Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.
Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi...
En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä....
...esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?
Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla...
Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa - olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?
Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.
Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.
Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.
Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, "Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan." Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä...!
Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut - ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.
Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)
...ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).
Mutta nuo The Body Shopin putelit... Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!
No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.
Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita...? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?
76 comments on “Voihan jemmaajan elämän kevät”
Mulla on säilössä vielä pari tuotetta vuosien takaa, molemmat Lumenen tuotteita: äitini vanha peitepuikko 80-luvun alkupuolelta ja ensimmäin huulikiiltoni, jonka sain muistaakseni vuonna -89, kun olin seitsemän vanha. Nämä ovat kulkeneet mukanani muutosta toiseen ja säilytän niitä juurikin tuon nostalgia-arvon vuoksi :)
Toi kuva Body Shopin jalkatuotteista on niin ihana!!! Mikä ihana nostalginen fiilis! Minä kun todellakin olen riittävän vanha nuo vanhat etiketit muistamaan, siis nyt kun näin tuon kuvan... Ja silloin nuorempana kun jotain osti, niin siihen tavaraan liittyi vielä paljon enemmän tunnetta kuin nykyään, kun silloin osti paljon vähemmän ylipäätään mitään.
Hei, tuo on kyllä ihan totta :) Jokaisella ostoksella oli todella paljon enemmän merkitystä kuin nykyään.
Tämä sama juttu tuli taannoin mieleeni ponipostaustasi lukiessani. Se tunne siis, kun sai jotain uutta. Vaikka ponin tai tuoksuvan pyyhekumin tai vaaleansinisessä rasiassa olevan uuden puuterin. Mietinkin sitä, onko aika muuttunut, vai onko itse vain tullut niin vanhaksi, ettei jaksa ilahtua niin ikihyviksi jokaisesta uudesta "aarteesta". Mukavaa olisi tietää, saakohan nykyajan lapset kokea samaa kuin itse ja mitä omat lapset fiilistelee omasta lapsuudestaan parinkymmenen vuoden kuluttua.
-Eve
Minulla on ikivanhoja Yvesin hajuvesiä,joista on hajut kadonneet ja valmistuskin lopetettu jo joskus 90-luvulla. Vuoden -89 poskipunasivellin on vielä käytössä.. näitä riittää.
Mulla on pari melkein 15 vuotta vanhaa TBS:n sivellintä edelleen käytössä, samoin yksi todella vanha poskipuna (sellaisessa vihreässä pakkauksessa).
Me hurahdettiin serkun kanssa Body Shopiin, se kun oli siihen aikaan yksi harvoja Animalian kosmetiikkalistalta löytyviä merkkejä. Oli ihan kohokohta kun pääsi Helsingin liikkeeseen, pari kertaa tilattiin postimyynnistä myös. Sittemmin on tullut pieni kyllästyminen merkkiin, mutta kyllä sieltä edelleen löytyy helmiä.
En tiedä miten aloittaa, innostuin niin noista Body Shopin vanhoista etiketeistä! Body Shop oli ihan ehdoton ykkönen 90-luvun alussa! Kaikki kaverini saivat pikkusaippuoita synttärilahjaksi! Kaikki myös käyttivät porkkanavoidetta (kasvovoide) ja kaikilla oli vaniljan hajuista hajuvettä, jota suihkuteltiin koulussa myös kesken tunnin! Huh mikä haisu luokassa on mahtanut olla! Jälkeenpäin olen miettinyt sitä porkkanavoiteen taikaa, miksi se oli niin pop.
Tuo Rimmelin luomivärikin näyttää tutulta. Omia varastojani saattaa löytyä vielä jostain vanhempieni luota. Ainakin muutama vuosi sitten ihmettelin, miten siellä vielä oli joku 20 vuotta vanha muotovaahtopurkki vessan hyllyllä!
Ja huh, pelästyin ihan, että heität noi Body Shop purnukat pois! Mie olisin romahtanu ;o)!
ei mulla ihan noin vanhoja oo, ku oon syntyny vasta 93 :D Mutta joskus ysikytluvun lopulla äidiltä pihistetty puuteri(?) ja vuonna 2004 vanhaksi mennyt anytimen kynsilakka(en muista ostovuotta, mutta tosta voi ehkä päätellä että on aika vanha). Mä en oo ees varma onks se puuteri puuteri vai poskipuna, se on sellaista vaaleanpunaista jauhetta purkissa, ja muistan vielä kuinka leikin aina availemalla sitä( se puuterin pöllähdys oli jotain niin kivaaaa) ja kun löysin sen pari vuotta sitten kaapin perukoilta piilotettuna ja avasin sen, nii kyllä tuli taas lapsiolo :D Anytimen lakka on jo mennyt pilalle, sisältö on epämääräisen klimppistä, mutta se oli ensimmäinen ihka oma ksometiikkatuotteeni <3 itse ostin ja itse käytin. Olen tunnehöperö ja laatikoista löytyy aika paljon vastaavaa tilaa, ja geeneistä hamstraus :D
Ei helv..?! En todellakaan muista! =DDD
Mulla taitaa olla tuommoinen suihke työpaikan pukukaapissa...
