hinta on vain euron kalliimpi. Sanni nostaa peukun pystyyn!

Pienemmät Naked Basics -paletit maksavat 28,90 €.

UrbanDecayHki_IMG_7278

Poskipunissa löytyy odotetusti todella räväkkiä värejä.

Värit eivät toistu kuvissani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta valikoimassa on kirkasta oranssia, violettia ja kunnon punaista. Neutraalejakin toki löytyy, esimerkiksi sävy Indecent (light peachy nude, UD:n sivun mukaan) vaikuttaa erinomaiselta luonnolliselta arkipunalta jolla ei voi vetää övereitä. Poskipunan hinta on 29,90 €.

UrbanDecayHki_IMG_7270

Ja tässä superklassikko, Eyeshadow Primer Potion eli tuttavallisesti UDPP, nykyisessä kuosissaan.

Pohjustajia on neljää erilaista; läpikuultava Original (joka on se oma suosikkini, tosin muita ei ole tullut kokeiltua), peittävämpi, mattainen Eden, hohtava, shampanjan sävyinen Minor Sin ja koostumukseltaan hoitavampi, voidemaisempi Anti-Age.

UDPP:llä on Suomessa hintaa 20,90 €.

UrbanDecayHki_IMG_7273

Pitkän linjan UDPP:n käyttäjät muistavat alkuperäisen "pullon henki" -pakkauksen ongelmat. Moni ilahtuikin kun epäkäytännöllinen pakkaus vaihdettiin tuubiin. Nyt UDPP:n pakkausta on muutettu jälleen - tuubi säilyy mutta vaahtomuoviapplikaattori teki paluun.

Itse en pidä vaahtomuoviapplikaattorista sen epähygieenisyyden kannalta, mutta Urban Decayn tuotekehityksessä oltiin sitä mieltä, että applikaattorilla saa kaavittua tuubin pohjimmaiset jämätkin. Me hc-käyttäjät tietysti leikkaamme tuubin auki siinä vaiheessa kun ulos ei saa enää puristettua tavaraa :)

UrbanDecayHki_IMG_7284

Luomivärien ja silmämeikinpohjustajan ohella UD-suosikkituotteisiini kuuluu myös 24/7 Glide-On Eye Pencil.

Kynä on vedenkestävä ja koostumus ihanan liukuva. Ja sävyjä kokonaista 40 kappaletta...! Ihastuin tuohon ruiskaunokin siniseen sävyyn mutta sain hillittyä itseni (ainakin toistaiseksi) tekemästä hankintaa, kesän runsaat rajauskynäostokset vielä tuoreessa muistissa... ;)

UD_kynat

Glide-On -kynä maksaa Suomessa 19 €.

UrbanDecayHki_IMG_7282

Tummien silmänalusten omistajana peiteaineet kuuluvat jokapäiväiseen meikkiarkeeni ja kiinnostavat aina. Olen hiplaillut UD:n peiteaineita ulkomailla useaan otteeseen, ja Floridassa melkein jo kiikutin Naked Skin -peiteaineen kassalle. Se vaikuttaa hyvin saman tyyppiseltä kuin luottotuotteeni Estee Lauderin Double Wear Stay-in-place concealer, eli sisältää runsaasti pigmenttiä, on koostumukseltaan ohuen ohut ja laadultaan superkestävä. Koostumusta voi työstää iholle hetken, sitten se "jymähtää" ihoon kestomeikkiteknologialle tyypillisesti. Jymähtää ja pysyy :)

Huomatkaa sävyjen määrä... Jos täältä ei löydy omaan ihonsävyyn sopivaa niin johan on kumma :D Nestemäinen Naked Skin Concealer maksaa 24,90 € ja kiinteäkoostumuksellinen, kynämallinen 24/7 -peiteaine 19,90 €.

UrbanDecayHki_IMG_7293

Ripsiväritkin kiinnostavat, vaikka se ei tunnetusti ole lempparituoteryhmäni värikosmetiikassa. Ihanan näköisiä, tyylikkäitä pakkauksia ja minun makuni mukaiset harjat. Kaikki UD:n maskaraharjat ovat polymeeria, ei perinteistä kuitutyyppiä. Eikä yhtäkään sellaista vanhanaikaista pullonharjamallia... ;D

Perversion vaikutti kiinnostavimmalta tapaukselta. Oikein notkea, voidemainen massa ja hyvin volyymia tuovan näköinen harja. Onko kenelläkään kokemusta UD:n ripsareista...? Vähän samaan tyyliin kuin MAC, UD ei ole onnistunut saavuttamaan suurempaa tunnettuutta ripsarien saralla. Taitaa olla niin, että kummankin merkin upeat luomivärit varastavat aina päähuomion...

Urban Decayn ripsareilla on hintaa 23,50 €.

UrbanDecayHki_IMG_7304

Tässä on minulle vielä käytännön tasolla pitkälti tuntematon tuoteryhmä; meikin suihkemaiset kiinnittäjät. Kyllä, niitä on ollut markkinoilla jo vaikka kuinka pitkään (omalla entisellä työpaikallani mm. Clarinsin Fix' MakeUp), mutta itse en ole niitä koskaan käyttänyt. Kun ei ole kasvomeikin saralla pysyvyysongelmaakaan.

