Alaska. Onhan täällä upeaa.
Olen jo melkein suunnittelemassa seuraavaa matkaa tänne <3
Tiedättekö, täällä on tavallaan kuin Suomessa, koska ilmasto, valo ja kasvillisuus muistuttavat niin paljon Suomea. Jopa linnut laulavat "suomeksi". Mutta sitten täällä on nämä vuoret. Ja jäätiköt. Ja amerikkalaiset kosmetiikkamyymälät <3
Ja karhut.
Olin tänä aamuna kaavailemassa blogiin postausta otsikolla "Minä ja karhut". Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana paikallista aikaa.
Postauksessa olin ajatellut kertoa, että olen todennut tällä matkalla olevani pahimmanlaatuisesti bearanoid. Kyllä, tälle on ihan oma ilmaisunsa sillä jotkut ihmiset joutuvat Alaskassa rehellisen karhu-paranoian valtaan.
Täällä karhuja nimittäin riittää: Alaskassa asuu yli 130 000 karhua. Alaskassa esiintyy kaikkia kolmea Pohjois-Amerikassa tavattua karhulajia; mustakarhuja, ruskeakarhuja ja jääkarhuja.
Eivätkä nallet suinkaan pysyttele nätisti omilla poluillaan syvissä metsissä - niitä voi kohdata kaupungissakin. Anchoragen alueella on laskettu asuvan ainakin 300 mustakarhua. Ne eivät ole kesyyntyneitä yksilöitä vaan niitä näkee kaupungin alueella koska villi luonto on Alaskassa kaikkialla. Osavaltiossa ei ole olemassa niin urbanisoitunutta aluetta etteikö siellä olisi villieläimiä läsnä. Ne ovat täällä kotonaan kaikkialla.
Asia on oikeammin niin, että ihmiset täällä asuvat karhujen ja muiden eläinten keskellä. Elinympäristö on yhteinen.
Kuultuani paikallisilta tarpeeksi monta tarinaa karhukohtaamisista ja nähtyäni kuvia "Neighbor Bear Alert" -sovelluksessa sekä todettuani, että karhusuihkeen käyttökin vaatii harjoittelua (väärin käytettynä sillä voi sokaista omat silmänsä), masennuin. Karhujen kohtaamisen todennäköisyys täällä ei ole ollenkaan niin pieni kuin olin kuvitellut, päinvastoin. Jos täällä haluaa vaeltaa, on yksinkertaisesti varauduttava karhuihin.
Kun sitten vielä oma mieskin sanoi, ettei häntä nyt ihan hirveästi huvita lähteä vaeltamaan karhujen pariin (nyt selvisi toinen eläin joka vie tämän muuten-niin-kovapintaisen eräilijän epämukavuusalueelle, ensimmäinen on hyttyset), hyväksyin sen että saisin todennäköisesti unohtaa patikkareitit tällä matkalla.
Bearanoid. Tein lauantaina pienen testivaelluksen Winner Creek Traililla joka kuuluu alueen suosituimpiin lyhyisiin päivävaellusreitteihin, eikä kylmä hiki jättänyt minua patikan aikana. Ei hemmetti, eihän tästä tule mitään.
Päätin, että vaelluksen sijaan jatkan Alaskan ulkoilureitteihin tutustumista pyöräillen.
Ja tänään sitten näin pyöräilyreitillä mustakarhun.
Olin pyöräillyt noin puoleen väliin Anchoragen rannikkoa seuraavaa Tony Knowles Coastal Trailia, kun vastaan tuleva mies sanoi, että nyt kannattaisi kääntyä tai ainakin välttää pysähtymistä ja poistumista pyörätieltä metsään sillä läheisellä parkkipaikalla oli juuri nähty karhu. Punnitsin vähän aikaa mitä tekisin, olin kyllä kovasti halunnut pyöräillä Tony Knowles -reitin Kincaid Park'iin saakka.
"Just don't go in the bushes, stay on the bike path", mies sanoi. No, en tosiaan meinannut poistua pyörätieltä ja jatkoin matkaa kun muitakin pyöräilijöitä meni ohitseni. Mutta siinähän se karhu sitten kohta olikin, juoksi pitkin pyörätietä ja sitten autotielle. En ehtinyt edes säikähtää - aloin vain kuumeisesti kaivaa kameraa esiin karhun vaihdettua suuntaa ja käännyttyä pois pyörätieltä.
En saanut aamulla kirjoitettua karhupostaustani. Nyt siitä tuli vähän erilainen. Hyvä yritys välttää karhuja - mutta ei onnistunut.
