Olen taas siirtynyt tuttuun kesämoodiini - ja kesätöihin - Ahvenanmaalle. Tällä kertaa viivyn koko kesän elokuun loppuun saakka. Bloggausmielessä se tarkoittaa aikamoisen testikosmetiikkakuorman mukaan ottamista.

Testikosmetiikka täyttää melkein kokonaisen hyllyllisen makuuhuoneessani. (Ylin hylly oli jo täällä asuvien meikkien säilytystilaa.)

Tästä sitten purkki purkilta kohti elokuuta :)

Tämän hyllyllisen lisäksi minulla on iso kassillinen pelkästään arvottavaksi varattua kosmetiikkaa (ja kyllä tältäkin hyllyltä paljon päätyy varmasti arvontoihin).  Kylpyhuoneen kaapista löytyvät lisäksi ns. peruskäyttöön jääneet vakkarituotteet kuten lempparikosteusvoiteet ja putsarit sekä shampoot, hoitoaineet, hiusten muotoilutuotteet ja vartalotuotteet.

Kesän testattavissa on mm. minulle ihan uusia alumiinittomia deodorantteja (joiden puuteripartikkeleita sisältävät koostumukset lupaavat myös pitää kainalot kuivina...!), Flow Kosmetiikkaa, Mossan vartalovoiteita (testiajo juuri meneillään), Freemanin putsareita ja pari naamiota, hillitön läjä erilaisia aurinkovoiteita, White Swanin otsonoituja tuotteita, Avrilin meikkejä, Kivvin putsareita ja Mustaherukka-sarja, voidemaisia luonnonkosmetiikan parfyymeitä, Holika Holikan kangasnaamioita, Lumenen uusia meikkejä (odotelleet kiltisti koko talven...) ja saksalaista halpisluonnonkosmetiikkaa kuten Alterraa.

Postissa on jo tällä viikolla ehtinyt saapua neljä pakettia lisää testattavaa... :P Ettei nyt ihan heti pääsisi loppumaan.

Kylppärin vakituisessa käytössä olevien tuotteiden hyllyllä majailee mm. suosikkeihini kuuluvaa EkoPharmaa (ihana Vadelmavoide on jopa kohta loppumassa, whoa... tällä testailuelämäntavalla on oikeasti harvinaista että joku tuote ehtii loppuun saakka) ja Supermoodin Egoboost Moisture Kick-seerumi joka on Mádaran ja Estelle & Thildin seerumeiden ohella mun kirkkaasti lempparein kosteusseerumi. <3

Nämä tulivat mukanani Tampereelta, Maarianhaminan kodin perusvarastossa on valmiiksi mm. Mossan, Korresin ja Davvin tuotteita.

(Supermoodia oli muuten Turun Siljan laivalla 50% alennuksessa, myös tuo Moisture Kick- seerumi. Vink vink, jos joku on lähiaikoina suuntaamassa Turusta risteilylle...)

Varsinaista meikkinurkkausta ei minulla Tampereen tapaan täällä ole vaan meikkipöydän virkaa toimittaa keittiön ruokapöytä. Meikkivarastoakin on täällä huomattavasti vähemmän kuin manner-kotona.

Mikä on..., hassua kyllä ja meikkifriikkeydestäni huolimatta, ihanan vapauttavaa :) Vähentää huikeasti aamujen meikkistressiä, valintojen rajallisuus helpottaa kummasti :)

Tuo valintatilanteiden aiheuttama stressi on muuten aihe josta minun on pitänyt kirjoittaa oma postauksensa jo pitkään...

En osaa (enkä kyllä haluakaan) meikata kylppärin valossa, luonnon valo on parasta. (Meikkaan kylppärissä vain jos on megakiire ja meikki on mallia ripsari + meikkipuuteri.)

Stephen Kingin, Douglas Adamsin ja Tolkienin kirjat kera halpahallin muovireunaisen peilin muodostavat oivan meikkaustason :) Tässä on niin mukava meikata joka aamu <3 Voittaa sähköiset luonnonvalolamput mennen tullen...

Ruokapöytä toimii välillä myös kuvausstudiona ^_^ Tässä kuvasin viime vuonna volyymishampoita...

Haen makkarin meikkihyllyltä keittiön meikkilaatikkoon aina muutaman paletin kerrallaan joita käytän. Nyt kierrossa on Urban Decayn Basquiat-meikkejä ja olen erityisen ihastunut Gallery-poskipuna-paletin puniin.

Siveltimistä; kahden kodin asukkina minulla on tietysti tuplavarastot siveltimiäkin - paitsi luomivärisiveltimiä. Maarianhaminasta kodin ovat saaneet mm. Everyday Mineralsin ja EcoToolsin siveltimet, mutta niiden joukossa ei ole hyviä luomivärityökaluja. Pitäisikin vielä ostaa tuplat MACin luomivärisiveltimiä, ne kulkevat koko ajan mukana koska niitä minulla on vain yksi setti.

Luomiväreistä eniten käytössä on tämä Urban Decayn viime kevään Vice Ltd Reloaded -paletti, jossa on paljon helppokäyttöisiä sävyjä tämänhetkiseen pastelli- (ja liila)voittoiseen meikkaustyyliini. Kokoomalaatikossa on lisäksi joukko suosikkejani violeteista solonapeista.

Niin ihana kuin juuri esittelemäni Basquiat-kokoelman värikäs Tenant-paletti onkin, se on liian räikeä jotta osaisin luontevasti käyttää sitä arkisessa työmeikissä. Papukaijameikkikauteni on tosiaan ainakin tällä hetkellä takana päin, sen tyyppiset meikit ovat nykyään vähän mukavuusalueeni ulkopuolella :)

Manly-kesä.... voi kun olisi luomet vielä näin napakat ^_^

Ehkä pitää kuitenkin jonain viikonloppuna pitää Tenantin kanssa luova leikkihetki ^_^ Tyyliin kesä 2009 ja ikoninen Manly-paletti, kuka muistaa... <3 Oih, miten nostalginen olo tulee noista kuvista.

.

...ja muutaman vuoden kuluttua tämäkin postaus tuotteineen on nostalgiaa... :) "Ainiin tuo oli se kesä jolloin testasin hulluna Lidlin kosmetiikkaa... ^_^"

Hei ja anteeksi tällainen pätkäpostaus mutta luin tämän artikkelin juuri äsken ja haluan saman tien jakaa sen koska se on niin hyvä.

(Artikkelin lukeakseen täytyy olla HS:n tilaaja mutta HS:n sivulla on parhaillaan "Lue digi-lehteä ilmaiseksi kaksi viikkoa" -tarjous ja sitä kautta pääsee lukemaan ei-tilaajakin.)

Saara asenteineen on aina ollut mun suosikki-ihmisiä (ja yksi syistä miksi itse muinoin inspiroiduin aloittamaan oman kauneusblogin) ja yllätyin kun luin millaisia paineita Saara oli kokenut kauneusbloggaajavuosinaankin. Tulin jälleen kerran surulliseksi siitä, millaisiin asioihin (kauneus)kulttuurimme meitä painostaa... Tai minkä koemme jollain nyrjähtäneellä tavalla välttämättömäksi jotta kelpaamme, vaikka kuinka sisimmässämme tietäisimme että todellakin kelpaamme ja olemme ihan mahtavia tyyppejä sellaisina kuin olemme.

(En viitsi Hesarin sivulta tähän kuvaa ottaa niin laitoin ekana omasta arkistostani löytyneet Saara-aiheiset kuvat...)

Saara on puhunut ulkonäköpaineista julkisuudessa aiemminkin, mutta tällä kertaa myös kauneusbloggaajan näkökulmasta.

 Voi että tuo juttu herätti minussa ihan valtavasti dialogia (jollaista olen pyöritellyt päässä niin monet kerrat) ja tästä riittäisi ihan älyttömästi kirjoitettavaa. Ehkä palaan aiheeseen jossain vaiheessa laajemman pohdiskelun muodossa.

Helsingin Sanomien artikkelista (Hanna Syrjälä / HS):

"Lisää ripsiä pikselityökalulla. Hoikempi vyötärö ja silmät samanparisiksi.

Sellaisia toimia 18-vuotias Saara Sarvas teki omakuvilleen kuvankäsittelyohjelma Photoshopilla. Kun kuvat ovat valmiit, hän latasi ne Suosikki-lehden sivulla olevaan Tiptoes-blogiinsa."

(...)

"Sarvaksen mukaan moni tavoittelee hyvää ulkonäköä ajattelematta, mitä se edes tarkoittaa. Jos asiaa pysähtyy miettimään, saattaa yllättyä.

Usein se tavoiteltu kauneus tarkoittaa sitä, että näyttää pantavalta, siis seksuaalisesti viehättävältä. Moni laittaa itsestään nettiin kuvia, jollaisilla eläinmaailmassa yritettäisiin saada lisääntymiskumppani.”

Kauneuden tavoittelu on omanlaistaan huippu-urheilua. Siinä vain ei pääse koskaan maaliin. Mikä edes on maali? Sekö, että joku tuntematon kehuu kauniiksi ja ihmiset, joiden et halua lähestyvän seksuaalisesti, lähestyvät?”

Niinpä.

Palaan tähän vielä.

Ja siis ihana Saara!

Montako kertaa päivässä te pesette käsiä?

Olen alkanut miettiä, liittyykö käsieni vuosi vuodelta paheneva kuivuus lopulta käsien pesemiseen. Pesenkö käsiäni liian usein? Mikä määrä on "liian usein"?

Minulla ei ole pöpömaniaa, eli tiheä käsienpesu ei johdu bakteerikammosta ja hygieniafriikkeydestä. (Minähän käytän vuosia vanhoja kosmetiikkatuotteita ja syön iloisesti ajat sitten parasta ennen -päivänsä ohittaneita elintarvikkeita eli bakteerikammoinen en tosiaankaan liene..! :D)

Mutta - en voi sietää pienintäkään tahmaa tai lian tunnetta käsissä.

Kun meikkaan, pesen kädet sen aikana parikin kertaa - ensin pesen peiteaineen ja silmämeikinpohjustusaineen jämät sormista, sitten luomiväreistä tai mineraalimeikistä pöllynneet jauheet ja kimalteet.

Kun teen ruokaa, huuhdon käsiä joka välissä; kun olen tarttunut oliiviöljypulloon, pilkkonut kasviksia, käsitellyt voipakettia, raastanut juustoa, kuorinut sipulia...

En käytä joka kerta saippuaa vaan joskus riittää pelkkä vesi, mutta jos lika on yhtään rasvaista käsi hakeutuu automaattisesti saippuan luo. Meillä kuluu käsisaippuaa todella paljon.

Tuntuisi ehkä järkevämmältä pestä kädet vasta sen jälkeen kun ruoka on laitettu ja kaikki tahmapullot, ruoka-ainekset ja kastikkeet käsitelty, mutta en pidä siitä, että tahmaisista sormistani jää likaa keittiön pintoihin kuten jääkaapin kahvaan ja kaappien oviin joita tulee auottua koko ajan ruoanlaiton aikana.

Onko tämä maniaa vai normaalia?

Olen alkanut oikeasti miettiä sitä.

En myöskään kestä sitä, että puhelimeen jää meikki- tai kosmetiikkalikaa. En tiedä pystyisinkö tarttumaan puhelimeen juuri rasvatuilla käsillä. En varmaankaan. Tämä ei ehkä ole normaalia.

Miten ihmiset ylipäänsä vastaavat älypuhelimeen jos kädet on juuri rasvattu..?

Eihän pyyhkäisynäyttö kai edes toimi jos sormissa on voidetta..?  Tai jos ne ovat märät..? Hullua kyllä, nämä olivat ensimmäisiä ajatuksiani kun viime vuonna vihdoin liityin älypuhelinten omistajiin. Mietin, miten paljon helpompaa oli vastata näppäinpuhelimeen.. :D

Käsilaukussa kulkee jatkuvasti varastollinen Savetteja ikävien tahmatilanteiden varalle. Nekin varmaan kuivattavat...

Olen yrittänyt tänään laskea kuinka monta kertaa pesen käsiä. Luovutin 20+ pesukerran jälkeen... Peseminen on niin automatisoitunutta että en aina edes rekisteröi, että taas tuli käytettyä sormet hanan alla. Aamulla ennen töihin lähtöä kädet oli huuhdottu jo ainakin 10 kertaa (meikkaus, aamiaisen valmistus), töissä lounaalla viisi kertaa (! käsittelin öljyistä tonnikalapurkkia) ja kahvitauolla olin jo seonnut laskuissa.

Kuulostaako tämä normaalilta? Pesevätkö muutkin käsiään usein?

Ja onkohan käsieni kuivuminen osittain itseaiheutettua..?