Huomenet Parokselta.
Kaikki kunnia joogaretriitille, mutta on se vain myönnettävä että täällä, rakkaimmalla saarellani, olen yhtäkkiä taas tyyni. Paros ja minä. Te tiedätte. No jotkut teistä ainakin. :) Täällä on se jokin.
Katsellessani kuvissa vähämeikkisiä kasvojani ja "matkaminääni" (ja auringon korostamia juonteita, uhhh, miten täällä auringossa aina näyttääkään ryppyisemmältä kuin kotona...), minun teki mieli julkaista tähän väliin meikkipostaus.
Kuvasin meikkikuvat helmikuussa, aikeena kirjoittaa blogiin vahvasta meikistä versus normaali meikkipohjani. Ei sitten tullutkaan fiilistä postata aiheesta. Jutut tulevat ulos silloin kun tuntuu siltä. Tänään tuntuu tältä aiheelta :)
Sain juuri palautetta siitä, että postaukseni ovat nykyään liian pitkiä ja raskaita. (Minusta bloggaustyylini on alusta saakka suosinut pidempiä postauksia....) Tänään ilahdutan teitä, jotka ette jaksa katsella kahtakymmentä kuvaa ja lukea paljon tekstiä. Lepuuttakaa mieltänne tässä lyhyessä muutaman kuvan meikkijutussa ^_^
*
Vahva meikki vs. luonnollinen meikki. Minun kohdallani luonnollinen meikki tarkoittaa ennen kaikkea pohjameikkiä, ihomeikkiä. En ole koskaan pitänyt voimakkaasta meikkipohjasta. Mikä voi hyvin liittyä siihen, että minulla on myös aina ollut suhteellisen hyvä iho.
Tein helmikuussa pitkästä aikaa meikin Dermablendin Fluid Corrective -meikkivoiteella ja ihan hätkähdin tulosta. Näinkö peittävä tämä oli..?
Fluid Corrective on vieläpä kevyin Dermablendin meikkivoiteista, mutta minun ihollani tulos on superpeittävä. Pinta on kaunis eikä välttämättä mitenkään pakkeloidun näköinen, mutta koska olen tottunut läpikuultavampaan meikkiin, kokonaisuus näyttää silmiini todella vahvalta. Meikatulta.
Alla kuva normaalista meikkipohjavahvuudestani.
Tässä kasvoilla Laveran Natural Liquid -meikkivoide, joka vastaa peittävyydeltään Lily Lolon mineraalimeikkipohjaa. Nämä ovat kaksi suosikkiani luonnollisista meikkipohjista.
Olen vasta ihan viime aikoina tehnyt yhden, monelle varmasti itsestäänselvän oivalluksen liittyen aurinkopuuteriin. Tunnustan seuraavaa: olen aina salaa vähän ihmetellyt, miksi monet käyttävät jatkuvasti aurinkopuuteria. Ja oikein sillä reippaasti koko kasvoille -tyylillä. Täytyykö koko ajan näyttää päivettyneeltä..? Jep, henkilökohtaisia mieltymyksiä. Silti olen kummastellut. Ehkä samaan tyyliin kuin valokynää. "Mitä mä en tajua aurinkopuuterin suosiossa..?"
Oivallus tuli kiitos erään meikkitaiteilijan, en enää muista missä tilanteessa keskustelua käytiin. Meikkari totesi, että yksi aurinkopuuterin ideoista on tuoda kasvoille takaisin sitä eloisaa väriä, mikä on meikkipohjalla ensin tasoitettu ja peitetty. Ei siis välttämättä päivettynyttä lookkia. Iho ei ole luonnostaan tasaisen värinen, ja vaikka erilaisten virheiden peittäminen tekee ihon monen mielestä kauniimmaksi, se tekee ihosta myös vähän luonnottoman näköisen. Aurinkopuuterilla (ja tietysti myös poskipunalla) kasvoille palautetaan eloisuutta, jota meikkipohja on vienyt.
Koska itse käytän korkeintaan medium-peittävyyden meikkipohjia jotka antavat ihon oman sävyn kuultaa läpi, en ole saanut aurinkopuuterin käytöstä tätä "palautan väriä kasvoille" ahaa-elämystä.
Ennen ja jälkeen Dermablend-meikkipohjan
Voimakas meikkipohja kuten Dermablend oikein huutaa väriä päälleen.
Sävy on oikea eikä se saisi olla yhtään tummempi, mutta iho on tasaisuudessaan vähän luonnoton.
Ennen aurinkopuuteri-poskipuna-huulipuna-käsittelyä...
...ja niiden jälkeen.
.
Meikkiin käytetty:
Silmämeikki: Maybelline Rock Nudes -paletti
Meikkivoide: Dermablend Fluid Corrective, sävy 025 Nude
Puuteri: Lavera-irtopuuteri
Varjostus: NYX Contour Palette
Poskipuna: L'Oreal Infallible Blush Palette, sävy Despinkable Me
Huulipuna: Benecos Pink Honey
Tuotteet saatu blogin kautta
*
Käytättekö te vahvaa vai kevyttä meikkipohjaa?
Kuinka paljon iho"virheet" kuten punoitus, arvet, pigmenttiläiskät tai näppylät häiritsevät teitä ja vaikuttavat meikkipohjan valintaan?
Minun kasvoillani paras matkameikki taitaa lopulta olla hymy :) Ja auringon vaikutukset, ryppyineenkin. Oheisilmiö, jonka kestän, kun kasvot saavat samalla terveen sävyn ja mieli piristysruiskeen. Aurinkojuonteet voi hoitaa voiteilla ja olemalla välittämättä niistä :)
Myönnän, että joinain päivinä kuitenkin kaipaan tuttua silmämeikkirutiiniani, vaikka aiemmin sanoinkin, etten muka reissussa juuri luomivärien perään ikävöi. Ei se ole ihan totta. ;)
Rakastan matkailua, rakastan kirjoittaa ihanista paikoista ja tunteista joita kohteet herättävät. Mutta rakastan myös meikkejä. Tänään oli kiva taas päästää meikkifriikki ääneen :) <3
.
....P.S. Oliko tämäkin juttu lopulta liian pitkä? Mitenkäs sitä tekstiä taas tulikin näin paljon... Onko tämä "paljon"?
Pitkien postausten "ongelma" kiteytyy tähän: minä olen puhelias ihminen. :) Puhun paljon melkein kaikesta. (Paitsi politiikasta.) Kun pääsen ääneen aiheista, joista olen erityisen innostunut, puhun vielä enemmän. Olen yhtä ryöpsähtelevä niin luonnossa kuin kirjoittaessani. Sitä on vaikea hillitä. Harmillista, että postaukseni ovat tämän vuoksi kenties raskaita lukea, mutta toisaalta en osaa tätä pahoitellakaan. Minusta on kivaa kirjoittaa <3
99 comments on “Mietteitä meikkipohjasta”
Minusta pitkät, elämää pursuavat postauksesi ovat juuri ihanaa luettavaa. Eroat useista bloggaajista juuri siinä, että persoonallisuutesi näkyy tekstin takaa - ihan sama kirjoitit sitten matkapostausta tai kasvoputsari-arviota. Se tekee blogistasi koukuttavan. Toivon, että jatkat siis samaan malliin. Kiitos ihanasta blogista :-)
Kiitos Taru :) <3
Jos minun pitäisi kirjoittaa tätä harkitun journalistisesti, ei minulla varmaan olisi blogia.... Blogini näyttää ja kuulostaa minulta :)
Olen samaa mieltä kuin Taru. Useimmilla bloggaajilla suosion kasvaessa blogi täytyy pelkistä mainoksista (Hei sain tän tuotteen ja tää on tosi hyvä, tässä muutama firman oma mainoskuva) ja erilaisista kampanjaosallistumisista... kuitenkin blogien kiinnostavuus syntyy mielestäni henkilökohtaisuudesta (vaikka koko elämäänsä ei tietenkään tarvi leväyttää auki).
