Tänään haluan jakaa hyvän mielen tarinan.
Ostin taulun. ❤️
Taulu löytyi täysin odottamatta. Tilanteessa, jossa en olisi koskaan odottanut kohtaavani taidemaalausta, jonka haluan ostaa.
Ensin taustaa:
Ostin tammikuussa 2022 ensimmäisen oman kodin. Asunto on hassun muotoinen, ja siinä on pitkä eteiskäytävä. "Hukkaneliöitä", moni sanoisi. Sitä ne tavallaan ovatkin. Minä asun tässä kuitenkin yksin, enkä tarvitse jokaista neliötä.
(Asunto oli minulle mahdollinen ylipäänsä "outoutensa" vuoksi: siinä on kolmion neliöt, mutta vain kaksi huonetta (oh + mh + k), minkä puolesta se ei sovi kovin hyvin perheasunnoksi, ja se oli lisäksi täydessä remonttikunnossa. Tämä teki hinnasta minulle mahdollisen, muuten en olisi pystynyt näin isoa kämppää ostamaan.)
Remontin aikana mietin kaikkia mahdollisuuksia, mitä pitkällä hukkaneliö-eteiskäytävälläni tekisin. Useampi skenaario kävi suunnittelupöydällä: pitkä peilikaapisto, kirja- tai koriste-esinehylly, My Little Pony -vitriini (olen keräilijä 🦄💜), senkki + iso peili....
Lopulta hylkäsin kaapistot ja hyllyt ja päädyin siihen, että haluan jättää tilan mahdollisimman vapaaksi, koska myös tilan tuntu on hyvä asia. Tyhjät neliöt ja tyhjä tila rauhoittavat. Ainakin mun kaltaista, hieman kaoottista ihmistä, jonka pään sisus kuten myös asuinympäristön jokainen pinta on täynnä asioita ja tavarapinoja.
Päätin, että haluan pitää eteisen rauhallisena ja ostaa käytävän seinälle jonkin taulun.
Olen vain odottanut, koska se löytyy.
(Kerrottakoon, että ihania tauluja on tässäkin välissä löytynyt, mutta kaikki kiinnostavat taideteokset eivät suinkaan ole mahtuneet mun budjettiin.)
Tullaan tammikuuhun 2026.
Menin tammikuun alussa vakkarikampaajalleni värjäyttämään tyvikasvuni; toimenpide, jonka teen aina 4-5 kuukauden välein. Kun astuin sisään kampaamoon, silmäni osuivat heti kassan yläpuolella roikkuvaan tauluun. Siinä oli violetin ja sinisen sävyisellä taustalla susi. Se tuntui katsovan minua uteliaan ystävällisesti.
Istuin odotustilaan odottamaan vuoroani ja katselin sutta. Teos näytti aivan ihanalta. Sen värit, teema ja tunnelma puhuivat minulle. En saanut yksinkertaisesti katsettani irti taulusta.
Kampaamo, jossa käyn, järjestää tiloissaan säännöllisesti taidenäyttelyitä. Myönnettävästi yksikään aikaisempi näyttely ei ole mitenkään erityisesti liikauttanut minua. Hyvä jos olin edes huomannut tauluja.
Mutta nyt. ❤️🔥
Vuoroani odottaessa luin taidenäyttelyn esitteen. Näyttelyn nimi oli Metsän Katse, ja se oli avattu vain pari päivää aikaisemmin. Kun pääsin kohtaan, jossa taiteilija esitteli itsensä, jokin läikähti sydänalassani. Taiteilija oli minun ikäiseni nainen; pedagogi ja eräopas. "Minulle luonto on sekä inspiraation lähde että peili, jonka kautta ihminen voi nähdä oman haavoittuvuutensa ja voimansa", taiteilija Reetta Koski kirjoitti.
