Huomenet Parokselta.

Kaikki kunnia joogaretriitille, mutta on se vain myönnettävä että täällä, rakkaimmalla saarellani, olen yhtäkkiä taas tyyni. Paros ja minä. Te tiedätte. No jotkut teistä ainakin. :) Täällä on se jokin.

Katsellessani kuvissa vähämeikkisiä kasvojani ja "matkaminääni" (ja auringon korostamia juonteita, uhhh, miten täällä auringossa aina näyttääkään ryppyisemmältä kuin kotona...), minun teki mieli julkaista tähän väliin meikkipostaus.

Kuvasin meikkikuvat helmikuussa, aikeena kirjoittaa blogiin vahvasta meikistä versus normaali meikkipohjani. Ei sitten tullutkaan fiilistä postata aiheesta. Jutut tulevat ulos silloin kun tuntuu siltä. Tänään tuntuu tältä aiheelta :)

Sain juuri palautetta siitä, että postaukseni ovat nykyään liian pitkiä ja raskaita. (Minusta bloggaustyylini on alusta saakka suosinut pidempiä postauksia....) Tänään ilahdutan teitä, jotka ette jaksa katsella kahtakymmentä kuvaa ja lukea paljon tekstiä. Lepuuttakaa mieltänne tässä lyhyessä muutaman kuvan meikkijutussa ^_^

*

Vahva meikki vs. luonnollinen meikki. Minun kohdallani luonnollinen meikki tarkoittaa ennen kaikkea pohjameikkiä, ihomeikkiä. En ole koskaan pitänyt voimakkaasta meikkipohjasta. Mikä voi hyvin liittyä siihen, että minulla on myös aina ollut suhteellisen hyvä iho.

Tein helmikuussa pitkästä aikaa meikin Dermablendin Fluid Corrective -meikkivoiteella ja ihan hätkähdin tulosta. Näinkö peittävä tämä oli..?

Fluid Corrective on vieläpä kevyin Dermablendin meikkivoiteista, mutta minun ihollani tulos on superpeittävä. Pinta on kaunis eikä välttämättä mitenkään pakkeloidun näköinen, mutta koska olen tottunut läpikuultavampaan meikkiin, kokonaisuus näyttää silmiini todella vahvalta. Meikatulta.

Alla kuva normaalista meikkipohjavahvuudestani.

Tässä kasvoilla Laveran Natural Liquid -meikkivoide, joka vastaa peittävyydeltään Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa. Nämä ovat kaksi suosikkiani luonnollisista meikkipohjista.

Olen vasta ihan viime aikoina tehnyt yhden, monelle varmasti itsestäänselvän oivalluksen liittyen aurinkopuuteriin. Tunnustan seuraavaa: olen aina salaa vähän ihmetellyt, miksi monet käyttävät jatkuvasti aurinkopuuteria. Ja oikein sillä reippaasti koko kasvoille -tyylillä. Täytyykö koko ajan näyttää päivettyneeltä..? Jep, henkilökohtaisia mieltymyksiä. Silti olen kummastellut. Ehkä samaan tyyliin kuin valokynää. "Mitä mä en tajua aurinkopuuterin suosiossa..?"

Oivallus tuli kiitos erään meikkitaiteilijan, en enää muista missä tilanteessa keskustelua käytiin. Meikkari totesi, että yksi aurinkopuuterin ideoista on tuoda kasvoille takaisin sitä eloisaa väriä, mikä on meikkipohjalla ensin tasoitettu ja peitetty. Ei siis välttämättä päivettynyttä lookkia. Iho ei ole luonnostaan tasaisen värinen, ja vaikka erilaisten virheiden peittäminen tekee ihon monen mielestä kauniimmaksi, se tekee ihosta myös vähän luonnottoman näköisen. Aurinkopuuterilla (ja tietysti myös poskipunalla) kasvoille palautetaan eloisuutta, jota meikkipohja on vienyt.

Koska itse käytän korkeintaan medium-peittävyyden meikkipohjia jotka antavat ihon oman sävyn kuultaa läpi, en ole saanut aurinkopuuterin käytöstä tätä "palautan väriä kasvoille" ahaa-elämystä.

