Seinäjoki.
Kaupunki Suomen Etelä-Pohjanmaalla, asukasluku 63 834.
Tunnettu Provinssirock-festivaalista ja Tangomarkkinoista.
Silti, minun pitää aina googlata että muistan, missä kohtaa Suomen läntistä reunaa Seinäjoki taas sijaitsikaan.
(Niinkuin Keminkään kohdalla en meinaa muistaa, missä se tarkalleen ottaen sijaitsee... ja muuten - kemiläiset; tuo postaus Kemistä on Karkkipäivän tämän vuoden luetuin...! Go Kemi!)
Karkkipäivässä on tänä talvena ja keväänä ollut teemana kotimaan matkailu, tarkemmin ottaen Lapin matkailu, mutta yksi eteläisempikin kohde Seinäjoen muodossa ujuttautui mukaan.
Kiitos korona-viruksen, Lapin reissutkin typistyivät kolmeen; kolmas ja viimeinen reissu oli Kielajoelle Muotkatunturin kupeeseen ja se juttu odottaa vielä päivänvaloaan. Minun oli tarkoitus vierailla vielä Pallaksella, Torniossa ja Utsjoella, mutta nämä siirtyvät nyt parempaan tulevaisuuteen.
Miksi Seinäjoki?
Ehkä outo vastaus, mutta siitä on kiittäminen Googlea ja hakuani "Suomen persoonallisimmat hotellit". Hakutulosten eräästä listauksesta bongasin Alma-hotellin Seinäjoella.
"Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.
Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista", kertoo Rantapallon artikkeli.
Olen sucker mitä tulee erikoisiin majapaikkoihin, ja Alma vaikutti heti paikalta, jossa haluaisin vierailla. Alman tornihuoneet sijaitsevat 1920 -luvulla rakennetussa VR:n höyryvetureiden vesitornissa. Hauskasti, Almassa on sijaintinsa puolesta samaa rautatieläisromantiikkaa kuin Kemin Putiikkihotellissa..!
Olen alkanut nähdä majapaikatkin vähän samanlaisena matkailukohteena kuin ravintolat; jotkut hotellit/majatalot/mökit tai airbnb't ovat niin kiinnostavia, että ovat itsessään perustelu reissulle.
(Ja kyllä Seinäjoki on aikuisten oikeasti kiinnostanut minua muutenkin... ;) Tavalliset suomalaiset paikkakunnat kiinnostavat minua! Provinssissa olen käynyt pari kertaa, mutta kaupungille ei tuolloin tullut suotua silmäystäkään.)
Hotelli Alma osoittautui tosi kivaksi paikaksi, vaikkakin kolme eri tyylistä rakennusta kolkolla ratapihalla muodostavat vähän hassun ja epätasaisen kokonaisuuden.
Ulkoa päin Alma ei vanhaa puista päärakennustaan lukuunottamatta näytä kovin houkuttavalta, ja ilman word-of-mouthia (tai Googlen hakutuloksia :D) ei kyllä tulisi valittua tätä hotellia.
Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa. Huoneet ovat tilavia ja tunnelmaltaan elegantteja, kodikkaita ja romanttisia. (Ahh, punatiiliseinät... en tiedä mikä niissä on..!)
Yö Tornihuoneessa maksaa alkaen 188€ aamiaisineen, mikä ei ole kovinkaan paha hinta verrattuna vaikka pääkaupungin vastaavantyyppiseen majoitukseen.
Alman päärakennuksen ravintola on vanhassa rautatieläisten rakennuksessa. Vuodelta 1909 oleva rakennus tihkuu vanhanajan tunnelmaa, ja ravintola olikin mielestäni jopa elämyksellisempi paikka kuin Tornin huoneet.
Ruokasali on aivan mieletön...!
Ravintolassa järjestetään säännöllisesti myös konsertteja. Minunkin yöpymisiltanani siellä oli elävää musiikkia, mutta valitsin viettää illan toisessa ravintolassa. Alman ravintolassa maistelin lounasta.
Ruoka oli todella maittavaa. Alman keittiössä kokkaillaan lähiruoka-ajattelulla ja kaikki annokset saa muunneltuina, jos mieli tai ruokavalio niin tykkää :)
Itse en tällä kertaa kaipaillut tuunailuja. Otin alkuruoaksi Spirit of Mallaskoskella graavattua lohta ja pääruoaksi voissa paistettua siikaa keltajuuripyreellä. Erittäin hyvät annokset jotka olivat mukavan "rustiikkisia" ja samalla kauniisti lautaselle aseteltuja.
Ei mitään liian pikkurilli pystyssä -meininkiä, mutta arvokas ympäristö ja kaunis esillepano tekevät tunnelmasta hienostuneen. Suositeltu valkoviini oli myös nappi valinta.
Sitten lähdin tutustumaan Seinäjoen keskustaan.
Vierailuni ajankohta helmikuun lopulla ei säiden puolesta ollut paras mahdollinen, ja lauantai kosteassa harmaudessaan väritti Seinäjoen downtownin aika kolkoksi.
Vanha tori
Miltä kaupunki näytti?