Myös "älyttömät" rahkavertailupostaukset jne. ovat ihan parasta, just koska ne ovat inhimillisiä.
Ei ole liian pitkä!! Luen paljon mielummin tekstejä, joissa on ajatusta. Toki kuvasi ovat myös hienoja, mutta parasta ovat syvälliset kirjoitukset, joissa on todella paneuduttu asian ja paljon näkökulmia. Matkakuvaukset ovat myös ihania!!
Kiitos Elina :)
Älä vaan lopeta pitkiä postauksia siksi että jotkut ei tykkää. Se on aina ollut sinun tyyli ja sinun postauksissa on oikeasti sisältöä, ei vain "sisältöä". Olen ollut vuosia ja vuosia lukija, ja vaikken itse käytä tai ole kiinnostunut ollenkaan luonnonkosmetiikasta silti se että nämä on sinun kirjottamia saa palaamaan tänne aina. Lisäksi tykkään tästä lifestyle puolesta ja sinun ihanan iloisesta ja onnellisesta elämänasenteesta. Anna sen näkyä :)
En "onneksi" osaisikaan vaihtaa bloggaustyyliäni... :) (Siis onneksi niiden kannalta jotka tykkäävät pidemmistä, rönsyilevistä postauksista.) Itseilmaisun tyyli on jokaisessa vahva (ainakin näin oletan), ja ehkä vain journalistisesti kouluttautunut henkilö osaa muuttaa tyyliään ratkaisevasti erilaisten tilanteiden (--> minkä tyyppistä artikkelia kirjoittaa, viihteellistä vai vaikka uutisellista) mukaan.
Sun postaukset on just sopivia ja ihania ja oot ihan mun lempibloggari tällä hetkellä! Älä lyhennä yhden kommentin takia. Usein oon muoti- ym blogeissa ihan tylsistynyt ja pettynyt, kun lätkitään vaan sata kuvaa päivän asusta, eikä kirjoiteta mitään järkevää koskaan. Sulla on ihania selvityksiä, pohdintoja, tarkkoja analyysejä ym! Matkapostauksissa pituus hämää, mutta itse käynkin täällä meikkijuttujen takia, joten matkajuttujen lukijat varmasti arvostavat pituutta niissä. Matkajuttuja en ehkä lukisi, vaikka ne olisivat lyhyitäkin, joten kommenttini kannattaa siltä osalta jättää omaan arvoonsa. No need to change <3
On niitä tullut aiemminkin (puolesta ja vastaan), ja jopa edellisen portaalini henkilökunnalta. Minulle suositeltiin lyhyempiä postauksia koska valtaosa lukee blogeja nykyään mobiililaitteilla, ja niitä on tietysti raskaampi lukea pieneltä kännykän näytöltä. Ymmärrän oikein hyvin, mutta haluan kirjoittaa omalla tyylilläni. :) Joten no worries, tekstini tulevat aina olemaan sitä puheliasta sorttia. :)
Pitkät postaukset on hyviä, jatka mieluummin niillä :) Moni blogi on nykyään vain muutaman rivin kirjoituksia ja kuvia. Sinun teksteihin on mukava paneutua hetkeksi ja lukea vähän pidempää tekstiä. Pysyypähän sekin taito yllä (edes jotenkin...), vaikka kirjoja ja muita pidempiä tekstejä tulee harvoin luettua. Netissä sitä vain poukkoilee lyhyistä teksteistä toiseen eikä oikein keskity/paneudu mihinkään, joten huolella laaditut postaukset on mielestäni enemmän kuin toivottuja.
Kiitos Minjq :) Tunnistan niin hyvin itsessäni tuon "nettipoukkoilun" ja vaikeuden keskittyä pidempiin teksteihin, kirjojen lukeminen on ollut jo vuosia haasteellista vaikka ennen olin mieletön lukutoukka :/ Tällä pohjalla on hyvä että ylipäänsä pystyn keskittymään nykyään edes pitkään blogipostaukseen, kun lukijana vähänkään pidemmän tekstin läpikäyminen vaatii jonkun verran tsemppiä.
Meikkipohja-asiaan: mulla on ollut mineraalimeikki käytössä, mutta ostin huvikseni Lumenen Blur-meikkipohjan, joka on peittävä. Mulla on kans hyvä iho, niin tuntuu välillä hölmöltä laittaa sitä Blurria, mutta toisaalta se tekee ihosta kyllä niin täydellisen näköisen, että haluan välillä käyttää sitäkin. Mineraalimeikissä on se ongelma, että mulla on ehkä sittenkin liian tumma sävy, koska Sokoksen myyjä sanoi, että ne tummuu etenkin t-alueelta, kun iho hikoilee?? Nyt tuntuu ihan toivottomalta etsiä uutta sävyä (käytössä on ollut Flown porcelain), kun tämä nykyinenkin näyttää laitettaessa aika vaalealta, mutta ilmeisesti tummuu päivän mittaan (ihooni jäi selkeä vaalea läikkä poskeen, kun myyjä puhdisti siitä mineraalimeikkini löytääkseen Lumenesta oikean sävyn).
Hmm, onpa jännä... Mä olen ollut siinä käsityksessä että nestemäisillä meikkivoiteilla voi olla tuo tummumisefekti, ei puuterimaisilla. Mutta no, en tiedä kaikkea. :)
Oletko kokeillut Everyday Mineralsin meikkipohjaa? En osaa verrata Flow'n Porcelainia EDM:n sävyihn mutta kannattaa käydä tsekkaamassa EDM:n 0-sävyt, ne saattaisivat hyvinkin olla Flow'ta vaaleampia. EDM:ää saa ainakin Ruohonjuuresta ja jos asut Turussa, myös Biodellyllä voi käydä tutustumassa sävyvalikoimaan.
Juu tilasin edm:n testerit ja löysinkin silloin sopivan sävyn, mutta päädyin Flow'hun roimasti halvemman hinnan ja mattaisuuden takia. Muistaakseni rosy ivory oli edm:lla se mun sävy. Ajattelin kyllä, että hakisin Ruohonjuuresta testerin vielä tuota rosy ivorya. Silloin aiemmin jäi testaamatta se matta, kun ei sopinut ihotyyppikuvaukseen, mutta jojoba ja semi-matte oli mun makuun kuitenkin liian kiilteleviä.
Ruohonjuuresta ei taida saada testereitä, vaikka ainahan voi kysyä, jos nyttemmin olisi tullut. Matta ei ole mitenkään kuivattava.
Jos joskus olen kokenut jonkun postauksen pitkäksi, on kyse ennemminkin ollut siitä, ettei minulla juuri sillä hetkellä ole ollut tarpeeksi aikaa paneutua siihen (Joku saattaa ajatella, miksi edes yritän, jos aikaa ei sillä hetkellä ole. No, joskus haluttaa niin paljon päästä uuden postauksen pariin ?). Silloin olen säästänyt lukuhetken myöhemmäksi.
Eli ei, kirjoituksesi ei minun mielestä ole pitkiä. Älä nyt ainakaan ala karsimaan sinulle luonnollista tapaa kertoa ja kirjoittaa. Tapasi kirjoittaa on se syy, miksi vuosien jälkeenkin olen täällä mukana.
