Muutamia ajatuksia viime vuosien meikkaustyylistäni, kohteena erityisesti tämä kesä.
Tyypillinen tämän kesän look
Minusta on varmaankin kauneusblogin näkökulmasta tullut tylsä meikkaaja. Omasta puolestani taas iloitsen. Miksi, siitä lisää tuolla alempana, mutta ensin muuta höpöttelyä aiheeseen liittyen. Kivaa vähän jutustella värikosmetiikasta pitkästä aikaa :)
Kokeilullinen sateenkaarimeikkivaihe on jäänyt taakse eikä blogissa enää nähdä meikki-ilotteluja - hyvä jos mitään meikkikuvia. Toisaalta, tosivärikkäät meikit jäivät jo vuoden 2012 tienoilla, jolloin olin palannut sirkusmeikkien maailmasta beigeen turvameikkiini.
Useamman vuoden jumitin noissa tutuissa ja turvallisissa ruskean, kullan ja persikan sävyissä, ne ovat niin helppoja ja sopivathan ne tietysti loistavasti hunajaisiin hiuksiini ja ihonsävyyni. Siirryin experiment-alueelta comzort-zonelle.
Tässä on muuten ihan hauska postaus jossa lukijoiden toiveesta meikkasin vanhimmilla meikeilläni - jep, niillä jemmatuilla ikivanhoilla - Toivepostaus: vanha meikkityylini.
Mutta - vaikka beige saattaa sopia sävyihini, se ei sovi persoonaani. Lopulta tunnen oloni kaikkein omimmaksi kun meikissäni on jotain värikästä, off-ruskeaa. Olin jo ennen hiusvärin muutosta palannut hieman värikkäämpiin meikkeihin, mutta uusi violetti ponitukka lukitsi minut yhteen sävyyn. Olen nyt kaksi vuotta käyttänyt 90% ajasta pelkästään violetteja luomivärejä ja rajauskyniä. Kuulostaa tylsältä, mutta on aivan ihanaa.
Enkä ole pelkästään jumahtanut käyttämään vain violettia väriä, vaan hyvin pientä, noin 10 luomivärin sekä viiden rajauskynän ja eyelinerin valittua joukkoa. "Asustettuna" silloin tällöin efektituotteilla kuten glitter-eyelinerilla.
Tiedättekö mikä tässä on mahtavaa?
Se, että keskittämällä käytön näihin muutamiin tuotteisiin, saan meikkejä jopa loppuun ja pannun pohjan paistamaan luomiväreissä..! Harva voi ehkä tämän tunteen sisältämää iloa ymmärtää, mutta minusta se on aivan mahtavaa!
Nuoruusvuosien beigeaikoina perusbeigejä ja neutraaleita vaaleita kului loppuun kaiken aikaa, mutta tämä ilmiö muuttui lähes tuntemattomaksi meikkifriikkiyteni räjähdettyä täyteen laajuutensa 27-vuotiaana. (Jep, vasta sen ikäisenä.) Sen jälkeen - voi kuulostaa uskomattomalta - olen saanut loppuun alle viisi luomiväriä. Ehkä vain kaksi..! (Muistan konkreettisesti vain kaksi.)
Nyt minulla paistaa pannun pohja jo useammassa violetissa luomivärissä ja olen kuluttanut violetteja rajauskyniä ja -eyelinereitakin loppuun useampia. <3 Voi tätä absurdia riemua...! :-*
Kesän meikkipöytäni - keittiön ruokapöytä - näyttää tältä.
Tässä on kaikki mitä olen käyttänyt viimeiset kolme kuukautta. Vain meikkipohja on vaihdellut, välillä olen käyttänyt CC- ja BB-voiteita, välillä mineraalipohjaa, välillä meikkivoidetta. Ja näiden sävyä on tietysti päivitetty syventyneen rusketuksen myötä.
Käytössä on ollut tämä kuuden luomivärin kopla - ja satunnaisesti liiloja sävyjä Urban Decayn XX Vice -paletista. Soolonapit vievät keittiön pöydällä vähemmän tilaa kuin iso paletti joten Vice on saanut jäädä (selvästi hieman itseensä ottaneena) makuuhuoneen kosmetiikkahyllyyn.
