Vielä kerran Amorgos ja Elysia!
Kakkososan julkaisu venyi kun odotin tämän videon valmistumista. Minäkin vilahdan parissa kohtaa :)
Koska kyseessä oli Elysian pilottitapahtuma, siitä kuvattiin pieni videofilmi tulevaisuuden markkinointimateriaaliksi. Voi että noita maisemia... <3 (Joogatyyppien asennot eivät ehkä lumoa minua ihan yhtä syvästi kuin saaren näkymät :D).
Video taitaa kertoa enemmän kuin mun kuvat yhteensä, silti aion vielä yrittää. Edellinen osa keskittyi joogaohjelmaan ja retriittikokemukseen, tässä jutussa haluan jakaa yleisluontoisemmin kauniita kuvia ja tunnelmia paikasta, josta tuli minulle niin merkityksellinen pala Kreikkaa.
En enää puuduta teitä pidemmillä teksteillä vaan tämä juttu puhuu kuvillaan.
En todennäköisesti itse enää osallistu tulevaisuuden Elysia-retriitteihin ellen sitten jossain elämänvaiheessani kohoa perehtyneemmälle joogan tasolle, mutta Amorgokselle ja Egialiin tulen palaamaan, toivottavasti jo syksyllä <3 Ikävä...!
.
Amorgos on todellakin patikoitsijan paratiisi... Tämä ihastuttava reitti Tholarian kylästä Langadaan jäi minulta syksyllä väliin mutta huhtikuussa pääsin vaeltamaan sen kevään upeassa kukkaloistossa.
Elysialaiset pitävät edelleen yhteyttä Facebook-ryhmän kautta, nyt siellä jo puhutaan ensi kevään tapahtumasta ja kuka osallistuu...
Muuten, yksi seminaarin harvoista minun kaltaisistani "ulkopuolisista", ei-jooganharrastaja-osallistujista, lontoolainen Nina Millns, kirjoitti omasta Elysia-kokemuksestaan aivan hulvattoman hauskan blogikirjoituksen. Nina on ammatiltaan näyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja mikä näkyy tekstistä, bloggaajana voin vain haaveilla tuollaisen tekstin tuottamisesta. Ninan kertomus on viihdyttävää lukemista vaikka ei olisi yhtään kiinnostunut joogasta tai Kreikasta.
(Hahah, juuri kirjoitin tuohon ylemmäs että en enää puuduta teitä tekstillä, mutta heti huomaan, että tekisi mieli tarttua tähänkin rönsyyn kirjoittamisesta ja kertoa eräskin muisto Santorinilta johon liittyy lukijani ja kirjoituskurssi... Terkut Outille <3 Ei tällä luonteella näköjään voi luvata jättää blogipostausta pelkkien kuvien varaan ^_^)
Chozoviotissan luostari kuuluu Kreikan kauneimpiin ja postikortti-kuvatuimpiin.
Meditaatiotauko retkellä.
Minun puuni Langadassa :)
.
Ei ole liioiteltua todeta, että useampi retriittiläinen lähti kotiin muutamalla lisäkilolla varustettuna, siitä pitivät Aegialis-hotellin ällistyttävät noutopöydät huolen...
Minullekin, joka en ruokavalioni puolesta syö lihaa tai vilja- ja sokeripitoisia ruokia, riitti niin paljon houkuttavia erilaisia ruokalajeja että valinnat olivat positiivisen tuskan takana..! ^_^ Saatoin vain arvata millaisia haasteita kohtuudessa pysyminen toi kaikkiruokaisille..
Kun päivän jokainen ateria aamiaisesta illalliseen tarjoillaan viiden päivän ajan buffetista, niin arvaahan sen miten siinä käy... ^_^
Tehoaamiainen: tuplakahvit ja työskentelyä.
Näköalat ravintolan ikkunasta olivat kirsikka kakun päällä.
.
Kuten jo monesti todettua, voisin mennä Aegialis-hotelliin lomalle ja pitää oman "retriitin" pelkästään hotellin terassilla. Minulla on nyt virallisesti lempiterassi Kreikassa <3
Maisemassa ja tilassa on jotain niin rauhoittavaa ja lämmittävää että en pysty sitä sanoiksi avaamaan. Tiedän vain, että kun olen tuolla terassilla, minulle tulee hyvä olo ja pystyn rauhoittumaan vaikka ympärillä olisi hälyä. Katselen Egialinlahtea ja vuorten ja Nikuria-saaren muodostamaa siluettia ja... voin vain pysähtyä siihen. En kaipaa muuta.
Aamulla terassi kylpee kirkkaan pirteässä valossa joka herättää, illalla se tarjoaa lempeää hämärää ja auringonlaskunäytöksen joka vetää parhaimpina iltoina kauneudessaan vertoja Santorinillekin.