Hyvin tyypilliseltä, aika tympeältä suomalaiselta laatikkorakennusten ja tikkusuorien teiden betonivoittoiselta paikkakunnalta. (Olen pahoillani, älkää loukkaantuko seinäjokelaiset, pidän omaakin kotikaupunkiani sellaisena etenkin kun sää on harmaimmillaan. Suomalaiset kaupungit vain ovat tällaisia...)
Ydinkeskusta ei herättänyt juurikaan sympaattisia ajatuksia. Sieltä puuttui lämpöä ja tunnelmaa. Hyvin vähän puutaloja, värejä, historiallisia rakennuksia tai puistoja. Paljon kiveä, suoraa ja suorakulmaista. Modernia, kylmää.
Mutta joo. Tiedän, että on todella epäreilua "arvostella" Seinäjoen keskustaa yhden päivän ja paskan sään jälkeen. Mutta tällaisia olivat tuntemukseni.
Seuraavan kerran kun tulen Provinssiin, täytyy kävellä keskustan halki kesäsään tunnelmassa.
(Ja hei - joen varren alue ON kyllä mukava <3 Kävelin siellä seuraavana päivänä.)
Illallisosoitteeni oli Ravintola Juurella Keskustorin reunalla.
Ainiin, sain kuulla että Seinäjoen tori on hiljattain siirretty tähän kohtaan kaupunkia. Vanha pieni "tori" (kuopiolaisena täytyy sanoa etten ihan heti olisi sitä toriksi tunnistanut) sijaitsi kauppakeskuksen edessä ja näkyy ylemmässä kuvassa; koulun pihalta näyttävä sementtiaukio jonka reunassa on lasten kiipeilyteline.
Kulinaristina etsiskelin Seinäjoen parhaita murkinapaikkoja, ja netin arvostelut liputtivat Juurella'n puolesta. Mukava "relaxed semi-fine-dining" -tyyppinen ravintola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, ja viihdyin siellä hyvän ruoan äärellä yli kaksi tuntia - pitkä aika omassa seurassa :D
Henkilökunta saa erityispisteet; tunsin oloni "friikkinä" yksin illastavana vieraana kameroineni tervetulleeksi ja täydellisesti huomioiduksi. Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja lämmintä sopivalla kaverillisella rentoudella, pysyen kuitenkin asiaankuuluvan kohteliaana. Sellaista palvelua, joka saa olon tuntumaan arvostetuksi ja toivotuksi asiakkaaksi, ja haluamaan tulla uudestaan. ❤️
(Harmillisesti Juurella-ravintola on nyt suljettu, kuten varmaankin valtaosa Suomen ravintoloista.)
Nyt on muuten todettava, että sai olla viimeinen kerta kun en tee muistiinpanoja ruoista!
Katson näitä helmikuun lopulla syömiäni annoksia, ja voin vain nyökytellä, että joo, olivat muuten kaikki tosi hyviä - mutta osaan kertoa Juurella-menukokonaisuudesta vain, että söin kalaa (kuten näkyy :D) ja jälkiruoaksi ehkä parhaan ja erikoisimman juustoannoksen jota olen koskaan maistanut.
Juurella Menu kalalla tai lihalla maksaa 54€ (ravintolan kotisivulla näyttäisi olevan virhe, siellä lukee 45€ mutta multa ainakin veloitettiin 54€). Menun saa myös kasvisversiona tai vegaanisena (nämä 45€). Neljän juoman juomapaketti maksaa 34€.
Mmm... kala pettää harvoin... kuten eivät paahdetut juurekset. 👌 Voissa paistaminen ei ainakaan haittaa makua... Mietin usein ravintoloissa, että laadukas voi on varmasti yksi avainjuttuja simppeleiden, paistettujen ruokien täyteläisessä ja aromikkaassa maussa. Tietysti myös paistotekniikkaa ja lämpötila luovat eron "mun kotikalan" ja taitavan kokin loihtiman restaurant-kalan välille ;)
Juustojälkkärissä oli kahta juustoa; alla pehmeä juusto ja päällä parmesan-raastetta, ja raaste oli muistaakseni maustettu ginillä, tai jollain alkoholilla joka tapauksessa. Todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä..!
(Jos Juurella-ravintolan keittiömestari sattuu nyt lukemaan tätä niin saa lähettää korjauksen ;D)
Mun loppuilta? Olin jättänyt saunan ajastimella lämpenemään ja vietin yksinäisen saunaillan kera Pirkan ranskalaisen siiderin. 👍
SUNNUNTAI valkeni aurinkoisena.
Ahh, harmaus väistyköön...!
Nautin aamiaista Alman ihanassa ravintolassa. Aamiaisbuffet oli aika perustasoa; peruspuurot, leivät, jogurtit ja leikkeleet. Tähän voisi ehkä panostaa vähän..?
Toisaalta, arvostan myös hävikin pienennysajattelua; mitä vähemmän houkuttavia herkkuja hotelliaamiaisilla on tarjolla, sitä vähemmän jää hävikkiä kun asiakkaat eivät intoudu kasaamaan tarjottimilleen överilautasellisia.
