Mitä vuodesta jäi käteen? Lyhemmät hiukset, kaksoispuhdistus, ensimmäinen vierailuni Aasiaan, Chris Cornellin poismeno. Paljon mietiskelyä omaan elämään, elämäntapoihin ja prioriteetteihin liittyen. Mieheni saavutti muutamankin virstaanpylvään elämässään, joista iloitsin.
Tämä vuosi oli jälleen täynnä fantastisen kiinnostavia, kauniita ja inspiroivia asioita, mutta samalla mukana on kulkenut melankolian vire, jonka kehitys jää uuden vuoden tehtäväksi.
"Hiusgate". Muistan kuinka joinain öinä oli vaikea nukahtaa kun kommentit pyörivät mielessä ja tuntui, etten pysty millään puolustautumaan "hyökkäystä" vastaan. Mietin, mitä *elvettiä olin mennyt kirjoittamaan ja alkuun oli todella vaikea ymmärtää kohua. Hiusakatemia-vierailuni on varmaan eniten keskustelua aikaansaanut postaukseni tissi-postauksen jälkeen - ja lopulta keskustelu oli oikeasti myös tosi virkistävää ja silmiä avaavaa.
Rovaniemi vs. Las Vegas -juttukin nostatti kommenttilaatikossa tunteita kunnioittavasti, ja postaustani linkitettiin monissa paikallislehdissä. Osalla kiihkeästi kommentoineilla, arvatenkin paikallislehtien nettisivuilta blogiini päätyneillä, meni jutun ydinpointti koreasti ohi.
Pohdin fiiliksiäni bloggauksesta elämäntapana ja työnä. Ajatukset ovat siivittäneet koko vuotta ja ilokseni olen kyennyt keventämään joitain bloggaukseen liittyviä prosessejani.
Olen hidastanut tahtia ja tavoitteena on hidastaa edelleen tulevana vuonna. Blogi on intohimoni, elämäntapani - myös addiktioni. Viimeisimmän hallitsevaa vaikutusta haluan edelleen vähentää. Rakastan bloggausta mutta rakastan myös monia muita asioita joille haluan tilaa elämässäni. Vietän liikaa aikaa tietokoneella ja somessa ja se ei tee minulle hyvää; balanssin säilytys blogin ja muun elämän välillä on yksi keskeisiä ongelmia arjessani.
Kävin talven ja kevään aikana myös Optimal Performancen valmennuksessa ja tein vertailun sen ja FitFarmin välillä. Kummallakin oli puolensa.
Yksi vuoden parhaita muistoja ja kohokohtia oli reissu Posion Korouomalle. Viikonloppu kauniin talvisen luonnon keskellä vailla sähköä, kännyköitä ja tietotekniikkaa.
Muistot kodan kaminan ääreltä lämmittävät vielä pitkään.
Maaliskuussa kirjoitin yhden koko vuoden luetuimmista postauksista; hampaanvalkaisua hiilellä.
Hiilivalkaisu lienee nyt niin trendikästä että Google tuo jengiä tähän postaukseen, samaa totesi myös toinen aiheesta kirjoittanut kauneusbloggaaja.
Vietin kuukauden Kreikassa.
Kävin ensimmäistä kertaa joogaretriitissä, koin perinteisen kreikkalaisen pääsiäisen Paroksella, tutustuin erikoiseen "poppamieheen" Patmoksella ja vierailin ihastuttavalla, vulkaanisella Nisyroksella - josta en koskaan ehtinyt kirjoittaa suunnittelemaani pitkää juttua. Jäi harmittamaan. Ehkä jonain päivänä.
Minua haastateltiin verkkolehteen My Little Pony -harrastuksestani ja rohkaistuin leikkaamaan hiukseni "lyhyiksi". Havahduin tätä kirjoittaessani siihen, etten ole pätkäissyt niitä kertaakaan toukokuun jälkeen. Hiukset eivät enää olekaan niin lyhyet ja latvat alkavat hapertua. Mystinen lovi ei kuitenkaan (vielä) ole palannut näkyviin. Voi olla, että tämä pituus ja sakset ovat lopulta ainoa keino pitää se poissa.
Toukokuun suru-uutinen oli Chris Cornellin siirtyminen ajasta ikuisuuteen.
Pidin blogissa Lidl-teemaviikon jonka tähtituotteeksi kohosi Q10 Anti-Wrinkle -silmänympärysvoide.
