Tänään on matkan ensimmäinen kylmä ja pilvinen päivä. Mitä otollisin hetki sisätilaoleskelulle ja perusteelliselle blogipäivitykselle.
Matkakertomuksen aika <3
Muutin eilen hotellilta alas Egialin kylään ja istun tätä kirjoittaessani pitkähihaisiin verhoutuneena yrttiteekupposen ja rakilasillisen ääressä yhdessä kylän harvoista auki olevista kahviloista. (Kahvilanpitäjä toi minulle hunajalla ja kanelilla maustettua rakia kun kerroin kurkkuni olevan kipeä... Tuntuu muuten tepsivän paljon paremmin kuin tee ;))
Oli ihanaa ja poikkeuksellista saada nauttia viisi päivää luksushotellin miljööstä, mutta nyt olen taas omassa matkamoodissani. Tällaista sen kuuluu minulle olla :) Päivät Aegialis Hotel & Spa'ssa olivat kuin loma loman sisällä. Tulen kirjoittamaan joogaretriitistä vielä oman postauksensa, mutta nyt tarinoidaan eilisestä.
.
Tiistai, 11. huhtikuuta 2017 Amorgos, Kreikka
Heräsin kun kämppäkaverini Veronika nousi viiden aikaan. Hän ja suurin osa muista joogaretriitin osallistujista lähti varhaisella aamulaivalla Ateenaan ja sieltä kohti kotimaitaan. Ehkä kymmenkunta meistä jäi vielä Amorgokselle.
Katsoin parvekkeeltani kun Blue Star -lautta noukki joogalaiset kyytiinsä ja suuntasi ulapalle. Nousen itse samaan laivaan huomenna, kohteena Paros.
Tein aamujumpan (ensimmäistä kertaa tällä reissulla) ja pakkasin tavarani.
Menin aamiaiselle ja join tuttuun tapaan ihan liikaa kahvia. Yritin sentään olla santsaamatta munakasta ja jogurtin jätin tällä kertaa väliin. Täällä on tullut syötyä itsensä ihan tukkoon joka aterialla... Buffetin kirous...
Annoin silmien levätä hotellin ravintolan terassilta avautuvassa maisemassa vielä viimeisen kerran. Aegialis-hotellin sijainti on todellakin saaren upein, tämä on maisema jonka ihailusta voisin maksaa. Syksyllä toivon mukaan maksankin, haluaisin palavasti tuoda mieheni ja hänen vanhempansa tänne. Olemme suunnitelleet yhteistä syysmatkaa Kreikkaan ja tämä paikka on Santorinin ohella sellainen, jonka haluaisin jakaa heidän kanssaan. Santorinillehan jo veimme anoppini kaksi vuotta sitten. Kreikka-lumous taisi ottaa hänetkin valtaansa, sillä viime syksynä anopin kuultiin toteavan, että kyllä noita kauniita auringonlaskuja voisi lähteä katsomaan uudemmankin kerran. Ja nyt appiukkokin mukaan. :) <3
Upposin aamiaisen jälkeen aulan pehmeään nojatuoliin. Laiskotti. Olin sopinut lähteväni saariajelulle Matin ja hotellin ravintolassa työskentelevän Solveigin kanssa yhden jälkeen ja täytin väliajan naputtelemalla Kiehl's-postauksen.
Pian olimme matkalla kohti saaren eteläkärkeä.
Tunnelma oli kepeä ja Mat nautti ensimmäisestä vapaailtapäivästään moneen viikkoon.
Norjalainen Solveig on tullut Amorgokselle töihin Matin tapaan workaway.comin kautta. Hän kertoi käyneensä aiemmin Kreikassa vain Rhodoksen pakettiloma-resorteissa ja olevansa nyt ihan lumoutunut Amorgoksesta ja kylien autenttisesta tunnelmasta. (Kesällä kyllä täälläkin riittää tungosta kylien pienillä kujilla.) Kun kerroin Rhodoksen olevan suomalaisten suosikkisaari, Solveig yllätti minut kertomalla, että oma suosikkini Paros on kuulema kesäisin ihan täynnä norjalaisia. Itse olen ollut Paroksella vain matalasesongilla enkä muista törmänneeni moniinkaan skandeihin.