Muuten - kuka tunnistaa itsessään lievän ärtymyksen (jep, voiko olla turhempaa...), jos kahvitilanteissa saatavilla ei ole kuin pieniä 1,25 desin kahvikuppeja..? Me isojen mukien kahvi-ihmiset joudumme kaatamaan kaksi, kolmekin pikkukupillista kerralla, kun eka kuppi menee jo käytännössä kävelymatkalla pöytään. Sarjassamme first world problems mutta teki mieli sanoa.
Kauppakadulta löytyi viimein kaunis puutalo! Laitoin siitä kuvan Instagramiin, ja sain heti tietää, että kyseessä on Alvar Aallon suunnittelema Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talo.
Talossa toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo.
Apila-kirjasto josta kuvastuu Lakeuden Risti -kirkko
Tässä on ainoa konkreettinen kohdevinkki, jonka olin saanut Seinäjoelle: Pääkirjasto Apila.
Ja upea se onkin..! Sori Tampereen Metso, jäät toiseksi... (en ole koskaan tykännyt Metson arkkitehtuurista... Ja Helsingin Oodissa en, uskokaa tai älkää, ole vieläkään käynyt..!)
Apila-kirjaston muoto muistuttaa ylhäältä katsottuna apilaa, ja sen suunnittelussa on otettu vaikutteita japanilaisesta origamista.
Tänne voisi tulla koko päiväksi hengailemaan...
Lastenosaston Piilomaa pehmeine satuhuoneineen oli ihan mieletön, ainakin tämä aikuinen olisi halunnut ryömiä sinne pienten jatkoksi lukemaan ja lepäilemään... :)
Vierailuni antoisin kohde oli lopulta kuitenkin Kyrönjoen rannan alue lenkkipolkuineen. Pidän vesielementistä, ja oikeastaan viihdyn takuuvarmasti kaikkialla jossa yhdistyy vesi, luonto ja kaunis sää :)
Täällä oli mukava kävellä.
Edit. Sain Visit Seinäjoelta viestin Instagramiin. Kyseessä ei kuulema ole Kyrön- vaan Seinäjoki. Googlella tätä ei ole ymmärretty, vaan siellä itsepintaisesti nimetään Seinäjoen keskustan halki virtaavan joen haara Kyrönjoeksi. :) Asia selvä. Kävelin siis Seinäjoen vartta. 👍❤️
Ravintolalaivan kannella on varmasti kesällä elämää.... tai... ehkä kesällä 2021 seuraavan kerran...?
Minkähänlainen kesä meillä on edessä...?
Kiitos Seinäjoki, nyt me on viimein tavattu kunnolla ja sinulla on kasvot :) Tai pienellä siivulla sinua, Seinäjoki on laajalle ulottuva kaupunki josta keskusta muodostaa lopulta vain hyvin pienen osan. Uskon, että ympärillä on paljon muutakin kuin sementtiaukioita ja suorakulmioita. <3
Vaikka löytyy sementin keskeltä pehmeyttäkin, kuten Alma, Apila ja Juurella. :)
Näin paljon maksoi matka Tampereelta Seinäjoelle:
MUITA KOTIMAAN MATKAILUJUTTUJANI:
🇫🇮 JYVÄSKYLÄ
🇫🇮 KEMI
🇫🇮 KUOPIO
🇫🇮 HÄMEENLINNA
🇫🇮 FISKARS
🇫🇮 PORVOO JA KOTKA
🇫🇮 LAPPEENRANTA JA IMATRA
🇫🇮 SAVONLINNA
🇫🇮 ROVANIEMI
🇫🇮 LAITIKKALA
🇫🇮 FRANTSILA
🇦🇽 LEMLAND
🇦🇽 AHVENANMAAN TOP 3 MAJAPAIKAT
🇦🇽 AHVENANMAAN SADONKORJUUJUHLAT
🇦🇽 MAARIANHAMINAN RAVINTOLAOPAS
49 comments on “Seinäjoki - betonia ja vähän pehmeyttäkin”
Matkavinkkinä tulevaisuuteen, kannattaa ehdottomasti käydä Mänttä-Vilppulassa ja hotelleista Mäntän klubilla tai Honkahovissa! Myös Raahe on ihana paikka, ja siellä on paljon kehuttu Langin Kauppahuone-hotelli. :)
Kiitos Eeva :) Mänttä-Vilppulassa olen kerran käynytkin, Serlachius-museoissa, tosi hieno paikka (valitettavasti kehuttu museoravintola oli suuri pettymys, harvoin on saanut niin huonoa palvelua).
Tuon Raahen Langin Kauppahuoneen on muutama muukin lukija minulle vinkannut, joten se on ehdottomasti siirtynyt "To do" -listalle :)
Aivan ihana saada vinkkejä kotimaan kohteista <3 Meillä on täällä Suomessa ihan mielettömästi ihania kohteita joista moni ei ole koskaan kuullutkaan; erityislaatuisia majataloja, poikkeuksellisen kauniita luontopolkuja, sydämen pysäyttäviä maisemapaikkoja, persoonallisia ravintoloita, omintakeisia putiikkeja, ihastuttavia maatilamatkailupaikkoja.... Espanjan, Italian ja Kreikan rannikon helmet tuntee melkein jokainen, mutta entä oman maamme mansikat...?