Minulla ei ole Ahvenanmaan asunnossani erillistä meikkauspöytää, ja täällä sorrun kiireaamuina meikkaamaan kylppärin kamalassa valossa. Rauhallisempina aamuina tartun peiliin aamukahvin äärellä ja meikkaan aamupalan lomassa luonnon valossa.
Suosikkiluomivärini ovat Yves Rocherin vanha Lilas Violette, Urban Decayn Tonic sekä Make Up For Everin I-918. Pääsääntöisesti teen vain yhden sävyn monomeikkejä (wash-sävy + highlighter), ja silloin harvoin kun jaksan tehdä varjostuksia vedän luomivakoon klassisen banaanin Sephoran Place To Be -sävyllä.
Niin tylsä, ihana meikkailija olen ollut tänä kesänä :)
Yves Rocherin ja Urban Decayn luomivärit ilahduttavat "rei'illään" :)
- Ja viime syksyn USAn reissulta ostamani Buxomin La-La Lavish -sävy (oikeanpuoleisin nappi) osoittautui UD:n Tonicin aavistuksen vaaleammaksi dupeksi - ei haittaa koska sävy on upeinta mitä olen luomivärien tiellä kohdannut <3
Sephoran Purple Stilettos -rajauskynä on paras, paras, PARAS rajauskynä koskaan ja nyt minulla on neljäs sellainen menossa. Tässä mattaisessa violetissa kynässä on erittäin syvä, peittävä ja intensiivinen sävy joka näyttää reilusti violetilta.
Maybellinen Masterprecise INK Metallic Liquid Liner sävyssä Cosmic Purple oli löytö toissa vuoden USAn matkalta ja nyt on toinen kappale menossa. Näitä ei harmillisesti myydä Suomessa, kuten ei Sephorankaan kynää.
Poskillani ovat viihtyneet nämä kaksi poskipunaa eikä mitään muita: Kicks English Rose ja Lily Lolon Naked Pink -duo.
English Rosen sävy on lähes yksi yhteen Lily Lolon Naked Pinkin tummemman sävyn kanssa, sillä erolla että English Rosessa on paljon voimakkaampi pigmentti. Valitsen fiiliksen mukaan haluanko näkyvämmän vai läpikuultavamman roosan :)
Ripsien parhaat ystävät ovat olleet nämä: Avril Volume-mascara ja Essencen Lashes Of The Day. Haluan saada meikin aamulla naamaan mahdollisimman nopeasti että ehdin töihin kello 8.30 - siinä voi jopa muutama ylimääräinen maskaranveto olla ratkaiseva :D :D ^_^ Nopea kerrostuvuus ja ripsiin tarrautuvuus on minulle erottelevan harjan ohella ripsarin tärkein ominaisuus, ja nämä kaksi kerrostuvat suorastaan röyhkeän hyvin.
Huomio maskaran kestosta ja laadusta: tammikuussa ostamani IsaDoran ja Max Factorin maskarat olivat kökköytyneet kesään mennessä, kun taas nämä kaksi vanhempaa kaveria toimivat yhä vain, ilman mitään rapinaa ja klimppejä. En todellakaan kannusta ketään käyttämään vuosi sitten avattua maskaraa (korkkasin Avrilin viime kesänä), mutta minä käytän ja tuleepahan samalla todettua miten hämmentävän hyvin se on kestänyt kuivahtamatta näin pitkään - vieläpä luonnonkosmetiikkaa..!
Loppukaneetti:
Vaikka olenkin tällä hetkellä kenties tylsä meikkaaja, niin olen kuitenkin Meikkaaja <3 Meikitön Sanni on Sanni sekin, ja viihtyy hyvin mm. metsävaelluksilla ja mökillä, mutta kaupunki-Sanni tarttuu joka aamu meikkisiveltimeen. On erilaisia Sanneja - mutta tätä violetilla luomivärillä ja NYXin suosikki-butterglossilla viimeisteltyä lajia tapaa useammin ;)
Mitenkäs se nostalginen "sanonta" erään blogin alkutaipaleelta menikään; jokainen päivä on karkkipäivä kun sen voi aloittaa meikillä <3
P.S.
