Minulla oli tuossa sivupalkissa viimeisimpänä kysely koskien kosmetiikkaliikkeiden palvelua. Minua kiinnosti kartoittaa, miten ihmiset yleisesti suhtautuvat kosmetiikkamyyjien tarjoamaan apuun ja liikkeiden palveluun.
Kerronpa tähän alkuun, millainen asiakas itse olen. Kun itse menen mihin tahansa liikkeeseen, oli se sitten vaatekauppa, kodinkoneliike tai lahjatavarapuoti, en todellakaan halua, että minulta tullaan kysymään haluanko apua. Koen sen ahdistavana, ja se herättää minussa tunteen, että liikkeeseen ei saa tulla vain katselemaan. Kun myyjä tulee tarjoamaan apuaan heti kun olen astunut sisään, se ikäänkuin viestittää, että minulla täytyy olla mielessä heti joku hankinta jota olen tullut tekemään. Ja mikäli minulla ei ole mielessä tällaista hankintaa, olen liikkeelle epätoivottava vieras. Ja myyjän täytyy luoda minulle joku hankintatarve minun puolestani, jotta olen myymälälle hyödyllinen.
Ei! Tuollaisesta en tykkää yhtään. Minua ei haittaa edes, vaikka henkilökunta ei tervehtisi minua. Aina vain parempi. Haluan olla ostoksillani niin näkymätön ja omassa rauhassani kuin mahdollista. Luotan siihen, että sitten jos ja kun tarvitsen apua, sitä myös saan kun sitä menen kysymään. Hyvä myyjä onkin minun näkökulmastani näkymätön ja kuulumaton, mutta tarvittaessa helposti tavoitettava.
Omassa työssäni myyjänä en kuitenkaan ole näkymätön ja kuulumaton. Kaikki asiakkaat tervehditään, ja jos vain mahdollista (mikäli en siis ole kiinni toisessa asiakaspalvelutilanteessa), sisään tulleelta asiakkaalta tiedustellaan heti, voiko tälle olla avuksi. Tämä kuuluu myymälämme palvelukonseptiin, ja suurin osa asiakkaista suhtautuuukin siihen positiivisesti. Vain murto-osa näyttää kiusaantuneelta, ja viestittää kehonkielellään että haluavat olla rauhassa. Minusta tuntuu välillä hitusen tungettelevalta mennä kysymään asiakkaalta heti välittömästi, voiko tätä auttaa, sillä mielestäni asiakkaalle voisi antaa hetken verran tilaa katsella ympärilleen ja ennenkaikkea aikaa todeta, onko hän edes avun tarpeessa. Kuitenkin jotkut minua fiksummat asiakaspalvelupsykologian gurut ovat päättäneet, että parasta palvelua on nimenomaan se, että asiakkaan avuntarve selvitetään niin nopeasti kuin mahdollista.
Kaupan alalla myymälät valvovat palvelun laatua ns. mystery shoppereilla, jotka tekevät vierailuja liikkeisiin säännöllisin väliajoin. Avun nopean tarjoamisen tärkeydestä kertoo se, että jos tällaiselle mysteerishoppaajalle ei sattuisi tarjoamaan apua, tulee siitä isot miinukset laadunvalvontaraporttiin. Eikö ole mielenkiintoista? On siis toisarvoista, saako mysteerishoppaaja erinomaista palvelua kysyessään apua itse, vaan myyjän aloitteesta otettu kontakti on avainasia. Mitä mieltä te olette asiakkaina tällaisesta?
Kyselyyni vastasi 1741 henkilöä. Vastanneista 67% (1170kpl) valitsi seuraavan vaihtoehdon:
"Minua ei haittaa, jos myyjät tarjoavat apuaan. Toisaalta ei haittaa sekään, jos he eivät huomioi minua. Osaanhan kysyä apua itsekin."
Eli hyvä juttu. Valtaosa teistä ei siis loukkaannu, jos myyjä ei ehdi ottaa teihin kontaktia, mutta ette ahdistu siitäkään, jos teille tullaan tarjoamaan apua.
22% eli 386 kpl sijoittui samoille linjoille oman asiakaskäyttäytymiseni kanssa, eli haluaa katsella omassa rauhassa, eikä välitä myyjien tarjoamasta avusta.
Vain 11% eli 184 henkilöä vastasi odottavansa myyjien ottavan kontaktia, ja pitävänsä huonona palveluna sitä, jos myyjä ei huomioi heitä. Mysteerishopperiasiakkaat mittaavat siis lähinnä tähän kategoriaan kuuluvien asiakkaiden palvelukokemuksia.
Itse vältän asiointia liikkeissä, joissa myyjät liimautuvat välittömästi kylkeen ja seuraavat kuin hai laivaa hyllyjen välissä. Se on äärimmäisen kiusallista. Asiakkaalle ei pitäisi koskaan, koskaan aiheuttaa myyjien taholta sellaista tunnetta, ettei hän ole tervetullut katselemaan vain omassa rauhassa. Ei kukaan asiakas halua, että häntä valvotaan henkilökunnan taholta. Sellaista palvelua en halua myöskään itse antaa.
Käytättekö te usein kosmetiikkaliikkeissä myyjän apua? Onko jollakulla peräti oma vakiomyyjä, jonka puoleen aina käännytte ja joka tuntee niin lempituotteenne, ihotyyppinne kuin koiranne nimen? :) Onko teillä jakaa jotain kauhu- tai ilokertomuksia kosmetiikkaosastojen palvelusta?
Ostolakossa-blogista löytyy myöskin mielenkiintoinen postaus samasta aiheesta toisesta näkökulmasta. Virven kilometripostaus asiakkaan toivotusta käytöksestä löytyy täältä. Lukekaa ihmeessä jos jaksatte! :)
Kuvituksena Vappu Pimiä shoppailemassa Tallink Baltic Princessin tax freessa. :) Kuvat Voicen sivulta.
0 comments on “Asiakaspalvelu kosmetiikkaosastolla”
"Minusta tuntuu välillä hitusen tungettelevalta mennä kysymään asiakkaalta heti välittömästi, voiko tätä auttaa, sillä mielestäni asiakkaalle voisi antaa hetken verran tilaa katsella ympärilleen ja ennenkaikkea aikaa todeta, onko hän edes avun tarpeessa."
Itse kuuluin kyselyssä siihen suurimpaan ryhmään, jota ei haittaa avun tarjoaminen, mutta ei tarjoamatta jättäminenkään. Toivoisin, että jos apua tarjotaan, se tarjotaan heti - jos haluan katsella rauhassa, pääsen kertomaan sen heti, jos taas haluan apua esim. tuotteen löytämisessä hyllyistä, pääsen kertomaan senkin heti. Se tunne, että myyjä seurailee ja odottaa jonkin aikaa, ennen kuin tulee tsekkaamaan avuntarpeen, on jotenkin kiusallinen ja sinä aikana ei osaa katsella tuotteita luontevasti. Joskus siis myyjä selvästi seurailee vieressä jonkin aikaa, ennen kuin avaa suunsa. Itse kyllä tässä tilanteessa saatan usein sanoa, että katselen tässä rauhassa ja tulen kysymään apua, jos tarvetta tulee. Varsinainen katselu alkaa vasta sitten, kunhan on päässyt alkumuodollisuuksista eroon. :D En mieti näitä asioita ollenkaan näin tarkkaan kauppaan mennessäni vaan siellä olen aika huoleton, hauskaa kuitenkin pohtia näitä nyt.
Erinomainen pointti, että mystery shopperit mittaavat noin pienen asiakaskunnan toiveita! Voisiko ajatella, että vaikka niin harva kaipaa myyjän tervehdystä, sen voidaan olettaa vaikuttavan paljon mielikuvaan myymälästä jne., jolloin se on kaikesta huolimatta erityisen tärkeää? Esim. vaikuttaako myymälään palaamisen todennäköisyyteen se, onko myyjä ottanut ystävällisen kontaktin, vaikka asiakas ei sitä itse erityisesti ole ajatellutkaan kaipaavansa. Mun kohdalla näin saattais olla, paitsi sitten jos se ystävällinen kontakti on ollut liian päällekäyvä.
Asiakkaiden tervehtiminen on itsestäänselvää, eli kaikki asiakkaat tervehditään vaikka myyjät olisivat kiinni toisessa asiakastilanteessa, jos he vain siis suinkin saavat sisään saapuvaan asiakkaaseen katsekontaktin. Tervehdys ja avun tarjoaminen ovat siis usein kaksi eri "tapahtumaa". Asiakkaat halutaan aina toivottaa tervetulleeksi liikkeeseen, vaikkei kukaan ehtisikään heti mennä palvelemaan.
Tuo oli hyvä pointti, jota en ole itse tullut ajatelleeksi. Kiitos sen valottamisesta. :) Se on kyllä jännä, miten sama toiminto voidaan kokea eri ihmisten taholta eri lailla; se mikä toisesta on tungettelevaa on toiselle huojentavaa. :D
Itse samoilla linjoilla.. jos ei ole mitään tiettyä etsittävänä, niin "liian innokas" myyjä tuntuu ahdistavalta. Tervehdys, ehkä hymy ja pieni pään nyökkäsy kertoo että minut on huomattu... jos tarvin apua, osaan sen kyllä ilmaista.
Itse olen jopa ahdistunut liian innokkaista myyjistä niin paljon että on pari kosmetiikkaliikettä (molemmat saman ketjun.. eli kuulunee niiden "formaattiin" ) joissa en käy lainkaan.. tilaan sitten mahdollisesti tahtomani tuotteet netitse.
Jos on menossa vain katselemaan, niin mukaan saattaa tarttua yllättävän paljon heräteostoksia, mutta jos myyjä "tunkeilee" tulee helposti olo että äkkiä pois..
Arrrggh! Minua ahdistaa myyjät jotka tulevat heti kytikselle selän taakse, selvästi heillä ei ole mitään tekemistä ja ylemmän tahon kannattaisi pienentää porukkaa. Eräässä liikkeessä en enää käy (jos ei ole ihan pakkorako) jos eräs vanhempi naishenkilö on töissä, se ottaa asiakkaan kädestä tuotteen "joitten tarvitse kantaa" eli aka et vedä sitä liiviis tässä silmien alla.
En kanssa tykkää jos heti ovella ollaan kysymässä avun tarvetta, mutta olen oppinut suhtautumaan siihen rennosti. Eri asia sitten jos kieltäytymisen jälkeen seurataan joka hyllylle kertomaan kuinka IHANA on tuo ripsiväri jota pitelet ja se on niiiin toimiva ja tuo huulikiilto ja rasvapurkki ja terveyssiteet!
Haluaisin näyttää siltä kuin minusta huokuisi jonkinsortin asiantuntemus =), jotenkin nolottaa kuunnella kun myyjä selittää laadukkaista Opin lakoista ja itse mielessäni lasken 300:n lakkapulloni sisältävän muutaman jos toisenkin Opin, joten enköhän mää tiedä.
Itse vastasin tuohon kysymykseen, kuten suurin osa. Mun mielestä paras tilanne on, jos myyjä tervehtii heti, antaa katsella ja tulee sitten mun aikani heiluttua, tarvitsenko apua ja ymmärtää sen, jos kieltäydyn. Varsinkin kenkäkaupoissa tulee juurikin usein valvottu olo. Tai huonekalukaupat ovat niitä pahimpia, niistä ei sovi lähteä ostamatta mitään.
Johtuuko nykyisestä työvoiman runsaasta liikkumisesta ja siitä, että myyjän työtä harvemmin tehdään elämäntyökseen ja siksi porukkaa ei kouluteta, mutta mä en ole tuntenut juuri mistään saavani asiantuntevaa palvelua. Myyjät ovat lähinnä sitä varten, että ohjaavat mut etsimäni luo, mikä on harmi. Eräs myyjänä urheiluliikkeessä työskentelevä tuttuni kertoi, ettei hän todellakaan tiedä mitään tuotteista, joita myy. Jos ostaja kysyy esim. kenkien hengittävyydestä, hänen tulee joka tapauksessa vastata positiivisesti..
Vähän meinaa lipsua juttu sivuraiteille. :) Mutta valitettavasti vierailemissani kosmetiikkamyymälöissä tilanne on sama. En ole törmännyt vielä lainakan myyjään, joka tuntisi luonnonkosmetiikkaa, siksi en enää apua haluakaan vaan selvitään tarvitsemani etukäteen. Mulle on mm. yritetty myydä phytomeria ja lumenea luonnonkosmetiikkana.
Sellaisia myyjiä kuin sinä olet, pitäisi olla paljon enemmän. :)
Käytättekö te usein kosmetiikkaliikkeissä myyjän apua? vastaus tuohon on se että yleensä vain sillon kun joku etsimäni tuote hyllystä on loppunut, ja kysyn myyjältä josko sitä vielä jossain varaston kätköissä olisi.