Perinteisemmät, iholle alimmaiseksi laitettavat primer-voiteet ovat tutumpia. Spray suihkutetaan kasvoille viimeiseksi valmiin meikin päälle, halutessaan myös silmämeikin päälle.

Kiinnittävät suihkeet ovat Urban Decayn kolmanneksi suosituin tuote, joten näiden kanssa olisi kyllä jo silkasta ammattillisesta näkökulmasta syytä tehdä lähempää tuttavuutta. ;) Suihketta voi käyttää mieltymyksen ja tarpeen mukaan yhdistettynä voidemaiseen primeriin jolloin meikistä tulee superkestävä, tai yksinään, vaihtoehtona voidemaiselle.

Urban Decaylla on kolmenlaista suihketta; kaikille sopiva perusversio All Nighter, kuivemmalle iholle sopiva, kosteuttava ja viilentävä Chill ja rasvoittuvalle iholle sopiva De-Slick. Suihkeilla on hintaa 26,90 €.

UrbanDecayHki_IMG_7302

Tässä näkyy Urban Decayn koko maailman myynteihin perustuva suosituimpien tuotteiden Top 10.

1. Naked-paletit, 2. Eyeshadow Primer Potionit, 3. Kiinnittävät suihkeet, 4. 24/7 Glide-On -kynät, 5. Perversion-maskara, 6. BB-voiteet, 7. Solo-luomivärit, 8. Naked Flushed -paletit (poskipuna + highlighter + aurinkopuuteri), 9. Revolution-huulipunat ja 10. Meikkivoidesivellin.

UrbanDecayHki_meikkipuuterit

Vanhana meikkipuuteri-junkiena (aikaa ennen mineraalipohjan aikakautta) UD:n meikkipuuteritkin vetivät puoleensa. Jälleen niin tyylikkäät pakkaukset ja silkkinen, hienojakoinen koostumus.

Itselleni puuterimainen meikkipohja on aina ollut numero yksi, mutta suuri yleisö suosii nestemäistä. Joillekin meikkipuuteri (eli puuterin ja meikkivoiteen yhdistävä tuote jonka voi levittää joko kuivana tai kostealla sienellä) on tuotetyyppinä hyvinkin tuntematon. UD:n meikkitaiteilijan alkaessa kertoa minulle mitä meikkipuuteri on, hän ihan hämmästyi kertoessani, että olen käyttänyt ko. meikkipohjaa puolet elämästäni :D Hassua. Onko meikkipuuteri tällä hetkellä tosiaan niin out..?

UrbanDecayHki_tayttopaletti

Lopuksi vielä tämä söpöys. UD:n luomiväripaletti, jonka voi täyttää haluamillaan sävyillä. Ei kokonsa puolesta käytännöllisin meikkipussin asukas (olen edelleen suruissani MACinkin palettien möhkäleistymisestä...), mutta niin suloinen...!

Urban Decaylla kyllä osataan tämä visuaalinen puoli. :)

*

Urban Decayn virallinen Suomen lanseeraus on huomenna keskiviikkona 19.8. kello 16.00 Helsingin ja Tampereen Sokoksella.

Sokoksen verkkokaupasta Urban Decayta saa 20.8. lähtien.

70 kommenttia
16.08.2015

Tyylikkyydestä ja muodista

Purkautuessani eilen Kampissa Onnibussista reppuineni, rikkikuluneine olkalaukkuineni ja eväslaukun virkaa toimittavine S-kaupan kestoruokakasseineni, aloin jostain syystä jälleen miettiä tyylikkyyttä ja sen käsitettä.

Olin menossa rapujuhliin ystäväni luokse, jolle elegantilta näyttäminen on yhtä vaivatonta kuin hampaiden harjaus aamuisin. Olen kirjoittanut blogissa aikaisemmin kateudesta, ja tässä on ystävä, jonka huoleton edustavuus herättää minussa aika ajoin näitä tuntemuksia.

idHelsinkiIMG_7255

Kuljin Narinkkatorin ihmisvilinän läpi ja mietiskelin omaa habitustani. Miksi kuljen aina tällaisena kassialmana? Pitääkö olla niin homssuinen? Enkö voi edes heittää rikkimennyttä laukkua menemään ja ostaa uutta tilalle?

Ajatuksen ohjaamana kävelin lähimpään tavarataloon ja ostin uuden laukun. Tekonahkaisen ja halvimman joka oli 50% alennuksessa. Sulloin ruokakassin ja vanhan laukun sisällön uuteen laukkuun ja koin kevyttä tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin asia tuli hoidettua eikä tarvitse mennä ystävän luokse rikkinäistä olkalaukkua ja ruokakassia roikottaen. Katsoin peiliin ja muistin, että minun piti vaihtaa vaatteetkin. Oli unohtunut bussissa. Voisihan ne vaihtaa ystävänkin luona mutta ajattelin, että jos nyt vähän siistimmässä paidassa saapuisi juhliin, se on kohteliasta emäntää ja isäntää kohtaan.

Menin tavaratalon sovituskoppiin ja vaihdoin päälle reppuun pakatun siistimmän paidan. Katsoin hiuksiani. Pörrössä niinkuin aina. Tyylikäs ystäväni on ammatiltaan kampaaja. Hänen hiuksensa ovat aina moitteettomassa ojennuksessa.

