Olin tällä viikolla Clarinsin peruskoulutuksessa maahantuojan toimistolla. Se on ihan mukava asia.
Mutta sitten siellä oli lompakon ja mielen tyyneyden kannalta ikävämpi puoli; maahantuojan oma shop.
Kerronpa tähän pohjustukseksi, että olin tällä viikolla tekemässä blogiin postausta otsikolla "NAPSAHDUS". Siihen olisi tullut yksi ainoa kuva sekasorron vallassa olevasta meikkipöydästäni.
Minä nimittäin napsahdin ihan totaalisesti. Olin meikkaamassa, enkä löytänyt yhtä tiettyä luomiväriä. Pengoin kaikki laatikot ja pakit eikä sitä löytynyt. Ja yhtäkkiä päässä sumeni. "Minulla on ihan liikaa meikkejä herrajumala!!"
Ylitseni huokui niin kokonaisvaltainen väsymys ja ahdistus kosmetiikkaa kohtaan, että en olisi halunnut lähteä töihin enkä enää tehdä muutakaan sinä päivänä. Katselin kylpyhuoneen täyttäviä "testausta odottamassa" -putelikorejani ja olin vain niin väsynyt. Niin väsynyt.
Kosmetiikka on huomaamattani muuttunut ympärivuorokautiseksi työkseni. Blogin pitäisi olla harrastus, mutta se on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntua työltä. Ja se ei ole hyvä asia. Tiedättekö, luulen että yksi syy spontaanien meikkikuvien vähenemiseen (no, lähes poisjäämiseen) blogissa on se, että ennen niin rentouttava meikkailu on muuttunut jollain tapaa suorittamiseksi. Huiman taidokkaita meikkiblogeja on jo Suomessakin läjäpäin, ja meikkikuvan postaus ei enää tunnukaan sellaiselta huolettomalta "katsokaa mitä kivaa tänään värkkäsin" -jutulta, vaan jotenkin koen, että meikkien pitäisi nykyään olla jotain pitkään hiottuja taideteoksia jotta niitä kehtaisi blogissa esitellä. Epäilen, että lukijat eivät välttämättä jaa tätä näkemystä, mutta minusta itsestäni tuntuu siltä. Ja se on epäilemättä vähentänyt meikkauksen iloa.
Ja sehän on ihan nurinkurista. Ensin perustaa blogin intoillakseen arjen karkkiaamuista --> "eye love mornings", ja sitten blogi itsessään tekee meikkauksesta ja puteleista "työtä". Minun pitää mietiskellä tätä. Jotain on muututtava.
Mistä pääsemmekin päivän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli morkkikseen.
Tämänkö nyt sitten pitäisi vähentää sitä kosmetiikka-ahdistusta? :(
No, ainakin vierailu shopissa vahvisti sen, että väsymyskohtaukset ovat vain väliaikaisia (vaikkakin vakavasti otettavia viestejä). Mihinkäpä friikki himoistaan pääsee. Halusin ostaa vaikkkkkkka mitä, ja sain vaivoin hillittyä itseni että ostokset jäivät tähän. Varaahan minulla ei näihin olisi ollut, mutta tiedättehän sen tax free -myymälöistä tutun kavalan huuman tunteen.... "Kun halvalla saa niin pakkohan se on ostaa..." :/
Tästä läjästä ainoastaan Love, Chloé on oikeasti ollut ostoslistallani, ja sen olisin joka tapauksessa ostanut (tai toivonut) itselleni joululahjaksi.
Bernerin myymälästä saa ostaa myös avaamattomia, jo poistuneiden tuotteiden testereitä.
Jennifer Lopezin Deseo-tuoksuun liittyy sellainen tarina, että sillä on "kunnia" olla ainoa julkkistuoksu, josta oikeasti tykkään. Yleisesti karsastan näitä julkkisten nimillä myytäviä tuoksuja, koska en pidä niiden välittämästä mielikuvasta. (Ja yleensä tuoksut itsessäänkin ovat tympeitä.) Deseo kuitenkin hurmasi minut kesäisellä kookoksen tuoksullaan, ja harkitsin sen ostamista todella pitkään toissa kesänä. Lopulta olisin saanut sen poistuvien tuotteiden alesta -70% alennuksella, mutta en siltikään ostanut sitä. "Kun minulla on näitä tuoksuja jo ihan liikaa...." Ja jäihän se sitten harmittamaan.
Kun bongasin Deseon Bernerin shopissa niin tiesin, että nyt minun on se ostettava. Näin oli tarkoitettu. Ja ensi kesänä tuoksun Jennifer Lopezilta. :)
...mutta ihan oikeasti; kuinka monta oranssia huulikiiltoa minä enää tarvitsen...? :( Voi Sanni, Sanni.
Nämä hankinnat tein vielä ystävälleni (joo, M, tässä sun satsi! :)), ja niistä sentään saan rahat takaisin.
Lähdenkin tästä nyt lakkaamaan kynsiäni. Tuolla uudella glitter-graffitilakalla (jota minun ei todellakaan pitänyt ostaa).
0 comments on “Morkkis?”
loving the clarins products!!best skincare!
WUHUUUUU!!1!!
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että sun meikkikuvat on inspiroivia, vaikka ne ei olisikaan mitään taiteellista "omgwtf"-tulitusta. Toivottavasti löydät meikkauksen ilot uudestaan! Eihän se oo kivaa jos rentouttava harrastus tuntuu työltä :(
Meikkinapsahdukset kuulostaa niin tutuilta! Niitä on kuultu tässä hiljattain useampaankin kertaan, kun nettikaupat alkoi tuputtaa joulun lähestyessä alennuskoodejaan. Onneksi oon toistaiseksi täyttänyt ostoskorin, saanut meganapsahduksen ja deletoinut koko ostoskorin. Odotan kauhulla sitä hetkeä, kun napsahdusta ei tulekaan ja tilaus lähtee eteenpäin.
