Olen nyt ollut Islannissa vajaa kaksi vuorokautta ja viettänyt sen Reykjavikissa. Kokemuksen voi tiivistää sanoihin: epävakainen sää, kallista, rentoa ja värikästä.

Eilen koin melkein kaikki säävuodenajat päivän aikana: aurinkoa, raekuuroja ja sadetta. No, lämmintä ei ollut mutta aurinko pilkahteli näkyviin välillä jopa tunniksi pitkin päivää. Yhteen suuntaan näkymä saattoi olla melkein sinitaivainen, kun toisessa suunnassa taivasta peitti paksu harmaa pilvivaippa. Asteita taisi olla kuusi ja pärjäsin aika mukavasti kuudella vaatekerroksella: kaksi trikoopaitaa, neulepusero, fleecetakki, kevyttoppatakki ja tuulenpitävä kuoritakki. Täällä tuulee voimakkaasti joten tuulenpitävä takki on aika ehdoton.

Meikkini oli levinnyt lounaaseen mennessä :D

Kun saavuin torstaina, satoi koko päivän. Tänään sataa kuulema myös koko päivän. Asteita on neljä. Olen menossa Blue Lagooniin. Kastuuhan siellä joka tapauksessa. Ja vedessä on lämmintä :)

Ensivaikutelma Reykjavikista on, että se on vähän suurempi kuin odotin. Ja vähemmän "nukkekotimainen". Tämä kuulostaa varmasti hassulta, mutta minulle tulee Reykjavikista vähän mieleen... Rovaniemi :D Värikkäämpänä versiona.

Voi olla että säällä on vaikutuksensa fiiliksiin, mutta kaupunki ei avautunut ihan niin, miten sen nyt ilmaisisi, herttaisena ja helposti-lähestyttävän tunnelmallisena kuin odotin. Toki täällä on erittäin söpöä, kiinnostavaa ja viihtyisää, mutta näiden vajaan kahden vuorokauden perusteella Reykjavik ei kuitenkaan liittynyt "Sannin top-kaupungit" -listalle. Kemioita ei koskaan voi ennustaa etukäteen.

Olen myös vähän järkyttynyt näistä hinnoista, vaikka olinkin varautunut Islannin kalleuteen. Ostin kurkun, se maksoi neljä euroa. Halvin juusto jonka löysin, mozzarella, maksoi neljä euroa. 300 gramman pakkaus tavallista arkijuustoa maksaa melkein 20 euroa...! Peruskahvi kahvilassa on 5 euroa.

Ravintolaruoka on oma stoorinsa, mutta kiitos paikallisen suomalaisen, Satu Rämön, päädyin lounaalle mitä ilmeisimmin Reykjavikin halvimpaan ravintolaan. Ainakin Satun mukaan. Ostabudinin lounaslistalta (arkisin 11.30 - 15.00) päivän kala irtosi alle kahdella kympillä. Muuten kalapääruokien hinnat vaikuttavat olevan Reykjavikissa samaa tasoa kuin Sveitsissä, eli lähempänä neljää kympppiä.

Satu ja minä Ostabudinin kalaherkkujen äärellä.

Rakastan syödä hyvin ja nautiskella silloin tällöin viinilasillisen kivannäköisessä baarissa, ja siksi näin kalliit hinnat verottavat paljon matkaelämystäni. Se harmittaa. Sama ilmiö on koettavissa Sveitsissä, jossa haen lähes kaiken ruoan supermarketeista. Mutta minkäs näille voi.

Sveitsiin verrattuna Islannin hinnoissa erikoista on se, että siinä missä Sveitsissä palkatkin ovat huomattavasti korkeammat, jolloin maan hintataso ei ole paikallisille mitään järkyttävää (samoin on kai Norjassakin), ei Islannin hintataso Satun mukaan heijastele maan palkkoja. Islanti on kallis maa myös islantilaisille.

Täällä voi varmasti reissata suhteellisen edullisestikin kun tulee isommalla porukalla ja vuokraa mökin tai Airbnb-kämpän ja kokkailee itse kaikki tai osan aterioistaan.