Koin lyhyen hetken pientä harmia ja koitin sukia hiuksiani kuriin. Sitten se meni ohi. Ystäväni tuntee minut, mitä hän nyt välittää. Hän tykkää minusta sellaisena kuin olen, laittaa mielellään hiuksenikin kun ollaan menossa yhdessä jonnekin.

Rentouduin ja lähdin juhliin. Perillä huomasin, että repun olkahihnat olivat rutanneet kotona silitetyn siistin paitani olkapäät ihan ryppyisiksi. Hahah. Se siitä siisteydestä :)

HelsinkiIMG_7234

Ilta oli mukava. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin taas ajattelevani, että olen vähän outo ja poikkeava. Naiset keskustelivat laukuista ja kengistä ja kelloista. Ajattelin eteisen lattialla seisovaa halpalaukkuani, jonka olin juuri ostanut vailla muuta motivaatiota kuin saada ehjä ja siisti laukku rikki menneen tilalle. Tunnustin, että en todennäköisesti huomaisi eroa halvan ja merkkikellon välillä. Ja että ostan uudet kengät usein siinä vaiheessa, kun edelliset ovat hajoamassa. "Vaatteet eivät kertakaikkiaan kiinnosta minua," kerroin.  Tai kiinnostavat, mutta ei niiden ostaminen. Toivoisin, että joku voisi ostaa ne puolestani eikä minun tarvitsisi koskaan kierrellä kaupoissa.

"Sehän on vain hyvä asia", yksi vieraista sanoi. "On hyvä, etteivät kaikki harrasta materialistista kulutusta".

Muut eivät pitäneet minua outona. Silti tunsin itse niin, kuunnellessani toisten rakkauden tunnustuksia kauniita kenkiä ja mekkoja kohtaan. "Tämä kahden asunnon juttu on niin hankala. Monesti on tullut tilanteita, että olen halunnut laittaa just sen mekon ja kengät, mutta sitten kun se niihin sopiva laukku tai vyö on toisella asunnolla, niin eihän niitä voikaan laittaa. Ai että ärsyttää!"

Tilanteita, joihin en osaa mitenkään samaistua.

Intohimo kenkiin ja vaatteisiin on osa naisena olemista. Vai onko? Missä niin on päätetty?

Joistain asioista on muodostunut kulttuurissa normeja.

Normi (Wikipedian mukaan): "viittaa yleensä sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla. Normi määritellään 'säännöiksi', joita ryhmä käyttää määrittämään hyväksyttävät ja sopimattomat arvot, uskomukset, asenteen ja käyttäytymismallit."

Kun ajattelen asiaa, tajuan pitäväni naisten kiinnostusta muotia ja kauneutta kohtaan normina. Siksi poikkeava suhtautuminen on automaattisesti jollain tapaa "epänormaalia" ja outoa. Itse olen mielessäni erityisen outo siksi, että olen kiinnostunut kauneudesta, mutta en muodista.

HelsinkiIMG_7241

Mietiskelin aihetta kävellessäni juhlien jälkeen öisen Helsingin läpi kohti majapaikkaani. Katselin ravintoloiden edessä jonottavia ihmisiä ja tarkkailin vastaantulevien ihmisten olemusta. Täällä varmasti moni on miettinyt pitkään missä vaatteissa lähtee illalla ulos, ulkoinen olemus on viilattu ja harkittu. Mutta nyt ollaan kaupungissa. Tekevätkö maaseudun naiset niin..? Liittyykö kauneuden ja muodin normi vain kaupunkilaisuuteen...? No ei kai sentään..? Kai maalaistalossakin varttunut nainen voi aivan yhtä hyvin viehättyä kauniista kengistä ja haaveilla Vuittonista?

Vai onko kuitenkin niin, että se ympäristö, jonka kanssa eniten olemme vuorovaikutuksessa, luo normin? Olen syntynyt kaupungissa ja ollut alati tietynlaisten pinnallisten arvojen ympäröimä, pitää näyttää hyvältä, olla suosittu, käyttää tietynlaisia vaatteita - nuorempana jopa farkkujen merkki määritteli mihin porukkaan kuulut. Murrosiässä normin loivat kaveripiirit, vähän vanhempana vahvemmin media. Lue lehdestä viimeisimmät trendit. Trendikkyys on ihailtavaa.

Toisessa ympäristössä normit kenties ovatkin toiset.

HelsinkiIMG_7249

Kello oli 02.20. Kävin Siwassa hakemassa aamiaistarvikkeita.

Kotiovella en ollut päässyt pohdinnassani tulokseen.

Onko epämuodikkuus outoa?

Mikä ylipäänsä tekee tyylikkyyden?

Kokisinko tarvetta sulloa ruokakaupan kestokassini piiloon Inarissa? Tai Sottungassa?

HelsinkiIMG_7259

Mitä mieltä te olette?

Määritteleekö ympäristö tyylikkyyden normin?

Ja pitääkö kaikkien naisten tykätä muodista? ;D

74 kommenttia
15.08.2015

Hyvän Olon hoitoa suomalaisella luonnonkosmetiikalla

Sain Tampereen Sokokselta jälleen mielenkiintoisen yhteistyötarjouksen, jonka sisältö varmasti kiinnostaa itseni lisäksi myös Karkkipäivän lukijoita.

