Tyhjensin tänään kylppärin laatikoston, joka alkoi olla aivan liian täynnä meikkejä ja hiuskosmetiikkaa.
Kahden vetolaatikon sisältö oli tämä.
Mun pitäisi tehdä tämä siivoustoimenpide kerran vuodessa, kun kylppäriin tasaisesti kasaantuu liikaa purkkeja. Nyt en kuitenkaan ole käynyt laatikoita läpi sen jälkeen, kun muutin tähän asuntoon. Eli kolmeen vuoteen.
Meikit asuvat ylälaatikossa, hiustenhoito- ja vartalotuotteet alemmassa.
Näissä laatikoissa olisi tarkoitus pitää vain aktiivisessa käytössä olevia tuotteita. Testausta odottaville tai muuten vain tauolla oleville kosmetiikkatuotteille minulla on oma tilansa kylppärin ulkopuolella.
Aktiivikäytössä olevat putsarit ja kasvovedet asuvat, ehm, WC-pöntön yläpuolella olevalla tasolla. Myös tänne ajautuu ruhtinaallisesti kaikkea muutakin kosmesälää, ja ennen tämän kuvan ottoa olen juuri siivonnut tason. Yhtään vapaata pintaa ei ollut näkyvissä ennen kuvan ottoa.
Peilikaapissa asuu sekaisin vähän kaikkea, josta osa on on enemmän, osa vähemmän säännöllisessä käytössä. Seerumeita, mineraalipuutereita, deodorantteja, silmänympärysvoiteita, apteekin voiteita. Myös sellaista, joka oikeastaan kuuluisi jo museo-osastolle (katson sinua, Clarinsin silmänympärysnaamio..!).
Teippiä käytän varisseen glitter-luomivärin poistoon kasvoilta!
Pyykkikoneen päälläkin asuu (tietysti) kosmetiikkaa. Tämäkin taso on siivottu ennen kuvan ottoa, siinä hengaili vielä hetki sitten näytepurkkeja sokkotestauksen jäljiltä. :) Pyykkikoneen päällä asuvat mm. kinesioteipit.
Nuo Ceravet... huokaus... Ostin ne testiin viime keväänä, kun Ceraven tuotteista kysellään niin paljon mun mielipidettä ja kokemuksia, mutta nämä ovat niin tylsiä, että vaikka testaus on jo ohi, en ole saanut kirjoitettua niistä blogiin. 😅 Vähän samaan tapaan kuin Normalin tuotteet, vaikka Cerave-raukat ovat saaneet odottaa vieläkin pidempään.
Katsotaan, jos juttu tänä keväänä viimein näkisi päivänvalon.
Kylpyhuoneen ulkopuolella olevassa pienessä käytävässä on kaappi, jossa säilytän tauolla olevaa tai testausta odottavaa kosmetiikkaa, hajuvesiä, meikkivoiteita, huulimeikkituotteita ja aurinkovoiteita.
Tämäkin kaappi pitäisi käydä kunnolla läpi, mutta kylppärin tilanne oli akuutimpi. Tästä kaapista olisi tarkoitus säännöllisesti siirtää työhuoneeni kosmetiikkakirjastoon sellaista työkosmetiikkaa, joka on testattu ja jota en käytä säännöllisesti, kuten vaikkapa kasvovoiteet.
(Kosmetiikkakirjastosta tuotteita lahjoitetaan ystäville ja perheelle, tai niitä säilytetään kuvaustarkoituksia tai myöhempää referenssiä varten. :))
Palataanpa sitten kylppärin vetolaatikoiden sisältöön.
19 luomiväripalettia
17 poskipunaa ja yksi poskipunapaletti
niin paljon irtoluomivärinappeja, että en jaksanut laskea
27 hiustuotetta, joista:
- säännöllisessä käytössä neljä
- epäsäännöllisessä käytössä viisi
- kaksi oli pilaantunutta leave-in-hoitoainetta
7 kpl vartalovoiteita, kaikki vähintään puoliksi käytettyjä
1 kpl kasvoputsareita + konjac-sieni
yksi hammastahna ja monta hammasharjaa
kulmakarvojen kestoväri + hapete
hiusharja (en käytä) ja kampa
meikkitarvikkeita kuten meikkisieniä, luomiväriapplikaattoreita ja siveltimiä
Ensin ajattelin, että olisi hauska laskea, kuinka paljon tuotteita laatikoissa tarkalleen oli, mutta meikkejä sisältänyt vetolaatikko oli niin täynnä, että luovutin. Käyttäisin ajan johonkin parempaan, kuin kuivahtaneiden rajauskynien laskemiseen.
Laatikossa oli erinäisiin pussukoihin kätkeytyneenä ehkä kymmenen erilaista peiteainetta (!), varmasti parisenkymmentä Sephoran ja NYXin rajauskynää (kieltämättä olen heikkona niihin), BB-voiteita, meikkivoiteita, mineraalipuutereita, aikaa sitten kuivahtaneita glitter-eyelinereita, todella kauan sitten parhaat päivänsä nähneitä, jo vaaleanharmaaksi (!) muuttuneita kulmakarvakyniä, sininen ja violetti ripsari ja järjetön määrä huulipunia ja -kiiltoja.
Istuin olohuoneen lattialla tunnin lajittelemassa kosmetiikkakasaa. Ehkä viideosa lähti roskiin ja kolmasosa työhuoneen varastoon.