Mutta yksinmatkustavalle budjettitietoiselle reissaajalle Islanti on aika haasteellinen pala. Maksaessani 22 euroa pikkuisesta munakkaasta ja kahvista ja melkein 90 euroa yksinkertaisesta huoneesta Airbnb'ssä, saatoin jälleen vain miettiä mitä saisin tällä rahalla Kreikassa. Vaikka se on ihan tyhmää. Maat ovat erilaisia ja itse voi matkailun harrastajana punnita miten haluaa matkakassaansa käyttää: tekemällä lyhempiä matkoja kalliimpiin kohteisiin tai pidempiä matkoja halvempiin.

Oli mielenkiintoista kuulla sekin, että vielä kymmenen vuotta sitten turismi Reykjavikissa oli erittäin matalaprofiilista nykypäivään verrattuna. Satu kertoi, että kun hän oli muuttanut Reykjavikiin, ei kaupungin keskustassa ollut käytännössä lainkaan matkamuistomyymälöitä.

Turismi on räjähtänyt nykyisiin mittoihinsa vasta ihan viime vuosina. Tällä hetkellä Islanti on maailmalla yksi trendikkäimpiä matkailumaita ja jostain muistan lukeneeni, että 330 000 ihmisen kapasiteetilla Islannilla on ollut jo vähän vaikeuksia selvitä miljoonien vierailijoiden turistimassoista. Joo, YLE ainakin kirjoitti tästä.

Pakollinen lunni-selfie ^_^ No, ei oikeiden lunnien kanssa tietenkään. Lunnia pidetään Islannin kansalliseläimenä vaikka se ei ole sitä - tunturihaukka on. Luin juuri paikallisesta matkailulehdestä että paikallisia ihan ärsyttää se volyymi jolla lunni"krääsä" täyttää keskustan turistikauppoja, ja ylipäänsä se että lunnia käytetään niin paljon Islannin markkinoinnissa. Tosiasiassa lunneja ei näe ellei lähde varta vasten lunninbongausristeilylle niiden pesimäsaarille. Tavallinen islantilainen näkee lunnin ehkä pari kertaa elämässään, eivätkä linnut siis mitenkään vaikuta islantilaisen arjessa.

...muutoin kuin levittäytymällä kaikkiin mahdollisiin matkamuistomyymälöihin Islannin kaupunkien keskustoissa.

Onhan se kyllä sympaattisen näköinen lintu, ei voi kieltää :) Söpömpi kuin tunturihaukka.

P.S. Saavuin juuri Blue Lagooniin. Kirjoitin tämän jutun bussissa, halusin hyödyntää tunnin matka-ajan tehokkaasti :D Tältä täällä näyttää, sateinen paratiisilaguuni...

Olen aavistuksen huolissani siitä kuinka saan hiukseni pidettyä poissa laguunin vedestä... :p Vesi on niin mineraalipitoista että hiukset menevät sen vaikutuksesta kuulema erittäin kuiviksi ja takkuisiksi, siksi Blue Lagoon neuvoo käyttämään runsaasti hoitoainetta ennen ja jälkeen veteen menon. Ja ties mitä vesi tekee hiusvärille..? Minulla on kyllä aikeena suojata hiukset myssyllä ja pyrkiä viimeiseen saakka välttämään kaikki vesikosketus... onnistuukohan..? En näe kenenkään muun päässä myssyä...

Edit. ILLALLA: Oih, Blue Lagoon kiilasi ehdottomasti upeimpien vierailemieni kohteiden kärkikastiin, wow mikä paikka!! En ole koskaan käynyt missään vastaavassa paikassa, ja eihän tällaisia geotermisiä lähteitä ihan joka maassa olekaan. Ihan mieletön tunnelma, aivan maagisen kaunista harmaasta säästä huolimatta..! Kun tämä aina-paleleva vilukissa pulahti laguunin 38-asteiseen veteen käynnistyi minussa välittömästi sisäinen tehokehräys. Ahh, mikä kontrasti... 4-asteisesta sateen ja tuulen pieksämästä ulkoilmasta tällaiseen lämpimään "kohtuun" lillumaan... <3