Päiväsaikaan terassi toimii erinomaisena työhuoneena :)
Myös kämppikseni Veronika siirsi "toimistonsa" hotellihuoneestamme terassille :) Olimme Veronikan kanssa ainoat Elysia-osallistujista jotka teimme retriitin aikana myös töitä, muiden ihmetellessä miksi kökötämme välillä tuntitolkulla nenä koneessa.
Veronikalla on jännä ammatti; retreat organiser. Hyvinvointiretriitit ja -tapahtumat ovat iso bisnes, ja niitä järjestämässä on ihan oma ammattikunta. Retreat organiser auttaa ryhmiä ja yksilöitä löytämään toiveiden mukaiset parhaat lokaatiot ja ohjelmaa ja räätälöi vaikka koko retriittipaketin.
Veronika asuu Balilla ja on erikoistunut Balin tarjontaan, mutta buukkaa paikkoja myös muualla, käytännössä ympäri maailmaa. Hän kiertää työkseen erilaisia hyvinvointipalveluista tunnettuja kohteita ja tarjoaa niitä asiakkailleen. Amorgoksella hän oli yhdistänyt työn ja vapaa-ajan intressit; Veronika harrastaa joogaa mutta oli hotellilla myös hoitamassa asiakkaansa tulevaan retriittiin liittyviä järjestelyjä kuten varmistamassa ruokavalioita ja tilojen toimivuutta.
Kaikenlaisia kiinnostavia ammatteja sitä onkaan..!
.
Kylpylän allasosasto toimii myös joogatilana.
.
Loppuun vielä tunnelmia Elysian päättäjäisillasta:
Ylhäällä vasemmalla rakkaat ystäväni hotellilta, Elysian ideoineet ja järjestäneet Mat ja Melina. <3
On se vain hauska kontrasti kun "karhea", tatuoitu ja hyperaktiivinen skotti järjestää joogaseminaarin...! Mat'illahan ei ollut Amorgokselle töihin tullessaan minkäänlaista joogataustaa. Vuosi saarella kuulema muutti hänen elämänsä totaalisesti.
Sellaista sattuu :)
Until we meet again..!
No niin, nyt sitten asiaan kun eilen illalla juttu venähti vähän sivuraiteelle.. :)
Urban Decayn tämän kesän limited edition -kokoelma on kunnianosoitus 1970- ja 80-luvuilla vaikuttaneen avantgardistisen graffititaiteilijan Jean-Michel Basquiatin taiteelle.
"Basquiat oli erityinen artisti, joka Urban Decayn tavoin uskalsi haastaa totutun ja käyttää värejä enennäkemättömillä tavoilla. Hänen rohkeat graffitimaalauksensa ja tapa, jolla hän sekoitteli värejä, kertoo samasta rohkeudesta, jolla hän otti kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Siksi Basquiatin mallisto on Urban Decaylle mitä inspiroivin kunnianosoitus taiteelle ja väreille", Urban Decayn tiedote kertoo.
Basquiat-kokoelma on jälleen mitä parhain osoitus siitä Urban Decayn esteettisestä vetovoimasta, josta eilen kirjoittelin. Olen kiinnostunut taiteesta ja muotoilusta, ja kosmetiikkapakkauksetkin voivat olla omansalaista taidetta - ja tällä kertaa ne ovat sitä aivan konkreettisesti Basquiatin maalauksilla kuvitettuina. Ai että mä rakastan näihin limited edition -kokoelmiin liittyvää luovuutta ja ideoita..! Se saattaa jopa kiinnostaa minua nykyään enemmän kuin itse meikit... ^_^ Koska niitä minulla riittää. Jokainen uusi teemakokoelma on pieni jännitysmomentti; mitähän ne ovat tällä kertaa keksineet..?
Olen saanut tuotteet Urban Decaylta.
Basquiat-kokoelma tulee myyntiin keskiviikkona 7. kesäkuuta ja on saatavilla Turun, Tampereen, Helsingin, Oulun ja Jyväskylän Sokos-tavarataloissa sekä sokos.fi-verkkokaupassa.
Kokoelma:
Luomiväripaletit yllättivät mattavoittoisella koostumuksellaan.
Pigmentti ja koostumus ovat jälleen moitteetonta laatua, jopa mattaiset sävyt levittyvät todella kauniisti ja silkkisesti ilman monille matta-sävyille tunnusomaista kuivaa jauhomaisuutta.
Vähän niinkuin kasvisruoat ja niihin panostus on mielestäni yksi merkki ravintolan tasosta, mattasävyjen laatu on mielestäni loistava indikaatio luomivärivalmistajan laadusta ^_^
Paletit on pakattu kanvaasiin, johon on painettu Basquiatin taidetta.