Täytyy sanoa, että luomivärien määrä oli suorastaan koominen. Niitä oli niin paljon, että olin unohtanut puolet. Joukossa oli myös useampia, joita olen saanut viime vuoden aikana ystäviltäni - ja autuaasti unohtanut. Olipa siellä myös vuoden 2023 I Love Me -messuilta ostamiani Ikilalon luomivärejä, joita ei ole edes avattu... 😆🙈
Kyllä: olen kosmetiikkafriikki. En pyri esittämään, että tämä olisi normaalia. (Onneksi tällainen friikkeys ei vahingoita ketään.)
Hiuskiinteen ja rakennesuihkeen läsnäoloa oli vaikea selittää, sillä lopetin näiden käytön jo ennen muuttoa. Miksi pönikät olivat seuranneet minua uuden asuntoni kylppäriin? 😀
Jos joku sattuu ihmettelemään, miksi en enää käytä hiuskiinnettä tai juuri muitakaan muotoilutuotteita, se johtuu Curly Girlistä. Käytän ainoastaan kosteuttavaa hiusgeeliä, joka on melkein enemmän hoito- kuin muotoilutuote.
Olen näemmä muinoin ostanut myös Cliniquen pigmenttitipat, joilla pystyy säätämään meikkivoiteen sävyä. En muista, olenko kertaakaan käyttänyt näitä.
Garnierin palashampoon ostin joitain vuosia sitten. Oli tarkoitus ottaa se mukaan juttuun, jossa esittelisin ei-saippua-pohjaisia palashampoo-vaihtoehtoja. Jutun piti olla jatkoa tälle palashampoo-postaukselle. No, en kirjoittanut juttua.
Poskipunia... 💕
(Kahdesta meikkipussista löytyi sitten vielä lisää....)
Tämän Essence-paletin olen saanut sokkotestissä shoppailuapuna toimineelta Mili-ystävältäni. Tässähän on pari todella ihanaa persikkaista sävyä ja hohtava ruskeakin, josta tykkään - ei kun käyttöön! Nyt kun muistin tämän! 🩷
(Sinisessä luomivärissä en enää osaisi itseäni nähdä.)
Kata-ystäväni puolestaan on lahjoittanut tämän kauniin YSL:n paletin. Tässäkin ihastuttavia ja todella toimivia persikan, kuparin ja ruskean sävyjä, mites tämä on voinut unohtua..?
Entä kuka muistaa L'Orealin Color Appeal trio-paletit..? ☺️
...tai Nordic Girlin CC-voiteet? Olin näihin aivan hulluna vuosina 2017-2019, tämä oli paras edullinen meikkivoide!
Kun Nordic Girl -sarja vuoden 2019 lopussa lopetettiin, ostin näitä CC-voiteita pari kappaletta jemmaan. Vain toinen on semityhjentynyt.
Nordic Girlin paikan voidemaisena suosikkimeikkipohjana otti Dermosilin Ideal BB-voide - näitäkin oli laatikossa ihan kolmin kappalein..! 😂 Hyvin näkyy, mikä niistä on ollut eniten käytössä.
*
Kun siivous oli saatu päätökseen, laatikot näyttivät tältä:
Meikkiosasto näyttää edelleen täydeltä, mutta ei ole sitä - tästä on lähtenyt puolet...!
Myönnettävästi meikkivode/peiteainepussukkaa olisi voinut vielä karsia, mutta olkoon.
Hius/vartalotuotelaatikko on suorastaan väljä. 🥳
(En tiedä, miksi edelleen säästin harjan, kun en sitä koskaan käytä, mutta... eihän sitä koskaan tiedä, jos hiukset menevät todella takkuun..?
Jemmaajan kuuluisia sanoja...!)
Miltä teidän kylppärin kaapit näyttävät kosmetiikan suhteen?
Toteutin tämänkin vuoden alkuun kosmetiikan sokkotestauksen, ja tänään käydään läpi nämä mysteeripurkit. :)
Sokkostestauksen tuotteet osti ja purkitti ystäväni, kuten viimekin vuonna. Ohjeena oli: "osta kuusi kasvojenhoitotuotetta joista yksi luonnonkosmetiikkaa, loput normikosmetiikkaa." Budjetin katto oli 120€.
Tällä kertaa en saanut tietää, oliko joukossa selektiivistä tuotetta vai ei. Ja - tällä kertaa ystäväni oli myös keksinyt aikamoisen kepposen minulle...! 😅
Tuotteet ostettiin Kuopion Sokokselta sekä Normalista.
Paksua, mutta kuitenkin kevyen tuntuista voidetta. Jättää iholle mattaisen tunteen eikä tunnu järin kosteuttavalta. Voide vaikuttaa hajusteettomalta, en erota mitään hajua, en edes raaka-aineiden.
Testin edetessä alan miettiä, onkohan näytepurkin korkki falskannut ja voiteesta haihtunut kosteutta. Voide tuntuu niin erikoisen tiiviiltä, mutta ei kuitenkaan ole iholla rasvaisen tuntuinen.
Pohdin myös mahdollisuutta, olisikohan tämä luonnonkosmetiikkaa. En aisti voiteessa sellaista liukkautta, jonka synteettiset silkkiyttäjät saavat aikaan. Lopulta testituotteiden joukossa on kuitenkin toinen tuote, jota veikkaan suuremmalla todennäköisyydellä luonnonkosmetiikaksi, joten tämä ei varmaankaan ole sitä.
Kaiken kaikkiaan hyvin arkisen tuntuinen voide, arvaan, että tämä on edullista kosmetiikkaa. Voide ei ainakaan voi olla kuivalle iholle, koska jättää iholle niin mattaisen tunteen ja on niin epärasvainen.
Tuote on:
Mitä - tämäkö yövoide..? Näin epäkosteuttava?
