"We can't stop here! This is bat country!"
Huhtikuun idoli on elokuva Fear And Loathing In Las Vegas. Minun ultimate-suosikkileffani.
Fear and Loathingia on vaikea kuvailla. Se pitää vain nähdä. Joko diggaat sitä ihan täysillä ja hoet koko loppuelämäsi sitaatteja kuten "As your attorney I advice you to take a hit out of the little brown bottle in my shaving kit". Tai sitten et voi käsittää mitä nerokasta on kahden tunnin psykedeelisessä huumesekoilussa, ja pidät elokuvaa groteskina paskana (pahoittelen kielenkäyttöäni).
Elokuva sai ilmestyessään vuonna 1998 varsin ristiriitaisen vastaanoton, eikä se ollut mikään menestys lippuluukuilla. Sittemmin se sai kulttistatuksen. Eikä ihmekään. Elokuva on filmatisointi gonzo-journalisti Hunter S. Thompsonin samannimisestä kirjasta, joka on tutkimusmatka amerikkalaisen unelman kääntöpuoleen; rappioon ja paranoiaan. Vuonna 1972 ilmestynyt kirja on yksi aikansa klassikoita. Terry Gilliam onnistui siirtämään kirjan hengen valkokankaalle täydellisesti.
Elokuva kertoo toimittaja Raoul Duken (Johnny Depp) ja hänen samoalaisen asianjajansa Dr. Gonzon (Benicio Del Toro) huumeenhuuruisesta työmatkasta Las Vegasiin. Tarinassa ei ole sen kummempaa draaman kaarta tai kehitystä, ja kriitikot haukkuivatkin elokuvan juonettomaksi sarjaksi irrallisia episodeja. Sitä se onkin, mutta loistava sellainen! Elokuvan visuaalinen maailma on kerrassaan mahtava, ja tilanteet vaihtelevat hilpeästä surrealismista inhorealistiseen ällötykseen. Dialogi on legendaarista, ja soundtrack täysi kymppi. Lukuisissa cameo-rooleissa vilahtelevat mm. Christina Ricci, Cameron Diaz ja Tobey Maguire.
Elokuva on siitäkin minulle tärkeä, että se yhdistää kaksi suurinta suosikkinäyttelijääni. Depp ja Del Toro tekevät elokuvassa varmasti uransa rumimmat roolit! :) Del Toro mm. lihotti itseään 20 kg Dr. Gonzon roolia varten. En ole koskaan nähnyt häntä yhtä vastenmielisen näköisenä.
Olen nähnyt elokuvan niin monta kertaa, että voin siteerata hahmojen repliikkejä elokuvan päälle. Olen siis varsin raivostuttavaa seuraa tätä leffaa katsoessa. ^_^ Onneksi katson sitä usein samanhenkisessä seurassa. Siskoni ja miehekkeeni kuuluvat myös elokuvan faneihin, ja voimme kuorossa huutaa; "You took too much man! You took too much, too much...!"
Katso sinäkin! :)
P.S. Ja en siis missään nimessä ihannoi huumekulttuuria, vaikka tätä elokuvaa diggailenkin.
0 comments on “Kuukauden idoli: Fear and Loathing in Las Vegas”
tämä on mun ehdoton suosikkini myös, täytyykin taas katsoa :)!
Mä kuulun ilmeisesti siihen täysin päinvastaseen porukkaan :D Oon nähnyt kyseisen leffan kerran ja mielestäni se on yksinomaan kuvottava. Siitä ainoasta kerrasta on lähes 10 vuotta aikaa, mutta edelleen tämä leffa on ja pysyy inhokkilistan ykkösenä.
