"Erilainen" matka eli kaverimatka on nyt koettu, ja haluan jakaa hieman matkafiiliksiä Portugalista. :) Porto itsessään osoittautui värikkääksi ja mukavaksi kaupungiksi, ja reissun ultrasosiaalinen seuramatka-tyyli oli sekin hauska kokea, eikä lopulta käynyt liian väsyttäväksi - koska osa porukasta väsyi minua nopeammin. 😅
Tiedän, että amerikkalaiset ovat yleisesti ottaen sosiaalisempia kuin suomalaiset, mutta eivät kaikki amerikkalaisetkaan jaksa jatkuvaa seurustelua montaa päivää putkeen. Tai jatkuvaa kävelyä, jota ystäväni - ja matkan emäntä - Sheila rakastaa. Näin ollen itse kullekin järjestyi jonkin verran myös omaa aikaa, jonka meikäläinen käytti joko blogin parissa tai omilla kävelyretkillä. 🩷
Kuvassa minä, Sheila ja hänen miehensä Matthew iloitsemassa pilvisen sadepäivän päättäneestä auringonlaskusta Sheilan syntymäpäivänä. ☺️
Porto, joka käytännössä muodostaa kaksoiskaupungin viereisen Vila Nova de Gaian kanssa, on Portugalin toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita kaupungissa on hieman vähemmän kuin Tampereella, mutta toisaalta, koko Porton metropolialueella asuu 1,7 miljoonaa asukasta.
Porto sijaitsee Douro-joen rannalla noin 7 km Atlantin rannikosta. Porton vanhakaupunki Ribeira on kaupungin tunnelmallisinta aluetta; kiemurtelevista kujistaan ja värikkäistä taloistaan tunnettu historiallinen Ribeira on UNESCOn maailmanperintölistalla. Mutta eipä muukaan osa kaupungista jätä kylmäksi! Mäkinen Porto on täynnään kaunista arkkitehtuuria, kivoja kuppiloita, ihastuttavia puistoja ja kauniita näköaloja.
Täytyy sanoa, että Porton mäkisyys yllätti minut. Kävely täällä käy todellakin treenistä, sillä yksistään keskustan alueella on useita mäkiä ja tuntuu, että olet koko ajan menossa ylös tai alas päin. Portoa ei siis välttämättä voi sanoa hyväksi kohteeksi liikuntarajoitteiselle. Minulle mäkisyys on tervetullut bonus, sillä mäet ja korkeuserot tarjoavat aina parempia näköaloja kuin tasainen maasto. 👌
Porton Top 5 -asiat tämän turistin näkökulmasta ovat:
🇵🇹 Kaunis kaakeliarkkitehtuuri
🇵🇹 Mäet
🇵🇹 Edullinen ruoka
🇵🇹 Douron jokiranta
🇵🇹 Praça de Lisboa -aukio
Kiinnostus Portoa kohtaan on kasvanut eksponentiaalisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja ennen suhteellisen low key -kohde on nyt turistien keskuudessa huippusuosittu.
Sheila ja Matthew tulivat Portoon ensimmäisen kerran kahdeksan vuotta sitten, ja kertovat huomanneensa matkailijoiden määrän kasvaneen joka vuosi sen jälkeen. Turistillinen kehitys sen kuin vain kiihtyy, ja keskustan laitamillakin tupakka- ja lehtikioskeihin on avattu matkamuistomyymälöitä. Sheila kertoi pöyristyneensä tammikuun matkalla, kun tutussa kulmamarketissa myytiin yhtäkkiä Porto-magneetteja ja postikortteja.
Myös Portossa yhä useampi keskustan asunto on muuttunut Airbnb-kämpäksi, tosin tilanne ei ole vielä niin paha kuin naapurimaa Espanjassa, jossa yliturismi ja Airbnb-kehitys on saanut paikalliset barrikadeille.
Kysyin Sheilan ja Matthewin paikallisilta ystäviltä, mitä mieltä portolaiset ovat kotikaupunkinsa turismista nykymuodossaan. Turistioppaana työskentelevä André vastaa, että asenne on noin 50/50, osa vastustaa kehitystä, osa näkee siinä paljon hyvää.
André kertoo, että monet keskustan taloista rapistuisivat purkukuntoon ilman ulkomaalaisten sijoituksia. Farmaseutti-Pedro nyökkäilee. Hän asuu itse vanhassa arvokiinteistössä, ja on käyttänyt viimeiset viisi vuotta monikerroksisen kiinteistön totaaliremontointiin. Vanhojen rakennusten ja asuntojen kunnostaminen on kallista, eivätkä paikalliset itse ole Pedron ja Andrén mukaan niin kiinnostuneita ostamaan ja kunnostamaan näitä kiinteistöjä. Niinpä ne rapistuisivat käyttökelvottomiksi ilman ulkomaalaisia.
Toki Airbnb-ilmiöllä ja turismin kasvulla on myös negatiivisia seurauksia. Ribeiran halutulla alueella sijoittavat ostavat taloja "vanhusten alta", Pedro kertoo. Taloissa iät ja ajat asuneita paikallisia pelotellaan muuttamaan pois, jotta rakennukset voidaan muuttaa tuottaviksi vuokra-asunnoiksi turisteille.
Kävimme turismista ja asuntojen lyhytvuokrakulttuurista paljon vivahteikkaita keskusteluja seurueen kesken. Ratkaisua paisuvan turismin mukanaan tuomiin ongelmiin on vaikea keksiä. Muun kuin - että ihmiset eivät enää matkustaisi näin paljon. Tai valitsisivat kohteita lähempänä kotiseutuaan, niin kohteessa ei välttämättä tarvitsisi yöpyä. Toisaalta - lyhyet pyrähdykset kasvattavat puolestaan ajoneuvoista koituvia päästöjä.