Piti ihan tarkistaa, vanhin tallessa oleva oli lumenen huultenrajauskynä sävyssä nougat. Ostin sen kotikaupungin seppälästä, koska olin lukenut Suosikista että se on Nylon Beatin lempparituote. Sillon piti rajata huulet ja laittaa lisäksi vaan kiiltoa, muiskis xx
samasta seppälästä ostin ihan ekat meikitkin, kympin ripsari jota käytin myös nestemäisenä eyelinerina kun en raskinu erikseen ostaa siihen mitään tuotetta :D taisin olla seiskalla. Sit ostin seuraavaksi Anytimen puuterin, muistan vieläki miltä se tuoksui kun sitä tuputteli välkällä tyttöjen vessassa nassuun. Hih mitä muistoja <3
Nämä sun museotuotepostaukset on niin ihania!! :)) Ohhoh, Kerastase "vain" yli 20 vuoden takaa, vau! :D Mutta ihanin oli tuo Rimmelin luomiväripaletti, koska mulle tuli kauheet flashbackit yläasteelta, missä mulla ja mun kaverilla oli tuollaiset paletit! :)
Ihana Sanni! :D Tulipa nostalginen olo, olin töissä TBS:ssa, kun oli vielä vanhat pullot (mutta ei siitä ihan 20 vuotta ole, kun niitä oli). :)
Ihanan retroa! :) Minä ainakin muistan nuo etiketit. Taitaa mullakin olla joitakin vanhoja 90-luvun tuoksuja (iik!), huulikiiltoja, sekä ainakin yksi Yves Rocherin kulmaväri tallella. En ole yksinkertaisesti saanut aikaiseksi heittää pois... :D Muutaman The Body Shopin lapsena lahjaksi saamani saippuan taisin käyttää vasta aikuisiällä pois...
Olen jo pitkään lukenut blogiasi ja se on muuten aivan loistava, mutta yksi asia on häirinnyt tekstiesi lukemista... Nimittän tapasi päättää lause "...!" tai "...?". Argh! Olen varmaan ainoa, joka asian on edes huomannut, saati kehdannut valittaa siitä :D Kiitos ja anteeksi!
:) Okei :D
Mutta eiväthän “…!” tai “…?” ole mitenkään kieliopillisesti väärin :D Ja kaiketi noita muutkin käyttää. :)
Jep, mutta sulla se toistuu niiin usein.. vasta oli otsikossakin, ja tässäkin tekstissä vaikka kuinka monta kertaa :D voi miksiii, enhän mä nyt voi elää tän asian kanssa!
No, enpäs osaa tähän enää mitään sanoa, tsemppiä asian kanssa! :)
Minulla taitaa olla Gemeyn teroitin ja myös mummon vanha Oriflamen teroitin. Se voi olla jopa 80-luvulta. Nehän ei ole miksikään menneet. Body Shopilla oli 90-luvun alussa niitä ihania omenan tai päärynän muotoisia puusta tehtyjä hajupalloja. Niitä kun laittoi vaatekaappiin tai hyllyyn, niin ne toi tuoksua. Mummolla oli niitä aina kirjahyllyssä.
Heh, kyllä luomivärejä pystyy ihan hyvin säilyttämään parikymmentä vuotta, varsinkin Gemeyn värejä :-) Mulla taas on hiuslakkoja, muotovaahtoja, monen sortin geelejä (!) ja muotoiluvoiteita enemmän ku ehtisin enää käyttääkään. Kun sitä täydellistä lempituotetta ei ole tullut vielä vastaan, ja impulssiherkkänä ostan jos jokin tuote lupaa vahvaa ja tuuheaa hiuskuontaloa :-)
Juuh. Ainakin viisi meikkivoidetta ajalta, jolloin ostelin aina vaan niitä keltaisen sävyisiä huokosia tukkivia kamalia markettimeikkivoiteita. Huulipunia, joiden sävyt eivät ole koskaan mulle sopineet. Kivettyneitä kynsilakkoja. Yms yms. Todellakaan en käytä noita, mutta en näköjään voi poiskaan heittää, vaikka muuttojakin ollut ihan lahjakkaasti kymmenenkin vuoden aikana.
Mullakin oli tuota viilentävää Body Shopin jalkageeliä...ei tallessa kuitenkaan :)
p.s. ... ja :)
Siis ei voi olla todellista..! Multa löytyi vielä vuosi sitten juurikin nuo kaksi samaa luomiväripalettia. :D Molemmat on äitini antanut minulle joskus teini-ikäisenä. :D Tähän viimeisimpään asuntoon muuttaessani hennoin lopulta heittää kasan vanhoja luomivärejä sekä nipun Anytimen 90-luvun pinkinsävyisiä huulipunia pois. Kyllä tuntui haikealta, mutta samalla jotenkin helpotti.