^_^ Ihana. Napsahdukset voivat siis olla positiivisiakin.
Been there, done that... Minullakin tulee totaalisia kyllästymisiä kosmetiikkaa kohtaan, mutta ne ovat toistaiseksi menneet aina ohi. En ole ainakaan vielä valmis alan vaihtoon, vaikka tosiaan välillä tympii. Mutta eiköhän näitä fiiliksiä tule joka alalla silloin tällöin - ja näillä keleillä varmaan vähän useamminkin ;D.
Tsemppiä!
Morkkikset on kurjia :/ Mutta onneksi niistä pääsee aina yli! :) Hei minkä glitteri-grafiittilakan ostit? Kerro sit onko hyvä niin menee ostoharkintaan ku tartten just sellasen.
http://siiriliinu.blogspot.com/
Ostin Pink Famen, ja se on kyllä kiva! :) Tosi hyvä esim. mustan tai tumman liilan kanssa.
Hei, Sanni!
En itse pidä kosmetiikka-aiheesta blogia tms., mutta kärsin monenlaisista iho-ongelmista ja vuosikaudet olen opiskellut kaikkea mahdollista kosmetiikan ainesosista ja kokeillut tuotetta toisensa jälkeen. Rahaa on kulunut hillittömästi ja turhia, hintaviakin tuotteita on säilössä läjäpäin. Siis todellakin, kassikaupalla...
Välillä, kun löydän itseni pohtimassa keskellä yötä, mitä tekisin sille-ja-sille putelille ja mitä voisin testata seuraavaksi, tunnen itseni aika friikiksi. Itse en kuitenkaan alunperin erityisesti himoinnut syventyä aiheeseen; etsin vain ratkaisuja ongelmiin. Joskus iskee aihetta kohtaan aivan hirveä väsymys ja kyllästyminen - varsinkin silloin kun katsoo sitä käyttämättömien purkkien massaa (tai omaa, yhä kärsivää naamaa).
Paras helpotus asiaan on itselläni ollut se, että aina välillä otan toiminta-asenteen päälle ja kasaan läjän tuotteita, joita rationaalisesti ajatellen EN TARVITSE, ja joko lahjoitan niitä tutuille tai heitän menemään. Jo pelkästään sen tavaramäärän väheneminen helpottaa. Mutta kyllä se ihan silläkin helpottaa, että tekee oikeasti välillä jotain muutakin. Kyllä se aito kiinnostus aihetta kohtaan sitten pääsee taas esiin, kun kaupan hyllylle tupsahtaa joku ylikiinnostava uutuus...
Ja hei, kyllä vaihtelevista aiheistakin voi blogitekstejä tehdä! Jos joku ei niitä välitä lukea, niin eipä ole pakko. Täähän on sun blogi, tee siitä ihan sellainen kuin hyvältä tuntuu!
Mun ongelma on se, että en pysty luopumaan meikeistäni. :( Vaikka kuinka olisi luomivärejä tai rajauskyniä tai poskipunia jne joita en koskaan käytä, niin en pysty niitä laittamaan eteenpäin koska sairaalloisesti ajattelen, että jos luovun tästä niin tulee päivä jolloin kuitenkin kaipaan ja tarvitsen JUURI sitä tuotetta. Tiedän, ei ole tervettä, ja on tyypillistä jemmailijoiden ajattelumallia. Sille ei ole hillintäkeinoa. :(
Täällä kärsitään toisinaan samanlaisesta ongelmasta bloggauksen suhteen (ei niinkään kosmetiikkaähkyn, sillä sellaista minulla ei ole). Toisinaan tuntuu etten yksinkertaisesti kykene tuottamaan mitään lukijoilleni, osittain johtuen varmaankin siitä, että rima on nykyisellään todella korkea. Mutta vielä minä kiltisti bloggailen päivän silmiä, vaikka ilmeisesti niitä vähiten luetaan koko blogissa. Ja joskus, kuten tänään, tekisi mieli vaan lopettaa koko homma. Sitä kun ei enää teekään itselleen vaan muille. :( Toivon, että miitti saisi tämän oman matalalentoni taas uusiin korkeuksiin. ^_^
Mulla myös meikkipostaukset on vähemmän luettuja kuin "asia"postaukset. Toisaalta meikkikuvia kaivataan, mutta toisaalta niitä ei lueta yhtä paljon kuin muita postauksia. Jännä juttu.
Joskus olet aiemminkin tehnyt jonkinlaista "tilastoa" siitä, mitä postauksia luetaan eniten, mutta millä perusteella ne näkyvät luetuimpina? Tai siis, tulipa yhtäkkiä sellainenkin mieleen, että tilastoja saattaa olla helppo "vääristää": itse esim. luen jokaisen meikkipostauksen ääritarkkaan, ja tykkään niistä mielettömästi. Luen Karkkista kuitenkin aina siten, että tulen aina pääsivun kautta, jolloin en normaalisti klikkaile erikseen otsikoita, PAITSI: niiden ns. asiapostausten kommenttiosiossa käydään usein hyvää keskustelua, eli saatan hyvinkin moneen kertaan palata tälläiseen postaukseen! :) Uskoisin myös, että muutkin tekevät tätä.