Tuntuu jotenkin masentavalta, että matkailun täytyy olla niin hyvä ja paha asia. Matkailu on monelle maalle suuri, jopa tärkein elinkeino, ja koko talous romahtaisi ilman matkailijoita, mutta samalla - oikeanlaista matkailua ei tunnu tänä päivänä olevankaan. 😔 Oikeanlaista maapallon kantokyvyn näkökulmasta.
Edellisestä Portugalin vierailustani oli kulunut niin pitkä aika, että olin ihan unohtanut maan upean kaakeliarkkitehtuurin, jota saa ihailla Portossakin runsain määrin. 😍
Jo vuosisatoja Portugalin taiteeseen ja arkkitehtuuriin kuuluneet keraamiset laatat tunnetaan nimellä azulejo, ja ne ovat alun perin olleet valkoisia ja sinikuvioisia. Yllä olevassa kollaasissa näkyvä Santa Catarinan kirkko on päällystetty azulejoilla. Niin kaunis..! Kirkko onkin Porton kuvatuimpia rakennuksia.
Siinä missä meillä päin kaakelilaattoihin törmää lähinnä kylppärissä ja keittiössä, Portugalissa keraamisia laattoja käytetään niin ulkoseinien, lattioiden kuin katupintojen koristeluun ja pinnoitukseen. Niitä näkee ihan kaikkialla ja tätä nykyä myös ihan kaikissa väreissä ja muodoissa. Azulejo-kulttuuri on alkujaan tullut Portugaliin ja Espanjaan arabivalloittajien mukanan.
Tällainen värikkyys kelpaisi Suomenkin katukuvaan..! ☺️ Jos multa kysytään. Suomalaiset kaupungit ovat niin harmaita, että ihmettelen, miksei meillä ole harmauden - ja valon vähyyden! - vastapainoksi haluttu tuoda arkkitehtuuriin enemmän värejä.
Lomat värejä tulvivissa kohteissa ovat todellista nannaa mun sielulle. 🧡 Harva asia elvyttää ja energisoi yhtä paljon kuin auringon valo sekä värit..!
Porton keskustan vanha kauppahalli, 1800-luvulla rakennettu vaikuttava Mercado do Bolhão, avautui muutama vuosi sitten uudelleen oltuaan pitkään remontissa.
Sheilan mielestä Bolhãon kauppahalli on liian turistillinen, mutta mä tykästyin! Totta on, että portolaisia itseään näkee enemmän kaupungin muissa kauppahalleissa - joita on monia -, mutta minulle kelpasi Bolhãon eloisa tunnelma ja ihanat ruoka- ja viinitiskit turisteineenkin! ☺️
Kauppahallin sisäportaat ovat suosittu paikka istua nauttimaan kauppahallin herkuista. Ylätasanteella on muuten piano, jota kuka tahansa saa soittaa, ja yhtenä päivänä syödessäni täällä lounasta, sainkin nauttia jonkun virtuoosin spontaanista pianokonsertista. ☺️
Mercado de Bolhãossa myydään juustoja, kalaa, mereneläviä, lihaa, leivonnaisia, hedelmiä, vihanneksia ja kukkia. Ja VIINIÄ. Portossa viini on läsnä kaikkialla, ja kieltämättä kauppahallissa hieman hämmästyttää, että alkoholitonta juotavaa tarjoaa vain yksi ainoa kahvila (!) hallin toisessa päädyssä. Ja halli on iso. Oletusarvo Bolhãossa on, että kaikki haluavat ruokansa kanssa alkoholia. Vaikka itse tykkään viinistä, tällainen alkoholijuomia yksipuolisesti korostava lähestymistapa kauppahallin kaltaisessa paikassa, jossa asiakkaina on paljon lapsiperheitäkin, ei tunnu asialliselta eikä liioin modernilta. Olkoonkin Porto viinialuetta. Viinitiskiltä ei saanut ostettua edes vettä!
Ruoan hintataso Portugalissa on suomalaiselle edullinen. Pääruoan saa helposti alle 15€:lla perinteisessä kuppilassa, turistillisessa ravintolassa hinta voi olla vähän kalliimpi - mutta yhtä kaikki suomalaiseen hintatasoon verrattuna edullinen.
Mercado de Bolhãossa on "kallista", ja esimerkiksi mun sashimi & sardiini -lounas koostuen kolmesta annoksesta (kuvassa ylempänä) maksoi 20€. Viini on kuitenkin halpaa, ja jopa Bolhãossa viinilasin saa edullisimmillaan alle kahdella eurolla.
Porton hienoimpia maisemia tarjoaa Douro-joen ylittävä Dom Luis -silta, jonka toisella puolella on jo toinen kaupunki; Vila Nova de Gaia.
Sillan voi ylittää ylä- tai alareittiä. Hyvä huomioida yläreitillä: siellä kulkee myös Porton metro, ilman mitään suojarakenteita jalankulkureitin ja raiteiden välillä. Ihmiset kävelevätkin raiteilla, ja kasuaalisti väistävät metrojunan ilmestyessä näkyviin. Totesin, että tällainen järjestely ei olisi sääntö-Suomessa ikinä mahdollista..! 😂
Näköala sillalta Ribeiran kaupunginosaan. Silta on pitkä ja maisemat ovat antoisat kaikkiin suuntiin.
....muista kuitenkin sillalla fiilistellessä pitää silmät myös raiteissa ja metroliikenteessä - tai pysyttele sillan reunassa, kuten me teimme. ☺️
Vila Nova de Gaian puoli joesta on rauhallisempi, ja täällä on myös pieniä viheralueita, joilla istua ja nauttia tunnelmasta.