Vielä toinen loppukaneetti: Talvi-liila vs. kesäliila. Toki valokin vaikuttaa mutta lämmin, auringon suutelema kesäiho on kyllä pirun paljon paremman näköinen :)
Tänään jotain viihteellistä.
Tartuin taas muutaman kuukauden tauon jälkeen kiinni elämän mittaiseen - siltä ainakin tuntuu - jemmojen vähennysprojektiini. Tällä kertaa kohteena on Ahvenanmaan asuntoni kellarivarasto. Talvellahan sain hyvin "konmaritettua" itse asuntoa, mutta olen tietoisesti vältellyt varastoon menemistä koska tiesin miten suuri urakka siellä odottaa.
Kun bloggaajakollegani Virve kirjoittelee blogissaan minimalismi-projektistaan, minä voisin kirjoittaa aina uusilla tuotantokausilla jatkuvaa sarjaa jemmaajan elämästä.
Älkää ymmärtäkö väärin, en enää osta uutta jemmattavaa vaan olen saanut impulsiivi-ostokäyttäytymiseni hallintaan, mutta tulen silti aina olemaan luonteeltani anti-minimalistinen, rakastan tavaroita ja niistä luopuminen on äärimmäisen vaikeaa. Niistä turhistakin. Jos minimalismissa on Virven mukaan kyse siitä, että säilytetään vain ne tavarat jotka tuovat onnea (eli minimalismi ei ole yhtä kuin askeettisuus), niin ehkäpä minäkin jossain vaiheessa saavutan minimalismin tason - kaikkien laatikoideni keskellä. Sillä moni tavara ja paperipino jota säilytän tekee minut onnelliseksi - muistojensa kautta :)
Säästetty: Strawberrynet-tilauksen laatikko vuodelta 2006, ehkä...?
Jemmaus-geeni ei kuitenkaan ole kiva juttu. Kun tähän geeniin ja siihen liittyviin ongelmiin havahtui vasta yli 35-vuotiaana, voitte uskoa kuinka paljon damagea oli jo ehtinyt tapahtua säilytetyn tavaran muodossa. En ollut siis noin 35-vuotiaaksi saakka koskaan kunnolla miettinyt, että jotain voisi heittää poiskin vaan olin päin vastoin aktiivisesti säästänyt lähes kaiken mahdollisen (!) ikivanhoista vaatteista lomamatkoilta tarttuneisiin esitteisiin. Osa tästä tavarasta on sitä muistoihin liittyvää onnitavaraa, mutta yli puolet on jotain jonka säilyttämistä ei voi perustella millään järki- tai tunnesyylläkään. Vai mitä sanotte esimerkiksi hajonneista talvisaappaista tai muovikassillisesta tyhjiä kosmetiikkapakkauksia?
Jemmaajaksi tunnustauduttuani ja ongelman myönnettyäni olen tietoisesti lopettanut kaikenlaisen krääsän säästämisen ja hankkimisen ja jokaisen uuden tavaran kohdalla punnitsen, onko sille tarvetta ja mihin se mahtuu - ja voinko heittää jotain vanhaa pois jotta uusi saa paikan. Suurin työsarka on 35 vuoden aikana kertyneen tavaran läpikäymisessä ja siitä irtautumisessa - yhtä raskasta niin tunnetasolla kuin fyysisesti. Olen vähentänyt tavaraa hitaasti mutta varmasti viimeiset neljä vuotta, ja vielä on paljon työtä jäljellä.
On ihan uskomatonta miten paljon tavaraa olen säästänyt - ja millaista tavaraa.
Maarianhaminan asunnon varastossa minulla oli neljä isoa muuttopahvilaatikollista tavaraa sekä lukuisia muovi- ja kangaskasseja täyteen ahdettuina.