Sanontahan kuuluu: valhe-emävalhe-tilasto, eli älä missään nimessä kuvittele, ettei meikkipostauksia luettaisi yhtä innokkaasti! Eikä tosiaan kannata kuvitella, että ne arkimeikkikuvat olisi jotenkin huonoja, niistä saa juuri hyvää inspiraatiota omiin arkimeikkeihin! :)
Joka tapauksessa toivon sulle ihan hirveästi jaksamista kaiken stressin keskellä! Ei ole kivaa, että jokin hauska (=bloggaus) muuttuu ikäväksi velvollisuudeksi! Tietenkään lukijana en toivoisi mitään pitkää taukoa, mutta eihän siitä kirjoittamisesta tule mitään, jos ei ole inspiraatiota! :) :)
Google Analytics listaa luetuimpina ne postaukset, joiden otsikkoa on klikattu eniten.
Enpäs ollut kyllä tuota tullut ajatelleeksi, että asiapostaukset saisivat enemmän klikkauksia kommenttiosion takia... Voihan se pitää paikkansakin. :) Silti olisin taipuvainen uskomaan, että asiapostaukset kiinnostavat suurempaa yleisöä kuin meikkipostaukset. Niissä on kuitenkin enemmän sisältöä ja joskus jopa tietoa. ^_^
Mielenkiintoinen yksityiskohta tuo, että meikkikuvat keräävät vähemmän lukijoita. Voisko johtua ihan siitä, että satunnaislukijat löytävät niihin hakukoneiden kautta etsiessään tiettyjä merkkejä, luonnonkosmetiikkaa, tuotearvosteluita yms. Esim. jos googletan sanan "Weleda", tarjotaan Karkkipäivää jo viidentenä hakutuloksena.
Ei se ole kuule mikään ihme, että välillä kyllästyttää. Päivität blogiasi todella usein, mikä on tietysti lukijoidesi kannalta huippua, mutta olen itsekin miettinyt välillä että miten saat aikasi riittämään! Postausten lisäksi vastailet vielä kysymyksiin huolellisesti... Haluat selvästi tehdä HYVIN kaiken minkä teet, mikä on tietysti hienoa, mutta muista myös pitää huolta itsestäsi! Ole kiltti itsellesi Sanni! Pidä vähän taukoa, odota inspistä... Suurin osa lukijoistasi ymmärtää, ettei tämä blogi ole mikään päivätyö sulle, ja että sulla ei ole velvollisuutta vastata joka ikiseen kyssäriin niinku heti.
Minäkin aioin ehdottaa, että mitä jos tekisi ainakin jonkin aikaa uusia postauksia vaikkapa vain kerran tai kaksi viikossa? Ja vaikka julkaisisi aina tietty(i)nä päivänä, jotta lukijatkin sitten tietäisivät milloin kannattaa tupsahtaa paikalle.
Ja kannattaa kirjoittaa välillä muustakin kuin kosmetiikasta, niin ei tule kauheaa ähkyä ja ahdistusta :)
Tämä olisi helppoa, jos pääni ei jatkuvasti pursuaisi uusia ideoita. Jonossa on niin paljon kiinnostavia juttuja, että en malta jättää niitä rauhaan. Kun jonossa on vaikka kymmenenkin luonnosta, niin kerran viikossa -tahdilla näidenkin juttujen julkaisu kestäisi melkein kolme kuukautta. Ja ideoita tulee joka viikko lisää, en voi estää sitä. :( Toiset ideat kiilaavat jonon ohitse ja koen, että tämä täytyy julkaista nyt heti, ja joinain päivinä tulee niitä täysin spontaanejakin, suunnittelemattomia postauksia. Minun on vain päästävä kirjoittamaan ideat postauksiksi ja saatava jono lyhenemään. :( Mutta se jono ei vain lopu koskaan.
...ja näihinkin kommentteihin vastaamiseen meni yli kaksi vuorokautta.... :P Hyvä että jotkut ymmärtävät eivätkä loukkaannu jos vastausta ei tule heti ekan päivän aikana. Mulla on joinain päivinä niin vähän aikaa olla koneella, että ehdin vain julkaista kommentit mutta vastaamiseen voi mennä useampikin päivä.
Nyt sä puit sanoiksi sen mikä minua ahdistaa kun silloin kysyit. En ole keksinyt sille sanaa mutta tuo suorittaminen kuvaa hyvin fiiliksiäni.
Oma blogi ei tunnu enää harrastukselta ja kivalta. Siitä on tullut suorittamista paineiden alla. Koko ajan tavallaan vaaditaan ja odotetaan hienoja kynsiä eikä tavalliset enää kelpaa. Kyllä sen huomaa jo kommenttien perusteella ja jos on pelkkä lakkauskuva niin se ei nää kelpaa :( kun se ei ole mun työ enkä saa palkkaa niin miksi stressaisin asialla? Kun ei ole enää kivaa...
Tuo on varmasti tosi inhottava tunne ja uskon kyllä että vie iloasi ja intoasi tehdä lakkauksia.
Onkohan esim. käsityö- tai ruokabloggareillakin tällaista, että koko ajan rima nousee ja he alkavat katsoa tekeleitään tyyliin, "no ei tämäkään enää varmaan ole tarpeeksi hyvä...."? Vai vaivaako tämä vain meitä kosmebloggareita? Lifestyle-bloggareilla ei liene tällaisia paineita.... Omaa elämää kun tuskin voi suorittaa sen taitavammin vaikka kokemusta kertyy. :P
Noh, joskus vaan käy noin, ei sille voi mitään. *taputtaa ymmärtäväisenä olalle*
Siitä napsahduksesta sitten. Olisiko se viesti, että pieni tauko ei olisi pahitteeksi? Tai sitten vaan sen oman henkilökohtaisen riman laskemisen paikka. Tiedän, ei ole ollenkaan helppoa.