Aihe sopii sattumalta mitä parhaiten viikolla heränneeseen kotimaisuus-teemaan. :) (Ja kyllä - tulen toteuttamaan lukijoiden toiveesta Kotimainen kosmetiikka -teemaviikon! Loistava vinkki.)

Tampere_SokosHyvaOlo_Ekopharma

Minulle tarjottiin mahdollisuutta tutustua suomalaiseen luonnonkosmetiikkasarja EkoPharmaan sekä samalla Sokoksen Hyvä Olo –hoitolaan, jonka merkkeihin EkoPharma lukeutuu. Hyvä Olon kampaamopuoli onkin minulle jo asiakkaana tuttu, mutta kosmetologihoidoissa en ole siellä käynyt.

Olin kuullut EkoPharmasta aikaisemmin blogini lukijan vinkkaamana, ja tokihan kotimainen, sertifioitu luonnonkosmetiikka kiinnostaa aina. Suomalaisia luonnonkosmetiikkamerkkejä kun ei tunnetusti mitenkään tungeksi markkinoilla.

EkoPharma vaikuttaa lupaavalta – sen ainesosaluettelot saivat minulta heti kiitosta ja lisäksi tuotteilla on suomalainen, sitoutumaton luonnonkosmetiikan sertifikaatti (siitäkin lisää myöhemmin). EkoPharma on sattumalta myös ainoa suomalainen hoitolasarja. Aika hienoa, että ainoa kotimainen hoitolatason sarja on luonnonkosmetiikkaa.

Tampere_SokosHyvaOlo_IMG_6777

Viime viikolla pääsin Hyvä Olo –hoitolaan hemmoteltavaksi. Kosmetologi Janica Lepistö kertoi, että Hyvä Olossa käytetään muitakin sarjoja, mutta hän on itse tykästynyt käyttämään EkoPharmaa lähes kaikissa hoidoissa. Toki konseptoidut hoidot, joihin lukeutuvat esimerkiksi Phytomer ja Reviderm, ovat asia erikseen. Hoitolassa tehdään myös Hi Brow –kulmastailauksia, ripsenpidennyksiä ja kestopigmentointia.

Hyvä Olon parturi-kampaamopuolen palveluihin kuuluvat mm. Olaplex-käsittelyt ja Kerastase-hoidot. Värjäyksissä käytetään Wellaa, ja kampaajat pitävät ammattitaitoaan ajan tasalla käymällä säännöllisesti Wellan Color Visionist -koulutuksissa. Minun viileän vaalea värini on muuten peräisin tästä kampaamosta. Kyseessä ei ollut yhteistyö vaan käyn Sokoksen kampaajalla myös ihan privaatisti. Hyvä Olon palveluihin kuuluu vielä myös kynsistudio, jossa työskentelee SM-tason kynsitaiteilija.

Tampere_SokosHyvaOlo_IMG_6782

Nyt olin hoitolassa kasvohoidon ja EkoPharman merkeissä. Asetuin pitkäkseni Janican viihtyisään hoitohuoneeseen, jonka kaunis pyöreä ikkuna muuten kuuluu Tampereen Kauppahallin julkisivun alkuperäiseen arkkitehtuuriin. Hoitola sijaitsee aivan Kauppahallin Hämeenkadun sisäänkäynnin yläpuolella.

Janica oli valinnut minulle hemmottelevan hoidon, mikä onkin kohdallani ihanteellinen valinta, koska ihoni ei juuri hyödy järeämmistä hoitotoimenpiteistä. Janica kertoi käyttävänsä hoidon aikana tuotteita kaikista EkoPharman tuotelinjoista, jotta pääsen tutustumaan eri tuoksumaailmoihin ja koostumuksiin.

EkoPharman ihonhoitolinjat perustuvat erilaisille suomalaisille marjoille, ja linjoja on neljä: kosteuttava (perustuu vadelmaan), rauhoittava (perustuu mustaherukkaan), tasapainottava (perustuu karpaloon) ja anti-age (perustuu tyrniin). Kerron EkoPharmasta ja sen tuotevalikoimasta tarkemmin seuraavassa osassa, testattuani tuotteita itse kotona.

Tampere_SokosHyvaOloIMG_6784

Hoito aloitettiin kosteuttavan linjan puhdistusgeelillä ja kasvovedellä. Sitten iho kuorittiin rauhoittavan linjan ihanan tuoksuisella entsymaattisella kuorinnalla.

Tämän jälkeen iho höyrytettiin. Janica kertoi, että hän höyrytti ihon vasta kuorinnan jälkeen eikä toisinpäin, jotta huokoset olisivat auki ja iho mahdollisimman vastaanottavainen seuraavan vaiheen hoitotuotteille eli seerumille ja hoitonaamiolle.

Iho pyyhkäistiin höyrytyksen jälkeen anti-age-linjan kasvovedellä, jonka tuoksu oli kuorinnan ohella suosikkejani. On muuten kiinnostavaa, miten eri tavalla tuoksut kokee hoidossa kuin kotikäytössä. Seikka, jonka olen pannut monesti merkille eri yhteyksissä. Esimerkiksi Laveran tuoksumaailma avautui minulle hoidon kautta aivan uudella tavalla, vaikka tuotteet ovat kotikäytössä enemmän kuin tuttuja.

