Mökki on mitä inspiroivin paikka. Saan siellä ollessa usein päähäni mitä ihmeellisimpiä bloggausideoita, viimeksi vappuna parikin joista yhteen liittyy liha ja tähän tämänpäiväiseen... puska.
Jotain kumman kautta (asiaan saattoi liittyä sauna) keskustelumme ohjautui jossain vaiheessa vapunaattoiltaa alapään, hmm, sanoisinko trendeihin. Siellähän vallitsee yhtä lailla mieltymyksiä ja trendejä leikkausten ja pituuden suhteen kuin yläpäässä. Puhumme siis suomen kielellä karvoista.
Haluaisin kuulla, jos rohkenette näin intiimistä (?) asiasta avautua (anonyymius on aina sallittua ;)):
kuinka moni teistä parturoi alapään osastoaan? Saako siellä rehottaa? Jos ei, miksi?
Jos ajelette, onko se ensisijaisesti omien vai kumppaninne mieltymysten vuoksi? Onko kumppani joskus huomauttanut teille että alakertaa sopisi vähän siistiä..?
Saattoi olla, että itse sain tämän suuntaisen, mutta ihan humoristisen ja velvoitteettoman ^_^ kehotuksen mökkisaunan terassilla, kun kaikessa rauhassa ja pahaa aavistamatta nautiskelin vilvoittelutauolla limellä terästettyä siideriäni. :D
Kaikkea sitä tulee blogissa kerrottua, mutta myönnän ihan reilusti, että itse kuulun aika "villiin ja luonnolliseen" suuntaukseen mitä tulee feminiinin puutarhan hoitoon. Olen laiska eikä juttu ole listoillani ykkösprioriteeteissa, mitäpä sitä asiaa kiertelemään. Yleensä pyrin kuitenkin pitämään alueen sentään perussiistinä ettei nyt ihan bikinin lahkeesta pursua "boratit" (ja valoimpulssilaite oli tässä asiassa laiskimukselle kiistatta mitä loistavin apu, harmi vain ettei sen käyttö sovi paljon matkustavan elämäntyyliin), mutta nyt hoitotoimenpiteet olivat näemmä unohtuneet vähän pidemmäksi aikaa. Kun ei ole tullut patsasteltua uikkareissa.
No, aina on hyvä kun löytyy aihetta nauruun. :) Nauru on hyväksi ^_^
Naureskeltuani ja luvattuani näyttää rikkaruohoille saksia jäin taas minulle tyypilliseen tapaan miettimään asiaa enemmänkin. Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, eli ei tämä sinällään mikään uusi "hmmm" -juttu ole, mutta nyt jäin pohtimaan erityisesti alapää-osastoa, en karvojen ajelua yleisesti.
En oikeasti tiedä, miten naiset alapään trimmaukseen yleisesti suhtautuvat. No, pitäisikö tietääkään... Nyt kuitenkin tulin uteliaaksi. :) Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin? Vai onko kuitenkin toisin päin, eikä suurin osa naisista välitä h*ttojakaan? Eihän koko alue näy kenellekään muulle kuin itselle ja perheenjäsenille, julkisia uikkariesiintymisiä lukuunottamatta.
Juuri tästä heräsi kiinnostukseni utsia teiltä, miten teillä suhtaudutaan Le Puskaan.
Ajeletteko? Itsenne vai kumppanin vuoksi? Kummankin? Kaikki pois vai hienostunut kiitotie?
Kuva valoimpulssilaitteen tuloksia esitelleestä postauksesta.
Yksi ystäväni totesi että meinasi vetää aamukahvit väärään kurkkuun kun näki mun laittaneen kuvan jalkovälistäni blogiin... Jännintä mitä olen tehnyt? ^_^ "Bloggaaja shokeerasi rohkealla puuvilla-alushousukuvalla.." :D
P.S. Kysely sivupalkissa :)
. . .
P.P.S. Perjantai 13.5. Kaikki kommentit on luettu mutta taitaa mennä useampi päivä että saan käytyä kaikki läpi vastausnäkökulmasta :) Eilen minulla ei ollut juuri ollenkaan aikaa blogille joten en ehtinyt vastata kuin muutamaan. Jos kommentissanne on kysymys niin siihen tulee kyllä vastaus mutta voi mennä viikonlopulle saakka. :)
Täytyy muuten sanoa että vähän yllätyin - näyttää todellakin olevan niin, ainakin tämän keskustelun perusteella, että alakerran hyvinkin tarkka parturointi ja jopa täysi karvattomuus on tällä hetkellä normi. Uskaltaisin väittää, että omassa nuoruudessani 90-luvulla asia oli toisin. En muista koskaan nähneeni tenivuosina lehdissä juttua alapään trimmauksesta eikä kaveripiirissä siitä puhuttu koskaan. Ei käynyt pienessä mielessäkään että alakertaa pitäisi sheivailla. Itsellä tosin ei silloin vielä rehottanut boratitkaan... mutta silti... Nykyihanne näyttää ehdottomasti olevan mieluummin "kaikki pois" -suuntaan kuin luonnolliseen. Monet perustelevat valintaansa mukavuudella ja hygienialla, mihin minulla ei varmastikaan oman suhteellisen heiveröisen alapuutarhani puitteissa ole paljonkaan sanomista (mitäpä tietäisin "teräsvillapöheikön" tuomasta epämukavuudesta), mutta uskon silti, että ajan suuntaukseen vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti sosiaalinen normi. Vähäkarvaisuus on tällä hetkellä the way to go.
"Ovatko villipuutarhanaiset vähemmistöä ja säännöllisesti kasvustonsa raivaavat muodostavat normin?" Vaikuttaa siltä, että vastaus on mitä vahvin kyllä. Ainakin blogeja lukevan tyypillisesti urbaanin naiskohderyhmän keskuudessa ;) Ken tietää, mitä 200 000 maalaistalon emäntää olisi asiaan tuumannut. ;D
Random-postaus.