Minulla kävi myös ihan mieletön säkä. Oltuani vedessä noin 30 minuuttia, joista suurimman osan vietin pienessä luolassa viiman ja sateen suojassa, sää tyyntyi yhtäkkiä ja pilvimassat ohenivat. Pian aurinkokin kuulsi pilvenhattaroiden välistä, välillä pilkahti sinistä taivastakin. Näette ensimmäisestä Blue Lagoon -kuvasta kuinka paksut pilvet aluetta peittivät saapuessani - en itse asiassa edes nähnyt miten kauas koko laguuni ulottuu sillä näkyvyys oli niin kehno. Ja yhtäkkiä näkyikin aurinkoa...! Kiersin hitaasti koko laguunin pysähtyen välillä kellumaan ja oli aivan taianomaisen mahtava olo, juuri sellainen harvoin koettava, lähes epätodellinen, "että tällaisiakin paratiiseja on olemassa" -tunne. Maan uumenista kohoava höyry lisää tunnelmaan oman erikoisefektinsä. Tämä paikka jos mikä on Kuvauksellinen isolla K:lla, ei tarvita Hollywoodin efektitaikureita. Ja tällä kertaa nautin siitä ilman kameraa, tallentaen näkymää kerrankin vain mieleeni.

Alle tunnissa aurinkoinen hetki oli poissa ja tuuli palasi. Pian palasi sadekin. Ajoitukseni oli täydellinen <3

Tämän kokemuksen myötä voin sanoa, että voisin tulla Islantiin vain kuumien lähteiden takia. Tästä huvista sai maksaa 125 euroa - se oli halvin löytämäni bussin + sisäänpääsyn kattava lippu, mutta kyllä oli sen arvoista.

P.P.S. Ja hiukseni selvisivät ^_^

Toinen hiusaiheinen juttu perään: värin päivitys. Ahh, nyt on taas tasaisen värinen tukka.

Punertavaa pastelliliilaa muutamilla keltaisilla raidoilla.

.

Kun hiukset huhtikuussa näyttivät tältä:

...näyttivät ne runsas kaksi viikkoa myöhemmin, kampaajalle mennessä tältä:

En parina kertana ennen kampaajalle menoa laittanut lainkaan värinaamiota hiusten pesun yhteydessä ja tämä on tulos, hiukset olivat takaa lähes harmaat.

Tällä kertaa minulle laitettiin Pulp Riotin väriä, minulle ihan vieras merkki. Kampaaja aprikoi Tigin ja Pulp Riotin välillä, mutta päädyimme Riottiin kun se tuo kuulema kirkkaamman ja enemmän "neon"-tuloksen, Tigi taas on huurteisempi.

Vaikka oma ihanteeni on se pastellinen eikä neon, hiuksiini kannattaa silti laittaa toivottua lopputulosta kirkkaampi väri, sillä kuluneet kaksi vuotta ovat osoittaneet kuinka huonosti väri hiuksiini tarttuu. Ihan ensimmäisellä kerrallahan hiukseni piti värjätä kahdesti koska ensimmäinen väri jäi liian haaleaksi.

Tässä tulos. Hiuksiini laitettiin myös kirkkaankeltaisia raitoja = värit ovat kuin sekoitus My Little Ponien Lemon Drop ja Baby Surprise värejä <3

Minullahan oli muuten kampaajalle mennessä ajatuksena, että tällä kertaa rohkenisin ehkä leikkauttaa tukkaa vähän ronskimminkin. No ei siitä mitään tullut. Nynny mikä nynny. Olen aivan liian vahvasti pitkätukkaihminen ja tästä lyhyemmät hiukset tuntuvat vain... köh, pelottavilta. Eivät minulta.

Etuosiota päädyttiin lopulta leikkaamaan hieman lyhyemmäksi niin että kasvoja kehystävät kutrit ovat nyt sen mittaiset että ne saa juuri ja juuri ponnarille. Ihan mukava pikku-muutos ja hiusten kevennys tämäkin :)

Kampaaja sekoitti yhteen kolmea eri liilaa ja valitsi punaisehkon painotuksen, koska sininen on se joka jämähtää hiuksiini.

Sisävalaistuksessa hiukset näyttäväyt laventelisemmilta, ulkona enemmän magentaan vivahtavilta.

Ai että olen tyytyväinen :) Hetken aikaa on taas tasainen väri <3 Tällä kertaa tukka muuten vaalennettiin kokonaan ennen värjäystä, kun aiemmin on käsitelty vain tyvi. Vaalennuksen tuloksena hiuksissani oli mintunvihreä kajo, mutta sinne se vain peittyi. Tyvikin fiksattiin erinomaisesti, nyt liila tarttui sinne oikein hyvin.