Tampere_SokosHyvaOlo_IMG_6794

Seuraavaksi iho sai tehoannoksen rauhoittavan linjan C-vitamiiniseerumia sekä anti-age-linjan ravitsevaa ja kiinteyttävää kollageeninaamiota.

Sitten oli aika piipahtaa Nukkumatin rajamailla, kun Janica suoritti rentouttavan kasvohieronnan. Nämä osuudet ovat kyllä kiistatta aina omia suosikkejani kasvohoidoissa, hemmottelusta kun on kyse.

Hoito päättyi uuteen annokseen C-vitamiiniseerumia sekä ihon kosteutukseen tasapainottavan linjan öljyttömällä hoitovoiteella ja kosteuttavan linjan silmänympärysgeelillä.

Tampere_SokosHyvaOlo_IMG_6800

Kerrankin minusta tuntui, että iho ei jäänyt liian rasvaiseksi hoidon jäljiltä. Ihoni ei kykene imemään kovin rasvaisia tuotteita, ja useimmiten minulla onkin hoitojen superravitsevien tuotteiden jälkeen sellainen olo, että haluan pestä kasvot. Ei tällä kertaa. Janican valitsemat koostumukset olivat kevyitä ja minun ihotyypilleni sopivia.

Jään innolla odottamaan, miten kotitestijakso sujuu. :) Voin jo nyt kertoa, että merkin SK 15 -päivävoide ei ole yhtään tahmainen, huraa! :) Ja yhdestä silmänympärystuotteesta on jo muodostunut suosikki.

.

Tampereen Hyvä Olo –hoitolan yhteystiedot:

Kotisivu: hyväolotampere.fi

Facebook: facebook.com/sokoshyvaolotampere

Puh. 010 767 0896 (0,0835 €/puhelu + 0,1209 €/min)

14 kommenttia
14.08.2015

Foliolakkaus Vehmersalmella

Olin eilen vierailulla Charming Nailsin luona ja pääsin vihdoin tutustumaan perheen vauvaan Hippuun. <3

Sanni_ja_Hippu1308

Kuten traditioon kuuluu, CN-Taina teki minulle myös manikyyrin.

Hippu ei oikein olisi malttanut antaa mamille ja vieraalle lakkausrauhaa :)

Kynnet130815_IMG_7192

Toivoin foliokynsiä, kun ne on näyttäneet mielestäni niin upeilta Tainan kuvissa, mutta en itse koskaan jaksa noita koristelujuttuja.

Kynsillä OPIn uuden Venice-kokoelman pastelliliila Purple Palazzo Pants (niin mun sävyinen!) ja päällä kultaista ja fuksiapinkkiä foliota. Foilaustekniikka näytti superhelpolta mitä se varmasti käytännössäkin on, mutta itseni tuntien ei varmasti tulisi foliointeja kotioloissa tehtyä. Sanni - wash-and-go ja polish-and-go. ;)

Foilauksessa kynnelle levitetään kuivuneen lakkauksen päälle erityistä folioliimaa, jonka annetaan kuivua hetki. Liimapinnan ollessa semikuiva, pintaa näpäytellään värifolion palalla jolloin pintaan tarttuu folion riekaleita. Lakkaus viimeistellään päällyslakalla joka estää foliokoristeita irtoamasta.

idKynnet130815_IMG_7196

Rarity-poni sai toimia kuvan huomionsaalistajana kun töpökynnet ovat itsessään niin epäkuvaukselliset. Olisin niin mielelläni nähnyt tämän ihanan lakkauksen pitkillä kynsillä...!

Meikki130815_IMG_7185

Minulla oli eilen Vehmersalmi-vierailun kunniaksi pitkästä aikaa luomiväriäkin. Olen käyttänyt viimeiset neljä viikkoa pelkkää rajausta, mutta eilen luomille sipaistiin hennon liila pohja MACin Beautiful Iris - ja Seedy Pearl -luomiväreillä.

Joo - kulmakarvat on vielä lomatunnelmissa... :)

Meikki_130815_IMG_7187_3

Rajauksena Sephoran violetti kynä jonka päällä Meksikosta saamiani vaaleanliilaa ja kultaista nestemäistä eyelineria. Alaluomella Essencen vaaleanpuna-kultainen hohde-eyeliner.

Meikki_130815_IMG_7187

Sanoin tuossa eilen Tainallekin kun juteltiin meikeistä (aiheena mm. ensi viikolla Suomessa lanseerattava Urban Decay), että pastellisävyt tulee aina säilymään minulle rakkaimpana ja omimpana meikkivärimaailmana. Baby-liila, persikka, huurteinen pinkki, mintunvihreä, vaalea turkoosi... Karkkia minun makuuni! :)

Rajauksissa voi vielä irrotella räikeämmillä väreillä, mutta luomille valitsen mieluummin miedompaa.

Sanni_ja_Hippu2_1308

Tämä kuva on mun suosikki. Hellyys...! <3

Viimeistään jouluna taas moikkaamaan Hippulaista. :)

Kiitos Taina, Mr. ja eläinlapset! (Kissatkin saivat huomionsa...!)

.

- - Ai kuka Taina? No tämä Taina! :)

11 kommenttia
13.08.2015

Rahka ja kuorinta kiinnostavat teitä tänä vuonna

Rakastan tilastoja.