Minun piti tänään lähteä ystäväni kanssa roadtripille Vaasaan, mutta ystäväni joutui perumaan matkan. Juuri nyt tuntuu siltä, että olisin mieluusti perunut reissun itsekin (vaikka olin niiin odottanut pääseväni vihdoin ekaa kertaa Vaasaan!), sen verran painaa väsy tuolta juhlaviikonlopulta. Ei ihan hirveän montaa tuntia tullut nukuttua matkan aikana.
Tulin eilen myöhään mannerkotiin Ahvenanmaalta ja olen tänään potenut kyvyttömyyttä jaksaa tehdä oikein mitään - muuta kuin levittää kaikki tällä hetkellä testausta odottavat kasvojenhoitotuotteet pöydälle ja tehdä niistä testauslista. :D Just sopivaa aivot narikkaan -hommaa juhlaväsyneelle. ^_^ Samaan syssyyn vielä kuvasinkin mokomat. Tuotteiden kuvaus on muuten välillä älyttömän tylsää hommaa (ja tylsiltä ne kuvat näyttääkin), sen puuhan voisin mielellään ulkoistaa.
Mr. Karkkipäivä oli jättänyt minulle kotiintulotervehdyksen <3
Iltapäivään mennessä olin kerännyt tarpeeksi voimia lähteäkseni ulos ja tänään starttasi vihdoin meikäläisen ulkojuoksukausi. Myönnettäköön, ettei ne mäet nyt ihan niin kevyesti vielä heilahtaneet kuin viime kuukaudet olisivat antaneet toivoa... Mutta ei puuskutusta ;) ^_^ Ihana oli hölkötellä menemään kimmeltävässä järvimaisemassa.
Kasvotuotteita lajitellessa käsiin osui muutama "nämä joutaa eteenpäin" -tuote, ja ne olisivat tässä nyt teitille tarjolla, jos joku huolii.
Huikatkaa jos joku näistä kiinnostaa, niin arvon putelit kiinnostuneiden kesken. Acorellet laitan samassa paketissa.
Huikkailla voi vaikka viikonlopulle saakka, en ennätä kuitenkaan postittaa näitä ennenkuin ensi viikolla.
Elokuulle saakka olisi nyt testattavaa... Harvemmin testaan näin tiheällä aikataululla koska välillä on oikeasti kiva käyttää niitä vanhoja lempituotteitakin, mutta osa tuotteista (esim. Estelle & Thildin Biodefense) on odottanut vuoroaan jo yli vuoden. Osa näistä on myös sellaisia, joista olette kyselleet jo moneen otteeseen (kuten Mossa ja Mádaran SOS). Saapa nähdä pysynkö aikataulussa :) Mutta totuus on, että jos en tee aikataulua, on hyvin todennäköistä että testaus vain siirtyy ja siirtyy monen sarjan kohdalla.
Ajattelin aloittaa Lorkusta koska en ole koskaan (!!) käyttänyt L'Orealin ihonhoitotuotteita, ja tiedän, että kontrasti luonnonkosmetiikkaan on suuri. Kiinnostavaa kokeilla L'Orealia pitkän kotimaisen (luonnon)kosmetiikkatestijakson jälkeen.
Vielä viimeiset terveiset Madeiralta:
Lauantaina kumpparit tulivat tarpeen muutenkin kuin luolavierailulla, loppupäivästä nimittäin satoi kaatamalla ja näkyvyys jeeppikiertoajelullamme ylös vuorille oli pahimmillaan ehkä metrin tai kaksi...
Madeiran korkeimman kohdan sijaan näimme tien pientareella sateessa töröttäviä lehmiä, jotka näyttivät olevan meitä enemmän ihmeissään siitä mitä turistit tekivät vuorilla sellaisena päivänä, ja koimme sydäntä halvaavia jännitysmomentteja jeeppien kiitäessä välillä turhankin vauhdikkaasti nollanäkyvyydessä kapeilla mutkaisilla teillä. Madeiran tiet valtavine pudotuksineen eivät sovi korkean paikan kammoisille ;)
Sateesta ja vilusta huolimatta tunnelma oli katossa ja nauroimme jeepin takaosassa vilttiemme alla (varmaan väsymyksestäkin) niin, että välillä puheesta ei tullut mitään. Yksi seurueestamme osti lounaspysäkillä auton täyteen cola-mukeissa myytyä olutta ja minäkin totesin, vaikka en normaalisti olutta juo, että tämä on nyt se päivä jolloin teen poikkeuksen. :) Kyllä se kohme siitä kaikkosi ^_^
*
Arvonnassa voittivat:
Sanna mamma (Laveran itseruskettava)
Minna (Acorellen tuotteet)
Sipe (Estelle & Thild -putsari)
Jaana (Mádaran öljy)
Voittajiin on otettu yhteyttä. :)
Muistatte mitä hiuksilleni kävi tässä vajaa kuukausi sitten.
Vaikka persikkainen tyvi ei hurjasti hymyilyttänyt, niin tarjoaahan se kuitenkin erinomaisen tilaisuuden keltaista taittavien hopeatuotteiden testaukseen :) Täytyy nähdä asiat aina positiivisessa valossa ^_^
Ostin vihdoin viimein Fudgen Clean Blonde -shampoon, jolla ainakin kauneusbloggaajien keskuudessa on ylittämätön kannatus. Monen mielestä Fudgen hopeashampoo hakkaa hopeanaamiotkin, mikä kertoo aikamoisesta tehosta kun kyseessä on tuote jota ei tarvitse jättää hiuksiin vaikuttamaan (tai voi jättää max. viideksi minuutiksi jos haluaa).