Gaian puolen jokiranta Dom Luis -sillan läheisyydessä on myös tunnettu kuppiloista, joissa voi maistella portviinejä.
Porton ja Ribeiran puolella jokirannassa on ainainen kuhina.
Ribeiran rantakadun kapeimmasta päädystä löytää myös seesteisempää menoa ja romanttisia ravintoloita.
Minun ultimaattinen suosikkialueeni Portossa on kuitenkin Praça de Lisboa -aukio, joka on modernin arkkitehtuurin taidonnäyte. Alueella sijaitsi ennen ränsistynyt ja huonomainen Mercado do Anjo -kauppahalli, joka päätettiin purkaa uudenlaisen avoimen, urbaanin vapaa-ajanviettoon kutsuvan tilan luomiseksi.
Kaupunki järjesti suunnittelukilpailun, jonka voitti arkkitehtitoimisto Balonas & Menano. Arkkitehti Pedro Balonasin suunnittelemassa tilassa yhdistyvät moderni kauppakeskus kahviloineen ja liiketiloineen ja sen katolla sijaitseva puutarhamainen puisto, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Uusi Praça de Lisboa -aukio valmistui 2013.
Praça de Lisboa -puiston Base Porto -puutarhabaari on rento paikka tavata ystäviä tai viettää omaa laatuaikaa vaikkapa kirjan parissa. Oliivipuut tarjoavat varjoa ja mukavan nojailumahdollisuuden. ☺️ Jos asuisin Portossa, olisin varmaan aina täällä.
Aukion vieressä kohoaa vaikuttava Clérigosin kirkko torneineen. Torni on Porton suosituin näköalapaikka - ja kyllä, tottahan toki allekirjoittanutkin kiipesi sinne.
Näköala Clèrigoksen tornista Porton vanhankaupungin yli Sé-katedraalille, taustalla Vila Nova de Gaian kaupunki.
Enpä tiennyt sitäkään, että Portossa sijaitsee yksi maailman kauneimmista kirjakaupoista. Vuonna 1881 perustettu Livraria Lello (alkujaan Livraria Chardron) sijaisee sekin Praça de Lisboa -aukion reunalla.
Lelloon on nykyään aina jono, ja vuodesta 2015 lähtien sisään on päässyt vain pääsylipulla. Lipun hinta hyvitetään, jos ostaa jotain kirjakaupasta.
Kieltämättä kauppa on upea. Olen kuullut näistä historiallisista, kuvankauniista kirjakaupoista, joita on siellä täällä ympäri maailmaa, mutta vasta nyt vierailin itse sellaisessa.
Hengästyttävän kaunis tila, jossa koristeellisten yksityiskohtien runsautta olisi voinut ihastella tuntikausia.
Ostin itse 10€ peruslipun. Kalleimmalla 50€ lipulla pääsee myös vierailemaan kellarikerroksessa sijaitsevassa Gemma-huoneessa, jossa säilytetään myymälän harvinaisuuksia ja ensipainoksia.
Paikallista ruokaa ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kovin värikkääksi tai vivahteikkaaksi. Esimerkiksi kreikkalaisesta keittiöstä poiketen kasvikset ovat vahvasti sivuroolissa, ja ruoka on kautta linjan raskaampaa ja yksinkertaisempaa kuin mihin monessa muussa Etelä-Euroopan maassa on tottunut.
Klassinen portugalilainen annos on lihaa tai kalaa kera perunan ja/tai riisin. Ei kastikkeita. Perunaa suositaan kaikessa muodossa: keitettynä, paistettuna, muusina, jopa sipseinä. Kyllä - perunalastut ovat Portugalissa erittäin yleinen lisuke.
Kasvislisuke on tyyppiä muutama keitetty parsakaali, keitettyä pinaattia, pari palaa tomaattia tai yksinkertainen raaste. Salaatti pääruokana ei kuulu portugalilaiseen keittiöön, eikä kasvisruokia omina annoksinaan oikein muutenkaan tunneta. Tämän vahvistivat minulle kaikki jututtamani paikalliset. "Kasvissyöjällä olisi vaikeaa, jos pitäisi pärjätä portugalilaisella ruoalla", André totesi.
Kuvassa on tyypillisiä portugalilaisia ruoka-annoksia. Alkuruokana syödään usein jokin keitto, kuten Porton alueella erittäin suosittu kaali-pohjainen Caldo Verde.
Eräänä iltana menimme syömään paikkaan, joka erikoistuu täytettyihin voileipiin. (Moni meistä valitsi silti tilata muuta kuin voilepää.) Etualalla kuvassa on francesinha, portolainen perinneruoka. Francesinha on yhtä kuin kerros paahtoleipää, jonka viipaleiden väliin on ladottu erilaisia lihoja kuten pihviä, makkaraa ja kinkkua, ja joskus myös kananmunaa, ja päällimmäisenä on paksu kerros sulanutta juustoa. Juusto sulatetaan kaatamalla leivän päälle kiehuvan kuumaa tomaatti-olut -kastiketta.
Francesinha on aikamoista sydärimatskua..! Kalaruoat sentään ovat kevyempiä. Kasvisten puutetta tosin ei mikään pelasta. Portugalin ilmastossa oletettavasti kasvaa paljon maukkaita vihanneksia, joten voi vain miettiä, myykö maa kasviksensa muualle maailmaan, koska paikalliset valitsevat perunan. 🤷♀️
Parhaita ruokaelämyksiä allekirjoittaneelle Portossa olivat simpukat. Söin matkalla elämäni heittämällä parhaat simpukka-annokset!
Kuvassa näkyvä Bulhão Pato sisältää simpukoita korianterin, sitruunan ja valkosipulin kera. Annos oli aivan käsittämättömän maukas. 🤤
Vielä yksi maininnan arvoinen portugalilainen erikoisuus on liekitetty chorizo-makkara, Chouriço à bombeiro.
