Mies linkitti minulle juuri hyvän huomenen toivotusten kera uutisen tapahtumasta, johon osallistuisin itsekin jos olisin tänään Helsingissä:
Suomen ensimmäinen kehopositiivisuuden juhla Body Pride. Juhlakulkue järjestetään tänään Helsingin Esplanadin puistossa kello 16.30.
Sanoma on mielestäni valtavan tärkeä. Olisi ihanne jos jokaisella olisi hyvä olo omassa kehossaan eikä kukaan joutuisi tuntemaan näyttävänsä vääränlaiselta; liian paksulta, liian laihalta, liian kulmikkaalta, liian miltä tahansa. Body Pride antaa kaikkien näkyä sellaisina kuin ovat.
Minulle ehkä moni sanoo että mitä sinäkin laiha muija tiedät kehon ongelmista, mutta kyllä minä tiedän. Laihoja kiusataan siinä missä ylipainoisiakin. Minua on kiusattu nuorena pienistä rinnoistani niin paljon, että se surun ja häpeän määrä ei unohdu koskaan. Se vaikutti ratkaisevasti moniin asioihin nuoruudessani ja kuvittelin vielä 20-vuotiaanakin ettei minun kuulukaan koskaan saada kumppania koska näytän siltä miltä näytän. Kätkin ja peittelin kehoani ja mietin miksi olin syntynyt tällaiseen vartaloon.
Nyt aikuisena asiat ovat toisin, mutta kesti melkein 3-kymppiseksi että koin olevani sujut itseni kanssa ja hyväksyin vartaloni sellaisena kuin se on. Kirjoitin tissikompleksistani blogiin melkein tasan neljä vuotta sitten, siksikin Body Priden ajoitus tuntui jotenkin niin osuvalta.
Kenenkään, ei kenenkään pitäisi joutua kiusatuksi tai epäasiallisesti kohdelluksi ulkonäkönsä takia. Me olemme kaikki ihmisiä joilla on sydän ja tunteet siellä kehon sisällä. Me olemme hyviä juuri sillä kropalla mihin synnymme ja mikä meille on annettu.
Pienet tissit, isot tissit, läskit, muhkurat, allit, kaksoisleuat, isot nenät, lihapiirakkatakamukset... kaikki hyviä! <3 Jos olet tänään Helsingissä, mene Esplanadille näyttämään että näin on marjat.
14 comments on “Kehopositiivisuuden kulkue”
Mietin tätä kehoasiaa eilen. Jälleen kerran. Itse olen päässyt helpolla ja luulen tietäväni miksi. Olen lapsena ja nuorena ollut paljon tekemisissä sukulaisteni kanssa. On saunottu ja oltu vaan. On ollut täydellistä omppuvartaloa, superleveitä ahtereita, jättitissejä, tikkulaihoja (näitä meillä vähemmän :D), isoja lihaksia, melkein tissittömiä, kaikenlaista makkaraa, muhkuraa ja arpea.... Olen ilmeisesti oppinut jo pienenä, että kaikki on ok. Suosittelen siis tällaista kaikille lapsille. Jos ei ole sukulaisia, niin uimahalli on varmasti toiseksi paras paikka nähdä kaikenlaista.
Pahinta, mitä voin kuvitella, on vanhempi häpeämässä / inhoamassa omaa vartaloaan ja vielä pahempi jos lapsen. Tätäkin on nähty ja kuultu. Kyllä siinä vähän leuka loksahtaa, kun äiti ihan tuosta vaan sanoo, että inhoaa vatsaa, jollainen vieressä istuvalla tyttärellä on.
Ihan vielä asian vierestä.. Tiedän, että jotkut ihmiset tuijottavat toisia, koska nämä ovat lihavia / laihoja / jotain muuta, mutta aina tuijotus ei johdu mistään "viasta." Joskus tulee katsottua komeaa miestä pyörätuolissä, joskus lihavaa naista, jolla on mielettömän kauniit kasvot (tämä viimeviikolta) ja joskus down-lapsen kaunista mekkoa. Aina katsoja ei katso pahalla. Muistan vieläkin nuo viimeviikkoiset kasvot :)
Tärkeä aihe. Itsellänikin on surua omasta vartalosta, eikä näytä kovin helpolla poistuvan.
Mutta enpä ole vielä koskaan törmännyt sanaan 'lihapiirakkapylly'. Heti alkoi raksuttamaan, että voisikohan tuolla kuvailla omaani vai millaisestakohan takamuksesta on kyse. Ihan huumorilla siis tätä ajattelin. :) Tosi tärkeä teema!
Body Prideen voi onneksi osallistua muutenkin, kuin olemalla paikan päällä. Tää on kyllä todella tärkeä asia. Ite taistelen juuri tän asian kanssa. Oonko hyvä tällaisena? Päässä takoo kaikki 30 vuoden aikana kuullut negatiiviset asiat omasta kehosta. En anna niiden voittaa! Kaikki kehot ovat hyviä kehoja ilman minkäänlaisia ehtoja.
Aivan totta, hyvä pointti. Ei tarvitse olla Helsingissä tukeakseen teemaa.
Sinne suuntaamassa :)
?
Jotenkin en vaan usko jollain kulkueilla olevan vaikutusta kuin omaan kehollisuuteen.
Olin itse täysin tyytyväinen ruumiiseeni, kunnes kuulin muilta etten olekaan kelvollinen, ja niitä muita tulee aina olemaan. Toisaalta näkisin tämänkin kuten monen ongelman (koulukiusaaminen ym) johtuvan aidon yhteisöllisyyden puutteesta.