Tämän näköinen tökötti. Budjettipirkko vinkkaa, että Fudge Clean Blonde -shampoon saa halvimmalla FeelUniquesta (18,08€ postikuluineen), mutta itse en jaksanut odottaa postitusta vaan ostin pullon kampaajalta kestäen 2,40 €:n hintaeron :D
Testasin shampoon ensimmäistä kertaa vappuna mökillä (siitä nuo "Villi Pohjola" -henkiset kuvataustat... ;)).
Tuotteen hypetys näyttää olevan ansaittu; kyllähän tällä saa ihan mielettömän viileää jälkeä jo yhdellä ainoalla käsittelykerralla!
Mutta. Kysymys kuuluu: miten ihmeessä tuloksesta saa tasaisen...?
Katsokaa: edessä lähes harmaanhopeiset kutrit, takana ja ylempänä tyvessä kellertävää.
(Tältä näyttää hiukset jotka on saunan jälkeen kieputettu yöksi nutturalle.)
Tyveen Fudge Clean Blonde ei vaikuttanut käytännössä ollenkaan. Jos mahdollista, ero tyven ja pituuksien välillä on nyt vieläkin suurempi kuin heti värjäyksen jälkeen. Sen verran voimakkaasti Fudge kirkasti pituuksia.
Levitän shampoon aina tyveen ja vaahdottelen siellä reilusti, ja annan vaahdon sitten valua pituuksiin jotka käyn läpi puristellen. Pesen hiukset pää alaspäin jotta a) saan sormet kunnolla hiusten tyveen ja shampoon täten kauttaaltaan hiuspohjaan ja b) minimoin suihkun paineen hiuksia katkovan vaikutuksen päälaella. Lisään shampoota vielä erikseen toisen annoksen takaraivolle.
En tiedä millä menetelmällä shampoovaahdon voisi mitenkään saada hiuksiin täysin tasaisesti niin että hopeashampoon ollessa kyseessä pigmenttiä olisi jakautunut kaikkiin hiusosioihin tasaisesti. Kuulostaa lähes mahdottomalta. Fudgen ohjeissakaan ei neuvota mitään erityistoimenpiteitä kuten shampoon kampaamista jotta tulos olisi tasainen.
Sen sijaan siellä kyllä neuvotaan käyttämään hanskoja ihon tahraantumisen välttämiseksi...
Tämänhän minä olin tietenkin missannut ^_^
Sormet olivat violetit vielä neljä päivää Fudge Clean Blonde -pesun jälkeen... No, seuraavalla kerralla tiedän ;)
En ole perehtynyt hopeashampoiden maailmaan joten en osaa sanoa vaikuttaako shampoon kompositiossa tehoon jokin muukin kuin pigmentti. Fudgen shampoossa väripigmentti on CI 60730 eli Acid Violet. Käsittääkseni pigmentit saa merkata inciin aina viimeiseksi, joten sen sijoitus incin viimeisenä ei kerro mitään pitoisuudesta. On ilmeistä, että Fudgen Clean Blonde -shampoossa sitä on aika paljon.
Merkkasin inciin salisyylihapon ihan vain kuriositeettina kun juuri oli puhetta siitä, miten BHA-happoa käytetään kosmetiikassa monessa muussakin funktiossa kuin vain kuorivana ainesosana. Sitä löytää lopulta vaikka mistä tuotteista joissa sitä ei mainosteta aktiiviainesosana, myös shampoista. Hilseshampoissa se toimiikin keratolyyttina eli kuorii päänahkaa, tällöin pitoisuus on tietysti säädetty ko. vaikutuksen mukaisesti. Fudgen shampoossa rooli lienee joku ihan muu, kenties vain osa säilöntäainemixiä.
Silver-honey-hair...
Olisi kyllä mahtavaa jos saisin helmenkirkkaan "Fudge-efektin" koko hiuksiin, mutta shampoon vaikutus on niin voimakas että en taida uskaltaa käyttää sitä kuin ehkä joka kolmas tai neljäs pesu.
Kovasti tekisi mieli kokeilla tyveen kunnon tehokäsittelyä niin että jätän Clean Blonden vaikuttamaan sinne pidemmäksi aikaa, mutta koska shampoota pakostikin leviää muuallekin hiuksiin, näen jo silmissäni kuinka mulla on kohta osin siniseksi vetänyt tukka.... :P
Onko Clean Blonden käyttäjillä jotain vinkkejä..?
Eilen illalla oli juhlamatkan main event eli THE juhlat.
Tässä nopea setti fiilis- (ja MEIKKI ;))kuvia illalta. Ajanpuutteen vuoksi en ehdi tekemään kuin tällaisen lyhyen katsauksen, matkan aikana tulleisiin kommentteihin ehdin vastaamaan vasta Suomeen palattuani.
Ja niitä kumppareita muuten tarvitaan tänään ;) Olemme menossa johonkin luolajuttuun, bussi lähtee 5 minuutin kuluttua.
Diana: "Jätä nuo sun hiukset ihan vain noin, rock, en mä noille mitään muuta tekisi kuin laittaisin kiinni".
Diana tupeerasi tupeeraustaidottoman hiukset, ja minä meikkasin meikkaustaidottoman naaman. Vaihdantataloutta :)
Dianan meikki syntyi tällä setillä. NYXin Pore Filler teki taas upeaa jälkeä, ei voi muuta sanoa.
Valmis juhlalook.
.
Juhlapaikkana oli hotellimme uima-allasalueen ravintola:
Eiliseksi oli luvattu sadetta mutta se loisti koko päivän poissaolollaan eikä ilta olisi voinut olla kauniimpi. :)
Minä ja "mun" perhe <3
Kyllä, ponit oli messissä ja suoriutuivat illasta erinomaisesti. :) Kukaan ei edes tallonut niitä tanssilattialla ^_^
Upea Diana.
Alkupalapöydän antimia.