Avaan purkin ja totean, että voide on ihan yhtä tiheää ja tiivistä kuin näytepurkissani. Koostumuksen kuuluu siis olla tällainen,
Seuraavaksi katson incin ja kuitista tuotteen hinnan. Tämä on Normalista, ja maksaa 3,60€ (!). Tavaraa purkissa on 50 ml.
Inci saa silmäni siristymään. Kosteutta sitova glyseroli on incissä kakkosena, ja sen jälkeen tulevat MCT-esteröljy sekä auringonkukkaöljy. Mitä ihmettä..? Jos glyseroli, MCT ja auringonkukkaöljy ovat näin korkealla, voiteen pitäisi kyllä tuntua kosteuttavammalta..!
Inci jatkuu näin:
Ethylhexyl Stearate (synteettinen esteriöljy): helpottaa tuotteen levittyvyyttä ja vähentää raskaampien öljyjen rasvaisuutta iholla. Kuuluu teknisiin, ns. texture enchancer -ainesosiin.
Cetearyl Alcohol: rasva-alkoholi, joka tuo tuotteeseen paksua, voidemaista "bodya" ja stabiloi tuotteen koostumusta.
Glyceryl Stearate Citrate: emulgaattori, rasvamainen aine joka myös pehmentää ihon pintaa.
Dimethicone: voimakkaasti silottava silikoniyhdiste.
Tämän jälkeen alkaa tulla hyvisainesosia kuten avokadoöljyä, niasiiniamidia, hampunsiemenöljyä ja aloe veraa. Kuitenkin, perustuen tuotteen mattaiseen ihotuntumaan sekä hintalappuun, on varmaa, että tuotteessa on kasviöljyjä todella vähän, puhutaan varmaankin yhden prosentin pitoisuuksista.
Koska en aisti tuotteessa edes yleensä-niin-helposti-tunnistettavan dimethiconen liukkautta, päättelen, että voiteen rasvamaisesta osasta valtaosan muodostavat tekniset aineet eli rasva-alkoholit, esterit ja emulgaattorit. Koska nämä eivät ravitse ihoa, iholle jää mattainen ja heikosti kosteutettu tunne.
Lisäksi: tuotteessa on hajusteita. Voide ei kuitenkaan tuoksu nenääni yhtään miltään. Voi todeta, että tässäpä oli tuote, jonka incin perusteella olisin kuvitellut olevan aivan erilainen.
Sinitarran väristä ohutta voidetta. Kun näytepurkin kannen avaa, vastaan tulvii raaka-aineiden tympeä, ehkä vähän kumimainen tuoksu, iholla tuote ei kuitenkaan tuoksu miltään.
Voide katoaa ihoon nopeasti ja kosteuttavuus on todella heikko, iholle jää suorastaan kuiva tunne.
Testijakson aikana käy hyvin nopeasti selväksi, että tämä on inhokkini testituotteista - iholle jäävä tunne on aivan kamala. Kun voide on imeytynyt, iho tuntuu jopa kuivemmalta kuin ennen tuotetta...! Alan miettiä, voisiko tämä voidemaisesta koostumuksestaan huolimatta olla jonkinlainen seerumi, kun se katoaa ihoon niin totaalisesti. Tällainen "ihoonkatoavuus" on tunnusomaista tietyille seerumikoostumuksille, kun seerumin pointtina ei ole kosteuttaa vaan tuoda iholle muunlaista hyötyä.
Raaka-aineiden teollinen ominaistuoksu antaa viitteen, että tämä on normikosmetiikkaa, ei luonnonkosmetiikkaa.
Tuote on:
No ilmankos! 😅 Tämä on seerumi, ja todellakin ei-kosteuttava sellainen.
Atselaiinihappo on antibakteerinen ja tulehdusta rauhoittava aine, jota käytetään ihonhoidossa etenkin aknen ja ruusufinnin hoitoon. Se vähentää punoitusta, rauhoittaa aknen oireita, kirkastaa ihon sävyä ja voi myös lievittää hyperpigmentaatiota.
Inkey Listin seerumissa on kärjessä propanediolia, jonka rooli tuotteessa on liuottaa atselaiinihappoa, mutta se on myös kosteuttava aine. Propanediol ei kuitenkaan yksin riitä tekemään tuotteesta kosteuttavaa, ja kun tuote ei myöskään sisällä ihoa pehmentäviä lipidejä vaan "voidemainen" koostumus tulee akryylaatti-tihentäjästä, voi ymmärtää, miksi tuote tuntuu iholla siltä miltä tuntuu = hyvin kuivalta.
Erityistä: tuotteen sinitarramainen väri tulee Gardenia-uutteesta. Ihmettelin gardeniauutetta incin lopussa, kun sillä ei tuntunut olevan loogista funktiota tuotteessa. Inkey Listin omalta sivulta sitten löytyi tieto, että gardeniauute on mukana tuomassa voiteeseen vihreää sävyä, tarkoituksena neutraloida ihon punoitusta. Tiedot kertovat, että gardeniauutteen väri saattaa vaihdella. No, mun voide on tosiaan siniharmaata, ei vihreää - eikä pigmenttiä ole sen vertaa, että se voisi piirunkaan vertaa taittaa ihon punaisuutta. Öhh.
Tuote on hajusteeton.
Inkey Listin atselaiinihapposeerumi maksaa 24,50€ / 30 ml.
❤️🔥 Suosikkini sokkotestin tuotteista! Mikä ei ole yllätys, sillä tämä on öljyä.
Tuotteessa on makea, intensiivisen marjainen tuoksu ja tuoksussa on jotain todella tuttua. Heti ensimmäisellä käyttökerralla mietin pääni puhki, miten tuoksu voi olla NÄIN tuttu - kuuluuko tuote sarjaan, jonka tuotteita olen aiemmin käyttänyt..?