Vanhan kosmetiikan hamstraaja täälläkin siis. Viis veisaan parasta ennen päivämääristä ja yritän olla kuuntelematta kun joku kertoo kuinka paljon vanhoissa meikeissä on kaiken maailman öttimönkiäisiä ja bakteereja. Päivittäisessä käytössäni on tälläkin hetkellä Anytimen kivipuuteri. Ihoni on hyvässä kunnossa eikä se ole koskaan vanhojen meikkien käytöstä osoittanut minkäänlaista ärtymystä, joten miksi niitä ei voisi käyttää..? :P
Eikä! :D
Puuterimaiset tuotteet eivät muuten tosiaan pilaannu, kun mikrobit tarvitsevat kosteutta elääkseen. Puuterituotteen koostumus voi tietty muuttua; kuivua ja murustua tai kovettua, mutta ei se mitenkään pilaannu. :) Minäkin käytän ihan ongelmitta ikivanhoja puuterimeikkejä.
No tämä oli huojentava tieto. Jatkossa käytän ylpeänä vanhoja (puuterimaisia) meikkejäni nyrpistelijöistä huolimatta. ;)
Edelleen käyttelen vanhojentansseja 2008 varten ostettua Lumenen poskipunaa! On just hyvä sävy ja vähän käytän, niin tuntuisi turhalta heittää lähes täysi tuote pois, kun ei tosiaan oo menny huonoksi.
Hihih, mun mielestä v. 2008 ostettu tuote on aika tuore..! :D
Puuterimaiset tuotteet tosiaan säilyvät pidempään, mutta jossain vaiheessa nekin alkavat tuoksua tai tuntua epämiellyttävältä. Riippuu, mitä tarkoitetaan pilaantumisella. Mikrobien kasvu (johon siis tarvii vettä, ainakin hitusen) on eri asia kuin tuotteen kemiallinen muuttuminen, esim. rasvojen härskiintyminen. Jälkimmäiseen ei tarvita mitään pöpöä, mutta onhan se silti selvästi "pilaantumista", eikö vain? Muutenkin, muistetaanpa, että mikään aine ei ole ikuista, kaikki hajoaa aikanaan. Myös timantit, tytöt, joten jos olette sijoittaneet niihin, myykää kiireesti pois! ;)
Sanni, ihan ehdottomasti ihania nämä nostalgiapostaukset!!! Mulle 90-luvun alun lukiolaisena TBS oli SE juttu, ja todellakin muistan kun kylppärini oli täynnä vihreitä etikettejä! :)
Hmm, olet varmaan oikeassa mutta minä miellän pilaantumisen "käyttökelvottomaksi muuttumisena", ja siinä mielessä en ole luomivärien pilaantumista kohdannut. Vaikka aivan varmasti siellä kemiallisia muutoksia tapahtuu..! :D
Toki kaikki hajoaa aikanaan, mutta luomivärikin voi kestää kymmeniä vuosia käyttökelpoisena. Siitä todisteena mm. äitini 60-luvulla ostamat luomivärit - nekin vielä tallessa. :) (Ei siis ehkä tarvitse miettiä mistä jemmausgeenini on peräisin... :D))
Oi mulla oli samainen gemeyn luomiväri joskus teininä, ekoja meikkejä minkä olin saanut äidiltäni :D
Minulla on edelleen huulipuna ja siihen sopiva huultenrajauskynä, joita käytin vanhojen tanssien päivänä 2003, samaa settiä käytin myös vuotta myöhemmin lakkiaispäivänäni. Pois en ole raaskinut heittää juuri noiden muistojen takia, ja kun molempia on vielä reippaasti jäljellä, niin aina tulee olo, että miksi sitä heittäisi kelvollista tavaraa? (No mene ja tiedä, ovatko enää kelvollisia, mutta kun kotona on opetettu ettei mitään oikein saisi heittää pois, ennen kuin se on loppuun käytetty!)
Juu, löytyy yksi mukana vuosikymmeniä kulkenut tuote. Se on kimaltava oranssi, todella paksua tekoa oleva huulikiilto. Sain sen hyvin nuorena lapsena äidiltäni. Vaikka huulikiilto oli jo tuolloin lopussa ja tuotteesta miltein kulunut pois kaikki tekstit ja merkit, tunsin kuin olisin käsitellyt maailman kauneinta aarretta. :)
Käytin tuotetta joskus meikkileikeissä lapsena. Siitä se jäi meikkipussiin kulkemaan kauneutensa vuoksi myöhemminkin.