Testasin anti-age-vaikutteista kollageenijauhetta ja olin havaitsevinani jotain myönteisiä tuloksia, ainakin itse kokeilu oli kiinnostava.
Juhannuksena keskityttiin jälleen hyviin ruokiin.
Kohtasin luonnonkosmetiikan tähänastisen parhaan ripsivärin ja pohdin kuinka moni ajelee käsikarvojaan. (Minä en.)
Hoitokoirat Totti ja Viivi ilahduttivat läsnäolollaan ja uppouduin tutustumaan Avonin meikkeihin hauskan yhteistyöprojektin merkeissä. Kuun lopussa pääsin jälleen vuoristoiseen satumaahani. Schynige Platten huikea maisemavaellusreitti jäi muistoihin Korouoman ohella vuoden upeimpana luontoelämyksenä. Kyllä maailma on kaunis.
Kerroin, kuinka päässäni lyö tyhjää ja moni samaistui. Älyvimpainten ja elektronisen viihteen luoman ärsykeympäristön kuormitus on aihe, josta pitäisi puhua yhä vain enemmän: viihdytämme aivomme muusiksi.
Olin varaamassa perinteistä syysmatkaani Kreikkaan, mutta kohde vaihtui hetken mielijohteesta ja HS:n otsikon inspiroimana Etelä-Koreaan. Päätin lähteä tutustumaan "maailman ulkonäkökeskeisimpään" maahan.
Etelä-Korea: ruokahaasteita ja ruokaonnea, maailman tylsin paratiisisaari ja loputtomiin jännää kosmetiikkaa. Söpöjen kangasnaamioiden pinnan alla Korean kauneuskulttuuri hämmensi ja suretti.
Upeiden palatsien, kansallispuistojen, bibimbapin, hi-tech-kosmetiikan, saasteiden ja järkyttävien itsemurhatilastojen täyttämä Etelä-Korea jätti minut ristiriitaisten tunteiden valtaan, mutta nyt kun matkakokemukset ovat saaneet levätä, on Korean matka kypsynyt yhdeksi elämäni kiinnostavimmista ja antoisimmista reissuista. Harva matka on antanut minulle yhtä paljon.
Pääsin vielä viettämään kuusi päivää rakkaassa Kreikassani yhdessä mieheni ja hänen perheensä kanssa. Ilostutti, kun hieman vastahakoisesti matkaan lähtenyt Appi Karkkipäivä inspiroitui Ateenan huippuravintolasta ja on jo valmistanut kaksi versiotaan kreikkalaisen Michelin-kokin taidonnäytteistä! :)
Totesin, että ikääntyminen voi olla jopa inspiroivaa ja odotan innolla kaiken maailman ryppyvoiteiden ja tuhkimotippojen testausta.
Kävin ei-niin-hyvin päättyneessä verisuonten laserkäsittelyssä. Vuoden ikävin tapahtuma.
Matkasin perhelomalle Yhdysvaltoihin. Kävin Chris Cornellin haudalla, katosin Max Factor -museon nostalgiaan, hurmaannuin jälleen Vegasista ja jumitin matkaseurani ärtymykseksi kosmetiikkaliikkeissä.
Blogissa oltiin hyväntekeväisyystunnelmissa ja juhlin Suomen 100-vuotispäivää Amerikansuomalaisten kanssa.
Vietin havun, pipareiden, kissojen ja koirien tuoksuisen joulun.
*
Kiitos kaikille lukijoilleni jälleen yhdestä vuodesta Karkkipäivää. <3 Ensi vuonna blogini viettää jo 9-vuotispäiväänsä.
Tänään tekee mieli kertoa lempisarjoistani, ja miksi pidän niistä.
Ensimmäiset suosikkisarjani herättyäni yläkouluikäisenä kosmetiikan maailmaan olivat Yves Rocher ja The Body Shop. Käytin lähes yksinomaan näitä merkkejä teini-iässä, etenkin edullista Yves Rocheria (TBS oli minulle lähes selektiivinen merkki jonka tuotteita ostin harkitummin ja ne tuntuivat arjen luksukselta).