Ennen ja jälkeen Dermablend-meikkipohjan

Voimakas meikkipohja kuten Dermablend oikein huutaa väriä päälleen.

Sävy on oikea eikä se saisi olla yhtään tummempi, mutta iho on tasaisuudessaan vähän luonnoton.

Ennen aurinkopuuteri-poskipuna-huulipuna-käsittelyä...

...ja niiden jälkeen.

.

Meikkiin käytetty:

Silmämeikki: Maybelline Rock Nudes -paletti

Meikkivoide: Dermablend Fluid Corrective, sävy 025 Nude

Puuteri: Lavera-irtopuuteri

Varjostus: NYX Contour Palette

Poskipuna: L'Oreal Infallible Blush Palette, sävy Despinkable Me

Huulipuna: Benecos Pink Honey

Tuotteet saatu blogin kautta

*

Käytättekö te vahvaa vai kevyttä meikkipohjaa?

Kuinka paljon iho"virheet" kuten punoitus, arvet, pigmenttiläiskät tai näppylät häiritsevät teitä ja vaikuttavat meikkipohjan valintaan?

Minun kasvoillani paras matkameikki taitaa lopulta olla hymy :) Ja auringon vaikutukset, ryppyineenkin. Oheisilmiö, jonka kestän, kun kasvot saavat samalla terveen sävyn ja mieli piristysruiskeen. Aurinkojuonteet voi hoitaa voiteilla ja olemalla välittämättä niistä :)

Myönnän, että joinain päivinä kuitenkin kaipaan tuttua silmämeikkirutiiniani, vaikka aiemmin sanoinkin, etten muka reissussa juuri luomivärien perään ikävöi. Ei se ole ihan totta. ;)

Rakastan matkailua, rakastan kirjoittaa ihanista paikoista ja tunteista joita kohteet herättävät. Mutta rakastan myös meikkejä. Tänään oli kiva taas päästää meikkifriikki ääneen :) <3

.

....P.S. Oliko tämäkin juttu lopulta liian pitkä? Mitenkäs sitä tekstiä taas tulikin näin paljon... Onko tämä "paljon"?

Pitkien postausten "ongelma" kiteytyy tähän: minä olen puhelias ihminen. :) Puhun paljon melkein kaikesta. (Paitsi politiikasta.) Kun pääsen ääneen aiheista, joista olen erityisen innostunut, puhun vielä enemmän. Olen yhtä ryöpsähtelevä niin luonnossa kuin kirjoittaessani. Sitä on vaikea hillitä. Harmillista, että postaukseni ovat tämän vuoksi kenties raskaita lukea, mutta toisaalta en osaa tätä pahoitellakaan. Minusta on kivaa kirjoittaa <3 

Tänään on matkan ensimmäinen kylmä ja pilvinen päivä. Mitä otollisin hetki sisätilaoleskelulle ja perusteelliselle blogipäivitykselle.

Matkakertomuksen aika ❤️

Muutin eilen hotellilta alas Egialin kylään ja istun tätä kirjoittaessani pitkähihaisiin verhoutuneena yrttiteekupposen ja rakilasillisen ääressä yhdessä kylän harvoista auki olevista kahviloista. (Kahvilanpitäjä toi minulle hunajalla ja kanelilla maustettua rakia kun kerroin kurkkuni olevan kipeä... Tuntuu muuten tepsivän paljon paremmin kuin tee ;))

Oli ihanaa ja poikkeuksellista saada nauttia viisi päivää luksushotellin miljööstä, mutta nyt olen taas omassa matkamoodissani. Tällaista sen kuuluu minulle olla :) Päivät Aegialis Hotel & Spa'ssa olivat kuin loma loman sisällä. Tulen kirjoittamaan joogaretriitistä vielä oman postauksensa, mutta nyt tarinoidaan eilisestä.

.

Tiistai, 11. huhtikuuta 2017 Amorgos, Kreikka

Heräsin kun kämppäkaverini Veronika nousi viiden aikaan. Hän ja suurin osa muista joogaretriitin osallistujista lähti varhaisella aamulaivalla Ateenaan ja sieltä kohti kotimaitaan. Ehkä kymmenkunta meistä jäi vielä Amorgokselle.