Blogin kävijätilastot kuuluvat luonnollisestikin kannaltani kiinnostavimpiin, ja tiirailen niitä säännöllisesti. Välillä näkee poikkeuksellisia ja yllättäviäkin kävijäpiikkejä vanhoissa postauksissa, mistä voi päätellä, että postaus on linkitetty jonnekin ja siitä todennäköisesti käydään parhaillaan jossain keskustelua.

Rahka_marjoilla_

Tämän vuoden klikatuimmat Karkkipäivän sivut ja postaukset ovat tässä:

Tilastot_Karkkipaiva_2

Klikatuin postaus on Proteiinirahka :) Piikki normaalissa kävijävirrassa on melkoinen:

Tilastot_Karkkipaiva_1

Tulen hihittelemään tälle varmaan vielä monet vuodet. Niin hassua. Hetken mielijohteesta kauppareissun jälkeen puolessa tunnissa väännetty avautuminen muodostui koko blogin historian luetuimmaksi jutuksi :D Bloggailu on tosiaan täysin arvaamatonta hommaa. Koskaan ei voi tietää mikä herättää vastakaikua.

Tilastossa huomioni kiinnitti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistun Tehokkaat, kotikutoiset kuorinnat -postauksen sijoitus. Näistä kuorinnoista kaikesta päätellen jutskaillaan jossain ahkerasti. Postaus ei saanut näin paljon lukukertoja edes julkaisuaan seuranneena vuonna. Tunnustaako joku linkittäneensä Kuorinta-jutun jonnekin? :D Ihan vain uteliaisuutta olisi hauska tietää missä siitä puhutaan. :)

Joulupötsi-postaus on pysytellyt sekin julkaisustaan lähtien joka kuukauden luetuimmissa. Mielenkiintoista. Tässäkin kuussa se on kiinnostanut teitä enemmän kuin esimerkiksi mun halpis-vinkit Sveitsiin ;D No, voisin toiveikkaasti päätellä, että ihmiset ovat saaneet postauksesta ja siihen liittyneestä sarjasta hyötyä ja siksi siihen palataan uudelleen ja uudelleen.

Kahvikuorinta

Kun kerran kotitekoiset kuorinnat näyttävät kiinnostavan, niin alleviivaampa jälleen kerran kahvinporokuorinnan ylivertaisuutta.

Jos en saisi blogin kautta vartalokuorintoja testiin, en rehellisesti enää kaupan kuorintoja käyttäisikään. Suihkugeeliin sekoitetut kahvinporot tuovat niin supersileän ihon että en näe mitään järkeä ostaa erikseen purkkiin pakattua valmiskuorintaa. Kahvinporot etenkin ruokaöljyyn sekoitettuna ovat mitä puhtainta luonnonkosmetiikkaa ilman minkäänlaisia lisäaineita. Niillä saan paljon sileämmän ja pehmeämmän ihon kuin millään muulla tuotteella.

idKahvikuorinta

Kahvinporot ovat samalla tajuttoman tehokas mutta hellävarainen kuorinta-aine (kahvinporot eivät ole muodoltaan teräviä eivätkä raasta ihoa niinkuin jotkut murskattuihin siemeniin tai hedelmänkiviin pohjautuvat kuorinnat saattavat tehdä).

Jos et ole vielä kokeillut, mitä enää odotat :)

17 kommenttia
12.08.2015

Juoksemaan!

No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)

Ja pöksyt!

Juoksemaan_IMG_7173

Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.

Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.

Lopussa

Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.

Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.

Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)

Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.

Juoksemaan_IMG_7179

Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)

Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!

En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)

"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"

"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."

Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)

  Juoksemaan_IMG_7171

Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin  iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.

Vaikka vain itseä :)

(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)

71 kommenttia
11.08.2015

Suosi suomalaista

Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.

Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)

Laitikkala_traktori

Ferrari tai Fendt - Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^

Laitikkala_IMG_6829_3

Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin "Makukylä" on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.

Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.

Laitikkala_IMG_6822_2

Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).

Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani...? No, viivataan tuo 'tosi' yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))

Laitikkala_Suttinen_

Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)

Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.

Laitikkala_Suttinen3

Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)

Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow'n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow'n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni... :D

Suosikkituotteeni Flow'lta on kuitenkin meikkituote - Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.

Laitikkala_Suttisen_puodista

Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.

Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; "Tahtoo", ja osti kaksi pakkausta.

Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: "Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin". (Juuri noin kirjoitettuna :))

Laitikkala_Suttinen_2

Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi "siististä viiltokorkista". :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset...

Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.

Laitikkala_IMG_6900_2

Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. "Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta", naureskelin.

Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.

Laitikkala_Ronnvik

Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.

Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.

Laitikkala_IMG_6894_2

Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.

Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)

Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.

Laitikkala_Heikkilan_Juustola

Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.

Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.

idLaitikkala_IMG_6682

Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.

Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.

Heikkilan_pitojuusto_IMG_7229

Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla ("sokerina" erytritolia).

Heikkila_IMG_6658

Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.

Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)

Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.

Heikkilan_valkosipulilevite_IMG_7166

Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.

*

Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.

Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.

Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)

*

Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?

Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?

55 kommenttia
10.08.2015

Arvaatteko meidän suosikkituotteet?

Tänään paljastui virallisesti, että minä ja Virve kuulumme myös tämän syksyn LivBoxin Bloggaajaboxiin. Aiemmin on paljastettu Nude-blogin Erikan osallisuus.