Jälkiruokaan saakka ei tämä nainen tällä kertaa pärjännyt, juustot jäivät vaille ottajaansa... ^_^ (Syytän kalaherkkuja notkuvaa alkupalapöytää..)
Kiitos Tomas :)
Huhhuh. Enpähän ole ennen ollut mukana tällaisessa viimeiseen saakka yllätyksen säilyttävässä jännitysnäytelmässä.
Vieläkin on ihan epätodellinen olo, tapahtuuko tällaista oikeasti? :D Heräsin aamulla Maarianhaminassa kuvitellen päätyväni Tanskaan, Tallinnaan tai eksoottisimmillaan ehkä Berliiniin, mutta 10 tuntia myöhemmin olinkin tällaisissa maisemissa:
Iiiik!!
Juhlien isännällä ei ollut mitään sitä vastaan että raportoin matkasta blogiin (olin ihan että jos tätä en pääse jakamaan niin varmaan poksahdan..!), joten tässä kertomus torstai-päivästä 5. toukokuuta. Kaikkeen sitä pääsee elämässään mukaan..!
Kokoonnuimme aamulla kello 7 ja pakkauduimme laukkuinemme bussiin.
"Vi samlas klockan 7 och frukost äter vi ombord", oli juhlien isäntä kertonut. Ombord, kaikki meistä olivat tietysti tulkinneet sen laivaksi.
Hämmennys olikin valtava kun bussi kääntyi liikenneympyrässä ihan toiseen suuntaan kuin kohti Eckerön satamaa... Nimittäin...
Lentokentälle. Bussissa kantautui epäuskoisia huudahduksia ja muminaa siitä, että tässä vielä yritetään hämätä, kohta me käännytään takaisin Eckerön tielle. Vaan ei, lentokentällä koko joukko komennettiin ulos bussista ja sitten vain laukut check-iniin.
Mitä ihmettä.....
Vielä check-in-jonossakin moni epäili huijausta, kohta kiitotielle kurvaa bussi ja jatkamme matkaa satamaan.
Mutta alkoi vakavasti näyttää siltä, että lentokoneeseen tässä oltiin menossa.
Olin niin puulla päähän lyöty (enkä suinkaan ainoa) että en edes osannut hermostua lennosta ja tavallisesti minua niin piinaava lentopelko unohtui kokonaan.
Pian Maarianhaminan kentälle laskeutui vuokrattu kone. Vieraat kiljahtelivat epäuskoissaan. "Det här kan bara inte va' sant..."
Totta se oli jo kohta mentiin koneeseen.
Koneen portailla meillä oli virallinen kuvaushetki.
Lahjojen sijaan syntymäpäiväsankari oli toivonut vierailta lahjoituksia LoveNepal-järjestölle joka työskentelee lasten seksiorjuutusta vastaan. Järjestölle lähtevä lahjoitus toi lämpimän tunteen rintaan.
Koneessa odotimme, että kohteemme viimein paljastuu pilotin kuulutuksen muodossa. Vaan ei. Kohde paljastuisi vasta kun laskeudumme. Lentoaika: 5 tuntia 45 minuuttia.
Jouduimme yhä suuremman häkellyksen valtaan. Alkoi olla selvää että olimme menossa vähän kauemmas kuin Tanskaan...
Sitten vain ilmaan..!
Lennon edetessä arvailut kohteesta tiivistyivät. Marokko? Dubai? Kanaria..?
Ei, ei näytä Dubailta ainakaan... Lyhyt kiitotie sai minut viimeistään tajuamaan kohteen. :) Täällä olen ollut aiemminkin.
Madeira!
Kentällä meidät toivotettiin tervetulleeksi synttärijatkoille ja bussi kuljetti meidät saaren pääkaupunkiin Funchaliin. Leuat loksahtelivat jälleen auki kun bussin ovet avautuivat viiden tähden hotellin edessä.
Voiko tämä enää olla todellista... Kävelin hotellin puutarhaan ja sain lasin kuohuvaa käteeni.
Minäkö olin oikeasti nyt madeiralaisessa luksushotellissa...?
Kyllä minä olin. :)
Baltiakin olisi ollut tosi mieluinen kohde, mutta kyllä tämä ylitti kaikki odotukset.
Aurinkokin kurkisti esiin kilistäessämme lasejamme juhlasankarin kunniaksi. :) Mikä fiilis! :)
.
Loppupäivä kului oman vapaan ajan ja juhlaohjelmaan kuuluvan kiertoajelun ja illallisen merkeissä.
...ja osan kohdalla ilta jatkui pitkälle yöhön...
Skål på den saken! :)
Mikä päivä.
...ja tätä jatkuu vielä sunnuntaihin. :)
Ai hitsi että rakastan yllätyksiä. Huomenna pääsen osalliseksi varmaan jännimpään sellaiseen koskaan - en yhtään tiedä missä huomisiltana edes pääni tyynyyn painan. Tukholmassa? Turkissa? Albaniassa?
Tiedän vain että minun on oltava eräässä osoitteessa huomisaamuna kello 7.00, passi mukaan pakattuna.
Kyseessä on ehkä varmasti suurimmat ja jännimmät jatkot joille pääsen koskaan osallistumaan. Bileet järkkää Ahvenanmaan-perheeni isä joka täytti viime vuonna 50. "Faija" ei ehtinyt järjestää kemuja varsinaisena juhlavuonna, ja päätti tänä vuonna panna kasaan synttäreilleen jatkot, eikä mitkään ihan pienimuotoiset sellaiset. Yleensä yllätysjuhlissa yllätyksen kohteena on sankari, mutta nyt pöytä on käännetty ympäri: yllätys odottaa meitä vieraita. Pippalot eivät kestä yksi tai kaksikaan päivää vaan neljä, torstaista sunnuntaihin, ja 55-päinen vierasjoukko viedään juhlimaan salaiseen mysteerikohteeseen.