Chorizo grillataan pienessä keraamisessa ruukussa avoliekin päällä asiakkaan pöydässä. Chouriço à bombeiro kuuluu Sheilan lemppariruokiin, ja viikon aikana sain todistaa useammankin makkaranuotion kajoa illaispöydässämme.
Söimme niin perinteisissä kuin modernimmissa ravintoloissa, mutta paikasta riippumatta aina oli tarjolla vähintään yksi portugalilaisista klassikoista: bacalhau'ta eli suolattua ja kuivattua turskaa, liekitettyä chorizoa tai franchesinhaa.
Tiesittekö muuten, että Portugalille niin rakas turska ei suinkaan tule portugalilaisten ruokapöytiin maan omilta vesiltä? Ehei, se ostetaan pääsääntöisesti Norjasta ja Islannista. Turskaperinteen Portugaliin toivat löytöretkeilijät vuosisatoja sitten. Merimiehet tarvitsivat pitkillä Atlantin ylityksillä hyvin säilyvää ravintoa, ja he kuivasivat Kanadan rannikoilla kalastamaansa turskaa. Tätä kautta bacalhau päätyi tunnetuksi ruoaksi Portugalissa. :)
Tämän matkan luonne oli todellakin hyvin poikkeuksellinen tavanomaiseen matkailutyyliini nähden. Matkustan mieluiten yksin, sillä haluan keskittyä 100% matkakohteeseen ja laatia itse päiväsuunnitelmani. Periaatteessa seura häiritsee matkakokemustani. Kyllä, olen varmasti monen mielestä outo matkailija, mutta tämä tapa sopii minulle. 🩷
Kaveri- ja perhematkat ovat asia erikseen, ja asennoidun niihin eri tavalla. Kun keskityn seuraan, en keskity ympäristöön, ja tälläkin matkalla huomasin, etten muistanut ollenkaan, mitä reittejä olimme liikkuneet porukassa. Tosin - sillä ei ollut tällä kertaa merkitystä, olinhan tullut tapaamaan Sheilaa ja Matthewia ja viettämään Portugali-aikaa heidän tavallaan. 🙏🏻
Taustatietona kerrottakoon, että ystäväni Sheila on poikkeuksellisen sosiaalinen ja rakastaa järjestää tekemistä isoille ihmisryhmille. Sheila on ollut pitkään mukana mm. Couchsurfing-toiminnassa ja järjestänyt kotikaupungissaan Kaliforniassa ohjelmaa kuten kävelyretkiä, ruoka- ja viinimaisteluita ja taidekierroksia reppureissaajille ja muille kiinnostuneille.
Tunnistan nuoren itseni Sheilassa. ☺️ Minäkin olin teininä ja parikymppisenä hypersosiaalinen ja rakastin viettää aikaa isoissa kaveriporukoissa. Hyvä jos kävin kotona nukkumassa..! Halusin vain olla ihmisten seurassa.
Tämä piirre minussa on kuitenkin pienentynyt sitä mukaa, kun ikää on karttunut. Rakkauteni ja kiinnostukseni ihmisiin ei ole muuttunut tai vähentynyt, mutta tarpeeni omalle yksinajalle on kasvanut. Tätä nykyä tarvitsen todella paljon omaa aikaa, jotta en uuvu. Luulen, että digitalisoitunut äly- & tehoympäristökin on vaikuttanut siihen.
Tänä päivänä ihan tavallinen arkikin on loputonta multitaskausta, koska viestit ja informaatiotulva pommittavat meitä joka puolelta. Luulen, että en kuormittunut sosiaalisuudesta ollenkaan näin paljon aikana ennen - - älylaitteita.
Meitä oli seurueessa kahdeksan (+ 2) henkeä, mutta jo alkuvaiheessa selvisi, ettei jatkuva yhdessätekeminen sopinut kaikille. Ihmisillä on erilaisia vuorokausirytmejä ja erilainen jaksamistaso. Sheila on siinä(kin) mielessä poikkeuksellinen (ollakseen amerikkalainen), että hän kävelee kaikkialle ja nauttii pitkistä kävelyretkistä. Hän ei ole se jenkki, joka on riippuvainen autostaan, vaan päin vastoin välttää autoilua ja kulkuneuvoilla liikkumista niin paljon kuin mahdollista.
Tämä on yksi syistä, miksi Sheila ja Matthew ihastuivat juuri Portoon. He tiesivät haluavansa loma-asunnon Portugalista, mutta kohde valikoitui sen mukaan, missä on kävely-ystävälliset olosuhteet ja kohtuullisella etäisyydellä paljon näkemistä ja eloisaa kaupunkikulttuuria. Porto on tällainen kohde. Jos jaksaa mäkiä. ;)
Olimme saapuneet Portoon Sheilan ja Matthew'in vieraiksi ja asuimme heidän talossaan, joten lähtökohtana oli luonnollisestikin viettää paljon aikaa isäntäparin kanssa. Kuitenkaan (etukäteen hieman jännittämäni) tilanne, jossa ollaan koko viikko jatkuvasti yhdessä samassa tilassa ja tekemässä jotain isolla porukalla, ei toteutunut. Kävi nopeasti ilmi, että kaikki esimerkiksi eivät jaksa kävellä yhtä paljon kuin isäntäpari, tai jaksa nousta samaan aikaan, joten päiväohjelma luontaisesti pirstaloitui.
Minäkin sain oikein mukavasti omaa aikaa, enkä lopulta kokenut uupuvani lainkaan. 🩷 Päin vastoin. Sosiaalisuuden taso oli lopulta juuri sopiva, vaikka poikkesikin vahvasti omasta arjestani.