Joskus koen huonoa omatuntoa siitä, että päivitystahtini on kovin epäsäännöllinen ja pitkiäkin taukoja aina välillä tupsahtaa. Mutta sitten huitaisen moiset ajatukset pois koska blogihan on harrastus, se on tavallaan minulle itselleni; teen sillä itselleni hyvää oloa, tarkoitus ei suinkaan ole, että se aiheuttaa minulle negatiivisia fiiliksiä.
Sinulla tilanne on tietysti aika erilainen, lukijoita on pilvin pimein, tuotelahjat aiheuttavat varmasti paineita (vaikka kuinka olisivat "lahjoja"), saat runsaasti palautetta ja koet varmasti ihan eri tavalla olevasi "velkaa" lukijoillesi.
Et kuitenkaan ole. Minusta sinä ole edelleen se mitta jolla tätäkin blogia mitataan ja sinä määräät mitä, milloin, miten jne. Tuntuu kurjalta, että koet meikkien vaativan jotain erityistä upeutta koska se ei varmasti ole yhtään kiva tunne. Toivon todella, että löydät taas ilon meikkaamisesta ja teet sitä itsellesi, et lukijoillesi. Lukijat vain sattuvat saamaan sen ilon, että saavat jakaa sinun ilosi. Tsemppiä Sanni!!
Kiitos Mohn!
On se jotenkin ironista, että kun blogin on vasta perustanut, sille toivoo edes muutamaa lukijaa ja se on hauska ja kevyt harrastus - ja sitten kun lukijoita on suhteellisen paljon, homma muuttuu tietyllä tapaa velvollisuudeksi. :/ Miksi? En voi ymmärtää. Kivasta intoilusta tulee kuin joku "päivälehti", joka "täytyy julkaista" päivittäin kun lukijat sitä odottavat. :( Eihän sen niin pitänyt mennä. Ja kaikkein nurinkurisinta on, että suurin osa lukijoista ei loppujen lopuksi todellakaan edes odota sitä päivittäistä julkaisua, vaan sekin on vain omassa päässä. Suuri huokaus.
Neuvoni olisi että aina kun meikki-kuvien postaaminen tuntuu pakko-pullalta, niin tee postaus jostain IHAN muusta - itse en pakota itseäni tekemään joka päivä meikkipostausta, jos ei vaan huvita :)
Ja hutiostoksistahan pääset eroon kun tuot ne myyntiin blogimiittiin! ;) Ekan (ja tokan) kuvan Clarinsin luomiväri-kvartetti näyttää muuten kovin tutulta... :D
-> http://evestemptations.blogspot.com/2011/10/almost-peacock.html
Anteeksi että masennan, mutta ainakin Herbinan kuivashampoo oli virhe, virhe. :( En ainakaan itse tykännyt tuoksusta ollenkaan, enkä sen takia edes muista oliko se hyvä vai huono noin muuten. Ehkä vika on minun nenässäni, mutta olo oli kuin olisi suihkinut deodoranttia hiuksiin.
Nauroin ääneen noille neljälle oranssille huulikiillolle! :) Itsekin ostan jatkuvasti toisistaan vain mitättömän vähän eroavia huulipunia, huulikiiltoja ja kynsilakkoja.
Mitä tulee kosmetiikka/blogiahdistukseen, mun mielestä kaikki sun postaukset on aina tosi mielenkiintoisia. Eli ihan vapaasti mun mielestä voit bloggailla ihan mistä vaan, tai olla bloggaamatta, jos ei inspaa. Voimia!
Mä oon sitä mieltä, että herkulliset meikkikuvat ovat tän blogin plussa, mutta ei todellakaan se syy, minkä takia tätä luen. (Ja siihen laatuun ei tällanen tumpelo edes tajua kiinnittää huomiota, toim.huom) Mä luen karkkipäivää siksi, että tykkään kirjotustyylistäsi ja blogin monipuolisuudesta. Niin ja ihanaa, että joku muukin kohderyhmän ulkopuolelta käyttää muumi-selvityssuihketta! Ihan parasta talvisähköiseen ja aamutakkuiseen tukkaan <3
Todellakin! ;) Kun pooloneulekausi alkaa, Muumisuihke on ehdoton. Poolokaulus --> tukkani pahin vihollinen.
J'Lon tuoksut on ihania! Mulla käytössä Sunkissed glow ja tykkään siitä kovaa..
Hei!
Välillä on hyvä vähän miettiä muita asioita ja pitää taukoa. Ei kannata edes stressata siitä tuleeko inspistä. Mitä sitten vaikkei tulisikaan? Tee sitä mikä tuntuu itsestäsi hyvältä.
Niin ja "tavalliset" meikkikuvat on kivoja. Niistä saa ideoita siihen mitä itsekin voisi tehdä. Taideteokset ovat toki nättejä, mutta ne palvelevat ihan eri tarkoitusta. :)
No näin mä olen yrittänyt asiaan suhtautua, mutta silti en pääse siitä tunteesta että kuvien pitäisi olla vähintään loistavilla efekteillä photoshopattuja. Tietyt blogit ovat nostaneet kuvien tason niin kovaksi, että jotenkin (epäilemättä hölmöin perustein) koen, että sen pitäisi nyt olla standardi.
