Tämän päivän Lidl-jutussa kokemuksia shampoosta ja hoitoaineesta.
Valitsin sortimentista testiin vaurioituneiden hiusten Repair-shampoon ja sille pariksi Intensive Repair -naamion.
Repair Shampoo 1,99€ / 250 ml
Hmm, nojaa. Hoitaa hommansa vailla lisäarvoa. Näillä sanoilla voi tiivistää Cien Repair Shampoo-kokemuksen.
Cien Repair shampoo:
Yhteenveto: elämyksellisesti ihan peruskauraa, toiminnaltaan oikein hyvä, tekee mitä hoitavan shampoon kuuluu.
Ollakseen vain kahden euron shampoo, voi sanoa että Cien Repairin hinta-laatu-mittarilla laatu ylittää hinnan, huonoa tämä shampoo ei epäelämyksellisyydestään huolimatta ole. (Eiväthän kaikki kuluttajat edes ole kiinnostuneita maksamaan elämyksestä vaan toimivasta tuotteesta.)
Ainesosa-check:
Puhdistavat: sodium laureth sulfate, cocamidopropyl betaine (+ cocamide mea ja sodium lauryl sulfate, mutta paljon myöhemmin incissä)
Hoitavat: dimethiconol, polyquaternum-10, panthenol, styrene/acrylates copolymer = kalvoa luovia yhdisteitä ja kosteuttava & sähköisyyttä vähentävä pantenoli. Pullon kyljessä mainostettu keratiini on incissä viimeisen viiden joukossa.
Tämä tukka jos mikä oli intensive repairin tarpeessa...
Cienin naamio ei kuitenkaan olisi ainesosiensa puolesta pystynyt tekemään tälle pehkolle mitään muuta kuin helpottamaan harjaa sujahtamaan läpi.
Intensive Repair Mask 2,49€ / 250 ml
Erittäin voimakkaasti hajustettu hoitoaine. Tuoksu on saman henkinen geneerinen halvan kosmetiikan tuoksu kuin Lidlin tuotteissa kautta linjan, mutta tässä hiusnaamiossa se on aivan erityisen voimakas. Tuoksu leijuu hiuksissa seuraavaan päivään saakka, hajusteherkät älkää vaivautuko... Koostumus on miellyttävän paksu ja kermainen, jopa ylellisen tuntuinen, mutta tuoksu verottaa elämystä.
Levittyy liukkaasti ja selvittää erinomaisesti. Jättää hiukset huuhdellessa oikein mukavan tuntuisiksi, mutta ei yhtä silkkisiksi kuin ne ihan parhaat hoitoaineet. Joka tapauksessa täysin kiitettävä tulos. Hiukset tuntuvat kuivuttuaan sileiltä ja jämäköiltä. Miinuksena sähköisyys, huolimatta hoitiksen sisältämästä antistaattisten ainesosien armeijasta, hiukset lentelevät Cien Repair Maskin jäljiltä todella sähköisinä.
Mitään "syväkorjaavia" tehoja Cienin maski tuskin tarjoaa, vaan on ainesosiensakin puolesta
enemmänkin pikahoitoaine jossa vain on paksumpi koostumus. Myös vaikutusaika 2 minuuttia vahvistaa pikahoitoainemaista funktiota. Jos aihe kiinnostaa, käy lukemassa juttuni jossa haastattelin hiuskosmetiikan kemistiä hiusnaamion ja pikahoitoaineen eroista; millaisten ainesosien hoitoteho ylipäänsä hyötyy pidemmästä vaikutusajasta. Cienin naamiossa ei sellaisia ole kuin yksi (keratiini), ja sekin melkein viimeisenä.
"Mässäilen" näillä parin kuukauden takaisilla hamppuhiuskuvilla ^_^
Ainesosa-check:
Koostumusta luovat: stearyl alcohol ja cetyl alcohol. Näillä tehdään naamion paksuus ja niillä on myös hiusta pehmentävä vaikutus. Nimestään huolimatta nämä eivät ole kuivattavia alkoholeja vaan niitä "hyviksiä", pehmentäviä rasva-alkoholeja.