Koin kaveriviikon suorastaan energisoivan minua, ja yllätin itseni - sekä muut - olemalla koko ajan pirteä: menin viimeisenä nukkumaan ja olin aamulla ensimmäisenä ylhäällä..! 😅 (Kotona väsähdän kymmenen jälkeen ja olen nolannut itseni nukahtamalla pariskuntaillanvietossa... 🙈). Portossa virtaa riitti!
Pisin yhteinen päivämme oli Sheilan synttäripäivä, jolloin olimme liikkeellä kokonaista 13 tuntia. No, ainakin osa meistä - osa liittyi seuraan myöhemmin herättyään 😅
Porton viikosta muistoksi ei jäänyt vain hauskoja hetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien keskellä. Ehdin tutustua kaupunkiinkin - ja todeta sen käymisen arvoiseksi! 🥰
Tämä kirjoitus on vastine luonnonkosmetiikkabrändi Aivan julkaisuun otsikolla "Kosmetiikan turhakkeet: kasvovesi". Julkaisu herätti somessa paljon keskustelua, ja tällä kirjoituksella haluan tuoda oman kontribuutioni keskusteluun. Aivan julkaisu löytyy heidän Instagram-tililtään, se on julkaistu 4.9.2025.
Kirjoitukseni ei millään tavoin pyri olemaan hyökkäys Aivaa vastaan, ja allekirjoitan itse monia asioita, joiden puolesta Aiva puhuu, kuten turhan kemikaalikuorman välttäminen ja minimalismi ihonhoidossa. Vähemmän laadukkaita ihonhoitotuotteita on hyödyllisempää iholle kuin suuri määrä iholle epätarkoituksenmukaisia tuotteita ja kemikaaleja. En kuitenkaan ole Aivan kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa, ja pidän virkistävänä keskustella eri näkökulmista samaan asiaan.
Minun mielestäni kasvovesi ole turhake, ja tässä kirjoituksessa kerron miksi.
Aloitetaan siitä, mitä iho tarvitsee ylläpitääkseen kosteustasapainoaan. Ihossa oleva kosteus muodostuu vedestä ja rasvoista. Tätä kosteutta ihossa säilyttää stratum corneumin suojabarriääri eli suojamuuri tai suojakerros (rakkaalla lapsella on monta nimeä).
Suojakerroksen muodostavat korneosyyttisolut, sisällään ihon luontainen kosteustekijä NMF, sekä korneosyyttisolujen välissä oleva rasvamainen soluväliaine joka muodostuu keramideista, kolesterolista ja vapaista rasvahapoista. NMF-ainesosat, joihin lukeutuvat mm. hyaluronihappo, urea ja monet aminohapot, sitovat ihoon vettä.
Kosteuttavalla kosmetiikalla ihoon tuodaan vettä sekä rasvamaisia aineita. Yksinkertaisimmillaan tämä voidaan tehdä pelkällä vedellä + öljyillä. Esimerkki: kun ihoon on suihkun jälkeen tallettunut vettä ja iho tuntuu vielä kostealta, levitetään iholle öljy. Öljy hidastaa suihkun tuoman veden haihtumista ihosta, ja öljyn myötä iho saa tarvitsemiaan rasvahappoja ja muita lipidejä. Tämä voi hyvinkin riittää monelle, etenkin korkeamman ilmankosteuden alueilla.
Suomessa kuitenkin on suuren osan vuodesta kuiva ilma, ja vesi pyrkii kovasti karkaamaan ihostamme, huolimatta päälle levitetystä öljystä. Voimme auttaa vettä sitoutumaan ihoon käyttämällä humektantteja. Humektantit tarraavat vesimolekyyleihin ja pystyvät sitomaan ihoon kerralla paljon enemmän vettä, kuin mitä ihoon sitoutuisi pelkän raanaveden jäljiltä. Kasvovesi on erinomainen tuote, jolla tuot ihoon humektantteja. Suihkuun verrattuna kasvovesi moninkertaistaa ihoon tallettuvan veden määrän.
❗️Huom: unohda vanhan koulukunnan ei-hoitava kasvovesi, jonka tarkoitus oli ainoastaan säätää ihon pH:ta ja viimeistellä ihon puhdistus. Kun 2020-luvulla puhumme kasvovedestä, puhumme nimenomaan kosteuttavasta kasvovedestä. Olen kirjoittanut vanhan koulukunnan ja modernin kasvoveden erosta täällä.
Kasvovoide on 2 in 1 -tuote, jossa yhdistetään vesi ja öljyt. Voisi siis ajatella, että hei, sehän korvaa kasvoveden ja öljyn, näppärää! Kyllä, näppärää se onkin. Mutta: ei tehokkaampaa. 2 in 1 -tuotteet voivat toki nopeuttaa arkea, mutta ne ovat aina jonkinlainen kompromissi. 2 in 1 -tuotteessa ei ole samaa tehoa, kuin sen osilla erikseen käytettyinä. Oletko koskaan esimerkiksi saanut 2 in 1 -shampoolla yhtä hyvän tuloksen kuin shampoolla ja hoitoaineella erikseen?
Kasvovoide tarvitsee teknisiä ainesosia, jotta vesi ja öljy saadaan yhdistettyä ja koko komeus vielä säilymään purkissaan tasaisena ja vailla kontaminaatiota. Iho puolestaan ei tarvitse näitä teknisiä ainesosia. Iho haluaa kosteutukseen vettä ja hyviä rasvahappoja, ja ihon tilasta riippuen myös keramideja ja kolesterolia. Nämä aineet tarjoat iholle kasvoveden ja kasvoöljyn muodossa.
Voide on ihonhoidossa öljyn vaihtoehto. Voide tuo ihoon enemmän rasvoja kuin vettä, mutta lisäksi myös aineita, joita iho ei tarvitse. Öljy tuo ihoon tarvittavat lipidit ilman turhia lisäaineita.