Voi, älä anna pikkutarkan perfektionismin iskeä :) Sun blogisi on aivan ihana ja kuvasi ym. ovat olleet todella asiallisia. Turha ottaa stressiä ainakaan lukijoiden takia. Mä ainakin tykkään ja kovasti. Teet tätä kuitenkin itsellesi loppujen lopuksi.
Hahaa, ihanaa! ^_^ En olekaan aiemmin kuullut kuviani kutsuttavan "asiallisiksi". :)
Kuulepas. Tässä maassa on miljoona kosmetiikkablogia mutta yksikään ei ole vielä ollut Karkkipäivän veroinen. Kuvasi ovat aina mukavia, kivoja ja siistejä ja lisäksi kirjoitat hyvin, elävästi ja maanläheisesti. En usko että yksikään lukijasi ajattelee niin kuin sinä.
Itsensä vertaaminen muihin on typerintä mitä voit tehdä. Sinun elämäsi ja sinun blogisi. Sinun meikkisi ja sinun ratkaisusi. Jos joku asia on musta "upea" niin en mä rupea enää laittamaan niitä upeusjärjestykseen. Ja sun tekemät jutut on aina ja poikkeuksetta upeita.
Luen muuten yleensä postauksiesi kommentitkin läpi, koska lukijasikin vaikuttavat niin mukavilta. (En ikinä lue mitään kommentteja muuten.) Lisäksi vastailet pyyteettömästi kysymyskommentteihin, mikä on musta ihmeellistä ja mahtavaa.
Tiedän, tiedän. :( Se on lapsellista.
Minäkin yhdyn Nimetön-nimimerkin kirjoitukseen sen verran, että toista tämän veroista blogia en ole kohdannut (mutta älä ota ressiä asiasta!).
Eikö meille kaikille tule joskus suorituspaineita ja napsahduksia? Eletään kuitenkin sellaista aikaa, että kaikkia painostetaan tähtäämään vielä korkeammalle. Vielä vähän. Vain paras ja virheetön kelpaa. Sellainen ajattelutapa voi lamauttaa ihmisen kykenemättömäksi tekemään yhtään mitään.
Joku kokee ehkä kunnianhimottomuutena sen, etten ole asettanut harrastuksilleni deadlineä ja päämäärää. En halua muuttaa harrastuksiani töiksi. Tuntuu, että jos en enää voisi tulla harrastuksessani paremmaksi, mitäs sitten tekisin sille tyhjälle aukolle elämässäni. Ja koska haluan nauttia harrastuksestani mahdollisimman pitkään, harrastuksessa pitää edetä hitaasti ja nauttien, omassa tahdissani.
Tämä on niin totta. On tosi tylsää, että näin pitää kokea omaa harrastustaankin kohtaan - harrastustenhan ei pitäisi olla suorittamista vaan omaa hyvinvointia ylläpitävää vapaa-ajan toimintaa.
Juuri näin.
Bloggaus on vain siitä erilainen harrastus, että siinä muodostuu väkisinkin odotuksia harrastuksen harjoittajaa kohtaan. Jos en käy salilla kuukauteen, se ei kiinnosta ketään eikä sillä ole vaikutuksia muuhun kuin omaan kroppaani. Jos en päivitä blogia kuukauteen, se kiinnostaa monia. Ja vaikka bloggaaja ei olekaan velvollinen selittämään lukijoilleen mitään mahdollisista tauoistaan tai mistään muustakaan, niin lukijat väkisinkin odottavat sitä. Tunnistan tämän itsessänikin lukijana. Jos en siis jaksa tai halua kirjoittaa, minulla täytyy olla siihen selitys. Ja vaikka sen selityksen antaisinkin, niin tiedän kuitenkin lukijoiden odottavan koska taas palaan. Ja nämä odotukset muodostavat stressiä, joka on niin turhaa. :/
Minusta yksinkertaisemmat meikit ovat kivempia siksi, että niistä voi ottaa itsekin mallia. Etenkin kun aamuisin ei ole aikaa tehdä tuntikausien taideteoksia. Turha kriittisyys siis pois. Tykkään tosi paljon blogistasi, koska tämä on niin monipuolinen. Meikkikuvia, luonnonkosmetiikkaa, tuoteinfoa ja välillä jotain ihan muuta. Ja Charming nails, sama juttu sulla. Ei aina tarvitse olla mitään hienoja taideteoksia. On varmasti paljon meitä, jotka ovat kiinnostuneita ihan vaikka pelkistä swatch-kuvista. Ja sama juttu tässä, jos on yksinkertaiset koristelut kynsissä, niitä voi yrittää tehdä itse perässä.
Mulla tulee kanssa joskus noita morkkiksia, ei sillä että ostaisin yleensäkään hirveästi, mutta joskus tulee vaan sellanen "ei mun olis kyllä pitäny tuota ostaa..." Mut minkäs teet kun ostit jo. :( Jotenkin rupeaa omatunto kolkuttamaan.
Blogisi on yksi ensimmäisistä blogeista, joita olen alkanut säännöllisesti lukea tutustuttuani blogien ihmeelliseen maailmaan ja edelleen se kuuluu vahvasti suosikkeihini. Blogisi ansiosta oikeastaan löysin kosmetiikan ja meikkausen ihmeellisen maailman, joten kiito sinulle siitä.