Kun sitten parikymppisenä yllättäneiden iho-oireiden myötä siirryin kasvojen ihonhoidon osalta pääsääntöisesti apteekkikosmetiikkaan, ei minulla pitkään aikaan ollut mitään erityisiä lempparisarjoja joita olisin suosinut (poislukien "ikuinen" Yves Rocher jolta tilasin kaikki suihkugeelit, vartalo- ja käsivoiteet ja suurimman osan meikeistäkin). Hoidin kasvojen ihoa monet vuodet pelkästään Aqualan L:llä ja Sebamedillä, silmänympärysvoide ja kasvovesi olivat vaihtelevasti muilta merkeiltä.
Työpaikan porukan mukana aloin 25+ ikäisenä tilaamaan Dermosiliä, jota voi kai pitää kolmantena pidemmän linjan suosikkisarjanani ennen luonnonkosmetiikka-aikoja.
Vuodesta 2009 eteenpäin suosikkini ovatkin sitten löytyneet luonnolliselta puolelta.
Testailuni alkoivat ei-niin-suurella-ystävyydellä Weledasta. Tämä epäonninen startti sai minut melkein luovuttamaan, mutta jatkaessani eteenpäin projektini parissa, löysin luonnonkosmetiikan maailmasta pikku hiljaa yllättävän laajan ja palkitsevan koostumusten kirjon.
Olen kokeillut vuosien varrella varmaankin kymmenittäin sarjoja (olisi hauska joskus käydä läpi blogiarkistot ja laskea montako kaiken kaikkiaan). Näistä on sukeutunut aika helposti selkeä lempisarjojen joukko, jonka esittelen tässä postauksessa.
Mikä lempisarjoilleni on yhteistä? Ne ovat kaikki sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja niiden koostumukset edustavat ns. modernia luonnonkosmetiikan formulointia.
Dr. Hauschka on klassinen vanhan koulukunnan luonnonkosmetiikkasarja
Luonnonkosmetiikan sarjat voi karkeasti jakaa kahteen suuntaukseen; ns. vanhan koulukunnan perinteiseen luonnonkosmetiikkaan ja uudempien valmistajien modernimpiin sarjoihin.
Vanhat pioneerisarjat nojaavat klassisiin, mahdollisimman vähän modifioituihin raaka-aineisiin, lääkeyrtteihin ja lempeisiin valmistusmenetelmiin. Sarjojen historia ulottuu 1900-luvun alkupuoliskolle ja käytössä on edelleen vanhojen klassikkotuotteiden reseptejä. Taustalla voi vaikuttaa vahva aatesuuntaus kuten antroposofia.
Luonnonkosmetiikan valmistusta
Monet uudemmista, 1990- ja 2000-luvun luonnonkosmetiikkasarjoista ovat vailla taustaideologioita ja pohjautuvat usein perustajansa henkilökohtaisiin iho-ongelmiin ja haluun kehittää oma versionsa hellävaraisista, luonnonmukaisista ihonhoitotuotteista. Tottakai, luonnollisestikin, myös kaupalliset syyt vaikuttavat monien sarjojen syntyyn etenkin nyt vihreän buumin ollessa vallalla.
Monet, etenkin suuremmat 1990- ja 2000-luvun sarjat käyttävät modernimpaa valmistusteknologiaa ja usein myös modifioituja ainesosia, mikä saattaa tehdä niistä vanhan koulukunnan kannattajien silmissä vähemmän luonnollisia. Modifioidun ainesosan raaka-aine on myös luonnosta, mutta sitä on muokattu kemiallisesti niin, että siitä syntyy labrassa uusi ainesosa jota ei löydy itsessään luonnosta.
Esimerkki tällaisesta ainesosasta ovat hiustuotteissa (minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeät) kvatit, joita modernimmat luonnonkosmetiikkasarjat käyttävät mutta vanhemman koulukunnan merkit eivät hyväksy. Ympäristöystävällisyyden näkökulmasta pitkälle muokatut ainesosat ovat toki kyseenalaisia, sillä niiden valmistus kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin ei-modattujen.
Suomalainen Supermood on modernia luonnonkosmetiikkaa
Modifioitujen ainesosien etu joillekin kuluttajille on mm. niiden mahdollistama kosmeettisesti miellyttävämpi tuntuma iholla tai hiuksissa. Modernien luonnonkosmetiikkasarjojen tuotteet muistuttavat koostumukseltaan enemmän normikosmetiikkaa, mutta samalla on ymmärrettävä, että niiden sisällöstä suurempi osa on koostumusta parantavia ja muokkaavia ainesosia kuin perinteisessä luonnonkosmetiikassa.