Voin nyt raksia listalta seuraavat luonnossa nähdyt Alaskan klassikkovillieläimet: hirvi, valkopäämerikotka ja mustakarhu. Toiveissa olisi vielä nähdä valaita Kenai Fjordsin kansallispuistossa tällä viikolla.
*
Hei, tämä täytyy jakaa :) Kävimme viime viikolla ihanassa pienessä kylässä nimeltä Talkeetna, josta minulle tuli välittömästi Villi Pohjola -tv-sarjan vibat. Luulin ihan "itse" keksineeni tämän assosiaation, kunnes luin eräästä esitteestä että Talkeetnaa pidetään laajalti inspiraationa Northern Exposure -sarjan Cicelylle. Ihanaa! Nyt voin siis melkein sanoa käyneeni Cicelyssä ja kokoeneeni Villin Pohjolan "livenä" ^_^
Tämä oli minulle erityisen kiva juttu Alaskassa koska Alaska merkitsee minulle pitkälti juuri tuon tv-sarjan luomia mielikuvia. Villi Pohjola on kaikkien aikojen lempisarjani Twin Peaksin ohella. <3
Alaska on samalla sellainen mitä odotin mutta myös enemmän. Karhuparanoiasta huolimatta tunnen oloni todella hyväksi ja kodikkaaksi. Täällä on samalla isoa ja pientä. On huikean upeita maisemia isossa mittakaavassa ja hurjan sympaattisia nurkkakuntia pienessä mittakaavassa. Pienuus ja vaatimattomuus viehättävät. Alaskan suurimmassa kaupungissa Anchoragessa ei edes ole viiden tähden hotellia, täällä luksus on jotain ihan muuta. Se on kalaretki eräkämpälle. Koirarekiajelu jäätiköllä.
Oikeastaan resepti takuuvarmalle viihtymiselleni tulee jo luonnon myötä: täällä ei tarvitse lähteä minnekään nähdäkseen National Geographic -luokan luontoa kun ympärillä avautuvat kaikkialla 360 asteen mielettömät maisemat. Tarvitsee vain katsoa ikkunasta. Mutta tietysti haluaa lähteä ;)
Tähän kun yhdistää suloiset kylät, paljon mutkatonta hyvää kalaruokaa ja rennon, paikoin sopivan quirkyn tunnelman ja kuorruttaa moderneilla ihanilla turhuuksilla kuten Sephoralla saadaan aika toimiva cocktail jota siemailisin mielelläni vielä pidempään. Alaskan eristyneisyys ja etenkin pienten "puskakylien" kalastukseen ja metsästykseen perustuva elämäntyyli kiehtoo.
Ja täällähän on niin viileää ettei tahmeiden aurinkorasvojenkaan kanssa tarvitse pelata :D
Haavikalastus Alaskassa on luvanvaraista ja sitä voivat harjoittaa vain paikalliset.
Talkeetnasta käsin voi ihailla Pohjois-Amerikan korkeimman vuoren Denalin komeaa siluettia.
Seward Highway on Alaskan kuvauksellisimpia teitä. Tiellä kuulema sattuu paljon onnettomuuksia pelkästään siksi että näkymistä lumoutuneet turistit unohtavat katsoa tietä ja seurata liikennettä.
Näin tänään "karhureitillä" myös hirviemon poikasineen. Vasta toinen hirvibongaus tällä reissulla, mikä on erikoista sillä täällä on hirviä todella paljon. Jopa hotellimme pihalla oli kyltti jossa varoitetaan hirvistä. 
Hirvien ja karhujen lisäksi kolmas kaupunkialueella "vaaniva" vaara näkyy kuvassa: rannan mutalieju, mud flats. (En ole ihan varma miten tämä suomennetaan.) Erittäin voimakkaan vuorovesivaihtelun takia Cook-lahden vesi laskee niin alas että se paljastaa jopa kilometreittäin mutaliejua. Muta on erittäin vaarallista: se on kuin juoksuhiekkaa ja tarttuu kulkijaan kuin sementti. Mutaan juuttuneen irrottamiseen voi mennä tunteja, mikäli apu ylipäänsä ehtii paikalle ennenkuin vesi jälleen nousee. Juuri viime viikolla joku nainen oli saatu pelastettua kun vettä oli jo kaulaan saakka. Irrottaminen vaatii palokunnan erityiskaluston.
Muta koituu vuosittain monen kohtaloksi.
Etenkin turisteja päätyy mutaan heidän kuvitellessaan että se on kosteaa rantahiekkaa jolla voi kävellä. Mudasta varoitetaan kylteillä hyvin tiheästi rantareiteillä, mutta aina joku silti päätyy kokeilemaan onneaan, joko tarkoituksella tai tietämättään.