Solveig harmitteli joutuvansa palaamaan Norjaan jo viiden viikon kuluttua toisen kesätyön takia, mutta vierailu tuskin jää neidon viimeiseksi tällä saarella. Luulen, että jo hotellin työporukan lämmin henki pitää huolen kaipuusta takaisin... :)
Mat esitteli meille lempipaikkojaan saarella joihin lukeutuvat häkellyttävän kirkasvetinen Mouros-ranta ja kotkan muotoinen kallio saaren itä-rannikolla. Kuvassa Solveig pinkoo kotkan luokse tekemään lähempää tuttavuutta ^_^
Nämä ovat paikkoja joihin Mat ja ystävänsä tulevat istuskelemaan ja rentoutumaan viinipullon ja picnic-korin kanssa harvoina vapaapäivinään. Kreikassa ei välttämättä kunnioiteta vapaapäiviä samaan tapaan kuin meillä Suomessa... Matalasesongilla "lomaillaan", korkeasesongilla tehdään töitä vapaapäiviä laskematta, näin se menee monien kohdalla etenkin matkailualalla.
Nautimme lounasta Arkensinin kylässä.
Marouso-tavernan käsitys annoksesta "Grillattua lihaa kahdelle" oli aika insane, Matin ilmaisua käyttäen... :) Herranjestas mikä pläjäys. Kaikki liha ei näy ranskisten ja salaatin alta, mutta erilaisia makkaroita, burger-pihvejä, souvlaki-vartaita ja kanafileitä oli yhteensä tyydyttämään ainakin kuuden ihmisen nälkä...
Saapuessamme ravintolaan Mat oli vielä todennut, "Let's just take a quick snack".
Taverna oli eri mieltä.
Olisimme varmaan pärjänneet jo alkusalaatilla. "Teen teille sekoituksen kaikista meidän salaateista", tavernan emäntä sanoi kun yritimme tilata pelkän horiatikin (se perinteinen kreikkalainen fetasalaatti).
Ajattelimme ensin, että emäntä ehkä yritti lypsää meiltä kalliimpien annosten hinnat ja toi siksi pöytään massiivisia lautasellisia, mutta lasku osoitti luulomme nolottavan perusteettomiksi.
Minun sardiiniannokseni oli vähän inhimillisempää kokoa kuin Matin ja Solveigin mättö. :)
Ja se lasku...
Sardiinilautaseni grillatuilla kasviksilla oli 3,75€. Giganttinen lihatarjotin maksoi 18€. Mat vei puolet mukanaan ja hän varmaan syö sitä vielä huomennakin... :D
Alkusalaatti kolmelle hengelle maksoi 6€.
Ei täällä varsinaisesti pääse köyhtymään ravintolaruokailulla näillä hinnoilla. :p
.
Lounaan jälkeen huristelimme takaisin kohti Egialia. Mat oli sopinut tapaamisen Langadan kylässä työskentelevän "yrttimiehen" ("The herbal guy", kuten Mat sanoo) kanssa.
Egialin rannalla bongasimme saarelle jääneitä joogaretriittikavereita, amerikkalaisen Karunan ja saksalaisen Danyn. Tytöt halusivat myös lähteä vierailulle "yrttimiehen" luo ja hyppäsivät kyytiin.
Langadaa pidetään yhtenä Amorgoksen sievimmistä kylistä, enkä ihmettele miksi. Taas yksi näitä kameraa rakastavia kuin postikortista -paikkoja. Korkeammalla vuoristossa, tunnin patikkamatkan päässä sijaitseva Tholarian kylä ei jää paljon jälkeen idyllisyydessä.
Langadan kylän keskusaukiolle johtavat portaat edustavat hempeän värikkäässä söpöydessään omansalaista versiota "mylittleponymaailmasta".
Rakastan tällaisia miljöitä, niistä tulee minulle hyvä olo. Rauhoittavan valkoisen ja pastellisten värien lempeä kontrasti, pehmeä valo. Voisin istua tässä kuvassa, näillä portailla, päivästä toiseen. Ihan hiljaa, vain tarkkaillen, kuunnellen, nauttien ympäristön terapeuttisesta vaikutuksesta.