Siinä hetkessä tiesin, että susi-teos, Suden Maa (kuten teosluettelosta kävi ilmi), oli minun tauluni. Tunsin suurta samaistuttavuutta taiteilijan luontosuhteeseen. Myös minä olen kauan sitten halunnut olla eräopas. Se, että taiteilija oli kanssani samana vuonna syntynyt nainen, ei ainakaan vähentänyt samaistumisen tunnetta.
En odottanut hetkeäkään; laitoin saman tien taiteilijalle sähköpostia esitteessä annettuun osoitteeseen ja kysyin, onko Suden Maa -teos yhä vapaa ostettavaksi. Käteni suunnilleen tärisivät.
Menin sitten kampaajan tuoliin ja tuijotin koko värjäysoperaation ajan Sutta peilin kautta. Se oli takanani.
Tyvikasvu-operaation aikana taiteilija ehti vastata viestiini. Hän kirjoitti, että Suden Maa on alustavasti varattu toiselle, ja tämä toinen asiakas on miettimässä Suden Maan ja toisen, kettu-aiheisen maalauksen välillä. Voi eih...!, ajattelin. "Arvasin tämän, joku muukin haluaa sen..!"
Mutta illalla sain Reetta Koskelta uuden viestin. Toinen asiakas oli päätynyt kettuun. Suden Maa oli minun.
Se oli minun! 🥰
Eilen koitti se päivä, kun sain taulun kotiini. Se on juuri niin upea, kuin kampaamon seinällä.
En tiedä, miksi juuri tästä teoksesta tuli Minun Tauluni. Susi ei ole mikään itsestäänselvä aihe, jonka voisi odottaa päätyvän minun kotini seinälle. (Vaikka onhan siellä jo pari suden sukulaista; edesmenneet lemmikki-chihuahuat Totti ja Viivi ikuistettuina isoihin valokuvaprintteihin..!)
En ollut koskaan miettinyt, millaisen aihepiirin maalauksen seinälleni haluaisin. Tiesin, että tunnistan sen sitten, kun se taulu tulee kohdalle. Aihe ei ole tärkein, tunnelma ja se, että teos puhuu minulle, on.
Suden Maa tuntui ensisilmäykseltä minun taulultani. Olen niin onnellinen, että siitä tuli minun!
Pääsin eilen myös tapaamaan itse taiteilijan. Reetta Koski kutsui minut messuille, jossa hän myi teoksiaan.
Messujen jälkeen Reetta toi Suden Maa -taulun minulle kotiin. Ehdin kuulla hieman Reetan elämästä ja taustoista, ja nyt Susi on saanut vieläkin enemmän "tarttumapintaa".
Sain myös kuulla, että suteni alle kätkeytyy..... Ozzy Osbourne!
Kyllä!
Suden Maa -teoksen kankaalla oli alkujaan hahmotelma Ozzy Osbournesta, josta Reetta oli saanut tilaustyön. Hän kuitenkin päätyi maalaamaan Ozzyn toiselle kankaalle, ja hahmotelma jäi tulevan Suden Maan alle.
Tieto siitä, että Suden alla lymyilee Ozzy, tuo tauluun vain lisäarvoa..! 💖
Mahtavaa! ("Play Paranoid"...!)
.
Tässä vielä katsaus mun eteisen eri vaiheisiin. Eteinen ei ole vieläkään valmis, sillä mulla loppui remonttikassa keittiön jälkeen. 😂 Jonain päivänä eteinen saa lopullisen muotonsa, eli vanha naulakko ja vanha kaapisto sen vieressä tullaan vaihtamaan.
Asunto on juuri ostettu.
Seinät on maalattu. Ruokailutila eteisen päässä odottaa yhä ruokapöytää & tuoleja.
Tämä päivä. (Ja susi tulee toki pääsemään ihan seinälle asti, mutta nyt se lepää välikaikaisesti vanhan Billy-kirjahyllyni irto-osien päällä. ☺️)
Toisesta suunnasta. Tässä hahmottelen mahdollisen senkin paikkaa eteiskäytävään.
Ehkäpä Suden alle vielä joskus tulee pieni senkki..?