Katsoin parvekkeeltani kun Blue Star -lautta noukki joogalaiset kyytiinsä ja suuntasi ulapalle. Nousen itse samaan laivaan huomenna, kohteena Paros.

Tein aamujumpan (ensimmäistä kertaa tällä reissulla) ja pakkasin tavarani.

Menin aamiaiselle ja join tuttuun tapaan ihan liikaa kahvia. Yritin sentään olla santsaamatta munakasta ja jogurtin jätin tällä kertaa väliin. Täällä on tullut syötyä itsensä ihan tukkoon joka aterialla... Buffetin kirous...

Annoin silmien levätä hotellin ravintolan terassilta avautuvassa maisemassa vielä viimeisen kerran. Aegialis-hotellin sijainti on todellakin saaren upein, tämä on maisema jonka ihailusta voisin maksaa. Syksyllä toivon mukaan maksankin, haluaisin palavasti tuoda mieheni ja hänen vanhempansa tänne. Olemme suunnitelleet yhteistä syysmatkaa Kreikkaan ja tämä paikka on Santorinin ohella sellainen, jonka haluaisin jakaa heidän kanssaan. Santorinillehan jo veimme anoppini kaksi vuotta sitten. Kreikka-lumous taisi ottaa hänetkin valtaansa, sillä viime syksynä anopin kuultiin toteavan, että kyllä noita kauniita auringonlaskuja voisi lähteä katsomaan uudemmankin kerran. Ja nyt appiukkokin mukaan. :) <3

Upposin aamiaisen jälkeen aulan pehmeään nojatuoliin. Laiskotti. Olin sopinut lähteväni saariajelulle Matin ja hotellin ravintolassa työskentelevän Solveigin kanssa yhden jälkeen ja täytin väliajan naputtelemalla Kiehl's-postauksen.

Pian olimme matkalla kohti saaren eteläkärkeä.

Tunnelma oli kepeä ja Mat nautti ensimmäisestä vapaailtapäivästään moneen viikkoon.

Norjalainen Solveig on tullut Amorgokselle töihin Matin tapaan workaway.comin kautta. Hän kertoi käyneensä aiemmin Kreikassa vain Rhodoksen pakettiloma-resorteissa ja olevansa nyt ihan lumoutunut Amorgoksesta ja kylien autenttisesta tunnelmasta. (Kesällä kyllä täälläkin riittää tungosta kylien pienillä kujilla.) Kun kerroin Rhodoksen olevan suomalaisten suosikkisaari, Solveig yllätti minut kertomalla, että oma suosikkini Paros on kuulema kesäisin ihan täynnä norjalaisia. Itse olen ollut Paroksella vain matalasesongilla enkä muista törmänneeni moniinkaan skandeihin.

Solveig harmitteli joutuvansa palaamaan Norjaan jo viiden viikon kuluttua toisen kesätyön takia, mutta vierailu tuskin jää neidon viimeiseksi tällä saarella. Luulen, että jo hotellin työporukan lämmin henki pitää huolen kaipuusta takaisin... :)

Mat esitteli meille lempipaikkojaan saarella joihin lukeutuvat häkellyttävän kirkasvetinen Mouros-ranta ja kotkan muotoinen kallio saaren itä-rannikolla. Kuvassa Solveig pinkoo kotkan luokse tekemään lähempää tuttavuutta ^_^

Nämä ovat paikkoja joihin Mat ja ystävänsä tulevat istuskelemaan ja rentoutumaan viinipullon ja picnic-korin kanssa harvoina vapaapäivinään. Kreikassa ei välttämättä kunnioiteta vapaapäiviä samaan tapaan kuin meillä Suomessa... Matalasesongilla "lomaillaan", korkeasesongilla tehdään töitä vapaapäiviä laskematta, näin se menee monien kohdalla etenkin matkailualalla.

Nautimme lounasta Arkensinin kylässä.