Sannin porrasretriitti. :)
Amorgoksen "the herbal guy" Vangelis Vassalos valmistaa uutteita ja eteerisiä öljyjä saarella kasvavista yrteistä. Saimme vierailla Vangeliksen työtiloissa ja kuulla uutteiden valmistusmenetelmistä.
Amorgoksella kasvaa villinä yli 600 erilaista yrttiä mikä on poikkeuksellisen suuri määrä näin pienellä alueella. Patikointi- ja joogmatkailun lisäksi saari vetää puoleensa myös herbalisteja, tänne saapuu ihmisiä ihan vain keräämään yrttejä. Kiinnostavaa.
Sympaattinen Vangelis puhuu erinomaista englantia ja kertoili yrteistä ja niiden vaikutuksista niin mielenkiintoisesti, että olisin voinut jäädä jututtamaan häntä vaikka kuinka pitkäksi aikaa.
Hänen yrityksensä Iama Herbs & Treatments myy uutteisiin, öljyihin ja kuivattuihin yrtteihin pohjautuvia tuotteita kuten teetä ja luonnonkosmetiikkaa, arvatkaa vain olisiko meillä riittänyt jutun juurta....
Palasimme ihanalle porraskadulle.
Muut suuntasivat ostoksille Vangeliksen myymälään, minä jäin kuvaamaan portaita kaikista mahdollista kulmista. ^_^
Danyn ja Karunan ostoksista löytyi kukkaisvesiä, kasvoöljyjä ja kuivattuja yrttejä.
Luonnonkosmetiikkatuotteiden joukosta löytyi paljon minuakin kiinnostavaa, mutta enhän minä tarvitse mitään kun kotona on purkkia pienen armeijan tarpeisiin. Aina päädytään tähän tylsään realiteettiin. :/ Ja vaikuttaahan myös käsimatkatavaralla matkustus.
Ihastuin uskomattoman kevyen tuntuiseen kasvoöljysekoitukseen jossa oli viisi ainesosaa: manteliöljyä, viinirypäleen siemenöljyä, kehäkukkaöljyä ja fenkolin ja jasmiinin eteerisiä öljyjä. En ole koskaan kokeillut yhtä nopeasti imeytyvää, kevytkoostumuksellista öljysekoitusta. Tiedän, että viinirypäleen siemenöljy on yksi ohuimmista öljyistä, sitä oli varmastikin eniten tässä cocktailissa.
Juuri kun aloitin Vangeliksen kanssa keskustelun öljyjen koostumuksista, meidän piti lähteä sillä Solveigin täytyi ehtiä työvuoroon seitsemäksi. Damn... ei auta kuin palata joskus paremmalla ajalla.
Rehellisesti, minun tekisi mieli palata Amorgokselle jo ensi viikolla. Vietän pääsiäisen Paroksella ateenalaisten ystävieni Mariannan ja Vasiliksen kanssa, ja sen jälkeen minulla oli ihan muita suunnitelmia. Mutta nyt, tämän viikon jälkeen... Haluaisin todella jäädä syventämään tuttavuuttani Amorgoksen kanssa. Tämä on yksi monipuolisimpia, ystävällisimpiä ja tunnelmaltaan lämpimimpiä saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, huikeista maisemista puhumattakaan.
Katsotaan miten pääsiäisen jälkeen käy... Löydänkö itseni jälleen villiyrttien ja suuren sinisen saarelta..?
Naapuritavernan Blanco-koira nauttii rapsutuksista, ja silityksiä saa myös Mat. :)
<3
Olisikohan portaita nyt nähty tarpeeksi... :)
Blanco-koirakin tallentui varmaan kolmeenkymmeneen kuvaan... Koirat <3
.
Mat ja Solveig palasivat hotellille ja minä, Dany ja Karuna jäimme Egialiin. Kävin vaihtamassa kämpilläni vaatteet ja treffasin tytöt kylän baarikadulla lasillisten ja auringonlaskun merkeissä.