Pakkauksissa on takana pienet ripustimet, joiden avulla pakkaukset voi halutessaan ripustaa seinälle ja luoda oma pieni Basquiat-galleria :) Niin söpöä..!
Huulipunista laitan kaksi sävyä arvontaan :) Saatatte arvata minkä sävyn pidän näistä itse - Exhibition <3
Epigram-sävy on neutraali tiilenpunainen, Abstract-sävy on nude-beige.
Jos Basquiat limited edition -huulipunasävyjen adoptointi kiinnostaa, huikkaahan kommenttilaatikossa. Yksi sävy per osallistuminen, osallistut kertomalla kummanko sävyn haluaisit voittaa: Epigram vai Abstract.
Osallistumisaikaa on perjantaihin 9.6. kello 24.00 saakka.
Edit. Arvonta suoritettu. Epigram-huulipunan voitti nimimerkki Ansu ja Abstractin Judd. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.
*
Sitten swatcheja:
Poskipunapaletti Gallery
X-Rated - hento pinkki, mattainen. Iholla vaaleampi kuin miltä sävy näyttää paletissa.
Now's The Time - voimakas kulta-shampanja-shimmer, korostukseen.
Noho - vahva marjainen malvapinkki, mattainen
Jawbone - lämmin aurinkopuuterisävy, mattainen. Sävy on runsaspigmenttinen ja siinä on lämmintä punertavuutta, ei sovi ihan vaaleanviileille.
Luomiväripaletti Tenant:
Studio - vaalea mattaroosa
1960 - kirkas matta pinkki
Neo - munakoisovioletti mattapohjalla ja hentoisella mikroshimmerillä (joka hädin tuskin erottuu iholla)
Les - hiilenmusta (tai mustanharmaa, miten sen haluaa nähdä) himmeästi kuultavalla satiinikoostumuksella
Graffiti - hohtava syvä metsänvihreä
Exu - hohtava kirkkaanvihreä
Boom - matta syvä turkoosi
Untitled - erittäin voimakaspigmenttinen matta syvä sininen
Luomiväripaletti Gold Griot:
Enigma - ihonsävyinen matta-nude
Levitation - astetta tummempi mattainen nude, ihana varjostussävy oikein nudeen meikkiin vaalealle iholle
Not For Sale - mattainen punaruskea tiilensävy
Suckerpunch - lämmin tummanruskea shimmer-sävy, sisältää mikrokimalletta
Influence - hohtava, kaakaoinen kullanruskea
BK - satiininen (eli himmeästi hohtava) tummanharmaa. UD:n omassa kuvauksessa lukee matta, mutta sitä tämä ei ole (kun vertaa oikeisiin mattasävyihin kuten Enigma ja Levitation joissa ei ole hitustakaan kuultoa)
Pseudonym - syvä laivastonsininen mattapohjalla (ja olen näkevinäni tässäkin aavistuksen ihan pientä mikroshimmeriä)
Crown - voimakkaan metallinen kulta
*
Nämä kaunokaiset siis saatavilla Suomessa keskiviikkona 7.6. alkaen.
Kyllä nyt sataa Urban Decay -uutuuksia... Ja ovathan nämä taas mieletöntä karkkia kosmetiikka- ja Urban Decay -friikille.
Ennenkuin esittelen tuotteet tarkemmin, tekee mieli jutustella muutama sana aiheesta PR-tuotteet vs. itse ostetut tuotteet.
Kuten tiedossa on, bloggaajat vastaanottavat aivan valtavasti PR-tuotteita. Niin paljon, että monet, ainakin suurempien blogien pitäjät, myöntävät jo väsyvänsä niihin. Lähetyksistä tulee tavallaan tunteetonta liukuhihnatavaraa, ei ihania "lahjoja" jotka aikaansaisivat erityisiä riemunkiljahduksia tai pulssin kohoamista. Ne ovat arkisimmillaan työmateriaalia. Paketti avataan, sisällön relevanttius omiin kiinnostuksen ja bloggauksen aiheisiin tutkitaan, tuote kuvataan, testataan, kirjoitetaan juttu blogiin ja annetaan tuote useimmissa tapauksissa eteenpäin kaverille, äidille tai lukijalle arvonnan muodossa.
Tuotteita tulee niin paljon ettei kukaan bloggaaja ikinä ehtisi henkilökohtaisesti käyttää kaikkia. Ne eivät herätä samanlaisia tuntemuksia kuin itse ostetut, itse mietityt ja harkitut asiat. Ainakin minun kohdallani on näin.
Totta kai olen iloinen mahdollisuudesta saada testata laajasti merkkejä ja tuotteita joita en kaikkia ikinä itse ostaisi ja niiden kautta voin tarjota blogissanikin tuotearvosteluita suuremmalla volyymilla, mutta... totuus on, että PR-tuotteet ovat tavallaan myös... aika tylsiä. Yritän selittää, mitä tarkoitan. (Ja kerron myös, miten tämä liittyy Urban Decay'hin..!)