Minä ainakin olen sellainen erakko shoppailija että tulee vaivautunut olo jos se myyjä jää siihen katselu etäisyydelle, kyllä minä pyydän jos tarvitsen apua, niistä kärkkyvistä myyjistä jää aina se mielikuva että tatuoitu ja lävistetty naisihminen ei ole jotenkin luotettavan oloinen asiakas, vaan koen sen niin että minun käyttäytymistä jäädään vahtimaan, en tosin tiedä miksi suhtaudun siihen niin negatiivisesti.
Asiakaspalvelijana minulla on täsmälleen samat fiilikset kuin sinulla.
Kiusallista myös se, että ylempi johto tosiaan vaatii tarjoamaan jokaiselle asiakkaalle apua. Muuten hyvä, mutta... Myymälä missä työskentelin, todella iso. Joten siinä vaiheessa kun asiakas pääsee osastolleni, on hänelle tarjottu apua vähintään kolmesti. Joten miten luulette asiakkaan suhtautuvan neljänteen "Voinko olla avuksi?" -kysymykseen, kun moni kiusaantuu jo siitä ensimmäisestäkin.
Itse lasken, että myyjän ammattitaitoon kuuluu ns. tuntosarvet. Kyllä asiakkaasta aistii, jos hän tarvitsee apua. Hapuilevat katseet, selvä etsiskely ym. kielivät sitä, että jokin asia on hukassa.
Pelkän haahuilun ja katselun erottaa myös.
Luulen kyllä, että tämä kiusaantuminen on lähinnä suomalainen piirre, jota nyt sitten koitetaan nitistää...
Olen aivan samanlainen asiakas kuin sinä. Jotenkin on sellainen tutina, että aika moni muu suomalainen myös.
Meidän kulttuuriin ei sovi tuollainen "tyrkyttäminen", kyllä se enemmänkin karkoittaa liikkeestä pois, kuin innostaa ostamaan.
Kyllä pitäisi luoda sellainen ilmapiiri, että voi rauhassa katsella.
Toki myyjien tehtävä on kysyä tarvitseeko asiakas apua, mutta uskon, että sitä apua osataan pyytää itsekin.
Mie vastasin tuohon kyselyyn samalla tavalla kuin suurin osa. Miuta ei haittaa, jos myyjä ei tule apuun heti, koska voinhan itse kysyä apua sitten kun on tarvis. Myöskään avun tarjoaminen heti liikkeeseen astuttaessa ei haittaa.
Jotenkin mie aattelen niin, että normaaliin ostoskäyttäytymiseen (kosmetiikkaliikkeet, kenkäkaupat, jne.) kuuluu se, että jossain vaiheessa myyjä tervehtii ja kysyy voiko olla avuksi, johon sitten asiakas vastaa mitä mieltä on, tarvitseeko apua vai ei. Yleensä tuo keskustelu ei kestä kuin 5 sekuntia, joten itselleni se ei ole ongelma, tuon lauseen voi huikata myyjälle vaikka samalla, kun hypistelee purtiloita :D Jos en halua apua niin sanonkin, että "kiitos, mutta mie tässä eka katselen", jolloin myyjä jättää rauhaan. Eri asia on sitten ne myyjät, jotka jäävät tuon em. lauseen jälkeenkin kytistämään hyllyn viereen ja tuijottamaan. Silloin tulee usein kiusaantunut olo, jolloin tekisi mieli vaan lähteä pois ostamatta mitään.
Nykyisin keskitän suurimman osan kosmetiikkaostoistani tiettyyn liikkeeseen, koska siellä on muodostunut miulle tavallaan jo vakimyyjä, joka sattuu olemaan aina vuorossa kun siellä asioin :D Tuo myyjä on hyvä esimerkki loistavasta asiakaspalvelijasta: auttaa jos on tarvis, antaa katsella rauhassa ilman kyttäämistä, suosittelee tuotteita ja on muutenkin hirmu luonteva ja rento. :)
Eräässä tietyssä (kosmetiikka)kaupassa on aivan ihana myyjä, joka tervehtii iloisesti ja muistaa minut :) Tiedän yleensä mitä menen hakemaan ja "valitettavasti" mukaan lähtee lähes poikkeuksetta muutakin. Eikä haittaa yhtään! Suositellut tuotteet ovat enemmän kuin hyviä!
Vaateostoksilla taas vähän sama juttu.
Hhhhmmm... voidaanko tästä päätellä, että suosin samoja liikkeitä hyvän palvelun takia vai että shoppailen liikaa.
Minä haluan katsella rauhassa. Olen ehkä nähnyt mainoksen jostain tuotteesta ja tulen sitten ällistelemään sitä paikan päälle ja tuumailemaan onko tuote sellainen jonka haluaisin. Osaan kyllä pyytää apua jos siltä tuntuu.
Joissain kosmetiikka putiikeissa (esim Sokos) apuaan tarjoaa esittelijä (vaikkapa nyt sitten Lumene) jonka tuotteita en halua. Kohteliaasti koitan kieltäytyä avusta ja piiloudun jonnekin hyllyn taakse,hih. Olen varmaan kauhea asiakas. Henkilökuntaa tervehdin aina vaikka olen vain katselemassa
Minäkään en yleensä pidä jos myyjät käyvät päälle ja tulevat tiedustelemaan aikomuksiani heti kättelyssä.
Enkä kyllä enää ikinä suostu kuuntelemaan myyjän ohjetta meikkivoiteen valinnassa, sillä viimeksi ostin myyjän aloitteesta voiteen, jonka huomasin myöhemmin (kotona) olevan aivan liian tumma!!! Hieman ärsytti! Paranee vaan luotaa omaan arviointikykyyn ja vaikka ystävän mielipiteeseen.
Mulla vaihtelee ihan fiiliksen mukaan tuo suhtautuminen. Jos ei saa katsella rauhassa, jää helposti ne heräteostokset tekemättä. Myyjän kanssa kun yleensä kuitenkin etsitään jotain tiettyä tuotetta. Eikö tämä ole liikkeen kannalta huono juttu? Toisaalta joskus myyjät kyllä saa mut ostamaan sellaista mitä en aikonut ostaa..
Musta olis mukava jos selektiivistä kosmetiikkaa myytäisiin enemmän sellaisissa paikoissa, joissa saisi rauhassa katsella ilman sellaista kytättyä oloa.
Itse vastasin, että loukkaannun, jos ei tarjota apua. Tarkoitin sillä sitä, että jos tiedän esim. jonkun ketjun tyyliin kuuluvan sen avuntarjoamisen, silloin pahoitan mieleni, jos juuri minua ei tervehditä/tarjota apua. Yksityiset kempparit on muuten mukavia ostospaikkoja, mutta ne on yleensä niin pieniä, että siinä on koko ajan väkisinkin myyjän katseen alla. Marketeissa taas saa aivan rauhassa katsella, mutta se voi olla työlästäkin jos etsii jotain tiettyä, kun joutuu itse etsimään lukuisista eri sarjoista. Kickseissä tää homma on hoidettu ehkä parhaiten, apua saa helposti, mutta luontevasti voi katsella itsekseenkin, eikä tule sellaista oloa, että asiakkaan ulkoista olemusta hirveästi arvotettaisiin.
Vaikka itse vastasin tuon 67% mukaisesti, olen kuitenkin jotain sen ja tuon täysin rauhaan jättämisen välillä. Minusta kaikista paras tapa ottaa kontaktia asiakkaaseen on tervehtiä mutta jättää se "voinko auttaa" pois. Näin tehdään esimerkiksi Vero Modan liikkeissä, asiakasta tervehditään iloisesti muttei kuitenkaan teennäisesti ja jatketaan omia puuhia. Jostain syystä Vero Modan liikkeissä työntekijät tuntuvat olevan tosi hyvällä tuulella aina, ja vieläpä ihan oikeasti eikä väkisin. Kaikista kamalinta palvelua on se, että asiakasta seurataan ja pahimmillaan aletaan vääntää juttua joka halvatun purnukasta jota katselee. Esimerkiksi Kickseissä myyjät vahtaavat asiakasta tikun kanssa, ja kun tähän yhdistää sen että myymälässä on yleensä aina tyhjää (oikeasti, en ole kertaakaan käynyt Kicksissä jossa olisi yli 3 asiakasta kerralla edes parhaaseen shoppailuaikaan...) niin kammofiilis on taattu enkä siksi käykään Kickseissä kuin ehkä jonkun alennuslappusen takia!
Itse kuulun kans tuohon suurimpaan ryhmään, mutta kyllä minua ahdistaakin ne myyjät, jotka hyökkää heti kyselemään, sillä olen hidas kosmetiikkashoppailija, sillä rakastan värien tutkimista ja vertailua, joten yhden kynsilakan ostaminenkin kestää tästä syystä kauan ja haluan sen prosessini suorittaa yksinään. Kysyn aina, jos tarvitsen apua.
Täällä on vain muutama kosmetiikkaliike ja yhdessä kävin viime viikolla työpäivän jälkeen kauhean resuisena ja tiesin itekin näyttäväni "ei niin edustavalta". En ollut liikkeen ainut asiakas, mutta sen jälkeen, kun olin kieltäytynyt avusta ja kiertelin kauppaa rauhassa katsellen kaikkea niin huomasin, että vanhempi työntekijä seuraili mukanani vähän matkan päässä tekemisiäni. Kyseessä ei ole mikää pikkuputiikki, vaan hän kiersi mukana koko ajan hyllyrivin toisessa päässä, tekemättä mitään muuta kuin katsomalla muhun päin. Tuli vähän sellainen olo, että nyt mua kyllä epäillään joksikin näpistelijäksi.. Ostin sitten lopulta ihan mukavalla summalla kaikkea tuosta kyttäämisestä huolimatta. Ehkä olisi toisaalta pitänyt äänestää jaloillaan ja mennä muualle..
Vastasin itse pitäväni huonona palveluna sitä, että minua ei huomioida. Huomioimiseen toki riittää ihan vaan jo se teidän linjanne "Hei, voinko olla avuksi?" lausahdus, johon voin vastata, että ei kiitos, katselen vain. Myös minä kiusaannun jos myyjä jää roikkumaan kantapäille ja hängaroudaa ympärilläni. Pidän kuitenkin myös, jos en nyt huonona palveluna, mutta kuitenkin vähän nihkeänä sitä, jos kaupan kassa ei vastaa lähtiessäni huikkaamaani "heihei":hin, toki siis edellyttäen että päällä ei ole jotain kaaosta. Puhumattakaan Jumbon Stockasta, jonka kosmetiikkaosaston tyttelit (joita oli 5+) juoruavat keskenään ja puuteroivat nenäänsä testereistä, vaikka olisin ihan oikeasti voinutkin ostaa. Yleensä menen kysymään apua kun sitä tarvitsen, mutta tuossa tilanteessa seurasin tilanteen kehittymistä, ja kun palloiltuani osastolla kymmenisen minuuttia myös erään sarjan testereitä kokeillen en ollut saanut minkäänlaista reaktiota mistään, lähdin kyllä tylysti kävelemään .D Onneksi keskustan Stockalla homma toimii paremmin.
Itse olen premium- merkiksi laskettavan autoliikkeen palveluksessa, ja meillä on myös ohjeena tervehtiä heti, avun tarjoaminen hieman myöhemmin. Näin siis myymälän puolella, korjaamolla tarpeet ovat erilaiset joten brändinmukainen reaktiokin on heti se "hei, kuinka voin auttaa?". Mutta kyllä meilläkin saa katsella rauhassa, ja usein asiakas hetken katseltuaan haluaakin jo kysellä jotain. Oman työni kautta siis suhtaudun melko kriittisesti minulle tarjottavaan asiakaspalveluun yleisestikin, ja ihan pelkällä tervehtimisellä saa aika paljon aikaan.
Itse kuulun kanssa niihin jotka eivät pidä siitä että myyjät tuputtavat apua kun osaan auttaa itseänikin - ja jos en niin osaan ainakin sitä pyytää. :D Tervehtiminen on ok ja jos sompaan tuntikausia liikkeen hyllyjen väliä kulmat kurtussa niin ehkä sitten voi kysyä että etsinkö jotain tiettyä, mutta en halua apua heti ovella enkä edes 15 min sompaamisen jälkeen. Nykyisin välttelenkin ns. turhaa menemsitä ihan pienimpiin puuttikkeihin koska niissä myyjä lähes poikkeuksetta alkaa juttelemaan ja "ahdistelemaan". :D
Mieluiten katselen kaikessa rauhassa vaan ja jos en haluakaan ostaa mitään niin en joudu vaivaantuneena selittämään myyjälle että juu ei nyt kyllä oikeen kolahtanut mikään.