Öljy tuntuu täyteläiseltä mutta samalla jollain tapaa kevyeltä ja ei-rasvaiselta. Isompikin määrä imeytyy alle minuutissa ja jään miettimään, onkohan tässä esteriöljyjä, voisi olla MCT:tä..? Tämä tuote jättää ihon täydellisen mukavan tuntuiseksi.
Testailun myötä kokemukseni MCT-öljypohjasta vahvistuu. MCT on suosikkini hajotetuista eli esteriöljyistä. Se imeytyy nopeasti ja tuo ihanan silkkisen tunteen öljypohjaan.
Kun tuote paljastuu, tajuan joutuneeni nerokkaan jekun kohteeksi:
Tämä on ultimaattisiin lempituotteisiini kuuluva öljyseerumi!
Ai että mikä kepponen..! 🤣 En olisi ikipäivänä tajunnut epäillä, että testituotteiden joukossa saattaisi olla tuote, joka on jo minulla käytössä. Nerokasta viekkautta!
Ilmankos tuoksui tutulta ja tuntui niin hyvältä!
Sokkotestattu Evolve eroaa kuitenkin ulkoisilta ominaisuuksiltaan minun Evolvestani: se on keltaoranssia ja voimakkaan tuoksuista, kun minun Bio-Retinol + C Boosterini on haalean kellertävää ja siinä on paljon miedompi tuoksu. Tämän puolesta en olisi ikinä tunnistanut tuotetta, se on niin eri näköinen. Tuoksu oli tuttu, mutta koska se on monin verroin voimakkaampi kuin mun Boosterissa, en olisi sitäkään yhdistänyt tähän samaan tuotteeseen.
Erot värissä ja tuoksussa johtuvat tuote-erien eroista, jotka luonnonkosmetiikassa ovat yleisiä. Kasviuutteiden ja öljyjen värit vaihtelevat satokausittain ja satoalueittain, samoin tuoksu. Oma Boosterini on pari vuotta vanhaa erää. Mitä tuoksuun tulee, se ei Evolven Boosterissa tule uutteista, vaan on lisätty luonnollinen hajuste. Tuoksukin voi miedontua tuotteen ollessa käytössä pitkään, tai sitten Evolve on myöhemmissä tuote-erissä lisännyt hajusteen määrää.
Evolven öljyssä muuten on MCT-pohja, eli se meni oikein! 😊 MCT eli Caprylic/Capric Triglyceride on hydrolysoitua kookosöljyä, jossa kookoksesta on erotettu keskipitkät rasvahapot kapryyli- ja kapriinihappo.
Mainion Bio-Retinol + C Boosterin muita ainesosia ovat tyrniöljy, öljyliukoinen Ascorbyl Tetraisopalmitate -C-vitamiinijohdannainen, ruusunmarjaöljy ja bakuchiol. Tämä on kirjoissani ihan parhaita ikääntyvän ihon hoitotuotteita!
Vaaleaa, paksua geeliä. Täysin hajuton. Geeli tuntuu oikein kosteuttavalta ja miellyttävältäkin. Tämän täytyy olla jokin seerumi.
Aistin tässä joitain synteettisiä aineita, veikkaan akrylaattiyhdisteitä. Tuntuma on enemmän akrylaattimainen kuin silikonimainen. Synteettinen liukkaus ei kuitenkaan ole niin voimakas, että tuote tuntuisi epämiellyttävältä tai muoviselta.
Tuotteen hajuttomuus saa minut pohtimaan, miten paljon tuoksuttomuus vaikuttaa käyttöelämykseen ja yleiseen kokemukseen. Tässä testissä puolet tuotteista ei tuoksu yhtään millekään, ja huomaan, miten paljon se vaikuttaa kokemukseen - hajutonta tuotetta on jotenkin vaikeampi mieltää todella hyväksi. Omat aistini ovat virittyneet tuoksuille, ja miellyttävä tuoksu kohottaa aina kosmetiikan käyttökokemusta.
Tämä geeli on mielestäni erinomaisesti kosteuttava ja ihotuntuma on miellyttävä, mutta jotenkin tuotteeseen on vaikea ihastua täysillä, kun se ei tuoksu miltään.
Tuote on:
A-haa, korealaista kosmetiikkaa! Ja siis: essence? Itse miellän 'essencen' nestemäiseksi hoitotuotteeksi, mutta Koreassa se voi kai olla koostumukseltaan mitä tahansa - essence on joka tapauksessa korealaisessa rutiinissa kasvoveden ja seerumin väliin tuleva tuote.
Tuotekuvaus kuuluu: "kevyt hehkua parantava hoitoneste kaikille ihotyypeille" (lightweight glow-enhancing facial essence for all skin types).
Korealaiset rakastavat niasiiniamidia, ja minusta tuntuu, että sitä on oikeasti jokaisessa korealaisessa kosteustuotteessa - tässäkin. Geelipohjan muodostavat synteettiset esterit ja akrylaattiyhdisteet - kyllä, täältä löytyy useita akrylaattiyhdisteitä ✔️ - mutta muuten pullo pursuaakin ihonhoidon supersankareita kuten centella asiaticaa, kaurauutetta, vihreää teetä, C-vitamiinia, hyaluronihappoa ja adenosiinia.
Joukossa on myös pari meikäläiselle uutta ainesosaa: satsumauute, jolla näemmä on korealaisissa tutkimuksissa todettu ihoa kirkastava vaikutus sekä itäaasialaisessa kansanlääkinnässä käytetty amurinkorkkipuu-uute, jolla on antibakteerinen ja tulehdusta lievittävä vaikutus.