Tuolla Mäntän museoravintolassa en olekaan käynyt, sillä mulle se vaikutti liian kalliilta jo vegaanimenuun nähden. Mäntässä oon syönyt parhaat burgerit hotellissa (:D), ja ehkä myös Vuorenmajan keittiössä voi olla jotain tsekkaamisen arvoista. :)
Joo, kallis se olikin, mutta mentiin kun ex-anoppi tarjosi :) Ja sen takia huono kokemus oli vielä erityisen ikävä, kun olimme tulleet paikalle anopin lahjana, ja sitten ravintola "pettää" niin pahasti. Oli älyttömän kurja olo ex-anopin puolesta, ja toki kaikkien muidenkin seurueessa.
Olipas tämä ihana matka Seinäjoelle ja samalla viiden vuoden takaiseen elämääni, kun muutin omilleni 200+km päähän kotoa Seinäjoelle opiskelemaan. Viihdyin vain vuoden, mutta se ei ollut kaupungin vika! Paikassa on oma charminsa ja sain sieltä kyllä monia ihania muistoja mukaani <3
❤️
Millon vierailet täällä "susirajalla" itä-suomessa? Oletko muuten paljon matkaillut täälläpäin? Koli on upein paikka tässä lähellä :) itselle rannikko ja Seinäjoki on ihan tuntematonta seutua. Tampereella olen käynyt, nyt oltaisi tultu car show näyttelyyn mut eipä niitä ole. Vaasassa tai Porissa en ole ikinä käynyt, Raahi/Kokkola akselilla kyllä ja Oulussa joskus asuinkin vähän aikaa. Muutoin se puoli suomesta on melko tuntematonta :)
Mä luulen, että Itä-Suomen kohteet on olleet mulle kuopiolaisena "liian lähellä" ja on tapahtunut se klassinen; "emmää nyt omilla kulmilla, matkailen mieluummin kauemmas" -ilmiö.
Toisaalta, autottomasta perheestä kun tulen, on sekin tietysti ollut ratkaiseva tekijä lähiseutumatkailun puuttumisen suhteen. Kolille tai muihin luontokohteisin ei tuosta vain hurauteta julkisilla....
Mun perhe ei ole koskaan harrastanut muuta kotimaan matkailua kuin pääkaupungissa ja mummoloissa käyntiä (silloin kun isovanhemmat vielä elivät), ja lapsuudessani olen kokenut vain junamatkat Kuopio - Hämeenlinna, Kuopio - Helsinki ja Kuopio - Ylitornio. Jopa Kuopion keskustan ulkopuoliset kaupunginosat ja lähiöt oli mulle pitkään (ja suuri osa edelleenkin) tuntematonta seutua, koska liikuin vain siellä minne pääsee jalan, eli "kotona" keskustassa :)
Aloin itse asiassa nähdä muuta Suomea laajemmin vasta eksäni Mr. Karkkipäivän kanssa, hänen kanssaan teimme monia kivoja kotimaan road trippejä :) Niistä on jäänyt ihan mahtavia muistoja ja näin paljon hienoja ja kiinnostavia paikkoja.
Koli on kyllä ollut tosi pitkään Must See, ja jonain kauniina päivänä sinne toivottavasti pääsen 🙏🏻
Ja VAASA - siitä on tullut jo ihan klassikkovitsi, monesti olen jo ollut ihan pääsemäisilläni sinne, ja aina on tapahtunut jotain mikä on estänyt vierailun...! Mä haluaisin niiiiin nähdä Vaasan. <3
Toivottavasti vielä pääset Vaasaan! Suosittelen ainakin ravintola Hejm (https://restauranthejm.com/sv/) ja viereisen Faroksen kesäterassia, jos kesällä vierailet. Vuokraa pyörä ja ajele merenrantaa myötäileviä pyöräteitä. Hotelli Astoria on kehuttu, itse en siellä ole yöpynyt. Naapurikunta Mustasaaren puolella on kaunis Raippaluoto, siellä Svedjehamnissa on mm. Saltkaret-näköalatorni, josta näkee hienosti, miten maa kohoaa Merenkurkussa.
Kiitos paljon vinkeistä, Lisbet :) Aivan varmasti reissaan Vaasaan vielä jonain kauniina päivänä :)
Olisin kysynyt sellaista, että eikö sellainen perinteinenkin lättänä kasvojenpesusieni kostutettuna tee lähes saman kuin Konjac-sieni eli kuori kevysti? Itse käytin tuollaista perinteistä (ja tietenkin violettia) pesusientä yhtenä iltana ja mietin, että kai tämä ajaa lähes saman asian kuin Konjac-sieni.Eihän tuossa ole tietenkään materiaalin puolesta hoitavia ainesosia, mutta toimii varmaankin lievänä kuorijana? Materiaali tuntui pehmeältä ihoa vasten, etenkin kun käytin sitä suihkussa. En varsinaisesti puhdistanut ihoani sillä vaan tosiaan käytin kuorivana juttuna. Ostaakohan näitä enää kukaan?