Kiitos Jutta :) Ja rönsyily jatkuu täällä entiseen tyyliin. :)
Taru vei sanat suustani! (Tai näppikseltäni :D) Netti on pullollaan kuvia + muutama rivi tekstiä (jonka lukemisesta harvoin ainakaan itse saan irti paljoa) + jokin loppuheippa -tyylisiä blogeja. Sun on ihastuttava poikkeus ja ainoa "kevyt" blogi jota enää nykyään jaksan lukea, juuri sen takia, että kirjoitat riittävästi, ajatuksia ja tunteita herättävästi, eloisasti ja hersyvästi! Sun jutut on vaan aina resonoineet vahvasti mun kanssa ja olen ihan varma, että lukijat arvostavat tyyliäsi <3 Saisit kirjoittaa vielä pidemminkin jos siltä tuntuisi... Aurinkoa ja kimallusta Sanni <3
Kiitos mononoke :) <3
(...toivon että jonain päivänä vielä osaan käyttää ilmaisua 'resonoida' jossain lauseessani... :))
Onko sulla mitään vinkkejä siihen, kun meikkivoiteet, niin peittävämmät kuin ohuemmatkin, tuppaavat korostamaan ryppyjä ikävästi? Minusta toi dermablend-meikki toimisi hyvin juhlameikkinä, mutta arkeen parempi vähän vähempi :) voisin hyvinkin hankkia tuon juhlakäyttöön. Mulla usein naama punoittaa parin viinilasin jälkeen aika voimakkaasti niin tuo olis varmaan hyvä apu siihen.
Ei oikein muuta kuin että mitä ohuempi meikkivoide, sitä vähemmän korostaa juonteita. Moni meikkari puhuu aina seerumimeikkivoiteiden puolesta ikääntyneen ihon meikkauksessa. Ehkä et ole vielä kokeillut tarpeeksi ohutta ja "joustavaa" meikkivoidetta..? Tutustu seerumimeikkivoiteen nimellä myytäviin meikkivoiteisiin :) Tietystikään sen tyyppinen meikkipohja ei peitä kovin tehokkaasti voimakkaita punoituksia, ja tähän tarkoitukseen pitäisi lisätä alle peiteainetta --> paksuntaisi meikkipohjaa ja juonteet korostuisivat jälleen....
Mua ei pitkät postaukset sinänsä haittaa, tykkään välillä ihan syventyä niihin ja pidän kirjoitustyylistäsi! Annan kuitenkin pientä (toivottavasti rakentavaa) palautetta :) Mielestäni esim. tuon edellisen postauksen oisi aika helposti voinut jakaa kahteen tai kolmeen osaan, se Herbal Guy -juttu vaikka erikseen omana postauksenaan, se oli tosi mielenkiintoista luettavaa mutta tuntui jäävän vähän ns. "piiloon" tuon megatarinan keskellä. Ehkä überpitkien postausten jakaminen olisi hyvä kompromissi - saisit kertoa tarinat ihan niin yksityiskohtaisesti / rönsyilevästi kuin haluat mutta yksittäiset postaukset olisivat kompaktimpia ja selkeämpiä. Lisäksi tuossa postauksessa kuvissa oli aika paljon toistoa, esim. yksi kuva tuosta mega-ruoka-annoksesta, tai yksi koiranrapsuttelukuva kahden sijaan olisi riittänyt - vaikka koirista ja ruoasta tykkäänkin ;) mutta välillä less is more.
Blogisi on kuitenkin huippu, toivon ettet kokonaan muuta kirjoitustyyliäsi palautteidemme perusteella, ja totuushan on ettei aina voi kaikkia miellyttää :D
Hauskaa reissua ja hyvää pääsiäistä!
Kiitos palautteesta. Koska kyseessä oli "Minun päiväni" -tyyppinen postaus, en kokenut mielekkääksi jakaa sitä. Yhden päivän kertomus-flow muodostaa yhden luontevan kokonaisuuden. :)
Ei pelkoa siitä :) Jos minun pitäisi muuttaa tyylini ihan toisenlaiseksi, lopettaisin blogin. Eihän se enää olisi minun ääneni.
Heh, klikatessani tänne ajattelin että "voi kun olisi joku lyhyt meikkijuttu tänään". :) Ei varmaankaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai moitteena palautetta pitkistä jutuista, minusta se kertoo vain siitä että lukijat ovat tottuneet monipuoliseen sisältöön. Enkä tarkoita tällä että lukijat vaatisivat ehdottoman tasaisesti monipuolista sisältöä, vaan sitä että jos sattuu muutama pidempi (tai esim. monien kuvien vuoksi pitkältä tuntuva) postaus peräkkäin, alkaa mieli muistutella aiemmista lukuhetkistä. Minustakin se jutteleva, rönsyilevä tyyli on blogin sydäntä, samoin se että on pitkiä ja lyhyitä juttuja ja että mennään ihan sujuvasti Kreikasta kosteusvoiteisiin ja hauskoista ihmisistä mylittleponien kautta hiusvärin oikean sävyn löytämiseen. Ja välillä käydään jossain teini-iän ytimessä Kuopion torilla tai metallic-luomivärin allergiareaktioissa (miksi hitossa sitä piti käyttää aina uudestaan ja uudestaan, miksei voinut heittää pois :).
On kivaa että blogi kulkee elämäsi rinnalla. Täällä me muutkin kuljetaan. Ja toivotaan että oltaisiin Kreikassa.
Haha ^_^ No, toiveesi toivottavasti toteutui :)
Minulle monipuolinen sisältö on aiheiden erilaista kirjoa, ei niinkään eri pituisia postauksia. Lyhyitäkin postauksia tulee välillä, mutta ei suunnitelmallisesti, en siis mieti etukäteen että "nyt täytyykin laittaa vähän lyhempi juttu kun on ollut monta pidempää". Juttujen pituus määräytyy aiheen ja fiiliksen mukaan, joskus sitä haluaa vain jakaa kolme kuvaa ja niihin liittyneet tunteet kahdella lauseella, joskus (eli useimmiten ^_^) taas jutustella pidempään. :)
Sen sijaan mietin kyllä, että en kirjoita esimerkiksi kolmea meikkikuvapostausta peräjälkeen. Tai kolmea Kreikan saariesittelyä. Se kyllästyttää lukijoita mutta myös itseäni. Tykkään vaihtelevuudesta myös kirjoittajana.
Itse aina harmittelen kun blogikirjoitukset ovat lyhyitä :D tai sitten jos on vähänkin pidempi teksti niin sitä pahoitellaan. Eikö ihmisillä enää riitä aika/keskittyminen pidempiin teksteihin? :(
Sinun ja Tiian (minäkö keski-ikäinen?) tekstit kuuluvat suosikkeihini juuri normaalia pidempien tekstien takia, sekä koska niistä näkyy kirjoittajan persoona :)
Toivottavasti saadaan taas lisää Kreikka-postauksia. Nyt niitä on ollut kovin vähän normaaliin Kreikka-menoon verrattuna, mutta taisi se joogaretriitti olla aika intensiivinen? :D
Joo, siellä ei ollut käytännössä yhtään aikaa omille jutuille, ellei jättänyt tunteja ja luentoja väliin. Ohjelmaan saattoi jäädä parhaimmillaan puoli tuntia vaikka kyläretken ja workshopin väliin, ja se ei riitä blogiin keskittymiseen. Tarvitsen usean tunnin blogin päivitykseen :)
Nyt juttuja tulee varmaan vähän tiheämmin. Toisaalta, omat tällä hetkellä mielessä painavat kipeät jutut luonnollisestikin vähän verottavat bloggausenergiaa.
Ehdottomasti kevyt meikkipohja! Mulla ei ole läheskään täydellinen iho (löytyy arpia, ammottavia huokosia, mustapäitä, rasvaisuutta ja pintakuivuutta), mutta mieluiseen meikkiin kuuluu mineraalipuuteri. Oon yrittänyt käyttää testereitä BB- ja meikkivoiteista pois, ja en kestä sitä pakkeloitua oloa. :D Tykkään mineraalipuuterin helppoudesta, enkä mä koe kaipaavani peittävyyttä lisää.
Musta myös tuntuu että siistin meikin tekeminen on niin paljon hankalampaa voidemaisilla tuotteilla: aina ne karkaa juonteisiin ja nenänpieliin, tai tarraa kuivaan ihoon kiinni. Ongelmat varmaan hoituis käyttämällä kunnollista pohjustusta ja löytämällä juuri omalle iholle sopivimmat tuotteet, mutta mun mielestä siinä on liikaa vaivaa.. :) Plus tuntuu että parhaimmatkaan pohjustajat ja meikinkiinnittäjät eivät pidä täysin meikkiä paikoillaan: aina sitä menee kaulahuiviin ja nenäliinaan niistäessä.