Aiva-brändin kasvovesikritiikissä huomioni kiinnittyy erityisesti siihen, että kasvoveden hyödyt voi heidän näkemyksensä mukaan hoitaa paremmin muilla tuotteilla, kuten kasvovoiteella.
Tarjoan Aivalle (ja muillekin) tämän näkemyksen: kasvovoiteella ja kasvovedellä on eri funktio. Niitä ei tulisi nähdä toistensa "kilpailijoina" vaan toisiaan täydentävinä.
Siinä missä kasvovoide on 2 in 1 -tuote, eli tuo ihoon vähän vesikosteutta ja jonkin verran rasvakosteutta, kasvoveden tärkein funktio on tuoda ihoon nimenomaan vesikosteutta. Kakkosena kasvoveden hyödyissä tulevat sitten muut kuten antioksidanttiset, kuorivat, antibakteeriset jne edut.
Aiva argumentoi kasvovoiteen tehokkuuden puolesta mm. kirjoittamalla, että kasvovoiteella on parempi imeytyvyys. ❗️Tätä en ymmärtänyt. Kasvovoide sisältää rasvoja, öljyjä ja vahoja, joista osan on tarkoitus jäädä ihon pintaan muodostamaan suojaava ja pehmentävä kalvo. Kasvovesi ei sisällä tällaisia aineita. Kasvovoiteen ei ole lähtökohtaisesti tarkoituskaan imeytyä ihoon kokonaan, ja sen sisältämät rasvat asettavat rajan sille, kuinka paljon sitä voi iholle ylipäänsä levittää. Kasvovedessä ei ole tätä rajoitetta.
💦 Mieti, että ihosi on kovin janoinen, ja haluat tuoda ihoon sen tarvitsemaa vettä. Teet sen kasvovoiteella. Kuinka käy? Koostumuksesta riippuen voiteessa on noin 60-80% vettä ja 20-40% rasvoja. Yhdellä kerroksella et saa ihoosi kovinkaan paljon vettä, etkä juuri toisellakaan. Jatkat kerrostamista. Mitä tapahtuu? Jokaisella kerroksella ihollesi tulee myös 20-40% rasvaa: öljyjä, vahoja, emulgaattoreita. Kalvo kasvaa kasvamistaan.
Lopulta ihosi rasvainen ja tahmea, eikä voiteen sisältämä vesikään enää tehokkaasti imeydy ihoon, koska alla on paksu kerros rasvoja. Iho ei kuitenkaan kaiken rasvan alla välttämättä edelleenkään saanut sitä määrää vettä ja humektantteja, mitä se olisi tarvinnut.
Aiva kritisoi sitä, että kasvovesi sisältää suurimmaksi osaksi vettä. Tämä pitääkin paikkansa. Vaikka kasvovesi sisältää suureksi osaksi vettä, sen etu voiteisiin verrattuna on se, että se ei sisällä ihon pintaan kerrostuvia kalvonmuodostajia, kumeja, rasvoja ja vahoja. Näillä aineilla on omat hyötynsä, mutta kerrostuvina aineina ne asettavat rajan sille, kuinka paljon niitä voi iholle levittää. Liika määrä johtaa rullautumiseen, tahmeuteen tai ihon pintaan jäävään imeytymättömään osuuteen.
Kasvovedessä hoitavat aineet tuodaan ihoon haihtuvassa vesipohjassa vailla kalvoaineita. Veden haihduttua - sekä osittain sitouduttua ihoon humektanttien kautta - ihoon jäävät vain hoitavat ja kosteuttavat aktiiviaineet, jotka imeytyvät epidermikseen. Siksi kasvoveden kautta voi imeyttää ihoon paljon runsaammin kosteuttavia, antioksidanttisia ja tasapainottavia aineita kuin voiteella.
Oma lukunsa ovat ne kasvovedet, joiden pohjan muodostaa muu aine kuin vesi, kuten koivunmahla, aloe vera tai ruusuvesi. Tällä pohjalla tuot ihoon vieläkin enemmän hoitavia yhdisteitä kuin pelkällä vedellä.
Ei, et tarvitse. :)
Kasvovedestä on sinulle hyötyä, jos:
🔸 Ihosi tuntuu nykyisen ihonhoitorutiinin jälkeen kiristävältä ja/tai se hilseilee (ja olet jo vaihtanut puhdistustuotteen maitoon tai öljyyn!)
🔸 Käytät kasvojenpuhdistuksessa saippuaa --> tarvitset kasvoveden laskemaan ihon pH takaisin happamaksi.
🔸 Ihossasi on epäpuhtauksia --> nestemäisellä tuotteella kuten salisyylihappoa tai niasiiniamidia sisältävällä hoitonesteellä pidät ihon kirkkaana ja vähennät epäpuhtauksia tehokkaammin, kuin näitä sisältävällä voiteella.
🔸 Meikki tuntuu levittyvän ihollesi kakkumaisesti ja näyttää "jauhoiselta" --> merkki pintakuivuudesta, johon kasvovesi auttaa tehokkaasti.
🔸 Ihosi on samea --> kasvoveden ihoon tuoma vesikosteus heijastaa valoa ja saa ihon näyttämään heleämmältä. Jos valitset AHA/PHA-pitoisen kasvoveden, myös kasvoveden kuoriva vaikutus vähentää sameutta ja tekee ihosta kuulaamman.
*
Liitän tähän lopuksi kommenttini kaikkiin Aivan julkaisun argumentteihin. Joista osa kävi jo ilmi yllä olevassa tekstissäni.
Julkaisun argumentti 1. "Kasvoveden tärkeimmät hyödyt voi hoitaa paremmin muilla tuotteilla, mm. hoitovoiteilla, joilla on myös parempi teho ja imeytyvyys".