Kaiken kaikkiaan mukava tuotetuttavuus, vaikka yli luonnonkosmetiikan seerumisuosikkien Vitatone ei yllä. Hintaa tällä essencellä on 24,90€ / 30 ml.
Paksua, aavistuksen sinertävää geeliä. Tuntuu iholla kosteuttavalta ja ”kasteiselta”, tuntuma on raikkaampi ja kevyempi kuin edellisessä geelissä. Tuotteessa on geneerinen ja parfyymimainen kukkaistuoksu, tämä tuoksuu markettikosmetiikalta.
Testijakson aikana totean, että geeli numero 4 on kosteuttavampi kuin tämä.
Tuntuu aika lailla perustuotteelta. Arvelen, että tämä on jonkin edullisen sarjan kosteuttava seerumi.
Tuote on:
Kyllä, tämä on edullinen kosteuttava seerumi! Tuotetta myydään Normalissa ja sen hinta on 4€ / 30 ml.
Ainesosat ovat merkittävästi heikompilaatuiset kuin Vitatone Essencessä - säilöntäaine fenoksietanoli on incissä jo neljäntenä! Koska fenoksietanolia saa käyttää max. 1% pitoisuudella, voi tietää, että kaikkia sen jälkeen tulevia aineita on kutakin alle 1%.
Ennen fenoksietanolia ainesosaluettelossa on vettä, glyserolia ja Peg/ppg-17/6 Copolymer - liuotin.
Glyserolin kaverina kosteutta sitomassa ovat propyleeniglykoli ja arginiini, ja incin hännän huippuina hyaluronihappo sekä dipropyleeniglykoli.
Erittäin PERUS tuote. Halpisresepti, joka helmi-efektillä saadaan näyttämään visuaalisesti kiinnostavalta.
Jämäkkä, mutta iholla kuitenkin notkean ja ei-rasvaisen tuntuinen voide. Miellyttävä tuoksu, jossa on häivähdys jotain tuttua, kuin jotain pehmeää yrttiä. Tuoksu tuntuu synteettiseltä, en usko, että se tulee kasvista tai eteerisestä öljystä.
Voide levittyy sileästi ja on todella miellyttävän tuntuinen. Tämä ei ole luonnonkosmetiikkaa, aistin synteettisten silottajien tuntuman, tosin hienovaraisesti.
Testijakson myötä vahvistuu kokemus, että tämä on sokkotestin kolmesta voiteesta kosteuttavin. (Huom: tässä vaiheessa luulin purkin numero 2 sisältävän myös kasvovoidetta.) Voide nro. 6 tuntuu iholla silkkiseltä ja jättää pehmeän ja miellyttävän pinnan ihoon, toisin kuin purkit 1 ja 2. Tämä tuote on suosikkini öljyn sekä geeli #4:n ohella. Ei kuitenkaan tuote, jota itse haluaisin jäädä käyttämään, tuntuma on sen verran synteettinen.
Jos testituotteiden joukosta jokin on selektiivinen, veikkaan, että se voisi olla tämä. Mikään testattava ei varsinaisesti ole tuntunut luksuskosmetiikalta, mutta tämän koostumus tuntuu sensorisesti eniten hiotulta.
Tuote on:
Okei, tämä sarja! Kerronpahan alkuun pienen anekdootin Ziajaan liittyen. Sarja on jäänyt mieleeni siitä, kun joku PR-toimiston henkilö kysyi minulta ihan Karkkipäivän alkuaikoina, haluaisinko testiin Ziajan tuotteita. Vastasin jotain tähän tyyliin: "oletteko lähettämässä näitä tuotteita monelle muullekin bloggarille? Jos kyllä, niin sitten en halua näitä, kiitos". (😂😂 )Mulle oli tuohon aikaan tärkeää, että en lähde mukaan samoihin PR-kampanjoihin kuin "kaikki muutkin", halusin erottua joukosta 😅
En ole tainnut Ziajaa koskaan aiemmin testata. Ostin kyllä kerran yhden Ziajan seerumin, mutta mihin projektiin tämä liittyi, kerron siitä jokin toinen kerta. Projekti ei koskaan toteutunut ja seerumi on yhä korkkaamatta.
Edit. No olenpas testannut - vuonna 2016 valitsin Ziajan käsivoiteen Vuoden Parhaisiin tuotteisiin..! Muisti, muisti....
Inci kertoo, että voidepohja muodostuu rasva-alkoholeista, estereistä ja PEG-emulgaattoreista. Onpahan joukossa vanha tuttumme dimetikonikin. Voiteen pohjasta on saatu näillä aineilla ultrasilkkinen.
Ensimmäinen meikäläistä puhutteleva ainesosa (sheavoi) on vasta sijalla yhdeksän, ja ensimmäinen kosteutta sitova aine on sijalla kahdeksan. Hmmm.... Silti voide tuntuu mukavan kosteuttavalta.
Täytyy sanoa, että Ziajan voiteen inci tekee minut samaan tapaan mietteliääksi, kuin voiteen numero 1, eli Biovènen, inci - mutta päinvastaisesta syystä. Biovènen kohdalla olisin incin perusteella odottanut hoitavan tuntuista voidetta, Ziajan kohdalla taas "muovisen" tuntuista ja vähemmän kosteuttavaa voidetta. Käytännössä, olisin incien perusteella veikannut nämä voiteet päinvastoin.
Testi kertoi jälleen, että aina ei voi tehdä päätelmiä voiteen ominaisuuksista pelkän incin perusteella.