Marouso-tavernan käsitys annoksesta "Grillattua lihaa kahdelle" oli aika insane, Matin ilmaisua käyttäen... :) Herranjestas mikä pläjäys. Kaikki liha ei näy ranskisten ja salaatin alta, mutta erilaisia makkaroita, burger-pihvejä, souvlaki-vartaita ja kanafileitä oli yhteensä tyydyttämään ainakin kuuden ihmisen nälkä...

Saapuessamme ravintolaan Mat oli vielä todennut, "Let's just take a quick snack".

Taverna oli eri mieltä.

Olisimme varmaan pärjänneet jo alkusalaatilla. "Teen teille sekoituksen kaikista meidän salaateista", tavernan emäntä sanoi kun yritimme tilata pelkän horiatikin (se perinteinen kreikkalainen fetasalaatti).

Ajattelimme ensin, että emäntä ehkä yritti lypsää meiltä kalliimpien annosten hinnat ja toi siksi pöytään massiivisia lautasellisia, mutta lasku osoitti luulomme nolottavan perusteettomiksi.

Minun sardiiniannokseni oli vähän inhimillisempää kokoa kuin Matin ja Solveigin mättö. :)

Ja se lasku...

Sardiinilautaseni grillatuilla kasviksilla oli 3,75€. Giganttinen lihatarjotin maksoi 18€. Mat vei puolet mukanaan ja hän varmaan syö sitä vielä huomennakin... :D

Alkusalaatti kolmelle hengelle maksoi 6€.

Ei täällä varsinaisesti pääse köyhtymään ravintolaruokailulla näillä hinnoilla. :p

.

Lounaan jälkeen huristelimme takaisin kohti Egialia. Mat oli sopinut tapaamisen Langadan kylässä työskentelevän "yrttimiehen" ("The herbal guy", kuten Mat sanoo) kanssa.

Egialin rannalla bongasimme saarelle jääneitä joogaretriittikavereita, amerikkalaisen Karunan ja saksalaisen Danyn. Tytöt halusivat myös lähteä vierailulle "yrttimiehen" luo ja hyppäsivät kyytiin.

Langadaa pidetään yhtenä Amorgoksen sievimmistä kylistä, enkä ihmettele miksi. Taas yksi näitä kameraa rakastavia kuin postikortista -paikkoja. Korkeammalla vuoristossa, tunnin patikkamatkan päässä sijaitseva Tholarian kylä ei jää paljon jälkeen idyllisyydessä.

Langadan kylän keskusaukiolle johtavat portaat edustavat hempeän värikkäässä söpöydessään omansalaista versiota "mylittleponymaailmasta".

Rakastan tällaisia miljöitä, niistä tulee minulle hyvä olo. Rauhoittavan valkoisen ja pastellisten värien lempeä kontrasti, pehmeä valo. Voisin istua tässä kuvassa, näillä portailla, päivästä toiseen. Ihan hiljaa, vain tarkkaillen, kuunnellen, nauttien ympäristön terapeuttisesta vaikutuksesta.

Sannin porrasretriitti. :)

Amorgoksen "the herbal guy" Vangelis Vassalos valmistaa uutteita ja eteerisiä öljyjä saarella kasvavista yrteistä. Saimme vierailla Vangeliksen työtiloissa ja kuulla uutteiden valmistusmenetelmistä.

Amorgoksella kasvaa villinä yli 600 erilaista yrttiä mikä on poikkeuksellisen suuri määrä näin pienellä alueella. Patikointi- ja joogmatkailun lisäksi saari vetää puoleensa myös herbalisteja, tänne saapuu ihmisiä ihan vain keräämään yrttejä. Kiinnostavaa.

Sympaattinen Vangelis puhuu erinomaista englantia ja kertoili yrteistä ja niiden vaikutuksista niin mielenkiintoisesti, että olisin voinut jäädä jututtamaan häntä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Hänen yrityksensä Iama Herbs & Treatments myy uutteisiin, öljyihin ja kuivattuihin yrtteihin pohjautuvia tuotteita kuten teetä ja luonnonkosmetiikkaa, arvatkaa vain olisiko meillä riittänyt jutun juurta....

Palasimme ihanalle porraskadulle.