Olen löytänyt laatikoista:
Yksi laatikoista oli erityisen kiinnostava, sillä sen sisältä löysin pienempiä laatikoita, kirjekuoria ja mappeja, jotka olen tuonut mukanani kun vuonna 2003 muutin Kuopiosta Ahvenanmaalle. Laatikko on siirtynyt avaamattomana varastokopista toiseen 15 Ahvenanmaan vuoteni aikana enkä ole aiemmin avannut sitä.
Laatikosta löytyi mm. yläasteen luokkakronikka, tehty vuonna 1995 kun pääsin ysiluokalta. Aarre...! ^_^
Minut oli kuvattu "Eija Vilppaaksi, luokan spiritiksi ja luokan kolmanneksi blondiksi". :) Taisin tosiaan olla aikamoinen "Vilpas" yhdessä yhtä puheliaan ja äänekkään ystäväni Johannan kanssa, joka pitää mikrofonia yllä olevassa kuvassa. Kirjevihkonikin on huomioitu :)
"Koriste-esineitä" -tekstillä varustetusta laatikosta löytyi tämä vekotin, joka sai minut repeämään. WTF? :D Hatara muistikuva kertoo, että olen valmistanut tämän taideteoksen joskus yläasteen kuviksen tunnilla. Antenneihin kiinnitettyyn lappuun on kirjoitettu arvoituksellisesti: "Korkealla sinulle, matalalla minulle".
Samaisessa laatikossa oli myös tämä kirjava jengi - kukin tyyppi huolellisesti talouspaperiin käärittynä. :)
Muovinen dinosaurus tuntuu kenties erikoisimmalta jäseneltä tässä porukassa, mutta se on ainoa jonka olen näistä tiettävästi itse ostanut, muut ovat lahjoja. Plesiosaurus on matkamuisto Lontoon Natural History Museumista, todennäköisesti vuoden 1995 reissulta. Olen aina tuntenut suurta kiinnostusta ja viehätystä dinosauruksiin. :)
Odotetusti laatikoista löytyi myös aivan valtavasti kirjeitä ja kortteja. Niitä oli varmasti sadoittain. Lajittelin kaikki ja heitin yli puolet menemään. Loput jäävät.
Voisin kuvitella että joulukortit, onnittelukortit ja postikortit ovat sen sortin osastoa jota moni ei vuositolkulla säästele, mutta minulle tämä on hyvin vaikeaa. Monissa korteissa on pitkiä henkilökohtaisia viestejä ja osa on ihmisiltä, joihin olen myöhemmin kadottanut yhteyden. Voinko heittää heidän äänensä pois..? Kysyn itseltäni, miksi tämä ääni pitäisi säilyttää, ihmisiä tulee ja menee elämässä, ja voinhan muistaa heidät pääni sisällä. Aivan totta. Silti - en pysty heittämään tällaisia viestejä pois. En ainakaan vielä.
Kirjeet säilytän ilman muuta. Ilahduin kun huomasin, miten paljon äitinikin on minulle vuosien varrella kirjoittanut. Äidin kirjeissä on hänen kissojensa kuvista tehtyjä postimerkkejä <3
Yhdessä laatikossa oli My Little Pony -leikkisetin osia. Target-ketjun Limited Edition MLP Spring Basket jonka amerikkalainen ystäväni on lähettänyt minulle joskus 2000-luvun puolivälissä.
Nämä nyt ainakin voi heittää menemään, eikö? Mutta - en heittänyt.
Olin parikymppisenä hillitön villapaitaihminen. Se oli aikaa ennen trikoopaitoja :D ^_^ Osa näistä puseroista on niinkin vanhoja kuin 90-luvulta.
Pesin kolme koneellista vanhoja vaatteitani ja tuuletin ulkona pari päivää. Nämä lähtevät kaikki Emmaukseen.