Sitten toinen pieni kommentti: minulla on kulmissani muutama todella itsepäinen karva, joka ei suostu millään pysymään asennossa, ei ainakaan Benecosin tuotteella. Ehkä pitäisi kokeilla jotakin muuta väritöntä kulmakarvageeliä.
Mielestäi ei juurikaan, jos tarkoitat sellaista hyvin pehmeää ja huokoista sienikuitua. Konjac-sienen pinta on myös pehmeä mutta kuiturakenteeltaan ihan erilainen.
Vahvin (ja yhä paras) tuntemani on Anastasian kulmageeli:
https://www.kicks.fi/anastasia/meikki/kulmakarvat/kulmakarvageelit/brow-gel-clear
Mitä mieltä olet sellaisesta luonnollisen ehostautumisen kikasta, että poskille sivelisi esim. kookosöljyä? Tämä oli erään mallin YouTube-videolla, jossa antoi vinkkejä, miten voi meikata käyttämättä meikkejä. Itseäni askarruttaa tuossa nimenomaan se, että kuluttaako öljy altaan pois aurinkosuojan. Tuo malli laittoi siis ensin itselleen aurinkosuojan ja sitten poskipäille kookosöljyä. Itselläni poskipäiden alueille tulee helposti auringosta aiheutuvia jälkiä, niin en mielellään riskeeraisi, että siitä tieten tahtoen veisin aurinkosuojan käyttämällä päällä öljyä highlightina.
Ehkä voi toimia joillain ihotyypeillä (kuivalla lähinnä, ajattelen), mutta aika rasvaisen pinnanhan kookosöljy jättää eikä välttämättä toimi kovin kauniisti tavallisessa arjessa. Kuvauksissa kaikenlaisten kiiltävien aineiden kuten vaseliinin, huulikiillon ja öljyjen käyttö kuultotuotteena kasvoilla ja silmäluomilla on yleistäkin, niillä saa tosi näyttävän ja kauniin kuullon, mutta ne toimivat harvan iholla "tosielämässä".
Mun on hyvin vaikea uskoa, että poskipäille levitetty kookosöljy pysyisi siinä kovin kauaa. Se joko imeytyy ihoon eikä näy ollenkaan hetken kuluttua, tai "sulaa" ja valuu paikoiltaan lämmetessään ja sekoittuessaan ihon omiin rasvoihin.
Mun mielestä ihan jo kasvoöljyllä (eli koko kasvoille levitettävällä hoitoöljyllä) saa iholle kauniin hehkun ja kuullon. :) Tällöin ei ole vaarana, että öljy "valuu" paikoltaan, kun sitä on levitetty koko kasvoille.
Mitä aurinkosuojaan tulee, ellei alle laitettu aurinkosuoja ole itsessään öljypohjainen, näkisin, että öljy kyllä liuottaa aurinkosuojaa ainakin jonkin verran.
Tuollaisiin neuvoihin tulee toki suhtautua mallin kikkoina, jotka hän on oppinut kuvauksissa. Ja hän muutenkin puhui nimenomaan noista kaikenlaisista huulirasvoista ja kasvorasvoista kasvojen korostuksessa.
Itseäni tuon kikan soveltamisessa arkielämässä huolestuttaisi juurikin tuo aurinkosuojan "mureneminen" alta pois, kun eikö tuolla kookosöljyllä voisi hätätapauksessa jopa puhdistaa meikin (tosin lopputulos ei varmaankaan olisi kovin miellyttävä).
Tämä sama malli ehdotti myös kookosöljyä kulmakarvoihin ja silmäripsiin. No, minä otin neuvosta vaarin ja kävin ostamassa kookosöljypurkin. Ei toiminut kulmakarvoissa: lopputuloksena oli vain kulmien alueella näkyvää sulanutta rasvaa. Ei myöskään toiminut silmäripsissä: valui silmiin. Itse en juuri edes kokenut, että kookosöljy olisi tummentanut ripsiäni.
Nuo kaikki neuvot olivat sellaiseen tilanteeseen tarkoitettu, että kun herää ja ei halua käyttää meikkiä mutta haluaisi kuitenkin näyttää kauniilta. Itse näyttäisin lähinnä vain öljyiseltä. Enkä tosiaan itsekään käyttäisi kookosöljyä edes highlighterina, sillä se tosiaan lähti aika äkkiä kulumaan pois.
Ehkä voisi toimia jollain mallilla siinä tilanteessa, että on menossa kuvauksiin ja haluaa laittautua ennen niitä hieman (korostaa luonnonkauneutta) ja tietää, että pääsee pian istumaan meikkaajan tuoliin, niin ei ole järkevää laittaa oikeaa meikkiä kotona?
Sitten ihan toisen aihepiirin kysymys: onko Sephorassa tuotteet järjestetty siten, että luonnonkosmetiikka on erillinen alua vai ovatko kaikki merkit sekaisin myymälässä?
Kyllä Sephorassa on mielestäni luonnolliset merkit omassa "osiossaan", en ehkä puhuisi alueesta koska sarjat ovat Sephorassa hyllyittäin, mutta luonnonmukaisempien sarjojen hyllyt ovat myymälöissä lähekkäin. En muuten puhu "luonnonkosmetiikasta" vaan mieluummin "luonnollisesta/luonnonmukaisesta" kosmetiikasta Sephoran kohdalla, sillä siellähän ei välttämättä tehdä eroa aidon, sertifioidun luonnonkosmetiikan ja luonnollisuudella itseään markkinoivien sarjojen välillä. Näin on ainakin ollut niissä Sephora-liikkeissä joissa itse olen viime vuosina vieraillut.