Mitä tulee postausten pituuteen, mun mielestä on kiva lukea pidempiäkin tekstejä. Enemmän mua ärsyttää blogosfäärissä kohtaamani ihan superlyhyet tuotearvostelut (ja silti löytyy tuhat kuvaa esimerkiks pakkauksesta), jotka on sisällöltään "ihan jees". Sun pohdiskelua ja höpinää on kiva lukea.
:) :) No mutta - kun olet jo löytänyt sen toimivan meikkipohjan eli mineraalipuuterin, ei onneksi tarvitsekaan nähdä tuota vaivaa ^_^
Mä kanssa tykkään (kauniin jälken lisäksi, tietenkin) mineraalipohjan helppoudesta. Sen saa levitettyä kasvoille niin paljon nopeammin ja se tosiaan sotkee paljon vähemmän, ei tarraa kaulahuiveihin ja nenäliinoihin yhtä paljon kuin nestemäinen meikkipohja.
Mä olen aina tykännyt sun juttuja lukea juuri siksi, että ne on perusteellisia ja mukavan informatiivisia vaikka sitten pitkiä joskus olisivatkin. Jaksan jopa lukea sun ripsaripostauksia vaikka aihe ei millään lailla itseäni kiinnosta :D Keep going ^_^
Hihih, kiitos Jusu :)
Minusta parasta blogissasi on juurikin nuo pitkät ja syvällisetkin postaukset. Älä muuta mitään itsessäsi ja tyylissäsi :)
En :)
Älä missään nimessä ala lyhentää postauksia! Melkein säikähdin, kun sanoit tätäkin lyhyeksi, lopputulos oli vähän muuta.. Muissa blogeissa ärsyttää se, kun mainostetaan pitkää postausta ja se onkin sitten tosi lyhyt. Mä tykkään pitkistä postauksista, pääsee syventymään aiheeseen, bloggaajan luonteeseen ja kirjoitustyyliin. Karkkipäivä on suosikkiblogi juuri siitä syystä, että postaukset ei ole nopeita raapaisuja aiheeseen. Uutisissakin olen havainnut, että suositaan lyhyempiä, ihan kuin yleisön keskittymiskyky ei enää kestäisi mitään pidempää tekstiä. Ärsyttää :<
Mä luulen että yleisön keskitttymiskyky tosiaankin on herpaantunut tänä päivänä, ja yksi syitä on internet ja sen tarjoaman informaation erilainen, nopeaan ja pintapuolisempaan käsittelyyn rohkaiseva muoto verrattuna perinteiseen mediaan (printti ja ehkä tv:kin). Tästähän on kirjoitettu jonkun verran. Internet on vaikuttanut merkittävästi tapaamme käsitellä informaatiota, sen sijaan että syvennymme yhteen sivuun tai uutislähetykseen kerrallaan, pompimme sivulta toiselle lukien pätkän sieltä, pätkän täältä. Itse kuulun niihin joille internetin käyttö on tuonut valtavasti keskittymisvaikeuksia. Hyper-luonteisena mieleni hyppii muutenkin ajatuksesta toiseen ilman mediaakin, ja netin kaltainen klikkiperusteinen fast food -informaatiota tarjoava ympäristö on yhä vain hajauttanut kykyäni keskittyä yhteen tai muutamaan asiaan (--> olennaiseen) kerrallaan.
Harmillista. :( Internet on tuonut meille niin paljon mielettömän hyviä asioita, mutta myös (ainakin minulle) todella huonoja asioita.
Höps, nämä on justiinsa hyviä! Mieluummin luen postausta, jossa on kunnolla asiaa, kuin sellaisia joissa on ehkä vain vähän raapaistu pintaa aiheesta.
Kiits :)
Sun tyylisi kirjoittaa uppoaa ainakin minuun ihan täysillä enkä sen vuoksi oikeastaan mitään postaustasi pidä liian pitkänä - jatka siis ehdottomasti samaan malliin :)
Kiitos Mira :)
Olen aina tykännyt tyylistäsI kirjoittaa ja teksti on mukavaa luettavaa. Minua ei haittaa pitkä teksti, minusta se on vain etu. ?
Ja mitä tulee meikkipohjaan, niin olen tottunut käyttämään peittävää pohjaa, koska epäpuhdas ihoni on ärsyttänyt minua aina, ja olen halunnut tottakai siitä tasaisen näköisen. Mitä peittävämpi sen parempi. Mutta nykyisin ihoni on paremmassa kunnossa kuin ennen, kiitos luonnonkosmetiikan ja erityisesti Madaran. Näin keväisin aina innostun mineraalipohjasta. Tähän asti hyvän pohjan löytäminen on ollut vaikeaa. Joko liian kiiltävä, liian vaalea tai pohja ei vain pysy. Jo 4 tunnin päästä pohja on hävinnyt johonkin. Jote olen palannut meikkivoiteen pariin.
Mutta nyt olen ehkä löytänyt hyvän mineraalipohjan. EDM:n pohja vaikuttaa hyvältä, kiitos postatuksesi, taisin löytää itselleni vihdoinkin hyvän mineraalipohjan. ? Kotimaisen Flow-kosmetiikan mineraalipohja on tehnyt myös muhun vaikutuksen.
Mukava kuulla että olen voinut olla avuksi sopivan mineraalipohjan löytämisessä :)
Sun jutuissa kulkee selkeä punainen lanka. Niitä on helppo lukea kun kirjoitat niin selkeästi. Semmoinen kappale mikä ei sytytä on helppo hypätä yli☺ Tykkään. Kivalla tavalla ryöpsähtelevää on tämä sinun juttusi?
:) :) *ryöps* ^_^
Jee meikkipostaus, niitä on ikävöity :) minusta sun postaukset ei ole liian pitkiä. Itsekin kirjoitan varmaan joskus aika pitkästi tai kuvia on paljon. Joskus postaukset on lyhyempiä. Mutta ei mulle ole ikinä tullut oloa etten jaksa lukea...se riippuu aina postauksesta, mielenkiintoista aihetta jaksaa selata alaspäin.
Meikkipohjassa suosin peittävää koska ihossa on punaisempia kohtia ja epätasaisuuksia. Laitan paljon puuteria päälle. Käytän aurinkopuuteria ja poskipunaa joka päivä koska minusta ihomeikki on eloton ilman niitä :)
Mun mielestä sinun postauksissa on juuri ihanteellisessa tasapainossa tekstiä ja kuvia :) juuri sopivan kokoisina annoksina :)
Hei! Kaipaisin taas sinulta täsmävinkit pigmenttiläiskiltä suojautumiseen ja jo ilmestyneiden hävittämiseen. Muutama vilaus kevätaurinkoa täällä Suomessa ja jo vain tutut "viikset" kotistavat naamaa.
Vinkki on niin simppeli kuin korkein mahdollinen suojakerroin "viiksialueelle" ja voiteen lisääminen tunnin tai puolentoista välein. Näin teen itse ja sillä konstilla olen nytkin saanut täällä pidettyä pigmenttiviikset kurissa :) Voidetta on tosiaan muistettava lisätä todella tiheästi.
Minulla on käytössä Cliniquen Even Better Dark Spot Defense SK 45 -voide joka pohjautuu mineraalifiltteriin. Se on loistokaveri koska mineraalifiltteri ei menetä tehojaan yhden kesän jälkeen toisin kuin kemialliset UV-filtterit. Olen käyttänyt samaa purkkia jo kolme vuotta (ei lopu ihan nopeasti koska käytän sitä vain huultenympärysalueella) ja se on edelleen yhtä tehokas.
Kiitos Sanni :) Pitääkin hommata joku taskukokoinen aurinkovoideputeli ja opetella ihan rutiiniksi tuo voiteen lisääminen.