Meille on kerrottu vain että passi ja matkavakuutus tulee olla mukana. Tämän lisäksi nimettiin muutamia vaatekappaleita mitä tulee pakata. Listalla oli mm. juhlavaatteet kolmeksi illaksi, kumisaappaat, hienommat shortsit (!) ja uikkarit.
Ja minulta on tilattu juhlameikki perheen äidille :)
Katsoin tilaisuuden My Little Pony -kenkieni ulkoiludebyytin arvoiseksi, Parikat on pakattuina ja valmiina bileisiin! :)
Kokoonnumme huomenna kello 7.00 osoitteessa x Ahvenanmaalla josta kuljetus vie meidät laivaan, tämän verran on paljastettu huomisen ohjelmasta. Suuntaamme siis varmasti Ruotsiin, siitä ei ole epäilystä koska Ahvenanmaalta ei lähde tuohon aikaan muualle laivoja. Mutta jatkuuko matka Ruotsista..? Onko passi-määräys vain hämäystä vai suuntaammeko todella jonnekin johon tarvitsee passin..? Pohjoismaissa passia ei käsittääkseni tarvita... Eikä EU:ssa Schengen-alueella.
Olen koko kevään miettinyt pääni puhki mihin saattaisimme olla menossa ja vahvin kandidaatti on Baltia, Tallinnaanhan pitää aina ottaa passi mukaan. Tukholmasta menee laivoja niin Tallinnan kuin Riikaankin. Paitsi että... hmm, ovathan Baltian maatkin Schengen-aluetta..?
Ei tuokaan logiikka siis pätenyt! Seuraava arvaus on Tanska ja passi on ehkä tosiaan vain bluffia, ei me mihinkään kauas varmasti olla menossa, veikkaan bussi- tai laivamatkaa Ruotsista eteenpäin. Lentolippujen kustannus koko porukalle kuulostaa jo vähän epätodelliselta...
Juhlasankari ja hänen vaimonsa ovat onnistuneet pitämään kohteen salaisuutena jopa perheen lapsilta, kukaan muu kuin he kaksi eivät tiedä mihin olemme menossa. Uskomatonta että joku onnistuu pitämään Ahvenanmaan kokoisessa paikassa näin suuren jutun salaisuutena monta kuukautta. Saarella on varmaan käyty aikamoista supinaa sen jälkeen kun kutsut saapuivat tammikuussa.
Jos minusta ei siis kuulu neljään päivään... niin olen jossain kehitysmaassa johon internet ei vielä ole saapunut ^_^ Muussa tapauksessa aion blogata matkalta.
On kyllä niin kutkuttava tunne ettei tosikaan. Mihin me päädytään huomenna? Ja mihin tarvitaan kumppareita..?
The Hangover, Part 4...? (Toivottavasti ei...! ^_^)
Pitkästä aikaa innostuin vetämään kunnon keväisen värimeikin naamaan :) Vai pitäisikö sanoa kesäisen, loppuviikon säätiedotuksen perusteella... Eilinen oli kyllä ihan ehtaa kesää ja meikäläinenkin starttasi terassikauden :) Taisi moni muukin olla samalla asialla ^_^
Urban Decaylla hemmotellaan minua niin että alan jo nolostua... mutta en kyllä toisaalta pahoittanut mieltänikään kun vastaanotin maanantaina tämän ihanan luomiväripaletin! ^_^ <3
Kyseessä on UD XX Vice Ltd Reloaded -paletti. Urban Decay juhlii tänä vuonna 20-vuotistaivaltaan ja XX Vice Ltd Reloaded on ensimmäinen juhlavuoden kunniaksi julkaistavista limited edition -tuotteista.
Taas joutuu huomaamaan miten nopeasti vuodet vierivät... Ensimmäinen Urban Decayn palettini oli nimittäin vuoden 2006 juhlapaletti Ammo Shadow Box. :) Ostin sen New Yorkista ihkaensimmäisellä Sephoran vierailullani... Oi, muistoja..! :) Miten vaatimattomia pienet ja latuskaiset paletit olivat tuolloin ulkonäöltään nykyisiin painaviin megavirityksiin verrattuna. Nykyiset ovat toki aivan upeita näyttävyydessään, mutta kieltämättä hieman epäkäytännöllisiä tilaa vievyytensä puolesta.
Violettifani vain huokailee ihastuneena... Värimaailmansa puolesta ei kyllä ole toista merkkiä joka olisi niin MUN kuin Urban Decay! <3
Avatessani paletin maltoin tuskin odottaa että pääsin meikkaamaan. Silmäni valikoivat 20 kauniista sävystä heti mieleisen kombon.
Tällainen meikistä tuli.
Blogiani pitkään lukevat varmaankin tunnistavat tyylin. :) Olen yhdistellyt vuosien varrella usein violettia ja vihreää, ne ovat raikas ja hauska yhdistelmä kaikessa epämätsäävyydessään. Epämätsäävyydellä tarkoitan sitä, että violetti ja vihreä eivät häivyty luontevasti toisiinsa (ellei väliin tee liukumaa sinisellä ja turkoosilla). Itse en usein yritäkään saada vihreää ja liilaa liukumaan toisiinsa vaan teen tarkoituksella selvärajaisen kontrastivarjostuksen. Lempeä vaalea pistaasinvihreä näyttää tosi kivalta mehukkaan pinkkiliilan rinnalla, tycker jag :)
Kasvoilla Everyday Mineralsin Semi-Matte-meikkipohja sävyssa Light 2N ja Yves Rocherin vanha ikilempparini Rose Douceur -poskipuna. Huulilla niinikään suuri huulipunasuosikki: Viva La Divan Hard Rock Sweetie.