Hoitavat: cyclopentasiloxane (haihtuva silikoniyhdiste, tuo hoitoaineisiin erittäin liukasta tuntua), stearamidopropyl dimethylamine (vesiliukoinen, tehokkaasti selvittävä kationinen tensidi, "kvatti", silottaa hiusta jättämättä sitä raskaaksi), behentrimonium chloride (samat ominaisuudet kuin edellisellä), dimethiconol (ei-vesilukoinen silikoniyhdiste, kalvonmuodostaja; silottaa ja tuo kiiltoa, voi kerrostua jos käyttää liikaa), panthenol (kosteuttava ja antistaattinen), polyquaternium-37 (kevyt vesiliukoinen kalvonmuodostaja, ei kerrostu), hydrolyzed keratin (kalvonmuodostaja, humektantti, ja antistaattinen aine).
Tämäntyyppisten ainesosien (keratiinia lukuunottamatta) hoitovaikutus ei tehostu pitkällä vaikutusajalla, on siis aika lailla sama pitääkö tällaista naamiota hiuksissaan minuutin vai 30 minuuttia. Kvatit ja silikonit eivät tee hiuksia sen sileämmiksi pitkällä vaikutusajalla.
Jos Cienin "intensiivi"naamiosta haluaa tehdä kotikonstein vähän hoitavamman, siihen voi lisätä lorauksen oliivi- tai kookosöljyä. Tällä lisällä sitä voi jo muhitellakin päässä, sillä öljyjen hoitavuus tehostuu pidemmillä vaikutusajoilla; ne eivät imeydy hiukseen hetkessä.
Sanni Suosittelee: mihin tahansa hoitoaineeseen kannattaa lisätä kasviöljyjä, se on iisein tapa upgreidata heikompisuoritteinen hoitoaine syvähoitavan naamion tasolle :)
*
P.S. Keskustelu käsienpesupostauksessa jatkuu edelleen mielenkiintoisena (ja kenties herkempiä hygieniafriikkejä pelottavana) jo yli 100 kommentin vahvuudella... Kaikkea sitä onkin oppinut ihmisten tavoista, tottumuksista ja suhtautumisesta hygieniaan kommentteja lukiessa. On kiinnostavaa, miten niin itsestäänselvänä perusjuttuna itse pitämät tavat eivät välttämättä ole kaikille itsestäänselviä ja perusteltuja tai ylipäänsä edes kasvatuksen mukanaan tuomia. Viimeisimpänä opin, etteivät kaikki naiset välttämättä pyyhi ykkösasialla vessassa käytyään. Oletko jo ottanut osaa keskusteluun? :) Kyseenalaistaminen sallittua ^_^
Tänään potkaistuu käyntiin halvalle kosmetiikalle omistettu teemaviikko: Lidl-kosmetiikan viikko. :)
Viikon aikana esiteltävien tuotteiden joukossa on kasvovoiteita, putsareita, naamioita, hiustuotteita ja meikkejä. Testikassillisesta valtaosa vastasi hintatason ja brändin asettamia (kenties vaatimattomia) odotuksia, mutta joukosta löytyi muutama yllättävä helmikin.
Aloitetaan päivävoiteilla.
Ostin testiin kolme eri ikäryhmän voidetta: Aqua Moisturising Cream (peruskosteuttava voide kaikenikäisille), Q10 Anti-Wrinkle Day Cream (anti-age-voide juonteiselle iholle) ja Regenerative Vital Day Cream (ikääntyneelle, vaativalle ja kuivalle 40+ iholle).
Tuotteen hintaan vaikuttavia tekijöitä ovat ainesosien lisäksi mm. pakkaus, myyntikanavat ja -volyymit. Vaikka "markettituotekin" voi olla tyylikäs ja jopa ylellisesti muotoiltu, valtaosa edullisesta päivittäistavarakauppakosmetiikasta ei juuri pakkauksillaan briljeeraa. Vai mitä sanotte vaikkapa näistä Lidlin värikäskantisista purkeista? :)
Kosmetiikan tuotekehittelijöiltä olen saanut kuulla, että tuoksuainesosat kuuluvat hyvinkin arvokkaisiin kosmetiikan raaka-aineisiin ja hienostunut tuoksu voi muodostaa suurenkin osan tuotteen kulurakenteesta. Joillain merkeillä, etenkin selektiivisillä, on erikseen tuoksujenkehittelijät jotka suunnittelevat kullekin tuotteelle tai sarjalle niiden tunnusomaiset "parfyymit".
Sille on syynsä, miksi edulliset tuotteet usein tuoksuvat... no, juuri siltä eli halvalta. Kun tuote maksaa pari euroa, voi ymmärtää ettei sen hajusteisiin tai tuoksujen kehitykseen ole juuri upotettu budjettia. Tuotteisiin todennäköisesti ostetaan valmis tuoksucocktail. Tällä pohjalla Lidlin Cien-voiteiden tuoksumaailma oli hyvin odotetunlainen.