Sannin kommentti: voide sisältää rasvoja, jotka eivät imeydy ihoon yhtä "täysin" kuin vesiliukoiset aineet vaan osa rasvoista jää tarkoituksenmukaisesti ihon pintaan suojaavaksi kalvoksi. Millä tavoin hoitovoide näin ollen imeytyy paremmin kuin kasvovesi?
Termiä ’parempi teho’ ei voi mielestäni käyttää vertaamaan kasvoveden ja voiteen hyötyjä iholle, koska hyödyt ovat erilaiset. Pikemminkin kasvovesi ja kasvovoide täydentävät toisiaan.
Julkaisun argumentti 2. "Tieteellinen näyttö ei tue, kasvovettä ei ole puolueettomilla tutkimuksilla osoitettu välttämättömäksi - ne haihtuvat nopeaa ja voivat jopa haihduttaa ihossa olevaa kosteutta - kosteutta lisäävä vaikutuskin on vain hetkellinen - voide tekee sen pitkäkestoisemmin."
Sannin kommentti: argumentti on erikoinen, ja huomio kiinnittyy sanaan ’välttämätön’. ’Välttämätön’ tarkoittaa asiaa, jota ilman ei pärjää tai normaali toiminta ei ole mahdollista. Mikään tutkimus ei nähdäkseni ole osoittanut yhdenkään ihonhoitotuotteen olevan iholle välttämätön, eli sellainen, jota ilman ihon normaalit toiminnot eivät olisi mahdollisia.
Mikään tutkimus ei ole osoittanut kasvoveden olevan välttämätön, mutta mikään tutkimus, puolueellinen tai puolueeton, ei varmasti ole osoittanut minkään muunkaan ihonhoitotuotteen olevan iholle välttämätön. Ihminen voi pärjätä ilman yhtäkään kosmetiikkatuotetta, ja iho voi silti hyvin.
”kosteutta lisäävä vaikutuskin on vain hetkellinen – voide tekee sen pitkäkestoisemmin”. Tähän sanon, että kasvovettä ei ole tarkoituskaan käyttää yksinään, eikä ihanteellisesti voidettakaan, joten miksi tehdä vastakkainasettelu? Tuotteet täydentävät toisiaan, ja tuovat paremman tuloksen yhdessä kuin yksinään.
Julkaisun argumentti 3. Jokainen tuotekerros hankaloittaa imeytymistä. Tehoaineiden imeyttäminen on erityinen prosessi. Jokainen tuotekerros toimii sitä vastaan:
❌ Luo fysikaalisen esteen seuraavien kerrosten aineille päästä ihoon
❌ Voi häiritä muiden aktiiviaineiden imeytymistä, levittymistä ja siten ylipäänsä tuotteen vaikutusta
❌ Useiden kerrosten jälkeen iho ei enää ”ota vastaan”
❌ Se voi myös herkistää ihoa"
Sannin kommentti: Jokainen tuotekerros ei hankaloita imeytymistä. Öljytön ja nestemäinen tuotekerros, kuten kasvovesi, ei hankaloita imeytymistä, sillä kasvovesi hyvin harvoin sisältää ainesosia, jotka muodostavat iholle argumentissa mainitun ”fysikaalisen esteen”. Vain öljyt, vahat, mineraalit ja rasvat voivat muodostaa iholle sellaisen fysikaalisen ”esteen”, joka voi vaikuttaa muiden aineiden imeytymiseen.
👉 Tuotekerros voi vaikuttaa seuraavan tuotteen aktiiviaineiden imeytymiseen joissain spesifeissä tapauksissa, kuten jos iholle halutaan laittaa retinoideja, tai hyvin happaman pH:n vaativia aineita kuten askorbiinihappoa.
Tietyt aktiiviaineet neuvotaan levittämään puhtaalle, kuivalle iholle, ja tätä ohjetta on tietysti hyvä noudattaa, jos haluaa tuotteesta optimaalisen hyödyn. Mutta kun puhutaan perusihonhoitotuotteista, jotka kosteuttavat, suojaavat ja pehmentävät ihoa – eli juuri niistä tuotteista, joita valtaosa meistä käyttää päivittäisessä ihonhoidossa - ei kasvoveden muodostama kerros voi millään tavoin hidastaa, estää tai häiritä seuraavan hoitotuotteen imeytymistä tai vaikutusta.
Julkaisun argumentti 4. "Ympäristövaikutukset ja lisäkustannukset, turha kulutus tarkoittaa paitsi rahanmenoa, myös turhaa tuottamista, energiaa, roskaa ja päästöjä".
Sannin kommentti: turhaa kulutusta kannattaa ilman muuta välttää. Kun tarkastellaan ihonhoitoa ja ihon tarpeita, vesikosteus ei kuitenkaan ole ”turhaa”. Jos iho voi hyvin pelkällä voiteella – tai jopa ilman mitään ihonhoitotuotteita – onnittelut, se on mahtavaa ja suorastaan ihannetilanne. Tällaisessa tilanteessa ei ole mitään ihon kannalta perusteltua syytä ostaa kasvovettä, kasvoöljyä tai muitakaan tuotteita.
Mutta jos iho ei ole tasapainossa pelkällä voiteella, silloin kasvovesi on ensimmäinen tuote, joka kannattaa lisätä ihonhoitorutiiniin.