Kiitos taas matkapostauksesta! Mielessäni läikähti kun näin sinun käyneen Seinäjoella. "Minun" kaupunkini Etelä-Pohjanmaalla ei tosin ole Seinäjoki vaan Vaasa, jonka lähiseudulla asuin muutamat tärkeät vuodet lapsuudestani. Pikkutyttönä näin Vaasassa junavaunussa Miss Universum Armi Kuuselan ja filippiiniläismiehensä Gil Hilarion, kun he matkasivat halki Suomen kaiken kansan ihmeteltävinä. Mene ihmeessä käymään Vaasassa ja tee juttu siitäkin! Merellisyys antaa Vaasalle oman raikkaan mausteensa. Lakeuksien latomeri on lapsuuteni maisema ja eteläpohjalaismurre soinnahtaa yhä niin tutusti korvaan. Miltä se muuten kuulosti sinusta, ummikosta?
Wow..! 😍 Mikä muisto..!
Ja Vaasaan kyllä retkeilen ennemmin tai myöhemmin, se on saletti :) Jotkin asiat vain antavat odottaa itseään.. kuten Pariisi... (miten kauan menikään ennenkuin pääsin sinne..!)
Täytyy myöntää, että en kiinnittänyt murteeseen mitään huomiota. Mieleen ei jäänyt mitään "erityistä" paikallisten puhetavasta. En toisaalta en jutellutkaan Seinäjoella kuin Alman ja Juurella'n henkilökunnan kanssa.
Mun kaupunki ♡ (en kylläkään asu itse kaupungissa, mutta hyvin lähellä silti)
Uskon, että olisit tykännyt kovasti myös Uppalan kartanosta, jossa on aivan ihana miljöö, ja palvelu ja -ruokakin on aina miellyttävää. Rytmikorjaamo on yksi mun lempparipaikoista koko kaupungissa ♡
Uppalan kartanoon törmäsinkin Seinäjoen ravintolalistauksissa, kuulosti ihastuttavalta paikalta :) Jos olisin viipynyt pidempään olisin varmasti käynyt myös siellä :)
Rytmikorjaamon kaltaisessa paikassa viihtyisin varmasti myös ^_^
Teenjuojanakin pikkuiset kupit ärsyttävät. Teepussi täyttää jo yksinään melkein koko kupin.
🤣👍 Näinhän se on... *miksi ihmeessä pieniä kuppeja enää edes käytetään....?*
Suosittelen tutustumaan Seinäjokeen myös kesällä. Uskon, että tykästyisit Törnävän puistoon (ilman Provinssi-hulinaa 😉) ja Kyrkösjärven ympäristöön. Lakeuden ristin huipulle pääsee myös ihailemaan maisemia 🙂
Todennäköisesti..! Luonnon läheiset ympäristöt harvoin pettävät Suomessa, meillä on niin ihana luonto. 🙏🏻
Mitä Lakeuden Ristiin tulee, se kyllä harmitti että näköalataso on talvella suljettu, näköalat viehättää aina..!
Maaliskuussa avattiin punatiilinen vanha Kalevan Navetta Seinäjoelle, tulevaisuudessa suositus vierailulle sinne! 😊 siellä taidehalli, käsityömyymälä mutta ennen kaikkea vanha rakennus entisöity uuteen, ihana tunnelmallinen lisä Seinäjoelle! Ja kyllä, Seinäjoki on meidän paikallistenkin mielestä ankea mutta toivottavasti saamme vielä asemanseudun päivitettyä, jolloin alueesta voi kuoriutua paras potentiaali matkailijatkin kannalta esiin.
Hyvä rehellinen blogipostaus!
Tsekkasin Kalevan Navetan ja vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta jonne rientäisin pää kolmantena jalkana..! 😍 Joten sinne siis seuraavalla kerralla..! 😊
Tuo Juurella-ravintolan kuva.. Mikä siinä on, etteivät ihmiset voi edes yhden ravintolaillan aikana olla olematta puhelimella. :) Enkä nyt takoita sinua, joka teet juttua blogiinn ja syö yksin, vaan noita seurueessa tai kaksin olevia illastajia. :D
Tuo on vain niin yleinen näky ravintoloissa, että tekisi mieli aina huomauttaa, että yrittäkää nauttia siitä ruoasta ja seurasta.
Just niin, Elli! Panin merkille saman siitä ravintolakuvasta,eli ne älylankkunsa näpelöijät vaikka oltiin syömässä. Ruoka arvatenkin jäähtyi lautasella... En käsitä moista käytöstä. Se on kunnioituksen puutetta pöytäseuruetta, ateriaa ja myös sen valmistanutta kokkia kohtaan. Eikö ne lankun näplääjät tajua kuinka noloa se on?! Ei yhtään cool. Että hohhoijaa vaan! :-(
Se on (ikävä kyllä) tätä aikaa... :/
Laitan tähän postaukseen kysymyksen Essen meikkivoiteesta, kun tuonne toiseen on tullut niin paljon kommentteja. : )
Jättääkö tuo voide kalvon iholle? Onko se niin hoitava, että alle ei tarvitsisi laittaa ollenkaan kosteusvoidetta?