Itse tiedän napsahdustunteen varsinkin yhtenä iltana meikkilaatikoita siivotessani tajusin, että hitto soikoon, tuotakaan en ole avannut/käyttänyt ja tuli kamala morkkis ;)
Mutta, blogitauko voisi olla kohdallaan, ota aikaa vain itsellesi ja äläkä stressaa blogistasi, kirjoittele aina silloin kun siltä tuntuu (:
Ihanaa joulunodotusta (:
Tuleekohan blogistille itselle riittämättömyyden tunne vaikka lukijat edelleen nauttisivat tuotoksista? Siis nouseeko blogistin oma rima vaikka lukijat lukevat mielellään kaikenlaisesta aiheeseen liittyvästä ja välillä liittymättömästäkin? Itse en kirjoita blogia mutta kommentoin näin lukijan kannalta. Mä en koe pettyväni vaikka sinun postauksessasi ei olisi joka kerta jotain vielä ihmeellisempää ja hienompaa. Ehkäpä sinua ajattelee jo vähän ystävänäkin, jonka kuulumisia vain on kiva lukea :). Eihän ketään jaksa yksipuolisesti aina vaan kiinnostaa samat jutut. Ainahan voit muokata blogia siihen suuntaan, mikä itsellesi tuntuu omimmalta. Saattaa joku lukija lähteä mutta taas toisia tulla tilalle. Harvoin elämässä mikään tilanne on kovin kauan staattinen. Mieltymykset ja ajatukset muuttuvat :). Toki ihailen kauniita meikkikuviasi (jopa niitä ihan tavallisia arkimeikkejä :) ) mutta kyllä minua kiinnostaa niin tuotearviot kuin glögeilykin. Maailmassa on niin monta kiinnostavaa ja kirjoittamisen ansaitsevaa asiaa!
Ja onhan tämä syksy monella vähän alakuloista aikaa. Itselle se on ainakin sama juttu joka syksy. Siihen tahtoo auttaa parhaiten tahdin hidastaminen ja niistä asioista nauttiminen, jotka sillä hetkellä tuntuvat tärkeiltä. Asioita ei kannata pakottaa, se ei yleensä vie kovin pitkälle. Toivon sulle hyvää oloa ja rauhallista mieltä!
Näin mä vähän pelkään. :/ Mutta siitä tunteesta pyrin kyllä eroon! :) Jos lukijat siitä vähenevät että en enää pidä pääpainoa meikkikuvilla, niin se mun on vain hyväksyttävä. Pääasia on kuitenkin tehdä blogia, joka tuo minulle itselleni iloa. Jos se siinä sivussa tuo iloa myös muille, niin se on plussaa. :) On väärin jos bloggaaja alkaa kirjoittaa blogia vain lukijoiden oletettujen odotusten perusteella, ja ahdistuu kun kuvittelee "ettei täytä odotuksia". Siinä vääristyy koko bloggauksen idea.
Sinun blogisi on todella, todella hyvä. Teet ilmeisesti päivätyösi ja blogisi todella hyvin, joskus liiankin hyvin. Mutta... välillä saa hellittää. Et ole mitään velkaa meille blogisi lukijoille, saamme olla kiitollisia sinulle, että saamme lukea kirjoituksiasi; kiitos.
Ja ajattele, että harrastuksensa kullakin, esim. miehelläni on kalastukseen liittyvää (jigejä, uistimia yms.) varmasti yhtä paljon kuin sinulla kosmetiikkaa, mutta entä sitten? Eihän täältä saa mitään mukaansa, miksei nauttia nyt?
No tämä oli kyllä hyvin sanottu. :)
Sanni, kannattaa kokeilla muuttamista, jos haluat saada kosmetiikkavarastot pienemmiksi! Itse muutan kuukauden päästä ja olen jo nyt heittänyt puolet kylppärikaapin tavaroista menemään. Päätin, että pidän vain ne, joita käytän useammin kuin kerran viikossa. Osan heitin suoraan roskiin ja osaa tarjoan tutuille, kun ei sydän kestä heittää lähes täysiä puteleita roskiin. :) Koitapa kestää purnukoiden keskellä! Täälläkin ymmärretään sun fiilis.
Ei vaan onnistuisi minulta... :/ Apua, jos minun pitäisi säästää vain ne joita käytän useammin kuin kerran viikossa, joutuisin heittämään pois varmaan 80% kosmetiikastani...
Jaa-a, nyt laiskotti sen verran, että en viitsinyt lukea kaikkia kommentteja, joten tämä on saatettu sanoa jo useaan kertaan.
Toisaalta mietin, että masennanko sinua lisää sanomalla tämän - riippunee siitä, mitä itse blogillasi tavoittelet. Mutta, on siis meikkiblogeja, joissa meikit ovat pääasiassa "taideteoksia" kuten sanoit. Minä miellän, että tarkoitat niillä niitä, joita minä mielessäni kutsun "fantasiameikeiksi". Meikit ovat sitä luokkaa, että minä ehkä saattaisin kuvitella omille kasvoilleni jotain niistä, jos olisin menossa naamiaisiin ja silloinkin saattaisi hieman hirvittää. :D
Ne ovat siis ihan kiva katsella, mutta yleensä vain vilkaisen kuvat ja se siitä. Minä en lue niitä postauksia, koska minä en tee mitään sillä tiedolla, miten ne meikit ovat tehty. Ja ne on jo niin "yliampuvia", että minä en osaa ottaa niistä mitään inspiraatiota omiin meikkeihini.
Sitten on näitä meikkiblogeja, jotka minä luen aina, kun tulee uusi postaus. Koska seuraan readerin kautta, niin ei ole väliä tuleeko postaus säännöllisesti vaiko eikö, kun sinne se sit tupsahtaa, kun jotain tupsahtaa.