Minulla on vielä Alaskaa jäljellä muutama päivä, mutta saan viettää ne itsekseni misterin lähdettyä kiipeämään. Toista kutsuvat Sephorat, toista vuoret...
Huomenna minulla olisi mahdollisuus patikoida Anchoragen klassisin patikkareitti Flattop Mountainille "paikallisoppaan" kanssa - tutustuimme täällä mukavaan perheeseen mieheni ystävän kautta ja perheen tytär tarjoutui lähtemään minulle patikkaseuraksi kun kerroin karhupelostani. Jos sää on hyvä niin taidan lähteäkin, kai täällä täytyy yksi kunnollinen hike edes tehdä... Ja voisiko ajatella, että kun nyt olen jo kohdannut karhun, ei toinen enää voi osua kohdalle...? ;p
* Sis. mainoslinkkejä
Tänään vihdoin vuorossa luonnonkosmetiikan aurinkovoiteiden vertailu.
Vertailu keskittyy erityisesti sävytettyihin kasvoaurinkovoiteisiin, mutta mukana on myös sävyttömiä "normi"aurinkovoiteita niin kasvoille kuin vartalolle.
Vertailussa Mádaran, Acorellen, Atopikin ja Algamariksen tuotteita.
Ihastuin viime kesänä totaalisesti Algamariksen sävytetyn aurinkovoiteen koostumukseen, ja olikin mielenkiintoista vertailla miten uudemmat tulokkaat Mádara ja Acorelle pärjäsivät sille. (En tiedä kuinka kauan Acorellella on ollut sävytettyjä aurinkovoiteita mutta tutustuin niihin itse vasta nyt.)
Ilokseni saatoin todeta, että kaikki kolme ovat hyviä ja samalla myös erilaisia, ja palvelevat hieman erilaisia ihotyyppejä ja mieltymyksiä.
ACORELLE Tinted Sunscreen
29,90 € / 50 ml (SPF 50 -voiteet)
27,90€ / 50 ml (SPF 30-voide)
UV-suoja: titaanidioksidi, (karanjaöljy)
Acorellen valikoimassa on kolme sävytettyä kasvoaurinkovoidetta. Sävyt Light ja Apricot ovat suojakertoimella 50, sävy Gold suojakertoimella 30.
Mikään sävyistä ei sovi kovin vaalealle iholle, jopa sävy Light on aika tumma, kuten alempana olevasta kuvasta näkee. Light on viileähkö, harmahtava sävy ja Apricot reilusti kellertävä, sopii oikein lämpimälle iholle. Gold on lämpimähkö neutraali.
Koostumuksista
Kaikkien kolmen sävyn koostumukset poikkeavat toisistaan. SK 30 on mielestäni selvästi miellyttävimmän ja parhaiten levittyvän tuntuinen, se ei tunnu yhtään jähmeältä. Myös sävy on SK30-voiteessa kaikkein käyttökelpoisin, se on neutraali medium, ei niinkään kultainen kuten nimi sanoo.
Light-sävyssä on sanalla sanoen aika kummallinen koostumus; se tuntuu karhealta, jopa vähän hiekkaiselta. Testautin voiteen myös sisarellani joka oli samaa mieltä. Koostumus saa miettimään voiko tämän kuulua tuntua tältä, kun saman suojakertoimen omaava Apricot ei ole lainkaan karhean tuntuinen.
Light ja Apricot ovat korkeamman suojakertoimen takia paksumpia ja jäykemmin levittyviä kuin Gold.
MÁDARA
City CC SPF 15 29,90 € / 40 ml (sävyt Light ja Medium)
Plant Stem Cell Age-defying Sunscreen SPF 30 29,90€ / 40 ml (läpikuultava ihon sävy)
Mádaran sävytetyt aurinkotuotteet esittelin hiljattain tässä postauksessa. Algamarikseen ja Acorelleen verrattuna ne ovat pehmeämmän ja täyteläisemmän tuntuisia. Algamariksessa ja Acorellessa on hieman puuterinen tuntu, kun Mádarat ovat voidemaisempia ja tuntuvat kosteuttavammilta.
ALGAMARIS
21,90€ / 50 ml (jälleenmyyjästä riippuen)
Sävyt: Clair (vaalea) ja Dorée (tumma).
Algamariksen sävytetty kasvoaurinkovoide on kolmikosta ohuimman tuntuinen ja koostumus puuterisin. Algamariksessa on myös mielestäni paras tuoksu. Vaalea sävy on loistava ja juuri sopivan neutraali sopiakseen monen iholle. Tumma sävy taas on todella tumma ja vaatii selvästi päivettyneen ihon.