Mutta nyt - haluan vain pitää mun mieltä tyhjentävän ja rauhoittavan tyhjän tilan. Jossa vartioi tästä eteenpäin Susi.
*
Reetta Koski kirjoittaa tauluilleen aina runollisen kuvauksen. Suden Maan kuvaus kuuluu:
Se ei unohda polkujaan, ei ääniä yön takaa.
Sen katse palaa aina sinne, mistä se kerran lähti.
Hiljaisuus kantaa sen tarinaa.
*
P.S. Joku kommentoi osuvasti mun IG-tilillä: hukkaneliöistä tuli Hukan neliöt! 🥰
22 comments on “Suden Maa”
Aivan ihana ja niin sun värit! 😍
Ihana tarina! Samaistun vahvasti tuohon tunteeseen, kun löytää taulun ja tietää heti, että tuo on Minun. Ostin ensimmäisen tauluni 1,5 vuotta sitten, sitä sen kummemmin suunnittelematta. Näin taulun ensimmäistä kertaa suosikkipubini seinällä, jossa on aina kuukausittain vaihtuva taidenäyttely. Taulu puhutteli minua välittömästi ja sen kuvauksen luettuani pidin siitä vieläkin enemmän. Lähetin taiteilijalle viestin ja kysyin, onko taulu vapaa ja voimmeko sopia kaupat siihen hetkeen, kun saisin veronpalautukset - muuten minulla ei olisi ollut siihen varaa. Se sopi, sain taulun aikanaan omakseni ja nyt se tuottaa minulle joka päivä iloa olohuoneeni seinällä. <3
Upeaja sinun näköinen teos 😊
Reetalla on hienoa taidetta, ihanaa kun olet päässyt hänet tapaamaankin. Mahtava paljastus tuo Ozzy siellä suden alla 😅
Tykkään paljon kun "arkipäiväisiin" paikkoihin tuodaan taidetta 😊
Ihana tarina ja sattuma.
Kaikella on tarkoituksensa 💗
Upea! Kiitos tarinan jakamisesta. Ja oi mikä jännitys on ollut odottaa tietoa, saatko ostaa taulun vai menikö toiselle.
Ompa upea <3 mieluisen taiteen hankkiminen tuo niin paljon iloa elämään, ihana nähdä hienoja teoksia joka päivä :)
Todella kaunis taulu, on ihan sun näköinen taulu värejä myöten❤️
Ihana 💜
Oi ja hukkaneliöt sai susihukkatulun. Niin täydellistä! ❤️ Ihan on sun näköinentaulu. Sen vaan tuntee.
Tosi tyylikäs ja viehättävä taulu! Onnea Sinulle uudesta kaverista (ihan Sinun väritkin) ja onnea Sudelle uuteen kotiin! :)
Aivan mahtava ja liikutusta herättävä taulu! Onneksi olkoon löydöstäsi!
Hukkanen
Ihan kuin tämä olisi sinulle tehty. Susi kantaa rohkeutta olla sekä laumassa että sen ulkopuolella – itsenäinen, ajatteleva ja omaa suuntaansa kulkeva.
Voi Santtu, ihanasti sanottu, kiitos..! 🥹🩷
Kiitos Sanni taiteeni hankkimisesta ja tästä hienosta blogipostauksesta. Taide tulee eläväksi vasta silloin, kun se löytää oman paikkansa – ja tässä tapauksessa parempaa paikkaa ei olisi voinut löytyä. Se tekee omasta työstäni erityisen merkityksellistä.
Oli myös ihana lukea muiden blogikommentteja. Kiitos niistä <3.
Kiitos kun maalaat, Reetta. 🥰 Nyt kätesi jälki tuo minulle iloa koko loppuelämäni! 🙏🏻
Taide on niin hieno asia. 💜
Oi miten kaunis taulu, ihanat värit! Ja just sun näköiset vieläpä ☺️
Tää oli ihana tarina ja upea taulu. Tärkeintä on kyllä juuri tuo, että taide tuntuu omalta, puhuttelee jollain tavalla. Itselle ei ole osunut budjettiin sopivaa taidetta vielä.