Ihana Dany (vihreässä takissa) on muuten ammatiltaan meikkitaiteilija ja kampaaja. Tämän käytyä ilmi uppouduimme vilkkaaseen meikkijargon-keskusteluun jossa käsiteltiin tiiviissä paketissa kaikki mahdollinen lemppariluomiväreistä mineraalimeikkeihin ja markettimerkkien laadusta luonnonkosmetiikan mahdollisuuksiin kilpailla normikosmetiikan meikkien kanssa. :)
Danyn lempparituotteisiin lukeutuvat mm. Urban Decayn luomivärit ja Benefitin The Pore-fessional, joka on kuulema ihan ykkönen niin huokosten kuin juonteiden häivytyksessä. Halpismerkkien tuotteista Dany ylisti mm. Catricen ripsivärejä. Pääsin itse puolestani jakamaan vinkkejä Lily Lolon ja Zuii Organicin tuotteista, Danyn etsiessä parhaillaan laadukkaita luonnonmukaisia värikosmetiikkamerkkejä tulevaan projektiinsa jossa hän haluaa nostaa esiin luonnonkosmetiikalla luotua meikkitaidetta. Dany on myös tekemässä omaa meikkitaidekirjaa....
Ahh, meikkifriikkeily... <3
Dany muuten totesi, että minun pitäisi ehdottomasti harkita hiusten leikkausta lyhyiksi. Hän oikein pysähtyi tuijottamaan kasvojani ja sanoi, "Lyhyt tukka sopisi sinulle niin hyvin, voi että kun minulla olisi sakseni mukana..." Kieltämättä, nyt kun hiukseni ovat menneet viimeisen vuoden aikana ennätyksellisen huonoon kuntoon, kunnon pätkäisy on välillä käynyt mielessä. Todennäköisesti en kuitenkaan uskalla. Ehkä pituudet tosin hapertuvat lyhyiksi itsestään tällä menolla....
Loppuillan vietin uuden ystäväni Melinan (kuvassa oikeanpuoleisimpana) ja hänen ystäviensä kanssa. Tutustuin Melinaan Matin kautta ja hän on yksi suloisimpia ihmisiä joihin olen Kreikassa saanut tutustua. Olen niin onnellinen kaikista ystävyyksistä joita olen täällä luonut.
Melina vei meidät suosikkiravintolaansa Falafeliin, joka avasi eilen talvitauon jälkeen. Söin mehevän lautasellisen grillattua paprikaa, munakoisoa ja tomaattia kera halloumin, hummuksen ja falafel-pyöryköiden. Mums :) Kukkaro köyhtyi taas massiiviset 8 euroa...
Amor. Gos.
(mulla rillit vinossa tuttun tapaan...)
Nämä ihmiset <3
.
Onko ihmekään, että en haluaisi lähteä saarelta...?
24 comments on “Amor. Gos. Ystävien saari.”
Tiedätkös,
1. Olen aina ajatellut, että sinun kasvonpiirteisiin sopisi kauniisti aivan lyhyt, naisellinen kampaus:)
2. Olen koko illan selannut Kreikan matkoja piristämään lokakuun pimeyttä.
:) <3
Olen tänä iltana taas saanut annostuksen vakuutteluja lyhyistä hiuksista... Kun kerran uskalsin luopua vaaleista hiuksista, voisikohan sitä jopa oikeasti uskaltaa lähestyä saksia....
Ei.
Hahah, kiitos rohkaisusta ^_^ <3 Ja halauksia! <3 Olet rakas :)
Tämä oli todellinen hyvän mielen postaus. Ai kun mä niin näkisin myös itseni siellä. Ihana paikka <3
Toivottavasti näetkin jonain päivänä :)
Niin juuri, ei Amorgokselta halua lähteä! Viime kesä - heinäkuussa asuimme tunnelmallisessa Katapolassa ja juutuimme sinne pidemmäksi ajaksi kuin oli tarkoitus. Bussilla pääsi hyvin Egialiin 1 yön retkelle. Sieltä kävimme Lagadassa noilla samoilla kujilla. Ihanassa Chorassa kävimme monta kertaa bussilla sekä luostarissa ja Ag. Annan rannalla. Myös panagiria, pyhimysjuhlaa kävimme Tholariassa viettämässä Egialin retkellämme.
Skopelitis - laivalla teimme retken Koufonissialle. Oli kyllä melkoista haipakkaa se kyyti, mutta en voinut pahoin.
Mukavaa saarella on lomailla "huonojalkaisen" ja ajokortittomankin, kun bussilla pääsee moneen paikkaan.
Valokuvia otin paljon ja laitoin niitä albumeihin fb-ryhmässä Kreikka - pienet ja erikoiset kohteet.