Ziajan Wake Me Up -voide oli lopulta aika positiivinen yllätys, hintakin kun on vain 8,90€. En voi sanoa pitäväni tätä ainesosien puolesta valtavan laadukkaana, mutta kyllä se kosteuttaa ja pehmentää ihoa oikein pätevästi. Vitamiinit, antioksidantit ja hyvät rasvahapot kannattaa hakea toisista tuotteista ;)
Lopuksi vielä sokkotestituotteiden yhteenveto:
1. BIOVÈNE Hyaluronic Night Glow 3,60€ / 50 ml (Normal) - erittäin tiheä ja paksu mutta epärasvainen ja heikosti kosteuttava voide. Inci huomattavasti paremman näköinen kuin millainen tuotteen kokemus lopulta on iholla.
2. THE INKEY LIST 10% Azelaic Acid Serum 24,50€ / 50 ml (Sokos) - emulsiomainen atselaiinihapposeerumi punoittavalle iholle, akneiholle tai rosacea-iholle. Ei kosteuta, tuotteen pääpointti on viedä ihoon atselaiinihappoa.
3. EVOLVE Bio-Retinol + C Booster 38,50€ / 15 ml (Sokos) - ihana anti-age-öljyseerumi hellii ihoa fantastisella yhdistelmällä tyrniöljyä, ruusunmarjaöljyä, C-vitamiinia ja bakuchiolia. Mun all-time-suosikkituotteita! Testin suosikkituote nro. 1.
4. RETURNU Vitatone Essence 24,90€ / 30 ml (Sokos) - seerumin tyyppinen kosteuttava hoitogeeli kosteuttaa ihoa erittäin hyvin ja sisältää lisäksi liudan kiinnostavia ja tehokkaita ihonhoidon sankariainesosia. Testin suosikkituote nro. 2.
5. I-COS Pearl Face Serum 4€ / 30 ml (Normal) - öljytön vesipohjainen kosteuttava perusseerumi. Arkinen tuote vailla elämyksiä, ellei joku koe geelin helmiä sellaisena. (Nekin saa aikaan yksinkertaisella teknologialla.)
6. ZIAJA Wake Me Up Face Cream 8,90€ / 50 ml - silkkinen ja miellyttävän tuntuinen ja oikein mukavasti kosteuttava voide. Sopii ihon peruskosteutukseen ongelmattomalle iholle. Testin suosikkituote nro. 3.
*
Seuraava sokkotesti taas ensi vuonna! ☺️ Viime vuoden sokkotestin tuloksista voi lukea täällä.
Mun viime vuosi oli todella hieno, mutta vaikeakin.
Vaikka Karkkipäivä on pääsääntöisesti kauneusblogi, haluan kirjoittaa täällä aika ajoin myös elämästä ja kaikenlaisista elämään liittyvistä tunteista ja kokemuksista. Tänään on tällaisen kirjoituksen vuoro.
Vuoden kohokohtia olivat monet matkat, jotka veivät minut tuttuun ja rakkaaseen Kreikkaan sekä minulle aivan uusiin ja erilaisiin kohteisiin kuten Norjan Trondheimiin, Liettuan Vilnaan ja Ruotsin Bergslageniin. Tuli ensimmäistä kertaa koettua myös talvinen ja luminen Kreikka.
Mahdollisuuksista viettää näin paljon aikaa ulkomailla on kiittäminen miesystävääni Kalastajaa, joka työskentelee pääosin ulkomailla. Vuonna 2024 vietin hänen kanssaan aikaa Norjassa, Ruotsissa ja Liettuassa. Olemme jopa tavanneet ensimmäistä kertaa ulkomailla, jaoin tarinamme viime kevään vuosipäivänämme.
Matkailu on suurin intohimoni, voi sanoa, että vieläkin suurempi kuin kosmetiikka. Matkailu energisoi minua, se on kuin polttoainetta, joka pitää minut käynnissä.
Vuosi alkoi talvimatkalla Kreikkaan. Kohteena oli Parnassos-vuoren rinteillä sijaitseva Arachovan kylä, joka kuuluu Kreikan suosituimpiin talvikohteisiin - siis kreikkalaisten keskuudessa, ulkomaalaisia Arachovassa käy verrattain vähän.
Arachova oli tunnelmallisesti aivan erilaista Kreikkaa, mitä olen ennen kokenut, ja sitä juuri toivoinkin. Luminen Arachova taustallaan rivi vaikuttavia vuorenhuippuja muistuttaa enemmän alppikylää kuin Välimeren lomakohdetta. Ruokakin edusti erilaista kreikkalaista keittiötä kuin rannikkoseudulla on tottunut.
Vierailu Parnassoksen hiihtokeskuksessa täydensi talvi-Kreikan elämyksen. Olin suorastaan liikuttunut istuessani rinnebaarin terassilla - ympäröivä maisema kun toi mieleen toisen lempimaani Sveitsin, vaikka vuoret täällä eivät olekaan yhtä massiivisia kuin Alpeilla.
Vuoden hienoin ajanjakso sijoittui yllättäen Norjan Trondheimiin, jonne matkustin maaliskuussa. 'Yllättäen' siksi, että Trondheim ei kohteena ole mikään must-see klassikko tai seisauttavan ainutlaatuinen - pikemminkin hurmaavan sympaattinen, mutta kokemukseni liittyy yhdistelmään pohjoismaista kotoisuutta, kaunista puutaloestetiikkaa sekä omaa sisäistä tasapainoa.
Ei ole salaisuus Karkkipäivänkään sivuilla, että kärsin ahdistuneisuudesta, joka oireilee välillä miedommin, välillä voimakkaammin. Viime keväänä vointini oli poikkeuksellisen seesteinen ja hyvä, ja Trondheimin aika sekä sitä seuranneet kevätkuukaudet jäivät mieleeni ihanan tyynenä hyvinvoinnin saarekkeena.