Samaa tapahtuu kyllä vaatekaupoissa, kävin eilen Kampin Vilassa ja heti kun astuin ovesta sisään niin tuli että "HUOMENTA! Miten voin auttaa?". No olin siinä sitten vaan että juu kattelen vaan. Meninpä siinä sitten katselemaan vöitä ja meni ehkä sekunninsadasosa kun sieltä oltiin kysymässä mitä kokoa kaipaan. Toki sain hyvää palvelua siinä mielessä että oikea koko löytyi pienien mutkien kautta ja näin eteenpäin, mutta ehkä sen nyt olisi voinut jättää kuitenkin väliin. :D Ja samaisessa liikkeessa n. minuuttia myöhemmin vyön etsinnässä auttanut lähti pois ja aloin katselemaan jotain paitaa.. Ja eiköhän jostain kulman takaa kuulunut että "Toi on tosi ihana! Mulla on toi keltasena!". :D Siinä vaiheessa koin vaan parhaaksi maksaa vyön ja lähteä.
Itse ostan kosmetiikkani lähinnä Sokoksesta, jossa myyjät eivät kyllä ikinä tule kysymään tarvitseeko apua. Useimmiten joko tiedän mitä olen hakemassa tai sitten ihan vain katselemassa ilman että edes aion ostaa mitään. Mutta silloin kun oikeasti tarvitsisin apua, koen jotenkin "noloksi" tallustella siihen kassalle pyytämään jotakuta avuksi.
Joskus ostan myös The Body Shopista, jossa olen myyjistä tykännyt. He tervehtivät kassan takaa, ja kysyvät voisivatko auttaa, ja kun sanon olevani vain katselemassa, he toteavat että sano vaan jos tarviit apua jossain vaiheessa. Tämä on mukavaa, koska silloin saan itse rauhassa katsella ja hypistellä tuotteita ja jos minulle tulee tarve jotain kysyä, voin luottaa siihen että myyjä on innokas minua neuvomaan.
TBS:ällä jotenkin vaivaannuttavaa on taas se, että kauppa on pieni ja olen siellä yleensä myyjän kanssa kahden. Joten jos en ostakkaan mitään, yritän hipsiä paikalta pois huomaamatta (mikä on varmasti mahdotonta, koska putiikki on pikkuruinen).
Mutta näin. Pikkuinen romaani:)
Itekin vastasin ton, että ei haittaa jos apua tarjotaan, mutta ei haittaa jos jätetään tarjoamattakin. Ite kuulun just tähän kategoriaan haahuilijat, jotka hengailee kaupoissa (varsinkin kosmetiikkaosastoilla) ihan huvin vuoksi, etsimättä mitään. Siksi avuntarjoamisesta voi jotenkin tulla fiilis, että on "epätoivottu" asiakas. Toisaalta ymmärrän että se kuuluu hyvään asiakaspalveluun että asiakas huomioidaan.
Jos myyjä haluaa apuaan tarjota, niin toivoisin että hän asian myös ilmaisee. Oli todella ahdistavaa, kun kuljin kerran erääseen liikeeseen, ja myyjä tuli luokseni ja alkoi sanaakaan sanomatta tuijottaa minua. Se oli todella epäkohteliasta! Useimmiten en kuitenkaan koe myyjien käytöstä häiritsevänä.
Toi huomio noista mystery shoppereista oli tosi hyvä! Esimiestasolla ei välttis edes tulla ajatelleeksi, että ujojen suomalaisten keskuudessa käsitys hyvästä asiakaspalvelusta ei ole välttämättä se kaikista tungettelevin myyjä.
Olen myös sellainen, että katselen mielelläni rauhassa. Kuitenkin viime aikoina minua on harmittanut,etten ole saanut palvelua sellaisilla meikkipisteillä, joilla vain testerit ovat esillä ja myytävät meikit jossain laatikossa, josta myyjä ne antaa. Ol
Itse olin ennen töissä liikkeessä, jossa nimenomaan korostettiin tuota avun tarjoamista asiakkaille. Ja ei ainoastaan korostettu, sitä myös valvottiin, jolloin tosiaan pahimmassa tapauksessa yhdeltä asiakkaalta meni neljä myyjää kysymään, että voiko olla avuksi. Huomasin kyllä tuona aikana sen, ettei kaikkia vaan voi miellyttää. Olen lukenut asiakaspalautteita siitä, ettei kukaan tullut tarjoamaan apua. Olen myös saanut asiakkaan huudot päin naamaa siitä, etteikö täällä nyt saa rauhassa vain katsella.
Itse kuulun juurikin niihin, jotka haluavat katsoa rauhassa, mutta on hyvä, että myyjältä voi tarvittaessa pyytää apua. Ja pakko sanoa, yhdessä vaiheessa vältin kosmetiikan ostamista apteekista, koska siellä jos jossain pääsee tuskin ovesta astumaan, ennein kuin tullaan kartoittamaan avun tarvetta. Kyllä ymmärrän, että siellä nyt yleensä tullaan etsimään jotain tiettyä tuotetta, joten yleensä olen saanut vähän kummaksuvia katseita sanoessani tulleeni vain katselemaan.
Mä kuulun siihen pienimpään ryhmään, eli haluan myyjän ottavan kontaktia, pidän huonona palveluna sitä jos asiakasta ei huomioida mitenkään.
Tähän tietysti kuuluu tervehtiminen. Mun mielestä on erittäin noloa, jos asiakas joutuu tervehtimään ensin, on kun myyjällä ei oisi lainkaan tapoja. Ja mikäs tekee olon mukavemmaksi kuin tervehdys ja ystävällinen hymy? Itselle ainakin jää positiivinen kuva tälläisestä.
Mun mielestä kuuluu asiaan, että myyjä kysyy voiko olla avuksi. Usein itsekkin sanon ei, haluan vain katsella, tai tiedän mitä haen ja en tarvitse siihen apua. On kuitenkin hyvä tietää että lähellä on apua, ja sitä saa tarvittaessa. Jos myyjä ei kysy että voiko olla avuksi, olosta saattaa tulla yhdentekevä. Enkä tosiaan ole sitä mieltä että asiakkaan pitää tehdä aloite.
Ihan toinen asia on se että kuinka hyvä se myyjä on asiakaspalvelussa. En hyväksy sitä että myyjä jää seuraamaan, kärkkymään tai tuputtamaan jotain, jos asiakas on selkeästi ilmaissut että ei tarvitse apua. Ei on ei. Asiakkaalle pitää kuitenkin antaa se oma rauha.
Valitettavan usein myyjät tosiaan vaan haluavat myydä, ja ihan mitä vain, ja sellaiset tärkeät asiat kuten tuotetieto ja asiakkaan tyytyväisyys jäävät taka-alalle.
En yllättynyt, että olen vähemmistössä, joka toivoo myyjän tarjoavan apuaan tullessa liikkeeseen. En minäkään tykkää kyttäämisestä, mutta en ymmärrä mitä kiusallista siinä on, että myyjä kysyy "Voisinko auttaa?" ja vastaan tilanteen mukaan "Kyllä/Ei kiitos" ja jatko sen mukaisesti. Toivon myyjän tarjoavan apua siksi, että joskus joutuu oikein metsästämään myyjää kun sitä apua tarvitsisi. Toki, jos sen "eikiitoksen" jälkeen myyjä jää seuraamaan tekemisiäni eli kyttäämään, niin se ärsyttää.
Morren tilanne onkin jo monimutkaisempi, mutta mä ajattelisin vaan, että myyjä tekee työtänsä. Ymmärrän kyllä senkin, että myyjästäkin voi tuntua tilanne kiusalliselta.
Mulla tappaa löytöjen teko fiiliksen jos heti ollaan kimpussa. Mä meen yleensä esim. Stockmann Beautyyn ihan vaan katselemaan löytyyskö jotain kivaa.
Mä en itse erikoisemmin pidä sellaisista myyjistä ketkä heti liimautuvat kylkeen, eivätkä lähde kulumallakaan ennen kuin olen ostanut jotain. Sellaiseen kauppaan on mukava mennä, jossa myyjä kyllä tervehtii, mutta antaa sitten katsella vapaasti ja rauhassa. Hyvä myyjä mun mielestä saattaa vielä sanoakin, että saa tulla kysymään, jos tulee kysyttävää.
Lähinnä siis itekkin kuulun tuohon valtaosaan.
Vaikuttaa siltä, että olen melkolailla kaltaisesi. Eräässä (tuotteiden puolesta) ihanassa kenkäkaupassa en enää tahdo käydä lainkaan, koska siellä ei yksinkertaisesti saa katsella ja sovitella rauhassa. "Voinko auttaa?" kysymykseen kielteisesti ("kiitos, mutta katselisin vain" tms.) vastattuani saan silti aina mukaani kannoilla seuraavan ihmishain, joka ei hellitä, ennen kuin poistun liikkeestä.
Kenkiä ja kosmetiikkaa haluaisin katsella rauhassa ja mahdollisesti tehdä heräteostokseni sitten, mikäli minulla ei ole alunperin ollut jotakin tiettyä mielessä. Jos haluan jotakin tiettyä (tuotenimen tarkkuudella), enkä sitä itse löydä, kysyn vapaalta myyjältä suoraan.
Esimerkkini avuntarvitsemisesta on melkoisesti "off-topic", sillä toistaiseksi olen tarvinnut erityistä apua vain Clas Ohlsonilla etsiessäni numerosarjojen perusteella tuotteita, joita mies pyysi tuomaan. Tuolloin olisin halunnut minulle tarjottavan apua sen sijaan, että toinen paikalla olevista myyjistä suksii takahuoneeseen ja toinen kääntyy minuun selin kassan takana viestittäen tekevänsä jotain tärkeämpää. Tämä tapahtuu joka kerta, kun menen liikkeeseen ja koska "tuo tommonen"-tarpeita on usein, olen oppinut omatoimiseksi. En henno kysyä suuressa myymällä sitä ainoaa "kassavahtia" mukaani etsimään yhtä pientä tuotetta. Kymmenien minuuttien haahuilun jälkeen olisi mielestäni kohtuullista tarjota apua, vaikka mistäpä minä tiedän tulevatko monetkin ihmiset sähköpuolelle "vain katselemaan" pistorasioita ja -tulppia :D
Kosmetiikkaliikkeissä en ole tähän ongelmaan koskaan törmännyt, sillä vapaita myyjiä on riittänyt tarvittaessa tai liikkeet ovat olleet niin pieniä, että kassaltakin voi hyvin kysyä.
"Avun nopean tarjoamisen tärkeydestä kertoo se, että jos tällaiselle mysteerishoppaajalle ei sattuisi tarjoamaan apua, tulee siitä isot miinukset laadunvalvontaraporttiin. Eikö ole mielenkiintoista? On siis toisarvoista, saako mysteerishoppaaja erinomaista palvelua kysyessään apua itse, vaan myyjän aloitteesta otettu kontakti on avainasia."
Hei! Käsittääkseni tutkimusfirma tekee jokaiselle mystery shopper -kohteelle erikseen arviointikaavakkeen, joka sisältää asiat joita arvioidaan. Jos myymälä(ketju?)nne palvelukonseptiin kuuluu, että asiakkaalle tarjotaan apua heti kun mahdollista, on ymmärrettävää, että jos apua ei tarjota heti, se vaikuttaa negatiivisesti laadunvalvontaraporttiin.
Yleensä mystery shopperit arvioivat muutakin asiaspalvelijan toimintaa kuin vain tervehtimistä ja avun tarjoamista. Olettaisin, että mystery shopperin kuuluu arvioida niin monta asiaa, ettei laadunvalvontaraportti voi näytä negatiiviselta, jos palvelutilanne on muuten ollut positiivinen ja ainoastaan avun tarjoamisesta on tullut negatiivinen tulos.
Vai tarkoititko, että firmassanne teetetyissä mystery shopper -tutkimuksissa on painotettu valtavan paljon avun tarjoamista, ja jos sitä ei ole tarjottu heti mystery shoppaajalle, laadunvalvontaraportti huutaa miinusta? Silloin ymmärrän harmistuksen, sillä uskoisin, että asiakkaalle on tärkeintä saada asiantuntevaa palvelua, kysyi sitä itse tai tarjosi sitä myyjä.
T: Mystery shopper :)
Ei, toki asiakkaan omasta aloitteesta saatu positiivinen palvelukin luetaan plussaksi raportissa, mutta jos apua ei ole jostain syystä tarjottu myyjän itsensä aloitteesta, se on huono asia ja siitä tulee miinuspisteitä.
Itsekin työskentelen liikkeessä, jossa avun tarjoaminen kuuluu työnkuvaan. Olen monesti miettinyt, että miksi on asiakkaana niin vaikeaa sanoa myyjälle vain lyhyesti ja asiallisesti "ei kiitos, katselen vain". Kaikenlaista kuraa on silmille heitetty, kun työtään tekee ja ystävällisesti apuaan tarjoaa. Ja en todellakaan jää kyttäilemään kenenkään viereen - itsekin tykkään useimmiten katsella ihan rauhassa kaupoissa käydessäni, jos en mitään tiettyä ole hakemassa.