Aqua Moisturising Cream -päivävoide 3,29€ / 50 ml
Koostumus
Jännä koostumus; samalla raikkaan ja vesimäisen kosteuttavan tunteen jättävä, samalla kuitenkin paksuudeltaan huomattavasti täyteläisempi kuin kevyet, kosteuttavat voiteet yleensä. Voiteen rakenne tuntuu erilaiselta kuin luonnonkosmetiikka ja veikkaan, että täyteläisyyttä on tuotu synteettisillä koostumuksen paksuntajilla varsinaisten hoitavien rasvojen, öljyjen ja estereiden sijaan.
Voiteessa on odotetusti myös synteettisiä kalvonmuodostajia, sekä akrylaatti- että silikonipohjaisia. Kaiken kaikkiaan voiteen ainesosaluettelosta saa vaikutelman hyvin synteettisestä tuotteesta, vaikka mukana on myös muutamia kasviuutteita ihan incin loppupäässä.
Vaikuttavat ainesosat
Usein näitä luonnollisia, kasvipohjaisia ainesosia käytetään markkinointistoorin tukemiseksi ja positiivisten mielikuvien luomiseen, mutta Lidl ei tee niin. Pakkaustekstit kertovat, että Aqua Moisturising -voiteen kosteustehoista vastaa Cienin oma Liftan HYDRO -yhdistelmä joka koostuu glyserolista ja pantenolista. Nämä ovat perusainesosia kosteusvoiteissa, mutta aina kuulostaa hienommalta kun yhdisteelle annetaan jännä ja innovatiiviselta kuulostava kauppanimi ^_^
Ulkopakkauksen kyljestä selviää myös, että Aqua Moisturising -voiteessa on myös UVA- ja UVB-suoja... peräti SK 4..! Hahah, tämä oli kyllä hauska, nelosta tuskin voi pitää minkäänlaisena varteenotettavana suojana ultraviolettisäteilylle. Ehkä se voi tuoda hitusen lisäarvoa jollekin syntyjään tummempi-ihoiselle kuluttajalle jonka iho jo itsessään suojaa UV-säteilyltä, mutta esimerkiksi vaaleahipiäisen suomalaisen iholla SK4:n on vaikea kuvitella tekevän oikein yhtään mitään.
Tuoksu
Tuoksu on geneerinen halvan markettituotteen tuoksu; ihan raikas mutta niin tavallinen ja "halpa" kuin olla voi. Lisäksi se on aika voimakas.
Ihofiilis
Voide tuntuu ihollani kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan miellyttävältä ja ehdottomasti riittävän kosteuttavalta, mutta se tekee yhden jutun jollaiseen en muista hetkeen törmänneeni missään voiteessa: iholla tuntui voiteen levityksen jälkeen joinain testipäivinä hetken verran pientä kihelmöintiä. Siis todella pientä, mutta havaittavaa kuitenkin. Syytä tähän on aika lailla mahdoton lähteä etsimään Cien-voiteen kilometri-incistä, mutta ensimmäisenä mieleen tulivat hajusteet. Nehän ovat tunnetusti kosmetiikassa eniten herkistymistä ja allergiaa aiheuttava ainesosaryhmä.
Q10 Anti-Wrinkle Day Cream 3,49€ / 50 ml
En enää pura kahta muuta voidetta yhtä yksityiskohtaisiin "analyysiosiin" ettette ihan nukahda kesken tekstin, mutta en malttanut säästellä sanoja tuon ensimmäisenä testaamani voiteen kanssa... ^_^
Koostumus ja tuoksu
Tuntuu käytännössä hyvin samanlaiselta kuin Aqua Moisturising Cream, ilman yhtä raikasta jälkifiilistä. Aquaan oli selvästi haettu vesimäisen raikasta (nuorekasta?) tunnetta, Q-kympistä se puuttuu ja pehmeämpi, puuterinen tuoksu tukee fiilistä "aikuisemmasta" voiteesta. Tuoksu on siis pehmeämpi kuin Aquassa, mutta se on yhtä lailla halvan oloinen ja tunteita-herättämättön. Voidepohja akryyli- ja silikoniyhdisteineen on hyvin samantyyppinen kuin Aquassa mutta joukkoon on leivottu incin loppupään kasviuuteiden lisäksi vielä yksi kasviainesosa; shea-voi. Koostumus on kokonaisuudessaan ihan miellyttävän tuntuinen iholla.