Yhdestä kansiosta löysin paperitaskuja joiden sisältä paljastui eri teemaisia lehtileikkeitä. Yhdessä taskussa oli Julia Vuoren Sika-sarjakuvia ja Jänis-piirroksia, yhdessä Beastie Boys -juttuja ja yhdessä kirjava kokoelma kuvia muusikoista, näyttelijöistä, söpöistä eläimistä ja hyvännäköisistä miehistä (kuten Hugo -tuoksun mainoksessa ollut..!) Edustettuina mm. Björk, Seinfeld, Dale Cooper, Harrison Ford, Damon Albarn, Eddie Vedder ja Dallasin hahmoja...
Leikkeet ovat lukioajoiltani, olin tehnyt näistä huoneeni seinälle jonkinlaisen kollaasin.
Tämän sarjakuvan muistan hyvin, tosin enää tällainen huumori ei ihan iske.
Monet omituiset jutut viehättivät minua teininä, ehkä tämä kuului siihen lajiin..?
Julia Vuoren piirrokset saavat minut edelleen ihan löllöksi hellyttävyydessään. Pöllö sopii hyvin joukkoon. <3
Näitä kuvia olen etsinyt ties kuinka pitkään...! Kävimme amerikkalaisten ystävieni kanssa Portlandin Old Tyme -valokuvaamossa ottamassa sarjan kuvia joihin kaikki pukeutuivat vanhan ajan lännen tyyliin. Kuva on vuodelta 2003.
...ja vähän toisenlainen kuva, tämä vuodelta 2006. :) Olin Ahvenanmaan Postin omakuvapostimerkki-mainoksessa ^_^
Ahvenanmaasta puheen ollen, löysin myös vihkon johon kirjoitin uusia oppimiani ilmaisuja kun tulin tänne ensi kertaa kesätöihin. Mihinkähän kummaan lastenhoitaja on tarvinnut sanastoa kuten "hakata, antaa turpiin" ja "saada turpiin"... ^_^ :D
Entä kuka heittäisi tällaisen pois...? Hoitolapseni Emman minulle tekemä piirros jossa lukee, "Du är en ros", Sinä olet ruusu.
Samainen Emma (punaisessa topissa) viime viikonloppuna sisarensa valmistujaisjuhlissa <3
Toki laatikoista löytyi paljon myös tuttuja kosmetiikkalistojani. Näistä olen joskus teille kertonutkin. Nyt olen lopettanut kaikkien kosmetiikkalistojen pitämisen.
Tästä vihosta löytyi paljon kiinnostavia kosmetiikka-arvosteluja joita olin kirjoittanut omaksi ilokseni. Nämä ovat siis ajoilta ennen blogia. MOP C-System Hydrating-shampoosta olen mm. kirjoittanut: "Ihana appelsiinin tuoksu, liru koostumus ja saa laittaa runsaammin kuin muita kampaamoshampoita. Hiukset huuhdeltaessa mykistävän hoidetun ja selvän tuntuiset...! Valitettavasti hoitavuudesta seurauksena lievä likaisuuden tuntu päänahassa hiusten kuivuttua. * * * * (*)"
^_^ Hahah - mykistävän hoidettu...! Pitääköhän ottaa tuo ilmaisu taas käyttöön :D
Olen myös ollut näköjään shoppaamassa L'Orealin meikkejä sävylle "lämmin vaalea". Kertokaa - miksi ihminen säästää tällaisenkin paperin..?
Kauneusalan säästettyjen joukossa on myös pino Make Up Storen lehtiä. Nämä olivat kyllä upeita...!! Sain näitä töistä ja säästin inspiraatioksi.
Onkohan MUSilla enää tätä lehteä..? Ei todellakaan mikään halpa tuotanto, jaksoin aina ihmetellä miten maailmanlaajuisesti niin vähän tunnettu sarja kuten Make Up Store panostaa näin mielettömään omaan lehteen. Ennemmin odottaisin MACiltä tällaista.
Entä kuka muistaa kotimaisen MSCHIC-sarjan..? Piti googlata ja ihan hämmästyin kun sarja näköjään edelleen on olemassa, kukaan ei puhu tästä mitään..! Ei näitä kyllä juuri missään myydäkään, jännä että sarja on kuitenkin vielä hengissä.