Muut suuntasivat ostoksille Vangeliksen myymälään, minä jäin kuvaamaan portaita kaikista mahdollista kulmista. ^_^

Danyn ja Karunan ostoksista löytyi kukkaisvesiä, kasvoöljyjä ja kuivattuja yrttejä.

Luonnonkosmetiikkatuotteiden joukosta löytyi paljon minuakin kiinnostavaa, mutta enhän minä tarvitse mitään kun kotona on purkkia pienen armeijan tarpeisiin. Aina päädytään tähän tylsään realiteettiin. :/ Ja vaikuttaahan myös käsimatkatavaralla matkustus.

Ihastuin uskomattoman kevyen tuntuiseen kasvoöljysekoitukseen jossa oli viisi ainesosaa: manteliöljyä, viinirypäleen siemenöljyä, kehäkukkaöljyä ja fenkolin ja jasmiinin eteerisiä öljyjä. En ole koskaan kokeillut yhtä nopeasti imeytyvää, kevytkoostumuksellista öljysekoitusta. Tiedän, että viinirypäleen siemenöljy on yksi ohuimmista öljyistä, sitä oli varmastikin eniten tässä cocktailissa.

Juuri kun aloitin Vangeliksen kanssa keskustelun öljyjen koostumuksista, meidän piti lähteä sillä Solveigin täytyi ehtiä työvuoroon seitsemäksi. Damn... ei auta kuin palata joskus paremmalla ajalla.

Rehellisesti, minun tekisi mieli palata Amorgokselle jo ensi viikolla. Vietän pääsiäisen Paroksella ateenalaisten ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa, ja sen jälkeen minulla oli ihan muita suunnitelmia. Mutta nyt, tämän viikon jälkeen... Haluaisin todella jäädä syventämään tuttavuuttani Amorgoksen kanssa. Tämä on yksi monipuolisimpia, ystävällisimpiä ja tunnelmaltaan lämpimimpiä saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, huikeista maisemista puhumattakaan.

Katsotaan miten pääsiäisen jälkeen käy... Löydänkö itseni jälleen villiyrttien ja suuren sinisen saarelta..?

Naapuritavernan Blanco-koira nauttii rapsutuksista, ja silityksiä saa myös Mat. :)

<3

Olisikohan portaita nyt nähty tarpeeksi... :)

Blanco-koirakin tallentui varmaan kolmeenkymmeneen kuvaan...  Koirat <3

.

Mat ja Solveig palasivat hotellille ja minä, Dany ja Karuna jäimme Egialiin. Kävin vaihtamassa kämpilläni vaatteet ja treffasin tytöt kylän baarikadulla lasillisten ja auringonlaskun merkeissä.

Ihana Dany (vihreässä takissa) on muuten ammatiltaan meikkitaiteilija ja kampaaja. Tämän käytyä ilmi uppouduimme vilkkaaseen meikkijargon-keskusteluun jossa käsiteltiin tiiviissä paketissa kaikki mahdollinen lemppariluomiväreistä mineraalimeikkeihin ja markettimerkkien laadusta luonnonkosmetiikan mahdollisuuksiin kilpailla normikosmetiikan meikkien kanssa. :)

Danyn lempparituotteisiin lukeutuvat mm. Urban Decayn luomivärit ja Benefitin The Pore-fessional, joka on kuulema ihan ykkönen niin huokosten kuin juonteiden häivytyksessä. Halpismerkkien tuotteista Dany ylisti mm. Catricen ripsivärejä. Pääsin itse puolestani jakamaan vinkkejä Lily Lolon ja Zuii Organicin tuotteista, Danyn etsiessä parhaillaan laadukkaita luonnonmukaisia värikosmetiikkamerkkejä tulevaan projektiinsa jossa hän haluaa nostaa esiin luonnonkosmetiikalla luotua meikkitaidetta. Dany on myös tekemässä omaa meikkitaidekirjaa....