Mä oon aika samanlainen shoppailija kuin sinä! Mua ahdistaa jo se pelkkä tervehtiminen ja useimmiten jos myyjä tervehtii minua niin en päädy ostamaan koko kaupasta mitään, kierrän vaan nopeasti pienen kierroksen liikkeessä ja sitten mahdollisimman nopeasti ulos. Mikä on sinänsä sääli että noin puolet kaupoista jää tässä tapauksessa käymättä.
Oon asiakkaana aivan samanlainen kuin sinä. Mutta pitää kyllä sanoa, että silloin, kun apua ei tarvitse/halua, niin sitä on saatavilla, mutta silloin, kun apua nimenomaan tarvitsee, niin myyjää ei ole mailla halmeilla. Näin esim. viime vkl, kun olin huonekalukaupoilla, ne ovat kyllä kummallisia paikkoja. :D
Ihan ekaksi haluan sanoa että kiitos mielenkiintosesta blogista! Olen jo pitkään aavistellut että työskentelet saman ketjun liikkeessä kuin minä, mutta nyt se varmistui :)Teet upeita meikkejä joista oon itsekin saanut inspiraatiota.
Ja tästä aiheesta: voin yhtyä tuohon tunteeseen, että joskus on hiukan epämukavaa tyrkyttää sitä omaa apua asiakkaalle heti hänen astuessaan liikkeeseen. varsinkin kun myös minä olen omilla ostoksilla sitä tyyppiä, joka haluaa katsella itse rauhassa. Yleensä teenkin niin, että odotan jonkin aikaa ennen kuin menen tarjoamaan apua. Usein asiakkaasta huomaa että milloin hän haluaa vain katsella ja milloin todella yrittää etsiä jotain. Sitten on ne asiakastyypit jotka huutaa kysymyksensä heti liikkeen ovelta eikä heillä ole aikomustakaan itse löytää mitään ;) mutta tylsäähän meille tuliski jos kukaan ei tarvis apua:)
Mä en oikein osannu ryhmittää itseäni mihinkään tossa kyselyssä, mulla on ehkä jotenkin erilainen lähtökohta siinä mielessä, että ei mua haittaa jos apua tarjotaan/ei tarjota, mutta se haittaa, jos huomaan, että apua tarjotaan valikoidusti esim. varakkaamman oloisille tai muuten jotenkin asiakkaan ulkoisen olemuksen perusteella.
Sillä, että millon apua tarjotaan, ei ole niin väliä. En tiedä, että voiko asiakaspalvelijan näkökulmasta erottaa jonkin luontevan tilanteen sille, mutta mulle ei ole väliä, että tarjotaanko sitä heti vai pienen ajan päästä, mutta jos odotetaan esim. tietty aika ennen kuin tarjotaan apua, niin sitten olisi kiva, jos se ei olisi ilmeistä, ts. asiakaspalvelija ei seuraisi vähän matkan päästä hiljaisena ja sitten tietyn ajan tultua täyteen ryntäisi kysymään, että no voinko nyt auttaa. Sitten taas, jos työntekijöillä on muuta puuhaa ja niiden selvittyä tullaan kysymään, niin se on ihan ok.
Mä en hirveästi kysele myyjän apua, koska olen jotenkin arka siihen, ja niinä kertoina, kun olen kysynyt, niin olen saanut juuri sellaisia suosituksia, jotka olisin itsekin pystynyt hyllyn reunasta lukemaan. Toisaalta ymmärrän, että ei voi olettaakaan, että myyjä tietää kaiken kaupan tuotteista, mutta samalla se kyllä karsii avun kysymistäkin.
Ja tää on vähän hassu juttu, että jos esim. ostaa meikkejä, niin tulee sellanen olo, että eikai toi myyjä nyt mieti, että miten kauhee meikki mulla on ja hirveellä tavalla tehdyt rajaukset jne, tai jos ostaa kosteusvoidetta niin eihän myyjä katsele mun ihoa sillä silmällä että ei tossa kuule nyt mikää naamarasva enää auta jne. Vaikka siis periaatteessa tiedän, että kun ihmisiä menee päivässä valtava määrä, niin ei niihin ehdi sillai kiinnittämään huomiota, mutta silti:D Kai tää on tää suomalainen "mitä se elefantti meistä ajattelee"-syndrooma:D
"Arrrggh! Minua ahdistaa myyjät jotka tulevat heti kytikselle selän taakse, selvästi heillä ei ole mitään tekemistä ja ylemmän tahon kannattaisi pienentää porukkaa. Eräässä liikkeessä en enää käy (jos ei ole ihan pakkorako) jos eräs vanhempi naishenkilö on töissä, se ottaa asiakkaan kädestä tuotteen “joitten tarvitse kantaa” eli aka et vedä sitä liiviis tässä silmien alla."
Mun on ihan pakko kommentoida vielä tätä! :D kyllä meillä on tekemistä, mutta se tärkein tekeminen on sitä asiakkaan auttamista ja palvelemista. en tunne oloani mukavaksi ollessani "kytiksellä asiakkaan selän takana", mutta niin meidän käsketään tehdä! no, ei tietenkään pidä hönkiä niskaan ja tyrkyttää väkisin apua, mutta olla siinä läsnä jos asiakkaalle tulee avuntarve.
ja sitten tuosta tuotteen pois viemisestä, teen sitä itsekin. en siksi että epäilisin asiakkaan varastavan sen, vaan ihan tosi siksi että jos asiakkaalla on paljon ostoksia ja haluaa vielä itsekseen katsella, niin on helpompi, kun vien ne tiskin taakse odottamaan ettei tarvitse kantaa niitä mukana. enkä koskaan vie niitä väkisin, vaan ystävällisesti ehdotan että voin viedä ne tiskin taakse. harmi että ihmiset tuntuu automaattisesti olettavan että myyjät ovat ilkeitä ja epäluuloisia kyttääjiä, eikä tule ajatelleeksi että myyjä voi olla oikeasti myös ystävällinen ja ajatella asiakkaan parasta.
Sinä voit tehdä niin, mutta kirjoitin ihmisestä joka ottaa sanomatta sanaakaan kädessäsi olevan tuotteen, hyvä etten kerran kiskaissut sitä takaisin! Läsnä voi olla tulematta iholle ja kommentoida joka ikistä asiaa jonka käteesi nostat. Onneksi ei ole ainoa tän kaupungin liike!
Mulle tulee vähän ahdistunut olo, jos myyjä tulee heti kysymään, että mitä nyt saisi olla ja jos sanoo vain katselevansa, niin usein jää sellainen olo, että se myyjä kärttää siinä vähän matkan päässä vähän silleen, että kyllä se kohta keksii kysyä apua. Koen tuon kauhean ahdistavaksi, koska muutenkin tykkään olla nimenomaan näkymätön shoppailija, katsella kaiekssa rauhassa ja miettiä ilman mainostuspuheita.
Toisaalta taas isommissa vaatekaupoissa tuntuu jäävän ilman apua, vaikka sitä kaipaisinkin - myyjää ei meinaa löytää etsimälläkään ja jos menee jotain kysymäänkin, johdatetaan vain oikean hyllyn päähän ja se siitä. Siksi tykkäänkin ostella vaikkapa farkut pienemmistä liikkeistä, missä myyjä voi olla kanssa 'arvioimassa' sitä istuvuutta ja tietää antaa oikeanlaista sovitettavaa, eikä jatka matkaa näytettyään, missä farkkurekit ovat. :)
Mä koen homman niin, että myyjän ei tarvitse edes tulla luokse tai kysyä, tarvitsenko apua. Nyökkäys ja hymy riittää eli se huomiointi. Voin sitten joko lähteä kiertelemään siitä tai kävellä myyjän luokse, jos etsin jotakin ja tarvitsen apua.:)
Mua ei haittaa jos joku myyjä sattuu kysyy et tarvinks apuu, koskaa en oo kyl viel tarvinu : DD Mut ei kyl haittaakaa se vaikka ei kysyttäs, ja kaverin kans ku oon ni silloin yleensä kamu vastaa et "ei, me vaa katellaa" mut jos oon yksin ni silloin oikeestaa toivon ettei mult kysytä mitää. Eli toisaalt kallistun mielummin hiljasuuden kannalle, mut mä en oikee osais mennä kysyy apuukaa ku en tiiä kelt kaikist myyjist kysyisin : DD Tosin, enhän mä voi heti tietää mitä haluun ja et löydänks sen ite joten hetiku kysytää on silloin jo vaikee sanoo joo 8/. Oon muutenkii aika hiljain asioija, puhun aika hiljaa ja kassal sanon just moi & kiitti. Moi sanon jos mullekki sanotaa jaku lähen ni sanon moikka jos mulle sanotaa : DD En kyl tiiä et menisinkö kysyy vanhemmalt vai nuoremmalt henkilölt apuu jos sit tarvisin.. Pelkään et ne alkaa suosittelee jtn Diorii enkä osais sanoo ei koska mul ei oo siihen varaa, et jos mul on esim. 10 euroo ja haluisin puuterin en kehtaa mennä kysyy koska ne aattelee 'jos on noin vähä rahaa ni ei kannata ehkä silloin tulla kauppaa' Onse vaikeet 8(
Musta paras myyjä on sellanen joka moikkaa ovelta, ja kysyy vasta sitten kun asiakas näyttää siltä, tai jos aikaa on kulunut hetki. Pahin on kumminki kotikaupunkini pikkuliike, jossa myydään vaatteita. Siellä myyjä vahtii haukkana mitä tuotteita asiakas katsoo ja jos erehtyy katsomaan hieman liian pitkään jotain vaatetta, ollaan heti kehumassa sitä ja ehdottelemassa mikä vyö vaikkapa sopisi sen kanssa. On aikas ahdistavaa :).
Olipa taas hyvä postaus! Asiakkaana olen usein mieluiten rauhassa, mutta arvostan osaavaa ja ystävällistä palvelua, kun se tulee kysyttäessä tai muuten luontevasti. Asiakkaiden tervehtiminen ja hymyileminen ovat mielestäni todella tärkeitä juttuja.
Olen työskennellyt mystery shoppaajana kosmetiikkaa myyvissä liikkeissä ja nämä kokemukset oikeastaan avasivat ihan uuden näköalan asiakkaana olemiseen. Siinä missä tavallisesti olisin vain piiloutunut hyllyjen väliin, minun täytyi usein oikein kärkkyä myyjän aloitetta, sillä tutkimuksen kannalta ei ollut toivottavaa, että olisin itse aloittanutl keskustelun. Kun keskustelu sitten alkoi, sain monesti erittäin hyvää palvelua, asiantuntevia neuvoja, jopa esimerkiksi minulle sopivaa meikkivoidetta näytepurkin jne...
Nykyisin uskallan rohkeammin ottaa vastaan myyjän tarjoamaa apua korkeammankin hintaluokan putiikeissa, vaikka yleensä ostankin edullista.
Itseäni on suoraan sanoen vituttanut myyjien kohtelu siitä saakka kuin aloin käymään yksin ostoksilla. Palvelua tarjotaan vain ovella (jos tarjotaan) ja jos kieltäydyt niin kukaan ei noteeraa sinua mitenkään paitsi kyttäämällä. Jos taas menen kauppaan äitini kanssa, niin apua tarjotaan jatkuvasti ja palvelu muutenkin on paljon parempaa. Ja tämä on nähtävissä ihan kaikissa mahdollisissa liikkeissä! Käyn vielä 21-vuotiaanakin mieluiten äitini kanssa ostoksilla, jos haluan saada vaikkapa istuvat farkut, sillä palvelu on silloin niin paljon parempaa. Olen joskus testannutkin tätä ihan käytännössä ja mennyt ensin liikeeseen A yksin ja sitten äitini kanssa. Ensimmäisessä tapauksessa tuskastuin myyjien metsästämiseen, jotka suorastaan juoksivat vanhempien naisten luo minun lähestyessä ja äitini kanssa sain peräti kaksi myyjää metsästämään minulle sopivia tuotteita. Alan ilmeisesti näyttämään potentiaalisemmalta ostajalta nyt, kun minulla ei ole rahaa ostaa kuin aletuotteita, koska pikkuhiljaa minäkin alan saamaan palvelua (jeee! :) ). Eniten tykkään jos saan kävellä rauhassa liikkeeseen sisään ja myyjä tervehtii vaikka sieltä kassalta ja tulee tarjoamaan apuaan, kun olen päässyt vaikkapa kävelemään oikealle osastolle asti. Ahdistavinta on jos myyjä hyökkää heti kimppuun, kun olen astunut sisään liikkeeseen, tykkään kuitenkin hieman katsella ympärilleni ennen ostoksille/sovitteluun ryhtymistä. Tiedä vaikka löytyisi jotain heräteostoksiakin :)
Minusta on hyvä, jos myyjä ottaa jotenkin kontaktia minuun, tai minä puolestani myyjään. On helpompaa, jos kohteliaasti ja mutkattomasti ilmaisee aikomuksensa, tarvitseeko apua vai ei. Vierastan sitä äänetöntä kommunikointia, jota Virve aika hervottomasti blogissaan kuvasi suomalaisten asiakkaiden helmasynniksi.