Niin, tosiaan, ikää tuotteella on nyt yli 30 vuotta suurin piirtein, ainakin. Enhän sillä mitään sinänsä tee, mutta ei sitä enää kannata poiskaan heittää kun se on näin pitkään jo mukana kulkenut. :D
Muistan vieläkin miltä tuo Gemeyn luomiväri tuntui sormissa! Oli ensimmäisiä luomivärejä mitä äidiltäni sain , varmaan vieläkin jossain äidin meikkivarastoissa tuokin paletti. Se ruskea ei todellakaan lopu koskaan! :D
Muistan tuon Body Shopin etiketin! Kaverini isosiskolla oli kaksi Bodyshopin hajuvetta: Dewberry ja Vanilja. Haistelin niitä aina "salaa" kun olin kaverini luona, varsinkin Dewberry oli mielestäni aivan ihana! Pari vuotta sitten (en tiedä onko jopa vieläkin) tuli TBS:iin joku nostalgiakokoelma ja vain tuon muistoarvon vuoksi mun oli pakko ostaa Dewberryn vartalovoide, jonka taisin heittää pari kk sitten roskiin kun oli mennyt huonoksi. Harmi, ettei ollut hajuvetenä tuota tuoksua, olisin ostanut senkin ;D
Dewberry oli minunkin suosikkituoksu ja käytin sitä aina lomamatkoilla, se oli varattu nimenomaan siihen tarkoitukseen :) Dewberryn tuoksu yhdistyi siis aina kesään ja lomaan, sitä oli ihana nuuhkaista vaikka keskellä harmainta loskakautta ja heti lennähti aurinkoiselle rannalle...
Voi, just mietin että onkohan mun Body Shopilta joskus vajaat kymmenisen vuotta sitten ostettu mustikkaselvityssuihke vielä käyttökelpoista. Se tuoksu on niin nostalginen! Heti muistan yläasteen ekan syksyn, suihkin sitä aina tukkaani ennen koulua. Harmittaa, kun enää ei löydy. En nyt tiedä, selvittikö se tukkaa pahemmin (enää ei ainakaan...) mutta tuoksu on aivan ihana. Ei liian makea, ei liian kirpeä, ei liian mikään. Ihan täydellinen!
Muuten ei löydykään mitään vanhaa. Käytän ne vähäiset ostamani kosmetiikat aina tunnollisesti loppuun. Luomivärejähän ostin ekaa kertaa vasta 22-vuotiaana, mutta en ole pahemmin käyttänyt. Ne varmaan säilyykin sitten seuraavat parikymmentä vuotta ;)
Olen aina luullut olevat uskomaton jemmaaja, mutta kyllä sinä veit nyt voiton! :D
Itselläni on tallella muutama luomiväri, jotka on ostettu reilu 20 vuotta sitten. Luulen syynä olevan nostalgian. Ensimmäisen työpaikan henkilökunnan myymälästä ostettuja Baborin kahden luomivärin paletteja. Ei niitä voi vaan heittää pois!
Ymmärrän täysin jemmaamisesi. :)
Minulla on käytössä äitini Diorin poskipuna, jonka hän hankki joskus 80-luvun alkupuolella. Äitini unohti sen hyllyynsä, itse rakastuin välittömästi väriin ja sen täyteläisyteen, ensimmäinen puna, joka saa kasvot hehkumaan. Nyt tuo ihanuus alkaa olla finaalissa. Ja diorilla tai millään muullakaan sarjalla en ole yhtä ihanaa poskipunasävyä löytänyt byääh.
Olen jo kolmekymppinen ja siskoni on 20 vuotta minua vanhempi, olen häneltä perinyt luomivärin joka on vieläkin kaapissa säästössä. ihan käyttökelpoinen se on vieläkin mutta en mä taida sitä sen takia säästää..
Mulla on muutamia vanhoja meikkejä tallessa ihan siksi, että voin kauhistella niitä tarpeen vaatiessa. Harmi kyllä ne kaikkein kamalimmat ovat vuosien saatossa hävinneet/hävitetty. :D
Nuo meikkimuistelojutut ovat munkin mielestä ihan parhautta. Ollaan suurinpiirtein samaa ikäluokkaa, joten ollaan aikoinaan käytetty paljon samoja tuotteita. Yves Rocher oli täälläkin ihan ässä. :D
Haha. Täältä löytyy ainakin 10 vuotta vanha Freemanin jalkatalkkituubi, kätevä keksintö kieltämättä. Taisi vielä olla ajalta ennen kuin Freeman myytiin uudelle omistajalle..
Meikkejä sentään on parinkymmenen vuoden takaa, puuterimaiset luomivärithän säilyvät hyvinä ja käyttökelpoisina pitkään.
Kannattaa säilyttää tuo Kerastasen suihke, sehän on kosmetiikkahistoriaa parhaimmillaan :) harmittaa ihan,että en ole säilyttänyt joitakin vanhoja shampoopulloja.. niissä näkee brändin kehityksen ja tyylisuunntien vaihtelut.
Toki ennen muuta noissa hius- ja ihonhoitotuotteissa kiinnostaa sisältö ja INCI-listojen muutokset vuosien varrella... onkohan Kerastasen nykyiset aurinkosuihkeet parantuneet vai huonontuneet? Viime aikaiset tuotekehitykset eivät oikein lupaa hyvää...