 Sanni_LivBox

* * *

LivBox lienee konseptina tuttu jo monelle kosmetiikkablogien lukijalle. Kyseessä on siis palvelu, jossa voi tilata itselleen kerran kuussa kotiin toimitettavan yllätyslaatikollisen pieniä kosmetiikkanamusia. Tosi moni kauneusbloggaaja tekeekin LivBoxin kanssa yhteistyötä ja boxien sisältöä odotetaan,  arvaillaan ja ruoditaan somessa antaumuksella joka kuukausi.

Itse en ole ajankäytön rajallisuuden ja testituotteiden valtavan määrän vuoksi lähtenyt mukaan LivBoxien vastaanottajaporukkaan, mutta bloggajaboxiin oli hauska ottaa osaa.

Arvaakohan kukaan mun lempparituotetta...? :) Yhtäältä se on mielestäni aika itsestäänselvä, mutta toisaalta on mahdollista, että moni lähtee veikkausten kanssa väärään suuntaan muuan toisen selkeän lempparisuuntaukseni pohjalta. :)

Edit. Heh, minähän olen pätkäissyt LivBox-kuvakaappauksen juuri siitä kohtaa, minkä jälkeen oma tuotevihjeeni lukee :D Mun vihje tuotteesta kuuluu siis näin: "Tämän tuotteen ottaisin mukaan autiolle saarelle, tai minne vain, jos mukaan saa valita vain yhden ainoan kosmetiikkatuotteen."

LivBox_Virve

* * *

Me valitut bloggaajat emme ole saaneet tietää muista valituista ennen kuin nimiä nyt lähdettiin paljastamaan. En siis tiennyt ennen tätä päivää, että Virvekin on mukana. Alkoi heti kutkuttamaan, että mitähän nuo Virven suosikit on (Virve on saanut mukaan kaksi tuotetta). :) Yksi tuli heti mieleen vinkin perusteella, mutta että kaksi samalta valmistajalta.... hmmmm.... jännää :D

No, syyskuussa selviää. :)

26 kommenttia
09.08.2015

Tahmaa marjapensaiden lomassa

Kesä ei todellakaan ole ollut ihanteellinen aurinkotuotteiden testaukseen, ja niinpä tämäkin kaksikko on jäänyt (tähän saakka) kokeilematta.

Sveitsiin en ottanut näitä mukaan, koska osasin jo kokemuksen pohjalta odottaa, ettei niiden koostumus ole minulle se mieleisin. (Eikä myöskään suojakerroin, en edelleenkään käytä näin korkeita kertoimia.)

Acorelle_aurinkotuotteet_IMG_7041

Acorelle.

Merkki on tullut minulle tutuksi ensisijaisesti hurmaavien tuoksujensa kautta, ja tuoksut lienevätkin merkin vahvin alue.

Acorellen valikoima on minusta jotenkin hassu, jos suotte tällaisen aiheen ulkopuolelle rönsyilevän puheenvuoron. Merkki keskittyy tuoksuihin ja karvanpoistotuotteisiin, jotka ovat käsittääkseni alusta saakka muodostaneet Acorellen ytimen. Matkan varrella valikoima täydentyi pienellä viiden tuotteen anti-age -ihonhoitosarjalla, jota tosin ei markkinoida kovinkaan näyttävästi. Lisäksi merkillä on deodorantteja, vauvatuotteita, muutama meikinpoistoaine ja aurinkosuojatuotteita. Jokseenkin erikoinen tuotevalikoima, mutta tämä on vain minun mielipiteeni :)

Sain maahantuojalta testiin SK30-aurinkosprayn vartalolle sekä SK30-aurinkogeelin kasvoille. Kun tällä viikolla vihdoin päästiin Suomessakin nauttimaan oikeasta kesäsäästä, kaivoin kaksikon esiin ja päätin testata sen ennenkuin kalenteri kääntyy syksyn puolelle. Tokihan tuotteiden koostumukset voi testata ilman aurinkoakin, mutta olen ehkä outo ihminen tinkimättömyydessäni kun haluan testata aurinkotuotteet nimenomaan niitä vaativissa olosuhteissa :D

Olen parhaillaan maalla, ja mikä sopisikaan paremmin tuotteiden hc-testaukseen kuin marjanpoiminta porottavan auringon alla :)

Acorelle_SunSpraySPF30

Sun Spray SPF 30

Luonnonkosmetiikasta kun on kysymys, muodostuu tuotteen aurinkosuoja tietenkin mineraaleista. (Tosin nyt on eräs toinenkin ainesosa noussut viralliseksi luonnolliseksi aurinkofiltteriksi, kuten toinen testituotteista vahvistaa.) Acorellen SPF30-sprayssa aurinkosuojan tuo tuttu titaanidioksidi. Kiinnostuneet voivat käydä tsekkaamassa incin täältä. Spray on koostumukseltaan emulsiomaista ja väriltään valkoista.