Asioin mielelläni kivijalkaliikkeissä, tiedätte ne omistajavetoiset pienet ja erikoistuneet kaupat. Surukseni luin, että ne ovat menettäneet asiakkaita viime vuosina. Jotkut asiakkaat ilmoittavat, että pitävät kauppiaan / myyjän kanssa asiointia painostavana, eivätkä siksi halua käydä näissä pikkuliikkeissä. Kuitenkin niistä voisi saada paitsi harvinaisempia tuotteita, myös asiantuntevaa palvelua. Pienyrittäjälle on tärkeää, että asiakas tulee liikkeeseen toisenkin kerran. Voi olla, että taito jutella sujuvasti kaupassa on ihmisiltä jotenkin kadonnut. Kosmetiikkaliikkeitä ei tässä kategoriassa tosin enää olekaan.
Jos kosmetiikkaliikkeessä myyjä ei tarjoa apuaan, se ei ole ongelma, koska osaan kyllä kysyä itse. Toinen juttu on, jos myyjää ei näy mailla halmeilla. Mulla on muutaman kerran jäänyt se perusripsari ostamatta helsinkiläisessä tavaratalossa, kun standilla ei yksinkertaisesti ole myyjää, eikä muitakaan myyjiä näy vapaina :(
Tää oli hyvä postaus ja mielenkiintoinen. ;) Itse olen ollu yli 10 vuotta asiakaspalveluammatissa, mutta en kuitenkaan kaupan/liikkeen myyjänä. Työntekijänä tervehdin asiakkaat ja olen palvelualtis.
Sitten taas kun olen itse se asiakas, niin toivoisin pientä hetken rauhaa ennen kun minulta tullaan kysymään, että voidaanko minua auttaa? Myönnän, että ahdistun jos myyjä hyökkää heti kysymään kuinka voi auttaa, jos minä en ole ehtinyt edes katsomaan ympärilleni. Olen itsenäinen shoppailija ja osaan pyytää apua ja palvelua jos tarvitsen, mutta palvelualtis myyjä antaa hyvän kuvan minulle liikkeen tasosta... mutta... tässäkin on niin hiuksen hieno raja milloin koen avunannon ahdistavaksi ja milloin hyväksi. :/
Myyjille pitäisi antaa oikeus käyttää omaa pelisilmää siitä milloin tarjotaan apua ja milloin annetaan asiakkaan olla aivan omissa oloissaan. Ammattitaitoinen myyjä kyllä huomaa kun asiakas tarvitsee apua tai jos joku on vain katselemassa liikkeessä ja haluaa olla rauhassa.
Vastasin tuohon kyselyyn niin kuin suurin osa, mutta huomasin sitten kuuluvani tuohon samaan joukkoon kuin sinä. Joskus kyllä myyjät osaa olla tosi ahdistavia ja itsekin koen usein tuon tunteen etten saisi vain katsella. MUTTA sekin on taitolaji: jotkut myyjät osaa jotenkin luonnostaan sen, ettei tule yhtään kamala olo, ainoastaan sellainen olen tervetullut -fiilis, vaikka heti ovesta asutuessa kysytään että voinko olla avuksi.
Ekassa kuvassahan on Idols-Ilpo !
Olen todella samoilla linjoilla kanssasi. On vähän ahdistavaa, jos heti kauppaan astuessa alkaa joku perässä naaluamaan. Tämäkin kyllä riippuu aika paljon myyjästä.
Toinen tilanne on aika ahdistava myös, jos sitä apua on vastaanottanut, eikä silti ole löytänyt oikein tarvitsemaansa ja päättääkin lähteä muille vesille kalaan. Tosin jotkut myyjät handlaavat tämänkin paremmin, kuin toiset :)
Voi että, olen täysin samaa mieltä siitä, kuinka jotkut myyjät takertuvat liikkeissä asioidessa! Olin pari viikkoa sitten Emotionissa ja eräs noin viisikymppinen myyjä kysyi minulta ja ystäviltäni, tarvitsemmeko me apua. Vastasimme, että me vain katsellaan ihan rauhassa emmekä oikeastaan tarvitse apua. Siltikin myyjä jäi paikalle ja vahti koko ajan, mitä me teimme. Ystäväni otti ripsivärin testerin käteen, avasi sen ja tutkaili sitä. Myyjä kysyi "Onhan se varmasti testeri?" Kun ystäväni laittoi sen takaisin hyllyyn, myyjä otti sen käteensä ja laittoi sen oikein päin, niin, että testeri-lappu varmasti näkyi :D Lisäksi hän alkoi luennoimaan, kuinka testereitä pitää käyttää eikä myyntipakkauksia saa avata. Vaikka me ollaankin nuoria, niin emme me nyt sentään aleta myyntipakkauksia avaamaan... En kyllä mene siihen liikkeeseen enää takaisin.
Tuo, että pitää heti olla tyrkyttämässä apua on varmaan lähtöisin jostain superpalvelukulttuurin jenkkilästä, jossa ihmisten huomiotta jättäminen on epäkohteliasta. Suomessa taas ihmisten häiritseminen on epäkohteliasta ja siksi se ei minusta sovi tänne.
Minusta on ihan kiva, jos myyjä moikkaa, jos kyseessä on pieni myymälä. Sekin on ihan mukavaa, kun myyjä sanoo, että "sano sitten vain, jos voin jotenkin auttaa". Siihen voi vastata ilman omatunnon tuskia "joo". Mutta siitä en tykkää, kun myyjä tulee kysymään tarvitsenko apua. Siihen vastaan yleensä "kiitos, en tarvitse apua" tai "kiitos, minä vain katselen" ja tunnen oloni kiusaantuneeksi.
Mä toivon aina että myyjä kysyy heti, että saan tarvittaessa heti apua tai heti kielteisen vastauksen jälkeen (toivottavasti) katsella rauhassa.
Omassa työssä on pakko heti mennä asiakkaan luo ja kysyä josko apua tarvitaan, mut sit vielä kytätä ettei asiakas pistä mitään taskuunsa. Ahdistavaa, niin mulle kuin asiakkaallekin. Mut jos ei näin tee, tulee pomolta satikutia ja työilmapiiri on jälleen kerran jäätävä...huoh!
Minulle on ihan ok tervehditäänkö ensin vai ei. Tärkein alkaa vasta sen jälkeen.
Eli tuo, että tuntee silmät selässä on tosi ärsyttävää. Toivoisin, että tullaan reippaasti tarjoamaan apua tai ei sitten ollenkaan. Tosin, jos apua tarjotaan ja siitä kieltäydyn, niin sitä pitäisi kunnioittaa. Minulla on aika matala kynnys pyytää apua, jos sitä tarvitsen.
On todella ärsyttävää, jos on kieltäytynyt avusta ja myyjä alkaa vielä sen jälkeen kyselemään jatkokysymyksiä. Silloin ollaan aika lähellä rajaa, että tekee mieli lähteä liikkeestä saman tien ulos.
Vinnien kanssa olen täysin samaa mieltä tästä:
"Jos on menossa vain katselemaan, niin mukaan saattaa tarttua yllättävän paljon heräteostoksia, mutta jos myyjä “tunkeilee” tulee helposti olo että äkkiä pois.."
Mainintaan vakiomyyjästä.. Itse käyn monissa eri liikkeissä (mitä nyt hieman pienemmässä kaupungissa on), joten varsinaista vakimyyjää minulla ei ole. Mutta toisaalta, kun on monesti asioinut tietyissä liikkeissä, niin oppii tietysti tuntemaan itseä miellyttävät myyjät, joiden kanssa mahdollisuuksien mukaan haluaisi asioida. Ja toisaalta ketä taas haluaisi vältellä.. ;)
Musta se on inhottavaa, jos heti tungetaan tarjoamaan apua kun astelet sisään. Parasta olis tulla sit tarjoamaan apua kun näyttää siltä, että asiakas on todella ostamassa jotain.
Pidän siitä, että myyjä tervehtii liikkeeseen tullessa (vaikka olisi varattuna). Jos myyjä on vapaana, niin avuntarvetta voi tiedustella. Tosin yleensä alan itse katselemaan ympärilleni myyjien perään, kun kaipaan apua.
Kerran mulle kävi kosmetiikkaketjun myymälässä niin, että ainakin 3 myyjää kävi heti kysymässä avuntarvettani. Olin eka kertaa ko. ketjun myymälässä ja ihan pihalla, joten halusin ensin vain katsella. Kun sitten kaipasin myyjän apua, niin avun saanti oli vähän nihkeähköä.
Vaikuttaisi myös siltä, että vkolla päivällä saa parempaa palvelua kuin vkonloppuisin. Vkonloppuisin jotenkin joka hetki varaudutaan yleisön rynnistykseen, vaikka myymälä olisikin sillä hetkellä tyhjä.
Olisi ihana saada joskus apua paneutuneelta myyjältä värien yms. valintaan. Mielellään pienen demonstration kanssa, miten värit itselle käyvät.
Olipa mielenkiintoinen postaus! Minä taas olen aina ajatellut, että jos myyjä EI tule kysymään, on ei-kaivattu asiakas! Eli toisisanoen esim. liian köyhännäköinen... :D Varsinkin nuorempana, ja varmasti joskus hieman nuhjun näköisenä, häiritsi valtavasti kun oli kuin ilmaa myyjille! Sen sijaan kun meni kauppaan minkkiturkkiin sonnustautuneen ja vimpan päälle olevan anoppi-ehdokkaan kanssa myyjät olivat niin mielinkielin kuin mahdollista :D Siitä kai on jäänyt päälle, että vaikka nykyään ilmeisesti näytän rikkaammalta, ostokykyväkkäämältä tai -halukkaammalta, pidän hyvänä palveluna että ainakin tervehditään. Eikä se kysyminenkään haittaa, osaan kieltäytyä avusta kohteliaasti. Sen sijaan ärsyttää jos myyjää saa jäljittää ja olla hihasta nykimässä... Kosmetiikkaliikkeessä, jossa useimmiten käyn, käytän aika usein apua kun en jaksa itse etsiä tuotteita. Tosin erästä myyjää, joka on rintalätkänsä perusteella kosmetologi, välttelen :D Kerran kysyin jotain alkoholitonta rasvaa kasvoille ja kerroin että alkoholi kuivattaa pahasti ihoani. Siinäpä sitä tavailtiin KAIKKI alkoholit puteleista, eli jos inci-lukutaito on tuota luokkaa niin voi olla että autan mieluummin itse itseäni :D (Mitähän kummaa ne siellä kosmetologikoulussa opettavat? Vai oliko kysymykseni jotenkin harhaanjohtava? Kun eikö nyt pitäisi tietää MITÄ myy eikä vain sen mitä tuotteen tekijä on halunnut uskotella milläkin tuotteella tapahtuva...)
Se "hei tarvitko apua", "ei kiitos, katselen ihan", "selvä, tuu kysyyn vaan jos tulee jotain mieleen!", "juu kiitos!" -keskustelu on ihan kiva, eikä vaivaannuta eikä ärsytä. Se, jos myyjä alkaa pyytämättä esittelemään tuotteita, mukaanlukien tuotteet, jotka olen itse napannut hyllystä lähempää tutkimista varten, on supervaivaannuttavaa. Hyvän myyntipuheen jälkeen tuntuu tosi vaikealta pistää tuote takaisin hyllyyn, jos sellaista ei sitten koekkaan tarvitsevansa. Työnantajille tämä on varmasti hyvä kyllä, koska olen kyllä joskus ostanut jotain ihan siksi, etten ole hehkutuksen ja "tämä on niiiiin just sulle ja sun tarpeisiin, eikä maksa nyt juuri mitään!" -kommenttien jälkeen keksinyt oikein mitään perustetta, miksi kieltäytyisin, ja tuote on ollut "pakko" ostaa. Tyhmää omalta kannalta, kyllä sen itse tietää, milloin joku tuote tuntuu sellaiselta, että sen todella haluaa haltuunsa.
Toisaalta erityisesti pikkuliikkeissä (ei pelkästään kosmetiikka, vaan ylipäänsä) vaanivat ja rauhallisen tutkimisen estävät myyjät tekevät kyllä hallaa itselleen ja liikkeelleen, kun ei niihin sitten huvita mennä. Joskus kaverin kanssa huomasin, että meillä on hirveän eri tyyppinen suhtautuminen tuollaiseen pakkomyymiseen, kaveri sivutti myyntipuheet täysin, mutta itsestä tuntuu kohteliaisuussyistä välttämättömältä kuunnella kaikki litaniat mukakiinnostuneena ja olla olevinaan yhtä innoissaan kaupiteltavasta tuotteesta. Perässäkävelevä myyjä estää herkästi ostopäätöksen syntymisen, kun ei mihinkään uskalla tarttua puolen tunnin esittelylitanian pelossa. Usein suuntaan mielummin johonkin Sokokselle ja isoihin ketjuliikkeisiin, vaikka pienet liikkeet olisivatkin ehkä sympaattisempia ja niitten toimintaa tuntuisi hyvältä tukea, mutta kun niissä saattaa useinkin olla sen hetken ainut asiakas, hurjien myyntipuheitten ja yli-innokkaitten myyjien pelko estää menemästä edes sisään koko liikkeeseen..