Hämmästyin kun yhdestä pussista löytyi Conan O'Brien -muki..! (- ja kahvitahroista päätellen erittäin huonosti tiskattu..!) Olen ostanut mukin NBC:n studiolta kun tammikuussa 2007 olimme Late Night -sarjan yleisössä. Miten hemmetissä Conan-muki on kellariin päätynyt? Olenko jossain vaiheessa kokenut mukin jotenkin noloksi ja kätkenyt pois silmistä..? Eähmm, kun katsoo ikivanhoja Hobby Hallista tilaamiani oranssikukallisia halpismukeja Maarianhaminan keittiössäni, en nyt sanoisi tätä mukia mitenkään noloksi. 
Laatikoiden läpikäynti jatkuu edelleen ja tavoitteena on saada kaikki lukio/yläaste/varhaisen 2000-luvun ajan muistot mahtumaan yhteen muuttolaatikkoon. Näyttää siltä ettei se ole edes haasteellista.
En tee näillä tavaroilla mitään - ajattelinko esimerkiksi koota kollaasin Damon Albarnista, Dale Cooperista ja kumppaneista uudelleen kotini seinälle? Tai laittaa muovisen dinosauruksen kirjahyllyyn esiin? En. Mutta haluan että ne ovat olemassa, jotta voin halutessani palata niiden välittämiin hetkiin. Ehkä nämä esineet itsessään eivät tee minua onnelliseksi mutta niiden sisältämät muistot tekevät. On kivaa joskus, vaikka vain 10 vuoden välein, palata teini-ikäisen Sannin huoneeseen. Että on mahdollisuus siihen.
Yksi laatikko jää - kolme muuta ja viisi kassillista lähtee. Aika hyvä saldo ja yhdestä jemmasta on jälleen selvitty. Hyvä Sanni :)
P.S. Höh - joku muu kuin minä sai ysiluokan kronikassa creditit kynsistään - oli siis joku jolla oli vielä pidemmät sapelit kuin minulla siihen aikaan :)
Arvioitavana tänään Biozellin uusi Cool Violet Color Mask.
Biozell'han meni ja lopetti aiemmin tänä vuonna vain runsaan vuoden markkinoilla viihtyneen INK-suoravärisarjansa, josta löytyi meikäläisen holy grail -väriksi muodostunut Mystic Violet. Kiitos lukijoideni avun, minulla on nyt onneksi ainakin pariksi vuodeksi riittävä jemma Mystic Violet -värejä <3
Samoihin aikoihin kun viimeiset INK-sarjan purkit hiipuivat kauppojen hyllyiltä, Biozell lanseerasi uuden violetin värin hoitavien sävytteiden Color Mask -sarjaansa: Cool Violet.
Sain pullon tätä uutuutta testiin, ja avaan tänään sanaista arkkuani sen tiimoilta.
Lyhyt versio: Cool Violet on tosi hyvä sävy ja korvaa erinomaisen hyvin Mystic Violetin. Se on aavistuksen viileämpi kuin Mystic Violet mutta kuitenkin selvästi enemmän luumuinen kuin laventelinen. Kämmenten värjääntymisestä vähintään voi päätellä, että sävy on yhtä pigmenttinen kuin Mystic.
Pitkä versio: lue loppupostaus :)
Cool Violet -hiukset
Ensikokeilulla ajattelin, että näinköhän Cool Violet on vain Mystic Violet uudelleen purkitettuna, niin samanlaiselta se tuntui. Sävy on yhtä pigmenttinen ja tulos hiuksissakin käytännössä ihan samanlainen.
Nökäreiden vertaus vierekkäin ja kurkkaus inci-istoihin osoittaa kuitenkin, että värit eivät ole samaa tavaraa. Cool Violet'iin on käytetty vain kahta pigmenttiä, HC Blue No.15 ja Basic Violet 16:a, kun taas Mysticissä on sinisen lisäksi myös punaista, keltaista ja oranssiakin.