PR-tuotteet, nekin, jotka edustavat merkkiä tai tuotteita joista olisin itse omaehtoisesti "blogittomana" kauneusfriikkinä kiinnostunut, ovat erilaisia ja tylsiä juuri siksi, että niihin ei liity omaa henkilökohtaista hankintasuhdetta. Se, kun itse "löytää" tuotteen, oli se sitten kaverin vinkistä, netin keskustelupalstalta tai lehtijutun kautta, tekee tuotteen hankkimisesta ihan eri lailla hohdokkaan ja erityisen kuin jos se lähetetään sinulle automaattisesti tai tarjotaan testattavaksi. Suhde ja näkökulma tuotteeseen muuttuvat.
Kerronpa vielä yhden esimerkin. Kyselin teiltä hiljattain mitä tuotteita haluaisitte minun testaavan ja arvioivan blogissa. Sain paljon ehdotuksia ja muutamissa luki, että "Voit varmaan pyytää tämän maahantuojalta". Halusin kuitenkin toteuttaa tämän itsenäisesti. Kyllä, voisin pyytää ja todennäköisesti saisinkin kaikki maahantuojilta tai pr-toimistoista, mutta: en halunnut. Halusin tähän projektiin mukaan juuri sitä vanhaa kunnon kosmefriikin hankintailoa; kun vaeltelee kemppariosastolla ja hypistelee tuotteita, punnitsee vaihtoehtojen välillä, nuuskuttelee, swatchailee, tuntee purkit ja tuoksut konkreettisesti käsissään. Tai selailee verkkokauppojen sivuja ja vertailee hintoja ja postikuluja, klikkailee tuotteita ostokoriin ja välillä sieltä pois; "Ei kun otankin tämän... tai ei, pidän tuonkin... voinko perustella itselleni molemmat..? ^_^
Se on ihanaa. Se on kosmetiikkaharrastuksen suolaa. PR-tuotteet eivät tuo samaa tunnetta.
Ja miten Urban Decay liittyy kaikkeen tähän? Siten, että Urban Decay tekee pienoisen poikkeuksen PR-materiaalivirrassa.
Urban Decay on ollut ensimmäisiä hurahduksen kohteitani kun Meikkifriikahdin isolla M:llä 2000-luvun puolessa välisssä. MACin ohella UD:n tuotteet aiheuttivat ihan mieletöntä kutinaa ja himoa, haaveilin tuotteista jatkuvasti. En ikinä unohda miten sekaisin menin New Yorkin Sephorassa talvella 2007 - jos en ollut kosmetiikkataivaasta ennen tiennyt niin silloin tiesin <3 Urban Decayn tuotteet eivät olleet pelkästään värikkäitä ja pigmenttisiä (ominaisuuksia, joilla oli värikkäästi meikkaavalle paljon merkitystä) vaan ne olivat myös esteettisesti poikkeuksellisen houkuttavia. Ihan muuta kuin "markettimeikit" tai geneerisen näköiset selektiiviset merkit, Urban Decayn paletit vetivät minua hullun lailla puoleensa pelkällä persoonallisella designillaan. Ne olivat aarteita jo esineinä.
Jos tuolloin joku olisi kertonut minulle, että 10 vuotta myöhemmin minulle lähetetään kotiin melkein kaikki Urban Decayn uutuudet PR-materiaalina, olisin haljennut innosta - paitsi etten kyllä ehkä olisi uskonut..! ^_^
Ja nyt tänä päivänä kun se on totta, Urban Decayn lähetykset ovat niitä harvoja blogimateriaalipaketteja joita avatessa pulssi oikeasti vähän nousee. Urban Decayn tuotteissa on vielä työmateriaalinakin se joku erityinen hohto... Ja myönnän, että niitä on vaikea antaa eteenpäin. Vaikka en millään ehdi käyttää kaikkia. Ne vain ovat niin... *ihania*. Vähän niinkuin aarteita.
Ja kyllä mä ostan niitä edelleen itsekin <3 Vaikka joo, en ehkä ostaisi kerralla enää kahta isoa palettia, nyt riittää kerralla pari herkullista Glide-On-kynää, eyeliner tai solo-luomiväri.
Ja hups... tästä nopeaksi tarkoitetusta "jutustelusta" tuli niin pitkä, että tiedättekö mitä, mä tuuttaan sen nyt ulos omana juttunaan. Kuka tämän perään jaksaa lukea Basquiat-kokoelman tuotteista..? No, voitte lukea niistä aamulla :)
Ja aion muuten tällä kertaa arpoa muutaman tuotteen kokoelmasta :)