Jos norjan kielessä olisi tanskasta tuttu termi 'hygge', Trondheim olisi hyvin sellainen. Trondheim on äärettömän mukava, kiinnostava, ystävällinen ja kodikas kaupunki. Paikka, jossa oli samalla idyllistä pikkukaupunkimaisuutta, vaikuttavaa keskiaikaisuutta sekä modernia pohjoismaalaisuutta. Ilokseni pääsen Trondheimiin helmikuussa uudestaan.
Huhtikuu vei minut ensimmäistä kertaa koskaan Liettuaan. Vietin kolme viikkoa maan pääkaupungissa Vilnassa, joka yllätti - sekä lumosi - minut täysin.
Odotin kuulemani perusteella rosoista kaupunkia, joka Baltian maiden pääkaupungeista henkisi eniten neuvostoaikojen tunnelmaa, - oma äitinikin on kutsunut Vilnaa Baltian pääkaupungeista "villeimmäksi". Perillä odottikin hyvin keskieurooppalainen kaupunki, joka avautui minulle enemmänkin pikku-Prahana.
Vilnasta tuli kertaheitolla yksi suosikkikaupunkejani. Ihastustani kuvaa se, että en kolmen viikon aikana malttanut poistua kaupungista kuin kerran; yhtenä päivänä tein retken maan kakkoskaupunkiin Kaunasiin.
Vilnassa yhdistyvät sävyisästi historiallinen vanhakaupunki ja kiiltävien pilvenpiirtäjien uusikaupunki, kodikas tunnelma ja suuret, vehreät puistoalueet. Vaikka rakastan eniten historiallisia paikkoja ja vanhaa arkkitehtuuria, minuun vetoavat kontrastit. Vanhan ja arvokkaan sekä uuden ja modernin yhteiselo toteutuu Vilnassa erittäin tyylikkäästi, ja kaupungin läpi kulkeva Neris-joki jakaa alueet luonnollisesti.
Vilnan keväässä oli hymy herkässä
Viihtyvyyteni sinetöivät joka puolella Vilnaa levittäytyvät ihanat puistoalueet sekä vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin sää. "Toimistokseni" vakiintuikin asuntomme lähellä sijaitseva puisto, jonne pyöräilin aamupäivisin eväät ja picnic-viltti mukaan pakattuina. ❤️
Kalastajalla oli kesällä pitkä työjakso Ruotsissa, ja näin tulikin vietettyä valtaosa kesästä länsinaapurissa. Vietimme aikaa sekä Bergslagenin alueella, jossa Kalastaja työskenteli, että Hälsinglandissa, jossa mieheni veljellä on kesämökki.
Bergslagen ja etenkin Hälsingland ovat hyvin maaseutumaisia alueita vailla suuria kaupunkeja. Olikin kiinnostavaa tutustua hiljaisempaan ja vähemmän tunnettuun osaan Ruotsia, kun aiemmin olen käynyt vain Tukholmassa ja Malmössa.
Bergslagenin alueen helmiin kuuluvat kuparikaivoshistoriastaan sekä siideripanimostaan tunnettu Kopparberg (jonka Tingshuset näkyy kuvassa) sekä puutalojen idyllinen Nora, kuin "Ruotsin Loviisa", Nora-järven rannalla. Hälsingland puolestaan on tunnettu UNESCOn maailmanperintölistalle kuuluvista kartanoistaan, ja ajelu kartanotilojen ja kuvankauniin luonnon halki Stora Hälsingegårdar -maisemareittiä on kokemuksenarvoinen elämys, jos sinne päin Ruotsia sattuu.
Tulipahan vierailtua ensimmäistä kertaa myös Gotlannissa, ja Visby hurmasi minut täysin odotetusti. Se on kohteita, josta olen haaveillut toistakymmentä vuotta. Joskus tietyt paikat ja kokemukset antavat vain odottaa itseään.
.
Kesään liittyi kaikista hienoista kokemuksista huolimatta myös ikävää. Loman aikana huomasin ahdistuksen taas nostavan päätään, ja aloin jälleen herätä yöllä paniikinomaisiin huolikohtauksiin. Lopulta minun oli palattava unilääkitykseen, jonka olin keväällä paremmin voidessani lopettanut.
Syksyn saapuessa olin surullinen ja uupunut. Miksi kävi näin, miksi vointini jälleen romahti - vaikka olin pitänyt kunnon loman ja viettänyt koko kesän rentoillen Ruotsin maaseudulla, jossa arjen ainoasta draamasta vastasivat lähinnä hyttyset?
Koitti syyskuun loppu ja perinteinen Kreikan syysmatka. Toivoin Kreikan piristävän mielialaani, ja matka tarjosikin aina-yhtä-luotettavaa Välimeren terapiaa. Tällä kertaa matkan ekalla viikolla mukana oli myös Kalastaja, ja yhdessä kolusimme skootterin selässä mm. Miloksen saaren huikeita rantoja. (Milos ansaitsee harvinaisen kunnian paikkana, jonka rannat ovat niin hienot ja moninaiset, että jopa mun kaltainen anti-biitsi-ihminen vietti mielellään aikaa ihan vain rantabongaillen!)
Kalastajan palattua Suomeen ja työsitoumuksiin minä jäin Kreikkaan saarisamoilemaan vielä pariksi viikoksi. Suuntasin Sporadeille ja vierailin Skiathoksella, Skopeloksella ja Alonnisoksella, joiden jälleennäkeminen kymmenen vuoden jälkeen oli mitä onnistunein. Olin onnellinen - ja samalla kuitenkaan en. Tällä kertaa Kreikka ei onnistunut kunnolla lievittämään ikäviä tuntemuksiani, ja huolen tunteet kulkivat mukanani saarelta toiselle.