Selvisi myös, että kyllä suoraväri on mahdollista poistaa värinpoistoaineilla ja värintaittokäsittelyillä. Aiemmin olin ymmärtänyt, että suoraväriä ei voi poistaa värinpoistoaineella samaan tapaan kuin normaaleja, hapetteella toimivia kestovärejä, ja että suoravärin poistaminen kokonaan muutoin kuin kasvattamalla se ulos on hyvin vaikeaa tai mahdotonta. Olen kuullut tämän monestakin lähteestä. Näköjään se on väärää tietoa. En enää yritäkään pysyä perässä siinä mikä on hiusvärien maailmassa mahdollista ja mikä ei.... :P ^_^

Täällä Islannissa ei ainakaan tarvitse tällä hetkellä "pelätä" että aurinko haalistaisi uutta väriä, on nimittäin sen verran pilvistä. Kello on 07.33 Reykjavikissa ja taidan seuraavaksi lähteä aamukävelylle, nyt ei ainakaan sada. :)

Jei, pääsin mukaan kampanjaan esittelemään XZ:n uutuustuotteita :)

Tämä on niitä kotimaisia merkkejä joita olen aina sympatiseerannut aivan erityisesti. XZ-tuotteet ovat kulkeneet mukana kirjaimellisesti penskasta saakka, olen tainnut joskus kertoakin että ihkaensimmäiset omat shampooni ja hoitoaineeni olivat XZ:lta. Olin ehkä 10 tai 11-vuotias ja muistan niin sen tunteen miten siistiä oli ottaa saunaan mukaan omat hiustuotteet..! Luulen muistavani nimenkin; ne olivat Levä-sarjaa :)

Muita vuosien varrella läheisiksi tulleita XZ-tuotteita ovat legendaarinen Muumi-selvityssuihke sekä Suklaa-Vanilja-sarjan tuotteet. Mr. Karkkipäivä oli monet vuodet hullaantunut Suklaa-Vanilja-shampoon tuoksuun, liikuttavaa. Miehetkin voivat tykätä tällaisista kosmetiikkatuoksuista :)

Viimeisin XZ-ihastukseni oli sulfaatiton, värjättyjen hiusten Persikkanektari-shampoo (tosi hyvä!!), ja ilolla lähdin mukaan XZ-sarjan uusimpien tulokkaiden, hentoja hiuksia vahvistavien Herneproteiini-shampoon ja -hoitoaineen sekä kiiltoa tuovan, hoitavan Omenahuuhteen testaukseen.

Rakennetta tuovat volyymishampoot ovat meikäläisen kylppärin kaapissa värjättyjen hiusten shampoiden ohella suurin shampooryhmä, ja ne ovat oikeastaan lempishampootyyppini - hentohiuksinen kun olen.

Hiukseni ovat myös kuivat ja käsitellyt, mutta kuivien hiusten superhoitavat shampoot lässäyttävät hiukseni helposti minkä vuoksi volyymishampoot ovat suosikkejani. Nykyään volyymishampoissakin on sopivasti hoitavuutta ja oikeastaan hiustenpesufilosofiani on se, että shampoolla pestään tyvi, hoitoaineella hoidetaan. En siis niinkään edes kaipaa shampooseeni ylenpalttista hoitavuutta vaan riittää, että se esiselvittää hiukset sopivasti ja jättää ne ilmaviksi ja kunnolla puhtaiksi.

HERNEPROTEIINISHAMPOO JA -HOITOAINE

ZX:n uutuuksissa käytetty herneproteiini on tuuheutta ja rakennetta tuova ainesosa joka sopii suomalaiselle hiustyypille. Shampoo myös kosteuttaa, vahvistaa ja suojaa hiuksia. Proteiiniyhdiste muodostaa hiuksen pintaan kalvon joka jämäköittää ja samalla suojaa hiusta - mutta ei tee siitä raskasta.

Shampoossa on pirteän raikas vihreä tuoksu (mutta ei tuoksu herneille! ^_^)

Herneproteiini-shampoo vaahtoaa perusvoimakkuudella ja vaahto on miellyttävän pehmeää ja liukasta. Huuhdellessa hiuksiin jää juuri se shampoolta toivomani kevyesti esiselvitetty tunne. Shampoossa on herneproteiiniyhdisteen lisäksi hoitavina ainesosina mm. kvatteja. Kuten kaikki XZ:n tuotteet, Herneproteiinituotteet ovat silikonittomia.