Lauantaina 15.4. lähden 3 viikon reissulle Lesbos, Fourni, Ikaria ja Chios.
Amorgoksen Chora on tosiaan yksi ihastuttavimmista ja kuvauksellisimmista Chorista joissa olen Kreikasa käynyt, aivan omaa luokkaansa.
Minun reissuni Skopelitiksella Koufonissille oli kyllä ikimuistoinen... Olin yksi ehkä kolmesta matkustajasta joka ei oksentanut... Tänään kuulin Paroksen laivassa amerikkalaisen pariskunnan kommentoivan omaa Skopelitis-kokemustaan Naxokselta Amorgokselle ja taas oli voitu pahoin... Mä en kieltämättä enää sen Koufonissi-reissun jälkeen enää lähtisi Skopelitiksen kyytiin jos meri ei ole tyyni, sitä menoa en enää koskaan haluaisi kokea.
Jep, Amorgoksella on tosi hyvät bussiyhteydet moneen muuhun pieneen saareen verrattuna. Vielä syyskuussakin oli tiheät aikataulut Katapolan ja Egialin välillä.
Kiitos tästä FB-ryhmä-vinkistä, en tiennytkään tästä ryhmästä. (Toisaalta, en tiedä monistakaan FB-ryhmistä kun en niin paljon vietä Feissarissa aikaani...) Laitoin heti pyynnön liittyä.
Ihanaa..!!! Juuri tuon saarikimaran minäkin haluan vielä jonain päivänä tehdä. :) Täytyy ehdottomasti käydä lukemassa kuulumisiasi tuolta reissulta. Pidätkö vielä Kreikka-blogiasi..?
Aion pitää. Huomenna pääsen vihdoin Ateenan Anafiotikaan. Otan tekemäsi kartan tulostettuna avuksi jotta löydän sinne.
Nyt on muuten vaikeaa löytää sitä tekemääsi hakemistoa Kreikasta. Sen löytää kohdasta maaliskuu 2012.
Aion pitää. Huomenna pääsen vihdoin Ateenan Anafiotikaan. Otan tekemäsi kartan tulostettuna avuksi jotta löydän sinne.
Nyt on muuten vaikeaa löytää sitä tekemääsi hakemistoa Kreikasta. Sen löytää kohdasta maaliskuu 2012.
Siihen on suora linkki sivupalkissani ikonin "Kreikka-hakemisto" alla :) Jos tarkoitat postausta nimeltä "Suuri Kreikka-hakemisto"
Ei siitä enää pääse. Se vie niihin vanhoihin matkoihin, jotka teit sisaresi kanssa. Tuossa muuten tuli minulta virhe, se on maaliskuu 2016 se kohta, mistä löytyy suuri Kreikkahakemisto. Merja R.
Kokeilepa uudelleen, kyllä pääsee hakemistoon :) Olin vahingossa tägännyt myös kaksi muuta Kreikka-postausta ko. tägin alle jotka nyt poistin, mutta hakemisto oli kuitenkin niiden jälkeen. Nyt se on linkin alla ainoana :)
Blogia aion taas pitää, mutta ehkä en paljon kirjoita koska nyt on mukanani ystävä. Yksin kun reissaa, on kirjoittaminen mukavaa puuhaa. Valokuvia kyllä aion ottaa taas paljon.
Huomenna ryntään lentokentältä lentojen väliaikana vihdoin Ateenan Anafiotikaan, jota olen niin odottanut.
Nyt otan mukaan tekemäsi kartat jotta löydän sinne. Taidan tulostaa ne.
Nyt muuten sitä suurta Kreikkahakemistoa onkin vaikea löytää. Kännykällä en löydä koska en saa sen näyttöön näkymään blogiesi sisällysluetteloa, siis sitä, missä postaukset ovat aikajärjestyksessä. Tabletilla onnistuu ja se löytyy kohdasta maaliskuu 2016.
Hmm, luulin jo julkaisseeni tämän ja vastanneenikin koskien Kreikka-hakemistoa..? Mitenkäs tämä vielä näkyi julkaisemattomissa..? Outoa.
Joka tapauksessa, toivottavasti löydät Anafiotikan :) Hauska ajatus että pian menet jossain lähistölläni ohi laivalla... ^_^
Ihania kuvia, ihania maisemia ja ihania ihmisiä!