Normaalisti suhtaudun leffoihin aika neutraalisti ja harvassa on elokuvat joita kommeintoin sanoin "ihan paska". Yleensä löydän kuitenkin jotain positiivista kaikesta. Johnny Deppistä huolimatta elokuva kiilasi kuitenkin suoraan edellisen inhokkileffan (Holy Smoke) ohi suoraan ja lujaa :D
Olen katsonut tämän joskus (liian) nuorena, jolloin en tajunnut, että on olemassa elokuvia joita ei kuulukaan "tajuta". On pitkään ollut mielessä ottaa uusintakierros, hyvä kun muistutit. :)
En katso (enää), koska itsetarkoituksellinen sekoilu ei jaksa kiinnostaa. Ho-hum...
Hihii, tämä on kyllä hauska elokuva! En omalla listallani pistäisi kuitenkaan kärkijoukkoon, mutta juuri outoutensa ja psykedeelisyytensä ansiosta saa kyllä pointseja meikäläiseltäkin!
What are these goddamn animals!
Täällä kans yksi kyseisen leffan fani! Yläasteella katsottiin monet kerrat ja sen jälkeenkin eikä kyllästymistä näy mailla eikä halmeilla. Ja kyllä leffa löytyy dvdnä hyllystä :)
Tämä on jäänyt ehkä parhaiten mieleen;
"With a bit of luck, his life was ruined forever. Always thinking that just behind some narrow door in all of his favorite bars, men in red woolen shirts are getting incredible kicks from things he'll never know. "
:D
Hihii, noita unohtumattomia sitaatteja kyllä riittää..! ^_^
Oijoi! Minä taas kuulun faneihin, aivan valtavan viihdyttävää sekoilua! Ja osuvasti sanottu, rumimmista rooleista, itse aina mietin, miten Depp pystyi laihduttamaan itsensä niin kääpiöksi!!! Siitä on vuosia, kun viimeksi näin elokuvan, eli täytyykin ottaa uusintaan! :)
Joo, kiitos muistutuksesta, pitääpä katsoa uudestaan!
Kerran olen tämän nähnyt. En oikeastaan tajunnut mitään, mutta hyvä ja jotenkin jännä fiilis jäi katsomisen jälkeen. Ja kuka voisi vastustaa Johnny Deppiä.... :)
Tämä on sellainen elokuva, jonka viehätys piilee toistossa. Eli mitä useammin sen katsot, sitä enemmän alat "tajuta" sen huumoria yhtäkkiä tajuatkin tykkääväsi siitä ihan kympillä.
Mä olen kehittänyt suhteen tähän elokuvaan.
Nuorempana vihasin sitä yli kaiken (olen suuri Benicio del Toro -fani ja totta tosiaan, eipä ole mies parhaimmillaan tässä leffassa... :D), jossain vaiheessa suhtautuminen muuttu neutraalin kautta hiljaiseksi arvostukseksi, ja nyt fanitan ihan kympillä.
Taisin olla liian nuori silloin kun näin tän ekan kerran, vähän säikähtääkin. Nyt kun sen on nähnyt tarpeeksi monta kertaa, osaa sitä katsoakin jo ihan eri tavalla :) Kuuluu illanistujaisten vakkarikamaan, ei vaadi niin suurta keskittymistä kun sitä juonta ei tosiaan ole, mutta aiheuttaa VARMASTI keskustelua ;)
Kyllä, tämä sopii loistavasti kekkereiden taustalle pyörimään! :)
Ja täällä myös suuri Benicio-fani! <3
Gilliamin elokuvat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, eikä tämä ole poikkeus. Kaikki näyttelijät tekevät huimat roolisuoritukset. Olotila oli aika veikeä, kun kävelin ulos elokuvateatterista tämän leffan nähtyäni (olisiko ollut vuonna -99?). ;)
'White Rabbit' ja kylpyamme on aika legendaarinen kohtaus. Suosikkisiteerauksia on niin monta, että enpä viitsi alkaa niitä listailemaan. :)
Nämä sun 'Kuukauden idoli' -kirjoitukset ovat aivan mahtavia. Koskaan ei pysty arvaamaan seuraavan aihetta.
Todellakin. Se on myös ehkä ällöttävimpiä elokuvakohtauksia mitä tiedän. Mutta toimii. ^_^
Mahtava leffa! Kirjanakin todella hyvä. Ja mielestäni erittäin osuvaa sarkasmia nykymenoa kohtaan. 12 Apinaa on myös hyvä, samaisen Mr. Gilliamin käsialaa. Ehkä jopa vielä "rumempi" kuin Pelkoa ja inhoa. :D
Sitaatti "You took too much.." naurattaa aina! Minusta tää on hyvän tuulen leffa, vaikkei varmaan pitäisi. Ja Johnny Depp kaljunakin on seksikäs!
Nyt kuulostaa hyvältä :) “We can’t stop here! This is bat country!” on tullut vastaan kymmenissä meemeissä, mutta en ole vaivautunut selvittämään sen alkuperää. Ilmeisesti nyt tiedän, mistä etsiä ;)
o nousee myös käsi pystyyn faneja etsittäessä. Vinkkinä myös teille diggareille lefaa kunnioittava biisi (en tiedä löytyykö jo ihan soudtrackiltakin) bändiltä Velvet Acid Christ ja biisi Fun With Drugs. Löytyy suoraa dialogiakin leffasta. Youtubesta löytää ;)
Fear and Loathing in Las Vegas <3 Superhyvä elokuva!
Mutta nyt on vähän häpeillen pakko myöntää että rupesin aikoinaan juurikin tuon leffan takia diggaamaan Benicio del Torosta. Omistan vissiin todella huonon miesmaun kun viehätyin herran limaisesta ulkonäöstä niin paljon :D
itse luin kirjan pari vuotta ennen kuin näin elokuvan. kirjaa lukiessani näin"sieluni silmin" sen kohelluksen ja kaahotuksen ja kun vihdoin näin elokuvan se vastasi täysin mielikuvaani ja oli aivan mahtava. elokuva sopii mahtavasti kankkuspäivän ohjelmistoon, pizza tilaukseen ja filmi pyörimään niin johan katoaa ainakin moraalinen kankkunen.
Juuri näin! :)
Mahtava leffa minunkin mielestäni. Aina kun kaveriporukalla katsotaan, niin pakko kuorossa huutaa päälle legendaarisimpia vuorosanoja :)
"There he goes. One of God's own prototypes. A high-powered mutant of some kind never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die."
Ps. Cameo-rooli tarkoittaa, että julkisuuden henkilö esittää elokuvassa itseään. Ricci, Diaz ja Maguire esiintyvät elokuvassa normaaleissa pienissä sivuosissa. http://fi.wikipedia.org/wiki/Cameo-rooli
Tiedän, että cameo-rooli tarkoittaa oikeasti tuota. :) Mutta sille on vakiintunut myös toinen merkitys (käytetään alan julkaisuissakin kuten leffa-arvosteluissa ja alan blogeissa, puhekielestä puhumattakaan), eli että tunnettu tähti tekee elokuvassa hyvin pienen "ohikävelyroolin".
Ainiin joo, ja tuo "too weird to live, too rare to die" oli yhteen aikaan mun henkilökohtainen motto ja slogan. :)
Ohhh, tämä on yksi mun suosikkileffoista, ehkä jopa se suosikki. Luin kirjan, ihastuin, koska pidän oudosta huumorista. Sitten ihan hyvääaavistamattomana istuuduin leffailtaan parin kaverin seurassa. Ajatuksena oli "Toivottavasti tää ei pilaa sitä kirjaa multa". Tässä vaiheessa ehkä hyvä sanoa, että olen Deppin leffoja katsonut MUUTAMAN. Taisin kiljaista aika lujaa kun tajusin ketkä kyseisessä leffassa olikaan näyttelemässä...
Ja takaisin ei ole menemistä. Ylisoitan tämän soundtrackia jatkuvasti. Vinkkinä: ei kannata kuunnella soundtrackia autolla ajaessaan. Tulee vähän liian iso kiusaus jos poliisiauto sattuu ajamaan perässä ;)