Acorelle SK 30 Gold
Oma tämän kevään suosikkini on lopulta ollut Acorellen Gold, sillä sen sävy sopii tämänhetkiselle ihonsävylleni ihan täydellisesti. Tykkään myös sen tekemästä kuultavasta ihosta.
Itse asiassa tykästyin Goldiin siinä määrin, että olen käyttänyt sitä ihan meikkipohjanakin, ja laittanut päälle kevyesti mineraalipuuteria. Kesto ei myönnettävästi ole samaa luokkaa kuin oikeassa meikkipohjatuotteessa mutta ei sen meikin nyt aina tarvitse niin tip-top ollakaan 12 tunnin kuluttua... :D Kun meikki on kestänyt työpäivän läpi olen jo tyytyväinen :)
Swatch-kuvassa Mádaran sävy ei tule esiin todellisuutta vastaavasti, sillä se on iholla normaalitapaan levitettynä hyvin läpikuultava eikä lainkaan niin tumma kuin miltä se kuvassa paksusti levitettynä näyttää. Mádara itse luokittelee sävyn "transparentiksi" mutta minusta se ei ole ihan sitäkään. En myisi tätä kovin vaalealle hipiälle.
SUMMA SUMMARUM: Algamariksen koostumus on näistä edelleen ihollani parhaan tuntuinen, mutta Acorellen Gold-sävy sopii minulle Algamariksen sävyjä paremmin ja on siksi suosikkini. Mádara sopii kuivemmalle iholle, Algamaris seka- ja rasvoittuvalle iholle jättäessään kaikkein himmeimmän, ohuimman ja puuterisen pinnan. Acorellen SK 30 sijoittuu täyteläisyydessä Mádaran ja Algamariksen väliin ja tekee kolmikon kuulainta, valoaheijastavinta jälkeä. Sopii kasteisen näköisen ihon ystäville. Mádaran SPF 30 ei juuri tuo sävyä iholle, City CC SPF 15 tuo kenties eniten testatuista sävytetyistä.
Acorellen SPF 50-voiteet eivät tee ihan yhtä hohtavaa jälkeä kuin SK 30. Niiden ominaisuuksia on hankalampi verrata muihin koska kaikki muut testatut ovat SK 30 tai alle, ja jo sen puolesta ohuempia ja miellyttävämpiä koostumukseltaan.
ATOPIK SK 30
29,80€ / 50 ml
UV-suoja: titaanidioksidi ja sinkkioksidi
Kotimaisen Atopikin kasvoaurinkovoide on tyyppiä ”ihan mukavan tuntuinen”, mutta ei saa minua ihan tekemään volttia ilmassa. Ei tästä mitään pahaakaan sanottavaa ole, mutta koostumus saisi olla vielä notkeammin levittyvä saadakseen minulta parhaan arvosanan, ja lisäksi voide jättää iholleni aavistuksen vaaleaa pintaa. Efekti lievenee kun voidetta annostelee hyvin vähän kerrassaan ja hieroo huolellisesti.
Voiteessa on myös aistittavissa jälleen tuo tuttu fenetyylialkoholin makeahko tuoksu joka on mielessäni jo assosioitunut Naviterin valmistaman luonnonkosmetiikan signature-tuoksuksi. Suihke-versiossa tuoksua ei ole.
ACORELLE SK 50
23,90€ / 50 ml
UV-suoja: titaanidoksidi, (karanjaöljy)
Tämä voide on iholla kiiltävämpi kuin Acorellen sävytetyt aurinkovoiteet. Se levittyy suhteellisen mukavasti eikä koostumuksessa ole mitään hiekkaisuutta, mutta kyllä, tuotteen lupauksista ("non-whitening") huolimatta iho jää vaaleaksi. Kuten on tapahtunut käytännössä jokaisen testaamani luonnonkosmetiikan SK50-aurinkovoiteen kanssa.
Aloin jo miettiä, voiko ihon omalla sävyllä olla vaikutusta siihen miten selvästi aurinkovoiteen jättämä vaalea pinta iholla näyttäytyy. Ehkä efekti on selkeämpi minun kevyesti päivettyneellä ihollani. Annoin voiteen testiin hyvin vaaleaihoiselle sisarelleni mutta kyllä hänkin kommentoi sen tekevän hänestä selvästi kalpean näköisen.