En ole oikein koskaan halunnut matkustaa Kreikassa, mutta sun tekstit ja kuvat ovat niin kauniita että olisihan nuo koettava! <3
Ja lyhyempi tukka sopisi sulle varmasti hyvin, kunhan et vain luovu ponitukasta ;) Mä värjäsin melkein kahden vuoden ponitukka -vaiheen jälkeen hiukset kylmän blondeiksi ja nyt mietin vaan kokoajan vaaleanpunaista ponitukkaa :D
Onpa mukava kuulla :) Kyllä se vain on antoisaa kun on itse innoissaan jostain ja saa tartutettua "tautia" vähän muihinkin.... ^_^
En luovu, siitä ei ole pelkoa :)
Voi että <3 Olipa ihana pitkäperjantain aloitus, kun sai lukea tämän postauksen. Sydäntä lämmittää, kun katselee noita kuvia. Mä olen niin loman tarpeessa ja kaipaisin ihan hirveästi juuri tuon kaltaisia maisemia silmieni eteen, mutta ei vaan ole nyt mahdollisuutta lähteä mihinkään. Siksi kiitos, kun matkaat minunkin puolestani! :)
Ja arvaapa tuleeko nälkä noita ruokakuvia katsellessa! :D
Hyvää pääsiäistä sinulle Sanni!!
PS: nuo koirat!! Iso sydän!! :)
Olet mukanani täällä lämmössä, Tarja <3 :) Lähetän sinulle virtuaalitsatsikin ^_^ (...tai pääsiäismunan ^_^)
Halauksin!
Haha, juuri eilen kuuntelin radiossa keskustelua, jossa todettiin, että naiset suosittelevat toisilleen aina lyhyitä hiuksia juurikin tuohon tyyliin "sinulle sopisi tosi hyvin lyhy malli" ja samalla kasvattavat itse kunnon liehulettiä. Päädyttiinköhän tässä jollain tavalla siihen, että koitetaan itse kuitenkin näyttää viehättävämmältä siinä pitkässä tukassa tai ainakin jotenkin tämä liittyi naisten keskinäiseen kauneuskilpailuun. Mene ja tiedä :D Itse olen ollut niin lyhythiuksinen, pitkähiuksinen, blondi, brunetti, punapää, pinkkiä raitaa, sinistä raitaa, oranssia ja vihreää raitaa.. Mitä lie vielä. Kokeilla kannattaa aina, hiukset kun kuitenkin uusiutuvat :)
Ja niin..aivan ihana hyvänmielen postaus niinkuin joku tuolla sanoikin. Olen tässä aamun lukenut näitä Kreikka-fiilistelyjä, kun on vähän jäänyt rästiin ja jo eilen illalla alkanut huono mieli kirkastui kyllä täysin näiden ansiosta :)
Tätä mä olen yrittänyt itselleni vakuutella... ^_^ :D Silti leikkaus on suuri juttu, sillä vaikka hukset uusiutuvat, minulla ne uusiutuvat jäätävän hitaasti... Paluu pitkiin hiuksiin ei koita pitkään aikaan jos pätkäisen vaikka leukapituuteen. Kyllä se pelottaa ^_^
Ihana kuulla :)
Mukavaa luettavaa. Minusta tekstisi eivät ole liian pitkiä. Tätäkin juttua luin ajatuksella JEE!, se jatkuu vielä! Iso Plussa tietysti vielä koirista (mm. söpö Blanco)!!
P.S. Kissakuviakin saa mun puolesta olla :).
Heippa Sanni! Olisiko sinulla majoitusvinkkejä amorgokselle? 😊
Moi Roosa! Olen yöpynyt Amorgoksella vain neljässä paikassa joista yksi on kaverini asunto, joten hurjasti ei ole kertynyt kokemusta erilaisista majoituspaikoista Amorgoksella. Kirkkaasti suositeltavin on Aegialis Hotel, se kuuluu niihin harvoihin hotelleihin joista maksan hotellin hinnan Kreikassa koska paikka sijainteineen, maisemineen ja tunnelmineen on vain jotain aivan mieletöntä. Domatia-majoituksessa olen ollut kahdessa paikassa joista Pension Galini Katapolassa oli tosi kiva.