Vice Ltd Reloaded -paletissa on kolme täysin uutta sävyä, viisi vintage-sävyä (eli muinoin valikoimassa olleita ja sittemmin poistuneita), viisi aiemmissa LE-paleteissa ilmestynyttä exclusive-sävyä ja seitsemän best seller -sävyä UD:n vakiovalikoimasta.
Urban Decayn glitter-koostumus jakaa mielipiteitä (vai jakaako, tykkääkö siitä kukaan? ;)), ja iloksenne voin kertoa, että Vice Ltd:ssä on vain kolme glitter-sävyä. Mattaakin on vain kolme. Vaikka itse olen hohtavien ystävä, en pitäisi huonona jos mattaisia sisällytettäisiin paletteihin vähän enemmän. Ne ovat melkein aina vähemmistössä.
Minulla on sävyistä entuudestaan vain Oil Slick, Mildew ja Smog. Vakiovalikoimaan kuuluvaa Asphyxia olen katsellut sillä silmällä jo vaikka kuinka pitkään, nyt se oli sopivasti mukana Vice Ltd:ssä. :)
Käytin meikkiin seitsemää sävyä. Vihreän Misdemeanor-rajauksen alle laitoin Sephoran Surfer Babe -kynää (tumma metallinen vihreä).
Alaluomen sisärajaus IsaDoran Satin White -kynällä.
Alaluomen sisänurkkaan laittamani Roadstripe-sävy muistuttaa MACin valikoimassa ennen ollutta viehkeää Vellum-sävyä. Sävy näyttää napissa valkoiselta mutta shiftaa iholla siniviolettiin. Ihana! <3
Liikkuvalle luomelle levittämäni Acid Rain -sävy on myös maininnan arvoinen. Rakastan tuollaisia pastellisia kellanvihreitä, niistä tulee mieleen sitruunaperhonen :) Sävy muistuttaa paljon Couleur Caramelin Anise-sävyä joka kuuluu ykköslemppareihini vihreissä luomiväreissä.
Suljetut silmät -kuvat ovat hassuja kun niissä näkyy niin selvästi miten eri muotoiset luomet mulla on... Siksi mua välillä ärsyttää julkaista niitä :D Kun ajattelen, että joku saattaa luulla mun vahingossa meikanneen toisen luomen pienemmän näköiseksi ^_^ Nojoo, mitäs väliä sillä on...
Mun vasen kulmaluu sijaitsee ylempänä ja tekee laajemman kaaren kuin oikea, tehden vasemman silmän luomesta tilavamman ja tasaisemman kuin oikeasta. Oikean silmän luomivaon vekki puolestaan voimistuu vuosi vuodelta... Meikkibloggaajana sitä panee merkille jokaisen detaljin ja muutoksen silmissään ^_^ Jos ei kuvaisi naamaansa joka viikko ei näitä todennäköisesti huomaisi :)
UD XX Vice Ltd Reloaded -paletti on nyt myynnissä Helsingin, Tampereen ja Oulun Sokoksissa. Hinta on 54,90€.
P.S. En voi valittaa maisemista...
Olen matkalla superjännään juttuun, joka ei liity blogiin tai meikkeihin tai kosmetiikkaan mitenkään, mutta en meinaa malttaa odottaa että pääsen kertomaan siitä :) En ole ikinä päässyt osalliseksi mihinkään näin jännään ^_^
Kolmen kuukauden valmennusjakso FitFarmilla on tullut päätökseensä, ja on aika tehdä yhteenveto kokemuksista. Tässä yhteydessä on varmaan hyvä vielä kerran tiivistää mistä valmennuksessa oli kysymys.
Niiden, joita ärsyttää lukea yltäkylläisessä hyvinvointiyhteiskunnassa elävän yksilön hyvinvointiviilauksesta "kun jossain on asiat huonommin", kannattaa jättää juttu lukematta. Viittaan aiemmassa aihetta käsittelevässä jutussa vastaanottamaani purkaukseen. Ymmärrän, että voin erittäin hyvin verrattuna Afrikan lapsiin ja portaissa hengästymisen murehtiminen ja kaurahiutalegrammojen optimointi että jaksaa lenkillä ovat maailman suuressa kuvassa hemmetin triviaaleja asioita, mutta minua ne kiinnostavat ja haluan niistä kirjoittaa. Eikä se ole pois Afrikan lapsilta.
Tausta: olen noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota kohta viisi vuotta ja harrastanut salitreeniä 11 vuotta ja juoksua kaksi vuotta. Salitreeniin vhh-ruokavalio ei vaikuttanut mutta juoksun kanssa se ei natsannut.
Aerobiset lajit eivät ole minua koskaan kiinnostaneet vaan sali on ehdottomasti minun juttuni, mutta koska aerobinen kuntoni on koko aikuisikäni ollut sanalla sanoen p*ska ja se on aina vaivannut minua, halusin lisätä liikuntarepertuaariin yhden peruskuntoa kasvattavan kestävyyslajin. Juoksu tuntui omimmalta, en ole aikataulullisten jumppien ystävä.
Kahden juoksuvuoden aikana huomasin, että alkukehityksen jälkeen edistys tyssäsi lähes kokonaan eikä peruskuntonikaan ole juuri kohentunut. Hengästyin edelleen pienestäkin rasituksesta eikä juoksu varsinaisesti koskaan muuttunut kevyen tuntuiseksi, vaikka siitä aloinkin jopa nauttia. Kirjoittelin kokemuksista blogiin ja sain neuvon lisätä ruokavaliooni hiilihydraatteja.