Olisi kiva löytää joku hyvä meikkivoide luonnonkosmetiikan puolelta, mutta kaikki ovat tähän saakka olleet huonoja. Ainakin ensivaikutelman jälkeen. Ihan aluksi Juice Beautyn seerumimeikkivoide tuntui hyvältä (vaikka se peitti liikaa), mutta selvästi kuivatti ihoa kun sitä oli käyttänyt jonkin aikaa.
Alima Puren meikkivoide on kuulostanut houkuttelevalta, sillä heidän primerinsä ja mineraalimeikkinsä ovat tosi hyviä, mutta se on silti jäänyt tilaamatta. Onko sinulla siitä kokemuksia?
Mä en osaa arvioida, onko Essen jättämä pinta 'kalvomainen' vai vain täyteläisen ravitseva 😄 Se tuntuu siis aika paljon BB-voidemaiselta, eli siinä on vähän sellaista puuterimaista tuntua vaikka koostumus onkin täyteläinen. Minä en kutsuisi sitä kalvomaiseksi, vaan vain täyteläiseksi. Ja sanoisin, että hoitavuus on sitä luokkaa, että normaalilla iholla ainakaan alle ei tarvitse laittaa kosteusvoidetta. Mulla oli tänään alla vain ohut c-vitamiiniseerumi.
Alima Puren meikkivoidetta en ole (ainakaan vielä) kokeillut.
Mietin, että tuleekohan se puuterimainen tuntu aurinkosuojasta. Kun luonnonkosmetiikan aurinkosuoja jää ihon pinnalle samoin kuin väripigmentit, niin tuleeko niistä sellainen puuterimainen tuntuma, jonka itse vaan tulkitsen kalvomaiseksi. Mulla jää luonnonkosmetiikan aurinkosuojista lähes aina sellainen olo, että kasvoilla on jotain ylimääräistä. :)
Joo, tulee varmasti. Kun SK on 30, ja se muodostuu pelkästään mineraalifilteristä (joka on puuteria), on mukana "väkisinkin" puuterimaista tuntua.
Pakko näin paikkakuntalaisena kommentoida että kuvaus osui ja uppos, aivan täydellinen, juuri tuollainen tämä kaupunki valitettavasti on :) Ja toisekseen ihailen suuresti kykyäsi nauttia yksin matkailusta! Voi kun itsekin sellaista osaisi tehdä.
Matkailutyylejä on monia :) Mulla on omissa ajatuksissani usein jo tarpeeksi seuraa... :D Käytännössä tarvitsen paljon omaa aikaa itsekseni prosessoidakseni juttuja ja palautuakseni, ja reissut yksinään ovat parasta siihen <3
Olipa mukava reissukuvaus! Olin reilu vuosi sitten työmatkalla Seinäjoella ja isäntäni vei minut käymään kirjastossa. Tosi hieno paikka! Tuosta hotellista olen myös lukenut ja siellä olisi kiva vierailla. Toivottavasti rajoitukset hellittäisivät kesäksi sen verran, että kotimaassa voisi matkailla edes jossain mittakaavassa. Kuten sanoit, Suomesta löytyy upeita kohteita.
Ja kyllä, Metso ei arkkitehtuuriltaan houkuttele hengailemaan, kuten monet muut kirjastot!
Minäkään en ole käynyt Oodissa, vaikka asun Töölössä. :D Kirjasto ilman kirjoja ei vain kuulosta erityisen kiinnostavalta ja lempparinihan on kuitenkin Rikhardinkadulla.
Lisää Suomi-juttuja. :)
Hehe :D ^_^
Mulla on tässä hollilla sattumoisin paikallinen kirjastotyöntekijä ja piti ihan kysyä selitys tähän lauseeseen... ja sen sain :)
Kesällä kannattaa Seinäjoella käydä Mallaskosken Panimoravintolassa (sijaitsee lähellä Uppalan kartanoa). Aivan todella kaunis paikka joen varrella! :)
Kiitos vinkistä Marja! :)
Mä rakastan kotimaanmatkailua yksin. Moni ei tätä huvitusta ymmärrä, mutta hienoa, että joku muukin tykkää :D Mies aina (ennen koronaa...) kyselee, että minne mentäisiin matkalle. Mä vastaan 9 kertaa kymmenestä Kuopion, ja sen kymmenennen kerran Lappeenrannan.. :'D
Tosi kivoja muutenkin nämä sun reissupostaukset Suomesta. Mulle itäsuomalaisena lakeudet ja pohjalaisuus ovat jotain äärimmäisen eksoottista ja kiehtovaa. Kyllä ne länsisuomalaiset ovat vain kerrassaan eri heimoa kuin me itäsuomalaiset. Suomessa hyvin paljon matkustaneena ja myös reissutöissä olleena väitän, että stereotypiat pitävät paikkansa yllättävän pitkälti.