Inci-listaa ei harmillisesti enää voi verrata kun tuo suihke on ajalta jolloin tuotteisiin ei vielä ollut pakollista liittää ainesosaluetteloa. :p
Todellakin muistan nuo Bodyshopin vanhat etiketit! Yläasteella käytiin joskus koulun jälkeen Bodarissa haistelemassa tuotteita, mutta huulirasva oli oikeastaan ainoa, mihin oli varaa (mulla oli mandariini ja kookos-ananas). Ja ne kylpykuulat, vaikkei ollut edes kylpyammetta! :D
Oikeastihan Bodyshopin tuotteet oli 90-luvulla suhteessa paljon halvempia kuin nykyään. Lieneekö Lorealin vaikutusta... Myös tuotteet olivat jotenkin mielenkiintoisempia ja "orgaanisempia". Tykkäsin esim. siitä japanilaisesta adukipapu-kuorinnasta.
Mulla on muuten uusi Lancomen huulipuna, joka tuoksuu ihan samalta kuin Gemeyn huulipunat tuoksuivat aikanaan. Sitä käyttäessään palaa 90-luvun makkariin peilin eteen ja musiikki pauhaa! :D
mielenkiintoista... herätti pohtimaan kuluttamisen ja brändien kautta luotua identiteettiä ja sitä, kuinka tuotteet voivatkaan kietoutua elämänmuistoihin ja -tapahtumiin. se on tavallaan ihan hiton surullista. (mutta toki myös ymmärrettävää :)) miksi jokin TAVARA, joka vielä edustaa ennen kaikkea brändiään, ei esim. sitä, että joku olisi sen tehnyt tai olisi saanut sen lahjaksi, herättää niin voimakkaita tunteita? jotenkin ihan hullua kun sitä ajattelee..! kun asiaa alkaa miettiä kriittisesti, niin todella tajuaa, kuinka monessa suhteessa elämäänsä elääkään nimenomaan kuluttajuuden kautta ja kuinka paljon aikaa ja resursseja siihen menee. (näen myös esim. ruokavalinnat osana kuluttajuutta, sillä vaikka monet valitsevat ruokansa myös terveysnäkökulmista, myös ideologioilla, uskomuksilla ja tunteilla on usein yllättävän suuri rooli.)
Mun vanhin taitaa olla 1998-2000 saatu IsaDoran huulikiilto purkissa. En todellakaan käytä sitä enää, voidemainen tuote kun on, mutta sillä on nostalgia-arvo (rakastin ala-asteen discoissa) ja siinä on pala IsaDoran historiaa. Harmittaa, että en ole kerännyt talteen luomivärejä historiallisilta ajoilta!
Hei mä vannon, että minulla oli tuota samaa jalkasuihketta vielä pari vuotta sitten, kunnes heitin sen jostain syystä pois :) Hyvää ainetta ja kaipailen vastaavaa aina kun jalat hikoavat.
Omistan Äitini vanhan vaalean sinisen kajalkynän (merkkiä en muista) joka on kauhean vanha. Luultavasti ainakin 80 luvun alkupuolelta väristä päätellen. En vaan voi heittää sitä pois koska se on "perintö" :D onneksi se säilyy koska en käytä sinistä meikkiä koskaan... joskus olen sillä tehnyt kasari lookin kotibileisiin. (siis yääk! XD)
Body shopin iso puuterisivellin ja silmämeikki sivellinkin löytyy. Kummatkin moitteettomassa kunnossa! (laatua?)
Lisäksi on vielä Guerlainin meteorites kuulat 90 luvulta (ei vaan kulu!)
Heitinpä minäkin täältä lapsuudenkotini kylppärin hyllyltä pois tuollaisen vanhan Body shopin kasvovesipullon. :) Se tosin oli tyhjä, sillä se odotti uudelleentäyttöä - ties kuinka kauan on senkin palvelun poistumisesta. ;)
Mutta mulla on jopa käytössä PERINNÖKSI SAATUJA meikkejä. :D Käytän luomiväriä ehkä 4x vuodessa, joten eiväthän ne minnekään kulu. Tässä muutaman luomivärin valikoimassa löytyy esim. äitini (just sitä vanhaa Body shoppia) antama luomiväri, joka on oikeasti hyvän värinen ja siksi eniten käyttämäni sekä serkultani saama Anytimen luomiväri, joka sekään ei ole mainittavasti kulunut. Nämä lahjukset sain yli kymmenen vuotta sitten... :)
Ainiin joo, TBS:llähän oli tosiaan mahdollista täyttää pullot uudelleen...! Vähänkö ekologista..! :) Sitten jotkut hygieniasäädökset poisti sen käytöstä, huokaus....