Vaikuttavat ainesosat
Tämän voiteen vaikuttava ainesosakompleksi on nimetty Liftan INTENSIVEksi ja koostuu Q10-koentsyymistä ja hyaluronihaposta. Ihan hyviä hoitavia ainesosia mutta pitoisuudesta ei tietenkään ole tietoa, sijoittuvat incissä loppupäähän ennen kasviuutteita.
Myös Q10-voide lupaa ruhtinaallista SK4:n aurinkosuojaa, tämän ominaisuuden pointti jää minulta kyllä ymmärtämättä näinä kunnollista aurinkosuojaa korostavina ja suosivina aikoina. Jos haluaa laittaa aurinkosuojan päivävoiteeseen, miksei tekisi niin ihan reilusti ja kunnolla valmistamalla erikseen vaikka SK20-päivävoiteen?
Regenerative Vital Day Cream 3,29€ / 50 ml
Koostumus
Jäykempi ja täyteläisempi kuin Aqua ja Q10 -voiteet, tuntuu selvästi jotenkin "ryppyvoidemaiselta". Hassua kyllä, vaikka pakkaustekstit kertovat Vital-voiteen olevan ikääntyneelle ja kuivalle iholle, se tuntuu minun ihollani jostain syystä vähemmän kosteuttavalta kuin kaksi muuta. Se sisältää muita voiteita enemmän kasviöljyjä ja rasvoja (shea-voi ja soijaöljy incissä aika ylhäällä) ja paljon vähemmän silikoniyhdisteitä (eikä yhtään muovia), mutta onnistuu silti tuntumaan minun ihollani jopa epämukavalta, melkein kiristävältä... Iho ei jää rasvaisen kiiltäväksi mutta voide jättää selvästi aistittavan pinnan.
Vaikuttavat ainesosat
Purkin sisällölle ei ole tällä kertaa kehitetty hienoa yhdistenimeä, vaan pakkaustekstit nimeävät vaikuttaviksi aineiksi nätisti kollageenin, kalsiumin ja soijaöljyn. Sekä... tralaa, suojakertoimen luvulla 6...! Nyt on edetty kahdella luvulla ylöspäin, 4-kymppinen iho ansaitsee Lidl-kemistien mielestä jo näin vaikuttavaa UV-suojaa :) Incistä löytyy myös ubikinonia ja beetakaroteenia. Oikeastaan Vital-voiteen inci on näistä kolmesta parhaimman kuuloinen sisältäen selvästi enemmän hoitavia kasvipohjaisia aineita kuin kaksi muuta, plus vähemmän koostumukseen vaikuttavia täyteaineita. Harmi että se kuitenkin tuntui iholla epämiellyttävimmältä.
Tuoksu
Tuoksu on näistä kolmesta voiteesta miedoin, voisi ehkä taas käyttää sanaa 'puuterinen', mutta halvalla tavalla. Ja... pakko, sanoa... tuoksu on jollain tapaa "mummomainen". Vaikka sehän voi olla myös hyvä asia :) Koska mummoihin liittyvät muistot voivat olla hyvinkin lämpimiä... ^_^
Millaisia kokemuksia teillä on Lidlin voiteista?
Oletteko ylipäänsä koskaan ostaneet kosmetiikkaa Lidlistä?
P.S. Teemaviikon kaikki postaukset eivät ole näin pitkiä ;) Ja viikolla tulee muunkin aiheisia postauksia.
Tänä kesänä tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun jätin sokerin ja monet muut höttöhiilarielintarvikkeet pois ruokavaliostani. Joitain runsashiilihydraattisia ruokia olen palauttanut ruokavalioon kohtuudella ennen kaikkea liikunnan vuoksi, kuten kauran, ohran ja kvinoan, mutta kaksi asiaa pysyy tiukasti poissa: sokeri ja vehnä.
Tällaiselle entiselle pullahiirelle (jonka lounas ja päivällinen saattoivat olla rahkapullaa ja vehnäpaahtoleipää Nutellalla...) muutos tuntuu kestävyydessään ja kokonaisvaltaisuudessaan lähes yli-inhimilliseltä. Vanhat, harvemmin tapaamani kaverinikin tuntuvat ihmettelevän että "Ai vieläkö sinä olet sokerittomalla... miten olet jaksanut näin pitkään?"
Mehän olemme vain ihmisiä. Ja ihmiset retkahtavat helposti mielihyvää tuoviin asioihin ja vanhoihin tapoihinsa.
Miten minä, pahimmanlaatuinen pulla- ja keksi-junkie, olen pystynyt jäämään tälle tielle?