Mielestäni monet kuvaukset pohjalaisuudesta kirjallisuudessa ja elokuvissa ovat huikaisevia (ja silti hieman eksoottisia), kuten vaikka Pieni pyhiinvaellus. Ja se pohjalainen uskonnollisuus, mikä juttu sekin on? Joka tapauksessa, lakeuksissa on jotain hyvin romanttista ja villiä, sillä suunnalla olisi kiva reissata enemmänkin. Suomesta löytyy vaikka minkälaisia helmiä ja upeaa omintakeista kulttuuria!
❤️ Kuopio...!
Mulle kanssa läntinen Suomi on ihan vierasta. Äitini tosin on pohjalainen, mutta hän ei kenties ole se ihan perinteisin malliesimerkki pohjalaisuudesta :D joten en ole osannut hänen perusteellaan muodostaa mitään kuvaa länsisuomalaisista. Mä en rehellisesti osaa sanoa, mitä on 'pohjalaisuus'. Mulla ei ole edes stereotypiaa :D
Vai kävit täälä Pohjanmaalla vierailemassa :). Olen pitkäaikainen lukijasi vaikka todella harvoin tulee kommentoitua, mutta täälä ollaan oltu vuodesta toiseen Karkkipäivän Sannin matkassa. Jos tulet uudestaan joskus, niin laitahan vinkkiä tänne blogiin... Olisi kiva vaikka nähdä tai jotain :).
Aaww, olipa mieltä lämmittävä kommentti, Pikku-Akka :) <3
Pitää kenties ensi kerralla kotimaan matkaa suunnitellessa laittaa Karkkipäivään "heads up", jos vaikka joku kaltaisesi ihana lukija haluaisi käydä kahvilla turisemassa :)
Piti kommentoida tähän jo aiemmin, mutta unohdin :)
Tämä postaus oli kyllä hauska lukea, ja ei sulta tullut ihan niin murskaavaa näkemystä Seinäjoesta mitä ennalta ajattelin :D Mä itse koen Seinäjoen kyllä tositosi ankeaksi kaupungiksi. Ei se nätti ole. Seinäjoen keskustassa on nyt aika paljon rakennettu uutta ja käsittääkseni yritetty kohentaa yleisilmettä. Tulos on aika tylsä jotenkin. Uusi ja moderni on tylsää. Kuten sinä, tykkään myös vanhoista rakennuksista. Niissä on sitä "jotain".
Kommenteissa taisikin jo olla mainittu Törnävä. Siellä kannattaa käydä kesällä. Siellä on upeita vanhoja rakennuksia ja kivan näköinen luonto. Kerroitkin, että oot käynyt provinssin aikana, mutta sitä ympäristöä ei näe samalla tapaa silloin :)
Tuli muuten mieleen kysyä, että ootko käyny Budapestissa, Unkarissa? Siellä on on aivan älyttömän upeaa arkkitehtuuria, vanhaa sellaista. Mä en voinut lakata ihastelemasta niitä rakennuksia, kun siellä kävin. Niin kaunista ^_^
Joo, uudella ja modernilla on etenkin suomalaisessa kaupunkirakentamisessa tapana kalskahtaa kylmältä ja karulta, ei tee kaupunkimaisemasta viihtyisää ja sellaista joka kutsuu oleilemaan.
Olen käyttänyt hämmentävän paljon aikaa sen miettimiseen, miksi toisissa maissa käsitys rakennuksen estetiikasta ja ylipäänsä suhde asuinympäristön estetiikkaan on yhdenlaista ja toisissa täysin toisenlaista. Ikäänkuin estetiikan taju (ainakin liittyen asuinympäristöön) olisi jotenkin kulttuuri- tai kansallisuussidonnainen asia. Ymmärrän kyllä, että eri maissa täytyy talot rakentaa eri lailla jo ilmaston ja maaperän takia, mutta ei rakennustekniikan sen silti pitäisi vaikuttaa kokemukseen yleisestä viihtyvyydestä. Kuitenkin kokemus ja priorisointi sen suhteen tuntuu olevan aivan eri tasolla eri maissa.
Minusta jotkut suomalaiset paikkakunnat on rakennettu kerta kaikkiaan niin ikäviksi, rumiksi ja kalseiksi, että en pysty ymmärtämään miksi suomalaiseen sielunmaailmaan muka kuuluisi tällainen välinpitämättömyys kaunista asuinympäristöä kohtaan. Miksi kukaan haluaa vasiten rakentaa rumia taloja tai suunnitella rumia julkisivuja? En tule tätä ymmärtämään tämän elämän aikana - enkä varmaan vielä seuraavankaan.
Olen käynyt Budapestissa. ❤️ Se on UPEA.
Raahea suosittelen minäkin! Tuota kehuttua hotellia en ole testannut, mutta Raahessa on esimerkiksi todella kaunis ja melko laaja vanha puutaloalue ihan rannan tuntumassa. Lisäksi muutama kiinnostava museo ja melontaretki pienessä saaristossa Raahen edustalla oli ihana kokemus! Risteilyjäkin ilmeisesti järjestetään.
👍☺️ Kuulostaa hyvältä..!