Vanhan koulukunnan luonnonkosmetiikan etu joillekin kuluttajille on potentiaalisesti lääkinnällisemmät vaikutukset, kun tuotteen vaikutus usein perustuu tunnettuihin rohdoskasveihin ja perinteisiin, farmasiasta ammentaviin valmistusmenetelmiin.
Kummassakin suuntauksessa on etunsa ja puolensa, ja kummallekin löytyy vannoutuneet käyttäjänsä.
YA Naturae on kotimaista apteekkiluonnonkosmetiikkaa
Minä olen löytänyt ihania tuotteita kummastakin suuntauksesta, mutta leirini on modernimmalla puolella.
Ihoni rakastaa raikkaita, kevyitä ja ei-tahmeita koostumuksia joita löytyy helpommin moderneilta sarjoilta, samoin tuoksumaailma uudemmissa sarjoissa on minulle mieleisempi. 
Mádara
Latvialainen, vuonna 2006 perustettu Mádara on kenties se ihan suurin suosikkini. Tältä sarjalta olen löytänyt kaikkein vähiten "huteja" ja useimmat tuotekoostumukset sopivat iholleni ja mieltymyksiini loistavasti. Mádaran emulsiotyyppiset voiteet ovat raikkaita, helposti levittyviä ja imeytyviä ja shampoot ja hoitoaineet luonnonkosmetiikan kärkeä.
Persoonallinen, ruohikkoinen tuoksumaailma ei ihan heti voittanut puolelleen mutta totuin siihen pikkuhiljaa ja nyt voin sanoa jopa pitäväni siitä. Kaikki tuotteet eivät tuoksu heinältä mutta niissä on oma, hyvin tunnistettava madaramainen pehmeä kasvimaisuus vailla kärkevää eteeristen öljyjen sävyä. Mádaralla tuoksut ovat tärkeitä ja tuotekehitystiimissä on oma tuoksuihin erikoistunut kemisti vastaamassa Mádaran tuoksuprofiilista.
Lemppareitani Mádaralta:
Lavera
Saksalainen Lavera vietti juuri 30-vuotisjuhlaansa ja on minulle kaikista luonnonkosmetiikkasarjoista melkeinpä se kaikkein läheisin ja tutuin. Olen työskennellyt Suomen Laveran kanssa vuodesta 2010 ja tutustunut tuotteisiin niin oman kuin asiakkaidenkin ihon kautta. Laveran etuihin kuuluu erittäin laaja tuotevalikoima, miellyttävät, "normikosmetiikkamaiset" koostumukset ja miellyttävät tuoksut. Mádaran tavoin myöskään Laveran tuotteiden tuoksuissa ei ole eteeristen öljyjen ja tiettyjen yrttikasvien tuomaa pistävyyttä.
Mádaraan ja toiseen suosikkiini Estelle & Thildiin verrattuna Lavera on niin sanotusti arkisempi, sanoisinko "koko perheen sarja", siinä missä Mádara ja E & T ovat hienostuneempia (ja kalliimpia).
Lemppareitani Laveralta:
Estelle & Thild
Ruotsalainen, vuonna 2007 päivänvalon nähnyt Estelle & Thild -sarja oli ensimmäinen täysin positiivinen kohtaamiseni luonnonkosmetiikassa alun tahmeiden kokemusten jälkeen. Löysin Estelle & Thildin työpaikaltani ja olin aivan haltioissani. Miellyttävät, ei-tahmeat koostumukset ja hienovarainen tuoksumaailma loivat heti pohjan minun ja ruotsalaistyttöjen ystävyydelle (Estelle ja Thild ovat sarjan perustajan Pernilla Rönnbergin tyttäret).
Vuosien saatossa alkujaan simppeli ja ulkoisesti vaatimattoman näköinen Estelle & Thild on kehittynyt ja uudelleenbrändätty luksuksemmaksi ja tuotteiden valmistusmaakin on vaihtunut. Muutosten myötä tuotteiden koostumukset on hiottu yhä vain hienostuneemmiksi ja tuoksut ovat tätä nykyä kukkaisen parfymoidut. Pidän henkilökohtaisesti Estelle & Thildin koostumuksia ja tuoksumaailmaa kaikkein lähimpänä normikosmetiikkaa kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan sarjoista. Kaikkiin kuluttajiin merkin suhteellisen voimakas kukkaistuoksu ei kenties vetoa, mutta ainakaan se ei ole yrttinen, tunkkainen tai heinäinen.