Sokerin välttäminen ei vaadi minulta enää mitään itsekuria eikä sokeriton elämäntapa tarkoita uhrausten tekemistä, kompromisseja tai tunnetta siitä, että jäisi jostain paitsi.
Muutoksen pysyvyyden helppous piilee siinä, että kun keho on tottunut pois sokerista, se ei yksinkertaisesti enää kaipaa makeita ruokia. Tottumus ja tarve makean syömiseen poistuu, sitä palikkaa ei ikäänkuin enää ole minun tarvekattauksessani.
Totta, pois-totuttaminen ei tapahtunut ihan hetkessä ja ylimenokausi kesti lopulta noin kolme vuotta, mutta vaikeaksi en kokenut tätä aikaa millään lailla. Sokerittomia makeita vaihtoehtoja herkuille riittää niin paljon, että juuri sokerimakean välttäminen makean mieliteon yhteydessä ei lopulta ole haaste eikä mikään.
Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat aina pahimmat kun lähtee vieroittumaan mistä tahansa ruoka-aineesta, sillä makuaistilla kestää kaksi viikkoa tottua johonkin muutokseen. Makean himoon liityvät psykologiset tekijät muuttuvat sitten vähän hitaammin perässä.
Ensimmäiset viikot kamppailin melkein päivittäin jälkkäri- ja välipalakeksitottumustani vastaan ja taltutin mielitekoja mm. stevialla makeutetulla kermavaahdolla ja myöhemmin manteli- ja kookosjauhoon leivotuilla marjapiirailla ja -muffinseilla.
Seuraavien vuosien aikana makean mieliteot vähenivät pikkuhiljaa, asteittain. Varsinainen himo makeaa kohtaan poistui kokonaan sen ensimmäisen kuukauden aikana, mutta makeaa teki edelleen mieli sellaisella "normaalilla", kohtuullisella tavalla.
Aluksi söin makeita vähähiilihydraattisia herkkuja muutaman kerran viikossa, sitten pari kertaa kuussa. Näihin herkkuihin lukeutuivat tumma prosenttisuklaa ja ennen kaikkea itse leipomani kaikenlaiset hauskat leivonnaiset. Innostuin vehnättömästä ja sokerittomaasta leivonnasta noina vuosina ihan valtavasti ja innostuksen seurauksia näkyi tiheästi Karkkipäivässäkin. Porkkanakakkua, muffinseja, piirakoita, täytekakkua. Olin ihan liekeissä uudesta tavasta leipoa!
Suklaasta muodostui omansalainen mittari makuaistini ja makean mieltymysteni muutoksille. Moni "karppaaja" aloittaa 70-prosenttisella suklaalla ja siirtyy siitä pikkuhiljaa prosenttitikapuilla ylöspäin kun alemmat prosentit alkavat maistua liian makeilta. Näin kävi minullekin; 70-prosenttinen suklaa maistuu nyt ihan maitosuklaalle ja on liian imelää.
Tällä hetkellä suosikki-suklaani ovat alkaen 85-prosenttisia, lemppareihin lukeutuvat Lindtin 90% (varmasti vähiten kitkerä noin korkean kaakaopitoisuuden suklaa jonka tiedän) sekä Freyn täyteläinen Extra Dark 85%.
Ja kyllä, suklaassahan on sokeria, myös tummassa suklaassa, mutta paljon vähemmän kuin maitosuklaassa. 90-prosenttisessa suklaassa sokerin määrä on aika mitätön, mutta sokeria siellä kuitenkin on. Tumma suklaa onkin niitä harvoja lisättyä sokeria sisältäviä elintarvikkeita joita olen syönyt ruokavaliomuutoksen alusta saakka. Toinen tällainen elintarvike on soijamaito jossa on ihan ripaus sokeria. Ihan ehdotonta totaalisokerittomuutta en siis noudata, toiminnassa pitää olla järki mukana ja kokonaisuus ratkaisee.
Kevyessä soijamaidossa on 1,4 g sokeria per desilitra (lehmänmaidossa 4,8 g)
Eräänä päivänä löysin keittiön kaapista vuosi sitten päiväyksensä ohittaneita suklaalevyjä. En ollut syönyt suklaata tai muistanut sen olemassaoloa moneen kuukauteen, ehkä kokonaiseen vuoteen suklaiden päivämääristä päätellen. Tajusin myös, että en ollut enää aikoihin leiponut muffinseja ja pikkuleipiä ja mantelijauhonikin olivat härskiintyneet purkkiinsa.