UPEA taideteos, ja sopii niin hyvin siihen, millaisen kuvan sinusta olen saanut vuosien varrella. Värejä ja liikettä, tassut kuitenkin vehreässä maassa, ja kaiken keskellä vakaa tarkkaileva keskus. Onpa hienoa, että löysit tämän taideteoksen. Ja taiteilijakin vaikuttaa niin inspiroivalta tyypiltä! Ihailen kovasti luovia, monialaisia ihmisiä, jotka toteuttaa itseään eri tavoilla. Se on itselläkin tavoite ja haave, nyt vain tuntuu, että perusarki vie patterit aikalailla...
Sun asunto taitaa lukeutua niihin, joista olisi todella kiinnostavaa käydä keskustelu suunnitelleen arkkitehdin kanssa :D Ei siis siksi, että asunto olisi jotenkin huonosti suunniteltu tai huono, vaan siksi, että se on niin... omalaatuinen. Joidenkin asuntojen kanssa haluaisi ymmärtää, mikä on ollut se visio ja ajatus, miten arkkitehti on ajatellut tilojen käyttöä ja vaikka huonekalujen asettelua. Vai onko tuosta muutettu pohjaa, ja se on siksi niin erikoinen? Sun kotijuttuja on muuten tosi kivaa lukea :) Niissä on se sympaattisuus, sama, jota omassakin kodissani vaalin :)
🥰🥰 Ihana kuulla teidän näkemyksiä tästä teoksesta ja siitä, miksi se on niin MUN taulu..! 🙏🏻
Outouden "salaisuus" lienee se, että asuintaloni on alkujaan rakennettu toimistorakennukseksi tällä tontilla muinoin sijainneelle kirjekuori(!)tehtaalle. Sain kuulla tämän sattumalta naapuriltani eräänä kauniina päivänä talon pihalla, kun olin vasta muuttanut taloon. ☺️ Rakennus oli muutettu asunnoiksi joskus, hmm, 70- tai 80-luvulla..? En tarkalleen muista milloin se naapurini mukaan oli, mutta joka tapauksessa toimistotilat on tuolloin muutettu omistusasunnoiksi. Taloyhtiön suurimpien asuntojen kummallinen muoto perustuu siis tähän; arkkitehdit ovat vain suunnilleen viivottimella vetäneet, että jaetaanpa tämä tila tästä ja tästä, niin saadaan rappukäytävän kumpaankiin päätyyn ängettyä kolme ausuntoa. Mun pitkä, täysin epäkäytännöllinen eteiskäytävä on puoliksi kahden naapuriasunnon välissä (!). Joka kerroksessa on käytävän päissä tällaiset pitkäkäytäväiset, 75-neliöiset kaksiot (!!). Neliöiden puolestahan tämä todellakin olisi kolmio, voisi olla jopa 3 mh + olohuone.
Väreiltään ihan sinun näköisesi. <3
Itsekin haaveilen taulusta, mutta haluaisin jonkun vanhan, jossa on historian kerroksia. Vielä ei ole tullut mieluisaa vastaan, mikä sopisi budjettiin, vaikka osaan hieman konservointiakin. :)
Moikka Sanni!
En ole piiiitkään aikaan kommentoinut mitään vaikka mieli on tehnyt; kehuja, kiitoksia, tsemppiä ja samaistumista, mutta nyt on suorastaan jo PAKKO!
Siis superhieno tapaus tämä taulun löytyminen!
Ja mikä taideteos- UPEA!!!
Taiteilija menee kyllä muistiin hankintalistalle.
Mun mielestä aivan täydellinen löytö ja suoraan sulle se oikea, tilaa myöten.
Mahtavaa, äärimmäisen piristävää ja koskettavaa luettavaa taas, lämmin kiitos.
❤️💔❤️
Kiitos Sari! ❤️ Susi-teos on todellakin ihana, olen superonnellinen sen löytämisestä. 🙏🏻