Ahh, meikkifriikkeily... <3

Dany muuten totesi, että minun pitäisi ehdottomasti harkita hiusten leikkausta lyhyiksi. Hän oikein pysähtyi tuijottamaan kasvojani ja sanoi, "Lyhyt tukka sopisi sinulle niin hyvin, voi että kun minulla olisi sakseni mukana..." Kieltämättä, nyt kun hiukseni ovat menneet viimeisen vuoden aikana ennätyksellisen huonoon kuntoon, kunnon pätkäisy on välillä käynyt mielessä. Todennäköisesti en kuitenkaan uskalla. Ehkä pituudet tosin hapertuvat lyhyiksi itsestään tällä menolla....

Loppuillan vietin uuden ystäväni Melinan (kuvassa oikeanpuoleisimpana) ja hänen ystäviensä kanssa. Tutustuin Melinaan Matin kautta ja hän on yksi suloisimpia ihmisiä joihin olen Kreikassa saanut tutustua. Olen niin onnellinen kaikista ystävyyksistä joita olen täällä luonut.

Melina vei meidät suosikkiravintolaansa Falafeliin, joka avasi eilen talvitauon jälkeen. Söin mehevän lautasellisen grillattua paprikaa, munakoisoa ja tomaattia kera halloumin, hummuksen ja falafel-pyöryköiden. Mums :) Kukkaro köyhtyi taas massiiviset 8 euroa...

Amor. Gos.

(mulla rillit vinossa tuttun tapaan...)

Nämä ihmiset <3

.

Onko ihmekään, että en haluaisi lähteä saarelta...?

Olen ehtinyt tässä kevään aikana testaamaan pitkästä aikaa myös Kiehl'sin tuotteita.

Viime syksynä lanseerattiin uudelainen, kvinoan kuoriuutteeseen pohjautuva yökuorintatiiviste ja tänä keväänä hunajainen, heleyttävä päivävoide 20-30-vuotiaiden kohderyhmälle. Olen saanut tuotteet testiin Kiehl'siltä.

Nightly Refining Micro-Peel Concentrate 53€ / 30 ml

Hellävarainen, ihoa virkistävä kuorintatiiviste yökäyttöön, sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle.

Rakeeton kuorintatiiviste hyödyntää vaikuttavana aineena kvinoan kuoriuutetta, jota on Kiehl'sin mukaan käytetty nyt ensimmäistä kertaa kasvojenhoitotuotteiden historiassa kuorivana ainesosana. Kirkas, nestemäinen tiiviste tuoksuukin ihan kvinoalle (ei ehkä kaikkien mieleen, haha... :)). Kvinoan kuoriuutteen kerrotaan tarjoavan vaihtoehdon ammattilaisen tekemälle kemialliselle kuorinnalle.

Tiiviste lupaa nopeuttaa solujen uusiutumista, parantaa ihon rakennetta, tasoittaa sen sävyä, pehmentää ja heleyttää. You know, koko paketti :) Paitsi kosteutus ;) Tiiviste levitetään iholle puhdistustuotteiden jälkeen, ennen kosteuttavaa hoitoseerumia ja voidetta, tai millä tuotteilla kukin ihoaan iltaisin hoitaakaan.

Vaikka tiiviste sisältää suhteellisen paljon alkoholia (incissä toisena), neste ei kuitenkaan jätä ihoa kiristävän kuivan tuntuiseksi. Iholle jää kaiken kaikkiaan hyvin neutraali tunne. Ainesosat tekevät ihon pintaan kuivuessaan kevyen kalvon, joka ei ole silikoninen tai muovinen (tuotteessa ei ole silikonia).

Ennen ja jälkeen kvinoatiivistekuurin

Käytin tiivistettä kolmen viikon ajan joka ilta, ja kappas vain, taas kävi samoin kuin käyttäessäni Paula's Choicen (niinikään ihoa kuorivaa) AHA-yöseerumia. Minulla oli ollut kasvoissa pitkään miliumi, puhutaan siis yli 6 kk pidemmästä ajasta, ja se lähti kuorintakuurin aikana. (Tiedän, tuo kuva on aika säälittävä demonstraatio koska eihän pieni miliumi edes ketään häiritse, mutta halusin kuitenkin näyttää että se on kadonnut :D Ja täytyyhän jutussa olla kuvitusta :))