Maailman Mielenterveyspäivänä kirjoitin Karkkipäivään ahdistuneisuushäiriöstäni.
Loppuvuosi kului tasaisen hyvin, vaikka lepattava huoli sisälläni jatkoi kasvamistaan. Olen ilokseni pysynyt työkykyisenä, ja työt varmasti ovatkin suuri kannatteleva rakenne.
Erityisesti iloa tuovat ihmiskohtaamiset työssä, kuten I Love Me -messujen kaltaiset työtilaisuudet. Saan energiaa ihmisistä, ja minulle aivan varmasti tekisi hyvää tehdä enemmän asiakastyötä. Onneksi pääsen välillä myös Ruohonjuureen extrailemaan. ❤️
Kuitenkin - en päässyt loppuvuoden aikana eroon tunteesta, että entinen Sanni on kadonnut jonnekin. Olen todella, todella väsynyt olemaan kroonisesti huolissani - tämä en ole minä. Huolestuneisuus on kuin järjestelmähäiriö, ohjelmavirus, joka on ujuttautunut päähäni.
Vahvuuteni on ollut aina kyky tuntea syviä onnen ja ilon tuntemuksia ja olemaan luottavainen - miksi se on kadonnut?
Jossain vaiheessa syksyn aikana aloin miettiä:
mitä jos minulla on keski-iän kriisi?
Entä jos pahentunut ahdistuneisuuteni ja jonkinlainen punaisen langan katoaminen johtuivat siitä?
Olen miettinyt tätä siitä lähtien. Ei se ehkä olisi tavatonta. Jossain vaiheessa ikäänsä ihminen alkaa katsella siihenastista polkuaan ja miettiä paikkaansa jatkumossa nimeltä elämä - ja tehdä väliaika-arviota. Olenko saavuttanut sen, mitä toivoin? Missä haluaisin olla nyt, tai olenko jo siellä? Olenko tehnyt hyviä valintoja? Onko minulla turvallinen olo?
On kummallinen tunne olla huolissaan, vaikka kaikki on hyvin.
En ole saanut vielä vastauksia pohdintoihini, mutta pidän mahdollisena, että todella olen läpikäymässä jonkinlaista keski-ikään liittyvää elämän välitilinpäätöstä. Levottomuutta, joka liittyy kenties siihen kokemukseen, että menneisyys on turvallista, tulevaisuus tuntematonta - ja menneisyys muodostaa tällä hetkellä todennäköisesti valtaosan elämästäni. Olen aina ollut vahvasti nostalgiaan taipuvainen, ja kaikki perinteinen ja pitkään samanlaisena pysyvä luo rauhan ja turvan tunnetta. Siksi rakastan palata samoille Kreikan saarillekin.
Niin moni asia on muuttunut täysin viimeisen viiden, kuuden vuoden aikana, ja joka vuosi on tuonut mukanaan muutoksia, että olen tipahtanut tuttuuden ja rutiinien turvallisilta kärryiltä. Ehkä haluaisin pysähtyä vetämään henkeä - ja luomaan uutta pysyvää.
Lopuksi:
vuoden lopussa toteutui toinen pitkäaikainen haave, kun sain nähdä minulle merkityksellisimpiin elokuviin kuuluvan Amadeuksen valkokankaalla. Mestariteoksen julkaisusta tuli viime vuonna kuluneeksi 40 vuotta, ja juhlavuoden kunniaksi elokuva palasi teattereihin ohjaajan versiona.
Olin elokuvan ilmestyessä 5-vuotias, joten en nähnyt sitä tuoreeltaan. Kokemus koitti kymmenen vuotta myöhemmin ollessani 15; tulin katsoneeksi Amadeuksen televisiosta äitini kanssa joululomalla. (Tuskin olisin itse tällaista elokuvaa valinnut siinä iässä - elokuva kertoo Wienin hovisäveltäjän Antonio Salierin kateudesta Wolfgang Amadeus Mozartia kohtaan.)
Leffaillan seurauksia olisi äitini tuskin osannut ennustaa - teinitytär hullaantui 1700-luvulla eläneestä säveltäjästä, lainasi kirjastosta kaikki Mozartia koskevat teokset ja elämäkerrat, kirjoitti koulussa Mozartista esitelmän ja osti levyhyllyn täyteen Mozartin oopperoita ja sinfonioita. Seuraavana vuonna tytär oli Prahan oopperassa katsomassa Don Giovannia! 😅
Katsoin Amadeuksen teininä niin monesti, että osaan yhä repliikkejä ulkoa. Edellisestä katselukerrasta oli kuitenkin vierähtänyt toista kymmentä vuotta, ja Suomen vanhimmassa elokuvateatterissa Maximissa joulukuun lopussa koittanut hetki oli erittäin tunnelatautunut. Istuin penkissä jännittyneenä odottava hymy kasvoille liimautuneena. Saattoi siinä silmäkulmakin kostua alkutekstien rullatessa ja Sinfonia No. 25 g-mollin dramaattisten jousien hyökyessä kovaäänisistä.
Elokuva oli juuri niin hieno kuin muistin. Ja - esitys toi minulle lahjan: Maxim-teatterin vihreässä nojatuolissa istuessani olin taas 15-vuotias ja palasin koko kehossani niihin huolettomiin aikoihin ja tunnetiloihin, joita vain lapsuus ja nuoruus voivat sisältää. Sillä hetkellä olin 100% onnellinen ja huoleton.
Juuri sitä tarvitsin vuoden loppuun. ❤️ 🎼