Pikkuliikkeistä lähteminen mitään ostamatta tuntuu myös aina tosi kurjalta. Kukaan ei huomaa, että poistut Sokokselta tekemättä ostoksia, mutta itse olen ainakin kuulevinani pikkuliikkeitten myyjien särähtävän epätoivoisella äänellä sanovan sen "kiitos hei", ja melkein kuulen takahuoneessa nälkäänsä itkevät lapset, joilta vein leivän suusta ollessani ostamatta sitä 40 euron huulipunaa/ patalappua/ sukkahousua/ tjsp. :D Ei ole helppoa olla asiakas!
Mä myönnän itse kuuluvani siihen asiakasryhmään, joka käy nuuskuttamassa huolella liikkeen testerit läpi ja tilaa saman tavaran netistä halvemmalla.Tämän takia tutkailen tuotteita (testereitä) mieluiten itse enkä vie turhaa myyjän työaikaa. Harrastaako moni muu täällä samaa vai olenko ainut?
Itsekin kuulun tuohon ryhmään, joka vaivaantuu tuosta "voinko auttaa" -kysymyksestä. Se, että tervehditään, joko päännyökkäyksellä tai "moi moi" -tervehdyksellä (riippuu kumpi myyjälle on luontevampaa -kyllä sen huomaa), riittää vallan mainiosti. Tulee tosissaan sellainen olo, että kytätään, että mitä se nyt vie:)
Toisaalta olen hyvä uhri kaupalle: kun apua tyrkytetään, en kehtaa lähteä liikkeestä ostamatta mitään:) Tosin samaan liikkeeseen en toista kertaa mene, täällä Helsingissä kun on varaa liikkeissä valita. Anonyyminä onkin helpointa käydä isoissa liikkeissä, tosin "liian isoja" liikkeitä, kuten keskustan isoja nimiä, missä on ständejä joka puolella, välttelen. Nettitilaaminenkin on kosmetiikkashoppailussa lähellä sydäntä, kun saa ihan rauhassa katsella ja ostaa tai olla ostamatta.
Monissa kaupoissa tuntuu, että myyjät tulevat helpommin kyttäämään viereen, kun näyttää "suttuiselta", eli juuri töistä tulleelta, meikittömältä ja ei-niin-kovin-edustavalta. Eräässäkin kaupassa aina kassalla ilmekin muuttuu kummasti, kun ladon kalliit ostokset tiskille ja kaivan ketjun hienon, "paremman" hopeisen kortin esille. Kummasti äänensävy muuttuu moita huikastessa... Kovin ikävää aina kun huomaa, että myyjä "tuomitsee" ulkonäön perusteella. Ihanimpia yleensä ovat parikymppiset tytöt jotka ovat iloisia ja ihania kaikille.
Ja kuten aiemmin jo todettiin, uskoisin kaikilla jo jonkin aikaa asiakaspalvelutyötä tehneellä olevan tuntosarvet, joita käyttää, että ylhäältä tulevaa ohjeistusta voisi höllentää. Ymmärrän toki että työtään kaikki tekevät. Kassalla helposti juttelen enemmänkin, mutta ostokseni haluaisin rauhassa tehdä.
Oma ratkaisuni on napit korvissa tai kaveri mukana:D Yleensä silloin myyjät eivät niin helposti tule niskaan hönkimään.
En itse pidä siitä jos HETI kauppaan astuessani tullaan kysymään voiko olla avuksi. Ymmärrän, että myyjät eivät sillä varmasti tarkoita pahaa, mutta etenkin jos kyseessä on liike, missä en ole koskaan käynyt, haluaisin ensin katsella ympärilläni ja muodostaa käsityksen siitä, mitä tarvitsen. Jos taas olen tullut kauppaan jotain tiettyä asiaa varten, marssin suoraan vapaana olevan myyjän luo ja kysyn mistä löydän ko. asian. En oleta, että myyjä lukee ajatukseni. Olen joskus itsekin ollut myyjänä ja vaikka tuolloinkin työnantaja kehotti aina kysymään tarvitaanko apua, en sitä yleensä heti mennyt tyrkyttämään kun joku ovesta sisälle astuu. :/
Itse tykkään kovasti siitä että minut huomioidaan kun astun sisään liikkeeseen. Mutta toisaalta en myöskään tykkää jos myyjä on heti liian tungetteleva. Sen "voinko olla avuksi?" kysymyksenkin voi kysyä monella eri tavalla.
Itse usein kuitenkin tykkään että minua palvellaan. Välillä olen saanut kosmetiikka osastolta todella loistavaa palvelua ja välillä taas suoranaista välinpitämättömyyttä.
Mielenjäävin kokemus oli kun oli kolmisen vuotta sitten ostamassa meikinpohjustusvoidetta. Nuori myyjä kuunteli tarkasti kun kuvailin ihoani ja esitteli minulle muutamia tuotteita. Sanoin olevani kiinnostunut ehkä enemmänkin tuotteesta jota olin käyttänyt aikaisemmin (siis olin jo valmiiksi päättänyt ostaa sen). Myyjä kuitenkin sanoi olevansa varma siitä että tykkäisin toisesta (haluamaani tuotetta halvemmasta) enemmän koska se sopisi paremmin iholle ja antoi minulle tuotetta testerin verran mukaan. Ja oikeassahan myyjä oli. Ja itselle jäi mielikuva että tämä myyjä kerranki a) kuunteli b) tiesi jotain tuotteista eikä vain halunnut myydä minulle jotain :) palasin parin päivän kuluttua kauppaan ja ostin myyjän suositteleman tuotteen (joka oikeasti oli loistava!) ja muutaman muunkin tuotteen joita myyjä oli esitellyt :)
Mä tykkään itse siitä, että saan kierrellä ihan rauhassa ja pyytää tarvittaessa apua. Tosin välillä jännitän pyytää myyjältä apua ja seison viisi minuuttia nurkassa miettien että milloin on hyvä hetki pyytää ja mitä sanon jne. Sitten kun olen jo menossa niin jännitys iskee ja on käännyttävä takaisin. Kuitenkin sitten kun pääsen myyjän juttusille, niin on helppo olla paljon puheliaampi ja näin. Itseäni siis helpottaa kysymiseen se, että myyjän naama on tuttu tai että hän on moikannut.
Mutta se, mihin välillä törmää kun on katselemassa esim. jossain Sokoksella jotain hajuvesiä tmv., niin saa myyjän siihen niskan taakse ja se ihan oikeasti seuraa ja tarkkailee siitä parin metrin päästä tervehtimättä ja kysymättä mitään.. Mitä ihmettä, luuleeko se myyjä että oon joku varas? Ei tee kauaa mieli tuoksutella enkä mä sitten mitään ostakaan kun ei saa edes rauhassa katsella.
Mutta sua voin kyllä kiittää ihan just sellasesta palvelusta mistä itse tykkään, helppo oli lähestyä kun etukäteen tervehdit muttet tullut tyrkyttämään väkisin apua, joten kiitos siitä!
Tosi mielenkiintoinen postaus!
Itse pidän parhaimpana vaihtoehtona että myyjä tervehtii tullessani sisään ja huikkaa heti että "ilmoitathan vaan heti jos tarvitset apua". Näin hän on saanut tarjottua apua heti ja minulle jää se useimmiten kaipaamani katsasteluhenkireikä.
Viereenliimautuminen on kamalaa, kamalaa, kamalaa, se melkein vie ilon ihanasta shoppailuhetkestä, en itse halua olla epäkohtelias myyjälle joka vain tekee työtään, mutta silti se ahdistaa. Ja usein Miss Kosmetiikkafriikkinä(inhottavan itseriittoista ajatella näin) tulee mieleen että kumpikohan nämä asiat tuntee paremmin. (Jospa kaikki olisivat yhtä asiantuntevia kuin sinä Karkkis!)
Viimeksi Madridin Sephorassa eräs miespuolinen myyjä takertui väkisin kiinni, oltuaan ensin vaikka Urban Decayn tuotteiden kohdalla ihan vain höpötipönöttämässä vieressä kun olisin rauhassa halunnut swatchailla ja ihastella. Selkeästi ilmaisin että kiitos, just looking, ei tartte apua mutta TADAA heti taas Sephoran omien tuotteiden kohdalla sälli pelmahtaa eteeni ja sanoo itsekin että IT'S ME AGAIN!!! Ajattelin että kristus, no, antaa kaverin auttaa, kerran kun olin hakemassa kavereilleni kahta Sephoran omaa ripsaria. Kysyin että missäköhän kohtaa ne ovat, myyjä oli ihan kysymysmerkkinä eikä löytänyt. Löysin ne sitten itse ja sanoin kiitos ja menin liikkeen kauimpaiseen nurkkaan ja koetin varjonyrkkeillä jotta rauhassa saisin ihastella, tuoksutella ja nuuhkia Ihanassa Kaupassa.
Urban Decayn oma myyjätyttö osasi pari päivää myöhemmin auttaa juuri oikeanlaisella tavalla, antoi minun katsella, puuhasteli itse hyllyjä siinä sivussa ja oli lähellä kun tarvitsin apua myyntikappaleen löytämisessä. Ja antoi vielä kivan testerinkin :D
Uskon itse että suurin osa myyjistä on niin fiksuja ja aspa-tuntosarvisia että osaisivat itse arvioida, millä tavoin auttaa asiakasta. Hyvä aspa ei palvele kaikkia samalla tavoin vaan heidän ehdoillaan (terveiset siis suoraan amerikkalaisille, joille tämä ei mene kaaliin, ettei väkisintyrkytys luojan kiitos sovi Suomeen).
Ah Angstia. Ja anteeksi pitkä avautuminen ja kiitoksia ;D
On kyllä ahdistavaa jos myyjä tulee viereen seisomaan tai alkaa tyrkyttää jotain! :)
Parasta on juuri se että myyjä ottaa aluksi kontaktin tervehtimällä tai sanoo esim. että häneltä voi kysyä jos tulee kysyttävää.
Sekin on nimittäin ärsyttävää jos myyjää pitää etsiskellä kun kysyttävää tulee.
On kiva käydä ostoksilla paikassa jossa ei ole merkkikohtaisia myyjiä/edustajia, silloin myyjä voi etsiä tarvitsemaani tuotetta koko repertuaarista eikä yritä myydä juuri sitä omaa merkkiään.
Minulle ei ole niin väliä missä vaiheessa myyjä tarjoaa apuaan, kunhan sitä on vaan saatavilla tarvittaessa. Enemmänkin minua kiusaa kosmetiikkamyyjissä se, ettei tuotteista tiedetä tarpeeksi. Esimerkiksi ostaessani kavovettä se oli loppunut hyllystä ja kysyttäessä myyjä ei tiennyt mitä kasvovettä tarkoitan. Tuntuu jotenkin typerältä siinä tilanteessa näyttää myyjälle hyllynreunasta nimeä ja kohtaa. Tai sitten kun kyselin eroa kolmelle eri kuivashampoolle, joista kalleinta myyjä oli käyttänyt ja pystyi suosittelemaan, mutta edullisimmasta osasi sanoa vain että laatu kulkee kyllä hinnan mukana..
onko teijän kauppaan tullu vielä CLARINS SKIN ILLUSION NATURAL RADIANCE MEIKKIVOIDE?
On tullut. Testasin sitä juuri viime viikon. :)
Heij! mitä väriä sinä oot käyttäny?
osaatko kertoo niistä vaaleimmista sävyistä minkä sävyisiä on? :D
Naputtelen tässä juuri parhaillaan Skin Illusion -postausta. ^_^ Testasin sävyä 104 Cream, joka on meidän valikoimassa vaalein sävy.
Mielestäni viime vuosina on myyjienkin käytöksessä tapahtunut iso muutos. Ei ennen esim. Vila ja Esprit tyyppisissä liikkeissä juuri tervehditty ja nyt tulee moikat heti kun myyjä bongaa minun tulleen sisään. Yleensä apua tarjotaan vasta kun olen saanut tovisen hiplata tuotteita. Tästäpä syystä erottuvat ainakin minun silmään ne myyjät ja liikkeet joissa ei tervehditä. Olen laittanut ne mielessäni "ei järin hyvä palvelu" -lokeroon, ja jos minulla on vaihtoehto, niin menen sinne missä moikataan.
Mutta siis kosmetiikkaliikkeessä erityisesti odotan ja toivon, että palvelua ei tarvitse pyytää, sillä usein olen hakemassa jotain. En koskaan kuluta aikaani kosmetiikkaliikkeissä ja jos joskus haluan etsiskellä ja pohdiskella rauhassa, niin osaan sen myös kertoa myyjälle. Mielummin siis kysytään, kuin ollaan kysymättä.
:) juuri Tukholmassa välttelin Kicksiä ja Lushin liikettä, koska tiedän että niissä tullaan välittömästi kysymään avun tarvetta. (Turun Kicksissä saa olla rauhassa..)
Jotenkin ehkä kun itse on asiakaspalvelu ammatissa ja kovin esillä koko päivän, niin ei vapaa- ajalla halua enempää huomiota ja "vaivautua" vastaamaan. Tää on ehkä tällainen juronsuomalaisen merkki.
Mielestäni latino kulttuurissa ihmisiä ei vaivaa se että joku tulee tyrkyttämään. Esim jos Italiassa torikauppias huutelee perään että "no sano sinä hinta, kyllä tämä sopii sinulle jne" italialaisten mielestä olen epäkohtelias jos jatkan kävelyä hiljaisesti. Mielestäni riittää että sanoin jo kerran ystävällisesti ei kiitos, ja tuntuu välillä liian kovalta ponnistuksella vastava moneen kertaan....
Joidenkin kosmetiikkamyyjien kohdalla minulle tulee olo: että koska vaikutan aika tietämättömältä (no oikeastaan sitä olenkin :) ) niin minulle voi sitten nopeasti tyrkyttää jonkin tuotteen, kun en kerran paremmasta tiedä. Myyjä on jotenkin niin varma että sitä on sitten itse hämillään, et ei tää ehkä oo mun juttu, mut ei osaa ilmaista sitä selkeästi - liian kiltti asiakas?
Itsekin pidän rauhassa katselemisesta. Ahdistaa jos myyjä tulee niskn taakse tuijottelemaan ja vahtimaan, tai joskus jopa SEURAAMAAN pari askelta jäljessä. Myyjät saavat kyllä kysyä tarvitsenko apua (jos siltä näytän (: ) ja moikatakin saa. :))
Hmm... Ei mua sinänsä haittaa että tullaan kysymään tarviitko apua, mutta on se välillä vähän ärsyttävää, jos kävelen vaikka suoraan jonkun hyllyn viereen, jossa tiedän haluamiani tuotteita olevan. Eli siis näkee että en ole epätietoisesti etsiskelemässä jotain.
Pahimmat kokemukset kuitenkin ovat yhdestä Sokos Emotioniosta ja Stockman beatystä. Molemmissa en pystynyt ostamaan valitsemaani tuotetta, jonka kanssa seisoin ostovalmiina kassalla!! Stocka oli pahin. Siellä menin Jonkun aikaa odoteltuani kysymään myyjältä josko voisin maksaa tämän ripsivärin, niin hän tokaisi vastaan vihaisesti että: " En minä voi palvella kahta asiakasta samaan aikaan!" Myyjä oli siis palvelemassa erästä rouvashenkilöä, joka etsi sopivaa hajuvettä itselleen. Jäi kyllä ripsari ostamatta.
Sokoksella oli taas samantapainen tilanne, että ilmeisesti sillä hetkellä ainut myyjä oli testailemassa meikkivoidetta yhden as. kanssa. Kassalle alkoi muodostua jonoa, mutta myyjä ei huikannut mitään että "hetki vain" vaan käväisi kassan takana sanomatta meille mitään ja haki jotain asiakkaalleen. Jätin ostokseni kassalle...
Olen miettinyt, että onko sekin joku as.palvelunlaadun mittari että myyjät eivät voi jättää toista asiakasta edes hetkeksi yksin kokeilemaan tuotteita, vaikka toinen olisi jo valmis ostamaan?
Meillä ainakin pyydetään palveltavana olevaa asiakasta odottamaan hetki, jos kassalle alkaa muodostua jonoa. Asiakkaat ymmärtävät kyllä, kun heille ystävällisesti sanoo että "Kovasti anteeksi mutta nyt olisi käytävä kassalla purkamassa vähän jonoa". Jotkut asiakkaat sanovat jopa itse, että "käy ihmeessä välillä kassalla jos tarvitsee". Kyllä sellainen asiakas olisi aika itsekäs, joka olettaisi että 10 ihmistä kassalla saa odottaa kun hänelle kokeillaan vaikka meikkivoidetta. Ja sellainen myyjä aika outo, joka ei pyytäisi asiakasta odottamaan tuollaisessa tilanteessa.
Matkalla takaisin Ruotsiin laivalla ollessani jonollinen asiakkaita (tosin ei sentään kymmentä) odotteli rauhassa kun edessäni ollut rouva tajusi siinä maksaessaan haluavansa vielä tarkan analyysin jostakin tuotteesta. Lähtivät sitten myyjän kanssa asiaa selvittämään. En ollut pahemmin loukkaantunut, muistan vain ajatelleeni, että nyt tuli myyjälle pieni virhearvio. Itse entisenä myyjänä tiedän kuitenkin, että tilanne usein voi kehittyä pidemmäksi kuin oli tarkoitus.
Rouvakin oli Venäjältä jossa luulen ollaan enemmän tietoisia omista oikeuksista.
Niin sitä mäkin ajattelin, että on vaan ollu myyjästä tai myyjän huonosta päivästä kyse...
En nyt jaksa lukea muita kommentteja, joten voi olla että tästä on jo tullut.
Itse olen jo pitkään työskennellyt Alkossa, jossa on siis aivan samat käytännöt ja suositukset mysteryshoppaajineen kuin mainitsemassani liikkeessä. Huvittavaa onkin, miten tällainen innokas myynti on yhdistetty juuri alkoholin myyntiin, missä osa asiakkaista on äärimmäisen nolona (..), osa kysyy halvinta viinaa ja sitten löytyy ne hifistelijät jotka pyrkivät lyömään myyjän laudalta tiedoissaan. On aina kyllä tosi hienoa jos pystyy auttamaan, ja löytämään asiakkaalle sen oikean viinin/ booliohjeen :)
Olen myös näitä tutkimuksia seuranneena miettinyt, että keitä niissä oikein tarkoitetaan, eli onko oikeasti kyse suomalaisista asiakkaista? Aivan varmasti tulos on erilainen silloinkin, jos tutkitaan helsinkiläisiä/ jonkin pikkukunnan asukkaita. Erot vaikkapa ranskalaisten ja suomalaisten asiakkaiden välillä ovat huikeita, eikä saatuja tuloksia edes kannata soveltaa toiseen maahan.
Yleisesti pitkälle pääsee sillä että huomioi asiakkaan hymyllä ja silmiin katsomisella, siitä voi jo päätellä paljon. Jos on kysyvä tai epävarma katse, tarjoaa reippaasti apua. Itse inhoan myös sitä tuppautumista, tykkään katsoa ja hypistellä itse! :)
Onhan se mukava, että myyjä tervehtii, eikä avun tarjoamisessakaan ole vikaa. Kunhan myyjä ei seuraa varjona perässä, jolloin tulee olo, että ei ole tervetullut.
Ulkomailla varsinkin olen huomannut, että myymälävarkauksien takia asiakkaita suoraan sanottuna vahditaan melkein kädestä pitäen, joka on todella ahdistavaa.
Liikkeessänne asioin aina ennen juuri tietyn henkilön kanssa, koska hän muisti minut aina! Muisti myös mitä oli viimeeksi juteltu ja mitä tuotetta olin kokeillut. =)
Palvelu on kyllä aina ollut hyvää muutenkin, että ei valittamista..
Itse olen kanssasi samaa laatua, ahdistun helposti myyjien kyselyistä. Tosin se on hieman hölmöä, kun valtaosa jättää rauhaan "kiitos katselen vain" kommentin jälkeen.
Mutta, itse asiassa kosmetiikkaostotilanteet ovat pahimpia syystä että: high end-merkeillähän on omat pienikokoiset pisteet tavaratalossa. Ja sitten niiden vierellä on se myyjä. Ja kun se ständi on usein sen n.1 metrin kokoinen niin merkin edustajahan ei ole koskaan kaukana, aina korkeintaan siinä parin metrin päässä. Olen itse tyyppiä, joka haluaa hiplata eri tuotteet/testerit läpi itse (ja mahdollisesti sitten kysyä), mutta se on NIIIIN vaivaannuttavaa, kun se edustaja on siinä vieressä. Ja usein eivät välttämättä edes ole tungettelevia, ja ymmärrän, ettei omaa pistettä saa hylätä, mutta rehellisesti tuo saa mut valtaosan ajasta tutkimaan/tilaamaan merkin tuotteet netistä eikä paikan päällä. Pahinta oli Lontoossa, joka pienen pisteen ympärillä 3-5 edustajaa, joille tietysti teroitettu, että heti palvelemaan. Sitten ei kehtaa edes katsella kun alkaa jo ahdistaa, varsinkin kalliimpien tuotteiden kohdalla kun tuntuu, että varmaan katselevat nenää pitkin kun ei näytä varakkaalta :/
T.nimim. tätä vuodatusta on pidetty sisällä jo kauan :P
Juuri tuon takia mä en koskaan mene niiden pienten "high-end-standien" luokse, never ever, se on kaameinta asiointia mitä tiedän. Esim. jotain Armanin meikkejä olisi kiva käydä hiplaamassa, mutta fat chance että uskaltaisin mennä siihen pikkuiselle tiskille edustajien silmien alle.
Kyllä mua ahdistaa jos heti ollaan kyselemässä mitä saisi olla. Haluan ensin itse tutkia ja kehittää mahdollisen avuntarpeen. Asia on tietysti eri jos menen hakemaan jotan tiettyä tuotetta. Mun on itse kauheen vaikee valita sopivaa meikkivoidetta, puuteria tai peitepuikkoa julmetun vaalean nahkani takia. Silloin kyllä asiantunteva apu on tarpeen.
Eräässä liikkeessä jossa usein asioin oli kerran niin ahdistava myyjä etten siitä eroon päässyt ennen kuin suostuin ottamaan jonkun luomivärirasian kouraani. Jätin sen sitten toiselle hyllylle myyjän poistuttua näköpiiristä. Samaisessa kaupassa on myös koomisin kokemus puuteriostoksista jolloin vanhempi myyjä piti mua oikein kädestä kiinni sitä taputellen ja silmiin katsoen. Vakuutteli että musta tulee helposti liian kalpea yms. Se oli jo hiukan jännä tilanne. :D Muuten oon saanu aina ihan jees palvelua ja aina kun olen siä tarvinnu.
Joo, tuollainen on aivan hirveää iholle tulemista....! Ei sovi suomalaiseen kulttuuriin sitten yhtään, mutta voin kertoa, että esim. eräänkin merkin viime koulutuksessa neuvottiin myymään yhtä heidän uutuustuotettaan juuri noin, että asiakkaan kädestä otetaan kiinni ja tuote testataan hänen iholleen samalla kun häntä katsotaan silmiin. Hui! Ei siis oikeasti vaan toimi, ei ainakaan täällä meidän leveyspiireillä. Jokaisella on se oma yksityisyyden "kenttä" ympärillään, ja käteen tarttuminen ja ihon sively samalla kun katsoo silmiin on jo aivan liikaa tuon kentän sisään astumista. Ehkä joillain toimii, mutta uskon että suurin osa kokisi olonsa hyvin vaivautuneeksi ja haluaisi vetäistä kätensä pois.
Samaa mieltä! Näitä "luksusmerkkien" tuotteita olisi ihana päästä joskus ihan rauhassa katselemaan ja testereitä hiplailemaan, mutta valitettavasti myyjät ovat iholla kiinni jo siinä vaiheessa, kun vain lähestyy ko. merkin pistettä tai sattuu edes vilkaisemaan sinne suuntaan. Monesti meininki menee suorastaan tuputtavaksi ja tulee fiilis että joko nyt ostan tuotteen tai jatkan matkaa. En välttämättä halua kuulla tuotteesta mitään, tunnen usein tuotteet hyvin jo ennestäänkin, vaan haluan itse katsella ja miettiä rauhassa, laitanko 80 euroa johonkin purnukkaan vaiko en, meikit ja muu kosmetiikka eivät ole näissä todellakaan halpoja. Jos haluan palvelua, osaan sitä kyllä pyytää.
Ja siis ehdottomasti myyjä voi kysyä, tarvitseeko apua, mutta sen jälkeen voisi myös jättää rauhassa katselemaan. Body Shopissa tämä mielestäni toimii loistavasti. Aina ollaan ystävällisiä ja kysytään tarvitsenko apua mutta jos vastaan että kiitos katselen vain, myyjät sanovat aina, että jos haluan apua, niin tule pyytämään. Ja sen jälkeen tosiaan saakin rauhassa vain katsella. Täydellistä.
Suomessa on kyllä viime vuosina menty tähän ulkomailla selkeästi nähtävään linjaan, eli myyjä tulee suunnilleen ovelle vastaan ja kyselee ihan hirveästi kaikkea, näin siis etenkin vaateliikkeissä. Pirteä moikkaaminen ym. ovat ihan OK, mutta sitten kun jaksetaan vielä joka tuotteen kohdalla hehkuttaa ja tiedustella mitä on tullut ostamaan, niin voi apua.
Nyt on pakko kommentoida kun juuri tässä päivänä muutamana sain niin hyvää palvelua paikallisessa (Brysselin yhden lähiön) Body Shopissa. Sain mukaani hurjan määrän testereitä ja myyjä, kaupan "manager", oli aivan valloittava persoona. Aivan varmasti menen takaisin häntä tervehtimään! Täällä muuten TBS on aivan eri huudossa kuin Suomessa, tosi paljon panostavat teemapäiviin ja asiakaskontakteihin...
Ja muuten hei vaan, uusi meikkihullu lukija täällä! :)
Niin, täällä Belgiassa olen huomannut, että tapana on tervehtiä kaikkia liikkeeseen sisälle astuvia: bonjour ja perään kuuluu kohta "voinko olla avuksi?"
Täällä kuitenkin saa aika rauhassa katsella, toisin kuin juuri Italiassa - joku siitä jo mainitsikin. Siellä kyllä ahdistun joka kerta, enkä edes halua mennä pieniin putiikkeihin sisälle kun he eivät kerta kaikkiaan tunne termiä "katsella". Eräässä liikkeessä Roomassa myyjät melkein suuttuivat meille kun emme haluneet sovittaa vaatteita ja koskimme itse hyllyillä oleviin puseroihin, huh.
Kulttuurieroja siis löytyy... Suomessa en onneksi ole törmännyt kovin töykeisiin asiakaspalvelijoihin mitä nyt kassalla joskus pienessä kotikaupungissani...
Heh, aika jänniä nämäkin miten eri tavalla koetaan asiat. Tuntuu, että itsellä on aivan erilainen käsitys italialaisista myyjistä. Hyvin herkkiä tuohtumaan, se täytyy kyllä myöntää, eivätkä pelkää näyttää sitä (huonoa palvelua ehkä mutta kultuurikysymys varmasti myös). Kuitenkin ne liikkeet joissa kävin tuntui siltä kuin myyjien ympärillä olisi leijunut tietynlainen kyllästynyt ilmapiiri. Sisälle astuessani (kyseessä monta pientä liikettä) katsekontaktia ei otettu, tervehdystä ei tullut edes pienissä liikkeissä. Todella ikävä ilmapiiri shoppailuun.
Kiitos jälleen ihan mahdottoman kiinnostavasta postauksesta!
Täällä muutama muukin on jo kommentoinut näistä kulttuurieroista. Suomessa olen just tuollainen ahdistuja, en pidä siitä että heti tullaan kysymään, että mitäs saisi olla. Täällä Pariisissa sen sijaan on omakin asenne vähän muuttunut - täällä nimittäin tuntuu, että sekä vaate- että kosmetiikkaliikkeissä asiakasta tarkastellaan ensin päästä varpaisiin, ja tervehditään vain, jos tämän ulkonäkö miellyttää. Monesti tuntuu, että en kelpaa asiakkaaksi. Vanhemmat naiset / varakkaan oloiset / huomattavan kauniit ihmiset vaikuttavat saavat huomattavasti parempaa palvelua (tai palvelua ylipäätään). Toisaalta olen kokenut hieman samansuuntaista Suomessakin, esimerkiksi kosmetiikkaliikkeessä sai kummasti parempaa kohtelua, kun sinne marssi äitinsä seurassa. Ja ikäähän on minulla 22 vuotta. Joku muukin ehti tänne jo samantapaista kommentoida...
Omalla alalla eli museo-oppaana joudun myös paljon asiakkaiden kanssa tekemisiin, ja nuo aina toistuvat, samat vitsit väsyttää jo... "Mihis tämä pääsylipputarra laitetaan, otsaanko? Hoh hoh!" Kerran alkoi eräs keski-ikäinen herra riisuutua museokaupassa, kun halusi heti sovittaa t-paitaa. Koita siinä sitten kohteliaasti ilmaista, että niin, se sovituskoppi on tuossa aivan takananne. :D Ällistyttää myös, kuinka usein suomalaiset miehet tulevat humalassa museoon; joka kesä näitä ilmaantuu, ja aina ovat yhtä vaikeita suostutella lähtemään.
Itse Italiassa seitsematta kuukautta asuvana olen tottunut nyt saamaan palvelua ja nykyaan kylla myos vaadin sita :) 21-vuotiaana saan Suomessa erittain nihkeaa palvelua, taalla taas olen joka kerta saanut kuvan, etta olen erittain toivottu asiakas.
Itse asun Parmassa, taalla olen saanut kylla myos jaada vain katselemaan kun en ole mennyt hakemaan mitaan erityista. Kavin Roomassa viikko sitten, platinablondin astuessa ovesta oli myyja ensin ihmeissaan siita etta puhuin italiaa ja sain uskomattoman hyvaa palvelua, itsekin Roomasta pahaa kuulleena.
Suomessa... Suomessa tykkaan myos etta kysytaan haluanko apua, mutta siella se ei ole niin valitonta. Suomalaiset osaavat harvoin olla helposti lahestyttavia asiakaspalvelijoina ja koska olen kohtuullisen pienesta kaupungista, meikkiostokset piti hoitaa lahinna Sokoksella. Aijai jos menit ilman aitia ja halusit nahda lumenea kalliimpaa kosmetiikkaa... Vielakin muistan sen eraan ei-itseani-taatusti-paljoa-vanhemman myyjan ilmeen, kun halusin clarinsin paivavoiteen ja kehtasin viela kysella biothermin tuotteista, eihan minulla voi olla varaa.
Todella mielenkiintoinen postaus ja sopiikin hyvin syyhyn, miksi tulin vierailemaan tänään blogissasi. Sain nimittäin todella iloista ja reipasta palvelua käydessäni tänään kosmetiikkaostoksilla ja tätä iloa jaoit nimenomaankin sinä. :) Itsekin tykkään shoppaillessani olla jopa hieman näkymätön, mutta toisaalta itsekin asiakaspalvelijana arvostan kovasti iloista ja ystävällistä palvelua. Oli ilo huomata, että kivan blogisi takana on myös oikeasti kiva henkilö! :)
Itselläni on tarinoita lähinnä ilkeistä asiakkaista, joten toivonkin sinulle jaksamisia ja iloa työhösi jatkossakin!
Voi, miten kiva kuulla! Tykkäänkin työstäni ihan hirmuisesti, ja on mukava kuulla että se myös välittyy asiakkaille! :)
"Kuitenkin jotkut minua fiksummat asiakaspalvelupsykologian gurut ovat päättäneet, että parasta palvelua on nimenomaan se, että asiakkaan avuntarve selvitetään niin nopeasti kuin mahdollista."
Tämä on varmasti jo 80:n kommentin joukossa mainittu, mutta hyvään asiakaspalveluunhan asiakkaan tarpeiden nopea selvittäminen ei liity muuta kuin epäsuorasti. Tehokkaaseen kaupantekemiseen ja voiton lisäämiseen se liittyy sitäkin enemmän. Se, että testit on usein tehty ulkomailla hyvin erilaisesta, hieman avoimemmasta kulttuurista tulevien asiakkaiden parissa on varmastikin osunut suomalaisten asiakaskäyttätymistä tutkivien kompastuskiveksi.
Eräässä yrityksessä, jossa olin töissä ohjeistettiin jopa tietyissä tilanteissa "ylenkatsomaan" eli ignooraamaan asiakkaan kieltävä vastaus "voinko auttaa" kysymykseen. Todella vaikea tilanne myyjälle, joka mielellään luottaisi omaan arvostelukykyynsä.
Toisaalta koin ahdistavana Italiassa myyjien kokonaisvaltaisen asiakkaan huomiotta jättämisen. Siellä myyjät tuntuivat (jopa pienissä liikkeissä) välttelevän katsekontaktia asiakkaan astuessa sisään puhumattakaan tervehtimisestä. Kun sitten vihdoin sai myyjän tarvittaessa paikalle, olivat he hyvinkin liberaaleja antamaan vinkkejä, kieltämään tietyn värisen vaatteen ostossa yms. Kulttuurikysymyksiä siis.
En voi sanoa olevani kosmetiikkatuotteiden suurkuluttaja, kun pidän meikin ynnä muun lähes aina minimissään ripsien ja kulmien kestovärillä sekä meikkivoiteita kohtaan kokemalla syvällä kammoksunnallani (Mitä jos se tahmaa ja tahraa vaatteeni tai muiden vaatteet? Osaanko pohjustaa meikin riittävän hyvin, että pinnasta tulee kauniin tasainen, eikä kuivemmat ihokohdat jää inhottavan näköisiksi? Meikkivoiteen käyttäminen tuntuu myös laukaisevan helposti iho-ongelmia muuten varsin kiltisti käyttäytyvillä kasvoillani...) Nämä kommentit eivät nyt liity asiaan muuten kuin: ennen oli toisin.
Nuorempana, silloin kun murkkuiän ihon epätasaisuudet halusi piiloon hinnalla millä hyvänsä, kävin useinkin kosmetiikkaostoksilla, pääsiassa erityisesti kosmetiikkaan erikoistuneissa liikkeissä. Muistan saaneeni hyvää asiakaspalvelua aina ollessani äitini kanssa liikenteessä. Kaiketi hän toi heti tiettyä kunnioitusta myyjiin pelkällä läsnäolollaan.
Kuitenkin kun itsenäistyin ja aloin asioimaan itse liikkeissä ja harjoittamaan enemmän sitä vaeltelua, katselemista, sekä tietysti tulin hintatiedostavammaksi opiskelijabudjetilla, tuli näissä kosmetiikkamyymälöissä juurikin kuvailemasi kaltainen tunne, kun myyjät hyökkäävät heti päälle kysymyksillään ja suosituksillaan. Nautin ehdottomasti kuvailemasi kaltaisesta asiakaspalvelusta: antakaa minun olla rauhassa, kunnes kaipaan teitä.
Täytyy häpeäkseni myöntää, että asiointi osaavissa kosmetiikkamyymälöissä väheni radikaalisti, koska koin olevani liian huono asiakas. Tietämätön, omissa oloissani viihtyvä, välttämättä edes mitään ostava.
Ja ehkä ihan hitusen verran sitäkin, että kauniisti laitettujen kosmetiikkamyyjien keskellä tällainen luonnonlapsi koki olevansa ruma ankanpoikanen.
Kauhea sääli, että ammattitaitoinen palvelu on jäänyt käyttämättä näin typerien assosiaatioiden vuoksi. Voisin minäkin vähän reipastua. Mutta voisivat myymälät myös ymmärtää, että tutkimuksesi osoittaman tiedon mukaan useimmat asiakkaat viihtyvät omissa oloissaan.
Mulla on aina sen verran kosmetiikkaa varastossa että koskaan ei tarvitse mennä liikkeeseen etsimään myyjän avulla kiireessä jotain. Saatan käydä kuolaamassa jotain tuotetta useamman kerran, ja välillä kyttään jos sattuisi tulemaan tarjoukseen. Välillä käyn vaan kyttäämässä löytyykö jotain kivaa tarjouksesta. Joskus sitten tulee se päivä, kun se kuolattu tuote on vaan saatava. Yhdyn aiempiin kommentteihin joissa todetaan että heräteostoksia ei ainakaan tule tehtyä silloin kun myyjä kiilaa iholle, vaan silloin kun saa hipeltää rauhassa. Kaveri taas kuuluu siihen joukkoon, että kun sen myyjä bongaa, sille saa myytyä kaikkea mitä se ei ikinä käytä. Muista liikkeistä tietysti pitäisi kannattaa pikkukauppoja, mutta niissä on niin kiusallista käydä kun aina tullaan puoli väkisin myymään jotain ...juustoa. Marketeissa saa olla rauhassa, eikä tarvitse tietää mitä on tekemässä ruoaksi viikonlopuksi. Se kyllä ihmetyttää, että suomalaiseen kulttuuriin yritetään pakkosyöttää jenkki-tekohymy-kulttuuria.
Moikka! Haluaisin ilmaista mielipiteeni, sillä olen itse ollut vaateosastolla töissä, en siis kosmetiikkaosastolla, mutta verrattavissa joka tapauksessa. Itse en myöskään pidä kysymyksestä ''tarvitsetko apua?'' tai ''etsitkö jotain tiettyä?'', mutta ymmärrän hyvin miksi he näin tekevät. Itseltäni kyseisessä ammatissa vaadittiin lähestymään asiakkaita heti kun mahdollista, jos en sitä tehnyt, joku muu teki sen puolestani ja perääni katsottiin kuin hullua. Joten koittakaa ymmärtää ja nimenomaan VASTAAMAN siihen kysymykseen, koska itselleni siitä tuli erittäin epäonnistunut olo, kun asiakas vain kääntyi kannoillaan ja lähti pois.