Tuotekuvauksessa kerrotaan, että koostumus on miellyttävän ohut ja hyvin levittyvä, eikä tuote jätä ihoa valkoiseksi. Valitettavasti joudun olemaan tästä jonkin verran eri mieltä. Tuote on ohutta, mutta levittäessä tuntuu selvä, korkean titaanidioksipitoisuuden aikaansaama nahkeus. Ja iho kyllä jää valkoiseksi. Ja tahmeaksi. Voidetta täytyy hieroa ihoon tovi jotta valkea pinta katoaa. Emulsio on vedetön ja voidepohja muodostuu öljyistä ja rasvoista. Tuote siis jättää ihon selvästi rasvaiseksi, ja itse jouduin pesemään kädet saippualla kolmesti ennenkuin kaikki rasvaisuus huuhtoutui pois.

Vietettyäni pari tuntia auringon alla marjapuskissa, oli kyynärtaipeissani valkoiset voidekerääntymät. Halusin äkkiä suihkuun.

Maalla2

Olisi väärin sanoa, että en pidä juuri tästä aurinkovoiteesta. Totuus on, että luonnonkosmetiikan aurinkovoiteissa nyt vain on sallittujen raaka-aineiden sanelemana tämän tyyppinen koostumus, eikä se ole koskaan ollut minulle mieleen. Jos haluaa käyttää luonnonkosmetiikan aurinkosuojaa, on hyväksyttävä samaan pakettiin tahmeus, nahkea levittyvyys ja useimmiten vaalea pinta. Voiteet ovat varmasti tehokkaita työssään UV-säteilyä vastaan, mutta kosmeettisessa miellyttävyydessä luonnonkosmetiikan aurinkotuotteet eivät pysty kilpailemaan normikosmetiikan kanssa.

Ainoat tähän saakka testaamani, miellyttävän tuntuiset luonnonkosmetiikan aurinkosuojat ovat Aubreyn SK 15-voide ja Lovean edesmennyt SK 15 Spray.

Acorelle_Aurinkogeeli

Aurinkogeeli SPF 30

Tämä tuote kiinnosti minua kovasti, sillä se on tarkoitettu nimenomaan kasvoille. Nimi geeli antoi ymmärtää, että kyseessä olisi kevyt, nopeasti imeytyvä ja rasvaton tuote.

Acorelle_Aurinkogeeli_koostumus

Vaan ei.

Kyseessä on vedetön, öljyyn pohjautuva tuote. Käytännössä jämäkkä balsami. Tuote puristuu tuubista ulos geelimäisen näköisenä, mutta kun sitä alkaa levittää, paljastuu rasvainen, tahmea koostumus. Joka tosin olisi selvinnyt jo ainesosaluetteloa katsomalla.

Aurinkogeelin inci: karanja seed oil, trihydroxystearin, parfum, dicaprylyl carbonate, titanium dioxide, bisabolol, tocopherol, sunflower seed oil, aluminum hydroxide, stearic acid, polyglyceryl-3 diisostearate, healianthus annuus hybrid oil, olive fruit oil, propolis extract, pollen extract, benzyl benzoate, benzyl salicylate, eugenol, geraniol, linalool.

Tuliko flashback viime kesältä? Kuka tunnisti/muisti karanjaöljyn? Siitähän käytiin viime kesänä blogissa varsin perusteellista keskustelua, joka päättyi tähän. Eli karanjaöljy on kuin onkin sallittu, "oikea" UV-filtteri vaikkei sillä lainsäädännöllisesti ole sellaista funktiota. Acorellen "geeli" pohjautuu karanjaöljyyn, ja lisäksi UV-suojaa tuo titaanidioksidi, jota tuotteessa kuitenkin on niin vähän ettei se näy tai tunnu.

Acorelle_Aurinkogeeli_rasvaisuus

Tuote on niin rasvainen, että käsiin jää tuotteen levityksen jälkeen täysin vettä hylkivä pinta. Kuten sprayemulsionkin kohdalla, kädet sai pestä saippualla moneen kertaan jotta rasvaisuus liukeni.

Ja silti....

Acorelle_Aurinkogeeli_kaytto

...tuotetiedot kertovat "ettei tuote jätä ihoa tahmeaksi". Oikeasti, tämä aiheuttaa kerta toisensa jälkeen vilpitöntä ihmetystä. Miten vedetön, rasvoihin ja öljyihin pohjautuva tuote voisi olla jättämättä iholle tahmeaa pintaa...? Samaa tahmattomuutta lupaa myös Biosoliksen öljy, joka on paksua kuin ruokaöljy. Miksi pakkaukseen on painettava tällaisia? Jotta kuluttaja tekisi sen perusteella ostopäätöksen? "Haa, ei tahmaa, otan tämän!" Mutta onko asiakas sitten tyytyväinen kun tuote paljastuukin rasvaiseksi? En ymmärrä.

Hei, ja kahvilusikallinen...! ^_^ Onko se eri kokoinen kuin teelusikka?

En muuten pystynyt laittamaan tätä kasvoille. Testasin tuotetta sääriin, jotka kiilsivät koko marjanpoiminnan kuin ne olisi valeltu margariinilla. Iho myös toimi tahmeutensa ansiosta tehokkaana kärpäspaperina ja sääriin olikin takertunut jos jonkinlaista pikku ötökkää ja heinänkortta puskista palatessani.

Maalla

Acorellen aurinkotuotteet eivät olleet mieleeni, mutta kyllä maalla on mukavaa.

.

...Ja onneksi Acorelle osaa kuitenkin valmistaa niitä ihania tuoksuja ;)

27 kommenttia

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2025 (19)
    • 2024 (125)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)