Mä en ole jotenkin ikinä hurahtanut Body Shoppiin. Ehkä mulla ei ollut ala-asteella niin paljoa omaa rahaa. Muistan kyllä, että kavereilla oli eritoten niin pikkusaippuoita:)
Tuo logo oli ihan tutun näköinen piti oikein katsoa, että minkälainen se nykyään sitten onkaan:D
En tiennyt, että Body Shopilla on ollut tuollainen uudelleentäyttöpalvelu... Jännä, että sitä ei saa pitää, mutta esim Ruohonjuurellahan on "ole hyvä" saippuoiden ja pesuaineiden suhteen olemassa tuollainen systeemi...
Olisikohan jotkut L'orealin säännöt vaikuttaneet tuohon täyttöpurkkihommaan TBS:llä... Kukaan ei varmaan muista/tiedä loppuiko täyttömahdollisuus niihin aikoihin kun Lorkku osti Bodarin..?
Muistan aikoinaan kun sain siitä Body Shopin japanilaisesta kuorinnasta kauhean allergiareaktion kasvoihin. Naama oli täynnä kutiavia näppylöitä. Sitä ei kyllä enää saa sieltä. Olisi kiva tietää, mitä se inci sisälsi ...
Just viime viikonloppuna siivosin omat kosmetiikkavarastot. Ja voi jösses, mitä kaikkea sieltä löytyikään... Tuli välillä semmosia "ahaa-elämyksiä" että onko tällaisiakin tuotteita joskus ollut markkinoilla :D
Niin ja sitä ikäluokkaa myös oon, että meikkikokeilut on aloitettu Yves Rocherin tuotteilla niitä ihania tilauslomakkeita täytellen ja tarjouslappusia liimaten, sekä tuppukylän s-marketin Lumene-hyllyä koluten :D
En tiedä, onko tämä ennemmin todella noloa vai liikuttavaa, mutta äitini on ostanut ylioppilasjuhliaan (vuonna '89) varten ruskeasävyisen luomiväripaletin, joka vaikuttaa olevan edelleen täysin käyttökelpoinen. Olen ajatellut toukokuussa omiin yo-juhliini meikata ainakin osittain samalla paletilla.
*reps kops* Noi Body Shopit! Muistan niiiiin hyvin! Muistan myös tuon antiikkisen ulkonäön :D Tuo taisi olla jopa ennen sitä aikaa kun aloin itse rehaamaan Body Shopin sinistä piparminttushampoota mukanani joka paikkaan... :D Taisin muuten itse heittää tuon samaisen Rimmelin luomiväripaketin mäkeen viimeistä edellisen muuton yhteydessä vuonna 2011... *köh*
Ounou!
Eihän kukaan voi/pysty käyttään noin vanhoja tuotteita???
Ja miksi silloin niitä säilyttää???
Kaverilla on kyllä 20v vanha Diorin aurinkopuuteri, mut mitään muuta en voi/tuskin ymmärrän. :)
Ja SE Feng Shui...... :)
Juu, samaa jemmailutautia täälläkin. Multa löytyy Jane Hellen -merkin luomivärejä ja turkoosi kajalkynä, jotka olen ostanut noin 25 vuotta sitten. Käytän edelleen niitä, eikä laatu häpeä yhtään nykymeikeille. Myös IsaDoran poskipuna on ikuisuustuote, sillä 10 vuotta sitten ostetusta kakusta on kulunut tuskin mitään - poskipunat kestää ikuisuuksia, vaikka käyttäisi joka päivä.
Mä löysin vanhan "Date" -tuoksupurkin. Olikohan niitä tuossa 90-luvun keskivaiheilla tai loppupuolella. Ihanku muistaisin vielä omistavani gemeyn huulipunan..
Voi ei DATE...!! Iiik! :) Niitä oli niin kaikilla..! :D Mun suosikki oli punainen..!
Mulla tais olla niitä kaikkia. Vihreä tai keltainen tais olla suosikki. mut ne on kyllä jäänyt mieleen!
80-luvulta löytyy vaikka mitä :) Pääasiassa ulkomailta ostettuja, kun olin kesät aina jossain, joten kaikilla on muistoarvoa. Sitten löytyy melkein loppuun käytettyjä luomivärejä hyvän sävyn vuoksi, aina välillä metsästellyt vastaavaa, huonolla menestyksellä.
Sitten löytyy vielä jotain tädin meikkejä 60-luvulta hienojen hylsyjen ja puuterirasiojen takia. Yves Rocherin 80-luvun pikkupulloja on aina vain käytössä matkaputeleina.
No minulta löytyy tuo sama viilentävä jalkasuihke ja ajattelin sitä kyllä vielä käyttää... Kesällä se on ihan mukava. Mutta pistän vielä paremmaksi, minulla on Ricil's kakkumaskara, ehkä 70-luvun lopulta :-) Se on kyllä vain muistona, en ole enää testannut kakkumaskaran toimivuutta. Sitten löytyy vielä varmaan 70-luvun lopulta myös aurinkopuuteri, jota kyllä edelleen käytän säännöllisen epäsäännöllisesti. Se ei vaan lopu koskaan!