Tämä sinun blogisi on sellainen, josta saan ideoita ja ajatuksia omaan päivittäiseen meikkaamiseeni. Luen tekstisi alusta loppuun ja katson kuvat ajatuksella.
Kumpi on parempi; pitää blogia, joka luetaan alusta loppuun ja joka juttuja hyödynnetään päivittäin vai pitää blogia, josta katsotaan pääasiassa kuvat ja jonka infoa seuraaja ei voi hyödyntää käytännössä mitenkään? En edes muista, koska viimeksi olisin ollut naamiaisissa... :D
Aaaw voi kiitos LemonJuice! Toki pidän mieluummin ensinmainitun tyyppistä blogia, mutta en silti voi jotenkin mitään sille, että haluaisin pystyä tuottamaan myös niitä "naamiaismeikkejä". Ja varmasti pystyisinkin, mutta sellaisten loihtiminen vie minulta niin paljon aikaa (kuvien käsittelystä puhumattakaan), että en vain enää löydä sitä aikaa. Kuten tuossa ylempänä nimimerkki RainDropille kommentoin, niin asiapostaukset (jotka kiinnostavat minua itseäni nykyään enemmän kuin meikkipostaukset) vievät niin paljon aikaa että se aika on pois meikkipöydän äärellä vietetystä ajasta. Samoin blogin lukijamäärän kasvaessa myös lukijoiden kanssa viestiminen vie entistä enemmän aikaa - positiivisessa mielessä tietenkin. :) Mieluummin esim. nyt tänäkin aamuna istun tässä koneella vastaamassa näihin kommentteihin kuin olisin yläkerrassa peilin ääressä miettimässä värikombinaatioita luomilleni.
Onko tuo bernerin myymälä ihan kaikille auki vai vain alan ammattilaisille?
Bernerin henkilökunnalle, ja koulutuksiin osallistuville.
Ihan ensin täytyy kiittää tosi tosi kivasta blogista, löysin tänne vasta tänä kesänä, mutta tämä on jäänyt vakiolukemiseksi ja olen tässä lueskellut myös vanhempia postauksia.
Olen meikkaillut edes kevyesti lähes päivittäin varmaan viimeiset 15 vuotta, mutta blogisi ansiosta innostuin meikeistä ihan uudella tavalla ja olen saanut paljon vinkkejä ja ideoita. Joten ihan kuten arvelitkin ja mitä moni muukin on jo sanonut, ei me "tavis"lukijat kaivata välttämättä niitä hienoakin hienompia taideteoksia viihtyäksemme lukijoinasi, ne "tavalliset" meikit antaa paljon enemmän inspiraatiota omaan arkeen :)
Näet paljon vaivaa blogisi eteen ja tiedän oman pikkublogin pitämisen perusteella kuinka paljon aikaa yhdenkin postauksen tekeminen vie, joten arvostan kovasti tekemääsi työtä ja samalla toivon, että löydät inspiraation uudestaan ja keksit tavan, jolla meikkaaminen tuntuu taas kivalta eikä pakkopullalta. Uusia postauksia odotellessa voi onneksi aina lukea vanhoja ja saada niistä ideoita :) Netti on blogeja pullollaan, mutta oikeasti näin hyviä on harvassa, joten toivottavasti jaksat jatkaa meidän lukijoiden ilahduttamista.
Kiitos paljon sanoistasi RainDrop! :)
Minun täytyy kai vaan opetella hölläämään tahtia kertakaikkiaan, niin ettei jonossa olisi koko ajan 10+ toteutettavaa ideaa. Kun joku kiinnostava luonnos on minulla koko ajan blogissa kesken, niin en vain malta olla väkertämättä sen parissa päivittäin - ja sinne ne tunnit sitten katoavat ja alkaa ahdistaa. Blogin alussa kun meikkikuvat kattoivat varmaan 90% sisällöstä niin tilanne oli ihan eri, sen saman ajan minkä nykyään käytän "asia"postausten laatimiseen käytin ennen meikkikuvien ottoon ja käsittelyyn.
sulla on aivan huippu blogi! muista kuitenkin, että et ole mitenkää velvollinen pitämään blogia meille lukijoille. :)
mulla olisi sellanen kysymys (en tiedä onko sulla tapana vastata näihin kommenttiboksissa..), että mikä meikkivoide/puuteri sopisi hyvin kuivalle, mutta helposti punoittavalle iholle? on tosi inhottavaa, kun menen heti ihan punaiseksi, jos on kuuma, juon muutaman siiderin, suihkun jälkeen jne.. :-/
Cliniquen uusi Redness Solutions -meikkivoide sopisi sinulle kuin nenä päähän! :) Se on tarkoitettu punoittavalle iholle, ja sopii jopa hyvin kuivalle iholle (Cliniquen tyypityksen mukaan ihotyypeille 1, 2 ja 3).
loistavaa, pitänee kokeilla! :) kiitos vastauksesta!