Koostumukset ovat hyvin samantuntuiset, vaikka Mystic oli suoravärin nimellä ja Cool Violet "hoitavan sävytteen" nimellä. Kummassakin on samoja hoitavia ainesosia ja väriaineen tuntuma on samankaltainen; paksua geelivoidetta.
Cool Violetin etu on ilman muuta tuubipakkaus, tätä on paljon helpompi annostella.
Cool Violet + hoitoaine -sekoitus
Olen löytänyt Biozellin värien kautta uuden tavan ylläpitää hiusteni väriä, en muista olenko jo kertonut tästä aiemmissa hiusväripostauksissani...? Kun aikaisemmin miksasin oman värinaamion jonka annoin muhia hiuksissa, olen tänä vuonna löytänyt paljon nopeamman ja kätevämmän tavan.
Eräänä kiireaamuna viime talvena minulle ei jäänyt aikaa hoitoaineelle, joten päädyin lyömään laimentamatonta Mystic Violet -väriä shampoovaahdotettuihin hiuksiin. Ajattelin, että a) shampoo oletettavasti laimentaa Violet-värin vahvan pigmentin ja b) erittäin lyhyt vaikutusaika estää myös värin tarttumisen liian tummana. (Puhdasta Mystic Violet -tyyppistä syvää luumun väriä en hiuksiini tavoittele.)
Hiukset huuhdottuani katsoin peiliin, ja kappas, väri oli tarttunut hiuksiin erittäin hyvin ja juuri sillä asteella mitä toivoin. Tulos oli pastellinen. Sekoittamalla shampoovaahdotettuihin hiuksiin voimakasta luumuliilaa, joka yksinään pyyhekuiviin hiuksiin laitettuna toisi aivan väärän tuloksen, sain ihan täydellisen ponipastellin hiusvärin. <3
Siitä lähtien olen aina käyttänyt Biozellia tähän tyyliin. Cool Violet toimii aivan yhtä hyvin kuin Mystic. Vaahdotan hiukset kahdesti, ja lisään 1-2 teelusikallista väriä suoraan tyveen kakkosvaahdotuksen yhteydessä. Vaahdon mukana väri leviää yllättävän tasaisesti ympäri päätä. Väri tarttuu shampootekniikalla myös takaraivon väriä "hylkivälle" alueelle paljon paremmin kuin hoitoaineeseen sekoitettuna.
Sekoitan väriä vähän myös hoitoaineeseen, mutta paljon vähemmän kuin ennen ja annan hoitiksen vaikuttaa vain pari minuuttia. Teen pidemmän kaavan värinaamiomuhitteluja enää parin viikon välein, tai kerran kuussa. Hiukset pysyvät oikein hyvin värissä ilman perusteellisempaa muhitteluakin :)
Heikompipigmenttisellä värillä shampootekniikka ei onnistu, mutta Biozellin violettien kanssa se toimii juuri siksi kun värit ovat niin superpigmenttisiä ja yksinään, ilman laimennusta "väärän" värisiä.
Tekee mieli sanoa että sen täydellisen violetin värin etsintäaikani ovat nyt lopussa, tai ainakin tauolla tällä haavaa. Biozell on supertaloudellinen tapa ylläpitää ponitukkaa. :) Kuten todettua, pärjään Mystic Violet -jemmallani varmaan parisen vuotta ja jos Biozell sillä välin keksii lopettaa Cool Violetin, voin ostaa sitä jemmaan taas seuraaviksi vuosiksi :D
Ihannetavoitteeni on tämä Lemon Drop -ponin violetti harjan väri.
Ja Biozell-tukka on niin lähellä sitä kuin olla voi:
(Tämä kuva on hauska kun tuuli heitti hiukset kasvoilleni juuri kun olin ottamassa kuvaa :))
Biozellin Color Mask -sävytteet maksavat noin 8€ / 150 ml. Ne ovat kotimaisia Avainlipputuotteita. Jutun kuvissa hiuksissa Cool Violet -sävy (shampoo-laimennettuna).
Kun Suomesta saa jotain näin hyvää ja näin mahtavaan hintaan, ei voi kuin sanoa:
Sanni loves.