Julkaisun argumentti 5. "Kemikaalikuorma
🚩 Mitä enemmän kosmetiikkaa käytät, sen suurempi kemikaalikuorma
🚩 Kasvovesistä tulee mm. synteettisiä hajusteita, väriaineita, jotka voivat ärsyttää ihoa
🚩 Luonnonkosmetiikan kasvovesien eteerisistä öljyistä moni mm. teepuu, laventeli ja salvia jo tunnistetaan hormonihäiritsijöinä"
"Mitä enemmän kosmetiikkaa käytät, sen suurempi kemikaalikuorma." Totta. Mutta kasvovoide sisältää enemmän iholle turhia kemikaaleja kuin kasvovesi ja kasvoöljy, joten jos halutaan argumentoida mahdollisimman pienen kemikaalikuorman puolesta, kasvovoide tippuu ihon kosteuttajista ensimmäisenä pois. Iho ei tarvitse voiteen sisältämiä emulgaattoreita, tekstuurin rakentajia tai muita teknisiä aineita. Sen sijaan iho tarvitsee kosteutukseen vettä, humektantteja, hyviä rasvahappoja ja kosteutta ihoon lukitsevia rasvoja. Näitä tarjoavat kasvovesi ja kasvoöljy.
Argumentti siitä, että ”kasvovesistä tulee synteettisiä hajusteita ja väriaineita”, on epäjohdonmukainen, onhan argumentin kirjoittaja luonnonkosmetiikkabrändi. Brändi on luultavasti tietoinen siitä, että markkinoilla on runsaasti synteettisistä hajusteista ja väriaineista vapaita kasvovesiä, joten kommentti kuulostaa tarpeettoman kärjistetyltä ja provokatiiviselta. Ja viimeiseen argumenttiin: brändi on todennäköisesti tietoinen siitäkin, että markkinoilla on myös runsaasti eteerisistä öljyistä vapaita luonnollisia kasvovesiä.
*
Oletko sinä kokenut kasvoveden omalla ihollasi hyödylliseksi vai turhakkeeksi?
P.S. Jos jokin ihonhoituote on minun mielestäni jossain määrin turhake, niin sanoisin voide. Voide on näppärä ja helppo tuote, mutta ihon tarpeen kannalta kasvovesi + öljy -yhdistelmä on tehokkaampi. Tai jopa: raanavesi + öljy, jos et asu kuivan ilmankosteuden maassa.
Terkut Portugalista, jossa tänään sataa. Muut matkaseurueen jäsenet nukkuvat pois eilisen karaokeillan väsymystä, joten hyödynsin ajan kirjoittamalla nopeat huonekasvikuulumiset. 🪴
Tilanne taitaa olla se, että en pysty pitämään peikkojani. Ainakaan tässä muodossa.
Niiden koko on jälleen tuplaantunut viime vuodesta. Yli tuplaantunut.
Ei tämän varmaankaan yllätyksenä pitäisi tulla, etenkin kun peikot viime syksyn huollon yhteydessä saivat runsaasti lisää ruukkutilaa, mutta olen edelleen "in denial" sen suhteen, että mikään huonekasvi voi kasvaa tällaista turbovauhtia. Mulla on koko elämäni ajan ollut huonekasveja, enkä ole ikinä todistanut kasvin voivan kasvaa näin hysteerisesti. Jos ja kun se on mahdollista, en haluaisi, että just mun rakas kasvi tekee näin.
Koska - tällä kasvuvauhdilla en vain pysty pitämään peikonlehtiä. 😥😭
Tältä tilanne näytti viime syksynä huollon jälkeen. Mullahan kävi puutarhuri kotona auttamassa minua riehaantuneiden peikkojeni kanssa, ja peikot - kuten muutkin kasvit - huollettiin ja leikattiin. Peikot laitettiin uusiin ruukkuihin ja ne saivat tukevammat bambukepit.
Marraskuussa näytti tältä.
Ja kymmentä kuukautta myöhemmin tältä.
Ikkunan edusta alkaa muistuttaa viidakkoa, ja tilanne, jossa en näe ulos ikkunasta, alkaa olla yhä lähempänä.
Suurimmat lehdet ovat nyt läpimitaltaan 50-senttisiä.
Ja kun miettii, että kolme vuotta sitten lehdet olivat tämän kokoisia, on äärettömän vaikea käsittää, että kyseessä on sama kasvi.
Oikeastaan tunnen, että alkuperäistä peikkoani ei enää ole olemassa.
Hauskana sattumana kohtasin täällä Portugalissa näyn, joka kenties kertoo mun peikonlehtien tulevaisuudesta. Vierailimme ystäväni Sheilan paikallisten ystävien kotona, ja heidän minipuutarhassaan - joka muuten sijaitsee kerrostalon neljännessä kerroksessa..!! - on peikonlehtiä. Massiivisia sellaisia. Ne myös tuottavat hedelmiä. Makeasta hedelmästähän tulee peikonlehden nimi, Monstera deliciosa. Monstera hyvinkin.
Tältä peikonlehti näyttää, kun saa kasvaa luonnontilassa.
Ja kenties myös tamperelaisessa olohuoneessa.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa?
Mietin, että ottaisin peikoista muutaman pistokkaan ja ikään kuin aloittaisin alusta, mutta toisaalta - eivätköhän pistokkaatkin kasvaisi lopulta emonsa mittoihin, kun kerran turbokasvu on nimenomaan nykyisen asuntoni tarjoamien kasvuolosuhteiden seurausta? (Kertomus peikonlehden kasvuhistoriasta täällä.)
Vai pitäisikö minun siirtää uudet peikot pois ikkunan ääreltä taaemmas olohuoneeseen, jotta ne eivät enää saisi niin paljon valoa ja kreisi kasvutahti hiipuisi...? Eli pitäisikö minun suunnitelmallisesti "kuihduttaa" niitä...?
Tuntuu surulliselta ja lievästi sanottuna ironiselta, että asia, joka itsessään on positiivinen - eli kukoistava huonekasvi - johtaa negatiiviseen, eli siihen, ettei kasvia lopulta voi pitää. 😔😥