Yritin viime vuonna tehdä hiilihydraattimuutosta omatoimisesti, siinä surkeasti epäonnistuen. Olen niin mukautunut vhh-tapaani syödä, että ateriamallin muuttaminen osoittautui todella vaikeaksi, useimpina päivinä yksinkertaisesti vain unohdin koko projektin. Asiaan vaikutti varmasti myös psykologinen kynnys. En kiistä ettenkö ole jossain määrin alkanut turhaan vältellä hyviäkin hiilihydraatteja ruokavaliomuutoksen tuoman valtavan elämänlaatumuutoksen myötä, sekä pelon että lipsahtaisin takaisin vanhoihin huonoihin ruokatapoihini.
Siihen valmennusprojekti auttoi täysin oleellisesti ja osoitti, että ulkoisen motivaattorin rooli oli todellakin tarpeellinen.
Missä onnistuin?
Tavoitteissani. Ruokavaliomuutoksella oli aivan ilmeinen kestävyyttä parantava vaikutus, ja jaksan nyt juosta tunnin lenkkini kevyemmin ja nopeammin. Tavoiteeni oli jaksaa juosta 9 - 10 km tunnissa hidastamatta välillä kävelyksi, ja pääsin yhdeksään kilometriin.
En myöskään enää hengästy rappusissa :) Pyynikin portaat on vielä testaamatta mutta eiköhän nekin jo mene :D
Myös sekundäärinen tavoite eli voimatasojen nosto salipuolella toteutui.
Kolmas ja tavallaan ääneenlausumaton tavoite oli psykologinen, eli toivoin kokeilun murtavan kynnyksen joka minulla on ollut osaa hyviäkin hiilihydraatteja kohtaan, kuten hedelmiä ja palkokasveja. Tämäkin tavoite saavutettiin.
Olen koko vhh:n ajan syönyt esimerkiksi hedelmiä hyvin säännöstellysti, aineenvaihdunnallisin perustein. (Vhh:lla elimistön aineenvaihdunta on tarkoitus pitää rasvapolttovoittoisena, ja runsashiilihydraattiset, vaikkakin kuinka hyvät ja hitaat sellaiset, ruoat pitävät aineenvaihdunnan glukoosivoittoisena.) Kokeilun myötä kynnys madaltui ratkaisevasti. En edelleenkään syö hedelmiä tai palkokasveja päivittäin, koska ne eivät kuitenkaan kuulu lempiruokiini, mutta silloin kun haluan niitä syödä, syön vapaasti.
Kuva: Anttila/Iittala
Missä epäonnistuin?
Veden juomisessa ja määrätyn suolamäärän ylläpitämisessä. Veden kohdalla toisaalta totesin jo aiemmin, etten lopulta nähnyt perusteltuna juoda valmentajan "määräämää" kolmea litraa päivässä, eli tässä tuli sitten uhmattua valmentajan ammattitaitoa ja näkemystä. Saan jo kasvisten ja kahvin mukana paljon nestettä päivän aikana, ja noin puolitoista litraa puhdasta vettä siihen päälle vaikuttaa riittävän vallan mainiosti. Itse asiassa, kun luovuin 2 litraa ylittävästä juomatavoitteesta, sillä oli olotilaa kohentava vaikutus.
Valmennuksen alusta saakka mukana kulki todella epämukava ilmiö: heräsin kahden kuukauden ajan joka yö neljän tai viiden aikaan valtavaan vessahätään, minkä jälkeen en enää pystynyt nukahtamaan. Yöuneni jäivät valmennuksen kahden ensimmäisen kuukauden aikana noin viiteen tuntiin yössä. Heräily loppui ja unirytmi palautui normaaliksi kun vähensin veden juomista.
En tietysti edelleenkään voi varmuudella tietää, liittyikö uni/valvetilan häiriö suoraan veden juontiin, mutta ainakin heräily loppui heti kun lopetin pakkojuomisen ja join vain janon tunteeseen.
Suola taas... No, tiedän että saan sitä ruoan mukana aivan liian vähän ja siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Vaikka en päässyt 7 gramman päivämääräykseen, sain kuitenkin kokeilun aikana totutettua itseni huomattavasti aiempaa runsaampaan suolan käyttöön. Nyt lisään suolaa salaattiinkin. Oli kiinnostavaa tajuta, kuinka paljon valmiissa ruoassa on suolaa, ja kuinka helposti voi jäädä suolavajeeseen kun ei käytä valmiita ruokajalosteita, muroja tai leipää. Olen todennäköisesti mennyt viimeiset viisi vuotta jopa epäterveellisen alhaisella suolamäärällä. Olemme tottuneet kuulemaan, että saamme ravinnon mukana aivan liikaa suolaa ja sitä pitäisi vähentää. Toisilla ongelma voikin olla päinvastainen.
Kehon koostumus
Mietin, olisinko jättänyt tämän kohdan kokonaan pois koska kehon koostumuksen muokkaus ei ollut valmennuksen tavoitteena ja tiedän, että hoikkien tai normaalipainoisten ihmisten julkisia mietintöjä kropastaan ei tunnuta aina hyväksyvän. Tai ne tulkitaan kierosti huomionkerjuuna tai muusta negatiivisesta lähtökohdasta.
Koska uusi ruokavalio ja uusi treeniohjelma kuitenkin selvästi vaikuttivat kehonkoostumukseeni, ja osaa lukijoista jopa varmasti kiinnostaa miten FitFarm-mallin valmennus vaikutti kroppaani, päätin sisällyttää yhteenvedon aiheesta.
Painoa putosi kahden kuukauden aikana melkein kolme kiloa. Tänä aikana seurasin ruokavaliota niin tarkasti kuin mahdollista, kuitenkin pitäen hiilarimäärän koko ajan vähän suositellun alapuolella koska annoskoot olivat määrätyillä ruokamäärillä liian suuret.
Viimeisen kuukauden ajan söin epäsäännöllisemmin enkä yhtä uskollisesti ruokavaliota seuraten, mihin vaikutti mm. kahden viikon ulkomaanmatka. Paino on noussut viimeisen kuukauden aikana puoli kiloa.