Täällä painitaan saman viiksi-ongelman kanssa. Itsekin olen kokenut tehokkaimmaksi juurikin ennaltaehkäisyn. Aloitan 50 kertoimisen aurinkorasvan käytön heti, kun päivä pitenee niin, ettei aamua-iltaa ole enää pimeää. Käytän Vichyn SPF50 kasvoille tarkoitettua aurinkorasvaa. Jättää aika hyvin mattaisen ihon ja toimii meikin allakin. Etelän reissuilla ja pidempään auringossa ollessa lotraan rasvaa vähän väliä lisää.
Kommentoin harvoin (=en koskaan) blogeja, mutta nyt on pakko. Mielestäni postauksesi ovat ihania sellaisenaan, eivätkä missään nimessä liian pitkiä. ? Vaikka yleinen lukutaito on saattanut heiketä, uskon kuitenkin, että suurin osa lukijoistasi palaa blogisi ääreen nimenomaan sen persoonallisen ja rönsyilevänkin tyylin vuoksi - ja toki myös monipuolisten ja perusteellisesti käsiteltyjen aiheiden koukuttamana. Rakastan Karkkipäivän yllätyksellisyyttä: kosmetiikka-analyysien lisäksi matkailua, ruokaa ja syvällistä pohdintaa. Älä rajoita itseäsi ja ilmaisuasi! ?❤️
Kiitos Marsa :) Rajoituksia ei ole luvassa ^_^
Heipähei, mielenkiintoinen postaus....
Käytätkö vielä Nivea Cremeä?
Itse joskus kyselin hyvää voidetta (Madaran Pihlajan rinnalle). Muutaman seerumin ostin (ovat jees ja käytössä) ja yövoiteeksi Nivea Cremen. Päivällä Madaraa ja illalla Niveaa.
Ihoni voi hyvin.
Ihoni voi hyvin ja on normaali.
Paksuissa meikkivoiteissa ihohuokoset itsellä korostuu, näissä kuvissa huomaan saman efen sullakin.
Siksi kai itse pidän huomaamattomista pohjista, ne näyttää paremmilta, minulla.
En. Kun on niin paljon voiteita joita testaan blogia varten. (Kauneus)bloggaajana on oikeastaan tosi vaikea jäädä käyttämään mitään tuotetta säännöllisesti, koska koko ajan on testattava uusia tuotteita mikäli haluaa tuottaa blogiinsa tuotearvosteluja.
Totta kai, kun joistain tuotteista tulee lemppareita, niitä tulee välillä käytettyä testijaksojen tauoilla tai etenkin matkaolosuhteissa. Matkoille otan mukaan aina luottotuotteita, esim. kaikilla viime reissuillani on ollut mukana EkoPharman kasvovoide. Nivea Creme oli erinomainen täsmäapu pintakuivuudesta johtuneiden aurinkojuonteiden pehmennykseen, mutta en mä sitä säännöllisesti haluaisi käyttää (vaikka en bloggaisikaan), kun se ei ole luonnonkosmetiikkaa.
Totta. Mitä ohuempi meikkivoide, sitä paremmin se häivyttää ihon epätasaisuusiksia, niin juonteita, arpia kuin huokosiakin. Paksu meikkipohja taas korostaa niitä.
Itsellä on ollut pitkään peittävämpiä meikkipohjia tuntuu että silmä on jäänyt sokeaksi minkälaiset kasvot nykyään ovat joskus olen siis aknesta kärsinyt. Nyt olen ajatellut juurikin vähän luonnollisempaa pohjaa koska juuri totesin että peitettävät alueet voi kuitenkin peittää ja muutenkin kun on koko ajan valoisampaa ja kesä lähestyy. Punaisuus nenän ympärillä ja tummat silmänaluset omassa pärstässä häiritsevät :D. En koe kyllä sun postauksia mitenkään liian pitkiksi olen tykännyt aiemmin ja tykkään vieläkin lueskella :)
Jep, meikkipohjaa voi keventää helposti juurikin noin että laittaa peittävämpää meikkivoidetta (tai vain peiteainetta) ongelma-alueille ja laittaa muuten koko kasvoille vain kevyen meikkipohjan. Meikkitaiteilijat aina hokevat tätä "sääntöä" (tai eihän meikkauksessa ole sääntöjä vaan jokainen saa tehdä miten tykkää mutta ymmärrätte mitä tarkoitan :) - ei koskaan peittävää maskia koko kasvoille vaan peittävä meikkituote levitetään vain niihin kohtiin jotka kaipaavat häivytystä.
Mulla tuo ongelma-alue on ehdottomasti tummat silmänaluset ja vaikka muuten voisin olla täysin ilman meikkipohjaa (etenkin kesäisin), haluan tasoittaa tuon tummuuden peiteaineella koska se tekee yleisilmeestä niin väsyneen.
Juuri postauksen alussa ajattelin, ettei mitään syytä miettiä juonteita, kun hymyilee noin kauniisti. Piti oikein palata katsomaan kuvaa ja etsimään niitä juonteita, kun en mä mitään sellaista ollut edes huomannut. :)
Itse käytän mieluiten kevyttä meikkipohjaa, joka pitää ihon luonnollisemman näköisenä kuin paksumman peiton antava pohja. Ihon virheet eivät haittaa! Nojaa, vähän mua on ruvennut harmittamaan se, että silmien alle jää jostain syystä vaalea alue. Pandaefekti väärin päin. Siihen kokeilin peitevoidetta juuri tänään mutta enpä normaalisti ole jaksanut välittää. Tätä se ikä teettää...
Onpas jännä :) Eli tarvitsisit tummempaa peiteainetta... ^_^
Jatka vaan samaan malliin :)
Will do :)
Ai niin, mulla oli muutakin asiaa. Oon jo jonkun aikaa miettinyt, että miten hoidat sivellinten ym. pesun reissussa? Mä oon kohta lähdössä reissuun ja meinaan pakata mukaan sivellin sprayn ja marseillesaippuan, mutta mietin, että ei kyllä ole kauhean kätevää rahdata isoa palasaippuaa mukanaan ja sprayn nestekin painaa... Mut en kyllä osaa kuvitella useamman viikon reissua pesemättä siveltimiä ja sientä...
Ei mulla ole kuin yksi sivellin mukana - minikabuki :) Ja sen pesen suihkugeelillä. :)
Jäinkin kysymyksen kysyttyäni miettimään, että sienistä et tykkää (sellainen mielikuva jäänyt) ja luomivärejäkään ei ole reissussa mukana, joten tuskin liikoja siveltimiäkään... No, mun täytyy vaan rahdata nuo yllä mainisemani mukanani :P
Marseillestakin saa helposti leikattua pienemmän palan mukaan. Mulla on käytössä aina pieni pala kerrallaan kylppärissä mahdollisimman tyrkyllä (niin että siveltimet olisi "helpompi" pestä). Loppuosa majailee siivouskaapissa säilössä kuivassa.
Pysy tyylissäsi :) Pitkiä juttuja on kiva lukea, kuvablogeja on riittämiin.