Se on kuitenkin keino herättää tietoisuutta ja saada ihmisiä ajattelemaan. On hyvä, jos tällainen jippo saa edes muutaman tyypin havahtumaan siihen, ettei ole ok arvottaa toisia vartalon (tai minkään ulkonäköjutun) perusteella, ja ymmärtävät, mitä pitkäkantoisia negatiivisia vaikutuksia kevyeksi naamioiduillakin huomautuksilla voi olla. On ihmisiä, jotka eivät ole edes tietoisia siitä, että heidän kommenttinsa tai asenteensa toisten ulkonäköön liittyen on kiusaamista tai vähintään epäasiallista. Jotkut pitävät heittojaan vain huumorina. Sitä se ei välttämättä todellakaan ole kommentin kohteelle.
Joo, joskus sitä on vaan ajattelematon. Oon näistä Saara Sarvaksen ja muiden jutuista havahtunut siihen että vaikka en ole omaa kroppaani hävennyt, jollekin muulle se on todellisuutta olla to-del-la epävarma ja ahdistunut kropastaan. Joka päivä. En halua möläytellä jotain ankeita läski/kääpiö/lipputanko läppiä, jollekin se voi tuntua kuin miekan pistolta. Ja samalla toivon oppivani tasapainoisempaa ja lempeämpää suhtautumista omia puutteitani kohtaan jotka itseä harmittavat säännöllisesti.
Mutta joo, aito yhteisöllisyys olisi hieno juttu ja ratkaisisi niiin monta ongelmaa! Mutta se näyttää vain saavuttamattomalta utopialta tässä maailmassa.
Totta :/ Olen välillä niin hämmentynyt ja surullinen ihmisten epävälittämisestä toisistaan että tulee ihan voimaton olo. Onneksi kuitenkin koen, että maailmassa on vielä enemmän rakkautta ja hyvyyttä pahaan verrattuna, mutta silti ihmisten ihan arkinen pieni (tai suurempi) toisistaan tai toisten tunteista välittämättömyys tulee esiin kivuliaan usein. En sano "paha" sillä useimmat meistä eivät varmasti kuitenkaan ole rehellisesti pahoja sisältä, me vain emme välitä. Välitämme itsestämme.
Olen päälle kolmekymppinen nainen. Olin parikymppisenä todella hoikka ja nyt vuosien jälkeen yli kolmekymppisenä todella lihava. Ollessani hoikka sitä ihannoitiin ja kehuttiin - suorastaan palvottiin. Nyt lihavana saan jatkuvasti ilkeitä kommentteja. Olinpa hoikka tai lihava olen SE SAMA ihminen! En ymmärrä kuinka ulkonäkö vaikuttaa näin paljon ihmisten kohteluun. Olen huolissani ja pahoillani siitä mihin suuntaan tämä maailma on menossa:( jokainen on ihan yhtä hyvä ihminen koostaan riippumatta:)
Voi Ella, miten ikävä kuulla. :( Oikeasti, juuri sitä mitä tuossa HanSulle kommentoin; ihmisten piittaamattomuus toisten tunteita kohtaan on välillä - tai useinkin - ihan jäätävää..! :'-( Mitä nämä ihmiset saavat siitä että kommentoivat ilkeästi toisen ulkonäköä? Ei herran jestas, en vain käsitä... tuleeko heille parempi olo itsestään? Kohottaako toisten vähättely heidät vahvemmiksi ja paremmiksi? Niin surullista. Tuntuukohan näistä ihmisistä oikeasti hyvältä itsensä kanssa?
Minulle on ikuinen mysteeri se, miksi ihmiset eivät luonnostaan toimi siten kuin toivoisivat itseäänkin kohtaan toimittavan. Niin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia, mutta ei kuitenkaan. Me ihmiset olemme vain niin outoja :(
Onneksi sinä Ella kuitenkin vaikutat tietävän että olet se sama ja yhtä hyvä Ella millaisessa kropassa hyvänsä. <3
Voisiko olla mahdollista, että tällaisessa tapauksessa jossa hoikka/normaalipainoinen (eli terveen näköinen) ihminen on muuttunut reilusti ylipainoiseksi yksinkertaisesti vain ihmetyttää hoikkia ihmisiä? Uskon, että ihminen on "se sama" ihminen elopainostaan riippumatta, mutta kyllä minun on valitettavasti pakko sanoa, etten voi olla hiljaa mielessäni ihmettelemättä MIKSI jotkut päästävät kehonsa siihen kuntoon kuin päästävät. Suomi on kärkipäässä maailman "lihavimmista" maista, ja minusta se nyt vain ei ole terve suuntaus. En huomauttele asiasta enkä myöskään tuijota, mutta ihmettelen todella. Kiitos ja anteeksi, tämä on minun mielipiteeni.
Saa ihmetyttää, mutta ihmetystä ei ole korrektia tuoda asianomaiselle esiin päin naamaa. "Miten joku päästää kehonsa siihen kuntoon"... hyvänen aika, syitähän voi olla vaikka mitä hormonaalisista muutoksista läheisen tragediaan jolla voi olla vaikutuksia henkilön ruokailu- ja liikuntatottumuksiin - koko elämäntapaan. On mielestäni epäkorrektia olettaa, että ylipainon syy olisi aina esimerkiksi henkilön laiskuudessa tai itsekurin puutteessa. Totta kai on terveyden kannalta hyvä asia pitää huolta kehostaan eikä suuri ylipaino ole koskaan terveellistä, mutta ihmisillä voi olla kaikenlaisia syitä painon nousuun.