Olen hämmentynyt siitä miksi aurinkovoidevalmistajat itsepintaisesti painavat pakkauksiin "Non-whitening" ja "Leaves no white residue" -väitteitä, kun empiirinen kokemus kertoo päinvastaista. Alemmilla suojakertoimilla non-whitening onkin mahdollista, mutta SK 50:n voiteessa on niin suuri pitoisuus UV-suojaominaisuuden tuovaa valkoista titaanidioksidia, että on minun maalaisjärjelläni lähes mahdotonta saada voiteesta sellainen etteikö se jätä ihoa edes jonkin verran vaaleaksi.
Millaisia kokemuksia teillä on..?
ALGAMARIS (26,90€ / 125 ml) - ohuin, ihanin, parhain, mahtavin ^_^ Ei voi mitään, muut eivät edelleen hakkaa Algamarista vartaloaurinkovoiteenkaan saralla. Tässä on niin onnistunut koostumus että oksat pois.
ACORELLE (26,90€ / 100 ml) - lähes yhtä miellyttävä kuin Algamaris, tämäkin on ohut ja hyvin levittyvä, mutta ei ihan yllä Algamariksen tasolle. Saattaa olla että tuoksukin vaikuttaa, Acorelle ei nimittäin tuoksu miltään (vaikka siinä on hajusteita) siinä missä Algamariksessa on makea, piña-coladamainen tuoksu.
ATOPIK (34,70€ / 100 ml) - aika hyvä tämäkin, paljon ohuempi ja vesimäisempi kuin voideversio. Atopik-suihke on kuitenkin koostumukseltaan vähän jähmeämmin levittyvä ja raskaamman tuntuinen kuin Algamaris ja Acorelle. Atopikin plussa on tietysti kotimaisuus, jos haluaa tukea suomalaista niin valinta on tämä :) Ja toisin kuin voiteessa, suihkeessa ei ole fenetyylialkoholin aavistuksen makeaa tuoksua. Suihkeessa on hajusteita (inci: parfum) mutta minun nenäni ei niitä haista, minulle tämä on tuoksuton.
*
Olen saanut jutussa esiintyneistä tuotteista Acorellen ja Algamariksen tuotteet House Of Organicilta, Mádaran tuotteet heidän PR:ltään ja Atopikin tuotteet Naviterilta. House Of Organicin Acorelle-valikoiman löydät täältä *, Algamaris-tuotteet täältä * - Algamarikset ovat HOO'lla tällä hetkellä tarjouksessa. Atopik-tuotteita myydään apteekeissa ja verkkoapteekeissa, kurkkaa jälleenmyyjät täältä. Mádaraa myydään laajasti tavarataloista ekomyymälöihin ja lukuisissa luonnonkosmetiikan verkkokaupoissa.
Lempparini koottuna:
Algamaris Tinted SK 30, sävy vaalea, tarjouksessa 18,61€ *
Algamaris SK 30 Spray, tarjouksessa 22,86€ *
Acorelle Gold SK 30, 27,90€ *
Mádara SPF 15 City CC, 29,90€ * (käytän sävyä Medium Beige)
Vielä on viikko viralliseen kesäajan alkuun mutta tänään laitetaan pystyyn kesäinen arvonta :) Ainakin pullot huokuvat kesäistä tunnelmaa :)
Tykkään kovasti kosmetiikkamatkailla USA:ssa, ja haluan antaa palan siitä teillekin.
Arvon lukijoilleni viisi kappaletta ihania, tuoksuvia vartalovoiteita Amerikan suosituimpiin kosmetiikkamerkkeihin kuuluvalta Bath & Body Worksilta.
Voittosetti = 5 x 70 g vartalovoide.
TÄRKEÄÄ: Ennen osallistumista, luethan huolella alempana kertomani asiat osallistumiseen liittyen. Pähkinänkuoressa: nyt kun GDPR astuu 25.5.2018 voimaan, minun on saatava arvontojen yhteydessä osallistujien suostumus sähköpostiosoitteen käyttöön.
Osallistut arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttilaatikkoon. Osallistumisaikaa on 31.5.2018 saakka.
EU:n tietosuoja-asetukseen liittyen on tärkeää, että luet alta vielä arvontaan liittyvät lisätiedot.
Tiedätte varmastikin huomenna 25.5.18 voimaan astuvasta GDPR:stä eli EU:n tietosuoja-asetuksesta. Asetus velvoittaa bloggaajiakin uudella tavalla henkilötietoihin liittyen.
GDPR:n mukaisesti kerron arvontaan liittyen seuraavat asiat, luethan ne huolella. Joudun poistamaan ne kommentit joissa ei anneta suostumusta sähköpostiosoitteen käyttöön. Tylsää, mutta laki ei jätä muita mahdollisuuksia.
*
2.6. Arvonta suoritettu: onni suosi nimimerkkiä Maisa. Voittajaan on otettu yhteyttä.