Muutoksia ei luvassa :)
Itse kyllä pidän siitä että postauksessa on lukemista! Ennemmin ärsyttää, jos on uusi postaus jossain blogissa ja suurin osa kuvia ja vain pari riviä tekstiä. Eli jatka vain samaan malliin! :)
Näin teen :)
Tuntuu, että aiempi kommenttini sai nyt ehkä isomman huomion kuin tarkoitin. :) Pointtina oli lähinnä, että minusta tuntuu, että olisi toisinaan kiva lukea vähän lyhyempiäkin juttuja ja kuulumisia, ehkä siten useammin. Toki nyt instagram paikkaa hienosti tätä, ja sieltä on kiva seurata "kuulumisia" tiheämmin. :) Olen välillä pohtinut, vaikuttaakohan joidenkin lukijoiden mielestä nykyinen postaustahti paljon harvemmalle, mikäli ei seuraa instagramia..? Joka tapauksessa kirjoitat tietenkin ihan niin kuin tahdot, ja niin sen kuuluukin olla! Lähinnä annoin palautetta oman pohdintani pohjalta: mikseivät postaukset enää kiinnosta minua samalla tavalla kuin ennen, miksen jaksa lukea niitä loppuun. Ajattelin, että kyse voi toisaalta olla siitä, että postauksettomina päivinä blogin "turhaan kurkkiminen" on tylsää. Toisaalta silloin kun postaus tulee, se on pitkähkö, enkä saa luettua sitä aina loppuun. Mutta tiedätkö vasta nyt kun mainitsit asiasta, tajusin että ihan valtava vaikutus on sillä, että luen blogiasi nykyään täysin puhelimella tietokoneen sijaan. Blogissa tulee käytyä automaattisesti (ajantappona junamatkoilla, jonottaessa jne.) todella paljon useammin, jolloin parin päivän postaustauko voi tuntua paljon pidemmälle, kuin se todellisuudessa onkaan! Ja kuten sanoit, on ihan eri juttu lukea tekstiä puhelimella. Pitkät postaukset tuntuvat näin superpitkille (kuten tämä kommenttikin). :) Eli ehkä syy onkin omassa lukukäyttäytymisessäni, ja sen muutoksissa.
Vastaus kysymykseeni lieneekin, että eroa postauksissa entisen ja nykyisen välillä ei välttämättä olekaan ja muut lukijat eivät siis välttämättä ajattele postaustahdista ja pituuksista yhtään mitään kummallisempaa. Vika olikin minussa. :D En todella missään vaiheessa halunnut kritisoida. Olen aina ajatellut, että voit blogata ihan niin kuin sinusta hyvälle tuntuu. Meidän lukijoiden osa on sitten vain nauttia siitä, mitä saamme. :) Ajatuksena oli esittää omat ajatukset ja toive, mutta tunnen tulleeni hieman väärin ymmärretyksi. Rönsyily ja perusteellisuus ovat blogisi parhaita puolia. Niitä on myös vaikea välttää, kuten omistakin kommenteistani ehkä huomaa... :D
Ota se vain hyvänä asiana :) Tämähän kirvoitti paljon kommentteja, ja keskustelu & osallistuminen on aina hyvä juttu :) Minusta oli vilpittömästi kiinnostavaa kuulla, kokevatko monetkin lukijat tekstini pitkiksi ja raskaiksi, itsehän sitä ei osaa samalla lailla arvioida kun on juttujensa "sisällä". Tiedän, etteivät monet postaukseni ole lyhyitä, mutta sitä, ovatko ne jopa häiritsevän raskaita pituudessaan, en osaa itse intoilevana kirjoittajana nähdä. Oli siis oikein mukava saada laajemmin palautetta aiheesta.
Tuosta postaustahdin harvenemisesta (josta kommentoit jo aiemmin) haluan vielä sanoa, että se on ihan tietoinen päätökseni ja oikeastaan välttämätönkin. En tiedä luitko tammikuista postaustani bloggauksen aiheuttamasta uupumuksesta, mutta siellä availin vähän tätä asiaa. Oivalsin, että minun täytyy hidastaa bloggaustahtia että muut elämän osa-alueet saavat niille kuuluvan tilan, olen ollut käytännössä liian omistautunut blogilleni. Bloggaus on yksinkertaisesti liian hauskaa, liian kiinnostavaa, liian koukuttavaa. Tasapaino elämässäni on ollut pitkään ihan vinksallaan, blogin saadessa valtavan suuren priorisoinnin muihin alueisiin nähden. Olen ollut enemmän läsnä blogissani kuin läheisilleni, näin se on. Sen on muututtava. Ja sitä juuri yritän tehdä.
Toivottavasti tälle löytyy ymmärrystä :)
Rakastan blogiani ja bloggausta ja teitä lukijoita, mutta elämässä on muutakin tärkeää.
Hep, samaa mieltä täälläkin ollaan. Tekstisi ovat IHANAN pitkiä. Blogit ovat minulle nykyisin naistenlehdet korvaava media joten tekstisi pituudet ovat siinä mielessä täydellisiä. En voi sietää blogeja joissa on postauksessa kahdeksan kuvaa ja neljä riviä tekstiä (kts. esim. Monas daily style -blogi). Pelkkiä kuvia voi katsella instagramista ja pinterestistäkin ?
Kiitän äänestä pitkille postauksille :)
Tähän! Nyt ymmärrän miksi tykkään tästä blogista enemmän kuin monista muista, tämähän on tosiaan tyyliltään lähempänä naistenlehteä kuin moni muu blogi. En jaksa katsella pelkkiä kuvia ja tykkään siitä että kuva on oikeasti kytköksissä tekstiin ja ylipäätään koko blogiin. Tässäkin entryssä on kolmenlaisia kuvia: "Kreikka-kuva", useampi otsikkoon liittyvä meikkikuva ja lisäksi vielä "hyvinvointi -kuva". Ja minusta se aiempi pitkä bloggaajan päivä -juttu oli sitä flow'ta, kuten sanoitkin. Saatiin kulkea mukana koko päivä ja nähdä miten elämä vie eteenpäin yllättävillä tavoilla. :)
Pitkät tarinat on parasta! Lähes kaikki suosikkiblogini ovat niitä, joissa kirjoitetaan hyvin ja pitkästi. Jos haluan vain katsella kuvia, etsin niitä ensisijaisesti muualta kuin blogeista. Pidä siis sun linja!
Linja pysyy :)
Moi Sanni! Olenko missannut kokonaan vai tuliko hiusakatemiasta jo tulokset siihen sun hiusloveen?
Kivaa kevättä ja pitkät postaukset piristää!
Moi maija! Olet missannut melkein kokonaisen viikon verran kuumana kiehuneen "Hius-gaten" Hiusakatemia-vierailun tiimoilta. (En tiedä pitäisikö tähän laittaa hymiö vai ei, lue postaukset niin ymmärrät :) No, tuli nyt kuitenkin hymiö.)
Kirjoitin Hiusakatemiasta tammikuussa, jutut löytyvät täältä:
https://karkkipaivablogi.com/ratkesiko-hiusloven-arvoitus-hiusakatemiassa/
https://karkkipaivablogi.com/hius-gate-a-k-a-lisaa-hiusakatemiasta/
https://karkkipaivablogi.com/viimeinen-puheenvuoro/
Ei ollut yhtään liian pitkä postaus :)
Minä suosin mineraalipohjaa (Lily Lolo tai Idun) koska iho on hankala (herkkä ja taipuvainen epäpuhtauksiin). Välillä haaveilen nestemäisestä meikkivoiteesta, jolla saisi peittävän mutta heleän lopputuloksen. En ole saanut hankittua mitään koska pelkään, että pitkässä juoksussa iho tukkeutuu tai ärtyy näppylöille. Lisähaastena on todella vaalea iho, jolle monien sarjojen vaaleimmat sävyt ovat liian tummia. Mielestäni ehkä kauhein meikkimoka on liian tumma/ väärän sävyinen meikkipohjaa, joka näyttää maskilta.
Kun siirryin joitakin vuosia sitten luonnonkosmetiikan käyttäjäksi ja heivasin silikoniset meikkivoiteet ja primerit, kokeilin todella monta nestemäistä tai kiinteää meikkipohjaa, mutta mitään lempparia ei kerta kaikkiaan löytynyt. Paras ehkä Kjaer Weis, mutta siinäkin koostumus on niin jähmeä, että käytän sitä mieluummin peitevoiteen asemasta paikallisesti. Monet oli koostumukseltaan järkyttävän rasvaisia ja huonosti pysyviä (esim. RMS) tai ainakin väärän värisiä. Mineraalipohja on siitä helppo, että sävyjä on laajasti ja vähän väärän sävyinenkin mineraalipuuteri sulautuu ihoon kun se ei ole niin peittävä. Yleensä käyn pienellä siveltimellä läpi nenänpielet, silmänaluset ja mahdolliset näpyt/ punoitukset, jolloin peittoa saa lisää.