Mielestäni painoa ei olisi tarvinnut tippua ja olen luisevoitunut selvästi kolmen kuukauden aikana, en voi sanoa olevani tästä iloinen.
Mies on samaa mieltä ja pyysi monesti minua lopettamaan ruokavalion noudattamisen "kun kaikki liha häviää ja sä vain näivetyt". Vertailukuvissa ero ei mielestäni juuri näy, etenkään alku- ja päätöskuvan välillä, mutta livenä ero näkyy ja tuntuu päivänselvästi.
Jännä juttu: painan nyt 50 kg joka on jo vuosia ollut normipainoni, mutta jotenkin ruokavalio + saliohjelma muokkasivat kehon ulkonäköä erilaiseksi, laihemmaksi, aiempaan verrattuna. Paino ei aina kerro kaikkea.
Rasvaprosentti oli tammikuun puolessa välissä 12, nyt se on 8. Ei suositeltava lukema kenellekään.
FitFarmin valmennuksessa ei mitata kehonkoostumusta (eikä ylipäänsä muullakaan tavalla mitata tai punnita asiakasta), ja kävin teettämässä mittaukset Optimal Performancella. OP:lla pihtimittaus kuuluu valmennuksiin koska se on osa OP:n käyttämää BioSignature-menetelmää.
Näytin paljon paremmalta tammikuussa tässä syntymäpäiväkuvassa.
Saa nauraa, mutta erityisesti harmittaa perseen katoaminen. Minulla on aina ollut luiseva ääss jonne ei ole saanut kertymään rasvaa sitten millään (mulla rasva tarttuu vyötäröön ja naamaan), ja viimeisen puolen vuoden aikana olin ilokseni huomannut, että peffaan on viimein alkanut kerääntyä tervetullutta pyöreyttä. Tämäkin varmasti ikääntymisen mukanaantuomia muutoksia, rasvaahan alkaa kertyä hormonaalisten muutosten seurauksena eri lailla ja eri paikkoihin kun ikää karttuu. Olin pepusta vilpittömän iloinen, ja nyt se on mennyttä ja tuloksena on entistä luisevampi ahteri. No, epäilemättä sen saa vielä takaisin ruokavaliota muuttamalla ;)
Ulkonäköseikat ovat tietysti valmennuksessa sivuseikka, mutta pakko myöntää, että luisevoituminen ei ollut mukava lieveilmiö. Vaikka toin esiin huoleni painon putoamisesta ja rasvaprosentin kutistumisesta epäterveen puolelle (kun se oli jo valmiiksi hyvin alhainen), valmentaja ei nähnyt asiaa huolestuttavana. Kaloreita ei nostettu valmennuksen aikana vaikka aterioiden makroja muokattiin.
Rasvaton massa on pysynyt mittausten välillä samana. Lihasta ei siis ole tullut lisää.
Uusi saliohjelma näkyy mielestäni eniten käsivarsissa ja takareisissä, ennen en ole edes tiedostanut koko takareittä ja nyt sielläkin tuntuu kasvanut muhkura. Mielestäni näytän nyt kaiken kaikkiaan vähän skrodemmalta.
Olen erittäin tyytyväinen ruokavalion ja saliohjelman tuomiin tuloksiin, mutta en niiden vaikutukseen ulkonäössäni. Makunsa tietysti kullakin, mutta minusta alan jo näyttää turhan miehiseltä.
.
Vhh?
Loppujen lopuksi päivittäinen hiilarimääräni kutakuinkin tuplaantui siihen verrattuna, miten olen syönyt viimeiset viisi vuotta, mutta määrä on edelleen alhainen eikä lähelläkään virallisterveellisiä suosituksia. Ennen söin päivässä noin 30-50 grammaa hiilihydraattia, nyt 40-95 grammaa, treenipäivinä keskimäärin 70 g. Se jää jälkeen Mikon suosittamasta, mutta koska saavutin tavoitteeni jo tuolla määrällä, miksi luopua yhtään enemmästä määrästä kasviksia tai vaikka juustoa mahduttaakseen aterioille lisää hiilihydraatin lähteitä? :)
Hiilarien jäädessä alle 100 grammaan puhutaan edelleen vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, joten teknisesti en joutunut luopumaan vhh-elämäntavasta.
Tulen kirjoittamaan ruokavaliokokeilusta ja siihen liittyvistä havainnoista vielä yksityiskohtaisemman jutun, tai oikeastaan kirjoitin sen jo mutta nipistin sen pois tästä postauksesta pituussyistä. Tiedätte miten mulla "kynä sauhuaa" etenkin näissä ruokajutuissa, niistä vain on niin kiva jauhaa ^_^
Mitä mieltä olen valmennuksesta kokonaisuudessaan?
.
Pidän nyt muutaman viikon tai varmaankin koko toukokuun mittaisen tauon ja siirryn sen jälkeen kokeilemaan Optimal Performancen valmennusta. Stay tuned.
Päätetään teemaviikko tällä kertaa arvontaan. :)
Dermosil tarjoaa Karkkipäivän lukijoille kaksi kappaletta Nature-sarjan tuotesettiä.
Setissä on sarjan bestseller-tuotteita:
Osallistut arvontaan kertomalla, mitä tykkäsit kotimaisen kosmetiikan teemaviikosta ja tuleeko itse käytettyä minkä verran suomalaisia kosmetiikkamerkkejä. Onko jokin kotimainen sarja johon erityisesti tekisi mieli tutustua?
(Vinkkejä otetaan samalla vastaan myös mahdolliselle kolmannelle teemaviikolle ^_^)
Osallistumisaikaa on tiistaihin 3. toukokuuta kello 24.00 saakka. Liitäthän osallistumiskommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.
Arvonnassa voittivat Laura ja Tuuli. Voittajiin on otettu yhteyttä.