Kyseessä voi totta kai olla sattuma, enkä lopulta voi millään tietää vaikuttiko juuri kemiallinen kuorinta miliumin lähtöön, mutta ainakin tämä on hauska sattuma, jos jotain. Minulle tulee miliumeja tosi harvoin, mutta kun niitä tulee, ne pysyvät kuukausikaupalla. Mekaaninen kuorinta ei tunnu vaikuttavan niihin mitenkään. Paulan AHA-seerumi ja Kiehl'sin kvinoatiiviste ovat ainoita kuurina testaamiani kemiallisia kuorintatuotteita, ja juuri niiden aikana sitten nuo pitkään jumineet miliumit ovat lähteneet. Kertoo ehkä jotain tuotteiden vaikutuksista, tai sitten ei.

Miliumin irtoamista lukuunottamatta en kokenut Kiehl'sin tiivisteellä olleen muita havaittavia vaikutuksia ihooni.

Kiehl'sin käyttämä kvinoan kuoriuute on kestävästi tuotettu bolivialaisissa kyläyhteisöissä.

Pure Vitality Skin Renewing Cream  59€ / 50 ml

Tämä mielenkiintoinen, ihanalta tuoksuva voide yllätti koostumuksellaan; siinä on lähes 100-prosenttisesti luonnosta peräisin oleva raaka-ainekoostumus (99,6%). Sanon yllätti siksi, että a) Kiehl's ei ole luonnonkosmetiikkaa ja b) voide ei tunnu yhtään luonnonkosmetiikalta. Tosi jännä käyttöelämys..!

Voiteen lupaus: vahvistaa, kosteuttaa, heleyttää ja suojata ihoa. Ns. pari-kolmikymppisten hoitovoide joka ennaltaehkäisee ikääntymisen merkkejä vahvistaen ihon vastustuskykyä ja kykyä toipua vaurioista.

Vaikka itse olen vähän erityyppisen voidekoostumuksen ystävä, luulen (jo myyjävuosieni asiakaskokemuksella), että moni kuluttaja ihastuisi tähän kirjaimellisesti hunajaiseen voiteeseen. Uusiseelantilaista manukahunajaa ja korealaista punaista ginsengiä sisältävä voide tuntuu iholla ensikosketuksella täyteläiseltä ja lämpimältä (kyllä, lämpimältä..! vastakohtana raikkaan vesimäisille, viileille koostumuksille), ja sulaa sitten ohuemmaksi ja kevyemmäksi. Voide tuoksuu vastustamattomasti hunajalle, ja tuoksu tulee aidosta hunajasta. Nams! Hunaja on minusta lämmin elementti, ja sekin jotenkin tukee voiteen lämmintä ihofiilistä. :)

Voiteen täyteläisyys on laatuaan kiehtova; se ei ole rasvaista vaan tavallaan geelimäistä, vanukasmaisen liukasta. Vanukas on hyvä sana :) Voide ei imeydy ihan hujauksessa (tämä toki riippuu myös ihotyypistä), mutta imeydyttyään se ei jätä ihon pintaan minkäänlaista tahmeutta tai rasvaisuutta. Voide on selvästi raskaampi kuin emulsio- ja fluidityyppiset kosteusvoiteet, mutta raikkaampi kuin perinteiset "cream"-koostumukset.

Kannattaa kokeilla jos kuljette Kiehl's-pisteen ohi (Helsingin ja Tampereen Stockmannit), on nimittäin sen verran jänskän tuntuinen tapaus.

Miksi voide ei tunnu minusta samalta kuin luonnonkosmetiikka? Pure Vitality -voiteen liukkaudessa on jotain synteettisen tuntuista, oletin (ennen incin ja lehdistötiedotteen lukua) ilman muuta, että voiteessa on käytetty joko silikoni- tai muoviyhdisteitä jotka luovat tietyntyyppistä liukkautta ja levittyvyyttä joka luonnonkosmetiikan voiteista puuttuu. Mielenkiintoista, että Kiehl'sillä on onnistuttu luomaan tällainen koostumus ilman näitä synteettisiä yhdisteitä.

Voiteen tarkka inci löytyy täältä (klikkaa "Key Ingredients - See Full List).