Tiedän Sanni tasantarkkaa tuon tunteen meikkikuvien esittelystä. Itsekin kävin ja käyn hieman tälläkin hetkellä samoja tuntemuksia. Nyt minulla onneksi helpottaa jo. Minulla uraani rakentevana ja teatterilla töissä olevana äitinä/vaimona aika ei riitä tehdä joka päiväiseen postaus tahtiini erikoisia ja viimeisilleen hiulattuja meikkejä. Esittelen paljon omia päivänmeikkauksia ja eiväthän ne tietenkään näytä samalta kuin ne joissa istuudutaan tekemään tunti tolkulla viimeisen päälle tehtyä meikkiä. Blogin ylläpitäminen vie paljon aikaa ja itse vastaan jokaiselle kommentoijalle, että myös kaikkiin sähköposteihin joita saan. Jos minulle jää aikaa, niin en vain jaksa tällä hetkellä mennä meikkuspaikalleni väkertämään meikkiä, koska omana tapana on yleensä tehdä ne meikit kokonaan ja molempiin silmiin. Toki pari poikkeustapausta on. ;) Joskus tuskastuin tunteeseen, että panostustani ei pidetä riittävänä ja, että Glitz & Glam on maailman turhin ammattilaisen pitämä blogi.
Mutta se mitä halusin sinulle Sanni sanoa on se, että uskalla vain rohkeasti laittaa omia meikkikuvia, jos niiden tekeminen tuo sinulle iloa. Sinulla on vahva lukijakunta ja uskon, että kaikilla on hieman ikävä jo Sannin meikkikuvia. :)
Muutenkin tsemiä kaikkeen mistä kirjoitit tässä postauksessa. ;) Tätä tälläistä tuntuu olevan liikenteessä itsekullakin. Taitaa tämä vuodenaika laukaista kaikenlaista pintaan ja tietoisuuteemme tällä hetkellä. Kaikki se mitä on siellä pinnan alla kyteny, niin roihahtaa vahvana esiin ja pintaan tällä hetkellä. Kait moni meistä alkaa olla väsyneitä ja työ aiheuttaa monille stressiä ja se sama stressi ja suorittaminen jatkuu vapaa-ajallakin blogia pitäessä. Oma riittämättömyyden tunne valtaa mielen ja meissä monissa herää ahdistusta jne. Tämä varmaankin menee monilla ohi, kun taas aurinko alkaa paistaa ja kevät tekee tuloaan. Heräämme taas talviunesta uusine inspiroivien ideoidemme kanssa. :) Nyt olisikin tärkeää, että antaisimme hieman armoa itsellemme, emmekä vain piiskaisi lisää. Jos haluaa mennä peiton alle, niin sinne on sitten mentävä jos siltä tuntuu. :) Siihen tunteeseen on varmasti jokin syy ja todennäköisesti mielemme kokee tarpeelliseksi sen mitä se tarvitsee.
Mukavaa joulun odotusta sinulle Sanni ja tsemiä! :)
Terkuin,
Glitz & Glamin Minna :)
Olipa ihana ja viisas kommentti, Minna! Kiitos. Olet varmasti monessa asiassa oikeassa.
Minusta on tuntunut koko syksy että mun pitäisi mennä jonnekin elämänhallintakurssille, pelkään priorisoivani jatkuvasti hieman vääriä asioita enkä koskaan saa toisia tärkeitä asioita hoidettua. Ajankäyttöä en myöskään hallitse ollenkaan, jos aamulla herään klo 7 olen silti myöhässä 12.15 alkavasta työvuorostani. :(
Tässä juuri yksi arkiaamu rajasin silmät vaihteen vuoksi sammalenvihreällä ja laitoin persikansävyisen luomivärin - ei mitään ihmeellistä siis, mutta minulle ehkä hieman tavoista poikkeava juttu kuitenkin - ja ajattelin, että enpä olisi varmaan tätäkään tullut kokeilleeksi, jos en olisi alkanut lukea Karkkipäivää ja saanut kimmoketta väreillä leikkimiseen. Eli juuri ne pienet jutut kuten rajauksen tekeminen jollain eri värillä kuin ruskealla, mustalla tai harmaalla, voivat lopulta olla niitä kaikkein käyttökelpoisimpia vinkkejä.
Mitä hamstraamiseen tulee, no, jokaisen täytyy vaan itse päättää, missä menee se raja, missä ostaminen tuottaa enemmän ahdistusta kuin mielihyvää. Itse yritän välttää kaiken turhan ostamista pääosin ympäristösyistä, mutta myös ihan siksikin, ettei säilytystilaa riitä loputtomiin. Muuttaminen todellakin pistää miettimään, mitä kaikkea sitä ihminen oikeastaan tarvitseekaan.
Voi kun kiva kuulla, rinkeli! :)
Kyllähän tuo ostamiseen liittyvä morkkis on hyvin tuttu tunne. Jotenkin koko ajan vakuuttaa itselleen, että ei tarvitse mitään, ja silti sitten kaupassa jotenkin aina päätyy kassalle. Oikeastihan en tarvitsisi enää yhtään luomiväriä, mutta kun se näyttää niin kivalta kuvissa...nettiostamisen helppous on kanssa kirous, hieman näpyttelee näppäimistöä ja tavara on tilauksessa. Varsinkin kun koskaan ei voi ostaa vaan yhtä asiaa, kun pitää maksimoida hyöty tilauksesta, kun postarit tulee kuitenkin siihen päälle....sitten tavaran (ja luottokorttilaskun) saapuessa on sellainen melkein huono olo.
Niinpä.... aina pitää sitten vaikka keksimällä keksiä jotain ylimääräistä sen alkuperäisen "tarvittavan" asian lisäksi. :P Ja sitten ihmetellään kun kämppä pursuaa tavaraa.
Tilastoharhan aiheuttaja täällä! Tulen blogiisi linkin kautta, joka heittää aina viimeiseen postaukseen. Meikkikuvasi ovat aivan ihania, niiden vuoksi löysin blogisi. Kun suunnittelen juhliin meikkejä niin avaan aina blogisi. Älä ole liian kriittinen meikkikuvista!