Tämä sulautuminen on tosiaan merkittävä etu mineraaleissa, olen joskus hämmästellyt miten eri sävyiset mineraalit voivatkin luoda iholle suunnilleen saman näköisen tuloksen.
Kjaer Weisin meikkipohja on minulla edelleen kokeilematta, moni on sitä kehunut.
Moikka!
Mä tykkään erityisesti siitä, että postauksissasi on kunnolla luettavaa :). Tällainen lähes nelikymppinen (Hui!) lukija tykkää pysähtyä lukemaan pitkiäkin tekstejä :).
Anu, laitoin sinulle sähköpostia.
Täytyy kommentoida, että rakastan juurikin pitkiä postauksia! Niihin on niin kiva uppoutua hetkeksi esim. kahvikupposen kera. Kommentointi on itsellä vähäistä, kun en tykkää kirjoitella älypuhelimella, jolla blogeja lähes pelkästään luen. Haluaisin kuitenkin kertoa, että tykkään blogista kaikkine rönsyineen :)
Näytät muuten lomakuvissa jotenkin erityisen onnelliselta ja hyvä tuuli huokuu tänne ruudun toiselle puolelle. Oikein ihanaa reissua!
Blogisi ja postauksesi ovat täydellisiä ja niin Sannimaisia. Mikään muu blogi ei ole tällainen ja tämä on vain ja ainoastaan positiivinen asia. On ihana lukea pohdiskelevia ja ei niin "kiillotettuja" ja täydelliseksi hiottuja lauseita ja postauksia. Jatka ehdottomasti omalla ihanalla linjallasi!
Tässä viimeisen päälle hiottujen kuvien ja tekstien blogimaailmassa sun pitkät ja rönsyilevät tekstit on ihanan raikas tuulahdus. Mä olen kaikilla tavoilla ihan sun vastakohta (syön hiilareita, Kreikassa en ole - vielä - käynyt, en osaa meikata ja ysärillä syntyneenä ponitkin on jääneet vähän tuntemattomiksi), mutta luen blogia silti innolla. Kirjoitustyylisi on niin mahtavan rento ja rupatteleva, että ei ole väliä mistä teksti kertoo, nautin silti! Ja mitä pidempi, sitä parempi :D
Nyt piti tulla kirjoittamaan, että täällä tykätään pitkistä postauksista. Itse tykkään nimenomaan _lukea_ blogeja ja karkkipäivästä tätä luettavaa löytyy. :) Monet blogit keskittyvät enemmänkin taitaviin ja ammattimaisiin kuviin ja tekstiä on vain pari riviä. Mielestäni tällaiset postaukset jäävät kovin sisältököyhiksi, joten kiitos pitkistä teksteistä.
Tyylisi kirjoittaa, siis ehkä juuri pitkästikin, on oikein hyvä! Keep going!
Postauksesi eivät ole ollenkaan liian pitkiä. Osaat kirjoittaa niin viihdyttävästi ja hyvällä kielellä (arvostan ?). Jatka vaan sillä tyylillä mikä itsellesi parhaiten sopii ?
Tykkään sun tyylistä eli jatka vaan samaan malliin ?
Itse pidän eniten mahdollisimman kevyestä meikkipohjasta. Kaverit ovat joskus vitsailleet minussa olevan autistin vikaa, kun ohuinkin BB-voide tuntuu kasvoillani ajoittain naamiolta. Nyt olen löytänyt kultaisen keskitien ohuesta peittävästä peitevoiteesta tummien silmänalusten peittoon ja muualle kasvoille käytän Laveran Natural Liquidia, joka tavallaan "sulaa" ihoon. Sama "maskimaisuus" koskee pohjan lisäksi kaikkea muuta meikkiä, ja esimerkiksi luomivärejä ja silmänrajauksia en siedä ollenkaan, kun koko ajan tekee mieli hieroa silmiä kun niissä tuntuu olevan "jotain ylimääräistä". :((
Mitä postausten mittaan tulee, mielestäni nykypäivänä on ihanaa huomata, että joku jaksaa edelleen intohimoisesti pohtia ja perehtyä kirjoittamiinsa aiheisiin. Postauksesi ovat elämänmakuisia ja vaikka tämä meikkiblogi onkin, ovat matka- ja hamstrauspostaukset todella miellyttävää sisältöä!
Minäkin tykkään postauksistasi niiden pituudesta huolimatta, tai siis juuri siksi:).
Itse aiheeseen. Minua oikein harmittaa kun joudun käyttämään juurikin mainitsemaasi dermablendiä. Ihoni on hyvä ja kauniin värinen eikä ole näppyjäkään. Mutta punastelen:(. Ja se ei ole mitään pientä poskien helottelua vaan muutun aivan ravun väriseksi! Olen muuten rohkea ihminen, mutta tästä taipumuksesta en pääse eroon. Enkä ole sitä oppinut hyväksymään, joten yritän peittää sen.
Kiitos ihanasta blogistasi:)!
Mä koen että meikkivoide on tekee sellaisen "tyhjän taulun" kasvoille, johon voin alkaa sitten sutimaan eloa ja valoa varjostuksilla ja korostuksilla. Kuulosti tosi boheemilta mutta toivottavasti sait ajatuksesta kiinni :D
Suosin puolipeittävää meikkivoidetta, sillä täysin peittävästä tulee sellainen tunne että meikkiä on sentin kerros ja tekee vain mieli pestä kasvot. Minulla on kyllä peitettävääkin, mutta en silti tavoittele mitään photoshopattua/blurrattua lookia, tavallaan vain lievennän niitä ongelmakohtia :D
Nykyään mielestäni tosi tosi nuorilla on hirveästi osaamista meikkaamisesta (varmaan joku kylie jenner/youtube -efekti), ja heitä (siis 14-17v) näkee usein esim. kaupungilla semmoisessa pakkelissa etten itse kyllä voisi kuvitellakkaan laittavani moista määrää meikkiä :D
Luen juurikin puhelimella blogeja ja en tod. ole huomannut ongelmaa kirjoitusten pituuksiin liittyen :-o Se joka kokee kirjoitukset liian pitkiksi, voi hypätä yli. Samaten se jota ei kiinnosta Kreikkaan liittyvät jutut, voi hypätä yli. Eiks mahda olla niin, että vastuu on lukijalla :)
Ja kyllä, 'reissumeikkauksia' kaipaan itsekin <3 Sitä näyttää niin erille reissuissa vaikkei meikkiä juuri olisikaan, tai jos on hyvin vähänkin.. Ja tarkoitan niitä 'meikkauksia' kun kasvoilla on päivetystä ja hymyä :) En ehkä niitä kun kasvot hikikarpaloita täynnä jonkun 'urakan' jäljiltä, vaikka oma hohtonsa niissäkin on :D
Mitä tulee meikkipohjaan muuten, olen kyllä itse valinnut niiiiin helpon tien, olen jo pidempään käyttänyt, niin arjessa kuin juhlassakin, vain muutamaa tuotetta.. Jokin pohjustustuote, 1 tai kaksi puuteria, aurinkopuuteri. Ja siinä se! Kyllä! No, välillä sipaisen korostustuotetta. Ja nyt ihan viimeaikoina lisäillyt pitkästä, pitkästä aikaa vähän poskipunaa(ja jokaisen poskipuna kerran jälkeen jopa useampi kommentoinut meikkiä, vaikka sitä on ollut todella, todella huomaamattomasti :-o ) Yritän, huom. yritän, aina välillä käyttää myös bb:tä, cc:tä tai meikkivoidetta, mutta en tajuu kun tulee mukamas ihan liian meikattu olo :-o Ja hei, oon kuitenkin jo lähemmäs 40v :D
Ja vielä pitää sanoa, että onneks pääsen katsomaan sun instagram kuvia vaikken itse 'siellä' olekaan, koska ne vaan on niin ihkuja <3
Ihanaa ja turvallista reissun jatkoa, nautinnollisia hetkiä <3
Itsellä edelleen jonkin verran epäpuhtauksii vaikka olen "jo" 22 ja erityisesti poskissa akne arpia, joten haluan sen takia hieman peittävämmän meikkivoiteen. Nyt muutaman tuubin verran ollut Lumenen se jokin matta meikkivoide, ei se kauaa itsellä mattana pysy (edes tuolla Urban Decayn testi tuotteella :( ) mutta siinä on niin hyvä peittävyys ja tykkään, että sen kanssa naama ei silti näytä liian pakkeloidulta ja oma iho kuultaa läpi.