Hoitoaineen koostumus on hyvin kevyt mutta se selvittää hiukset tehokkaasti. Tuoksu on ihana, pehmeämpi versio shampoosta. Mielestäni XZ on onnistunut kautta linjan hiustuotteidensa tuoksuissa tosi hyvin, monet niistä ovat suorastaan herkullisia.

Hiukset jäävät Herneproteiini-kaksikon jäljiltä lupauksen mukaisesti ilmaviksi ja kevyen tuntuisiksi, samalla kuitenkin sileiksi ja pehmeiksi. Tämän tyyppiset tuotteet sopivat mielestäni todella hyvin suomalaiselle hiustyypille, käsittelemättömälle ja hentoiselle. Kemiallisesti käsitelty ja rakennevaurioitunut hius, kuten minun, tarvitsee tietysti pitkässä juoksussa myös syvempää hoitoa.

Shampoo (250 ml) ja hoitoaine (200 ml) maksavat 3 euroa.

Vinkki: XZ:n hoitoaineet sopivat myös ns. CO- eli conditioner only-pesuun. ;) Sitäkin olen menestyksellä muinoin kokeillut, toimii, mutta vaahdon ylimpänä ystävänä valitsen shampoopesun :) Hoitoaineissa on pinta-aktiivisia aineita jotka liuottavat rasva- ja pölylikaa. Muotoilutuotteita ne eivät välttämättä irrota. Mutta CO-pesuvinkki kannattaa laittaa korvan taakse ja kokeilla, jos päänahka on esimerkiksi ärtynyt tai hiukset ovat niin kuivassa kunnossa että hellävaraisinkin vaahtoava pesu on niille liikaa.

OMENA-HIUSHUUHDE

Omenahiushuuhde on jännä uutuus, se on nimittäin tavallaan kuin suoraan luotu CO-tyyppiseen käyttöön. Se on etikkapohjainen nestemäinen hoitoaine, joka sopii myös shampoon tapaan käytettäväksi! Miedon vaahtoavuuden saa aikaan ainesosa nimeltä Palmitamidopropyltrimonium Chloride, joka on kationinen tensidi. Tuotteessa käytetty etikka on kotimaista omenaviinietikkaa.

Etikkahiushuuhtelu on minulle tuttu juttu, ja ZX:n uutuudessa ydistyy sekä etikan tuoma kiilto ja silottavuus että kvattien tuoma selvittävyys, pehmeys ja hiuksen pintaa suojaava vaikutus. Kaiken lisäksi se vielä puhdistaa. Kunnon monitoimituote. Mukaan mökkisaunaan :) Sopii Herneproteiinituotteiden tapaan hennoille hiuksille koska on kevyt eikä lässäytä.

Hoitoaineen ominaisuudessa Omenahuuhdetta voi käyttää yksinään pikahoitoaineena tai normaalin hoitoaineen jälkeen tehohoitona. Anna Omenahuuhteen vaikuttaa hetki pestyissä ja pyyhekuivissa hiuksissa ja huuhtele.

Shampoon ominaisuudessa Omenahuuhde sopii kevyen lian poistoon. Oma kokemukseni on, että pesutulos ei ollut yhtä pesevä kuin normishampoolla, mutta esimerkiksi lapsen hennoille, ei-niin-likaisille hiuksille Omenahuuhde riittää varmasti hienosti. Tai aikuisen hiuksille jotka eivät rasvoitu voimakkaasti, eikä niissä ole paljon muotoilutuotteita.

Omena-huuhde maksaa 4,20€ ja pullon koko on 150 ml.

Mietin tässä parhaillaan, ottaisinko Omenahiushuuhteen mukaan ainoaksi hiustuotteeksi Islannin ja Alaskan matkalle, säästäisi taas vähän tilaa laukussa kun pakkaisi mukaan tällaisen monitoimituotteen. Hiukseni ovat juuri saaneet värinfreesauksen kampaajalla ja näin hellävarainen pesumuoto säästää tietysti myös väriä... "uskaltaisiko" sitä jopa lähteä reissuun ilman iänikuisia suoraväripussukoita..? ^_^

Kertokaas, mikä on teidän XZ-suosikkinne?

XZ on suomalainen, jo 50-luvulta saakka toiminut merkki ja tuotteet valmistetaan Heinävedellä.