Olin saavuttanut rajapyykin, jossa makean mielitekoni olivat kadonneet lähes tyystin ja muuttuneet satunnaisiksi, harvinaisiksi ilmiöiksi. Tähän oli mennyt kolmisen vuotta sokerin poisjättämisestä.
Nykyään syön pari palaa suklaata joitain kertoja vuodessa. Leivonnaisia en enää valmista kuin jouluisin.
Se arkinen makea, joka edelleen kuuluu ruokavaliooni viikottain, on hedelmät.
Eksoottiset hedelmät kuten mango ja papaija ovat liian makeita mutta tutut perushedelmät omena ja päärynä maistuvat, niiden makeus on minulle miellyttävällä tasolla.
En tosin syö hedelmiä oikeastaan koskaan yksinään vaan yhdistän ne aina suolaiseen kuten salaattiin tai juustolautaseen. Tämäkin uusia tottumuksia.
Honey Crunch on omenoiden aatelia... <3
Siihen vähäiseen makeutustarpeeseen mikä minulla vielä on, käytän steviaa (käytännössä sekoitus steviauutetta ja erytritolia), puhdasta erytritolia ja Lidlissä myytävää Coloran-nestettä (sisältää syklamaattia ja sakariinia).
Syklamaattiin ja sakariiniin liittyy syöpäepäilyjä (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin keinomakeuttajiin, siltä ainakin tuntuu kun vähän googlailee), mutta käyttämäni määrä on niin mitättömän pieni; alle kaksi 300 ml pulloa kuudessa vuodessa, että en ole huolissani. Edellinen Cologran-pullo ehti vanhentua ennenkuin sain sen loppuun, niin käy varmaan tämänhetkisenkin kanssa.
Tällä hetkellä ainoa ruoka jota ylipäänsä makeutan on soijajogurtti-rahkaseokset, niihin laitan ripauksen steviaa.
Täyteläiset luonnonjogurtit kuten turkkilaiset ja kreikkalaiset eivät makeutusta kaipaa vaan ovat parhaimmillaan ihan itsekseen purkista sellaisenaan lusikoituna <3
*
Lopuksi: vaikka itse olen halunnut jättää lisätyn sokerin lähestulkoon kokonaan pois ruokavaliostani, en sano että täysi sokerittomuus on jotain mitä kaikkien kannattaa tavoitella.
Mutta, sokeria kannatta vähentää. Mikäli päivittäisistä elintarvikkeista kertyy enemmän kuin 50 g lisättyä sokeria (WHO:n sokerinsaantisuositus on 10 energiaprosenttia päivässä, mikä noin 2000 kalorin energiatasolla tarkoittaa 50 g), olisi hyvä miettiä saannin vähentämistä. Piilosokeria on kaikkialla; muroissa, leivässä, salaatinkastikkeissa, pinaattiletuissa, eineslihapiirakoissa... Kyllä, sen välttely käy jo työstä mikäli käyttää taloudessaan paljon jalosteita.
Kuva: Kauneus & Terveys -lehden artikkeli
Itsestäänselvien syiden lisäksi (turhaa, tyhjää energiaa vailla ravintoaineita, hampaiden vauriot) sokerilla on vielä pitkä liuta ikäviä vaikutuksia:
(lähde: ravitsemusfysiologi Fedrik Paulún)
Loppuun vielä aiheesta "miksi sokeri koukuttaa". Sitaatti on Kauneuden & Terveyden viime syksynä ilmestyneestä artikkelista.
Jos Sinulla on projektina sokerin vähentäminen, ole sinnikäs ja usko siihen, että vaikka tuntuisi vaikealta ja mieliteot välillä ylivoimaisilta, keho tottuu lopulta uuteen, vähemmän makeaan makumaailmaan. Luota siihen :)
Muista hedelmien ja maitotuotteiden luontainen sokeri ja totuta itsesi pikkuhiljaa niiden makeustasoon. Luonnon tuotteissa on jo valmiiksi valtavasti makeaa, jota sokeroiduista elintarvikkeista turtunut makuaistimme ei vain usein enää maista. Kun lisätyn sokerin nauttimista vähentää tai jättää sen kokonaan pois, eräänä päivänä maustamaton jogurtti marjojen kera tai banaanilla ja taatelilla makeutetut pannukakut saattavat tuoda sinulle saman makeuselämyksen kuin karkit ennen :)
Kokeile näitä sokerittomia (ja vehnättömiä) herkkuja:
