Vielä kerran Amorgos ja Elysia!
Kakkososan julkaisu venyi kun odotin tämän videon valmistumista. Minäkin vilahdan parissa kohtaa :)
Koska kyseessä oli Elysian pilottitapahtuma, siitä kuvattiin pieni videofilmi tulevaisuuden markkinointimateriaaliksi. Voi että noita maisemia... <3 (Joogatyyppien asennot eivät ehkä lumoa minua ihan yhtä syvästi kuin saaren näkymät :D).
Video taitaa kertoa enemmän kuin mun kuvat yhteensä, silti aion vielä yrittää. Edellinen osa keskittyi joogaohjelmaan ja retriittikokemukseen, tässä jutussa haluan jakaa yleisluontoisemmin kauniita kuvia ja tunnelmia paikasta, josta tuli minulle niin merkityksellinen pala Kreikkaa.
En enää puuduta teitä pidemmillä teksteillä vaan tämä juttu puhuu kuvillaan.
En todennäköisesti itse enää osallistu tulevaisuuden Elysia-retriitteihin ellen sitten jossain elämänvaiheessani kohoa perehtyneemmälle joogan tasolle, mutta Amorgokselle ja Egialiin tulen palaamaan, toivottavasti jo syksyllä <3 Ikävä...!
.
Amorgos on todellakin patikoitsijan paratiisi... Tämä ihastuttava reitti Tholarian kylästä Langadaan jäi minulta syksyllä väliin mutta huhtikuussa pääsin vaeltamaan sen kevään upeassa kukkaloistossa.
Elysialaiset pitävät edelleen yhteyttä Facebook-ryhmän kautta, nyt siellä jo puhutaan ensi kevään tapahtumasta ja kuka osallistuu...
Muuten, yksi seminaarin harvoista minun kaltaisistani "ulkopuolisista", ei-jooganharrastaja-osallistujista, lontoolainen Nina Millns, kirjoitti omasta Elysia-kokemuksestaan aivan hulvattoman hauskan blogikirjoituksen. Nina on ammatiltaan näyttelijä, käsikirjoittaja ja tuottaja mikä näkyy tekstistä, bloggaajana voin vain haaveilla tuollaisen tekstin tuottamisesta. Ninan kertomus on viihdyttävää lukemista vaikka ei olisi yhtään kiinnostunut joogasta tai Kreikasta.
(Hahah, juuri kirjoitin tuohon ylemmäs että en enää puuduta teitä tekstillä, mutta heti huomaan, että tekisi mieli tarttua tähänkin rönsyyn kirjoittamisesta ja kertoa eräskin muisto Santorinilta johon liittyy lukijani ja kirjoituskurssi... Terkut Outille <3 Ei tällä luonteella näköjään voi luvata jättää blogipostausta pelkkien kuvien varaan ^_^)
Chozoviotissan luostari kuuluu Kreikan kauneimpiin ja postikortti-kuvatuimpiin.
Meditaatiotauko retkellä.
Minun puuni Langadassa :)
.
Ei ole liioiteltua todeta, että useampi retriittiläinen lähti kotiin muutamalla lisäkilolla varustettuna, siitä pitivät Aegialis-hotellin ällistyttävät noutopöydät huolen...
Minullekin, joka en ruokavalioni puolesta syö lihaa tai vilja- ja sokeripitoisia ruokia, riitti niin paljon houkuttavia erilaisia ruokalajeja että valinnat olivat positiivisen tuskan takana..! ^_^ Saatoin vain arvata millaisia haasteita kohtuudessa pysyminen toi kaikkiruokaisille..
Kun päivän jokainen ateria aamiaisesta illalliseen tarjoillaan viiden päivän ajan buffetista, niin arvaahan sen miten siinä käy... ^_^
Tehoaamiainen: tuplakahvit ja työskentelyä.
Näköalat ravintolan ikkunasta olivat kirsikka kakun päällä.
.
Kuten jo monesti todettua, voisin mennä Aegialis-hotelliin lomalle ja pitää oman "retriitin" pelkästään hotellin terassilla. Minulla on nyt virallisesti lempiterassi Kreikassa <3
Maisemassa ja tilassa on jotain niin rauhoittavaa ja lämmittävää että en pysty sitä sanoiksi avaamaan. Tiedän vain, että kun olen tuolla terassilla, minulle tulee hyvä olo ja pystyn rauhoittumaan vaikka ympärillä olisi hälyä. Katselen Egialinlahtea ja vuorten ja Nikuria-saaren muodostamaa siluettia ja... voin vain pysähtyä siihen. En kaipaa muuta.
Aamulla terassi kylpee kirkkaan pirteässä valossa joka herättää, illalla se tarjoaa lempeää hämärää ja auringonlaskunäytöksen joka vetää parhaimpina iltoina kauneudessaan vertoja Santorinillekin.
Päiväsaikaan terassi toimii erinomaisena työhuoneena :)
Myös kämppikseni Veronika siirsi "toimistonsa" hotellihuoneestamme terassille :) Olimme Veronikan kanssa ainoat Elysia-osallistujista jotka teimme retriitin aikana myös töitä, muiden ihmetellessä miksi kökötämme välillä tuntitolkulla nenä koneessa.
Veronikalla on jännä ammatti; retreat organiser. Hyvinvointiretriitit ja -tapahtumat ovat iso bisnes, ja niitä järjestämässä on ihan oma ammattikunta. Retreat organiser auttaa ryhmiä ja yksilöitä löytämään toiveiden mukaiset parhaat lokaatiot ja ohjelmaa ja räätälöi vaikka koko retriittipaketin.
Veronika asuu Balilla ja on erikoistunut Balin tarjontaan, mutta buukkaa paikkoja myös muualla, käytännössä ympäri maailmaa. Hän kiertää työkseen erilaisia hyvinvointipalveluista tunnettuja kohteita ja tarjoaa niitä asiakkailleen. Amorgoksella hän oli yhdistänyt työn ja vapaa-ajan intressit; Veronika harrastaa joogaa mutta oli hotellilla myös hoitamassa asiakkaansa tulevaan retriittiin liittyviä järjestelyjä kuten varmistamassa ruokavalioita ja tilojen toimivuutta.
Kaikenlaisia kiinnostavia ammatteja sitä onkaan..!
.
Kylpylän allasosasto toimii myös joogatilana.
.
Loppuun vielä tunnelmia Elysian päättäjäisillasta:
Ylhäällä vasemmalla rakkaat ystäväni hotellilta, Elysian ideoineet ja järjestäneet Mat ja Melina. <3
On se vain hauska kontrasti kun "karhea", tatuoitu ja hyperaktiivinen skotti järjestää joogaseminaarin...! Mat'illahan ei ollut Amorgokselle töihin tullessaan minkäänlaista joogataustaa. Vuosi saarella kuulema muutti hänen elämänsä totaalisesti.
Sellaista sattuu :)
Until we meet again..!
4 comments on “Kokemus Elysia - osa 2”
Tätä kakkososaa kyllä kannatti odottaa - oi että mitä maisemia.... Kuvia katsellessa piti vähän väliä pysähtyä ja vetää syvään henkeä, koska niin upea ja rauhoittava tunnelma niiden kautta välittyi, mahtavaa! Aikamoisena lisämausteena tuolla reissulla arvatenkin oli tuo aika värikkään ja persoonallisen oloinen porukka, jonka seurassa varmaankin taas näki sen, miten moneen junaan meitä ihmisiä on ? ?
Juuri tuo Amorgoksen 'massaturistittomuus' yhdistettynä hillittömän kauniisiin maisemiin ja 'saarikreikkalaiseen' tunnelmaan tekee siitä mielestäni erityisen houkuttelevan matkakohteen..... Jollei alkukesälle jo olisi varattuna Ateenan ja Leroksen lennot, niin Amorgos tämän ja osa 1 postauksesi jälkeen olisi kyllä nyt listan ykkösenä :)
Kun tuo Santorinikin tuli mainituksi tässä postauksessa, niin pieni kommentti, että siitä mulle on jäänyt parin vierailun jälkeen vähän ristiriitainen olo: ensimmäinen matka sinne ajoittui toukokuulle ja olin saareen kertakaikkiaan ihastunut juuri ainutlaatuisten maisemien takia ja muutenkin saaren koko tunnelma oli aivan fantastinen (piti tietysti myös joka ilta mennä 'sundownerit' nauttimaan ja Calderaa ihailemaan klassisen musiikin soidessa Franco's Bar'in terassille :)
Toinen reissu Santorinille sitten tapahtui parin vuoden kuluttua heinäkuussa ja odotukset olivat luonnollisesti edellisen reissun muistojen siivittämänä korkealla... Mutta huh huh: Koko Fira oli silloin ruuhkaisimpia turistirysiä mitä olen koskaan nähnyt ja hintataso tavernoissa liki kaksinkertainen verrattuna vaikkapa Iokseen (joka sekin kuitenkin englantilaisturistien kansoittama). Ravintoloiden sisäänheittäjät eivät sentään onneksi puhuneet suomea, mutta pari päivää Santorinilla riitti sillä kertaa... Seuraava reissu sinne varmasti vielä tulee, mutta aivan taatusti high season -sesongin ulkopuolella. Onhan saari kuitenkin maisemiltaan ja tunnelmaltaan aivan ainutkertainen ?
Hienoa näissä postauksissasi on Sanni, että pystyt välittämään niin monipuolisen ja aidon kuvan eri saarilta. Näitä juttuja lukiessa on nautinto samalla haaveilla omista tulevista reissuistaan ja samalla jo vähän suunnitella minne ehkä seuraavaksi.... ?
Kiitos!
Kyllä :) Etenkin se henkisen ja syvällisen ja samalla kuitenkin ihan yhtä some- ja somevahvistusriippuvaisen (kuin me "taviksetkin) yhdistelmö oli aika mielenkiintoinen juttu näissä joogeissa... :) Nina Millns onnistui kuvailemaan sitä huippuhauskasti blogikirjoituksessaan. Miltä näyttää ulkopuolisen silmään kun joogagurut ovat koko ajan etsimässä parasta kuvauspaikkaa, asentoa ja mahdollisuutta tehdä somepäivitys jossa poseeraavat seuraajilleen huikeissa maisemissa... :) Henkinen ja tietynlainen pinnallisuus kulkevat itse kullakin käsi kädessä, minullakin totta kai.
Santorinissa on tosiaan ne kaksi puoltaan, massaturismin vaikutukset ovat tavallaan nykyään melkein yhtä olennainen osa Santorinin tunnelmaa kuin ainutlaatuinen miljöökin... Niiden kanssa täytyy löytää oma tasapaino ja "sietoraja"... Itse en (onneksi?) ole koskaan ollut Santorinilla high-seasonilla niin olen vielä säästynyt siltä kaikkein pahimmalta ryysikseltä.
Kiitos itsellesi taas mukavasta kommentista ja palautteesta :) Sun kanssa on aina kivaa käydä Kreikka-keskustelua :)
Moikka!
Ihania kuvia ja mikä matkakuume. Silloin pahimmillaan kun käytännön yistä ei pysty lähtemään. kiitos myös vinkeistä Kreikan saaristajne,olen pistänyt mieleen mihin suuntaamme:).
Yksi toive olisi myös,onko kokemuksia Artistry sarjan kasvohoito tuotteista?
Kesäistä viikonjatkoa sinulle?
Ei ole. Välillä niitä aina tarjotaan testiin mutta toistaiseksi en ole innostunut. Testattavaa ja merkkejä on niin paljon...