Alkuun lasten tuotteisiin keskittyneen Estelle & Thildin vahvuus tänä päivänä on hurmaavissa seerumeissa ja ylellisen tuntuisissa voiteissa sekä esteettisesti erittäin onnistuneessa pakkaus-designissa. Estelle & Thildin koko visuaalinen ilme on mielestäni kauneinta mitä luonnonkosmetiikan maailmassa tiedän.
Lemppareitani Estelle & Thildiltä:
Ekopharma
Kotimainen, vuonna 2012 lanseerattu Ekopharma ei ehkä vakuuta esteetikkoja pakkauksillaan mutta purkkien sisältö on sitäkin ilahduttavampaa. Tykästyin Ekopharmaan ensikohtaamisella ja tältä sarjalta löysin myös ensimmäisen suosikkikasvoöljyn. Ekopharma-tuotteissa on ihan omansalainen koostumus ja persoonallinen, makeahko tuoksumaailma. Voiteet eivät ole yhtä kevyitä ja "fluidimaisia" kuin esimerkiksi Mádaran, mutta raikkaita ja täyteläisyydessäänkin huomattavasti helpommin ihoon imeytyviä kuin tietyt, tahmeat old school -rasvat. Minun ihoni tykkää <3
Ekopharman vahvuuksiin kuuluu kotimaisuuden lisäksi laaja tuotevalikoima eri ihotyyppien linjoista vartalon- ja hiustenhoitotuotteisiin. Sarjan kehityksessä on myös huomioitu allergiat eikä valmistuksessa ole käytetty perinteisiä luonnonkosmetiikan yrttejä, yrtteihin kuuluvia mykerökukkaisia kasveja tai ihoa herkistäviä tuoksuja. Tuoksuttomia tuotteet eivät kuitenkaan ole, niissä vain ei ole käytetty tunnettuja, eniten allergisoivia tuoksukemikaaleja. Hajusteettomana markkinoitu herkän ihon Mustaherukka-sarja sisältää sekin tuoksuvaa fenetyylialkoholia, joka vastaa lähes kaikkien Ekopharma-tuotteiden tunnistettavasta ominaistuoksusta (joka minun nenääni on erittäin miellyttävä, toim. huom :)).
Lemppareitani Ekopharmalta:
Ekopharman ainoa heikkous on sen huono saatavuus; sarjaa myydään vain valikoiduissa hoitoloissa ja rajatusti joissain harvoissa muissa paikoissa kuten Tampereen Sokoksen kemppariosastolla. Edit. Tampereen Sokoksen kemppariosastolla myydäänkin vain Ekopharman hiustuotteita, ihonhoitotuotteet löytyvät kakkoskerroksesta Hyvä Olo -hoitolasta. Nettikaupoista tunnen vain Hillan.
*
Mitkä ovat teidän lempisarjojanne ja miksi? :)
Täällä jatkuu vielä joulu.
Tänä jouluna:
On nautittu uskomattoman kauniista, lumisesta ja juuri sopivasta pakkassäästä.
On naurettu, huudettu ja säädetty tuttuun tapaan.
On syöty hyvää ruokaa eikä tällä kertaa edes liikaa.
On muisteltu vuoden parhaita ja mieleenpainuvimpia hetkiä.
On analysoitu joululahjapaperin kuvitusta.
On kuunneltu chileläistä folk-musiikkia.
On ihasteltu läheisistä paljastuvia lahjakkuuksia.
On juotu huomattavasti vähemmän glögiä kuin moneen vuoteen.
On jaettu yhä vain älyttömän paljon lahjoja joita availlaan kolmatta päivää.
On katsottu Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa ja katsotaan edelleen.
On toivottu että kaverin koira paranee.
On tehty pitkiä kävelyitä hautausmaalle.
On laitettu joka päivä eri meikkivoidetta.
On pesty hiukset vain kerran.
On vältetty tietokonetta.
Savetit - jokaisen toivelahja? Meillä päin kyllä :) <3
Mr. Darcy, Lizzy ja piparkakut odottavat. Lomailen vielä hetken blogista ja tietotekniikasta. <3