Respect! :)
Ja vähänkö hassua että sullakin on vielä tuo jalkasuihke..! ^_^
Eijeieiei. En pysty ymmärtämään. En. Varsinkaan käyttötavaran jemmailua. Mun mielestä on ihanaa, kun joku tuote loppuu ja pääsee ottaman uuden käyttöön. Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi ihmiset säilyttävät roskaa! Tiimarin koriste-enkeli ei muutu arabian posliiniksi, vaikka se olisi 30 vuotta vanha!
Tää asia on ehkä vielä enemmän pinnalla nyt, kun yritän muuttaa 200 neliön omakotitaloon, josta ei ole heitetty mitään pois vuoden 1976 jälkeen... Ja vaikka ko talossa onkin pelkästään vessassa enemmän kaappitilaa kuin nykyisessä asunnossani on ylipäätään, saa jokaisen kaapin avaaminen aikaiseksi uuden "Ei jumalauta!"-tunnevyöryn. En oikein edes osaa tehdä tavaroille mitään, koska se määrä on niin overwhelming (en edes keksinyt mitään sopivaa suomenkielistä sanaa tähän)!!! Luulisi, että jos 20-30 vuotta käy ulkomailla 2-6 kertaa vuodessa, aina samoissa kohteissa, niin että edes niihin Grand Canaria pullonavaajiin kyllästyisi joskus!
Mä en yksinkertaisesti ymmärrä! Ne asiat, mitkä jäävät mieleen, ovat jääneet mieleen kauniiksi muistoiksi, vaikkei minulla enää olisikaan niihin tilanteisiin liittyviä tavaroita. Muistan kosmetiikkakokeiluja, -lahjoja ja -hankintoja lapsuudestani, mutta en silti ole säilyttänyt vanhoja pulloja.
En mä ole heittänyt ystäviäni roskiin heittämällä roskiin ala-asteen (tai vanhemman) kirjeenvaihtomme. Joo on julmaa, mutta miksi ihmeessä raahaisin muutosta toiseen heinäpaalillista paperia, johon on lähinnä liimailtu tarroja...
Joitain vuosia sitten yritin etsiä ylioppilastodistustani äidiltäni. Ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi monistevihko "ohjeita ekaluokkalaisten vanhemmille" 90-luvun alusta. Eikä tosiaankaan ole kyse lapsuudenkodista, jonne tuollaista tavaraa olisi kerääntynyt kuin huomaamatta. Äiti on muuttanut neljä kertaa sen jälkeen, kun minä tai edes nuoremmat sisarukseni, olemme aloittaneet koulun! Viimeisimmässä muutossa sanoin kyllä, etten tulee enää ikinä auttamaan häntä muutossa, kun kannoin autosta laatikkoa, jossa oli päällimmäisenä kolme lankapuhelinta! Ihmisellä, jolla ei ole vuosikausiin edes enää ollut lankapuhelinliittymää...
Mun pitäis varmaan perustaa sellainen palvelu, jossa siivoaisin ihmisten kaappeja ja varastoja heidän puolestaan...
Ja kuitenkin meilläkin pyörii nurkissa ihan älyttömät määrät turhaa tavaraa. Haluaisin olla tosi järjestelmällinen, mutta en silti osaa. En kuitenkaan ymmärrä roskan säilyttämistä nostalgia-arvoon vedoten.
Voi Tiia...! ^_^
En minäkään. Ja silti teen niin. :/
Asioita, joita ei voi järjellä selittää.
Tämän postauksen innoittamana kävin läpi koko kosmetiikkavarastoni ja heitin pois kaikki ne vajaat putelit, joita tiedän, etten tule enää koskaan käyttämään. Kiitos :)
Jes! :)
Mä oon sitten varmaan se vastakohta :). Koko omaisuuteni mahtuu kahteen 20 kilon matkalaukkuun, ja käyn pari kertaa vuodessa kaiken läpi heittäen roskiin tai lahjoittaen eteenpäin kaikki turhat. En säästä yhtäkään puolikäytettyä kynsilakkaa tai kasvoveden jämiä, koska tuntuu, että tukehdun, jos tavaroita on yhtään liikaa. Asun ulkomailla kalustetussa asunnossa, joten en omista huonekalujakaan, ja todella nautin tästä vapaudesta. Suunnittelenkin jo seuraavaa seikkailuani - kaikkien tavaroideni pakkaamiseen tulee menemään pari tuntia :).
Mä olen myös elänyt tuolla tavalla! Niin vapauttavaa, kun ei tarvitse omistaa mitään. Ja toisaalta taas surullista, kun muutama vuosi sitten elämäni tuli Suomeen auton takaluukussa (+koira) ja nyt tavaraa on vaan jostain syystä taas kerääntynyt...
Tosin toisaalta jos meinaa "kasvaa aikuiseksi" ja asettua johonkin paikkaan voi olla ihan perusteltuakin hankkia jotain tavaroita:) Enkä mä siinä pesän rakentamisessa tai perhe-elämässä mitään pahaa näe. Päinvastoin. Mutta ihan kaikkea ei tarvitsisi säästää. Eikä ainakaan sen takia, että kaapille on lyhempi matka kuin kaatopaikalle tai edes roskikselle...
Mun täytyy varmaan liittää tohon kaappien siivouspalveluun sellainen terapiaosuus, jossa keskustellaan asiakkaan kanssa esineiden säilyttämisen tarpeellisuudesta. Tai joku vuoden harkinta-aika varastointipalvelu:)
:) <3
Nyt on vielä ihan pakko palata tähän! Löysin pakatessa/siivotessa yhden vanhan luomivärin. Make up storen microshadow glam peach (peach?!), jonka olen kaiketi ostanut ylä-asteella (eihän siitä vielä niin kovin kauaa ole, alle 20 vuotta).
Ilmeisesti olen sitä aika paljon käyttänytkin, koska suhteellisen ison napin keskeltä näkyy pohja. Ennen muuttoa kotikäyttöön jäi ainoastaan pari lily loloa, Rimmelin smokey brun (toimii aina:)) ja lopulta päätin jättää myös tämän Make up storen ja kokeilla josko siitä olisi johonkin vai joutaisiko jo roskiin...
Tänään tein swatchin kämmenselkään, totesin, että ihan käyttökelpoinen väri ja käytin sitä meikissä. Sen jälkeen totesin, että swatchi ei lähde kämmenselästä pois, vaan käteen jää mustelman/ihottuman näköinen luumuun/vaaleanpunaiseen vivahtava himmeä jälki. Veeeeery interesting... Tulee varmasti illalla näyttämään sairaan tyylikkäältä banaani/luomen ulkonurkka/alaluomi varjostuksissa...
Minkä sävyinen tuo Glam Peach on? Tummakin sävy..? Jotkut tummat pinkit ja liilat sävyt jättävät iholle tuollaisen mustelman kaltaisen jäljen, pigmentti siis jotenkin "imeytyy" ihoon ja lähtee muutaman päivän sisällä. Minulla on pari luomiväriä jotka käyttäytyvät noin. Mutta persikkaiseen tai vaaleaan sävyyn jonka pigmentti tarraisi noin en ole koskaan törmännyt. Jotain erikoista siinä pigmentissä tietysti on. Saa parin päivän kestomeikin... :p
https://karkkipaivablogi.com/2010/03/03/riittamiin-ruskeita/
Ei tosiaan ole persikkainen, vaan aika tummakin punaruskea... En ole vielä uskaltanut poistaa meikkejä:) Tottakai voi olla, että kämmenselässä oli vaan kuivempi iho. Tai ehkä pohjustus pelastaa silmäluomeni...
Katsoppas, olin itse swatchannut sävyn..! :D No sävynimi kuulostikin kyllä tutulta... :p Okei, täytyy siis johtua siitä punapigmentistä.
MUFEn yksi tummanvioletti ja MACin tumma pinkkivioletti jättää mulle "mustelman" pohjustuksesta huolimatta.
No ei kaikkea voi muistaa. Tuo sinun postauksesi vaan löytyi googlehaulla aika kärkipäästä...
Oli muuten huomattavasti parempi sävy käteen swatchattuna kuin luomella. Luomella laittaessa kaikki kultainen vivahde varisi poskille ja jäljelle jäi vain se vahvasti punertava ruskea. Voi tietenkin johtua ihan vaan tuotteen iästäkin, vaikka usein kai kyllä hileet, iästä riippumatta, käyttäytyvät juuri noin.
Ei kuitenkaan jättänyt silmiin kestomeikkiä, mutta kädestä ei irronnut saippualla eikä rasvalla.
Joku aika sitten heitin pois muutamia vanhoja kynsilakkoja, joista uusimmissa vanhentumispäivä oli tyyliin vuonna 2000 ja osassa sitä ei edes ollut. Ehkä mä en tosiaan enää tarvitse sellaisia, joita ei edes saa auki tai joissa koostumus on alkanut muuttumaan. :D
Mullakin on muuten jotain Body Shopin juttuja 90-luvulta tallessa! Mutta ei ne kyllä taida käytössä enää olla....
Oih. Oli mielenkiintoista katsella 90-luvun pakkauksia. Itsekin olen säästänyt jostain syystä vanhoja meikkejä ja varsinkin tuoksuja, vaikka välillä olen rankalla kädellä karsinut vanhoja meikkejä pois. Eivät ne niin hirveästi vie tilaa. Ne vain ovat niin nostalgisia. Voiteita ym. en säilytä koska rajansa kaikella. Oikeastaan harmittaa että olen joitain meikkirasioita heittänyt pois. Muistelen kaiholla erästä Goshin luomivärinelikkoa :D Nykyisin säästän pienen määrän kaikkia hyvän sävyisiä meikkejä(ja huonoja varoittavana muistutuksena) näytteinä kansioon että edes muistaisin värit.