Tykkään, että sinun päivitykset ovat pitempiä. Erästä kauneus blogia lukiessa itsellä aina ärsytys aiheutuu juuri siitä, että päivitykset ovat niin tynkiä eli toivottavasti et nyt ala yhtään lyhyemmin kirjoittamaan. :)
Sanni, saat minulta vuorostasi pitkän kommentin. Aina matkajuttujasi lukiessa ajattelen, että sulla on elämässä nyt hyvä matka"mojo" päällä. Nautit todella kaikesta ja olet innoissasi. Tiedän tunteen hyvin. Minullakin oli se suunnilleen samassa iässä kuin sinulla. Tosin kohdistui Italiaan.
Seuraavaa voi olla monen (suomalaisen) vaikea ymmärtää, koska matkailu on niin itsestäänselvästi kaikkien mielestä todella tavoiteltavaa. Ehkä sinunkin.
Matkustus ei tuo enää minulle samanlaisia "kicksejä" kuin ennen. Entinen minäni ei olisi tätä asiaa kuunaan uskonut. Pidän kyllä edelleen vaihtelusta, hyvästä hotellista ja siitä että voi tehdä keholle hyviä asioita ja voisin hyvin asua muualla kuin Suomessa. Mutta matkailu itsessään niin yksin kuin kimpassa ei tuo minulle enää suuria auvon tunteita, jos olen itselleni rehellinen. En haaveile matkoista, suunnittele niitä ja inhoan järjestellä pakollisiakin matkoja. Tunnen olevani suorastaan outo, enkä juuri voi jakaa näitä tuntemuksia, ilman että pidetään outona.
Miksi näin? Olen miettinyt sitä. Rakastin paikoissa niiden tunnelmaa. Olisin halunnut purkittaa sen ja viedä kotiin. Luulen henkinen etsintä vei sen pois. Kun olin kävellyt Camino de Santiagolla, ja sittemmin löytänyt henkisen polkuni liikkeestä, joka on raikas ja uusi, ei mikään ylitä niiden kokemusten tunnelmaa. Ja meditodessa voin päästä joskus johonkin, joka on tavallaan samaa kuin se tunnelma vaikkapa Pietarinkirkosta 80-luvulta. Tunsin lentäväni henkisesti ja vain leijuin siinä tunteessa usean tunnin. Nyt tunnen joskus saman kun meditoin. Ja voin ehkäpä tuottaa samaa tunnelmaa muille.
Hyvä tunnelma tulee ihmisten hyvistä, ystävällisistä ja korkeista ajatuksista. Siinä edesauttaa kaunis ympäristö, mutta se ei ole edellytys. Ajattelen, että jossain vaiheessa elämää tulee vaihe, jossa ei voi vain "kuluttaa" tunnelmaa, vaan täytyy ja kaipaa alkaa itse luoda sitä ja ylläpitää sitä. Sinä Sanni teet sitä blogillasi. Minä teen sitä, kun meditoin onnistuneesti sitä, mikä on ainoa pysyvä asia maailmankaikkeudessa, tyyneys, rakkaus, Jumalan kipinä sisällämme.
Kun menin äskettäin uudestaan Pietarinkirkkoon, en tuntenut mitään erikoista. Katselin turistilaumoja puhelimineen, aidattuja kulkureittejä jne. Lähinnä olin iloinen, että sisällä oli viileää, koska kuumuus oli aivan liiallista silloin. En oikein tiennyt mitä siellä tein. Hattu liimaantuneena otsaan aurinkorasvasta ja hiestä, rasittuneena ajatuksesta palata ulos ja maksaa liikaa juomasta. Olisin nähnyt kirkon paremmin jostain videosta. Tai Korfulla jo vuosia sitten. Katsoin rantaleijonaa ja näin puutuneisuuden hänen silmissään. Näin, että jotain sellaista hän tunsi, mitä ei löydy itsensä näyttämisestä ja lihasten ylläpidosta. Se katse kun ihmisellä on, kun katsoo elämäänsä, eikä näe tulevaisuutta. Tai San Franciscossa, samaa katseessa kerjäläisellä ja luksusnaamarasvan myyjällä. Huoli toimeentulosta, tarkoituksettomuus. Näen liikaa nykyisin, että voisin keskittyä tunnelmaan. Ja se on niinkuin haluan. Mutta matkamojoni on mennyttä.
Ai niin :-) Meikkipohja kesällä. Pur mineralsin kiinteä mineraalipohja.
Kiitos VerdeL. <3 Kapasiteettini ei nyt riitä muodostamaan tähän hienosti ja viisaasti muotoiltua vastausta, mutta kerron, että ymmärrän hyvin sanomasi.
Juuri näin se on. Uskon itse tähän samaan puhtaasti. Mutta uskon myös ympäristön vaikutukseen. Ympäristö on valoa, muotoja, värejä, tuoksuja. Vibraatiota. Kaikki ympärillämme väreilee. Se väreily on joissain paikoissa syleilevämpää, lämpimämpää, eheyttävämpää. Enemmän omalla taajuudella, jos näin voi sanoa. Kun osuu tällaisen väreilyn paikkaan, tuntee rauhaa jota ei voi selittää - eikä sitä tarvitsekaan. Sen vain tietää. Nyt on hyvä olla.
En tiedä onko tämä tunne samaa kuin ne "kicksit" joita kuvailit saaneesi matkustuksesta, ehkä osittain, ehkä eivät. Itse koen, että tämä väreily ei ole ihan sama asia. Toki moni meistä tuntee ikäänkuin elävänsä vahvemmin kun kokee arjen ulkopuolella olevia asioita. Uudet ympäristöt, maut, kulttuurit, ihmiset... kyllä, ne voivat tuoda kicksejä. Ne voivat myös tarjota mahdollisuuden löytää niitä paikkoja, joissa väreily on juuri sillä omalla taajuudella. Minulle näitä paikkoja ovat Ahvenanmaa. Kreikka. Mieheni perheen mökki. Nämä paikat tarjoavat minulle yhtä lailla samaa tyynnyttävää, onnellistavaa, eheyttävää tunnelmaa kuin ihmiset hyvine, korkeine ajatuksineen. Se on yksi syistä miksi matkustan. Nämä paikat vetävät minua puoleensa, koska ne ovat valoa. Kasvikin kurottaa varjosta kohti valoa, valo on sen elinehto, valo kasvattaa sitä. Valossa se voi hyvin.
Juuri nyt olen Kreikassa paikassa jossa en koe edes olevani matkoilla. Koen olevani kotona. Täällä tunnen valon sateenkin läpi. <3
Tykkään enemmän ohuesta meikkipohjasta, niin että oma iho kuultaa läpi, mutta usein meikatessa unohdan, että vähemmän on enemmän. Meikattuani laitan silmälasit päähän ja sitten huomaan ne punaiset kohdat ja läjään hätäisesti aina lisää meikki- tai mineraalipuuteria. Yleensä on myös pakko laittaa koko naamaan saman verran meikkiä, koska mikään pohja ei niin täydellisesti mätsää, ettei meikattu kohta olisi joko tummempi tai vaaleampi kuin oma iho.